Maukkaat marinadit

Yritänpä kerrankin olla ajan hermolla tämän bloggaamiseni kanssa ja tuuppaan ulos marinadiaiheisen postauksen juuri sopivasti näin juhannuksen alla.

Ostin tuossa heräteostoksena taannoin kirjakaupassa piipahtaessani edullisen "Kesän grilliherkut" -opuksen, sillä en omistanut aiemmin yhtään grillausaiheista kirjaa. Tämä teos kylläkin keskittyy keveämpään grillailuun, sillä sen on kirjoittanut Helle Brønnum Carlsen, joka on Kunto Plus -lehden ruokatoimittaja. Noh, hinta oli hitusen alle 8 euroa, joten suunnattomasti en tästä ostosta köyhtynyt ja yhden hyvän marinadiohjeen sieltä ainakin jo bongasin eli täysin turha (heräte)ostos tämä ei ollut.

Kesän grilliherkut -kirjasta löytyy siis yksi aukeama, joka on omistettu kokonaan marinadeille. Marinadit ovat simppeleitä ja niistä löytyy omansa niin naudalle, possulle, lampaalle, siipikarjalle kuin kalallekin.

Kokeilin kirjan punaviinimarinadia hirveen viime viikonloppuna, kun grillasin palan hirveä ystäväni polttareissa. Marinadi toi ainakin hirveen hyvää makua, joten laitoin sen uudelleen testiin juhannuslihoja ajatellen. Tuunasin reseptiä hieman, suluissa siis omat lisäykseni.

Punaviinimarinadi
(Kesän grilliherkut, s. 119)

2 desilitraa punaviiniä
(0,5 desilitraa soijakastiketta)
3 timjaminoksaa (tai reilusti kuivattua timjamia)
5 katajanmarjaa
(Hieman tuoretta rosmariinia)
10 kokonaista mustapippuria (tai muita kokonaisia pippureita)
1 valkosipulinkynsi

Kaada kattilaan punaviini (ja soijakastike) sekä mausteet. Keitä 2 minuuttia ja anna sitten marinadin jäähtyä ennen sen käyttämistä.

Kirjan mukaan tämä marinadi sopii parhaiten naudanlihan marinointiin, mutta kuten jo sanottua, niin se toimi myös hirven kanssa oikein hyvin. Juhannuksena marinadiin uimaan päässee possun filettä tai sitten nautaa, riippuen siitä mitä kaupasta huomisella reissulla tarttuu mukaan. Keitin tätä punkkupullon jämistä tuplasatsin ja vaihdoin mustapippurit tällä kertaa viispippurisekoitukseen koska kokonaiset mustapippurit olivat päässeet loppumaan. Soijaa lisäsin jo ensimmäisellä kokeilukerralla kun pelkäsin lopputuloksen olevan suolatonta ilman sitä. Hirvi mielestäni ainakin tarvitsee ihan reippaastikin suolaa kaverikseen ollakseen maistuvaa.

Sain taannoisessa blogimiitissä maistaakseni Pumpkin Jamin Marin marinoimia tofupalasia, jotka grillattiin vartaassa. Siitä sain idean kierrättää Marin maukasta marinadia myös ystäväni polttareihin, joissa oli tarkoitus grillata kasvisvartaita tofulla höystettynä. Koska tofun makua kehuttiin, lupasin raportoida marinadin reseptin myös omaan blogiin.

Hapanimelä marinadi tofuille

Runsaasti öljyä (n. 3 dl)
5 kynttä valkosipulia
2 ruokalusikallista soijakastiketta
Yhden sitruunan puristettu mehu
2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa
2 ruokalusikallista tomaattipyrettä
1 teelusikallinen cayennepippuria

Purista kuoritut valkosipulinkynnet öljyyn. Sekoita myös loput marinadin aineksista keskenään. Kuutioi tofu reilun kokoisiksi paloiksi (jotta pysyvät vartaissa) ja lisää sitten palaset marinadin sekaan. Anna maustua jääkaapissa mielellään yön ylitse mutta vähintään muutaman tunnin ajan.

Ruokabloggaukseni alkaa ilmeisesti vaikuttaa myös ystäviini, sillä itse en todellakaan hoksannut kuvata polttari-illan vartaita. Joku muu oli sen puolestani kuitenkin ystävällisesti tehnyt, joten tässä teille kuva vartaista ennen grillausta. Mukana ainakin sipulia, herkkusieniä, tuoretta ananasta, miniluumutomaatteja, kesäkurpitsaa ja keltaista paprikaa noiden tofupalojen lisäksi. Hyvää oli ja voin suositella juhannuspöytään kasvissyöjille taikka vaihteluksi lihansyöjienkin lautasille!

Runsaasti raparperia

Raparperi on ihana alkukesän herkku, josta voi tehdä perinteisen kiisselin lisäksi monenlaista hyvää. Esimerkiksi Kokkaavien siskosten Nelle on oikein kunnostautunut raparperikokeiluissaan ja Soppakellarissa raparpereista on tehty chutneyta. Meikäläinen on saanut upotettua raparperia vasta muffineihin, crumbleen ja mehuun.

Mansikka-raparperimuffinssit syntyivät ennen töistä kesälomalle jääntiä, kun halusin viedä kaffille kaveriksi jotain viimeisenä työpäivänä ja samana iltana tiesin erään ystävän tulevan käymään, joten hänellekin halusin jotain pientä tarjota.

Mansikka-raparperimuffinssit
(Cake Dream-blogin ohjeella)

2 kananmunaa
1 desilitra sokeria
2 desilitraa vehnäjauhoja
1 ruokalusikallinen perunajauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
0,75 desilitraa rasvaa
2 desilitraa raparperi- ja mansikkapalasia

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Kuori tarvittaessa raparperi ja pilko pieniksi paloiksi. Poista mansikoista kannat ja pilko myös mansikat esimerkiksi neljään osaan. Laitoin itse reilusti sekä raparperia että mansikoita, joten niitä oli varmastikin enemmän kuin tuo ohjeessa mainittu 2 desilitraa.

Riko kananmunat kulhoon ja lisää joukkoon sokeri. Vatkaa sitten munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita keskenään vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe. Lisää kuivat aineet siivilän läpi sokeri-munavaahtoon ja sekoita varovasti.

Lisää taikinaan lopuksi rasva sekä raparperi- ja mansikkapalaset.

Paista noin 15 minuuttia uunin keskiosassa.

Tarjoilin muffinssit kevyesti vaahdotetun vaniljakastikkeen sekä tuoreiden mansikoiden kanssa. Olivat oikein herkullisia! Kanssaeläjä ilmeisesti odotti raparperin kirpeyden olevan voimakkaammin esillä näissä, koska maistettuaan hän totesi näiden olevan parempia kuin hän odotti. Täsmensi sitten, että eivät olleet niin kirpeitä kuin olisi voinut luulla.

Ensimmäisellä kesälomaviikolla vierailin sisareni luona Nokialla ja sain heidän puutarhansa raparperipuskasta viemisiä Helsinkiin, jonne jatkoin lomareissuani seuraavaksi. Kotiin asti en raparpereja voinut viedä, sillä välissä oli vielä ruokablogitapaaminen Sillä sipulilassa.

Helsinkiin mukanani viemistä raparpereista teimme siis ystäväni kanssa niin herkullista raparpericrumblea, että kuvaaminen unohtui aivan kokonaan! Osviittaa crumblen valmistukseen haimme Ketun keittiöstä.

Raparpericrumble

125 grammaa voita
125 grammaa eli reilu 2 desilitraa vehnäjauhoja
125 grammaa sokeria, puolet kide- ja puolet fariinisokeria
5-7 raparperin vartta
3-4 teelusikallista sokeria

Kuori raparperit jos tarpeen ja pätki sopiviksi suupaloiksi. Laita raparperipalat uunivuokaan ja ripottele sekaan muutama teelusikallinen sokeria.

Sekoita voista, jauhoista ja sokereista nyppimällä hieman hiekkamainen taikina.

Ripottele taikinaa raparpereiden sekaan. Ravistele vuokaa niin, että taikinamuruset pääsevät kunnolla raparpereiden kanssa sekaisin. Ripottele loput taikinasta vielä raparperipalojen päälle.

Paista 190 asteisessa uunissa 30-45 minuuttia tai jos käytät kaasu-uunia, niin kuin me tällä kertaa teimme, paistoaikaa voi ihan surutta pidentää melkein tuntiin. Pinnan tulisi olla kullanruskea.

Anna crumblen jäähtyä tovi ja tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa. Ihanaa on!

Tänä viikonloppuna puolestaan oli tiedossa erään ystäväpariskunnan tupaantulijaiset, joihin itse olin estynyt osallistumasta koska olin toisaalla ystävättäreni polttareissa. Halusin kuitenkin lähettää kanssaeläjän mukana jotain pientä kivaa tuparilahjaa ja koska en mitään erityisen tarpeellista keksinyt, sattui kaupungilla silmiini kaunis oranssi lasipullo. Ostin pullon ja ajattelin, että voisin keittää sinne täytteeksi jotain hyvää mehua, jolloin lahjassa olisi vähän oman käden jälkeäkin. Ehkä vähemmän yllättäen mieleeni tulivat taas mansikat ja raparperit. Niinpä kaupungilla kännykkä käteen ja pikainen googletus resepteistä, jotta olisi edes jokin käsitys paljonko minun piti hankkia tarvikkeita mehua varten. Yhdistelin muutamaa reseptiä ja lopputulos oli suunnilleen tällainen.

Mansikka-raparperimehu
(noin 2,5 litraa valmista mehua)

Pari tosi pitkää raparperin vartta tai muutama lyhyempi
1-1,5 litraa mansikoita
2,5 litraa vettä
1 tähtianis
Kanelia tai kanelitankoja
Vaniljaesanssia tai vaniljatanko
2,5 desilitraa sokeria
1 sitruunan mehu

Kuori tarvittaessa ja paloittele raparperit. Poista mansikoista kannat ja puolita mansikat.

Laita isoon kattilaan vesi, raparperit, mansikat ja mausteet. Minulla ei ollut vanilja- eikä kanelitankoja, joten laitoin sekaan pienen lorauksen vaniljaesanssia pullosta sekä ihan jauhettua kanelia tumpsauksen. Yhdessä lukemassani reseptissä oli käytetty mausteena myös neilikkaa, mutta minulla ei ollut, joten hetken mielijohteesta nakkasin sekaan yhden tähtianiksen.

Kuumenna seos kattilassa ja anna kiehua noin 10 minuuttia, kunnes raparperit pehmenevät.

Siivilöi mehu. Lisää mehun vielä ollessa lämmintä joukkoon sokeri ja lopuksi sitruunamehu. Pullota ja säilytä viileässä.

Laimenna mehua tavallisella tai kivennäisvedellä ennen tarjoilua.


Ilmeisesti tuparilahja oli otettu vastaan ilahtuneena, kun kolme edellistä vierasta olivat lahjoneet viinipullolla. Viini on aina hyvää, mutta ehkäpä omatekoinen lahja ilahduttaa vielä enemmän!

Tein mehusta eilisissä ystäväni polttareissa mukana olleelle raskaana olevalle ystävälle alkoholittomia "drinkkejä" laittamalla pitkään lasiin reilusti jäitä, kaatamalla lasin noin puolilleen mehua ja täyttämällä sitten lasin sitruunavissyllä. Lopputulos oli ihanan raikas ja piristävä. Suosittelen!

Blogituristina etelässä

Olin lauantaina ensimmäistä kertaa tapaamassa eteläsuomalaisia ruokabloggaajia kun pääsin mukaan Sillä sipulin Merituulin ja Jukan emännöimään/isännöimään tapaamiseen heidän kotonaan. Täytyypä heti alkuun sanoa, että oli aivan tosi tosi ihanaa tavata kaikki paikalla olleet ruokaihmiset eli Pumpkin Jamin Mari, Kädenväännön Pitkä, Sorsanpaistaja-Cele, Prinsessakeittiön Veera, Äijäruoan Ari, Kannat kattoon! -Rauna sekä Chez Jasu ja boonuksena kommentoija-emma.

On vaan kerrassaan hauskaa tavata kasvoja blogien takaa ja kommenttilaatikoista. Sitä luulisi olevansa peloissaan tai jännittynyt kun on menossa tapaamaan kymmenkuntaa entuudestaan tuntematonta ihmistä ollen ainoa pohjoissuomalainen joukossa. Reippaalla mielellä löysin kuitenkin itseni lauantaina odottamasta autokyytiä kadulla, vaikka en tiennyt miltä auto tai sen kuljettaja edes näyttävät. Tälläkin kertaa ruokabloggaajaseura osottautui ennakko-odotusteni mukaisesti varsin herkulliseksi, joten pelko tai jännittäminen olisikin ollut aivan turhaa!

Ilta oli tietysti täynnänsä toinen toistansa maistuvaisempia herkkuja. En kuvannut illan antimia omalla kamerallani, sillä se on edelleenkin onneton pikkupokkari. Mikäli kuitenkin tarjoilujen kuvallinen ja reseptillinen anti kiinnostaa, voi sitä käydä kurkkimassa täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Itse menin tällä kertaa siitä mistä aita on melkein matalin, sillä tarjoilut piti kuitenkin kokata itselleni vieraassa keittiössä ystävieni luona ja lisäksi kaasuhellaa ja -uunia hyödyntäen, joten yllätysmomentteja oli ilmassa ihan riittämiin ilman uusia reseptikikkailujakin. Vein siis tarjolle aiemmin superhyväksi todettua puolukka-ruisleipää, fetatahnaa ja valkosuklaagratinoitua hedelmäjälkiruokaa. Ainoa joukkoon eksynyt uutuus oli vuohenjuustomousse.

Vuohenjuustomousse
(Kalevan Ruoka-sivulta joskus talteen napattu)

Kartionmallinen tuorevuohenjuusto
2 ruokalusikallista ruokakermaa
Mustapippuria myllystä
Saksanpähkinöitä
(Mansikoita)

Rouhi saksanpähkinät veitsellä pienemmäksi rouheeksi.

Vatkaa juusto, kerma ja pippuri kuohkeaksi. Lisää sekaan saksanpähkinärouhe.

Anna tahnan maustua jääkaapissa. Koristele mansikoilla, jos niitä on saatavilla ja tarjoile hyvän leivän päällä.

Koostumus oli mielestäni enemmän tahna kuin mousse. Maku oli aika mieto, mutta hyvä. Voisin kuvitella tarjoilevani tätä vaalean leivän päällä alkupalana tai osana cocktail-tyyppistä tarjoilua.

Me jotka jäimme nauttimaan Merituulin ja Jukan vieraanvaraisuudesta yön ylitse, pääsimme osalliseksi vielä hulppeasta aamupalasta sunnuntaina. Tarjolla oli edelliseltä illalta jääneiden herkkujen lisäksi muun muassa ihanaa raparperivispipuuroa ja -kiisseliä, Saloniemen lehmängoudaa, Makulihan savukaslerleikkelettä, jännittävää strutsimaksamakkaraa, paikallisesta viljasta tehtyä leipää sekä karjalanpiirakoita, mehua, hedelmiä, jogurtteja... voin kertoa, että aamupalapöydästä ei tarvinnut poistua tyhjin vatsoin!

Vaikka kuuluinkin Raunan järjestämän tietovisan hävinneeseen sitruunahapposadelammas-tiimiin, jäi tapaamisesta päällimmäiseksi mieleen nauru, tosi tosi hulvattomat jutut, ihana ruoka ja juoma sekä ennen kaikkea aito ilo siitä, että tämä bloggausharrastus toi taas joukon uusia mainioita tuttavuuksia elämään. Toivottavasti tavataan taas pian uudestaan!

Kesän ensimmäinen mansikkakaakku

Kun ihmiseen iskee mansikanhimo niin silloin ei auta kuin totella. Tällä kertaa herkkumonsteri sisälläni vaatimalla vaati saada mansikkakakkua, joten sellaistapa sitten leivoin menneenä viikonloppuna. Hyvänä tekosyynä toimi äitini vierailu ja innoittimena netistä löytämäni mansikka-mascarponekakun resepti, jolla saatiin kakkuun vähän jotain uutta.

Mansikka-mascarponekakku

Kakkupohja:
0,5 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra tummaa kaakaojauhetta
2 reilua ruokalusikallista maizenaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
8 kananmunan keltuaista
5 kananmunan valkuaista
1 desilitra sokeria

Täyte:
500 grammaa mascarponea
2 desilitraa kuohukermaa
0,5-1 desilitraa sokeria
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
2 litraa tuoreita mansikoita
Fresita-mansikkakuohuviiniä kostutukseen

Menin muuten aika uskollisesti reseptin mukaan, paitsi sitruunaa laitoin vain mehuna pullosta, sillä kaupan sitruunat näyttivät siltä, etteivät niiden kuoret olisi kovin hyvää makua tähän tuoneet. Toisaalta lime voisi olla kiva myös, sitä ehkä ensi kerralla! Ja Alkossa ei ollut pieniä Fresita-pulloja (tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta tuhota koko isoa pulloa samantien, joten se jäi hyllyyn), joten kostukkeena toimi Rekordeligin mansikka-lime-siideri.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Erottele keltuaiset omaan kulhoonsa ja valkuaiset omaansa. Laita molempiin kulhoihin puoli desilitraa sokeria. Vatkaa sitten valkuaiset ja sokeri vaahdoksi sekä toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi myös.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita sitten kuiva-aineseos keltuaisvaahtoon (ohje käskee vatkaamaan, mutta vatkaamalla syntyi melkoista jankkia, joten ehkä pelkällä kaapimella sekoittaminen ei tekisi seoksesta ihan niin liisterimäistä?). Nostele sitten valkuaisvaahto joukkoon nuolijalla käännellen.

Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja tasoita pinta. Paista uunin keskitasossa noin 8 minuuttia (meillä olisi ehkä saanut olla pidempäänkin, sillä jäi aika tahmaiseksi). Kumoa kypsä levy sokeroidulle leivinpaperille. Kun kakkulevy on jäähtynyt hieman, poista päällimmäinen leivinpaperi ja laita päälle leivinliina/keittiöpyyhe, jotta pohja ei pääsisi kuivumaan jäähtyessään.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Jos sinulla on enemmän kuin 2 dl kermaa, voit lirauttaa hieman vatkaamatonta kermaa mascarponen joukkoon, jolloin se notkistuu ja kermavaahdon sekoittaminen joukkoon helpottuu. Yhdistä jokatapauksessa kerman vatkattuasi se mascarponeen.

Mausta kerma-mascarponeseos sokerilla ja sitruunalla (mehua+raastettua kuorta tai pelkkää mehua).

Viipaloi puolet mansikoista. Erota kerma-mascarponeseoksesta noin kolmannes ja sekoita mansikkaviipaleet siihen. Loput seoksesta käytetään kakun kuorruttamiseen.

Ohjeen mukaan kakkulevystä tulisi leikata kaksi samankokoista ympyrää, mutta ainakaan minun pohjastani ei kovin isoja ympyröitä olisi saanut aikaan ja lisäksi pohjasta olisi jäänyt kauheasti haaskioon, joten en totellut ohjetta vaan leikkasin pohjan neljään osaan neliömalliin.

Nosta alin kerros kakkulautaselle. Kostuta pohja mansikkakuoharilla tai siiderillä. Lusikoi päälle täytettä. Nosta päälle seuraava kakkukerros, kostuta ja täytä. Jatka samoin muidenkin kerrosten kanssa. Kostuta myös päällimmäinen kakkulevy ja lusikoi sen päälle loppuosa kerma-mascarponeseoksesta (siis siitä, jossa ei ole seassa mansikkasiivuja).

Levitä kuorrutus tasaisesti kakun pinnalle ja reunoille. Koristele kakku lopuilla mansikoilla.

Mielestäni kakusta tuli aivan järkyttävän ruma (sen toispuolisuus ja vinous ei käy tästä kuvakulmasta onneksi ilmi), mutta kanssaeläjän mielestä se oli hienoin kakkukulmio jonka se on koskaan nähnyt. On se hyvä, että edes joku jaksaa piristää, kun omasta mielestään on luonut jälleen yhden kakkukatastrofin! :)

Ja tältä kaakku näytti sisuksistaan. Tykkäsin ja itseasiassa yllätyinkin kakun mausta, sillä se oli todella hyvä ja maistui ihan erilaiselta kuin odotin. Tässä on hyvä kakku sellaisillekin, jotka eivät yltiömakeista kermakaakuista perusta; tämä ei ollut kovin makea ja makeutta voi vielä säätää sillä, paljonko kerma-mascarponeseokseen sokeria laittaa. Itse laitoin ehkä puoli desiä eikä todellakaan ollut imelää. Myöskään mansikat tietysti eivät vielä olleet mitään makeimpia laatuaan, joten sekin vaikutti lopputulokseen.

Vaikka pohja mielestäni hieman epäonnistuikin koostumukseltaan, niin lopputuloksessa se ei enää häirinnyt vaan maku oli kohdallaan. Kakkua minun ja kanssaeläjän lisäksi nauttineet äitini ja muutama ystäväni (joukossa myös makeita välttelevä karppaaja) kehuivat kakkua varauksetta, joten uskottava kai se on että tälle pitää antaa vielä toinenkin mahdollisuus.

Seuraavalla kerralla siis toisenlainen lähestyminen pohjan ainesten sekoitteluun, ehkäpä mausteeksi limeä ja kostutukseen sitä ehtaa Fresitaa ja tietysti mansikoina kesän makeimpia mollukoita.

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Otsikon mukaisesti vietin hauskan tyttöjen viikonlopun edellisenä viikonloppuna, kun minä ja helsinkiläistynyt ystävättäreni päätimme lähteä käväisemään minilomalla Tallinnassa kevään kunniaksi. Ja vähän silläkin taka-ajatuksella, että piti täydentää hieman loppukesästä koittavan siviilisäädynmuutosjuhlan nestetarjoiluvarastoa vielä.

Hyppäsin siis perjantaina töiden jälkeen junaan ja puksutin Helsinkiin. Lauantaiaamuna pitikin sitten siirtää itsensä aikaisin aamusta satamaan, kun lähtöselvityksessä piti olla viimeistään kahdeksalta. Jäi siis aamukaffen juonti väliin majapaikassa, kun tuli vähän hoppu pakkaamisen ja muiden aamutoimien kanssa.

Aamupala nautittiin siis laivan valikoimista ja se näytti hohdokkaasti tältä. Muovitarjottimelle yliläikkynyttä kitkerää kahvia, vakuumipakattua ruisleipää ja vetistä mehua tetrasta. Mutta nälkäiselle ja kofeiininhimoiselle matkaajalle tämäkin maistui, etenkin kun tarkoituksena oli kuitenkin ravita itseään paremmin sitten maissa.

Hotellin löytäminen ei ollut kovinkaan haasteellista, sillä tornimallia edustava rakennus näkyi satamaan saakka. Huoneemme ei kuitenkaan vielä ollut saapuessamme luovutuskunnossa, joten jätimme vain enimmät tavarat hotellille ja lähdimme haahuilemaan kaupungille. Olin varustautunut matkaan lukemalla tietysti ruokabloggaajasuosituksia käymisen arvoisista paikoista niin Kulinaarimurulasta kuin Pumpkin Jamin Mariltakin. Myös sopivasti matkaa ennen Me Naisista oli sattunut silmään Tallinna-aiheinen artikkeli, joka napattiin opastamaan reissun valintoja.

Me Naisten jutussa muutama tallinnalainen kertoo missä he tykkäävät käydä. Lounge Kaheksaa (Vana-Posti 8) kehuttiin eritoten mojitojen osalta (sieltä saa kuulemma niitä myös maistuvina holittomina versioina, mutta me emme testanneet). Paikkaa piti hieman etsiä sillä ravintelin sisäänkäynti olikin toisen kadun puolella. Perille päästiin kuitenkin ja koska päivä oli aurinkoinen, suuntasimme valtavien drinksujemme kanssa terassille. Tallinnan hinnoissa mojito lienee ollut tyyris (160 eestin rahaa), mutta toisaalta se oli myös todella iso. Suomessa vastaavan hinnan saattaa joutua pulittamaan kolme kertaa pienemmästäkin juomasta. Ja mojito todella oli hyvää ja raikasta, joten voin suositella Lounge Kaheksaa Tallinnassa matkaaville mojitonhimoisille!

Aikamme vanhassa kaupungissa kierreltyämme alkoi vatsa vaatia evästä. Päätimme löytää tiemme useammassakin lähteessä suositeltuun African Kitcheniin (Uus 32/34). Paikassa on kesäaikaan auki myös kattoterassi! Tällä kertaa aterioitsimme kuitenkin sisätiloissa, sillä mojiton nautiskelu terassilla ja ulkona kiertely oli jo saanut käsivartemme ja poskemme hieman punoittamaan auringosta.

Paikan kasvisruokia oli erityisesti kehuttu, joten jätin tällä kertaa liha-annokset suosiolla rauhaan ja valitsin listalta soijaa ja pinaattia pähkinäisessä kastikkeessa riisilisukkeella. Kastike oli varsin epäilyttävän näköistä, mutta maku oli kyllä ihan hyvä, aika mieto. Ystävättären piri-piri-soija-annos oli hieman mausteikkaampi ja hyvää sekin. Ateria täytti varsin hyvin lounaan tarpeen ja hintakaan ei päätä huimannut. Suosittelemme siis ainakin kasvisruuan ystäville!

Shoppailtuamme ja virkistäydyttyämme tovin hotellissa, jossa meitä odotti positiivinen yllätys huonelaadun upgreidauksen merkeissä, selasimme mukaan tulleita esitteitä ja tulosteita miettien illallispaikkaa. Kellon vilahdettua jo aika myöhäiseen vaiheeseen vaikutti valintaan myös se, miten myöhään ravintolan keittiö mahtoi olla auki. Muutama vaihtoehto mielessämme lähdimme taas kaupunkiin ja lopulta päädyimme illastamaan vanhassa kaupungissa aika keskeisellä paikalla sijaitsevaan Clazz Restaurant & Clubiin (Vana turg 2). Paikasta sanottiin esitteessä jotta "Clazz tarjoaa korkeatasoista ruokaa olematta snobistinen vaan pikemminkin rento ruokapaikka ja klubi, jossa on huolella tunnelmaan valittu musiikki ja lämminhenkinen, ystävällinen palvelu." Kuvaus osuikin aika kohtalaisen hyvin kohdilleen.

Omalle lautaselleni valikoitui annos, jossa oli ankanrintaa, perunamuusia, marinoitua päärynää, punaviinikastiketta sekä tankoparsaa, parsakaalta, kukkakaalta ja mansikoita. Annos oli kaunis ja ruoka hyvää, mitä nyt ankanrinta oli hieman sitkasta (mutta oma vikani tietysti, kun tilasin sen epävarmuuksissani kypsänä).

Paikka oli jokseenkin täynnä ja ruokailumme aikana myös bändi aloitti soittamisen. Melutaso pysyi kuitenkin kohtalaisena eikä soitanta häirinnyt ruokailua. Paikka oli kivasti sisustettu, seinillä oli hauskoja vanhoja vinyylilevyjen kansia sekä valokuvia ilmeisesti paikassa esiintyneistä artisteista. Tarjoilu oli ystävällistä (ja sitä sai suomeksi pyytämättäkin; itse asioimme englanniksi, mutta meille vastattiin suomeksi, joten vaihdoimme asiointikieltä lennossa).

Clazz oli hieman hintavampi paikka Tallinnan hinnoissa, mutta Suomeen verrattuna silti varsin kohtuullinen. Sijainti on vanhassa kaupungissa vastapäätä hyvin suosittua keskiaikaravintolaa Olde Hansaa, joten tänne on helppo löytää. Plussaa livemusiikista, paitsi jos jazzhenkinen jamittelu ei uppoa.

Kaikkineen oli varsin virkistävä minimatka. Tuntui kuin olisin ollut paljon pidemmälläkin reissulla ja ajatukset irtosivat arjesta oikein tehokkaasti. Oli myös ihanaa viettää ihan kahdenkeskistä aikaa ystävättären kanssa; yleensä kun kanssaeläjät ovat mukana ja vaikka pariskunta-ajassa ei mitään vikaa olekaan, on silti joskus oikein mukava päästä hömpöttämään ihan vaan tyttöjen kesken. Kiitos siis matkaseuralle ja toivottavasti jokin ideoimistamme uusista matkoista ottaa toteutuakseen! :)

Omenaista kääretorttua äitienpäiväksi

Äitienpäivänä minä ja veljeni veimme äidin ulos syömään. Tämä on ollut tapana nyt muutamana viime vuotena; aiemmin olemme käyneet äidin luona, mutta sehän menee ihan väärin jos äiti joutuu itse uurastamaan keittiössä! Olemme siis siirtyneet ulkoruokinta-aikakauteen äitienpäivän vieton suhteen. Tällä kertaa ruokailimme ihastuttavan Pikisaaren miljöössä sijaitsevassa Sokeri-Jussin Kievarissa.

Kahvittelut on mukavampi kuitenkin hoitaa ruokailun jälkeen kotioloissa. Kahvittelimmekin siis masut täynnä täällä minun ja kanssaeläjän kotosalla. Tarjolle tein omenasoseella ja mascarpone-kermavaahtoseoksella täytettyä vaaleaa kääretorttua.

Kääretorttu omena-mascarponetäytteellä

Pohja:
3 kananmunaa
1 desilitra sokeria
1,25 desilitraa vehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta

Täyte:
Noin 100 grammaa mascarponea
1-1,5 desilitraa kuohukermaa
Sokeria
Vaniljasokeria
Omenasosetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Mittaa jauhot ja leivinjauhe kulhoon ja sekoita keskenään.

Rikot munat toiseen kulhoon ja lisää sokeri. Vatkaa munat ja sokeri keskenään vaahdoksi.

Lisää ivaahtoon jauhoseos varovasti sekoitellen.

Levitä sitten taikinaseos leivinpaperoidulle uunipellille ja paista uunin keskitasossa 6-8 minuuttia.

Kumoa torttupohja sokeroidulle leivinpaperille jäähtymään.

Sekoita kuohukerman sekaan sokeria ja vaniljasokeria. Makeusasteen voit päättää itse. Minä laitoin tällä kertaa ihan reilulla kädellä sokeria, koska sekaan laitettava mascarpone taittaa kermavaahdon makeutta omalla maullansa. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Sekoita mascarpone ja kermavaahto keskenään. Maistele seoksen makeus ja lisää sokeria, jos on tarpeen.

Levitä jäähtyneelle kääretorttupohjalle ensin kerros omenasosetta tai -hilloa. Esimerkiksi vauvanruokana myytävä omenasose voisi toimia. Itse sulatin pakastimesta omatekoista omenasosetta, jota keittelin viime syksynä.

Levitä omenasoseen päälle kunnon kerros mascarpone-kermavaahtoseosta.

Rullaa sitten kääretorttu leivinpaperia apuna käyttäen tiiviihköksi rullaksi ja aseta leivinpaperin päälle saumapuoli alaspäin. Päätyihin jää rumat pätkät jotka kannattaa leikata tortun molemmista päistä pois ennen tarjoilua.

Näillä täytteillä ja vaalealla kääretorttupohjalla tehtynä tästä tuli ulkonäöllisesti aika valjua, mutta maku oli todella hyvä. Koska omenasoseeni ei ollut kovinkaan makeaa ja mascarpone taittoi myös kermavaahdon makeutta, tuli tästä yhdistelmästä oikein maistuva kahvitteluherkku myös sellaisten makuun, joille ällömakeat leivonnaiset eivät uppoa.

Tarjosin kääretortun ohessa vielä tuota samaista täytteenäkin olevaa mascarpone-kermaseosta, sillä tein sitä ison satsin kun en ollut varma paljonko sisälle täytettä menee. Tein seoksen siis kokonaisesta mascarponepurkista (200 g) ja varmaan reilusta kahdesta desistä kermaa. Tähän ohjeeseen kirjasin pienemmät määrät, koska arvelisin suunnilleen tuolla määrällä saavan sopivahkon määrän tämänkokoiseen kääretorttupohjaan.

Vapun eväitä

Vappuaattoa vietettiin täällä pohjoisessakin suhteellisen surkeassa säässä - vettä satoi ja oli kalseaa. Koska säätiedotteet olivat moista kurjuutta povanneet jo reilusti etukäteen, teimme muutaman ystävän kanssa suunnitelmat sään mukaan. Siirsimme siis piknikoinnin puistosta sisätiloihin, erään ystävän olohuoneeseen. Samanlaista sisäpiknikointia olivat päätyneet näköjään harjoittamaan eräät muutkin bloggaajat.

Omat vappuevääni koostuivat tällä kertaa pestoisesta perunasalaatista, jonka ohjeen äärelle löysin tieni Maku-haun kautta, Maku-lehden ohjeistamista nacholihapullista sekä jo pitkään mielessä pyörineestä Uneliaan Annan parsa-tillipiirakasta.

Pestoinen perunasalaatti

Noin 600 grammaa perunoita
1 sipuli
200 grammaa fetaa
2 ruokalusikallista kapriksia
Paahdettuja auringonkukansiemeniä
Oliiveja (minulla oli sitruunatäytteisiä vihreitä oliiveja)

Kastike:
4 ruokalusikallista pestoa
0,5 desilitraa oliiviöljyä
Puolikkaan sitruunan mehu
0,5 desilitraa valkoviinietikkaa
Suolaa
Pippuria

Keitä perunat kuorineen jämäkän kypsiksi. Jäähdytä. Silppua sipuli. Paahda auringonkukansiemenet kuivalla ja kuumalla pannulla niin, että saavat hieman väriä, mutteivat kärähdä.

Kuori ja paloittele perunat. Yhdistä kulhossa perunakuutiot, silputtu sipuli, fetajuusto, oliivit sekä kaprikset.

Sekoita toisessa astiassa kastikkeen ainekset keskenään ja lisää se sitten salaatin ainesten joukkoon. Sekoita hyvin. Ripottele päälle paahdetut auringonkukansiemenet.

Anna perunasalaatin maustua kylmässä, vähintään tunnin ajan mutta mieluusti vaikka yönkin yli.

Koska ystäväni oli jo luvannut tehdä perinteisempää perunasalaattia piknikille, päätin itse kokeilla jotain vähän erilaisempaa. Tästä tuli kyllä aika maukasta ja ei mitenkään erityisen vappuista. Tätä voisi tehdä uudemmankin kerran, vaikkapa joku kerta grillieväiden lisukkeeksi.

Parsa-tillipiiras

Taikina:
1,5 desilitraa soijajauhoja
1 desilitra ruisjauhoja
(tai 2,5 desilitraa vehnäjauhoja)
0,5 teelusikallista suolaa
0,25 teelusikallista mustapippuria myllystä
0,25 teelusikallista sinappijauhetta
85 grammaa voita paloiteltuna
55 grammaa raastettua goudaa (tai cheddaria)
Puolikas kananmuna (tai 1 keltuainen)
1-2 ruokalusikallista kylmää vettä

Täyte:
Nippu tuoretta vihreää tankoparsaa
Puolikas kananmuna (tai 1 keltuainen)
1 kananmuna
2 desilitraa kermaa
0,5 teelusikallista suolaa
0,25 teelusikallista mustapippuria myllystä
3 ruokalusikallista hienonnettua tilliä (unohdin ostaa tuoretta, käytin kuivattua)
(2 teelusikallista ranskalaista sinappia)

Tein siis pohjan karppiystävällisenä versiona ja poikkesin täten Annan ohjeistamasta. Käytin pohjaan vehnäjauhojen sijasta ruis- ja soijajauhoja ja pohjasta tuli kyllä varsin toimiva näinkin. Tuon täytteen sinapin jätin kokonaan pois, kun ei ollut ranskalaista sinappia enkä kyllä erityisemmin itse sinapin mausta muutenkaan pidä. Muuten menin aika uskollisesti alkuperäisohjeen mukaan.

Sekoita kulhossa soijajauhot, ruisjauhot, suola, pippuri sekä sinappijauhe. Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi sitten sormia käyttäen kuivien ainesten joukkoon. Lisää sekaan juustoraaste, puolet kananmunasta ja lopuksi vesi. Sekoita taikina tasaiseksi.

Painele sitten taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin odottamaan noin puoleksi tunniksi.

Keitä tuoreet, vihreät parsat kevyesti suolalla (ja sitruunamehulla) maustetussa vedessä. Jos parsojen varret ovat juurestaan puumaiset tai muuten näyttävät kaipaavan kuorintaa, voit kuoria juuresta hieman ja katkaista palasen kovinta alareunaa. Keittoaika on ihan muutama minuutti. Valuta parsat hyvin. Jos tuoretta parsaa ei ole saatavilla, tähän voi käyttää toki myös säilykeparsaa.

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja esipaista pohjaa 10-15 minuuttia.

Sekoita kulhossa puolikas muna, kokonainen muna, suola, pippuri, (sinappi) ja tillisilppu kermaan. Kaada sitten kermaseos esipaistetun piirakkapohjan päälle ja asettele päälle vielä parsatangot.

Kypsennä piirakkaa edelleen 180 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

Piirakan voi tarjota lämpimänä tai kylmänä. Lämpimänä en raaskinut maistaa, kun halusin kuljettaa piirakan kokonaisena perille. Tämä on kyllä piirakaksi varsin näyttävä, parsat näyttävät piiraan päällä oikein kauniilta. Tässä versiossa karppipohjakaan ei maistunut niin kovin erilaiselta kuin "normipohja" ja maku oli muutenkin kohdallaan. Kannatti siis kokeilla!

Nacholihapullat
(Maku 2/10)

2 desilitraa maissilastuja murskattuna
1,5 desilitraa tomaattimehua
800 grammaa naudan jauhelihaa
2 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
0,5-1 teelusikallista suolaa
(1 ruukku korianteria)

Sekoita murskatut nachot ja tomaattimehu. Anna seistä 5 minuuttia. Tässä vaiheessa itselläni kävi mielessä, että olisinpa ostanut esimerkiksi chilillä maustettuna nachoja. Sitten hoksasin että mulla on salsaa. Joten sekoitin nachomurskan desilitraan tomaattimehua ja ehkä puoleen desiin mediumia tomaattisalsaa.

Sekoita joukkoon jauheliha, munat, kuoritut ja silputut valkosipulinkynnet, suola ja korianteri. Itse en oikeen ole lämmennyt korianterille, joten laitoin mukaan tumpsauksen currya ja inkivääriä. Chiliäkin olisi voinut vielä lisätä, sillä mielestäni se olisi tähän sopinut, eikä tuo salsalisäyskään erityisemmin tuonut potkua lopputulokseen. Sekoita sitten taikina tasaiseksi.

Pyörittele taikinasta lihapullia ja nosta leivinpaperoidulle uunipellille. Paista pullia 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Unohdin kuvata lihapullat uunista tulleina, joten piti räpsäistä kuva muutamasta onnettomasta kotiin jättämästäni pullasta vappupäivän aamuna. Ihan hauska idea oli noita nachon murusia (kirjoitin ensin, että machon...) laittaa joukkoon korvaamaan perinteistä korppujauhoa, mutta tosiaan jotenkin mielikuva näistä oli tulisempi. Joten sitä chiliä muodossa tai toisessa lisään varmasti, jos näitä vielä uudemman kerran tulen tehneeksi.