maanantai 29. huhtikuuta 2013

Keväinen parsa-perunasalaatti

Vappu lähestyy! Vaikka sääennuste ei kovin piknikejä suosivaa keliä lupaakaan, ainakaan tänne pohjoiseen, moni varmaan silti pyörittää mielessään vappueväiden valmistusta. Niin minäkin.

Halusin tehdä taas kerran perunasalaattia vapun rientojen ja ruokailujen varalle, vaikken aivan varmaksi edes tiedä, mitä aion puuhastella. Kyllä sitä nyt ainakin huomisen aamupäivän brunssilla jotakin tarvitsee syödä!

Teki mieli yhdistää parsaa ja perunaa. Harmi kyllä toistaiseksi kaupassa on tarjolla vasta espanjalaista uutta perunaa, joten ihan vanhan sadon perunalla tällä kertaa menin. Parsa on sentään maukasta ja tuoretta!

Parsa-perunasalaatti
(keskikokoinen kulhollinen)

Noin kilo perunoita
Nippu tuoretta parsaa
2 uuden sadon sipulia varsineen
Rucolaa

Kastike:
1 desilitra oliiviöljyä
0,25 desilitra sitruksista tai omenaista viinietikkaa
1-2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa
2 ruokalusikallista makeaa chilikastiketta
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Keitä perunat kypsiksi mutta napakoiksi.

Kuori tarvittaessa parsat ja keitä suolalla, sitruunamehulla ja öljylorauksella maustetussa vedessä napakan kypsiksi, 5-10 minuuttia.

Huuhtele kypsät parsat heti kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy.

(Kuori, jos keitit perunat kuorineen) ja pilko perunat suupaloiksi.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Pilko parsat suupaloiksi. Säästä nuput päällimmäisen kerroksen koristeeksi.

Kuori tarvittaessa ja silppua uuden sadon sipulit ohuiksi renkaiksi tai puolirenkaiksi.

Sekoita kulhossa perunat, parsa, sipuli, kastike ja rucola.

Asettele päällimmäiseksi vielä rucolaa ja parsojen nuppuosat.

Anna maustua jääkaapissa.

Perunasalaatti sopii piknikille, vappurientoihin, brunssille tai vaikka grillikauden avajaisiin!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Bannaania lättyyn

Vietin koko syksyn, talven ja kevään ensimmäiset sairauslomapäivät tällä viikolla kotisohvalla nessujen ja kurkkupastillien lomassa telkkaria tuijottaen. Kipeänä pitää syödä sitä mitä tekee mieli, ja nyt mieleni teki testata vihdoin ja viimein banaanipannukakkuja, joista on tullut lähes avokadopastan veroinen nettihitti. Kohupannareiksikin niitä on kuultu kutsuttavan.

Siispä tuumasta toimeen. Tämä on niin simppeli ja nopea juttu, että jaksaa tehdä vähempivoimaisenakin. Ja lisäksi lähestulkoon terveysruokaa, koska kananmuna ja banaani eivät ole mitenkään epäterveellisimmistä päästä aineksia.

Omista tuotoksistani tuli kyllä enemmän lettuja kuin pannukakkuja olomuodoltaan,  johtuen varmaan paistinpannun koostakin.

Bannaanilätyt
(yhdelle)

1 kananmuna
1,5 pientä banaania
Ripaus vaniljasokeria
Rasvaa paistamiseen

Kuori ja pilko banaanit. Riko samaan kulhoon yksi kananmuna. Ripauta sekaan vaniljasokeria. Surruuta tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Kuumenna lettupannu tai pieni paistinpannu ja laita pannulle nokare voita.

Paista letut/pannukakut molemmin puolin. Käännä varovasti, minulla ainakin meinasivat hajota helposti.

Koska minulla jäi puolikas bansku yli itse taikinasta, siipaloin sen letun päällä syötäväksi kermavaahdon kanssa. Helppoa ja hyvää!

Erinomainen resepti senkin puolesta, että sopii hyvin myös viljatonta ruokavaliota noudattavalle.
Päällisiksi sopivat tietysti myös marjat ja muut hedelmät, jäätelö, vaniljakastike... mitä vain mielesi tekee letun päälle laittaa.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Täytetty karitsanfilerulla

Vielä yksi pääsiäisenä kokkailtu ruoka odotti bloggaamistaan, joten tässäpä tulee. Olen laittanut karitsaa ennenkin pääsiäispöytään, ja tälläkin kertaa halusin sitä valmistaa, mutta mieleni teki kokeilla jotakin uutta tapaa tarjoilla karitsa.

Idea karitsafileiden täyttämiseen tuli Glorian ruoka & viini -lehdestä, jossa karitsan ulkofileet täytettiin muun muassa pistaasipähkinöillä. Minulla ei ollut resepti mukanani kaupassa, joten meidän versioon päätyi sisäfilettä ja lehtipersiljan sijaan tavallista persiljaa. En tehnyt lisukkeeksi feta-orzoa, kuten lehdessä, vaan meillä lisukkeena tarjoiltiin fetaisaa salaattia.

Täytetty karitsanfilerulla
(kahdelle)

4 pientä tai 2 isoa karitsan sisäfilettä
1 salottisipuli
Noin desilitra rouhittuja pistaasipähkinöitä
1,5 ruokalusikallista huoneenlämpöistä voita
Oliiviöljyä
Tuoretta persiljaa
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Ota karitsafileet lämpenemään huoneenlämpöön ainakin puoli tuntia ennen valmistamista.

Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Kuori salottisipuli ja silppua se pieneksi.

Silppua myös persilja sekä pähkinät.

Sekoita kulhossa sipuli, persilja, pähkinärouhe sekä huoneenlämpöinen voi keskenään.

Viillä karitsafileisiin viilto pituussuunnassa, jotta saat avattua ne levyiksi. Mätki tarvittaessa hieman lihanuijalla lihoja leveämmäksi ja littanammaksi.

Mausta fileet suolalla ja pippurilla molemmin puolin.

Levitä leikkuulaudan tai pöytätason päälle kelmua.

Asettele filelevyt kelmun päälle vierekkäin niin, että fileet ovat hieman limittäin toistensa päällä.

Levitä fileiden päälle tasaisesti sipuli-pähkinä-persilja-voiseos.

Käytä kelmua apunasi ja rullaa lihat niin tiiviiksi rullaksi kuin vain saat.

Sido rulla kiinni paistinarulla tai käytä apuna cocktailtikkuja.

Kuumenna paistinpannussa voi-öljyseosta ja ruskista karitsarulla ympäriinsä pinnasta.

Tökkää paksuimpaan kohtaan paistomittari, siirrä karitsarulla uunivuokaan ja kypsennä, kunnes sisälämpötila on vähintään 58 astetta, jolloin liha jää roseeksi. Jos pidät kypsemmästä, voit jatkaa kypsennysaikaa vielä lisää.

Kääri rulla sen uunista nostettuasi folioon ja anna vetäytyä vielä noin 10 minuuttia.

Poista lanka tai cocktailtikut ja leikkaa viipaleiksi.

Vaikkei feta-orzoa meillä tarjoiltukaan, halusin silti napata originaaliohjeesta tuon fetan maistumaan lisukkeessa meilläkin. Siitä syystä lisukkeeksi valikoitui fetaisa salaatti, joka sopi tähän kyllä oikein mainiosti. Karitsasta tuli mureaa, suorastaan suussa sulavaa ja täyte maistui hyvältä sekä minun että miehen mielestä.

Sisäfileistä rullan tekeminen oli vähän haasteellista, koska eivät tosiaan olleet isoja. Paistinarulla rullan olisi saanut varmasti paremmin tiiviiksi, minulla oli vain cocktailtikkuja, joten leikkausvaiheessa rulla meinasi hajota. Se ei onneksi haitannut muuta kuin ulkonäköä.

Kaikkiaan tämä oli oikein kelpo resepti, ja täytettyä karitsaa tulee varmasti kokeiltua toistekin, joko tällä taikka jollakin toisella täytteellä.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Key Lime Pie

Pääsiäisenä halusin tehdä jotakin kakkua tai piirakkaa, jota voisi syödä parinakin päivänä jälkkäriksi sekä kahvin kanssa. Jotakin raikasta, mutta silti makeaa. Mikäpä sen paremmin sopisikaan tuohon kuvaukseen, kuin Key Lime Pie. Reseptin sain kaverilta, joka oli tämän hyväksi havainnut useampaan otteeseen.

Key Lime Pie

Pohja:
200 grammaa Digestivejä
100 grammaa voita
2 ruokalusikallista sokeria
1 teelusikallinen kanelia

Täyte:
2 tölkkiä kondensoitua maitoa
Noin kuuden limen mehut puristettuina eli noin 2 desilitraa limemehua
Kahden limen kuori raastettuna
Noin 150 grammaa crème fraîchea

Murskaa keksit.

Sulata voi.

Kaada keksimurskan sekaan sulatettu voi, sokeri ja kaneli. Sekoita.

Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun (24 cm) irtopohjavuoan pohjalle ja sivuille.

Esipaista pohjaa 175 asteessa noin kymmenen minuuttia.

Raasta kahden limen kuoret kulhoon.

Purista kuudesta limestä mehut kulhoon.

Sekoita kulhossa limemehu, raastettu limen kuori, kondensoitu maito ja ranskankerma. Sekoita seos hyvin, kunnes se on tasaista.

Kaada täyteseos esipaistetun pohjan päälle vuokaan.

Paista uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, tai kunnes pikkuruisia kuplia ilmestyy piirakan pinnalle. Älä anna piirakan pinnan ruskistua!

Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Tämä piirakka on sen verran makeaa tavaraa, että ihan itselleen tätä ei välttämättä kannata tehdä, sillä kovin isoa palasta kerrallaan ei pysty syömään. Lime kuitenkin ihanasti tasoittaa äitelyyttä ja tuo mukaan raikkautta ja keväistä makua.

Meillä piiras tarjottiin limeviipaleen ja kermavaahdon kanssa. Halutessasi voit tehdä piirakan päälle vielä marengin.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Ankanrintaa, papu-pekonilisuketta ja timjami-punaviinikastiketta

Kun taannoinen ankankoipien valmistus onnistui sujuvasti, päätin uskaltaa kokeilla myös ankanrintaa. Olen syönyt ravintoloissa huonoa ja hyvää ankkaa, joten vähän jännitti, mitä itse saan aikaiseksi keittiössä tuon raaka-aineen kanssa touhutessa.

Pitkänäperjantaina tartuin kuitenkin toimeen ja valmistin ankanrintaa, jonka kanssa tarjoilin timjami-punaviinikastiketta sekä papu-pekonilisuketta. Tämän kombinaation päätin tehdä, kun taas kerran netissä surffatessani osuin tämän Ruokalan reseptin äärelle.

Ankanrintaa, papu-pekonilisuketta ja timjami-punaviinikastiketta
(kahdelle)

1 iso ankanrinta tai 2 pienempää (minulla oli yksi noin 350 grammainen)
Suolaa
Valkopippuria

Kastike:
2 desilitraa demi glacea
1 desilitra punaviiniä
1 salottisipuli
Suolaa, mustapippuria
Tuoretta timjamia
Muutama nokare voita

Lisuke:
200 grammaa vihreitä (pakaste)papuja
1 paketti pekonia
Suolaa keitinveteen
Mustapippuria

Ota ankanrinta huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta.

Viillä veitsellä ankanrinnan rasvapuolelle tiheään ohuita ristiviiltoja.

Mausta ankanrinta molemmilta puoliltaan suolalla sekä valkopippurilla.

Kuori ja silppua sipuli kastiketta varten.

Silppua pekoni lisuketta varten.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Aseta ankanrinta kylmälle paistinpannulle rasvapuoli alaspäin. Laita levy kuumenemaan. Näin toimittaessa rasva pääsee paremmin sulamaan ankasta.

Paista ankan molemmat puolet kauniin värisiksi pannulla ja siirrä ankka sitten uunivuokaan.

Voit käyttää paistomittaria halutessasi, ankan tavoiteltava sisälämpötila on 50-55 astetta.

Siirrä ankka uuniin. Ohuemmat ankanrinnat kypsynevät noin 8-10 minuutissa, meidän otti kauemmin, koska oli keskeltä aika paksu, emmekä halunneet syödä sitä ihan verisenä.

Laita kattilaan silputtu sipuli, muutama oksa tuoretta timjamia ja punaviini. Keitä hetki miedohkolla lämmöllä.

Lisää kastikkeeseen demi glace. Keitä vielä tovi ja siivilöi kastikkeesta sitten halutessasi pois sipulit ja timjamit.

Tarkista maku, lisää halutessasi suolaa ja mustapippuria.

Sekoita kastikkeen joukkoon muutama nokare voita.

Keitä pavut suolalla maustetussa vedessä napakan kypsiksi.

Paista pekonisilppu pannulla rapeaksi.

Sekoita pannulla pavut ja pekoni, mausta mustapippurilla.

Ota ankka uunista ja leikkaa viipaleiksi.

Asettele lautaselle ankkaviipaleet, papu-pekonilisuketta sekä timjami-punaviinikastiketta.

Ensimmäinen ankkakokeiluni meni siis aika nappiin, lihasta tuli mehevää ja maukasta. Kastike oli tuollainen nestemäisempi koostumukseltaan, mutta eihän siinä mitään saostavaa ollutkaan mukana. Lisuke oli myös erittäin hyvä.

Sekä minä että mies tykkäsimme pitkäperjantain ateriastamme kovin. Tätäkin saa kuulemma tehdä uudemmankin kerran, joten ankka tuskin esiintyi viimeistä kertaa meidän keittiössämme. Onnistuneen kokeilun jälkeen uskallan paremmin tarttua ankkaresepteihin jatkossakin.

Ankan jälkiruokana nautimme sitruksista jogurttipannacottaa, joka sopi aterian päätteeksi todella hyvin.