lauantai 31. joulukuuta 2011

Kippis vuodelle 2011!

Vuosi vetelee viimeisiä tuntejaan ja kohta ollaan jo vuodessa 2012! Aika rientää, tämäkin vuosi on vilahtanut ohitse vikkelää vauhtia, vaikka elämä onkin pysynyt jokseenkin tutuissa uomissaan. Lähipiirissä sen sijaan on riittänyt tapahtumia jaettavaksi asti.

Tänään meillä syötiin ihan tavallinen pihviateria. Jälkiruoaksikin olin suunnitellut jotain kivaa mascarpone-kermajuttua, mutta unohdin mascarponen kauppaan, joten päivitin jälkkärin juomamuotoon. Tämä olikin miehen mielestä suunnilleen paras drinkki, jonka hän on juodakseen saanut kuluvana vuonna. Aika hyvää siis!

Rommikaakao
(kahdelle)

2 hieman vajaata mukillista täysrasvaista maitoa
Noin 6 teelusikallista kaakaojauhetta (meillä Clipperin luomua herkkukaakaota)
6-8 senttilitraa hyvää rommia
Vatkattua kermavaahtoa
Minivaahtokarkkeja

Mittaa maito ja kaakaojauhe kattilaan. Kuumenna lähes kiehuvaksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta halutessasi vaniljasokerilla/sokerilla.

Mittaa mukeihin rommi, tipauta pohjalle muutama vaahtokarkki per kuppi.

Kaada kuuma kaakao mukeihin rommin ja vaahtokarkkien päälle. Lusikoi vielä päälle kunnon kasat kermavaahtoa.

Lämmintä, onnellista ja erittäin herkullista uutta vuotta 2012 toivottavat Virpi ja mies Peruspöperölästä!

torstai 29. joulukuuta 2011

Lakkajuustokakku

Joulupöydän jälkkäri- ja kahvikakkuosastolle olen tehnyt ennenkin juustokakkua. Pohtiessani ennen joulua, että millaisenhan kakun sitä tänä vuonna tekisi, tuumasi mies, että lakkajuustokakku voisi maistua. Sellaista siis tehtiin!

En nyt enää löydä netistä sitä reseptiä, josta itselleni kirjasin vinkkejä ylös, mutta laitetaan tänne blogiin talteen kuitenkin vastaisuuden varalle.

Lakkajuustokakku

Pohja:
1 paketti/pussi suklaa-kaurakeksejä (käytin Jyväshyvän)
Noin 75 grammaa sulatettua voita

Täyte:
Noin 2,5 desilitraa kuohukermaa
200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
2 purkkia lakkajogurttia (käytin Valion lakka-omenaa)
Vajaa desilitra sokeria
1 desilitra lakkalikööriä
4 liivatelehteä

Kiille:
3 desilitraa lakkahilloa
0,5 desilitraa vettä
2 liivatelehteä

Öljyä/rasvaa irtopohjavuoan reunat. Päällystä vuoan pohjalevy leivinpaperilla.

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita voisula keksimurujen joukkoon. Painele vuoan pohjalle kakkupohjaksi. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Anna liivatelehtien liota kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia.

Vatkaa kuohukerma ja sokeri vaahdoksi. Sokeria ei tarvitse välttämättä laittaa noinkaan paljon, sillä kakusta tulee kyllä todella makeaa vähemmälläkin sokerilla.

Sekoita kerman joukkoon tuorejuusto ja jogurtti.

Kiehauta lakkalikööri. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sekoita liivatteet liköörin joukkoon.

Lisää liivatelikööriseos kerma-tuorejuusto-jogurttimassaan kevyesti vatkaten.

Kaada massa vuokaan keksimurupohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa, mieluusti vaikka yönkin yli.

Aloita kiilteen teko laittamalla liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Kiehauta puolisen desiä vettä ja liota puristellut liivatteet sen joukkoon.

Kaada liivatevesi lakkahillon sekaan, sekoita.

Levitä lakkakiille tasaisesti hyytyneen juustokakun pinnalle ja anna hyytyä jääkaapissa vielä ainakin pari tuntia.

Kuten sanottua, sokerin määrää olisi voinut säätää vielä alemmas, sillä viimeistään hillosta tehty kiille teki tästä kakusta jokseenkin imelää. Kakku oli laatua "yksi pala riittää sokerihumalaan". Maku oli muutoin kyllä oikein kohdillaan, kaikille jouluaaton ruokailijoille kelpasi paremmin kuin hyvin!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Laatikosta rieskaksi

Jäikö joululta yli laatikoita, eikä tekisi enää yhtään mieli muttei toisaalta viitsisi roskiinkaan laittaa? Tuunaa laatikostasi rieskoja!

Meillä oli jääkaapissa vielä vajaa rasia äitini tekemää porkkanalaatikkoa, jonka halusin yrittää hyödyntää jotenkin. Muistelin joskus nähneeni netissä ohjeita laatikoiden tuunaamiseksi ja päädyin lopulta rieska-ajatukseen. Vinkkiä otin muun muassa Saarioiselta.

Porkkanalaatikkorieskat

Noin 400-500 grammaa porkkanalaatikkoa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1 luomumuna
Ripaus suolaa
Noin 3 desilitraa jauhoja (käytin ruis- ja grahamjauhoja)

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Kaavi porkkanalaatikon jämät kulhoon. Sekoita joukkoon muna, suola, leivinjauhe ja jauhoja vähän kerrallaan, kunnes saavutat taikinamaisen koostumuksen, mutta massa on vielä tahmeaa.

Nostele taikinasta lusikalla kokkareita leivinpaperoidulle uunipellille. Taputtele jauhotetuin käsin kokkareista pyöreitä, litteähköjä rieskasia. Pistele vielä haarukalla rieskasten pintaan kuvioita.

Paista noin 15 minuuttia, tai kunnes näyttävät sopivan rusehtuneilta pinnastaan.

Kiva kokeilu ja tuli hyvä mieli, kun ei tarvinut heittää ruokaa roskiin! Makukin oli näissä aika mainio, ei maistunut mitenkään suoranaisesti porkkanalaatikolta, mikä oli vähän se tavoitekin. Erinomaisia lämpimänä, mutta ei hassumpia kylmänäkään.

Muita nopeasti pilaantuvia ruokapuolen juttuja meiltä ei joululta yli jäänytkään, makealta osastolta kylläkin juustokakun jämät, pipareita sekä tietysti suklaata.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Mureketta joulupöytään

Jouluaattona saimme ruokapöytämme ääreen myös äitini, veljeni ja veljen vaimon. Joulun antimet koostuivat pääasiassa tutuista ja turvallisista tarjottavista, kuten luomuporsaan kinkusta, porttermarinoidusta hirvestä, laatikoista ja hernetuuvingista.

Kasvissyöjää ajatellen halusin kuitenkin tekaista tarjolle myös jotain kinkun sijaan nautittavaksi. Olin ennen joulua surffaillut erilaisten kasvispihvi ja -murekereseptien perässä pitkin internetiä ja lopulta päätin kokeilla Chocochilistä löytämääni pähkinäistä kikhernemureketta.

Pähkinäinen kikhernemureke

1 tölkillinen käyttövalmiita kikherneitä
Noin 75 grammaa cashewpähkinöitä
Noin 100 grammaa raakaa perunaa
2 sipulia
2 kynttä valkosipulia
0,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista garam masala -mausteseosta
0,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä

Hienonna pähkinät yleiskoneessa tai sauvasekoittimella.

Huuhtele ja valuta kikherneet.

Lisää pähkinöiden joukkoon kikherneet, pilkotut sipulit, valkosipulit ja perunat. Jauha tai surruuta tasaisehkoksi massaksi.

Lisää seuraavaksi massaan jauhot, leivinjauhe ja mausteet. Sekoita tasaiseksi.

Lopuksi lisää massaan myös öljy.

Vuoraa esimerkiksi leipävuoka tai muu suorakaiteen muotoinen vuoka leivinpaperilla. Levitä murekemassa vuokaan ja tasoita pinta.

Paista mureketta 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin tunti. Voit kokeilla massan kypsyyttä samaan tapaan kuin kakkupohjankin kanssa; jos murekkeeseen tökätty tikku tuntuu kostealta, jatka vielä paistamista.

Mureke ei ulkonäöllään päässyt koreilemaan ja oli koostumukseltaan ehkä vähän kuivakkaa, mutta maku oli ihan mukava. Joskin ei ehkä hirveän jouluinen. Kivan kastikkeen kanssa tämä toimisi varmasti vielä paremmin!

Leivinjauhe, mausteet ja öljy eivät olleet luomua, mutta muuten murekkeen ainekset olivat.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Peruspöperölä toivottaa kaikille erittäin herkullista, tuoksuvaa ja leppoisaa joulua!

torstai 22. joulukuuta 2011

Punaista ja äkäistä purkissa

Edellisenä jouluna keittelin joululahjoiksi sekä omaan käyttöön jonkin sortin paholaisenhilloa, jota tarjoilin myös oululaisten ruokabloggareiden pikkujoulukemuissa. Se oli oikein hyvää, mutta en halunnut aivan toistaa itseäni tänä vuonna. Jotain samantyyppistä tuotetta teki kuitenkin mieli valmistaa. Onneksi törmäsin oululaiseen ossaamisseen hädän hetkellä, eli löysin chili-paprikahillokkeen Kokkeillaan-blogista. Kun Kotiharmi vielä kehuskeli tämän olevan parempaa kuin se paholaisenhillo, niin pakkohan resepti oli laittaa testiin.

Chili-paprikahilloke

5 punaista paprikaa
10 punaista chiliä
2 desilitraa hillosokeria
2 desilitraa hunajaista omenaviinietikkaa (käytin hunaja-siideriviinietikkaa)
Muutama kynsi valkosipulia
2 desilitraa vettä
2 teelusikallista suolaa
Valkopippuria

Halkaise paprikat, poista siemenet sisältä ja kuutioi. Toimi samoin chilien kanssa (ja suosittelen toimimaan esimerkiksi kertakäyttökumihanskat kädessä).

Kiehauta paprika- ja chilipalasia noin pari minuuttia kattilassa etikan, suolan, valkosipulin ja valkopippurin kanssa.

Lisää kattilaan vettä ja hauduta, kunnes paprikat ja chilit ovat pehmenneet. Jos keitos näyttää liian kuivakalta, voit lisätä vettä vielä lisääkin tuon kahden desilitran lisäksi. Luultavasti ei tarvitse!

Lisää lopuksi sekaan myös hillosokeri, keittele kymmenisen minuuttia.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Purkita kuitenkin melko kuumana ja purkitusvaiheessa voit vielä ripotella hillosokeria joukkoon.


Seos oli melko nestemäistä purkkiin mennessään, mutta toivon minun purkeissa tapahtuneen saman ihmeen kuin Kotiharmillakin, jotta avatessa hillokkeet olisivat jämäköityneet sopivaan olomuotoonsa. Jos ei, niin kaipa se maku on kohdallaan löysemmässäkin "hillokkeessa".

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Minttusuklaakaramellit

Olen ottanut tavaksi tehdä joululahjoiksi ja muutenkin joulun alla naposteltavaksi erilaisia karamelleja. Aiempia namutehtailuja olen harrastanut esimerkiksi mariannetryffeleiden ja appelsiinitryffeleiden parissa. Tällä kertaa päädyin minttusuklaakarkkeihin, joista on ohjeistettu muun muassa Lunni leipoo -blogissa.


Minttusuklaakaramellit
(useampi kymmenen kappaletta)

1 tölkki kondensoitua maitoa
Noin 12 desilitraa tomusokeria
Noin 2 ruokalusikallista piparminttuaromia
Ainakin 200 grammaa tummaa suklaata (käytin 80 %)
Muutama ruokalusikallinen voita sulatettuna

Kaada kondensoitu maito kulhoon. Lisää joukkoon piparminttuaromi. Sekoita joukkoon muutama desi tomusokeria.

Lisää tomusokeria vähän kerrallaan massaan sähkövatkaimella jatkuvasti sekoittaen. Lisää sokeria niin kauan, kuin vatkaimesi tehot riittävät (ja hoksaa lopettaa ajoissa, jottei vatkaimesi simahda lopullisesti, niin kuin meillä pääsi käymään...). Massasta pitäisi tulla muovailuvahan oloista.

Muotoile valmiista massasta palleroita ja aseta ne esimerkiksi leivinpaperoidulle tarjottimelle tai leikkuulaudalle ja paina palleroita hieman lyttyyn. Lytätyt karkit ovat lopputulokseltaan kauniimpia kuin palleromalliset.

Siirrä karamellit jääkaappiin jähmettymään ainakin tunniksi. Pidempikään aika ei haittaa yhtään.

Sulata tumma suklaa ja sekoita joukkoon voisulaa, jonka tehtävänä on notkistaa suklaamassaa. Lunnin ohjeessa oli tuplamäärä suklaata kuorruttamiseen, mutta minulla riitti 200 grammaa tälle massamäärälle karkkeja. Voit siis varalta varata enemmänkin suklaata tähän touhuun.

Kun suklaamassa on hitusen jäähtynyt, ota kohmettuneet karamellit jääkaapista.

Karkkien suklaakuorrutus kävi näppärästi, kun karkin asetti haarukalle ja upotti sen sitten suklaamassaan. Annoin ylimääräisen suklaan valua haarukan piikkien välistä takaisin suklaakulhoon, ennen kuin asetin karamellit jähmettämään suklaakuorrutettaan taas leivinpaperoidulle tarjottimelle.

Kun kaikki karamellit ovat saaneet suklaakuorrutteen, siirrä karamellit taas jähmettymään jääkaappiin.

Säilytä karkit viileässä.

Karamelleista tulee todella makeita, mutta hyviä. Tarjoilin rumimpia karkkejani työpaikalla, ja kohteliaat työkaverit kehuivat, etteivät ollenkaan olisi arvanneet kotitekoisiksi, ellen olisi kertonut. Reseptiäkin pyydettiin, joten nämä namut saattavat olla Oulun joulun hittituote kotitekoisten karkkien rintamalla :)

Ystävien joulupaketteihin siis sujahtaa näitä namuja, kuten myös sitä kotitekoista glögiä. Onneksi ruokalahjoihin sisällytän vielä muutakin, jotta koko salaisuus ei ole internetistä luettavissa ennen lahjan antamista.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Sinivalkoiset muffinssit

Itsenäisyyspäivän aaton cocktailkutsuille makeaa tarjottavaa miettiessäni ajattelin, että olisi kiva jos siihen saisi yhdistettyä jotenkin sinistä ja valkoista, itsenäisyyspäivän hengessä. Edelleenkään sitä aikaa kokkaukseen ei ollut hurjasti, joten tämänkin reseptin piti olla helppo ja nopeasti toteutettava. Ajatuksissani päädyin sitten muffinsseihin - niiden taikinat kun yleensä ovat helppoja tehdä, eikä valmistuskaan kauaa aikaa vie.

Sinivalkoisissa ajatuksissani päädyin valkosuklaaseen ja mustikkaan. Surffailin netissä katsellen läpi melkoisen määrän eri reseptejä, ja nappasin jostain sopivimman oloiset määräsuhteet taikinan valmistukseen.

Sinivalkoiset muffinssit
(noin 20 kpl)

4 luomumunaa
1,5 desilitraa sokeria
2 ruokalusikallista vaniljasokeria
100 grammaa voita sulatettuna
4 desilitraa luomuvehnäjauhoja
1 desilitra maitoa
2 teelusikallista leivinjauhetta
100 grammaa valkosuklaata rouhittuna
3 desilitraa mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.

Sulata voi. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe omassa astiassaan.

Lisää munasokerivaahtoon vuorotellen voisulaa, maitoa ja jauhoseosta. Sekoita.

Lisää lopuksi taikinaan rouhittu valkosuklaa ja mustikat. Mustikat saavat olla kohmeisia, niin koko taikina ei kerralla värjäydy aivan siniseksi.

Lusikoi taikina muffinssivuokiin.

Paista muffareita 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Eihän nämä tietysti oikeasti sinivalkoisia olleet, mutta ajatuksen tasolla kumminkin. Omat suklaapalaseni jäivät melko ronskin kokoisiksi, sillä pilkoin niitä toisella kädellä, kun toisella kädellä pitelin vatkainta, joka vatkasi sokeria ja munia vaahdoksi (kiireessä näemmä onnistuu keittiössä multitasking!). Tämä oli kuitenkin vaan kiva juttu, sillä valkosuklaa ei häipynyt taikinaan vaan maistui välillä kivasti ihan omana itsenään muffinssissa. Ja meheviäkin näistä tuli!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Vegaaninen cocktailpala

Pidimme kaveriporukan kesken cocktailkutsut itsenäisyyspäivän aattona. Tarjoilut hoituivat nyyttäriperiaatteella, mutta tietysti juhlanviettopaikan tarjoamisen lisäksi kemujen emäntänä tekaisin oman osani pöydän antimista. Aikaa ei ollut kokkaukseen juurikaan, joten päädyin tarjoamaan tuttuja ja turvallisia pikkuruisia ruisleipiä erilaisilla päällisillä. Tarjolla oli kylmäsavuporo-smetanaleipäsiä, kylmäsavulohi-creme fraiche -leipäsiä sekä sienitahnalla päällystettyjä leipäsiä.

Sienitahnasta tai -täytteestä tein varmuuden vuoksi vegaanisen, sillä oli pieni mahdollisuus, että vegaanista ruokavaliota noudattava ystäväkin olisi päässyt piipahtamaan paikalla. Valitettavasti hän ei paikalle päässyt, mutta nämä upposivat kyllä ihan sekasyöjillekin. Jopa niille, jotka suhtautuvat skeptisesti sieniruokiin ylipäänsä.

Sienitahna ruisleipäsille

2 purkkia säilykekanttarelleja (käytin Pirkan)
Pienehkö keltasipuli
2 desilitraa kaurakermaa
Öljyä
Suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Aukaise sienipurkit ja valuta sienet.

Pilko pienemmäksi, jos ovat isokokoisia. Silppua myös sipuli pieneksi silpuksi.

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja kuullota sipulisilppua tovi.

Lisää pannulle myös sienet ja paistele hetki.

Lisää joukkoon kaurakerma, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna keittyä hieman kasaan, jotta saat leivän päälle sopivan koostumuksen.

Lisää lopuksi joukkoon tuoretta timjamia tai käytä sitä pelkästään koristeluun.

Ruisleipäset tekevät aina hyvin kauppansa. Erityisesti porotäyte on tuon perheemme raavaamman puoliskon mieleen. Tälläkin kertaa piti toppuutella, ettei koko täyte olisi ehtinyt hävitä jääkaapista ennen kuin sain sen tarjolle.

Muutoinkin tarjoilut olivat erinomaiset, kiitos kaikille cocktailkemuihin osallistuneille!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Glögiä pukinkonttiin

Loppuvuosi on glögin kulta-aikaa. Kupponen glögiä on lämmennyt Peruspöperölänkin hellalla harva se ilta viime viikkojen aikana. Myös miehelle glögi maistuu.

Pläräilin nettiä miettiessäni tämän jouluisia ystäville koostettavia ruokalahjoja. Pari kertaa olen laittanut pakettiin aurinkoiset snapsipullot, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain muuta. Glögiohjeita oli netti pullollaan, itse tartuin tällä kertaa maikkarin sivuilta löytämääni kotitekoisen glögin ohjeeseen.


Kotitekoinen glögi
(4 viinipullollista ja yksi pienempi pullollinen)

5 desilitraa kirkasta viinaa
3 litraa punaviiniä
4 kanelitankoa
24 mausteneilikkaa
Kuivattua inkivääriä
2 teelusikallista kokonaisia kardemummansiemeniä
Pomeranssinkuorta
Noin 2 desilitraa rusinoita
3-5 desilitraa sokeria

Aloita glögin valmistus laittamalla viina maustumaan. Mittaa siis suljettavaan purkkiin kirkas viina ja ripauttele sekaan mausteet eli kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssi ja rusinat. Sulje purkki tiiviisti ja jätä maustumaan neljäksi päiväksi. Ravistele purkkia välillä, jotta maut varmasti irtoavat hyvin viinaan.

Alkuperäinen ohje käskee käyttämään 2 palaa kuivattua inkivääriä, mutta minä löysin vain jauhemaista kuivattua, joten tumpsautin jonkin verran jauhettua inkivääriä seokseen. Samaten pomeranssinkuorta oli parissa käymässäni kaupassa tarjolla vain jauhemaisessa olomuodossa. Ohje sanoo että kuorta pitäisi laittaa 3 kappaletta, mutta tumpsautin siis pomeranssiakin jauhemuodossaan jonkin verran viinan sekaan. Rusinoiden määrä oli alkuperäisohjeessa melko valtaisa, joten laitoin niitä vähemmän (sen verran kun sattui olemaan eli pari-kolme pientä rasiallista).

Kun viina on maustunut, siivilöi neste purkista kattilaan. Lisää joukkoon punaviini. Tähän käy jokin edullinen peruspunkku aivan mainiosti. Laita kattilaan myös sokeria. Jos et halua hirveän makeaa glögiä, sokeria voi laittaa vähemmän.

Kuumenna glögiseosta varovasti miedolla lämmöllä. Maista glögiä ja lisää sokeria, mikäli näet sen tarpeelliseksi.

Kaada valmis glögi pulloihin (kätevä tapa kierrättää viinipullot hyötykäyttöön) ja säilytä viileässä. Glögin pitäisi säilyä yli kolmekin kuukautta.

Glögipulloihin voi askarrella itse uudet etiketit, jotka kertovat mitä pullossa on.

Tarjoiluvaiheessa glögi tietysti lämmitetään, mutta ei kiehauteta, jottei alkoholi haihdu. Voit käyttää glögiä myös terästeen ominaisuudessa ja lantrata sen alkoholittomalla glögillä, mikäli et pidä voimakkaasta alkoholillisesta versiosta. Toimii erittäin hyvin niinkin, tarjosin eilisillä cocktailkutsuilla tällä omatekoisella glögillä terästetyt glögikupposet tervetulojuomina.

Osallistun tällä reseptillä myös Chocochilin luotsaamaan joulukuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on glögi.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Appelsiinijäätelö

Mies toivoi tässä taannoin, että tekisin appelsiinijäätelöä. Googlettelin kaikenlaisia reseptejä, mutta lopulta päädyin käyttämään jätskikoneen reseptivihkon perusjätskipohjaa, johon sitten vaan lisäsin makuaineeksi appelsiinia.

Appelsiinijäätelö

2,5 desilitraa punaista maitoa
0,75 desilitraa sokeria
2 luomukananmunaa
4,5 desilitraa kuohukermaa
2 appelsiinia (kuori raastettuna + mehut puristettuna)

Lämmitä maito kattilassa.

Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi kulhossa.

Vatkaa lämmin maito muna-sokerivaahtoon.

Kaada seos kattilaan ja lämmitä jatkuvasti sekoittaen. Keos ei saa kiehua!

Kun seos muuttuu vähän paksummaksi, kastikemaiseksi olomuodoltaan, nosta kattila pois levyltä.

Kaada seos takaisin kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Pese appelsiinit hyvin. Raasta niistä kuori ja purista mehut.

Sekoita jäähtyneeseen muna-sokeri-maitoseokseen kerma sekä appelsiineista saatu kuoriraaste ja mehu.

Siirrä seos jääkaappiin ja valmista massasta jäätelö jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Appelsiini maistui melko vienosti, mutta maistui kuitenkin. Jäätelö oli siis makunsa puolesta onnistunut kokeilu, mutta koostumus jämähti melko kovaksi sitten kun massa oli ehtinyt olla pakastimessa pidemmän aikaa.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Highlanderia pataan

Tuli tuossa syksyllä tilattua luomulihaa pakastimeen ja vieläpä melko läheltä. Tilaamassamme paketissa oli highlanderin jauhelihaa ja kulmapaistia. Kulmapaistia täytyy muhittaa huolella, jotta se ei ole sitkasta, joten pataruokaan pääsi ensimmäinen palanen tuota Kärsämäen Sydänmaankylällä käyskennellyttä ylämaankarjaa.

Syksyinen highlander-lihapata

Vajaa kilo highlander-naudan kulmapaistia
2 porkkanaa
4 sipulia
4 kynttä valkosipulia
Noin 200 grammaa tuoreita herkkusieniä
(1 ruokalusikallinen vehnäjauhoja)
Lihalientä, lihaliemikuutio tai fondia
Pieni purkki paseerattua tomaattia
Pieni pullo punaviiniä
Mustapippuria, suolaa, kuivattua timjamia
Vettä
Voita ja öljyä ruskistamiseen

Ota liha lämpenemään huoneenlämpöön ajoissa. Paloittele liha reilun kokoisiksi paloiksi.

Laita uuni lämpenemään 150-175 asteeseen.

Kuori sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Putsaa herkkusienet.

Silppua valkosipuli, sipuli ja porkkanat ronskeiksi paloiksi. Jos sinulla on jumboherkkusieniä, leikkaa nekin muutamaan osaan jokainen. Jos sienet ovat normikokoisia tai pieniä, riittää puolitus ja pienimmät voi vaikka jättää kokonaisiksi.

Kuumenna pannu ja anna voi-öljyseoksen sulaa pannulle. Ruskista lihat parissa-kolmessa erässä ja siirrä ne sitten uunipataan odottelemaan.

Pyöräytä pannulla myös kasvikset parissa erässä ja siirrä pataan nekin.

Ripottele halutessasi pataan lihan ja kasvisten päälle hieman vehnäjauhoa, ei ole mitenkään pakollista.

Kaada pannulle tilkka vettä ja huuhdo maut pannulta mukaan pataan.

Lisää pataan mausteet, paseerattu tomaatti, fondi/lihaliemi ja punaviini.

Siirrä pata uuniin ja anna muhia. Mitä pidempään, sen parempi. Meillä pata oli uunissa noin kolme tuntia ja se oli melkolailla minimi lihan mureutta ajatellen, sillä parin tunnin kohdalla liha ei vielä ollut sellaista ihanan pehmeää.

Padan kanssa voi tarjota lisukkeena vaikkapa perunamuusia tai mitä pataruokiensa kaverina tykkääkään syödä. Minun lautaselleni padan lisäksi päätyi säilöttyä luomupunajuurta, miehen lautaselle suolakurkkua. Lisäksi syötiin lantturieskoja.

Minä tykkäsin padasta tämmöisenään ja kyllähän tuo puoliskokin tätä santsasi, mutta tupisi samalla, että karjalanpaistityyppinen pata on silti parempaa. Pitänee siis tehdä sellaistakin, kun tuota highlanderia kerran pakastimessa nyt on.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Vaihtoehto perunarieskalle

Rieska on ihanaa. Kovin usein sitä ei kuitenkaan viitsi syödä, koska vatsa protestoi. Ruokahommien Janna onneksi bloggasi huipusta lantturieskojen reseptistä, jota oli aivan pakko päästä kokeilemaan. Etenkin kun Janna vielä itse tapaksilla perjantaina istuessamme hehkutti näiden rieskojen ihanuutta. Kulinaarimurulassakin oli testattu ja herkuksi todettu.

Lantturieskat
(6 kpl)

300 grammaa (luomu)lanttua
1 desilitra (luomu)maitoa
1 (luomu)kananmuna
1,5 desilitraa jauhoja (laitoin 0,5 dl vehnälesettä, 0,5 dl luomukauraleivontaseosta ja 1 dl ruisjauhoja)
1 teelusikka merisuolaa
Ripaus ruokosokeria
Noin ruokalusikallinen voisulaa

Kuori lanttu ja siivuta ohuiksi viipaleiksi. Keitä lantut kypsäksi.

Soseuta kypsät lanttusiivut ja sekoita joukkoon maito.

Lisää joukkoon myös muna, suola, sokeriripaus, jauhoseos sekä voisula. Sekoita kunnolla. Taikina jää löysäksi, mutta se ei haittaa.

Lusikoi taikinasta leivinpaperoidulle uunipellille kuusi kekoa.

Taputtele jauhotetuin käsin taikinakasat ohuemmiksi rieskoiksi.

Paista 250 asteisen uunin yläosassa noin 10-15 minuuttia, kunnes rieskaset saavat kunnolla väriä pintaansa.

Etenkin lämpiminä nämä olivat ihania! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, ellei ole lantturajotteinen. Meillä äänet jakaantuivat puolesta ja vastaan, mutta tuo armas puolisoni ei muutenkaan ole kypsennetyn lantun ylin ystävä.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Tip tap!

Oululaisia ruokaihmisiä, blogeilla ja ilman, vahvistettuna vierailevalla etelän tähdellä, kokoontui lauantaina (Diplomi-)insinöörin keittiöön pikkujouluhengessä.

Heti alkuun pieni kuva-arvoitus! Herra Peruspöperö ja Herra Insinööri valmistamassa jotain. Lopputulos selviää myöhemmin tässä postauksessa.



Kuva Alkon sivuilta.

Kun kerran pikkujouluja vietettiin, piti tietenkin hankkia glögiä. Olin bongannut Alkosta Dufvenkrooks Chokladin ja halusin testata sitä. Glögi oli huomattavasti vähemmän suklainen kuin odotin, mutta toisaalta myös paljon mausteisempi. Ei ehkä noussut ykkössuosikiksi, ihan mukava kokeilu kuitenkin.

Omien pikkujouluviemisteni inspiraatiosta täytyy antaa täysi kiitos Pumpkin Jamiin. Nappasin nimittäin sekä aurakierteiden että parmesaanikeksien reseptit Marilta. Lisäksi tein pikkumakeaksi naposteltavaksi rocky roadseja pikkujoulutwistillä.


Sinihomejuustokierteet tai -hyrrät

1 iso voitaikinalevy (löytyy ainakin Pirkalta pakasteesta)
170 grammaa Auraa tai muuta sinihomejuustoa
200 grammaa ranskankermaa
1 luomukananmuna voiteluun

Sulata voitaikinalevy.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Kauli taikina suunnilleen kaksinkertaiseksi kooltaan.

Sekoita sinihomejuusto ja ranskankerma haarukalla muussaten. Ei haittaa jos juustosta jää isompiakin köntsiä.

Levitä ranskankerma-auraseos taikinalle suhteellisen tasaisesti.

Rullaa taikina rullaksi ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia palasia. Nosta palaset leivinpaperoidulle uunipellille. Voitele kananmunalla.

Paista noin 20 minuuttia, kunnes kierteet tai hyrrät ovat saaneet pintaansa väriä, mutta eivät ole vielä kuivahtaneet sisältä.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Täytyy kiittää Marin äitiä loistavasta reseptistä! Helppoa ja herkkua on. Täytyy kokeilla vielä tuunata ohjetta lisäämällä täytteeseen vaikkapa kinkkua, salamia tai miksei vaikkapa kylmäsavuporoa. Herra Peruspöperöä kun on lähtökohtaisesti aina sitä mieltä, että jotain puuttuu, jos ei ole lihaa mukana.

Kulinaarimurulan Jaana puolestaan tekaisi nautittavaksemme horiskodippiä eli chorizo-salsaa. Aivan älyttömän hyvvää!

Cocktailpalahenkisyys jatkui, kun erittäin kokkaustaitoinen ystäväpariskunta laittoi tarjolle suolaisia vaahtokarkkeja pinjansiemenmäihällä päällystettynä. Toivottavasti voidaan kohta lakata viittaamasta heihin hangaroundeina, sen sortin painostusta lauantaina taas heihin kohdistettiin oman ruokablogin pystyttämiseksi. Sen verran taitavaa ja kekseliästä porukkaa ovat, että kyllä olisi annettavaa omaan blogiin. Nimiehdotuksiakin lenteli illan mittaan niin valtava määrä, että edes siitä ei pitäisi enää koitua estettä blogin aloittamiselle.

Ja kyllähän me jotakin tietysti juotiinkin! (No aika paljonkin, kuten ehkä arvata saattaa...)
Pastanjauhajat tekaisivat meille tarjolle jouluiset cosmopolitanit, joissa maistui karpalo ja rosmariini.


Parmesaanikeksit
(Resepti alunperin; Sanna Kekäläinen, Kaikkien aikojen joulu 2011)

150 grammaa huoneenlämpöistä voita
2,5 desilitraa luomuvehnäjauhoja
100 grammaa parmesaania raastettuna

Päälle:
50 grammaa parmesaania raastettuna
Luomupinjansiemeniä
Luomukananmunaa voiteluun

Raasta juusto. Sekoita pehmenneeseen voihin jauhot ja juustoraaste.

Muotoile taikinasta kaksi pötköä. Laita pötköt kelmuun ja jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Leikkaa jääkaapitetuista taikinapötköistä paloja ja painele kekseiksi leivinpaperoidulle uunipellille.

Voitele keksit ja ripottele päälle pinjansiemeniä sekä parmesaaniraastetta.

Paista keksejä uunissa keskitasolla noin 10 minuuttia.

Ei ehkä yllätä, että jos resepti sisältää yhtäläisen määrän juustoa ja voita, niin lopputulos on maittava. Ihania keksejä! Ja helppoja valmistaa, nämäkin.

Hangaroundien herkkuihin kuuluivat myös ruisleipäset, joista toiset oli päällystetty siianmädillä

...ja toiset kalarajoitteisia ajatellen savuporolla.

Tekemäni rocky roadsit sisälsivät levylliset Fazerin sinistä ja Maraboun 80 % tummaa suklaata, minivaahtokarkkeja, mantelirouhetta, pekaanipähkinöitä ja macadamiapähkinöitä rouhittuina sekä pipareita murusteltuna. Valmistus on yksinkertaista; sulattaa vaan suklaan ja valuttaa sen joko leivinpaperin päälle tai vuokaan laitettujen täytteiden päälle. Sitten annetaan jähmettyä jääkaapissa ja palastellaan tarjolle. Suklaita ja täytteitä voi varioida mielensä mukaan.

Seuraavalla kerralla lisään vielä suklaan määrää tai pienennän astian kokoa, jotta paloista tulisi paksumpia. Tällä kertaa osa täytteistä jäi vuokaan, kun suklaa ei ollutkaan valunut aivan pohjalle asti jokaisessa kohdassa. Minivaahtiksia jäi vielä vaikka kuinka paljon isosta pussillisesta yli, joten epäilemättä näitä tulee tehtyä vielä lähiaikoina uudemmankin kerran.

Jauhantapajan tehokaksikko teki tarjolle cosmopolitanien lisäksi hurjan söpöjä miniversioita club sandwicheista.

Jotakin erikoislaatuista ruokaintoisissa ihmisissä lienee, sillä leipien kokoamista sivusta seuranneiden suusta kuultiin muun muassa kommentteja siitä, miten kauniilta pienet pekonipalaset näyttävätkään.

Pastanjauhannan kommenttilaatikostakin tuttu Bronx puolestaan juotti meille jokseenkin ärmäköitä mustia ryssiä.

Kuvassa näkyy myös surullisen kohtalon kokenut Pekan valkoinen pöytäliina. Siis se ihan oikeasti oli valkoinen vielä alkuillasta!

Ja vastaus alkupostauksen kuva-arvoitukseen tulee tässä:

Insinöörin versio Cheese Steak and Onionista. Leivän väliin päätynyt lihakimpale oli nimittäin niin massiivinen, että sen pinta täytyi tohottaa parvekkeella industriaalikokoisella tohottimella. Herra Peruspöperö näytti taskulampulla valoa Herra Insinöörin tohottaessa otsalamppu vielä lisävalonaan lihaa ja Herra Pastanjauhannan ottaessa vieressä valokuvia. Ihailtavaa omistautuneisuutta ja kekseliäisyyttä, ei voi muuta sanoa!

Illan isäntä vastasi myös varsinaisesta jälkkäristä, joka olikin oikein oivallinen kokoonpano. Lautaselta löytyi suklaista fondanttia, joka oli saanut kaverikseen päärynäsorbettia sekä calvados crème caramelia. Ah ja nam!

Ilta oli oivallinen, seura mitä parhainta ja nautitut syömät ja juomat ensiluokkaisen herkullisia. Että ei muuta kuin seuraavaa kertaa odottamaan taas vesi kielellä. Muiden reseptejä ja tarinoita löydätte täältä, täältä ja täältä.

Huippua oli myös kokoontua vielä seuraavana päivänä parantelemaan oloa porukalla Kauppuriin. Kyllä siinä huonompikin olo ja väsymys kaikkoaa, kun saa eteensä kaupungin parasta burgeria ja miettii erinäisiä sananmuunnoksia tai epäsananmuunnoksia. Tulipa jaettua myös vinkit sen valkoisen pöytäliinan puhtaaksi saamiseksi.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pari juttua rotvallin reunalta

Tampereella tulee vierailtua suhteellisen usein ja kaupunkiin on aina yhtä kotoisaa palata, vaikka omista Tampereen ajoistani onkin vierähtänyt jo vuosikaudet. Kotoisuuteen vaikuttavat kohdallani epäilemättä siskon, lukioaikaisten hyvien ystävien ja muiden kaupungissa nykyään asuvien ystävien määrä. Joka reissulla pääsee istahtamaan saman pöydän ääreen ihanien ihmisten seurassa.

En kovinkaan usein tule syöneeksi Tampereella ravintoloissa, sillä tulen hyvin ruokituksi majoittavien läheisten luona. Tälläkin kertaa massu täytettiin siskon kokkailujen toimesta varsin kiitettävästi, kiitos vaan jälleen kerran! Pientä syötävää ja kahvittelumakeaa tuli kuitenkin kaupungillakin nautittua.

Kauppakadulla sijaitsevan Oluthuone Esplanadin vuohenjuustosalaatti tuli haarukoitua samalla kun sai jutella jokseenkin terapeuttisessa hengessä samalla alalla puurtavan tutun kanssa. Annos koostui salaattipohjan päälle kasatusta tuorekurkusta, punaisesta paprikasta, omena- ja tomaattilohkoista sekä kotimaisesta Kolatun vuohenjuustosta ja kastikkeesta. Ruokajuomana kulautin kurkkuuni puolikuivaa Plevnan omenasiideriä.

Ruoka Esplanadissa ei ehkä ole mielikuvitusrikkainta, mutta boonusta kotimaisten ja lähellä tuotettujen ainesten käytöstä.

Sunnuntaina ehdin vielä kahvitella ystävän kanssa Linkosuon Café Siilinkarilla ennen junaan hyppäämistä. Siilinkari on toiminut Tampereen keskustassa jo vuodesta 1960. Perinteikäs paikka siis! Jutustelu sujui mukavasti vadelmaisen suklaamoussekakkupalan ja ison kahvin äärellä.

Joskus pitäisi ehkä suunnistaa Tampereelle "turistimielessä" ja tutustua ravintolatarjontaan vähän paremmin. Toisaalta siihen siskon tai ystävän kattamaan pöytään nyt vaan on niin kotoisaa istahtaa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Lounassalaatti

Yleensä syön työpaikalla lounaan ruokalassamme, joka on lajissaan oikeinkin kelvollinen. Vaihtoehtoja on tarjolla useita ja laatukin on yleensä kohdallaan. Salaattipöytä on tuore ja monipuolinen. Iltavuorossa pidän kuitenkin ruokatauon vasta ruokalan lounasajan loputtua, joten silloin täytyy ottaa mukaan eväät. Viime aikoina olen tehnyt usein evääksi salaattia "mitä kaapista löytyy" -periaatteella. Tässäpä yksi sellainen salaatti.

Kalkkunasalaatti
(yhdelle)

Salaattia vajaa ruukullinen
Pätkä tuorekurkkua
Muutama siivu savusaunakalkkunaa
Gouda-juustoa
Kurpitsansiemeniä
Cashew-pähkinöitä
Vihreää pestoa

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Revi ne suupaloiksi eväsrasian taikka lautasen pohjalle.

Leikkaa kurkku ja gouda kuutioiksi.

Leikkaa tai revi käsin myös kalkkunasiivut suupaloiksi.

Jos ehdit ja jaksat, voit paahtaa cashewit.

Ripottele kurpitsansiemenet ja cashewit salaatin pinnalle.

Lopuksi tiputtele muutama nokare vihreää pestoa kastikkeen virkaa toimittamaan.

Usein koostan siis evässalaatin salaatti+tuorekurkkupohjalle ja laitan mukaan mitä leikkelettä ja juustoa jääkaapista nyt sattuukaan löytymään. Myös pähkinät ja/tai siemet tuovat kivaa rouskuvuutta ja täyttävyyttä salaattiin. Kastikkeena toimii yleensä avokadoöljy ja tumma balsamico. Mustapippuriakin on kiva rouhia salaattiin makua tuomaan.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Suppilovahverokeitto

Vielä on suppiskautta jäljellä, ainakin näin olen päätellyt blogeista lukemani ja kaupan tuorehyllyssä näkemieni sienten perusteella. Siispä voisin blogata aiemmin syksyllä tekemästäni suppilovahverokeitosta, joka maistuu mainiosti joko alkupalana tai pääruokana annoskoosta riippuen.

Suppilovahverokeitto
(neljälle alkupalaksi)

Noin 100 grammaa suppilovahveroita
1 kynsi valkosipulia
1 ruokalusikallinen kuivattua (luomu)rosmariinia
Noin desilitra valkoviiniä
Liha- tai kasvislientä (esim. 1 fond du chef -"kuutio")
2,5 desilitraa kuohukermaa
Voita
(Muutama siivu savupekonia)

Tarvittaessa lisäksi:
Vettä
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua valkosipuli.

Hienonna rosmariini morttelissa.

Putsaa ja silppua sienet.

Laita voita kattilaan ja anna sulaa.

Lisää voin joukkoon sienet, valkosipuli sekä rosmariini. Paista muutama minuutti sekoitellen samalla. Sienistä haihtuu tässä vaiheessa nestettä.

Lisää valkoviini, anna osan nesteestä haihtua.

Lisää seuraavaksi fondi/liha/kasvisliemi ja kerma.

Anna keiton pulputella miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia tai kunnes koostumus on muuten mieluinen. Voit lisätä vettä, mikäli keittostasi näyttää tulevan liian paksua makuusi.

Mausta keittoa halutessasi mustapippurilla ja suolalla. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä ollenkaan, jos fondi tai liha/kasvisliemesi on suolaista.

Pilko halutessasi (savu)pekonin siivut pieniksi ja laita kylmälle paistinpannulle. Käännä levyyn lämmöt päälle ja paistele pekonit rapeiksi. Nosta palaset talouspaperin päälle imeyttämään itsestään liiat rasvat pois.

Annostele keitto lautasille ja nostele päälle rapsakat pekonipalaset. Kasvissyöjille tässä voisi käyttää esimerkiksi paahdettua sipulia, paahdettuja siemeniä tai vaikka krutonkeja.

Meillä suppiskeitto syötiin alkupalana mutta annoskokoa kasvattamalla ja vaikkapa leivän kanssa nautittuna on myös oiva pääruoka. Savupekoni tuo keiton kermaisuudelle ja pehmeydelle mukavaa vastakohtaa rapeudellaan.

Tämä keitto ja sen bloggaamattomuus tupsahti mieleeni aamulla herätessä, koska näin viime yönä unta, jossa löysin mahtavan suppilovahveroapajan metsästä. Harmi ettei näin ole kohdallani tapahtunut todellisuudessa, mutta ehkä tämä oli enneunta seuraavaa sienisyksyä ajatellen!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Brunssilla Coronassa

Vietin pitkän viikonlopun Helsingissä viime viikonloppuna. Reissu sisälsi monta kivaa hetkeä; kouluttautumista, hyvää musiikkia, erinomaista lounasseuraa, hilpeitä hetkiä skumppalasien äärellä, lautapelejä entisten- ja nykyisten oululaisten seurassa, brunssin Coronassa ja ruokabloggareiden illanvieton pikkujouluhengessä.

Lauantai-iltapäivänä kokoonnuimme muutaman ystävän kanssa brunssille Coronaan. Biljardibaari ei ensimmäisenä tule mieleen, kun brunssipaikkaa miettii, mutta kaverit olivat käyneet täällä ennenkin. Eipä brunssi hassumpi ollut!

7,50 euron hintaan kuuluu croissant, vapaavalintainen tahna/täyte (tonnikala, kana, katkarapu, artisokka), tummaa leipää, mausteista makkaraa (tai mozzarellaa makkaraa syömättömille), juustoja (feta ja brie ainakin tällä kertaa), espanjalaishenkinen perunamunakas, kurkkua, tomaattia, melonia, lasillinen mehua ja kahvi tai tee. Reilun kolmen euron lisäpanostuksella saa mukaan myös lasillisen skumppaa.

Coronan brunssi tarjotaan siis annoksittain, ei buffetista. Eivät ainekset tietenkään tuollaisessa miljöössä mitään luksustasoa olleet, mutta aivan kelvollinen brunssilautanen hintaansa nähden kuitenkin!

Lauantai-ilta jatkui sitten ruokabloggarihengessä, ensin Manalassa ruokaillen ja sitten vielä yöelämää porukalla ihmetellen. Itse jätin suosiolla kuvaamatta mitään koko iltana, mutta ainakin Sillä sipulilassa on jo julkaistu jännittävä kuvakertomus illasta.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hätävarajälkiruokana uuniomenat

Erään lauantaisen aterian jälkiruokana oli tarkoitus nauttia crème brûléet. Ei nautittu, sillä massa ei ehtinyt hyytyä riittävästi ruoka-aikaan mennessä. Onneksi tarkistin niiden tilanteen tarpeeksi ajoissa, jotta ehdin vielä tehdä muutoksia jälkiruokaosioon. Ja onneksi olin tilannut luomuruokapiiristä ihan muuten vaan omenaa, ilman sen kummempaa käyttötarkoitusta mielessäni.

Uuniomenat
(kahdelle)

1 iso tai 2 pienempää luomuomenaa
Sitruunamehua
Sokeria
Kanelia
Voita

Tarjoiluun kaveriksi jäätelöä

Kuori omenat ja lohko ne.

Asettele omenalohkot uunivuokaan, lorauta päälle pikkuisen sitruunamehua.

Ripottele omenalohkojen päälle mausteeksi sokeria ja kanelia.

Vuole päälle vielä hieman voita mehevöittämään lopputulosta.

Uunita 200 asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes omena on pehmennyt.

Tarjoile omenalohkot jäätelön kanssa. Meillä pakastimesta löytyi edellisviikonloppuna tehtyä vanilja-valkosuklaajäätelöä, joka sopi omppujen kanssa oikein mukavasti yhteen. Jälkkäri oli helppo ja nopea tehdä, ja maistui erityisen hyvältä, kun hetken oli jo luullut jäävänsä kokonaan ilman jälkiruokaa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Herkkusienikastike

Meillä syödään aika usein viikonloppuisin jonkinsorttista pihviä. Lämpimistä lisukkeista suosikki on uunikasvikset, joiden sisältö vähän vaihtelee. Usein pihvin seurana on myös salaattia.

Sienikastikkeet ovat näin syksyllä vierailleet myös tiheästi ruokapöydässämme. Kantarellikastike on meidän molempien suosikki, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla jotain toista sientä. Lainasin kirjastosta taannoin Risto Lehmusoksan Pihvinrakastajan keittokirjan ja testasin kirjasta löytynyttä herkkusienikastikkeen ohjetta. Tein ohjeen pienennettynä versiona ja ei-niin-tarkasti mittailtuna.

Kermainen herkkusienikastike
(kahdelle)

Puolikas rasia ruskeita herkkusieniä
Loraus kuivaa valkoviiniä
Reilu desilitra kuohukermaa
Tilkka soijakastiketta
1 valkosipulin kynsi
Mustapippuria
Voita

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Kuori ja silppua valkosipulin kynsi pieneksi silpuksi.

Sulata kattilassa sopiva köntti voita. Alkuperäinen resepti käskee paistaa ensin pihvit, pitää ne lämpiminä ja tehdä kastikkeen samalla pannulla, jolla pihvit paistettiin. Itse tykkään tehdä kastikkeen siinä samalla, kun pihvit paistuvat toisella levyllä omassa pannussaan, joten tein kastikkeen erikseen kattilassa, vaikka tietysti pihvin paistomaut pannulta eivät sitten siirrykään kastikkeeseen.

Lisää viipaloidut sienet. Paista kunnes sienet alkavat hivenen ruskistua ja kutistua.

Kaada seuraavaksi loraus valkoviiniä sienille. Anna kuplutella tovi, jotta alkoholi ja osa nesteestä haihtuu.

Lisää joukkoon valkosipulisilppu, loraus soijakastiketta ja kerma. Mausta mustapippurilla.

Säädä lämpötilaa ja anna kastikkeen keittyä kasaan. Kun kastike on saavuttanut sopivan koostumuksen, nosta kattila levyltä ja tarjoile pihvin kanssa.

Meillä herkkusienisoossi pääsi naudan ulkofilepihvin ja porkkanasta, punasipulista, kesäkurpitsasta ja keltaisesta paprikasta muodostuneiden uunikasvisten kanssa samalle lautaselle. Maistui todella hyvältä, joten tästäpä saamme oivan vakkarikastikkeen pihviemme kaveriksi, kun herkkusieniä onneksi on tuoreina saatavilla muulloinkin kuin syysaikaan.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Valkosuklainen vaniljajäätelö

Vaniljajäätelöön suhtautumisessa edustamme miehen kanssa eri koulukuntia. Minusta vaniljajäätelö yksistään on aika tylsää. Se on hyvää kylläkin vaikka omenapiirakan kanssa nautittuna tai jonkin kivan paistoksen. Mutta jäätelökioskilla en koskaan tilaa vaniljaa. Mies sen sijaan pitää vaniljajäätelöstä ihan sellaisenaankin.

Ajattelin testata jäätelökoneella vaniljajäätelön valmistusta, mutta päätin lisätä sen sekaan myös jotain muuta makua. Sopivasti oli jäänyt jostain jälkiruokakokkailuista yli valkosuklaata, joten sitäpä sitten.

Valkosuklainen vaniljajäätelö

2,5 desilitraa täysrasvaista eli punaista maitoa
0,75 desilitraa sokeria
2 kananmunaa
4,5 desilitraa kuohukermaa
Puolikkaan vaniljatangon sisukset
(1 teelusikallinen vaniljaesanssia)
Noin 100 grammaa valkosuklaata

Lämmitä maito kattilassa.

Vatkaa kulhossa munat ja sokeri vaahdoksi.

Kaada lämmin maito vähitellen munasokerivaahtoon samalla sekoittaen.

Kaada seos takaisin kattilaan ja lämmitä koko ajan sekoittaen. Kun seos muuntuu hieman kastikemaiseksi eli hitusen paksuuntuu, se on valmis. Seos ei saa kiehua!

Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lisää huoneenlämpöiseen seokseen kuohukerma (ja vaniljaesanssi) koko ajan sekoittaen. Kaavi mukaan myös siemenet puolikkaasta vaniljatangosta.

Laita seos jääkaappiin ja valmista jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Jätskinvalmistusvaiheessa lisää sekaan valkosuklaa. Itse laitoin noin puolet rouheena ja puolet sulatin ja sekoitin sitten joukkoon. Se ei ollut kovin hyvä idea, sillä vaikka kuinka varovaisina tippoina koitin sulan suklaan laittaa massaan, se hakeutui muiden suklaiden luo ja muodosti melko isoja sattumia jäätelöön. Rouheena toimii siis paremmin, ellei halua jäätelöönsä isoja suklaasattumia.

Makunsa puolesta jäätelöstä tuli kuitenkin hyvää, eivätkä ne isot suklaasattumat minua niin haitanneet, enempikin kanssaeläjää, joka ei ole kovin suuri valkosuklaan ystävä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Uunipersikat

Kaapissa oli tölkillinen säilykepersikoita ja ajattelin, että niistä voisi väsätä jonkinlaisen jälkkärin. Hulluilta päiviltä oli mukaan tarttunut purkki mascarponea, jonka myös halusin käyttää jälkiruokatarkoituksiin viikonlopun aikana. Niinpä syntyi simppeli mutta silti hirmuisen herkullinen jälkiruoka.

Uunipersikat

2 persikanpuolikasta per ruokailija
Sitruunamehua
(Luomu)ruokosokeria
Muutama pekaanipähkinä
Voita

Tarjoiluun:
Vaahterasiirappia
Mascarponea
Kuohukermaa
(Vanilja)sokeria

Voitele uunivuoka voilla. Asettele persikanpuolikkaat vuokaan kolopuoli ylöspäin.

Lorauta persikoille hieman sitruunamehua, ripsauta päälle ruokosokeria ja pekaanipähkinärouhetta. Laita päälle myös pikkuinen nokare voita.

Laita persikat noin 180 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi.

Persikoiden ollessa uunissa vatkaa (vanilja)sokerilla maustamasi kuohukerma vaahdoksi. Sekoita mascarpone kerman sekaan.

Nostele uunista tulleet persikat lautaselle, lorauta päälle hieman vaahterasiirappia ja tarjoile mascarponekermavaahdon kanssa.

Yksinkertaista, helppoa, nopeaa ja erittäin hyvää!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Vaniljaista panna cottaa limoncello-mustikkakastikkeella

Syksyn ja talven tulossa suunnilleen ainoa hyvä asia mielestäni on se, että riennot hieman vähenevät ja on taas enemmän aikaa kokata kunnollisia aterioita viikonloppuisin. Viime lauantaina tekaisinkin itselleni ja kanssaeläjälle kolme ruokalajia, olkoonkin että alkupala oli pikainen "mitä kaapista löytyy" -tyyliin ja muutenkin ruoka koostui pääasiassa tutuista ja hyväksi havaituista osasista.

Jälkkäriksi tein jo monesti hyväksi havaitulla ohjeella vaniljaista panna cottaa. Mutta jotakin uuttakin piti kokeilla, joten se sai kaverikseen limoncello-mustikkakastiketta, joka on minulle jäänyt mieleen Sillä sipulilasta, mutta on peräisin Prinsessakeittiöstä.

Limoncello-mustikkakastike

4 senttilitraa limoncelloa
6 senttilitraa kokonaisia mustikoita (ei ole niin tarkkaa)
2 ruokalusikallista sokeria

Kiehauta ainekset pienessä kattilassa. Anna jäähtyä ja tarjoile panna cottan kanssa.

Kastike oli kiva lisä muuten valjunnäköiselle jälkkärille. Jälkkärin kanssa tarjoiltiin jääkylmä snapsillinen limoncelloa. Nam!

Kastikkeen määrä riitti meillä reilusti neljään panna cotta -annokseen, joskin en ollut määrien kanssa niin hirveän tarkkana.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Espresso-suklaakeksit rommi-rusinajäätelöllä

Olen mukana Pauligin järjestämässä kovatasoisessa Makupari-kisassa. Kisan ideana oli luoda makupari jollekin Pauligin erikoiskahveista. Kisan pääpalkintona on matka Nomaan Kööpenhaminaan herkuttelemaan, ja upea palkinto onkin saanut ruokabloggarit sankoin joukoin kehittelemään herkkureseptejä kahveille kaveriksi. Myös äänestäjät voivat voittaa; heille on luvassa mahtiviikonloppu Helsingissä hotelli Kämpissä sekä illallinen Chez Dominiquessa!

Oma tekeleeni on makupari Pauligin Papua New Guinea -kahville, jota kuvaillaan näin: "Arvostetusta Sigri-kahvista paahdettu Paulig Papua New Guinea tekee tiramisusta täydellisen makunautinnon. Kahvin runsasaromisessa ja makean mausteisessa jälkimaussa korostuvat mangon ja tummaksi paahdetun kaakaon herkulliset vivahteet."

Makupariin lähdin tavoittelemaan samantyyppisiä makuja kuin tiramisussa, joka siis mainittiin esimerkkimakuparina Papua New Guinea -kahville. Niinpä syntyi ajatus rommi-rusinajäätelöllä täytetyistä espresso-suklaakekseistä. Keksien mieto kahvisuus ja ihana suklaisuus yhdistettynä rommi-rusinajäätelön kermaisuuteen ja aromeihin toimii loistavasti keskivahvan ja hieman makealla tavalla mausteisen Papua New Guinea -kahvin kanssa.

Espresso-suklaakeksit
(mukaeltu Glorian ruoka & viini -lehden 3/2011 reseptistä)

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl luomuruokosokeria
0,5 dl hienoa sokeria
2 luomukananmunaa
Noin 5 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
100 g tummaa suklaata (kaakaota vähintään 70 %)
0,5 dl Pauligin originale espressopapuja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita sitten joukkoon kananmunat yksi kerrallaan.

Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe sekä suola. Lisää sitten kuiva-aineseos voi-sokeri-munavaahtoon. Sekoita.

Rouhi espressopavut sekä tumma suklaa. (Espressopapujen rouhinta hoituu kätevimmin, kun laittaa pavut minigrip-pussiin ja nuijii pavut murskaksi.) Sekoita molemmat rouheet taikinan joukkoon.

Muotoile taikina pötköksi kelmun sisälle ja laita taikina jääkaappiin vetäytymään 1-2 tunniksi.

Kun taikina on vetäytynyt, leikkaa siitä noin sentin paksuisia viipaleita ja asettele ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paista keksejä 200 asteisessa uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin sävyn.

Anna keksien jäähtyä ennen tarjoilua.

Rommi-rusinajäätelö
(resepti mukaeltu Krups-jäätelökoneen mukana tulleesta reseptivihkosesta)

Noin 50 g rusinoita
Vajaa desilitra vaaleaa rommia
2,5 dl täysrasvaista- eli punaista maitoa
1 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl kuohukermaa

Kaada rommi rusinoiden päälle ja jätä peitettynä imeytymään yön ylitse. Lämmitä maito. Vatkaa kulhossa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Kaada lämmin maito vähitellen muna-sokerivaahtoon samalla kokoajan sekoittaen. Kaada sitten seos kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä. Seos ei saa kiehua. Sekoittele seosta, kunnes se alkaa hieman jähmettyä ja muuttua kastikemaiseksi. Kaada seos kattilasta kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lisää sekaan kerma ja sekoita jälleen.

Valmista massasta jäätelöä jäätelökoneesi ohjeiden mukaisesti, sekoita valmistusvaiheessa rommi-rusinat jäätelömassan sekaan ja siirrä valmis jäätelö pakastimeen odottamaan tarjoilua.

Koosta makupariannos asettelemalla yksi espresso-suklaakeksi lautaselle annoksen pohjaksi, lusikoi sitten pienellä lusikalla rommi-rusinajäätelöä keksin päälle täytteeksi, raasta tai rouhi halutessasi jäätelön päälle tummaa suklaata ja aseta toinen keksi kanneksi. Tarjoile Pauligin Papua New Guinea -kahvin makuparina.

Annostani voi äänestää täällä: Espresso-suklaakeksit rommi-rusinatäytteellä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syksyinen ruokablogimiitti

Ihana ja erittäin monia meitä myöhemmin oman ruokablogin perustaneita inspiroinut Pastanjauhantaa täytti jo huikeat kuusi vuotta. Synttäreiden varjolla ja syksyä piristämään päätimme pitää taas kokoontumisen oululaisten ruokabloggareiden ja parin muun ruokainnostuneen kesken. Emännöintivastuu lankesi tällä kertaa meikäläiselle, joten iltaa vietettiin eilen Peruspöperölässä. Mukana menossa olivat synttärisankariblogin lisäksi Kokit ja Potit, (Diplomi-)insinöörin keittiö sekä uutuusvieraana Kokkeillaan-blogista Kotiharmi, joka kylläkin sitten paljastui kaverin kaveriksi eli tiemme olivat kohdanneet aiemminkin.

Ajattelin että laitan pöytään valmiiksi naposteluhenkistä tarjottavaa, sillä en tiennyt varmaksi, minkä sorttista apetta muut toisivat. Katoin pöytään muun muassa savuporotahnalla päällystettyja ruisleipäsiä, jotka yllä olevassa kuvassa ovat esillä. Resepti on simppeli ja olen tehnyt vastaavaa aiemminkin.

Kuvaamatta näemmä jäänyt tervetuliaisdrinksu sisälsi omenalikööriä, kirkasta viinaa, sitruunamehua, 7 upia ja limeviipaleen.

Naposteluhenkisiä tarjoiluja miettiessäni en ikinä pääse yli lihapullista. Niitä nyt vain jotenkin kuuluu olla tarjolla. Tämän kertaiset lihapullat muodostuivat naudan paistijauhelihasta, sipulista, kananmunasta ja maustepuolella mukaan nakkelin suolan ja pippurin lisäksi reilusti paprikajauhetta, juustokuminaa ja cayennepippuria.

Lihapullien kanssa tarjolle tekaisin Ruokahommien Jannalta napattua seesam-valkosipulidippiä, joka myös Herkussa ja koukussa on oivaksi todettu.

Seesam-valkosipulidippi

Ruokalusikallinen (luomu)seesaminsiemeniä
2 kynttä (luomu)valkosipulia
Merisuolaa
Raakaruokosokeria
Mustapippuria
Sitruunamehua
2 desilitraa turkkilaista/kreikkalaista jogurttia

Murskaa valkosipulinkynnet. Paahda valkosipulimurskaa ja seesaminsiemeniä kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes saavat hieman väriä, mutteivat vielä kärähdä.

Sekoita jogurtin joukkoon seesami-valkosipuliseos ja mausta ripauksella merisuolaa, raakaruokosokeria ja mustapippuria. Lirauta joukkoon myös hieman sitruunamehua ja sekoita.

Dippi oli yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi aivan hirmuisen herkullista. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Minun piti kaapia kupin pohjalta loputkin viimeisten lihapullien kaveriksi vieraiden jo lähdettyä.

Poroleipästen lisäksi tein myös kantarelliversioita. Kantarellit putsasin ja pilkoin, haihdutin nestettä sienisilpusta pannulla, lisäsin voita ja sipulisilppua ja paistelin tovin. Jäähtyneen sieni-sipulisilpun sekoitin creme fraichen ja smetanan sekaan ja maustoin suolalla ja mustapippurilla. Vaikka tahna eräiden mielestä muistuttikin tonnikalaa, oli tämä mielestäni kiva kasvisversio poroleipästen kaveriksi.

Rakkaat miittiemme hang-aroundjäsenet olivat jälleen kunnostautuneet. Lusikoista tarjottiin viiriäisenmunista tehtyjä uppomunia kera voin, pekonin ja taisipa siinä olla mukana joitakin kasvismurusiakin. Maku kyllä vastasi näiden vaatimaa vaivannäköä, hatunnosto taas kerran!

Kotiharmi oli tekaissut pastatonta italiansalaattia, jonka ristimme karppiversioksi kyseisestä klassikosta. Hyvää oli!

Kotiharmin käsialaa olivat myös leipäset, joissa yhdistyi makeaksi karamellisoituneen punasipulin ja vuohenjuuston aromit. Niin hyvää, että ylijääneet pari leipästä ihan itsestään katosivat aamulla jääkaapistamme joidenkin onnellisten parempiin suihin.

Illan esteettisimmän annoksen tunnustuksen saa taas kerran Kokkipottilan Hannele. Bonuspisteitä kertyy myös siitä, että annoksesta aimo osa oli omasta puutarhasta peräisin. Punajuuri ja sinihomejuusto nyt vaan toimivat keskenään loistavasti, eivätkä pähkinät pahentaneet kokonaisuutta millään tavalla.

Tapas-henkisten napostelutarjottavien ideani lähti alunperin ryppyperunoista. Viime talvisesta Teneriffan matkasta lähtien olen aikonut niitä kotonakin kokeilla ja nyt vasta sain aikaiseksi. Ohjeen perunoihin löysin Maittavat Tapakset -kirjasta, joskin myös netti on pullollaan ohjeita, jotka ovat ehkä vähän yksioikoisempia kuin tämä kokeilemani.

Ryppyperunat
(4-6 hengelle)

3,5 ruokalusikallista merisuolaa
24 pientä, kuorimatonta, kokonaista uutta perunaa

Kaada kattilaan vettä niin että perunat eivät peity aivan kokonaan veden alle. Lisää veteen suola ja sekoita.

Pese ja harjaa perunat. Laita perunat kattilaan ja sekoita vielä.

Taittele puhdas keittiöpyyhe tiiviisti perunoiden päälle kattilalle vähän kuin kannen virkaa toimittamaan. Kiehauta vesi. Vähennä lämpöä veden kiehahdettua ja anna hautua 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä, mutta vielä kokonaisia. Minulla tämä otti lähemmäs 40 minuuttia, sillä pyyhe ei ollut aluksi tarpeeksi tiiviisti kattilassa.

Ota pyyhe pois ja laita se jäähtymään. Valuta loppu vesi pois perunoista. Kun pyyhe on jäähtynyt sen verran, että pystyt puristamaan siihen imeytyneen veden, purista vesi pyyhkeestä takaisin perunoiden päälle kattilaan.

Kuumenna sitten kattilaa miedolla lämmöllä ja ravistele, kunnes perunat ovat kuivahtaneet. Niitä pitäisi silloin peittää ohut, valkoinen suolakalvo (itselläni ei kovin selvää kalvoa näkynyt, joten suolan määrää olisi ehkä voinut lisätä). Ota sitten kattila pois liedeltä ja tarjoile perunat mojo-kastikkeen kera.

Mojo-kastikkeellekin löytyy monenlaisia reseptejä, myös kyseisessä tapas-kirjassa sellainen on. Itse valmistin kannussa olevan kastikkeen Teneriffalta tuomani mausteseospakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeesta tuli aika lirua, mutta maku oli ihan kelpo.

Pastanjauhajat olivat nimelleen uskollisia ja tarjosivat jännittävän näköisestä paketista paljastunutta pastarullaa. Rulla oli täytetty pinaatilla, kesäkurpitsalla ja ricottalla. Päällensä rulla sai salviavoita ja parmesanraastetta. Nam!

Illan valoshow'sta vastasi Pekka. Camembertia liekitettiin calvadoksen unohtumisen vuoksi sovelletusti omenlikööristä ja 80 % Saaremaasta tehdyllä seoksella. Hyvin paloi! Sulaa juustoa oli ihana dippailla syksyisillä omenalohkoilla.

Väliruokana nautitun juuston jälkeen oli aika siirtyä makeammille metsästysmaille. Olen tehnyt varmaan melkeen jokaiselle blogimiitille jonkin Glorian ruoasta ja viinistä bongaamani reseptin ja tavoilleni uskollisena tein jälleen kerran niin.

Sitrusliköörissä marinoitu appelsiini ja valkosuklaa-tuorejuustovaahto
(Glorian ruoka & viini 6/2011)

2 (luomu)appelsiinia
2 ruokalusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista Triple Seciä

Tuorejuustovaahto:
1 desilitra vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100 grammaa appelsiinituorejuustoa
1 teelusikallinen appelsiininkuorta
50 grammaa valkosuklaata
(Tummaa suklaata rouhittuna koristeluun)

Tein reseptin summittaisesti suurennettuna, joten laitoin tähän originaalin reseptin mittasuhteet. Tein jälkkärin henkilökohtaisten jälkkärimaljojen sijaan isompaan kulhoon, joten en tosiaan mittaillut kovin tarkasti paljonko tuli laitettua mitäkin.

Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Laita kuoriraaste sivuun odottamaan.

Leikkaa appelsiineista kuoret tarkasti niin, ettei valkoista kalvoa jää jäljelle. Lohko sitten veitsellä hedelmälihat irti ilman että välikalvot tulevat mukaan.

Laita appelsiinilohkot kulhoon. Kaada appelsiinien päälle sitruslikööri ja hunaja, sekoita.

Vaahdota vaniljakastike. Sekoita vaahdon joukkoon appelsiininkuoriraaste sekä tuorejuusto. Rouhi myös suklaa ja sekoita sekin vaahtoon.

Nostele seos appelsiinien päälle. Rouhi halutessasi tummaa suklaata ja koristele rouheella jälkkäriannokset juuri ennen tarjoilua.

Tämä jälkkäri jää varmasti repertuaariin. Piperrys appelsiinien kanssa palkitaan, sillä lopputulos on ihana! Vaahdon koostumus oli miellyttävä ja appelsiinisuus sopivan raikasta.

Jälkkärikierros päättyi Pekan kaikki ylisanat ansaitsevaan calvadosjäätelöön ja karamellisoituihin omenalohkoihin.

Pelkällä hyvällä ruualla voi pelastaa melkein minkä tahansa tilanteen, mutta kun näihin herkkuihin liittyy aina myös ensiluokkainen seura ja takuuvarma nauruterapia, ei voi muuta kuin kiittää taas kerran kaikkia loistavasta illasta! Onneksi seuraava miitti on jo merkattuna kalenteriin; 19. marraskuuta vietämme pikkujouluhenkistä tapaamista, jonka isännöijänä toimii (Diplomi-)insinöörin keittiö. Huhu kertoo, että miitissä on myös vieraileva tähti eteläisen Suomen blogosfääristä.