sunnuntai 14. elokuuta 2016

Roskainen Sihanoukville

Alunperin matkustimme Phnom Penhistä rannikolle Sihanoukvilleen sillä ajatuksella, että jatkamme matkaamme siitä samantien joko Koh Rongin tai Koh Rong Samloemin saarille. Sihanoukville toimii liikenteen solmukohtana, jos haluaa matkustaa Kambodzhan saarille, sillä lautat lähtevät sieltä. Saarirentoiluhan on ollut meille mieluisaa, kuten aiemmista postauksista on voinut päätellä, joten olisihan se ollut kiva nähdä nämäkin. Etenkin Koh Rongia olimme kuulleet kehuttavan.

Mutta. Sää ja majoitusolosuhteet päättivät toisin. Epävakainen sää ei houkutellut lähtemään saarille, sillä oikein huonon sään sattuessa sinne voisi jäädä jumiin lauttojen jäädessä kulkematta. Pääasiallisin syy oli kuitenkin majoitus. Nukkuminen teltassa rannalla hintaan 27 dollaria/2 yötä tai majoitus bungalowissa, jossa seurana on puoli viidakkoa budjetin kipurajoilla olevalla hinnalla ei jostain syystä ihan houkutellut. Etenkin, jos olisi satanut koko ajan - olla sitten jumissa kehnossa ja kalliissa majoituksessa keskellä ei mitään. Sen verran kermapeppuja kuitenkin ollaan, ettei enää jakseta lähteä seikkailun vuoksi luopumaan liikaa mukavuuksista. Sekin ainoa majoitus, jonka löysin, jonne olisin voinut lähteä, oli sitten kivunnut jo hinnaltaan ulottumattomiin. Joten mantereelle jäimme.

Majoituksenamme ensimmäiset kaksi yötä oli Chochi Garden, joka sijaitsee aivan Sihanoukvillen ytimessä, lähellä päärantaa Ochheuteal Beachia ja sen toista päätä Serendipity Beachia. Majoitus itsessään oli ok, 44 dollaria/2 yötä ja sisustukseen ja ympäristöön oli panostettu enemmän kuin monissa muissa budjettipaikoissa. Mutta se meteli! Lähistöllä on runsaasti baareja, joiden bassonjytke ja muu mekkala kuului käsittämättömän kovalla meidänkin huoneeseemme. Ilman korvatulppia ei olisi ollut toivoakaan nukkua ja tulppienkin kanssa teetti vaikeuksia. Jopa itseäni huomattavasti paremmat unenlahjat omaava reissutoveri manasi tulppien läpi tunkevaa möykkää.

Ekana iltana saavuttuamme Phnom Penhistä kävelimme rannalle sen verran, että söimme jotain jossain rannan ravintoloista. Virhe. Pitäisihän se tietää, että biitsiravintoloiden taso ei päätä huimaa. Tilasin kana amok -annoksen, ja se ei kyllä kertakaikkiaan maistunut millekään. Riisikin oli huonolla tavalla tahmaista. Söin tätä sen verran, että pahin nälkä taittui mutta siinä se.

Mikään erityinen kulinarismikohde Sihanoukville ei kyllä ole. Tarjontaa on kyllä jos jonkinlaista mutta laatua ei välttämättä.

Aamupalaa tarjotaan vähän joka paikassa, usein tarjonta on tyypillistä english breakfastia. Tässä lautaselle oli päässyt mukaan myös pannukakkuja! Joskin niiden kanssa luvattu voi loisti poissaolollaan.

Kaupungin kansoitetuin ranta oli kyllä järkytys. Roskainen meininki ihan kaikessa merkityksessä. Ei todellakaan tehnyt mieli mennä uimaan tai jäädä hiekalle loikoilemaan. Kambodzha rantakohteineen on valitettavasti myös seksiturismin kohde, inhottavana yksityiskohtanaan lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö. Näimme ravintoloissakin lappuja, joissa pyydettiin soittamaan tiettyyn numeroon, mikäli havaitsee lasten hyväksikäyttöön viittaavaa toimintaa. Emme onneksi nähneet, mutta ajatuskin puistattaa.

Nimipä sen jo kertoo, mistä tässä baarissa oli kyse. Alkuillasta baarissa notkui tyttöjä meikkaamassa, ja odottelemassa seuraa.

Onneksi Sihanoukvillessä on muitakin rantoja, ja näin low seasonilla rauhallisiakin vieläpä. Otimme tuktukin muutaman kilometrin päähän Otres Beachille. Siistimpi ranta, vähemmän ihmisiä, parempi mieli.

Sopivan kokoiset aallot ja hiekkapohja suorastaan houkuttelivat telmimään mereen. Kuvaan on tallentunut erinomaisesti, miten tyytyväistä tyyppiä meikäläinen oli, kun pääsi puljaamaan aalloissa.

Alkuillasta piti sitten palata takaisin möykkäsentraaliin. Nälkä oli, joten ruokaa piti taas etsiä.

Päädyimme Mc Guinness's Irish Cottage -nimiseen irkkuravintolaan TripAdvisorin perusteella. Tämä ei ole ihan pääkadulla, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin. Pieni paikka, aika täynnä, joten ilmeisesti kuitenkin ihan suosittu. Omistajana keittiössä hääri ilmeisesti irkkuperäinen tyyppi.

Oma annokseni oli jonkinlainen taco fries -viritelmä, mutten lopulta oikein päässyt itseni kanssa ymmärrykseen siitä, miten annos olisi kannattanut parhaiten nauttia. Tähänkin olisin kaivannut enemmän makua ja ranskalaisiin rapsakkuutta.

Olimme päivän Otres Beachilla hengailun jälkeen päättäneet, että otamme sieltä nurkilta yhdeksi yöksi majoituksen, hengailemme vielä sunnuntain rannalla ja jatkamme maanantaiaamuna matkaamme.

Majailimme Otres Long Beach Sihanokville -nimisen paikan bungalowissa, jossa oli hauskasti maalatut tiiliseinät. Paikka on enemmän Otresin toisessa päässä eli lähempänä Otres 2 -rantaa, kuin Otres 1:tä, jolla olimme edellispäivänä hengailleet. Paikka ei ole rannassa mutta lyhyen kävelymatkan päässä kuitenkin.

Suihkussa ei ole lämmintä vettä, mutta ilmastointi löytyy ja telkkaristakin onnistuin löytämään jopa kanavia, joista näkyi olympialaiset! Hurraa, sain edes hetkisen penkkiurheilua tälle reissulle. Lähellä on pieni kauppa ja muutama ravintola sekä muutama muu majoituspaikka. Rauhallista vaikutti olevan, etenkin näin low seasonilla.

Otres Beachilla itseasiassa on pitkä pätkä rantaa, jolla ei ole palveluita. Ei baareja, ei vessoja, ei rantatuoleja. Vain hiekkaa ja merta, muutama puu, paikallisia piknikeillä ja pari hassua turistia. Suorin tie bungalowistamme rantaan vei tähän kohti biitsiä. Enpä olisi uskonut, että tämmöinenkin rantakaistale voisi Sihanoukvillestä löytyä!

Buukkasimme majapaikan kautta myös bussilipun Thaimaahan. Tarkemmin ottaen Koh Changin saarelle saakka.

25 dollarin hintaan kuului nouto majoituksesta aamulla seitsemän jälkeen, matka minibussilla rajalle, rajan toisella puolella yli tunnin odottelu, että sen puolen minibussi lähtisi etenemään ja matka sillä minibussilla Koh Changille saakka, sisältäen lauttalipun. Lisämaksusta (80 bhatia/hlö) saimme kyydin ihan perille saakka sikäläiseen majoitukseemme.

Ylläolevassa kuvassa pidimme pit stoppia jossain Kambodzhan puolella ja odottelimme Phnom Penhiin menevää bussia, jonne meidän minibussistamme siirrettiin pari matkustajaa. Hieman huoletti tuo konepellin aukiolo mutta liekö vain viilennellyt moottoria sitten paussin aikana, isompia ongelmia ei onneksi ollut.

Sihanoukvilleä ei kyllä erityisemmin voi omana kohteenaan suositella, mutta paikkaansa se puolustaa tosiaan transport hubina kivempiin rantarentoilukohteisiin. Jos sen sijaan kunnon white trash -bilemeininki on sun juttu, saatat viihtyä Sihanoukvillessäkin!

Ei kommentteja: