Synttärikekkereiden kattaus

Kuten jo tuli aiemmassa postauksessa todettua, meikäläinen vanheni viime viikolla. Syntymäpäivä on aina hyvä tekosyy näin isompanakin vielä kutsua ihmisiä kylään. Pienenä aina harmitti, kun oli syntynyt kesällä, eikä koulukaverit keskellä kesälomaa aina välttämättä päässeet mukaan juhlimaan. Sama loma-ajan ongelma toki on edelleen, mutta nykyään ehkä omat vaikuttimet kutsua ihmisiä vieraiksi juhliin ovat erit kuin lapsena. Nykyään on mukavaa suunnitella tarjoiluja ja tehdä niitä, sekä nauttia ihmisten seurasta. Lapsena ei miettinyt itse tarjoiluja sen kummemmin, tärkeämpää oli ehkä saada olla yhtenä päivänä huomion keskipisteenä ja tietysti jännittää, millaisia lahjoja vieraat tuovat.



Synttäritarjoiluja näytillä. Tällä kertaa tarjolla oli valkosuklaa-mansikkatäytekakkua, halloumi-perunasalaattia, couscous-salaattia, kanapizzaa, lihapullia, puolukka-ruisleipää, patonkia, valkosipulivoita ja tietysti naposteltavia, kuten kurkkua, porkkanaa, nachoja, sipsejä, salsaa ja kermaviilidippejä. Juomapuolena tarjoilimme kesäisiä mansikkamargaritoja uuden blenderimme kunniaksi. Loppuillan margaritat tosin olivat jo kaikkea muuta kuin oikeaoppisia, mutta hyvin nekin vieraisiin upposivat!

Couscous-salaatti

2 desilitraa kuivaa couscousia
2 desilitraa kiehuvaa vettä
0,5 teelusikallista suolaa

2 tomaattia
1/3 isosta tuorekurkusta
Pieni punasipuli
2 ruokalusikallista (luomu) appelsiinimehua
1,5 ruokalusikallista sitruunamehua
Aurinkokuivattuja tomaatteja (pieni purkki)
2 ruokalusikallista tomaattien öljyä
Tuoretta minttua
(Tuoretta korianteria)
40 grammaa paahdettuja pinjansiemeniä
200 grammaa kypsiä kikherneitä
Mustapippuria

Suuntimia tähän salaattiin otin Kasviskeittiöstä, jonne googlettelemalla etsiessäni sopivaa salaattitarjottavaa päädyin.

Sekoita suola raakaan couscousiin. Keitä vesi ja kaada se couscousin päälle. Laita astian päälle kansi ja anna vedelle aikaa imeytyä noin 20 minuuttia. Sillä aikaa voit pilkkoa muut ainekset.

Pilko tomaatit, kurkku, punasipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Paahda pinjansiemenet kuumalla, kuivalla pannulla, mutta varo polttamasta niitä. Kun couscous on valmista, sekoita sen joukkoon silputut tomaatit, kurkku, punasipuli, sekä aurinkokuivatut tomaatit. Kaada joukkoon kikherneet (laitoin Go Greenin tetran), pinjansiemenet, öljyä tomaateista, sitruunamehua sekä appelsiinimehua. Rouhi perään mustapippuria ja silppua vielä sekaan minttua (ja korianteria, jos haluat ja on, minulla ei ollut). Sekoittele ainekset hyvin sekaisin ja tarkista suolan määrä.



Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut lievä couscous-kammo erään epämiellyttävän ravintolakokemuksen jälkeen. Onneksi eräs toinen ravintolakokemus korjasi asiaa. Uskalsin siis elämäni ensimmäistä kertaa tarttua kaupassa couscous-pakettiin tämä salaatti mielessäni. Lopputulos kyllä maistui, sekä minulle, että muille. Tämä "omituisen näköinen salaatti", niin kuin eräs miespuolinen vieras tätä luonnehti, maistui omituisuudestaan huolimatta ihan hyvin vieraille (paitsi kanssaeläjälle, joka ei edes maistanut).

Halloumi-perunasalaatti

Jäävuorisalaattia
Rucolaa
Reilu puoli kiloa uusia pieniä perunoita keitettynä
Oranssi paprika
Ruohosipulia
Oliiviöljyä
Balsamiviinietikkaa
Mustapippuria
Halloumia
(Fetaa)

Tähän salaattiin puolestani nappasin osviittaa Me Naisista (numero 25-26, 2009). Muutin aineksista alkuperäisohjeen minitomaatit paprikaksi ja sattuneista syistä osan halloumista korvasin ex-tempore fetalla.

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo keittämästä liian kypsiksi. Anna jäähtyä. Paista halloumin pintaan väri pannulla tai grillissä (sopiva väri ei ole musta, vaikka minä osan omasta halloumistani käräytinkin ja loppukin oli varsin tummanpuhuvaa... tämän vuoksi pelastusfetaa täytyi myös lohkoa mukaan). Revi jääsalaatti ja rucola laakealle tarjoiluvadille. Lado päälle puolitetut perunat sekä paprikapalaset. Asettele salaatin päälle myös halloumipalaset (ja feta). Silppua pinnalle ruohosipuli. Mausta salaatti oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja mustapippurilla.



Salaatista tuli ihan hyvä, vaikka meinasinkin tässä vaiheessa kokkailuja menettää hermoni totaalisesti. Olin nimittäin kokkailessani käräyttänyt epähuomiossa jo yhden kakkupohjan pilalle (uuni oli vahingossa kääntynyt 100 astetta liian kuumalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä) ja täten aikataulustani jäljessä. Sitten kun onnistuin ensimmäisten vieraideni kanssa jutustellessa vielä unohtamaan halloumit hetkeksi liian pitkään paistinpannulle, meinasin jo menettää toivoni minkään ruoan onnistumisen suhteen. Onneksi kakkupohja numero kaksi onnistui ja jääkaapissa oli fetaa salaatin pelastukseksi.

Mansikka-valkosuklaakakku
(16 annosta)

pohja:
6 kananmunaa
2 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa perunajauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta

kostutus:
3 desilitraa (tuorepuristettua) appelsiinimehua

täyte ja kuorrutus:
200 grammaa valkoista suklaata
5-6 desilitraa kuohu- tai vispikermaa
1, 5 litraa mansikoita
2-3 ruokalusikallista Baileysia

Päätin jo toukokuussa Me Naisten numeroa 21/2009 lukiessani (ostan jostain syystä aina Me Naiset, jos esimerkiksi lähden mökkeilemään tai matkustan junalla, kannattaisi varmaan jo kohta ruveta tilaamaan sitä), että synttäreilleni haluan kokeilla tätä mansikka-valkosuklaakaakkua.

Kakun valmistus kannattaa aloittaa täytteestä. Paloittele valkosuklaa kulhoon. Kuumenna 4 desilitraa kermaa kattilassa kiehuvan kuumaksi. Kaada puolet kermamäärästä suklaapalojen päälle ja anna seistä puolisen minuuttia. Sekoita, kunnes suklaa sulaa. Lisää loput kuumasta kermasta ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho ja laita se jääkaappiin vähintään tunniksi. Seoksen pitää jäähtyä kunnolla, joten sen voi tehdä jo edellisenäkin päivänä valmiiksi.

Leivo pohja. Levitä pyöreän (halkaisija noin 23 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sihtaa jauhoseos siivilän läpi munavaahtoon. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 30-40 minuuttia, kunnes kakkuun painettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa, tai olet muuten varma pohjan kypsyydestä. Anna kakun jäähtyä ainakin 15 minuuttia, ennen kuin irroitat sen vuoasta. Kun pohja on irrotettu vuoasta ja jäähtynyt riittävästi, leikkaa se kolmeen kerrokseen.

Ota loput 1-2 desilitraa kermasta ja vatkaa se aika kovaksi kermavaahdoksi. Sekoita kerman joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan 2-3 ruokalusikallista Baileysta. Vatkaa myös jääkaapista ottamasi valkosuklaakermaseos kuohkeaksi. Puhdista ja lohko mansikat.

Kostuta kakun alin kerros mehulla. Jos tarjoat kakun vasta seuraavana päivänä, kostuta alinta kerrosta vähemmän kuin ylempiä, sillä kosteus valuu yön aikana alaspäin. Levitä sitten Baileys-kermavaahto alimpaan kakun väliin ja lado kerman päälle mansikkaviipaleita. Asettele päälle kakun toinen kerros ja kostuta taas mehulla. Levitä tähän kerrokseen osa valkosuklaakermasta ja lado sen päälle mansikkaviipaleita. Nosta päälle ylimmäinen kerros eli kansi ja kostuta sitäkin vielä hieman mehulla. Sivele kakun pintaan loput valkosuklaakermasta ja koristele mansikoilla. Ohje suosittaa kakun nostamista muutamaksi tunniksi viileään, jotta valkosuklaakerma vielä jähmettyy. Itse en tätä vaihetta ehtinyt toteuttaa, eikä kerma silti täysin plörähtänyt kakun päällä. Välttämätöntä jäähdyttely ei siis ole, vaikka suositeltavaa lieneekin.

Alkuperäiseen ohjeeseen ei kuulu Baileys-kermavaahto, mutta minä halusin sitä laittaa ja hyvin se tähän kokonaisuuteen sopikin. Jos et tee Baileys-kermaa, kannattaa valkosuklaakermaa käyttää säästeliäästi väleissä, tai ainakin minusta tuntui, että jos olisin vielä laittanut sitä seosta ensimmäiseenkin kakun väliin, olisi päällyskerros jäänyt aika ohueksi. Mutta ehkä se on vain minun vähemmän tarkka ja siloiteltu tapani päällystää kakkuja :) en ole mikään pursottajaihminen, ei riitä taito eikä hermo. Ainiin, ja alkuperäisessä ohjeessa kakun päälle kehoitettiin halutessaan laittamaan myös rouhittuja pistaasipähkinöitä mansikoiden kaveriksi.



Tekemäni kakut ovat kaikkea muuta kuin kauniita, mutta koetan aina uskotella, että maku on näissäkin tärkeämpää kuin ulkomuoto. Kaakku kyllä hävisi viimeistä palasta myöten ja oli omastakin mielestä mukavan makea, uusi kakkukokemus. Yleensä kun ei kakkuja kovin usein tule tehtyä, niin niitä tekee aina samalla vanhalla kaavalla.

Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 desilitraa piimää tai jugurttia
1,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa ruisjauhoja
1 desilitra grahamjauhoja
1 desilitra puolukkahilloa
0,5 desilitraa pellavansiemeniä
0,25 desilitraa hunajaa
1,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen soodaa

Tämä Vegemisiä-blogista lähtöisin oleva aivan ihana ja äärimmäisen helppo leipäohje on riemastuttanut useammassakin blogissa. Vihdoinkin sain itsekin ostettua leipävuoan ja kokeiltua leivän tekoa. Oli laatuaan ensimmäinen ruisleipä, jonka tein. Tiesin, että tällä reseptillä on vaikea epäonnistua. Edes se, että kokkasin tätä väsähtäneenä perjantaiyönä oltuani nauttimassa Egotripin ja Maria Lundin keikoista Rotuaaripiknikillä, ei onnistunut pilaamaan lopputulosta.

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jogurtin määrä riippuu puolukkahillon olemuksesta; mitä kiinteämpi hillo, sitä enemmän voi laittaa nestettä. Minulla oli Pirkan puolukkahilloa ja koostumuksesta tuli 2 desilitralla jogurttia ihan passeli. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina vuokaan. Taikinan ei tarvitse nousta, joten sen voi laittaa uuniin heti, kun lämpö on uunissa kohdallaan. Anna paistua tunnin verran. Oma leipävuokani on melko pieni, joten näillä mittasuhteilla tuli ihan sopivan kokoinen leipä. Jos omistaa isomman vuoan tai haluaa muuten tuhdimman leivän, voi aineksia huoletta lisätä, kunhan sitten muistaa tarkkailla paistoaikaa.



Ruisleipää ja kaupan uunissa paistettavia esivalmiita patonkeja nautittiin paahdetun chilin makuisen tuorejuuston sekä sekoittelemani valkosipulivoin kera. Valkosipulivoihin tuli noin 100 grammaa voita ja noin 5 keskikokoista valkosipulin kynttä puristettuna. Tulos oli aika valkosipulinen, mutta eipä se onneksi tuntunut haittaavaan ketään.