Pikkujoulutunnelmia

Ennätysmäärä oululaisia ruokabloggareita aveceineen sekä pari etelän vahvistusta kokoontui viime lauantaina pikkujouluhengessä kekkeröitsemään, kun Kokkeillaan-blogin Kotiharmi oli meidät kutsunut luokseen. Kun illan ruoka- ja juomahuollosta vastaavat ihanat blogit Pastanjauhantaa, (Diplomi-)insinöörin keittiö, Aina nälkä, Sokerikukkasia, Kokit ja Potit, Ghetto Gourmet, Unelias kokki sekä Soppaa ja silmukoita, ei illasta voi seurata muuta kuin nauramisesta kipeytyneet posket, ähkyinen vatsa ja hilpeän huppelinen pikkujoulumieliala.

Aluksi tarjolla oli kaikenlaista ihanaa pientä suolaista naposteltavaa. Rieskarullissa Kotiharmi oli kekseliäästi käyttänyt sisällä muun muassa piparimurua! Saaristolaisleipästen päällä puolestaan lohta ja kauniit lusikat oli päällystetty porolla, tuorejuustolla ja persikalla. Nam mitä pikkusuolaisia!

Croustades-kupposia oli kahdenlaisia, ylimmässä kuvassa olevalla mangosalsalla täytettyjä ja kuvaamatta jääneitä lohiversioita. Molemmat olivat peräisin Ghettolasta, ja maistuivat mahtavilta.

Pikkujoulusiili oli Soppa-Marjan ja Kokki-Hannelen yhteistyön tulos, kuten myös mahtavat karkkipossuleipäset, joita ahdoin napaani enemmän kuin monta.

Pääruokaosastolta ainoa järkevä otokseni näyttikin sitten olevan tästä couscous-salaatista. Mutta uskokaa, kun sanon, että yrttimantelivoiset sienet, lempeä punajuurivuoka, täydellinen hirvi, ja lohipastrami olivat myöskin vallan herkullisia. Tai jos ette usko, niin käykää katsomassa pikkujoulupostauksia muista blogeista, siellä oli muistettu ottaa kuvia niistäkin!

Itse vein lämminruokasektorille tarjottavaksi jonkinlaista keittoa/pataa/muhennosta, jossa oli papuja, pekonia ja chorizoa. Vaikka pikkujoulupäivänä ei juuri pakkasta ollutkaan, oli mukavasti lämmittävä keitos oikein kiva ruoka sekin, ja iso kattilallinen katosi parempiin suihin.

Mustapapu-pekoni-chorizopata

(iso kattilallinen)

400 grammaa kuivattuja mustapapuja

2 pakettia pekonia

5 pientä kynttä valkosipulia

2 keltasipulia

Noin 100 grammaa chorizoa

2 tuoretta punaista chiliä

2 tölkkiä tomaattimurskaa

2 tomaattimurskatölkillistä vettä

Reilu ruokalusikallinen lihafondia

Mustapippuria, paprikajauhetta, suolaa

Öljyä

Jos käytät kuivattuja papuja, niin ne täytyy laittaa likoamaan veteen jo edellisenä päivänä, sillä kuivien mustapapujen pitäisi liota vedessä sellaiset 8-12 tuntia mieluusti ennen keittämistä.

Liottamisen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään sen sitten vedessä kypsäksi, vajaan tunnin verran.

Kypsät pavut taas huuhdellaan. Kerralla kannattaa preparoida isompi satsi papuja, ne voi keitettyinä sitten vaikkapa pakastaa odottamaan seuraavaa kokkauskertaa. Tai voit tietysti ostaa pavut valmiiksi käyttökunnossa kaupasta!

Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet.

Saksi tai silppua chili. Itse käytän saksia, joten kädet säästyvät chilin poltteelta ja chilivahinkojen (esim. hieronpa silmääni chilisellä sormella!) määrä minimoituu.

Pilko pekoni ja chorizo suupaloiksi.

Paista pekonit pannulla kypsiksi, siirrä lautaselle odottamaan.

Ota iso kattila, lorauta pohjalle öljyä. Kuullota valkosipulia ja sipulia öljyssä, kunnes hieman pehmenevät. Lisää joukkoon chili.

Lisää sipuleiden ja chilin joukkoon pekonit ja chorizot. Pyörittele hetki.

Lisää joukkoon mustapavut, tomaattimurska, vesi ja fondi. Sekoita.

Mausta keitos mustapippurilla ja paprikajauheella, tarkista suola. Fondi, pekoni ja chorizo voivat hyvinkin riittää, mutta lisää suolaa, jos keitos tuntuu vielä sitä kaipaavan.

Anna pulputella miedolla lämmöllä noin tunnin verran.

Tällä määrällä tulee tosiaan iso kattilallinen, joten puolittamalla reseptin pääset likemmäs arkisen kokkailun kokoluokkaa. Meitä kun taisi olla pikkujouluissa yhteensä 18 tyyppiä tätä kattilallista tuhoamassa.

Kaveriksi padalle ja muuten vain tarjottavaksi tein Jytiksen Herkussa ja Koukussa testaamaa parmesanpatonkia, jonka resepti vaikutti tarpeeksi simppeliltä ja nopealta valmistettavalta, sillä aikani oli pikkujoulupäivänä hieman rajallinen istuttuani aamupäivän luennoilla.

Parmesanpatonki

(2 patonkia)

2,5 desilitraa vettä

25 grammaa hiivaa

1 teelusikallinen suolaa

5-6 desilitraa (durum)vehnäjauhoja

2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Täytteeksi:

Oliiviöljyä

Parmesanraastetta

(Kuivattua) basilikaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.

Lisää joukkoon öljy ja ala hiljalleen lisätä sekaan myös jauhoja käsin vaivaamalla.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina kahteen osaan. Taputtele taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 20 senttiä leveäksi ja 40 senttiä pitkäksi.

Sivele taikina oliiviöljyllä, raasta päälle parmesania ja ripottele sekaan basilikaa.

Rullaa pitkältä sivulta pötkyläksi. Jätä patongit saumapuoli alaspäin leivinpaperoidulle pellille kohoamaan kaksinkertaisiksi. Tee patonkien pintaan halutessasi veitsellä vinot viillot.

Voitele patongit vedellä ennen paistamista.

Paista patonkeja 250 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.

Tein taikinan tuplana, ja käytin Jytiksen tavoin durumvehnäjauhoja. Omiin patonkeihini ei tullut näkyville sisällä olevat kierteet ollenkaan, mutta maku oli onneksi silti aivan onnistunut!

Makealla osastolla meitä hemmoteltiin muun muassa tällä aivan mielettömän ihanalla suklaakakulla, jonka Sokerikukkas-Kardemumma oli meille loihtinut.

Illan söpöyspalkinto menee ehdottomasti Aina nälkä -Millan macaronseille, joiden esillepano oli ihastuttavan jouluinen. Jälkkäriä tarjoili myös insinööri-Pekka, mutta Pekan uuden hienon jäätelökoneen tuotoksista minulla ei ole kuvallista todistusaineistoa.

Sen sijaan olin muistanut kuvata makean, mahtavan suklaisen eggnogin! Täydellinen talvijuoma.

Kiitän täten sydämestäni emännöinyttä tahoa sekä kaikkia illan osallistujia - työhuolista ja muista viime aikojen negatiivisuuksista huolimatta onnistuin viettämään hulvattoman ja hilpeän pikkujouluillan, eikä se olisi onnistunut ilman teidän ensiluokkaista seuraanne.

Possu on parasta

Tutustuin pulled porkiin ja siitä jalostettaviin leipiin taikka burgereihin varmastikin Ghettolan myötävaikutuksesta jo aikaa sitten, mutta jostakin ihmeellisestä syystä en ole ennen viime viikonloppua tullut tehneeksi pulled pork -appeita omassa keittiössäni. Tästäkin possuherkusta on tullut yhdenlainen hitti, viime aikoinakin sitä on valmistettu yhdessä jos toisessakin blogikeittiössä.

Pyhäinpäivä, jolloin oikein mitkään paikat eivät ole auki, oli varsin oivallinen päivä tehdä pitkään uunissa hauduteltavaa apetta. Possun lapaa varasin Makkarakaupasta jo aiemmin viikolla jemmaan, jotta saisin lihan heti lauantaiaamusta uuniin.

Suuntimia kokkailuun hain sekä Ninnin á la gourmande -blogista että Hesarin ruokasivuilta. Ninniltä varastin myös sämpyläohjeen, Hesarilta puolestaan barbeque-soosin.

Pulled pork

Reilu 2 kg possun lapaa (tai etuselkää tai kassleria)

Suolaa

Mustapippuria

Paprikajauhetta

Chilijauhetta

Vettä

Mausta possun lapa hieromalla sen pintaan ympäriinsä ronskilla kädellä suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja chilijauhetta.

Nosta possu isoon pataan ja lorauta padan pohjalle hieman vettä.

Kansi päälle ja possu uuniin, noin 150 astetta ja mitä useampi tunti, niin sen parempi. Meidän possu muhitteli uunissa sellaiset viitisen tuntia.

Kun possu on hautunut hajoavan pehmeäksi, nosta se uunista, anna hieman jäähtyä ja riivi sitten kahden haarukan avulla suupalasuikaleiksi. Voit kostuttaa lihaa muutamalla lusikallisella paistoastiaan kertynyttä lientä.

Sämpylät

(Noin 8 kappaletta)

2,5 desilitraa maitoa

25 grammaa hiivaa

25 grammaa sulatettua voita

1 ruokalusikallinen siirappia

0,5 teelusikallista suolaa

5-6 desilitraa jauhoja

Vehnäleseitä sämpylöiden päälle ripoteltavaksi

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota siihen sitten hiiva. Lisää suola ja siirappi.

Vaivaa nesteen sekaan jauhot. Lisää vielä sulatettu voi ja vaivaa taikinaa viitisen minuuttia sen jälkeen.

Anna taikinan levätä keittiöpyyhkeellä peitettynä puolisen tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kimmoisaksi.

Pyörittele taikinasta sämpylöitä ja nosta ne leivinpaperoidulle uunipellille. Anna kohota taas liinalla peitettynä parikymmentä minuuttia.

Kohotuksen jälkeen voit vielä voidella sämpylät maidolla ja ripotella päälle vehnäleseitä.

Paista sämpylöitä 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Sämpylöistä tuli Ninnin ohjeella oikein meheviä ja täyttötarkoitukseen passeleita. Kanssaeläjäkin kehui näitä erityisen hyviksi!

Barbeque-soosi

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

Tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)

Puolikas tuore punainen chili

2 ruokalusikallista soijakastiketta

2 ruokalusikallista balsamiviinietikkaa

Noin puoli desiä (raakaruoko)siirappia

1 limetin mehu

Öljyä

Suolaa, mustapippuria

Kuori sipulit ja silppua. Pilko myös chili.

Kuumenna kattilassa reilu loraus öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää joukkoon chili, soijakastike, balsamiviinietikka, siirappi, limetin mehu ja tomaattimurska. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin sekaisin.

Anna kastikkeen pulputella noin tunnin verran aina välillä sekoittaen.

Kokoa leipä! Halkaistun sämpylän väliin voit kasata mieleisiäsiä täytteitä, yksinkertaisimmillaan liha ja kastike riittävät. Meillä väliin laitettiin myös salaattia ja tässä nimenomaisessa leivässä näyttäisi pilkottavan myös juustoviipale. Coleslaw toimii erinomaisesti myös tässä yhteydessä, joko täytteenä tai sivussa.

Pulled pork, tai nyhtöpossu, kuten Campasimpukka-blogissa on oivallisesti ruokaslangia suomennettu, on mielettömän helppo ja herkullinen kokattava. Ja edullinenkin, sillä possun ns. huonompia osia saa huomattavasti halvemmalla kuin vaikka filettä.

Maku ja etenkin tuoksu olivat kohdallaan vielä maanantaina jämiä työpaikkalounaalla lämmittäessäni, sillä parikin työkaveria ilmaantui kehumaan eväideni tuoksuominaisuutta. Tehkää siis tekin!

Lähes aito avokadopasta

Safkaa-kirjasta löytyvä avokadopastan resepti on noussut aivan uskomattomaan kiitoon niin ruokablogipiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Työpaikkojen lounaspöydissä puhutaan siitä, kuka on jo kokeillut ja ketkä aikovat tehdä sitä mahdollisimman pian. Useat ruokabloggarit ovat hehkuttaneet pastaa omissa blogeissaan.

Eihän tällaista reseptiä vaan voi ohittaa, pakko on myös kokeilla itse. Perjantaipastaksi päätyi siis tällä kertaa avokadopasta. Tosin ihan aito avokadopasta tämä ei ollut, sillä kaupan valikoimien vuoksi omasta pastastani jäivät uupumaan reseptinmukaiset lehtipersilja ja pecorino. Avokadokin olisi voinut olla vielä kypsempi!

Avokadopasta

(yhdelle)

Puolikas valkosipulinkynsi tai pieni kokonainen kynsi

Neljäsosa chilistä

Puolikkaan limetin mehu tai pienen kokonaisen limetin mehut

1 kypsä avokado

0,25 desilitraa oliiviöljyä

Kourallinen tuoretta basilikaa

(Kourallinen tuoretta lehtipersiljaa)

1 desilitra yhteensä raastettua pecorinoa ja parmesania

Suolaa, mustapippuria

Noin 250 grammaa spagettia

Tee kastike samaan tarjoilukulhoon taikka syvälle lautaselle, josta tarjoat pastan.


Pilko valkosipuli ja chili.


Purista joukkoon mehut limetistä.


Halkaise avokado ja poista siitä kivi. Leikkaa sisukset veitsellä kuutioiksi ja koverra sitten lusikan avulla sisukset kulhoon/lautaselle.


Silppua yrtit ja lisää muiden ainesten joukkoon.


Raasta juusto(t) ja laita nekin kulhoon.


Lisää öljy, suolaa ja pippuria. Sekoita.


Maista kastikeaineksia. Suolaa tulee olla riittävästi, tai muuten lopputuloksesta saattaa tulla kovinkin mauton.


Keitä spagetit hyvin suolatussa vedessä.

Ota talteen vajaa puoli desilitraa keitinvettä ja sekoita se kastikkeen joukkoon.


Valuta pasta ja sekoita kulhossa/lautasella kastikkeen kanssa hyvin sekaisin.

Raasta vielä päälle parmesania ja rouhi mustapippuria myllystä ja nauti!

Pasta oli hyvää, ja maistui aika eriltä, kuin olisin ainesosalistan perusteella osannut kuvitella. Varmasti testaan tätä vielä toistekin niin, että kaikki ainekset ovat alkuperäisen reseptin mukaisia.

Testatkaa siis ihmeessä. Avokado ei tosiaan maistu tässä varsinaisesti avokadolta, vaan tuo ruokaan pehmeyttä. Oikein mainio kasvispasta!

Apple pie

Viime viikolla pidin varsinaisen omenaillan keittiössäni, sillä minulla oli iso kassillinen siskon luota roudattuja omppuja, jotka piti saada hyödynnettyä. Suurin osa päätyi soseeksi ja pakastimeen, osasta kokeilin keittää mehua ja osa pääsi osaksi omenapiirakkaa. Siskon vinkistä päädyin amerikkalaishenkiseen versioon piirakasta. Sopivan reseptin äärelle päädyin Pirkan sivuilla.

Muuttelin reseptin määriä, sillä tein oman piirakkani pieneen irtopohjavuokaan. Omenoiksi tällaiseen piirakkaan sopivat parhaiten juuri hapokkaat, kirpsakat omput. Ja kyytipojaksi kannattaa varata jotakin vaniljaista!

Apple pie

(pieneen irtopohjavuokaan)

Taikina:

2 desilitraa vehnäjauhoja

1 ruokalusikallinen sokeria

75 grammaa voita

0,25 desilitraa kylmää vettä

Täyte:

Noin puoli kiloa kotimaisia omenoita

0,25 desilitraa sitruunamehua

0,75 desilitraa sokeria

0,75 ruokalusikallista vehnäjauhoja

0,75 teelusikallista kanelia

0,5 teelusikallista vaniljasokeria

12,5 grammaa voita

Laita taikinakulhoon jauhot, sokeri ja sulatettu rasva. Sekoita nopeasti ryynimäiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikinaksi.

Laita taikina jääkaappiin odottamaan.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Kuutioi omenat ja mausta sitruunamehulla.

Sekoita sokeri, jauhot, kaneli ja vaniljasokeri keskenään. Sekoita seos sitten omenakuutioiden joukkoon.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse siitä kaksi ympyrää eli piirakan pohja ja kansi. Jos kaulitseminen ei onnistu, voit myös yrittää taputella taikinan vuoan pohjalle ja kaulita vain kansiosion. Taikinan tulisi nousta myös piirakkavuoan reunoille.

Levitä omenatäyte pohjataikinan päälle piirakkavuokaan ja laita täytteen päälle vielä muutama pieni nokare voita.

Nosta toinen taikinalevy kanneksi ja nipistä pohja ja kansi kiinni toisiinsa parhaasi mukaan.

Pistele piirakan kanteen haarukalla reikiä.

Paista 200 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia.

Tarjoile mehevä omenapiiras vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Parhaimmillaan piirakka on vielä hieman lämpimänä, muttei kuitenkaan kuumana.

Mansikkainen smoothie

Tykkään smoothieista, mutta olen ollut kamalan laiska tekemään moisia itse. Jotenkin ajatus siitä, että esimerkiksi aamulla pitäisi latoa kannuun hedelmiä tai marjoja ja muita tykötarpeita ja sitten surruuttaa ne vielä kovaäänisellä sauvasekoittimella tai blenderissä sekaisin, on tuntunut niin kovin työläältä ja suorastaan mahdottomalta. Kunnes sitten eräänä iltavuoroaamuna päätin kokeilla, eikä se niin työlästä ollutkaan!

Jos siis haluaa aamupaloihinsa vaihtelua (oma vakioaamupalani kun on se jälkiuuniruisleipä oivariinilla, leikkeleellä, juustolla ja tuorekurkulla), kannattaa kokeilla vaikka smoothieta. Ja tiedän kyllä, että smoothie-villitys taisi olla ja mennä jo ajat sitten, että mitenkään trendikkyyden aallon harjalla tässä ei ratsastella.

Rahka-mansikkasmoothie

(yhdelle)

Puoli purkkia rahkaa (esim. Ehrmannin on hyvä)

Kymmenkunta pakastemansikkaa

Pieni loraus maitoa

Hunajaa

Sulata mansikoita hieman, jotta ne on helpompi saada muussautumaan.

Laita kannuun (jos käytät sauvasekoitinta) tai blenderiin mansikat, lusikoi päälle puoli purkillista rahkaa, lorauta hieman maitoa ja myös hieman hunajaa. Sitten vaan surautat sekaisin sopivan smoothiemaiseen koostumukseen.

Aikaa smoothien tekoon ei kyllä mene juuri sen voileivän tekoa kauempaa, joten ainakin tulin todistaneeksi itselleni, että joskus kannattaa kokeilla juttuja, vaikka ne muka työläiltä vaikuttaisivatkin.

Hassua on myös se, miten rahka ei maistu tässä oikeastaan ollenkaan rahkalta. Rahka jää minulla pelkiltään usein syömättä, koska happamuus on vähän liikaa. Tässä se katoaa mansikoiden maun alle kätevästi, ja varmaan se pieni hunajalisäys auttaa myös tätä asiaa sopivasti.

Testasin rahkapohjaista smoothieta ihan proteiinilisäys mielessäni. Tässäpä sitä ainakin tulee nautittua vähärasvaista protskua simppelissä ja hyvältä maistuvassa formaatissa!

Sunday Roast

Vietin viikonloppua siskoni luona Pirkanmaalla. Kotiintuomisina sain valtavan kassillisen viimeisiä omppuja ennen talven tuloa, ja ne tuolla odottavatkin kokkaajaansa. Eilen pääsin myös kokkauspuuhiin, sillä sisko oli suunnitellut meille lounaaksi peribrittiläistä Sunday Roastia. En ollut eläissäni tehnyt kyseiseen ateriakokonaisuuteen olennaisesti kuuluvia Yorkshire Puddingseja, mutta nytpä olen!

Sunday Roast koostetaan siis lihasta, joka usein on paistia tai kokonaisena paistettu lintu, joka on täytetty Turkey Stuffingilla. Meillä vedettiin tällä kertaa vähän mutkia suoriksi, ja lihana käytettiin kanapihvejä, kastikekin tehtiin ihan vaan pussista. Kasviksiksi keiteltiin kukkakaalta ja porkkanaa.

Ohjeistusta Roast Potatoesiin ja Yorkshire Puddingseihin otimme täältä.

Yorkshire Pudding

(kuudelle)

4 kananmunaa lasiin rikottuna

Maitoa saman verran kuin munia

Vehnäjauhoja saman verran kuin munia ja maitoa

Noin 2 ruokalusikallista öljyä

Ripaus suolaa

2 ruokalusikallista kylmää vettä

Riko munat lasiin ja mittaa toisiin laseihin saman verran maitoa ja jauhoja.

Sekoita kulhossa keskenään munat ja maito sekä ripaus suolaa. Anna seistä 10 minuuttia.

Lisää jauhot maito-munaseokseen vähän kerrallaan ja sekoita vispilällä samalla niin, ettei taikinaan muodostu klimppejä.

Jätä taikina olemaan vähintään puoleksi tunniksi, mutta useampi tuntikaan ei haittaisi. Meidän taikina odotteli ehkäpä noin tunnin verran.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Voitele 12-koloinen metallinen muffinssivuoka huolellisesti öljyllä.

Kuumenna muffinsivuokaa uunissa niin, että vuoan kolot ja niissä oleva öljy kuumenevat kunnolla.

Lisää taikinaan 2 ruokalusikallista kylmää vettä ja vispaa vielä kunnolla sekaisin.

Kaada taikinaa muffinssivuokaan niin, että koloissa on vajaa puolikas tai 1/3 kolosta taikinaa.

Paista puddingseja uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia. Tarjoile heti.

Olin aluksi aivan varma, etteivät puddingsit kohoa lainkaan, mutta niin ne vain kohosivat. Oli pakko ottaa varalta kuvia jo uunin luukun lävitse, jos olisivat lässähtäneet kokonaan heti uunista tulonsa jälkeen. Lopputulos oli kuitenkin oikein onnistunut!

Paahdetut perunat

 (kolmelle)

8 pienehköä, jauhoista perunaa

Noin 4 ruokalusikallista öljyä

Suolaa, mustapippuria

Kuori perunat ja halkaise ne kahtia.

Keitä perunoita noin 10 minuuttia, kaada vesi pois ja kuivaa perunat talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.

Kuumenna uuni 220 asteeseen.

Lorauta öljyä uunivuokaan, mielellään metalliseen. Kuumenna astiaa ja öljyä uunissa hetki.

Ota kuuma vuoka uunista ja nostele perunat siihen varovasti, ettei öljy pärsky. Lusikoi öljyä myös perunoiden päälle. Ripottele perunoiden pintaan suolaa ja pippuria joko tässä vaiheessa, tai vasta paiston jälkeen, kummin tykkäät tehdä. Minä laitoin ennen uunia, sisko sanoi brittien laittavan vasta paiston jälkeen.

Paahda perunoita uunissa vielä noin 45 minuuttia, kunnes ne ovat pinnasta rusehtavia ja rapsakoita.

Sunday Roastin kokkaamista oli oikein kiva kokeilla, ja voisinpa tehdä moista ihan kotikeittiössäkin. Sillä kerralla voisin paistaa vaikkapa nautaa paistina ja tehdä paistonesteistä aterialle kastikkeen tai siis gravyn, kun kerran Sunday Roastista puhutaan.

Lämmittävä chilikaakao

Talvi tekee tuloaan, vaikka minä kuinka haluaisin vielä viettää syksyä. Eilen satoi jo hiukan lunta ja paljon räntää. Viileneviin ilmoihin ja vääjäämättä saapuvaan talvikeliin täytyy varautua lämmittävillä asioilla. Kuten nyt esimerkiksi kuumalla kaakaolla. Ja vielä paremmin chilisellä kuumalla kaakaolla!

Muutamat kuumat kaakaot olen itselleni keitellyt iltojen iloksi, mutta tällä kertaa inspiraation lähteenä toimi tämä pikkuruinen luomuchilisuklaa. Sain suklaan Lontoon hotellista lähtiessäni lahjuksena, survoin sen käsilaukkuun ja melkein unohdin sinne. Paljaaltaan syöpöttelyyn suklaa oli minun makuuni hieman liian tujakan tumma ja chilinen samassa paketissa, joten ajattelin sen toimivan erinomaisesti kaakaon maustajana. Kuten se toimikin.

Chilikaakao

(yhdelle)

Muutama pala tummaa (luomu)chilisuklaata

Mukillinen (punaista) maitoa

Noin 3 teelusikallista sokeroimatonta, tummaa kaakaojauhetta

Sokeria

Kuohukermaa

Palastele suklaa kattilan pohjalle. Mittaa päälle sopivasti kaakaojauhetta ja sokeria.

Kaada kattilaan mukillinen maitoa ja laita levy lämpenemään.

Sekoita vispilällä kaakaota maidon lämmetessä, jotta saat kaikki ainekset mukavasti sekoittumaan nesteeseen.

Vatkaa kermaa vaahdoksi, mausta sokerilla makusi mukaan.

Kaada valmis kaakao takaisin mukiin. Lusikoi päälle roima kerros kermavaahtoa.

Nauti mukavasti lämmittävä kaakaosi mieluiten sohvalla, viltin alla ja telkkarista jotakin sopivan helppoa katseltavaa tuijottaen.