Tanssivan viinin salaisuus

Viime lauantaina olin onnekas ruokabloggaaja, sillä minäkin monien muiden kanssabloggaajien tavoin olin saanut kutsun hotelli Helkaan viettämään ylevästi otsikoitua VIP-tilaisuutta ruoka-asiantuntijoille. Verkostoitumisesta muiden bloggaajien kanssa on siis hyötyä ainakin tämmöiselle vähemmän mediaseksikkäälle blogin pitäjälle.

Helkassa pidetään arvossa suomalaista osaamista, niin hotellin kuin ravintolankin puolella. Ylläoleva kuva on hotellin kuudennen kerroksen hissiaulasta, joka henki kalusteineen ja kontion kuvineen hyvinkin suomalaisuutta. Ravintolan puolella puolestaan arvostetaan suomalaisia makuja ja niistä nautitaan luontohenkisesti ja suomalaista muotoilua arvostaen sisustetuissa puitteissa.

Voisin suositella Helkaa erityisesti sellaisille, jotka haluavat hotelliltaan persoonallisuutta. Japanilaisturistien suosiossa paikka vaikutti ainakin olevan, sillä enpä montaa kertaa osunut viikonlopun aikana hissiin ilman että seuranani olisi ollut japanilaisia turisteja.

Päivän isäntänä Helkan puolesta toiminut Marko Virtanen ja kaikki muut päivän järjestelyihin osallistuneet saavat kyllä ison kiitoksen; ohjelma oli kiinnostava ja ennen kaikkea tapahtumassa oli hulvattoman hauskaa! Kuten tilaisuudessa puhumassa ollut Helene Auramokin totesi, on ruokabloggaajaporukassa mainio yhteishenki. Eikä heti päivän alkajaisiksi tarjottu shamppanja ollut (ainakaan ainoa) syy siihen iloiseen puheensorinaan ja nauruun, joka täytti Helkan.

Kuvan otti valokuvaaja Peero Lakanen.

Päivämme alkoi jokaisen ruokabloggaajan peruslauantain tavoin shamppanjatastingilla, jota veti ihastuttava Essi Avellan. Essin asiantuntemus oli laajaa mutta hänellä ei tuntunut olevan tarvetta päteä asiantuntemuksellaan vaan esiintyminen oli luonnollista ja Essi itse oli helposti lähestyttävä ja hauska.

Saimme jokainen eteemme neljä Essin valitsemaa shamppanjaa. Maisteltavina ja tuoksuteltavina olivat Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Blanc de Blancs Brut (100 % Chardonnay), Jérôme Prévost La Closerie Les Béguines Extra Brut 2007 (100 % Pinot Meunier), André Clouet Brut Grande Réserve (100 % Pinot Noir) ja Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1998 (50 % Chardonnay ja 50 % Pinot Noir).

Shamppanjat ovat useimmiten kunkin viinitalon parhaaksi katsomia sekoituksia kolmesta eri rypälelajikkeesta eli chardonnaysta, pinot meunierista ja pinot noirista. Kullakin on viinin rakentumisessa oma tehtävänsä. Essiä lainaten; chardonnay on shamppanjan luuranko, pinot noir puolestaan sen lihaksisto ja pinot meunier on juoman rasva. Kun supermallin, bodarin ja läskin yhdistää, saa aikaan tanssivaa viiniä, jossa on ihan erityistä hohtoa ja taikaa.

Yksi shamppanjamaailman legendaarisista hahmoista oli Madame Clicquot joka kehitti niin sanotun tanssituspöydän, jonka avulla shampanjan sakkaisuudesta päästiin eroon. Tanssitusvaiheessa pulloja käännellään niin että sakka saadaan siirtymään pullon pohjalta pullon kaulaan ja sitä kautta lopulta pois pullosta kokonaan.

Testatuista shamppanjoista omaksi suosikikseni nousi ehkäpä André Clouet Brut Grande Réserve. Hyvänä kakkosena pidin Jérome Prévostin shamppanjaa. Vähiten omaan makuuni puolestaan oli Billecart-Salmonin Cuvée. Sen maussa ja tuoksussa oli jotakin liian juustoista ja voimakasta meikäläisen tottumattomille aisteille.

Shamppanjoiden, kevyehkön salaatti- ja lohikeittopitoisen lounaan sekä Indiedaysin ja Zipipopin puuhanaisen Helene Auramon puheenvuoron jälkeen pääsimme itsekin kokkaamaan. Luentotilaan oli loihdittu muutamia keittiöpisteitä ja tunsimme olomme melkein omien elämiemme Master Chefeiksi kirmaillessamme noutamaan reseptien mukaisia raaka-aineita sivupöydältä ja kokatessamme tulevan päivällisemme osasia hieman kaoottisessakin ilmapiirissä.

Kuvan otti valokuvaaja Peero Lakanen.

Tässä syntyy meidän joukkueemme punaherukkajäädyke. Hieman meinasi meikäläisen käsi vapista ja massaa lurahdella muuallekin kuin silikonivuokaan, mutta hyvä siitä lopulta tuli!

Yksi valmistamistamme ruoista oli rosmariini-limesorbetti. Ensimmäisenä ei olisi itsellä ehkä tullut mieleen laittaa rosmariinia jälkiruokaan, olikin siis opettavaista kokkailla välillä jonkun muun valitsemilla resepteillä.

Sorbetista ei ehkä tule kuitenkaan sitä yleisintä jälkiruokaa meikäläisen keittiössä sillä sen valmistukseen vaadittiin tämän kokoluokan mööpeli. Hauska vekotin mutta ehkä vähän turhan massiivinen kotikäyttöön.

Me siis kokkasimme osioita illallisemme alku- väli- ja jälkiruuasta, joista ravintola Helkan henkilökunta sitten loihti meille upeat annokset. Viimeistään istuessaan illallispöytään tunsi olonsa jotenkin hemmotelluksi ja erityiseksi.

Alkupalana tarjoiltiin suomalaisten vastine tapaksille eli sapakset. Sapas-lautaseen kuului savumuikkua ja perunasalaattia, leipäjuustoa ja kirsikkatomaattihilloketta, marinoitua punasipulia sekä savuporotartaria, rapsakan ruisleivän päälle aseteltua siikachevichea sekä paahdettua saaristolaisleipää Aura gold -moussella ja marinoidulla omenalla.

Vaikka minä ja raaka kala emme ole ylimpiä ystävyksiä, tykkäsin todella paljon siikachevichesta. Teknisesti ottaenhan se ei olekaan täysin raakaa mutta kuitenkin. Vähiten pidin tomaattijutusta leipäjuuston alla. Mielestäni sapakset olivat kaikkensa kuitenkin melkoista herkkua.

Pääruoaksi saimme grillattua poron paahtopaistia, tummaa herukkakastiketta sekä omena-perunapaistosta. Poro oli mureaa mutta omalle lautaselleni oli ainakin sattunut melko paljon kalvoja, joka teki poron nauttimisesta hieman hankalaa. Hyvin upposi kuitenkin tämäkin, erääseen suolaisen nälkäiseen bloggaajattareen näitä upposi jopa kaksin kappalein. Helkan keittiölle siis pointsit siitä ettei kenellekään varmasti jäänyt nälkä.

Suun puhdistukseen pää- ja jälkiruoan välissä sopi kuohuviinillä ryyditetty rosmariini-limesorbetti vallan mainiosti. Sorbetti jakoi mielipiteitä. Minä luullakseni pidin siitä.

Jälkiruokalautaselle oli koottu lajitelma erilaisia herkkuja. Tarjolla oli suklaakakkua, mansikkasorbettia, punaherukkajäädykettä ja mustikkaista juustokakkua. Jälkiruokalautasen suosikeikseni nousivat herukkajäädyke (jota aion testata takuulla myös kotioloissa) sekä suklaakakku. Monet joutuivat luovuttamaan jälkiruokien kohdalla ja myöntämään ettei napa vedä enempää. Minä en kyennyt vastustamaan kiusauksia vaan söin lautaseni tyhjäksi.

Illallisen jälkeen jatkoimme iltaa vielä Helkan baarissa, jossa juttujen taso ei ehkä päätä huimannut mutta fiilis kylläkin oli katossa. Sunnuntaina herätessäni totesin saaneeni nauruterapiaa runsain mitoin, sillä lauantain hauskuus tuntui ihan vatsalihaksissa asti.

Illan päätteeksi kömmin vielä hotellihuoneeseen heinäpaalien alle nukkumaan. Minun huoneeni katossa nimittäin oli oikein suomalaiskansallinen maisema.

Näin loppuun haluan tietysti kiittää kaikkia uusia ja vanhoja blogituttavia, jotka oli ilo tavata. On aina yhtä yllättävää ja ilahduttavaa huomata, miten helppoa teidän kanssanne on olla. Kiitos tietysti myös Helkaan kaikille järjestelyissä mukana olleille - oli mahtavaa saada olla mukana.

Muiden mukana olleiden bloggaajien mietteitä päivästä löydät muun muassa täältä: Pumpkin Jam, Sorsanpaistaja, Kulinaarimuruja, Kannat kattoon!, Äijäruokaa, Sillä sipuli, Unelias kokki, Liemessä, Herkku ja Koukku, Avaruusasema, Pastanjauhantaa, Voisilmäpeliä, Siskot kokkaa, Ketun keittiössä, Cebicin keittiössä, Ruokahommia, Kädenvääntöä.