Täytetty karitsanfilerulla

Vielä yksi pääsiäisenä kokkailtu ruoka odotti bloggaamistaan, joten tässäpä tulee. Olen laittanut karitsaa ennenkin pääsiäispöytään, ja tälläkin kertaa halusin sitä valmistaa, mutta mieleni teki kokeilla jotakin uutta tapaa tarjoilla karitsa.

Idea karitsafileiden täyttämiseen tuli Glorian ruoka & viini -lehdestä, jossa karitsan ulkofileet täytettiin muun muassa pistaasipähkinöillä. Minulla ei ollut resepti mukanani kaupassa, joten meidän versioon päätyi sisäfilettä ja lehtipersiljan sijaan tavallista persiljaa. En tehnyt lisukkeeksi feta-orzoa, kuten lehdessä, vaan meillä lisukkeena tarjoiltiin fetaisaa salaattia.

Täytetty karitsanfilerulla

(kahdelle)

4 pientä tai 2 isoa karitsan sisäfilettä

1 salottisipuli

Noin desilitra rouhittuja pistaasipähkinöitä

1,5 ruokalusikallista huoneenlämpöistä voita

Oliiviöljyä

Tuoretta persiljaa

Mustapippuria ja suolaa myllystä

Ota karitsafileet lämpenemään huoneenlämpöön ainakin puoli tuntia ennen valmistamista.

Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Kuori salottisipuli ja silppua se pieneksi.

Silppua myös persilja sekä pähkinät.

Sekoita kulhossa sipuli, persilja, pähkinärouhe sekä huoneenlämpöinen voi keskenään.

Viillä karitsafileisiin viilto pituussuunnassa, jotta saat avattua ne levyiksi. Mätki tarvittaessa hieman lihanuijalla lihoja leveämmäksi ja littanammaksi.

Mausta fileet suolalla ja pippurilla molemmin puolin.

Levitä leikkuulaudan tai pöytätason päälle kelmua.

Asettele filelevyt kelmun päälle vierekkäin niin, että fileet ovat hieman limittäin toistensa päällä.

Levitä fileiden päälle tasaisesti sipuli-pähkinä-persilja-voiseos.

Käytä kelmua apunasi ja rullaa lihat niin tiiviiksi rullaksi kuin vain saat.

Sido rulla kiinni paistinarulla tai käytä apuna cocktailtikkuja.

Kuumenna paistinpannussa voi-öljyseosta ja ruskista karitsarulla ympäriinsä pinnasta.

Tökkää paksuimpaan kohtaan paistomittari, siirrä karitsarulla uunivuokaan ja kypsennä, kunnes sisälämpötila on vähintään 58 astetta, jolloin liha jää roseeksi. Jos pidät kypsemmästä, voit jatkaa kypsennysaikaa vielä lisää.

Kääri rulla sen uunista nostettuasi folioon ja anna vetäytyä vielä noin 10 minuuttia.

Poista lanka tai cocktailtikut ja leikkaa viipaleiksi.

Vaikkei feta-orzoa meillä tarjoiltukaan, halusin silti napata originaaliohjeesta tuon fetan maistumaan lisukkeessa meilläkin. Siitä syystä lisukkeeksi valikoitui fetaisa salaatti, joka sopi tähän kyllä oikein mainiosti. Karitsasta tuli mureaa, suorastaan suussa sulavaa ja täyte maistui hyvältä sekä minun että miehen mielestä.

Sisäfileistä rullan tekeminen oli vähän haasteellista, koska eivät tosiaan olleet isoja. Paistinarulla rullan olisi saanut varmasti paremmin tiiviiksi, minulla oli vain cocktailtikkuja, joten leikkausvaiheessa rulla meinasi hajota. Se ei onneksi haitannut muuta kuin ulkonäköä.

Kaikkiaan tämä oli oikein kelpo resepti, ja täytettyä karitsaa tulee varmasti kokeiltua toistekin, joko tällä taikka jollakin toisella täytteellä.

Key Lime Pie

Pääsiäisenä halusin tehdä jotakin kakkua tai piirakkaa, jota voisi syödä parinakin päivänä jälkkäriksi sekä kahvin kanssa. Jotakin raikasta, mutta silti makeaa. Mikäpä sen paremmin sopisikaan tuohon kuvaukseen, kuin Key Lime Pie. Reseptin sain kaverilta, joka oli tämän hyväksi havainnut useampaan otteeseen.

Key Lime Pie

Pohja:

200 grammaa Digestivejä

100 grammaa voita

2 ruokalusikallista sokeria

1 teelusikallinen kanelia

Täyte:

2 tölkkiä kondensoitua maitoa

Noin kuuden limen mehut puristettuina eli noin 2 desilitraa limemehua

Kahden limen kuori raastettuna

Noin 150 grammaa crème fraîchea

Murskaa keksit.

Sulata voi.

Kaada keksimurskan sekaan sulatettu voi, sokeri ja kaneli. Sekoita.

Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun (24 cm) irtopohjavuoan pohjalle ja sivuille.

Esipaista pohjaa 175 asteessa noin kymmenen minuuttia.

Raasta kahden limen kuoret kulhoon.

Purista kuudesta limestä mehut kulhoon.

Sekoita kulhossa limemehu, raastettu limen kuori, kondensoitu maito ja ranskankerma. Sekoita seos hyvin, kunnes se on tasaista.

Kaada täyteseos esipaistetun pohjan päälle vuokaan.

Paista uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, tai kunnes pikkuruisia kuplia ilmestyy piirakan pinnalle. Älä anna piirakan pinnan ruskistua!

Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Tämä piirakka on sen verran makeaa tavaraa, että ihan itselleen tätä ei välttämättä kannata tehdä, sillä kovin isoa palasta kerrallaan ei pysty syömään. Lime kuitenkin ihanasti tasoittaa äitelyyttä ja tuo mukaan raikkautta ja keväistä makua.

Meillä piiras tarjottiin limeviipaleen ja kermavaahdon kanssa. Halutessasi voit tehdä piirakan päälle vielä marengin.

Ankanrintaa, papu-pekonilisuketta ja timjami-punaviinikastiketta

Kun taannoinen ankankoipien valmistus onnistui sujuvasti, päätin uskaltaa kokeilla myös ankanrintaa. Olen syönyt ravintoloissa huonoa ja hyvää ankkaa, joten vähän jännitti, mitä itse saan aikaiseksi keittiössä tuon raaka-aineen kanssa touhutessa.

Pitkänäperjantaina tartuin kuitenkin toimeen ja valmistin ankanrintaa, jonka kanssa tarjoilin timjami-punaviinikastiketta sekä papu-pekonilisuketta. Tämän kombinaation päätin tehdä, kun taas kerran netissä surffatessani osuin tämän Ruokalan reseptin äärelle.

Ankanrintaa, papu-pekonilisuketta ja timjami-punaviinikastiketta

(kahdelle)

1 iso ankanrinta tai 2 pienempää (minulla oli yksi noin 350 grammainen)

Suolaa

Valkopippuria

Kastike:

2 desilitraa demi glacea

1 desilitra punaviiniä

1 salottisipuli

Suolaa, mustapippuria

Tuoretta timjamia

Muutama nokare voita

Lisuke:
200 grammaa vihreitä (pakaste)papuja

1 paketti pekonia

Suolaa keitinveteen

Mustapippuria

Ota ankanrinta huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta.

Viillä veitsellä ankanrinnan rasvapuolelle tiheään ohuita ristiviiltoja.

Mausta ankanrinta molemmilta puoliltaan suolalla sekä valkopippurilla.

Kuori ja silppua sipuli kastiketta varten.

Silppua pekoni lisuketta varten.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Aseta ankanrinta kylmälle paistinpannulle rasvapuoli alaspäin. Laita levy kuumenemaan. Näin toimittaessa rasva pääsee paremmin sulamaan ankasta.

Paista ankan molemmat puolet kauniin värisiksi pannulla ja siirrä ankka sitten uunivuokaan.

Voit käyttää paistomittaria halutessasi, ankan tavoiteltava sisälämpötila on 50-55 astetta.

Siirrä ankka uuniin. Ohuemmat ankanrinnat kypsynevät noin 8-10 minuutissa, meidän otti kauemmin, koska oli keskeltä aika paksu, emmekä halunneet syödä sitä ihan verisenä.

Laita kattilaan silputtu sipuli, muutama oksa tuoretta timjamia ja punaviini. Keitä hetki miedohkolla lämmöllä.

Lisää kastikkeeseen demi glace. Keitä vielä tovi ja siivilöi kastikkeesta sitten halutessasi pois sipulit ja timjamit.

Tarkista maku, lisää halutessasi suolaa ja mustapippuria.

Sekoita kastikkeen joukkoon muutama nokare voita.

Keitä pavut suolalla maustetussa vedessä napakan kypsiksi.

Paista pekonisilppu pannulla rapeaksi.

Sekoita pannulla pavut ja pekoni, mausta mustapippurilla.

Ota ankka uunista ja leikkaa viipaleiksi.

Asettele lautaselle ankkaviipaleet, papu-pekonilisuketta sekä timjami-punaviinikastiketta.

Ensimmäinen ankkakokeiluni meni siis aika nappiin, lihasta tuli mehevää ja maukasta. Kastike oli tuollainen nestemäisempi koostumukseltaan, mutta eihän siinä mitään saostavaa ollutkaan mukana. Lisuke oli myös erittäin hyvä.

Sekä minä että mies tykkäsimme pitkäperjantain ateriastamme kovin. Tätäkin saa kuulemma tehdä uudemmankin kerran, joten ankka tuskin esiintyi viimeistä kertaa meidän keittiössämme. Onnistuneen kokeilun jälkeen uskallan paremmin tarttua ankkaresepteihin jatkossakin.

Ankan jälkiruokana nautimme sitruksista jogurttipannacottaa, joka sopi aterian päätteeksi todella hyvin.

Keväisen raikas jogurttipannacotta

Mietin pääsiäisen ruokia ja surffailin jälleen kerran ideoita etsien netissä. Törmäsin jossain jogurttipannacottaan ja myöhemmin kauppalistaa kootessani googlettelin uudemman kerran. Silloin päädyin tämän sitruksisen Pirkan reseptin äärelle, ja päätin kokeilla sitä.

Jogurttipannacottaa syötiin meillä pitkänäperjantaina jälkiruoaksi. Pääruokana oltiin syöty ankanrintaa timjami-punaviinikastikkeella kera pekoni-papujen. Niistä lisää myöhemmin!

Sitruksinen jogurttipannacotta

(2 reilua annosta)

1 liivatelehti

1,5 appelsiinia

Puolikas verigreippi

1 desilitra kuohukermaa

0,25 desilitraa sokeria

1 desilitra turkkilaista jogurttia

1 teelusikallinen vaniljasokeria

(Ripaus kardemummaa)

Laita liivate kylmään veteen likoamaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Pese appelsiini, raasta siitä kuori kulhoon.

Halkaise sama appelsiini kahtia ja purista toisesta puolikkaasta mehut kattilaan.

Halkaise toisesta appelsiinistakin puolikas. Leikkaa näistä puolikkaista eli yhdestä kokonaisesta appelsiinista hedelmälohkot irti ilman kalvoja. Paloittele kahteen annoskuppiin tai lasiin.

Halkaise verigreippi ja tee sille sama kirurginen operaatio kuin appelsiineille. Jaa verigreipin palaset myös annoskulhoihin appelsiinien kaveriksi.

Mausta halutessasi sitrushedelmäpalaset sokerilla (ja kardemummalla).

Kaada kattilaan appelsiinimehun kaveriksi kerma ja mittaa joukkoon myös sokeri. Kiehauta seos sekoittaen sitä samalla.

Sekoita kulhossa, johon raastoit appelsiinista kuoret, kuoriraaste, turkkilainen jogurtti ja vaniljasokeri.

Kun kerma-appelsiinimehu-sokeriseos on kiehahtanut, nosta se liedeltä pois. Purista liivatteesta vesi pois ja sekoita kerma-mehuseokseen.

Kaada kattilasta kerma-mehuseos kulhoon ja sekoita jogurttiseoksen kanssa kunnolla sekaisin, tasaiseksi massaksi.

Kaada seos annoskuppeihin sitrushedelmien päälle.

Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 2 tuntia.

Minun annoskuppini olivat laakeita, joten kaataessani pannacottaseosta hedelmien päälle, ne plumpsahtivat pintaan. Mutta ei se oikeastaan haitannut, olipahan iloisemman värinen tällä tapaa.

Jälkiruoka oli paljon parempaa kuin osasin etukäteen odottaakaan. Myös mies kehui tätä kovasti, kuulemma saa tehdä uudelleenkin, ja koko kupillinen katosi, vaikka mahat olivat täynnä pääruokaa ja annoskoko oli aika reilu.

Jos kaipaat siis raikasta ja keväistä jälkiruokaa tai ihan vaan vaihtelua sille perinteisemmälle pannacottalle, niin kokeile ihmeessä!

Talvista ruokailoittelua kanssabloggareiden seurassa

Ennen kevättä, lumien sulamista ja grillimiittiä Ghetto Gourmetin luona (vink vink vaan sinne blogin suuntaan!) odotellessa teki mieli nähdä kanssabloggareita ja syödä hyvin. Kutsuin siis vuorostani blogitovereita ja muutamia muita ruokaintoilijoita luoksemme istumaan iltaa. Erityisteemaa emme tällä kertaa kehitelleet, vaikka huomasimmekin sitten, että vihreä ja irkkuhenkisyys olisi ajankohtaan ollut passeli teema. Noh, oli sitä vihreää ainakin aika monissa annoksissa!

Alkudrinkin idea tupsahti ajatuksiini, kun muistin meidän saaneen ystäväpariskunnalta aiemmin lahjaksi kotitekoista marjalikööriä pullollisen. Liköörin menekki noin yleensä on aika vähäistä, joten ajattelin että osana kuohuvaa alkudrinkkiä sitä voisi käyttää. Kuohuviinilasin pohjalle mitattiin siis 2 senttilitraa likööriä ja loppu lasi täytettiin mahdollisimman kuivalla skumpalla.

Alkudrinkkien pariksi tuumailin tarjoavani täytettyjä ruissipsejä, koska jostain syystä olin himoinnut ruissipsejä jo jonkin aikaa. Stockan Herkusta löytyi vain valkosipulisia versioita, mutta ne sopivat tähän tarkoitukseen varsin oivallisesti.

Lohitäyte ruissipseille

Noin 200 grammaa loimulohta (kylmä- tai lämminsavustettu kävisi varmasti myös)

Noin 200 grammaa crème fraîchea

Puntti ruohosipulia

Suolaa, pippuria

Sitruunamehua

Silppua haarukalla lohi pieneksi silpuksi.

Silppua ruohosipulista suurin osa pieneksi silpuksi. Jätä muutamia varsia koristeluun.

Sekoita crème fraîche, lohi ja ruohosipuli. Mausta lorauksella sitruunamehua ja tarvittaessa rouhimalla pippuria sekä suolaa myllystä.

Lusikoi tahnaa ruisipseille ja koristele  ruohosipulilla.

En ole kovinkaan tunnettu koristelutaidoistani, saati viitseliäisyydestäni annosten stailauksen suhteen. Kevättä siis lienee mielessä, vaikkei ulkona vielä olekaan, kun minäkin taivuin pipertämään!

Alkudrinkit eivät olleet kovinkaan värillisiä, vaikka niissä likööriä olikin. Testiryhmän mielestä kuitenkin 4 senttilitraa likööriä olisi tehnyt drinkistä jo liian äitelän, joten tämä oli maultaan hyvää. Tässä vaihessa paikalle oli saapunut vasta ensimmäinen vieras, joten pöytä ei notkunut herkuista aivan vielä.

Lihatäyte ruissipseille

100 grammaa kylmäsavuhärkäleikkelettä

100 grammaa smetanaa

1 pienehkö punasipuli

Rucolaa

Mustapippuria myllystä

Silppua kylmäsavuhärkäleikkele pieneksi. Tee sama myös punasipulille ja rucolalle.

Sekoita smetanaan liha-, sipuli- ja rucolasilppu. Rouhi sekaan mustapippuria mausteeksi. Koristele rucolalla.

Vaikka itse teinkin, niin tätä täytyy kyllä kehua. Nämä olivat ihan älyttömän hyviä!

Pastanjauhannan Rosmariini oli tehnyt suppilovahveroista (olihan ne suppiksia?!) quichen, jonka jämät söimme sunnuntaiaamuna miehen kanssa onnellisina. Todella hyvää siis myös jääkaappikylmänä.

Kokkeillaan-Kotiharmi tarjosi alkupalahenkeen aivan ihanaa parmankinkkuun käärittyä marinoitua vuohenjuustoa.

Kokkipottilan Hannele puolestaan tarjoili hauskoja paahdettuja ja mausteisia kikherneitä. Sekä ihan mielettömiä mustapaputahnalla päällystettyjä minitortilloja.

Hannelen chilinkäyttötaitoja ylistettiin joukolla näitä mussuttaessamme. Sopivasti, muttei liikaa. Sen kun oppisi itsekin, että milloin mikäkin määrä chiliä on sopivasti!

(Diplomi-)insinöörin keittiössä Pekka avustajajäsenensä M:n kanssa tarjoili meille tomaatista ja avokadosta koostettua limellä, chilillä, punasipulilla ja korianterilla höystettyä salaattia/salsaa.

Samasta osoitteesta pöytään saapui myös Kellerin opeilla tehtyä linssisalaattia.

Talvinen sää sai minut haaveilemaan lihapadasta, joten sellaista myös tein.

Stout-lihapata

Reilu kilo naudan ulkopaistia

3 keltasipulia

3 kynttä valkosipulia

3 porkkanaa

1 palsternakka

Lihafondia

Tomaattipyrettä

0,5 litraa stout-olutta

Vettä

Suolaa, mustapippuria

Paprikajauhetta, chilijauhetta

Rosmariinia

Pilko vähintään puoli tuntia huoneen lämmössä ollut naudanpaisti isohkoiksi kuutioiksi.

Kuori porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Pilko ronskilla otteella porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Paista kuumalla pannulla öljy-voiseoksessa lihakuutiot muutamassa erässä niin, että saat niihin kivan paistopinnan. Suolaa ja pippuroi lihat samalla. Siirrä pataan.

Laita lihojen kaveriksi pataan myös porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Mausta pata paprikajauheella, mustapippurilla, chilijauheella ja rosmariinilla.

Laita pataan myös kunnon loraus lihafondia sekä muutama truuttaus tomaattipyrettä.

Kaada pataan lopuksi puoli litraa stout-olutta ja mikäli se ei näytä riittävän nesteeksi, lisää myös vähän vettä. Tämä riippunee vähän patasi koostakin, lihojen ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä nesteeseen.

Muhita pataa 175 asteessa ainakin kolme tuntia.

Lihapata olisi voinut olla vähän suolaisempikin, mutta suolaa on kuitenkin helppo lisätä lautaselle, joten eipä se iso vika ole. Etenkin kun myös suolaisuuden suhteen makuja on monia. Pata muhi tuon kolmen paistotunnin lisäksi vielä noin sata-asteisessa uunissa juhlia odotellessa lämpimänä pysyäkseen varmaankin tunnin-puolitoista.

Kotiharmi kantoi pöytään myös venäläistä hunajakakkua, jollaista en ollutkaan koskaan ennen maistanut.

Sokerikukkasia-Kardemumma toi tapansa mukaan leivontapuolen herkkuja pöytään. Näitä ei olisi tohtinut edes maistaa, olivat niin kauniita! Mutta olimme raakalaisia ja pistelimme kaunottaret poskiimme, herkullisia.

Pekan appelsiinisorbetti oli taivaallista, kuten hänen tekemänsä jäätelöpuolen tarjottavat aina. Haaveilen tästä edelleen! Sorbetti muodosti myös oivallisen makuparin hunajakakun kanssa.

Kemuissa oli mukana myös herra Bronx, jonka Kir Royalit maistuivat mainioilta nekin.

Myös vara-aviomies T oli mukana menossa, mutta olen näemmä ollut niin onneton kuvaaja, että hänen tekemänsä aasialaisia vivahteita omannut lihasalaatti ja kananmaksa-pekonivartaat ovat jääneet kuvien ulkopuolelle.

Täten siis kiitän taas kerran kaikkia mukana olleita ihania. Vaikka hyvä ruoka ja juoma pelastavat paljon, ei olisi ollenkaan niin hauskaa ellei seura olisi niin ensiluokkaista!

Suolaiset muffinit synttäripöydässä

Kuluvan kuun alussa armas aviopuolisoni täytti jälleen vuosia. Koska lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei elämässä ole koskaan liikaa hauskuutta, täytyy jokainen hyvä tekosyy käyttää hyväkseen juhlien järjestämiseen! Kutsuimme siis ystäviä luoksemme istumaan iltaa.

Aikataulu tarjoilujen valmistamisen suhteen oli tiukka, sillä istuin työviikkoni päätteeksi vielä perjantai-illan sekä lauantaiaamupäivän yliopistolla kuuntelemassa luennoitsijaa aiheesta tiedon hallinta informaatioteknologisessa yhteiskunnassa. Onneksi luennoitsija oli hyvä puhumaan ja aihe mielenkiintoinen - muutoin olisin varmaan harhaillut ajatuksissani jatkuvasti jo kotikeittiöön.

Tarjottavien piti siis syntyä nopeasti ja kätevästi, joten kamalasti en tehnyt itse, vaan tarjolle laitettiin muun muassa juustoja, ruiskeksejä ja Pirkan esipaistettua Ciabattaa, joka on suosikkini kauppojen esipaistettujen leipien valikoimista.

Uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä oli simppelin ja maukkaan kuuloinen salami-mozzarellamuffinien resepti, jota päätin kokeilla. Täytteeksi tosin valikoitui pepperoni lihaversioihin ja aurinkokuivattu tomaatti kasvisversioihin.

Peperoni-juustomuffinit

(noin 12 muffinipellillä tehtyä kappaletta, GRV 2/2013)

2 kananmunaa

1,75 desilitraa vehnäjauhoja

1 teelusikallinen leivinjauhetta

1,75 desilitraa täysmaitoa

reilu 100 grammaa juustoraastetta

noin 100 grammaa pepperonia

Mustapippuria myllystä

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Voitele muffinipeltisi kolot tai tee kuten minä, ja sujauta paperiset muffinivuoat kuhunkin pellin koloon, jolloin muffarit on helpompi saada irti ja tarjoilla.

Riko kulhoon munat ja kaada sekaan maito. Vatkaa sitten vaikkapa haarukalla munista rakenne rikki.

Mausta muna-maitoseos mustapippurilla.

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää sitten sekoittaen jauhot muna-maitoseokseen.

Silppua pepperonit muffineihin sopivaksi pieneksi silpuksi.

Sekoita muffinitaikinaan 2/3 silputusta pepperoneista ja 2/3 juustoraasteesta.

Kaada tai lusikoi taikinaan muffinipellin koloihin.

Ripottele muffinien päälle vielä loput pepperonipalaset ja juustoraasteet.

Paista uunin keskitasossa noin 15-25 minuuttia, kunnes muffinien pinta on kullankeltainen.

Tein taikinan siis tuplana ja toiseen puolikkaaseen laitoin silputtua aurinkokuivattua tomaattia pepperonien sijaan.

 Suolaiset muffinit kävivät hyvin kaupaksi ja sopivat mielestäni oikein hyvin juuri tuollaiseen rentoon synttärijuhlaan tarjottaviksi. Aika suolaisia näistä tosin tuli, etenkin pepperoniversioista, mutta mielestäni täytteitä on kuitenkin hyvä olla reilusti, jotta muffinit maistuvat kuitenkin jollekin muullekin kuin taikinalleen.

Kolme ruokalajia Delicardin boxista

Hyvä ystäväni T, jota vara-aviomieheksikin kutsutaan, sai työpaikaltaan joululahjaksi Delicardin ruokakorin, tämän keskisuuren version. T ehdotti, että voisimme joku viikonloppu kokkailla tuosta jotakin ja syödä porukalla. Sehän sopi.

Lähdin pohtimaan ateriaa siltä kantilta, että jokaiseen vaiheeseen tulisi jotakin korin tuotteista, jotta teema säilyisi. Kokkaus konkretisoitui vasta helmikuun alussa, joten joitakin tuotteita korista oli ehtinyt jo "tuhoutua", kuten keksit ja suklaat, mutta päätin korvata ne mahdollisimman vastaavilla tuotteilla.

Alkupalassa korista on käytetty punaista viikunahilloa. Sivelin viikunahilloa rapsakoille ciabattasiivuille ja päälle laitettiin vielä vuohenmaidosta tehtyä valkohomejuustoa, jota Stockan Herkun juustotiskin myyjä viikunahillon pariksi suositteli. Valitettavasti en ottanut ylös minkänimistä juusto oli, mutta erinomaisesti se kuitenkin tarkoitukseensa sopi!

Pääruoaksi valikoitui korin sisältöä ajatellen loogisesti ankankoivet sekä tattirisotto.

Ankankoivet ja tattirisotto

Säilöttyjä ankankoipia 1-2 kpl per syöjä

Sipuli

2 kynttä valkosipulia

Voita

Valkoviiniä

Kasvislientä

Risottoriisiä ja tatteja tai valmis tattirisottosekoitus

(Tryffeleillä maustettua viinirypäleensiemenöljyä)

Parmesan-raastetta

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli.

Avaa ankkojen säilykepurkki ja kaiva koivet esiin rasvan seasta. Rasva kannattaa ottaa talteen ja käyttää vaikkapa perunoiden paistamiseen, on herkkua!

Sulata kattilan pohjalle kunnon kimpale voita. Kuullota siinä sipulisilppua tovi, kunnes hieman pehmenevät.

Lisää kattilaan risottoriisi/tattirisottosekoitus ja pyörittele riisejä kunnes muuttuvat hieman läpikuultaviksi.

Lorauta kattilaan noin desin verran valkoviiniä. Sekoittele.

Kun viini on lähes haihtunut, lisää kattilaan kauha tai pari kuumaa kasvislientä.

Jatka liemen lisäämistä niin, että lisäät uutta kun edellinen on jo imeytynyt riisiin. Sekoittelu on tärkeää, jotta riisi muovautuu risottoon sopivaksi (eli irroittaa tärkkelystä käsittääkseni) ja jotta koko komeus ei pala pohjaan.

Paista ankankoipien pintaan hieman väriä paistinpannulla (rasvaa ei tarvitse lisätä pannulle, koska koipiin väistämättä jää pintaan omaa rasvaansa joka sulaa pannulle) ja siirrä ne sitten uunivuokaan. Lämmitä koipia uunissa 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Risotto on valmista, kun riisi on vielä hieman napakkaa, mutta risoton rakenne on kermainen.

Itse lorautin valmiiseen risottoon vielä silaukseksi korissa mukana ollutta tryffeleillä maustettua viinirypäleensiemenöljyä ja taisipa sinne parmesan-raastettakin tulla laitettua.

Tattirisottosekoituksessa ei tatteja liiaksi ollut, joten tämä sopi erittäin hyvin juuri lisukkeen rooliin. Pääruokana olisi ollut vähän turhan riisipainotteinen, vaikka riisi tietysti risotossa se pääasia onkin.

Korissa oli myös pastis-sinappia, jota halutessaan sai sipaista lautasen reunalle.

Jälkiruoan ajattelin ensin koostaa hieman tiramisu-hengessä ranskalaisista voikekseistä, kirsch-marinoitujen kirsikoiden liemestä, itse marinoiduista kirsikoista, kermavaahdosta ja tummasta suklaasta. Päädyin kuitenkin vielä helpompaan koostamiseen.

Kirsikkainen keksijälkkäri

Ranskalaisia voikeksejä

Marinoituja kirsikoita

Kermavaahtoa

Tummaa suklaata

Lohko keksejä tarjoiluastian pohjalle.

Kostuta keksit kirsikoiden marinointiliemellä.

Nosta päälle muutamia kirsikoita, tummaa suklaata lastuina tai rouheena ja kermavaahtoa.

Astian koosta riippuen toista kerrokset tai laita vain kermavaahdon päälle vielä kirsikoita ja suklaata.

Simppeli jälkiruoka oli jotenkin enemmän kuin osiensa summa, kokonaisuus toimi aivan loistavasti!

Oli hauska suunnitella ja kokata ateria tämmöisten etukäteen valikoituneiden ruokatuotteiden ympärille. Vaikka mikään kolmesta tarjottavasta ei vaatinut kovin suuria ponnistuksia, oli kaikissa jotenkin sopivan hienostunut vivahde. Ja pääsinpä ekaa kertaa kokkaamaan ankkaakin, ei ole vaan tullut jostain syystä kotona sitä tehtyä, vaikka muiden kokkaamana ja ravintolassa olen syönyt ja tykännyt.

Seuraavaksi varmaan pitäisi kokeilla ankanrinnan valmistusta, ehkäpä pääsiäisenä? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!