Buddhia ja kahviloita - Vientiane

Luang Prabangista jatkoimme matkaamme kohti Laosin pääkaupunkia Vientianea, joka taitaa olla pienin pääkaupunki Aasiassa. Jälleen kerran meillä oli pientä sekoilua järjestelyissä; olimme sanoneet Luang Prabangin hotellillemme, että haluaisimme liput aamupäivällä lähtevään bussiin, koska olisi ollut kiva katsella vuoristomaisemia matkan varrella. Olimme tehneet hotellivarauksemme sen mukaisesti, että olisimme sunnuntaina illalla perillä Vientianessa. Kävikin kuitenkin niin, että sitä bussia ei mennyt meidän matkapäivänä ja vaihtoehtoina oli joko aikaisin aamulla lähetevä minivan tai illalla lähtevä, yön yli ajava sleeper bus. Minivan ilman vessaa ei kymmenen tunnin matkalle ihan houkutellut, joten käytännössä meidän oli pakko ottaa iltasleeper. Hotellivarausta ei tietenkään voinut enää muuttaa, joten lähetin booking.comin kautta viestin hotellillemme, että checkaamme sisään varhain maanantaiaamuna, ja että toivomme, ettei varauksemme tämän vuoksi raukeaisi.

Sleeper bus oli mallia yksittäiset penkit jokaiselle. Rivejä bussissa oli kolme, kaksi ikkunariviä ja yksi keskellä. Ja paikkoja kahdessa kerroksessa. Tilavaksi ei voinut paikkaa kutsua, mutta yllättävän mukava siinä kuitenkin oli matkustaa, ainakin kun on tämmöinen hobitti niin kuin minä - annoin suosiolla kanssareissaajalle alapedin, jotta hänen on helpompi ojentaa tarvittaessa itseään vähän käytävänkin puolelle. Maksoimme extraa lipusta, kun otimme sen hotellin kautta, mutta saimme mukavan kyydin ilmastoidussa autossa bussiasemalle, joten ihan niin paljoa ylihinta ei kirpaissut (lipun oikea hinta olisi ollut 140 000 kipiä, maksoimme tähän muutaman kymppitonnin päälle). Hintaan kuului siis nukkumapaikka bussissa, pieni vesipullo ja riisiannos, jonka mausta en osaa sanoa, sillä jätin omani syömättä.

Hitusen jännitti lähteä bussimatkaan, sillä olimme kuulleet keväällä kyseisellä reitillä sattuneista ammuskeluista, joissa busseja päin oli tosiaan ammuskeltu. Ammuskeluissa kuoli yksi kiinalainen ja useampia loukkaantui, mutta pidätyksiä oli tehty ja hetkeen ei ollut ammuskeluja ollut.

Matkalla maisemat olivat huikean vuoristoiset, sen mitä pimeällä bussin ikkunasta erotti. Näin mahtavan otoksen sain kuutamosta vuoristossa napattua. Eli siis turha oli yrittää tallentaa usvaisia vuorenhuippuja ja alhaalla roikkuvia pilviä kännykkäkameralla liikkuvan bussin ikkunasta. Bussi lähti kahdeksan aikaan illalla ja olimme perillä Vientianessa viideltä aamulla. Etuajassa!

Bussiasemalla oli paikalla kyytejä, jotka paimensivat ihmisiä mukaansa huutelemalla kovaäänisesti "city center!". Takalava lastattiin hyvin hyvin täyteen reissaajia nyssäköineen ja sitten kun oli tarpeeksi täyttä, matka keskustaan alkoi. Hinta oli 20 000 kipiä. Kyyti jätti keskustaan ja olimme ehkä korttelin päässä hotelliltamme, joka pariksi ekaksi yöksi oli netistä varaamamme Mixay Paradise Hotel.

Olin lukenut netistä, että hotellissa on runsaasti kieltokylttejä ja niitä kyllä riitti. Tässä pari meidän huoneessa ollutta kieltoa. Huonetta ei meinannut aluksi järjestyä, mutta sitten ilmeisesti yöduunarin lisäksi paikalle tuli joku paremmin perillä oleva, joka kertoi saaneensa viestini booking,comista ja että huone meille olisi saatavilla heti. Mikä oli erityisen kiva, koska siinä kuuden kieppeillä aamulla oli erityisen kiva bussissa vietetyn yön jälkeen päästä suihkuun ja ottamaan vielä aamunokoset.

Aamuöinen Vientiane näytti jotenkin ei niin houkuttelevalta ja ehdin jo miettiä, että noinkohan täällä viitsii montaakaan päivää viettää. Onneksi päivän valjettua kaupunki näytti sentään vähän mukavammalta, mutta en silti lämmennyt sille missään vaiheessa ihan samalla tavalla kuin Luang Prabangille.

Päästyämme liikkeelle huoneesta, lähdimme etsimään jotain syötävää. Päädyimme Benoni Cafeen, jossa tilasimme kahden hengen aamiaissetin, joka sisälsi kaikenlaista hyvää; paistettuja munia, lämmintä, rapeaa patonkia, leikkeleitä, nakkeja, juustoja, croissanttia, kahvia ja mehua.

Benoni Cafen ikkunasta bongasin kadun toisella puolella olevan Sweet Moon, ja päätin haluavani sinne herkuttelemaan jossain vaiheessa.

Sweet Moo tarjoaa monenlaisia jäätelöherkkuja pirtelöistä jäätelöllä päällystettyihin toasteihin ja jäätelöannoksiin.

Ensimmäisellä kerralla tilasin peanutbutterannoksen, jossa oli jätskiä ja kastiketta, manteleita, banaania ja cornflakeseja. Överimakeaa mutta herkkua!

Toisella kerralla otin banaania, suklaa- ja vaniljajäätelöä sekä kermavaahtoa ja suklaakastiketta sisältäneen annoksen. Taustalla reissukaverin överisuklainen annos.

Muutamia kivoja kahviloita Benoni Cafen ja Sweet Moon makeiden herkkujen lisäksi tuli testattua niiden muutaman päivän aikana, jotka Vientianessa vietimme.

Cafe Sinouk oli hotellikatumme päässä ja näytti siistiltä ja kivalta. Siispä söin siellä aamiaiscroissantin ja nautin varsin kelvollisen cappucinon.

Myöskin tosi lähellä majapaikkaa oli sympaattinen pieni kahvila nimeltä Comma Coffee. Bonusta paikalle hyvästä asiakaspalvelusta ja verrattain hyvästä englanninkielen taidosta. Kaupungin wifien ollessa ilmeisesti jotenkin kollektiivisesti alhaalla (kahden eri kahvilan ja hotellin osalta ainakin) antoi paikan työntekijä oman mobiilikaistansa myös minun käyttööni.

Banaanilätyissä ja cappucinossa ei ollut valittamista, ja vaikka kahvila on pieni, ei siellä tullut hälyisä tunnelma edes kaikkien pöytien ollessa täynnä.

Vaihdoimme Mixay Paradisesta naapurissa olevaan huomattavasti halvempaan Sport Guesthouseen (12 euroa yö!), jonne ei voi tehdä varauksia netissä. Eka huoneemme oli aivan kammottava, huoneessa oli ihastuttava putkafiilis, todella likaista ja kaikenlisäksi siellä haisi hirveälle. Vetosimme jälleen kerran astmaani ja saimme eri huoneen ylemmästä kerroksesta, joka oli muuten aivan yhtä hirveä mutta ei haissut niin pahalle. Onneksi mitään ylimääräisiä huonetovereita ei lakanoista tai muualtakaan löytynyt mutta varsinaista viihtyvyyttä huoneella ei kyllä ollut. Ylläoleva temppelialue oli kadun toisella puolella.

Temppelien ja kahviloiden lisäksi Vientianessa saattaa kiinnostaa kaupungin ulkopuolelta löytyvä Buddha-puisto, jossa on parisataa erilaista Buddha-patsasta ja lisäksi iso Hell, Earth and Heaven Pumpkin eli betoninen kurpitsa, jonne pääsee kiipeämään sisäkautta katolle.

Puistoon pääsee julkisilla, bussi numero 14 vei 25 kilometrin matkan perille saakka 6000 kipin maksua vastaan. Harhailimme bussiasemalla pitkän tovin etsien oikeaa paikkaa, kunnes joku ystävällinen paikallinen viittilöi meidät oikeaan suuntaan ja bussissa lukikin sitten selvästi, että se menee Buddha Parkiin.

Kurpitsan katolta näkyy puiston maisema kaikkine erikokoisine, näköisine ja muotoisine Buddhineen.

Jos Vientianessa viettää enemmän kuin päivän tai pari, kannattaa käyttää osa jostakin päivästä retkeen Buddha-puistoon. Puistossa on myös ravintola, joka ei laadullaan päätähuimannut mutta jossa sai kyllä lounaan verran mahaansa täytettyä. Ja tulipahan tutustuttua paikallisbussiliikenteeseen!

Sputnik Burger kiinnitti huomiomme heti kun kävelimme sen ohitse, paikan sisustus oli hauska ja menu Bond-henkinen, musiikkina soivat Bond-elokuvien tunnuskappaleet ainakin meidän käyntimme aikana.

001 burger oli ns. perusburgeri, mutta pihvi oli mehevä, sämpylä kuohkea ja muutenkin aivan kelvollinen hampurilainen oli kyseessä. Myös ranskalaiset olivat ok. Ei halvimmasta päästä täällä päin maailmaa, mutta hyvästä burgerista voi vähän maksaakin.

Vierailimme COPE Visitor Centerissä, jonka pihalla oli UXO:ista (Unexploded Ornances) tehty taideteos. Sodan jäljet eivät ole häipyneet Laosista, vaan jenkkien maahan kylvämistä räjähteistä moni jäi räjähtämättä ja ne tuottavat edelleen vaaraa, loukkaantumisia ja kuolemia jatkuvasti Laosissa. Räjähteiden siivoaminen pois maastosta on todella hidasta ja vaatii koulutetun väen sitä tekemään. COPE:ssa voi tutustua tarkemmin aiheeseen.

Paikka oli itseasiassa juuri remontissa, mutta saimme tutustua kuitenkin siihen osaan paikasta, joka oli suunnilleen valmiina. Tarinat ihmiskohtaloista koskettivat kyllä kovasti, etenkin kun koti-Euroopasta kantautuu koko ajan surullisia uutisia väkivallanteoista ja terrorismista. Entistenkin konfliktien jäljet tuottavat yhä edelleen tuskaa, eikä maailma kaipaisi yhtään enempää vihaa ja siitä kumpuavaa väkivaltaa.

Maailman pienuus näkyy myös täällä kaukana - Vientianen kulmakaupassa on myynnissä tanskalaista bisseä ja siideriä. Jotenkin tuntuu väärältä.

Yksi reissun parhaista annoksista tähän asti löytyi random kadunvarsiravintolasta Vientianessa. Stir fried noodles with chicken -annoksen nuudelit tosiaan oli uppopaistettu ja olivat hauskan rapeansuolaisia, rouskuivat hampaissa mukavasti. Sotkuista hommaa jäykähköjen nuudelien syöminen oli mutta ei se haitannut. Hintakin jälleen siinä parin euron huitteilla pienen paikallisen oluttölkin kera.

Eräs ilta himoitsin suunnattomasti viiniä. Googlasin mistä sitä kannattaisi etsiä. Monet paikat kyllä pitävät listoillaan viiniä, mutta eivät ehkä säilytä sitä kovinkaan oikeaoppisesti tai pullot ovat saattaneet olla auki ties miten pitkään. I Beamista löysin hyviä arvosteluja, joten suuntasin sinne. Kyllä maistui viileä pinot grigio hyvältä! Pienet tapasleipäset tulivat kylkiäisinä. Ja keskiviikkoisin on ladies night, jolloin viinilasit ovat tarjolla puoleen hintaan. Viinihampaan kolottaessa Vientianessa siis ainakin täältä saa sujuvaksi englanniksi hyvää palvelua ja maistuvaa viiniä siedettävään hintaan.

Mitä ajattelin Vientianesta? Ihan mukava pieni kaupunki, mutta ei sulattanut sydäntä mitenkään erityisesti. Kaupungissa ei ole oikein paljoakaan tekemistä tai näkemistä, joten pari päivää riittäisi varmasti aivan hyvin. Me viivyimme maanantaiaamusta torstai-iltaan, kunnes jatkoimme matkaamme kohti eteläistä Laosia ja 4000 islandsia.