Hyvää joulua!

Peruspöperölä toivottaa kaikille erittäin herkullista, tuoksuvaa ja leppoisaa joulua!

Punaista ja äkäistä purkissa

Edellisenä jouluna keittelin joululahjoiksi sekä omaan käyttöön jonkin sortin paholaisenhilloa, jota tarjoilin myös oululaisten ruokabloggareiden pikkujoulukemuissa. Se oli oikein hyvää, mutta en halunnut aivan toistaa itseäni tänä vuonna. Jotain samantyyppistä tuotetta teki kuitenkin mieli valmistaa. Onneksi törmäsin oululaiseen ossaamisseen hädän hetkellä, eli löysin chili-paprikahillokkeen Kokkeillaan-blogista. Kun Kotiharmi vielä kehuskeli tämän olevan parempaa kuin se paholaisenhillo, niin pakkohan resepti oli laittaa testiin.

Chili-paprikahilloke

5 punaista paprikaa
10 punaista chiliä
2 desilitraa hillosokeria
2 desilitraa hunajaista omenaviinietikkaa (käytin hunaja-siideriviinietikkaa)
Muutama kynsi valkosipulia
2 desilitraa vettä
2 teelusikallista suolaa
Valkopippuria

Halkaise paprikat, poista siemenet sisältä ja kuutioi. Toimi samoin chilien kanssa (ja suosittelen toimimaan esimerkiksi kertakäyttökumihanskat kädessä).

Kiehauta paprika- ja chilipalasia noin pari minuuttia kattilassa etikan, suolan, valkosipulin ja valkopippurin kanssa.

Lisää kattilaan vettä ja hauduta, kunnes paprikat ja chilit ovat pehmenneet. Jos keitos näyttää liian kuivakalta, voit lisätä vettä vielä lisääkin tuon kahden desilitran lisäksi. Luultavasti ei tarvitse!

Lisää lopuksi sekaan myös hillosokeri, keittele kymmenisen minuuttia.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Purkita kuitenkin melko kuumana ja purkitusvaiheessa voit vielä ripotella hillosokeria joukkoon.


Seos oli melko nestemäistä purkkiin mennessään, mutta toivon minun purkeissa tapahtuneen saman ihmeen kuin Kotiharmillakin, jotta avatessa hillokkeet olisivat jämäköityneet sopivaan olomuotoonsa. Jos ei, niin kaipa se maku on kohdallaan löysemmässäkin "hillokkeessa".

Minttusuklaakaramellit

Olen ottanut tavaksi tehdä joululahjoiksi ja muutenkin joulun alla naposteltavaksi erilaisia karamelleja. Aiempia namutehtailuja olen harrastanut esimerkiksi mariannetryffeleiden ja appelsiinitryffeleiden parissa. Tällä kertaa päädyin minttusuklaakarkkeihin, joista on ohjeistettu muun muassa Lunni leipoo -blogissa.

Minttusuklaakaramellit
(useampi kymmenen kappaletta)

1 tölkki kondensoitua maitoa
Noin 12 desilitraa tomusokeria
Noin 2 ruokalusikallista piparminttuaromia
Ainakin 200 grammaa tummaa suklaata (käytin 80 %)
Muutama ruokalusikallinen voita sulatettuna

Kaada kondensoitu maito kulhoon. Lisää joukkoon piparminttuaromi. Sekoita joukkoon muutama desi tomusokeria.

Lisää tomusokeria vähän kerrallaan massaan sähkövatkaimella jatkuvasti sekoittaen. Lisää sokeria niin kauan, kuin vatkaimesi tehot riittävät (ja hoksaa lopettaa ajoissa, jottei vatkaimesi simahda lopullisesti, niin kuin meillä pääsi käymään...). Massasta pitäisi tulla muovailuvahan oloista.

Muotoile valmiista massasta palleroita ja aseta ne esimerkiksi leivinpaperoidulle tarjottimelle tai leikkuulaudalle ja paina palleroita hieman lyttyyn. Lytätyt karkit ovat lopputulokseltaan kauniimpia kuin palleromalliset.

Siirrä karamellit jääkaappiin jähmettymään ainakin tunniksi. Pidempikään aika ei haittaa yhtään.

Sulata tumma suklaa ja sekoita joukkoon voisulaa, jonka tehtävänä on notkistaa suklaamassaa. Lunnin ohjeessa oli tuplamäärä suklaata kuorruttamiseen, mutta minulla riitti 200 grammaa tälle massamäärälle karkkeja. Voit siis varalta varata enemmänkin suklaata tähän touhuun.

Kun suklaamassa on hitusen jäähtynyt, ota kohmettuneet karamellit jääkaapista.

Karkkien suklaakuorrutus kävi näppärästi, kun karkin asetti haarukalle ja upotti sen sitten suklaamassaan. Annoin ylimääräisen suklaan valua haarukan piikkien välistä takaisin suklaakulhoon, ennen kuin asetin karamellit jähmettämään suklaakuorrutettaan taas leivinpaperoidulle tarjottimelle.

Kun kaikki karamellit ovat saaneet suklaakuorrutteen, siirrä karamellit taas jähmettymään jääkaappiin.

Säilytä karkit viileässä.

Karamelleista tulee todella makeita, mutta hyviä. Tarjoilin rumimpia karkkejani työpaikalla, ja kohteliaat työkaverit kehuivat, etteivät ollenkaan olisi arvanneet kotitekoisiksi, ellen olisi kertonut. Reseptiäkin pyydettiin, joten nämä namut saattavat olla Oulun joulun hittituote kotitekoisten karkkien rintamalla :)

Ystävien joulupaketteihin siis sujahtaa näitä namuja, kuten myös sitä kotitekoista glögiä. Onneksi ruokalahjoihin sisällytän vielä muutakin, jotta koko salaisuus ei ole internetistä luettavissa ennen lahjan antamista.

Sinivalkoiset muffinssit

Itsenäisyyspäivän aaton cocktailkutsuille makeaa tarjottavaa miettiessäni ajattelin, että olisi kiva jos siihen saisi yhdistettyä jotenkin sinistä ja valkoista, itsenäisyyspäivän hengessä. Edelleenkään sitä aikaa kokkaukseen ei ollut hurjasti, joten tämänkin reseptin piti olla helppo ja nopeasti toteutettava. Ajatuksissani päädyin sitten muffinsseihin - niiden taikinat kun yleensä ovat helppoja tehdä, eikä valmistuskaan kauaa aikaa vie.

Sinivalkoisissa ajatuksissani päädyin valkosuklaaseen ja mustikkaan. Surffailin netissä katsellen läpi melkoisen määrän eri reseptejä, ja nappasin jostain sopivimman oloiset määräsuhteet taikinan valmistukseen.

Sinivalkoiset muffinssit
(noin 20 kpl)

4 luomumunaa
1,5 desilitraa sokeria
2 ruokalusikallista vaniljasokeria
100 grammaa voita sulatettuna
4 desilitraa luomuvehnäjauhoja
1 desilitra maitoa
2 teelusikallista leivinjauhetta
100 grammaa valkosuklaata rouhittuna
3 desilitraa mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe omassa astiassaan.

Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voisulaa, maitoa ja jauhoseosta. Sekoita.

Lisää lopuksi taikinaan rouhittu valkosuklaa ja mustikat. Mustikat saavat olla kohmeisia, niin koko taikina ei kerralla värjäydy aivan siniseksi.

Lusikoi taikina muffinssivuokiin.

Paista muffareita 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Eihän nämä tietysti oikeasti sinivalkoisia olleet, mutta ajatuksen tasolla kumminkin. Omat suklaapalaseni jäivät melko ronskin kokoisiksi, sillä pilkoin niitä toisella kädellä, kun toisella kädellä pitelin vatkainta, joka vatkasi sokeria ja munia vaahdoksi (kiireessä näemmä onnistuu keittiössä multitasking!). Tämä oli kuitenkin vaan kiva juttu, sillä valkosuklaa ei häipynyt taikinaan vaan maistui välillä kivasti ihan omana itsenään muffinssissa. Ja meheviäkin näistä tuli!

Vegaaninen cocktailpala

Pidimme kaveriporukan kesken cocktailkutsut itsenäisyyspäivän aattona. Tarjoilut hoituivat nyyttäriperiaatteella, mutta tietysti juhlanviettopaikan tarjoamisen lisäksi kemujen emäntänä tekaisin oman osani pöydän antimista. Aikaa ei ollut kokkaukseen juurikaan, joten päädyin tarjoamaan tuttuja ja turvallisia pikkuruisia ruisleipiä erilaisilla päällisillä. Tarjolla oli kylmäsavuporo-smetanaleipäsiä, kylmäsavulohi-creme fraiche -leipäsiä sekä sienitahnalla päällystettyjä leipäsiä.

Sienitahnasta tai -täytteestä tein varmuuden vuoksi vegaanisen, sillä oli pieni mahdollisuus, että vegaanista ruokavaliota noudattava ystäväkin olisi päässyt piipahtamaan paikalla. Valitettavasti hän ei paikalle päässyt, mutta nämä upposivat kyllä ihan sekasyöjillekin. Jopa niille, jotka suhtautuvat skeptisesti sieniruokiin ylipäänsä.

Sienitahna ruisleipäsille

2 purkkia säilykekanttarelleja (käytin Pirkan)
Pienehkö keltasipuli
2 desilitraa kaurakermaa
Öljyä
Suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Aukaise sienipurkit ja valuta sienet.

Pilko pienemmäksi, jos ovat isokokoisia. Silppua myös sipuli pieneksi silpuksi.

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja kuullota sipulisilppua tovi.

Lisää pannulle myös sienet ja paistele hetki.

Lisää joukkoon kaurakerma, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna keittyä hieman kasaan, jotta saat leivän päälle sopivan koostumuksen.

Lisää lopuksi joukkoon tuoretta timjamia tai käytä sitä pelkästään koristeluun.

Ruisleipäset tekevät aina hyvin kauppansa. Erityisesti porotäyte on tuon perheemme raavaamman puoliskon mieleen. Tälläkin kertaa piti toppuutella, ettei koko täyte olisi ehtinyt hävitä jääkaapista ennen kuin sain sen tarjolle.

Muutoinkin tarjoilut olivat erinomaiset, kiitos kaikille cocktailkemuihin osallistuneille!

Glögiä pukinkonttiin

Loppuvuosi on glögin kulta-aikaa. Kupponen glögiä on lämmennyt Peruspöperölänkin hellalla harva se ilta viime viikkojen aikana. Myös miehelle glögi maistuu.

Pläräilin nettiä miettiessäni tämän jouluisia ystäville koostettavia ruokalahjoja. Pari kertaa olen laittanut pakettiin aurinkoiset snapsipullot, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta. Glögiohjeita oli netti pullollaan, itse tartuin tällä kertaa maikkarin sivuilta löytämääni kotitekoisen glögin ohjeeseen.

Kotitekoinen glögi
(4 viinipullollista ja yksi pienempi pullollinen)

5 desilitraa kirkasta viinaa
3 litraa punaviiniä
4 kanelitankoa
24 mausteneilikkaa
Kuivattua inkivääriä
2 teelusikallista kokonaisia kardemummansiemeniä
Pomeranssinkuorta
Noin 2 desilitraa rusinoita
3-5 desilitraa sokeria

Aloita glögin valmistus laittamalla viina maustumaan. Mittaa siis suljettavaan purkkiin kirkas viina ja ripauttele sekaan mausteet eli kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssi ja rusinat. Sulje purkki tiiviisti ja jätä maustumaan neljäksi päiväksi. Ravistele purkkia välillä, jotta maut varmasti irtoavat hyvin viinaan.

Alkuperäinen ohje käskee käyttämään 2 palaa kuivattua inkivääriä, mutta minä löysin vain jauhemaista kuivattua, joten tumpsautin jonkin verran jauhettua inkivääriä seokseen. Samaten pomeranssinkuorta oli parissa käymässäni kaupassa tarjolla vain jauhemaisessa olomuodossa. Ohje sanoo että kuorta pitäisi laittaa 3 kappaletta, mutta tumpsautin siis pomeranssiakin jauhemuodossaan jonkin verran viinan sekaan. Rusinoiden määrä oli alkuperäisohjeessa melko valtaisa, joten laitoin niitä vähemmän (sen verran kun sattui olemaan eli pari-kolme pientä rasiallista).

Kun viina on maustunut, siivilöi neste purkista kattilaan. Lisää joukkoon punaviini. Tähän käy jokin edullinen peruspunkku aivan mainiosti. Laita kattilaan myös sokeria. Jos et halua hirveän makeaa glögiä, sokeria voi laittaa vähemmän.

Kuumenna glögiseosta varovasti miedolla lämmöllä. Maista glögiä ja lisää sokeria, mikäli näet sen tarpeelliseksi.

Kaada valmis glögi pulloihin (kätevä tapa kierrättää viinipullot hyötykäyttöön) ja säilytä viileässä. Glögin pitäisi säilyä yli kolmekin kuukautta.

Glögipulloihin voi askarrella itse uudet etiketit, jotka kertovat mitä pullossa on.

Tarjoiluvaiheessa glögi tietysti lämmitetään, mutta ei kiehauteta, jottei alkoholi haihdu. Voit käyttää glögiä myös terästeen ominaisuudessa ja lantrata sen alkoholittomalla glögillä, mikäli et pidä voimakkaasta alkoholillisesta versiosta. Toimii erittäin hyvin niinkin, tarjosin eilisillä cocktailkutsuilla tällä omatekoisella glögillä terästetyt glögikupposet tervetulojuomina.

Osallistun tällä reseptillä myös Chocochilin luotsaamaan joulukuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on glögi.

Appelsiinijäätelö

Mies toivoi tässä taannoin, että tekisin appelsiinijäätelöä. Googlettelin kaikenlaisia reseptejä, mutta lopulta päädyin käyttämään jätskikoneen reseptivihkon perusjätskipohjaa, johon sitten vaan lisäsin makuaineeksi appelsiinia.

Appelsiinijäätelö

2,5 desilitraa punaista maitoa
0,75 desilitraa sokeria
2 luomukananmunaa
4,5 desilitraa kuohukermaa
2 appelsiinia (kuori raastettuna + mehut puristettuna)

Lämmitä maito kattilassa.

Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi kulhossa.

Vatkaa lämmin maito muna-sokerivaahtoon.

Kaada seos kattilaan ja lämmitä jatkuvasti sekoittaen. Keos ei saa kiehua!

Kun seos muuttuu vähän paksummaksi, kastikemaiseksi olomuodoltaan, nosta kattila pois levyltä.

Kaada seos takaisin kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Pese appelsiinit hyvin. Raasta niistä kuori ja purista mehut.

Sekoita jäähtyneeseen muna-sokeri-maitoseokseen kerma sekä appelsiineista saatu kuoriraaste ja mehu.

Siirrä seos jääkaappiin ja valmista massasta jäätelö jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Appelsiini maistui melko vienosti, mutta maistui kuitenkin. Jäätelö oli siis makunsa puolesta onnistunut kokeilu, mutta koostumus jämähti melko kovaksi sitten kun massa oli ehtinyt olla pakastimessa pidemmän aikaa.