tiistai 17. joulukuuta 2013

Kermalikööritryffelit

Joulukarkkitehtaassa syntyi piparitoffeiden lisäksi tänä vuonna siis kermalikööritryffeleitä. Niiden reseptin pariin päädyin Kotivinkin nettisivuilla. Koska näihin namusiin ei lisätä sokeria tai siirappia tai muutakaan makeutusainetta, ajattelin niiden olevan kivan erilaisia yleensä överimakeiden joulukarkkien keskellä. Vaihdoin Kotivinkin ohjeessa olleet saksanpähkinät pekaanipähkinöihin, koska niitä oli nyt saatavilla ja mielestäni ne sopivat tähän ihan yhtä hyvin kuin saksanpähkinätkin.

Kermalikööritryffelit

1 desilitra kuohukermaa
200 grammaa tummaa suklaata (käytin Maraboun Premium Dark 86 %)
1 desilitra kermalikööriä
50 grammaa pekaanipähkinöitä

Palastele suklaa ja rouhi pähkinät veitsellä.

Vuoraa (neliskulmainen) vuoka kelmulla.

Kaada kerma kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen.

Ota kattila pois levyltä ja laita suklaat kuuman kerman joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut kerman sekaan.

Lisää kattilaan myös kermalikööri sekä pähkinät, sekoita taas.

Kaada massa kelmutettuun vuokaan ja nosta jähmettymään jääkaappiin.

Anna jähmettyä mieluusti yön yli mutta ainakin muutama tunti.

Leikkaa jääkaappikylmästä massasta sopivan kokoisia suupaloja.

Voit halutessasi pyöritellä tryffelit vielä kaakaojauheessa.

Minulla oli taas kerran ongelmia massan kanssa, rasvaa erottui pintaan jähmettyessä vaikka sekoitusvaiheessa en huomannut mitään erikoista. Onneksi se vaikuttaa lähinnä ulkonäköön eikä makuun.

Nämä eivät tosiaan olleet mitään ällömakeita, joka sai myös kiitosta työpaikalla namusia maistelleilta. Toisaalta joidenkin mielestä nämä eivät olleet niin hyviä kuin piparitoffeet. Makeampien herkkujen ystäville nämä eivät siis välttämättä uppoa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Piparkakkutoffee

Viime vuosina olen lahjonut ystäviä lähinnä ruokapitoisilla lahjoilla, ja niihin on kuulunut aina jonkinlaisia namusia. Olen namutäteillyt usein myös työpaikalla, sillä karkkeja tulee helposti tehtyä iso määrä, eikä yksittäiseen lahjapakettiin ehkä kannata muiden jouluherkkujen lisäksi laittaa liian suurta määrää makeita nameja.

Tällä kertaa karkeista tuli rumia, mutta hyvänmakuisia. Terveisiä vaan työpaikalle, aion tuoda osan sinne tuhottavaksi!

Reseptejä etsiessä ajattelin, että haluan jotain nopeasti ja helposti tehtävää. Piparkakkutoffeen resepti vaikutti juuri sellaiselta. Päädyin reseptiretkelläni Vegemisten blogiin, ja kappas vaan, kun blogipikkujouluissa ollaan vuonna 2010 nautittu juuri näitä toffeita!

Piparitoffee

1 desilitra (laktoositonta) kuohukermaa
0,5 desilitraa (vaaleaa) siirappia
0,5 desilitraa sokeria
1-2 teelusikallista piparkakkumaustetta
(muutama pipari murskattuna)

Asettele foliota esimerkiksi lautasen päälle ja voitele pinta halutessasi (se saattaa helpottaa toffeen irroittamista - tai sitten ei, itse en huomannut juurikaan eroa).

Sekoita lasisessa isossa (mutta mikroosi mahtuvassa) kulhossa sokeri ja piparimauste. Jos aiot laittaa piparimurskaa, riittää 1 teelusikallinen maustetta. Muutoin voit laittaa toisenkin lusikallisen.

Sekoita kulhoon myös kerma ja siirappi.

Mikrota täydellä teholla 6 minuuttia.

Sekoita välillä.

Jatka mikrottamista vielä 2 minuuttia.

Jos haluat laittaa piparimurskaa, sekoita se seokseen nyt.

Kaada seos folion päälle ja anna jähmettyä kunnolla jääkaapissa.

Leikkaa seoksesta palasia (tai pyörittele massasta vaikka palloja, jos se jää pehmeäksi). Kääräise toffeepalat vaikkapa leivinpaperista leikattuihin palasiin, jolloin ne eivät tartu toisiinsa kiinni.

Toffeet käärin tosiaan leivinpaperipalasiin ja isommassa nyytissä on kermalikööritryffeleitä, joiden reseptistä tuonnempana lisää.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vaniljainen omena-kaneliglögi

Sen lisäksi että kokkaus- ja bloggausinto ovat olleet tänä syksynä ja talvena hukkateillä, on myös joulusuunnitelmien tekeminen kokenut saman kohtalon. Jos ennen suunnittelin jo lokakuussa, mitä kaikkea ihanaa voisin ruokalahjoina läheisilleni antaa ja mitä joulupöydässä syödään, en tänä vuonna uhrannut ajatustakaan koko asialle ennen kuin oli pakko.

Pikkujoulusesongin startattua ajattelin kuitenkin, että olisi kiva ajatus viedä emännöivälle ja isännöivälle taholle jotakin omatekoista tuliaista. Siis juotavaa. Siis glögiä. Siispä selaamaan netin lukuisia glögireseptejä. Testattavaksi valikoitui Maku.fi:stä löytynyt vaalea glögi, joka vaikutti simppeliltä mutta silti tarpeeksi maistuvaiselta.

Glögiä setistä tuli pari pullollista ja printtasin niitä varten etiketit. Hyödynnän näissä aina kierrekorkillisia viini- tai muita lasipulloja, joita pullokaappiin on jäänyt odottamaan sitä hetkeä, että joku jaksaisi roudata ne joskus palautusautomaattiin tai kierrätykseen.

Vaniljainen omena-kaneliglögi

1 litra omenamehua
0,5 litraa (alkoholitonta) omenasiideriä
1 vaniljatanko
2 kanelitankoa

Kaada kattilaan omenamehu sekä siideri.

Halkaise vaniljatanko ja laita tangon puolikkaat sekä kanelitangot kattilaan.

Kuumenna neste kattilassa hitaasti kiehuvaksi.

Ota kattila pois levyltä ja anna tekeytyä muutama tunti.

Siivilöi pois joukosta kaneli- ja vaniljatangot.

Pullota.

Tarjoiluvaiheessa kuumenna juoma uudestaan ja terästä vaikkapa viskillä. Joukkoon voi laittaa myös tutut glögimausteet kuten mantelilastut ja rusinat, mutta myös sitruuna sopii mainiosti.

Ilmeisesti glögilahjapullon saaneet pitivät juomastaan, sillä glögi sai vielä erilliskiitoksia jälkeenpäin.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Peruspiparia ja muut oululaiset ruokabloggaajat pikkujouluhengessä

En tiedä miten jaksan joka kerta ällistyä siitä, miten hulvatonta porukkaa oululaiset kanssaruokabloggaajat ovatkaan. Vatsalihaksissa tuntuu vieläkin lauantaisen pikkujoulun nauraminen! Kokoonnuimme tällä kertaa Aina nälkälään Millan ja miehensä luokse. Erityiskiitos siis emännälle huikeasta illasta! Pastanjauhajat, (Diplomi-)insinöörilä, Makuja kotoa, Kokkeillaan, Ghettogourmetilaiset ja Kokkipottila olivat myös mukana hauskuutuksessa.

Aluksi päästiin käsiksi naposteltaviin. Pöydässä oli pariinkin eri tapaan valmistettuja, maustettuja pähkinöitä sekä kikherneitä.

Hannele oli tehnyt meille tarjolle mielettömän makupaletin thaimaalaisen sormisyötävän muodossa.


Kotiharmin sipulidippi vei kieleni mennessään. Rakastan dippejä, ja tämä oli överihyvää.


Kannoin pöytään tässä vaiheessa suolaisenmakean palsternakka-pekonipiirakan, jonka tiesin jo yksien aiempien herkuttelupikkujoulujen ansiosta oivalliseksi tarjottavaksi.

Palsternakka-pekonipiiras
(Glorian Ruoka & Viini 7/2013)

Pohja:
3 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja
1 teelusikallinen suolaa
100 grammaa voita
1 kananmuna
1 ruokalusikallinen vettä

Täyte:
Pari palsternakkaa
Isohko nokare voita
Noin ruokalusikallinen hunajaa
Ripaus suolaa
1 paketillinen (170 grammaa) pekonia
100 grammaa tuorejuustoa (olen käyttänyt tilliä, koska sitä saa laktoosittomana)
1 desilitra ranskankermaa
1 kananmuna
Mustapippuria

Sekoita jauhot ja suola keskenään kulhossa.

Nypi jauhojen sekaan viileä voi.

Riko joukkoon kananmuna, lisää tässä vaiheessa myös vettä ruokalusikallinen.

Sekoita taikina nopeasti sekaisin, älä vaivaa.

Jos sinulla on aikaa, nosta taikina puoleksi tunniksi jääkaappiin, mutta jos aika on vähissä, ei haittaa skipata tätä vaihetta (kokeiltu on!).

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Kuori palsternakat ja leikkaa ne pituussuunnassa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Sulata iso nokare voita paistinpannulla. Sekoita sulaneen voin joukkoon hunaja.

Hauduttele palsternakkaviipaleita hunaja-voiseoksessa sen aikaa, että ovat pehmenneet ja ottaneet pintaansa kauniin kullertavan värin.

Mausta palsternakkaviipaleet vielä ripauksella suolaa ja nosta sitten pois pannusta.

Paista pekonit kypsiksi ja rapeiksi. Silppua pekonit suupaloiksi.

Voitele piirakkavuoka. Voit käyttää joko pitkänomaista tai pyöreää, miten haluat.

Taputtele piirakkataikina vuokaan. Pistele pohjaan haarukalla reikiä.

Sekoita kulhossa tuorejuusto, ranskankerma, kananmuna ja pekonipalaset. Mausta seos mustapippurilla.

Kaada täyte piirakkavuokaan ja asettele päällimmäiseksi palsternakkaviipaleet.

Paista uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Piirakan kuva on itseasiassa ensimmäiseltä kokeilukierrokselta, jonne jäi myös tuo pitkulainen vuokani. Tällä kertaa tarjosin pyöreää versiota, mutten näköjään ollut itse kuvannut sitä laisinkaan. Pyöreästä versiosta löytyy kuitenkin kuvia muiden blogeista, makuun muodolla ei ollut vaikutusta!

Isäntäväen vierailemassa ollut blogiton ystäväpariskunta tarjoili meille ihanan raikkaan ja marjaisan drinksun, joka kuulemma oli sekoitettu vodkasta, mustaherukkalikööristä, omatekoisesta marjamehutiivisteestä sekä kuplavedestä.

Pastanjauhajien johdolla suoritimme virallisen jouluoluttestin. Tulokset löytyvät jauhantapajalta, mutta itse testi oli kyllä hauskaa seurattavaa kommenttipuheenvuoroineen. Vai houkuttaisiko teitä poltetun mökin tuoksuinen (vai kenties makuinen?) juoksuhautaolut?

Oluttastingin ratkaisevaksi, eli bikinikierrokseksi, nousi kinkkukierros. Jauhajat tarjosivat oluiden kanssa maisteltavaksi Nigellan colakinkkua sekä mukavan tuimasti jälkipotkinutta konjakkista sinappia.

Ghettolan isäntä loihti meille muhevaa kalakeittoa simpukoineen ja rapuineen sanfransiscolaisessa hengessä. Keitto meinasi räjäyttää tajunnan, niin hyvää se oli! Reseptiä odotellessa...

Illan emäntä huolehti, että mahtuukohan kenenkään vatsaan enää mitään suolaista, mutta kun glaseeratut minibraatvurstit tulivat uunista, kerääntyi bloggaajajoukko keittiöön noutamaan omansa.

Ilmeisesti illan viiksiteema (päättyihän päivään Movember) sekoitti muunkin kuin Millan pään, sillä osa jälkiruokaosion herkuista jäi tyystin tallentamatta kameraan. Uskokaa siis sanaani, kun sanon että Pekan piparihenkinen kaakku ja karpalojäätelö sekä Heidin ihanat vaahterasiirappiset muffinsit olivat herkkuja nekin.

Kotiharmin lumimunat sentään muistin tallentaa, vaikka niidekin kaverina tarjottu kastike jäikin ikuistamatta.


Oma tarjoomukseni makeaan pöytään oli Valion mainosreseptistä kokeiluun ottamani rommirusinainen rahka-marenkitorttu. Pitäisi vaan uskoa, että meikäläinen ei ole parhaimmillaan näissä makeissa leipomuksissa, sen verran ruma yksilö tuli tästä köökistä ulos jälleen kerran. Onneksi maku oli sentään kelvollinen!

Rommirusinainen rahka-marenkitorttu

Pohja:
175 grammaa kaurakeksejä
65 grammaa sulatettua voita

Täyte:
2 purkkia Valion rommi-rusinarahkaa

Marenki:
3 kananmunan valkuaista
1,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen maissitärkkelystä

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja leikkaa ylitursuvat osat paperista pois. Voitele vuoan reunat.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Murenna keksit ja sulata voi. Sekoita.

Taputtele voi-keksimuruseos vuoan pohjalle.

Esipaista pohjaa uunin keskitasossa 10 minuuttia.

Anna jäähtyä huoneenlämmössä ainakin 15 minuuttia.

Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen.

Erottele valkuaiset kulhoon.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisäten loppuvaiheessa vatkausta vähitellen joukkoon sokeri.

Siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja sekoita.

Levitä jäähtyneen pohjan päälle rahka.

Levitä sitten rahkakerroksen päälle tasaisesti marenki.

Paista uunissa 5-10 minuuttia, kunnes marenki saa hieman väriä pintaansa.

Irrota vuoan reunoihin tarttunut marenki varovasti veitsellä (jos et irroita, saattaa kakkusi/torttusi näyttää hetken päästä tosi rumalta, kuten minulla).

Tarjoile jääkaappikylmänä, mielellään saman päivän aikana.

Rommi-rusinarahkan sijaan voit käyttää vaikka tiramisurahkaa tai maustaa itse rahkan mieleiseksesi. Nämä valmiiksi maustetut ovat toki käteviä, mutta myös jokseenkin teollisen makuisia.

Peruspöperölä kiittää seurasta, nauruista, ähkystä ja muutenkin oivallisesta meiningistä!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lihapataa tummalla oluella

Viikolla pakastinta tonkiessani kohtasin kimpaleen naudan ulkopaistia, jonka ajattelin hyödyntää viikonlopun ruokaan. Talven tehdessä tuloaan alkavat uunissa pitkään hauduteltavat pataruoat taas kiinnostaa. Ajattelinkin siis haudutella lauantain ruoaksi lihasta jonkinlaista pataa.

En ole olutihmisiä, mutta ruoanlaitossa kyllä hyödynnän olutta mieluusti. Tällä kertaa pataan lorahti portteria, joka sopii mielestäni erittäin hyvin liharuokiin makua antamaan.

Lihapata tummalla oluella

Noin 800 grammaa naudan ulkopaistia
Pullo portteria tai stoutia (käytin Laitilan Kievari Portteria)
4 banaanishalottisipulia
3 kynttä valkosipulia
1 kpl Fond du Chef -lihafondia
Vettä
Voita
Suolaa, mustapippuria
Laakerinlehtiä

Leikkaa liha paloiksi.

Kuori valkosipulinkynnet sekä banaanishalotit. Lohko muutamaan osaan.

Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Kuumenna paistinpannu ja sulata nokare voita. Paista lihapalasiin ruskea paistopinta pannulla.

Mausta lihapalat suolalla ja mustapippurilla.

Siirrä lihapalat odottamaan pataan.

Lisää pannulle tarvittaessa voita ja paista shalotteja ja valkosipulia kunnes pehmenevät. Siirrä sipulit lihojen kaveriksi pataan.

Kaada pataan olut.

Mausteeksi pataan laitetaan vielä fondia sekä muutama laakerinlehti.

Lisää vielä pataan vettä tarvittaessa sen verran että lihapalat lähes peittyvät nesteellä.

Anna padan muhia uunissa ainakin 2,5 tuntia. Meillä taisi olla kolmisen tuntia ja hyvää oli.

Tarjoile pata perunamuusin kanssa. Mikäli pidät suolakurkuista tai etikkapunajuurista, käyvät nekin kaveriksi lautaselle oikein mainiosti.

Muusi syntyi tällä kertaa puikuloista, jotka keitin kypsiksi ja muussasin sitten puisella perunanuijalla soseeksi. Sekaan reilulla kädellä voinokareita ja kunnon loraus kermaa. Mausteeksi hieman suolaa.

Kas vain, marraskuun ruokahaaste olikin pataruoat, joten osallistunpa tällä osaltani Grillataan ja chillataan -blogin järkkäämään haasteeseen!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tyttöjen illan menu

Olen kärsinyt pahanlaatuisesta blogitukoksesta, enkä ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne mitään. Ei ole syynä edes mitään erityisen kiireistä ajanjaksoa elämässä, ei vaan ole jostain syystä nyt irronnut. Joskus ei vaan oo inspistä - mutta jos sitä inspriraatiota ei ala kuulua, on parempi vaan tehdä asialle jotain - sitä teen nyt.

Tämä tyttöjen ilta vietettiin jo reilusti syyskuun puolella. Oikeastihan tällaisille ystävien kanssa vietettäville illoille hyvän ruoan ja juoman parissa ei edes tarvitsisi keksiä mitään (teko)syytä, mutta tällä kertaa teemana oli ystävän uuden keittiön avajaiset. Keittiössä uutta tosin oli enemmänkin tekstiilipuoli, mutta ihan riittävä syy sekin oli kokoontua porukalla kokkaamaan ja nauttimaan elämästä.

Menu päätettiin etukäteen ja vastuut jaettiin niin, että emännöivä taho huolehti alkuruoasta, minä pääruoasta ja kolmas osallistuja hoiti jälkiruokapoliittisen osion. Alkuun halusimme jotain lohesta, pääruoaksi oli toivottu pulled porkia eli nyhtöpossua (onnea vaan Campasimpukkalaan onnistuneen suomenkielinnöksen lanseerauksesta ja sen tehokkaasta leviämisestä, noteerattiinhan sana uusimmassa Glorian ruoassa ja viinissäkin!) ja jälkkäriksi haluttiin jotain ihanaa makeaa, jollaiseksi valikoitui valkosuklainen pannacotta.

Lohiruissipsit punajuuripurjeilla
(reseptivinkkiä otettu Jotain maukasta -blogista)

Lämminsavulohta
Ruohosipulituorejuustoa
Tuoretta tilliä
Pippuria, suolaa
Ruissipsejä
Punajuurisipsejä

Silppua tuorejuuston joukkoon tuoretta tilliä ja sekoita joukkoon myös lämminsavulohi.

Mausta seos mustapippurilla. Tarkista suolatilanne, lisää tarvittaessa.

Sekoita niin että saat tahnamaisen koostumuksen.

Nostele ruissipseille lohi-tuorejuustoseosta.

Asettele jokaiselle täytetylle ruissipsille purjeeksi punajuurisipsi.

Pääruoan osalta menin muutoin tutulla ja turvallisella pulled pork -linjalla, mutta kastikkeen tein tällä kertaa eri tavalla. Siihen otin mallia Pastanjauhannasta.

BBQ-kastike

3 ruokalusikallista voita
1 keskikokoinen punasipuli silputtuna
4,8 desilitraa ketsuppia
1,6 desilitraa ruokosokeria
1,2 desilitraa Dijon-sinappia
1,2 desilitraa siiderietikkaa
2 teelusikallista worcestershirekastiketta
1 teelusikallinen tabascoa

Ota kastikeainekset käden ulottuville.

Kuori ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi.

Sulata voi kattilassa.

Kuullota sipulia kattilassa muutama minuutti, kunnes se muuttuu läpikuultavammaksi.

Mittaa kattilaan loput kastikeainekset ja sekoita. Anna seoksen kiehahtaa.

Vähennä lämpöä ja anna pulputella välillä sekoittaen vähintään 10 minuuttia. Pidempikään aika ei haittaa.

Jäähdytä lopuksi kastike huoneenlämpöiseksi.

Sämpylöiden väliin lusikoitiin coleslaw'ta, possua ja kastiketta. Viereen lautaselle aseteltiin vielä simppeli vihersalaatti, jota oli höystetty melonilla ja aurajuustolla.

Valkosuklaapannacotta vadelmakastikkeella
(Pirkka-tyyliin 5 annosta)

2 desilitraa kermaa
2 liivatelehteä
2 ruokalusikallista sokeria
100 grammaa valkosuklaata
2 desilitraa maustamatonta jogurttia
1 teelusikka vaniljasokeria

200 grammaa vadelmia
0,5 desilitraa vettä
2 ruokalusikallista sokeria

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Paloittele suklaa.

Kaada kerma kattilaan ja mittaa kaveriksi 2 ruokalusikallista sokeria.

Kiehauta kermasokeriseos ja nosta kattila pois liedeltä.

Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne kuuman kermasokeriseoksen joukkoon.

Kaada kermaseokseen myös pilkottu suklaa ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita hieman jäähtyneeseen kermaseokseen jogurtti sekä vaniljasokeri.

Nostele seos annosmaljoihin ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Valmista kastike keittämällä vadelmia, vettä ja sokeria kattilassa muutama minuutti välillä sekoittaen.

Jäähdytä kastike.

Nostele kastiketta annosmaljojen päälle tarjoiluvaiheessa.

Tällaisia iltoja pitäisi pitää useamminkin, totesimme kaikki mahat täynnä ja tyytyväisinä ruokapöydän ääressä. Yritimme ideoida ruokakerhoa, joka kokoontuisi säännöllisehkösti tähän tyyliin, että jokainen ottaisi vastuulleen jotakin ja aterian teema ja nauttimisajankohta voisivat vaihdella. Eihän aina tarvitse olla viikonloppukaan, kyllä hyvä seura ja ruoka riittävät.

Kahden naisen versio ruokailtamista tulikin jo vietettyä viikko sitten, mutta toivottavasti saamme koko tyttöporukan saman pöydän ääreen taas mahdollisimman pian.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Yksinkertaisuuden ylistys

Rakastan pastaa. Rakastan pestoa. Aivan erityisesti rakastan pestopastaa! Ja parmesania rakastan myös.

Kesän vedellessä viimeisiään oli aika hyötykäyttää parvekkeella vielä sinnitellyt basilikapuskan jämä. Parempaa tapaa jalostaa se ruoaksi en keksinyt, kuin surauttaa siitä pestoa. Yksinkertaista, helppoa ja hyvää!

Pesto

Pieni ruukkubasilika tai osa isommasta basilikapuskasta
1 valkosipulinkynsi tai pari pientä
Noin 0,5 desilitraa pinjansiemeniä
Noin 0,25 desilitraa oliiviöljyä
Noin 0,5 desilitraa raastettua parmesania
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Kuori valkosipuli ja pieni kynsi muutamaan osaan.

Raasta parmesan.

Riivi basilikan lehdet astiaan, jossa voit surauttaa peston.

Laita basilikan kaveriksi valkosipuli, pinjansiemenet, parmesan ja rouhi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Surauta sauvasekoittimella tahnamaiseen koostumukseen.

Jatka surraamista ja lorota oliiviöljyä mukaan tahnaan hiljalleen. Tarkka määrä riippuu siitä, millaisen koostumuksen pestoosi haluat.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Minä nautin pestoni täysjyväspelttispagetin ja parmesanraasteen kanssa. Erittäin simppeliä ja silti niin hyvää.

Pestoa voi myös pakastaa, joten lusikoin osan pestosatsista minigrippiin ja lykkäsin pakastimeen.

tiistai 27. elokuuta 2013

Olutmarinoitua pihviä ja kahteen kertaan kypsennetyt perunat

Glorian ruoka ja viini antaa usein inspiraatiota kokkaukseen. Joskus onnistuu ja joskus ei. Jotkut reseptit jäävät ikisuosikeiksi ja toiset yhteen kokeilukertaan. Olen valitettavan mielikuvitukseton ns. paremman ruoan kokkauksen suhteen, joten mieluusti aina testaan eri reseptejä jos haluan tarjota jotain vähän peruspöperöä parempaa. Usein tällaisen kokkailun hetki koittaa lauantaisin, kun on aikaa paremmin panostaakin keittiössä häärimiseen.

Taannoin halusin kokeilla GRV:n 5/2013 -numerossa ollutta olutmarinointia vaihteluksi ihan tavalliselle pihville, jota meillä syödään usein viikonloppuisin. Samaisesta lähteestä tuli resepti myös lisukkeeseen.

Kahteen kertaan kypsennetyt perunat

Noin puoli kiloa keitettyjä (uusia) perunoita
Hienonnettua ruohosipulia
Suolaa
Mustapippuria
1 desilitra vettä
0,5 lihafondikuutio
25 grammaa (tai enemmän maun mukaan) raastettua parmesania

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Kuori keitetyt perunat tarvittaessa ja viipaloi ne.

Lado perunaviipaleet uunivuokaan. Ripottele päälle silputtua ruohosipulia, suolaa ja mustapippuria.

Kiehauta vesi ja lihafondi kattilassa. Kaada liemi uunivuokaan perunoiden päälle.

Ripottele perunoiden päälle raastettua parmesania.

Kypsennä 20-30 minuuttia, kunnes perunoiden pinta on saanut kauniisti väriä ja lihaliemi on lähes kokonaan imeytynyt viipaleisiin.



Olutmarinoitu pihvi

150-200 grammaa naudan ulkofilettä per syöjä eli meillä noin 300-400 grammaa

Marinadi:
0,25 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 desilitra tummaa olutta
0,25 desilitraa ruokosokeria
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
0,5 ruokalusikallista balsamicoa
0,25 teelusikallista chilijauhetta

Suolaa, mustapippuria

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.

Yhdistä pussissa tai rasiassa marinadin kaikki ainekset keskenään.

Aseta pihvit marinoitumaan pussiin tai rasiaan muutamaksi tunniksi. Käännä pari kertaa marinoitumisen aikana, jotta liha marinoituu tasaisesti.

Pyyhi pihveistä ylimääräinen marinadi pois ja paista kuumalla parilalla/pannulla voi-oliiviöljyseoksessa pihvien paksuudesta ja omasta kypsyysmieltymyksestäsi riippuen muutama minuutti per puoli.

Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Pihvi jakoi mielipiteet ruokapöydässämme. Kanssaeläjän mielestä ihan peruspihvi ilman moisia marinadeja on parempi. Minusta marinointi toi kivasti uutta makua lihaan, mutta ei se niin mahtavaa ollut, että välttämättä ihan heti tekisin tällä reseptillä uudestaan.

Perunat sen sijaan saivat täydet pisteet molemmilta ja niitä tehdään meillä varmasti vastakin lisukkeeksi. Yksinkertaista, mutta silti kivasti vähän erilaista.

maanantai 19. elokuuta 2013

Munakokkeli

Olipa kyseessä hotelliaamiainen tai brunssi, minä kaipaan tarjolle kananmunaa ainakin yhdessä muodossa. Keitettykin käy, mutta paistettu muna tai mikä parasta, hyvä, kermainen, mehevä munakokkeli maistuu taivaalliselle.

Olen arastellut munakokkelin tekoa, sillä olen kokeillut sitä aiemmin ehkä kerran eikä lopputuloksessa ole muuta muisteltavaa kuin korkeintaan häpeä. Taannoiselle mökkiviikonlopulle lauantain brunssia suunnitellessamme kuulin kuitenkin itseni auliisti lupaavan myös munakokkelia. Ei se auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen! Vinkkiä otin luottoblogistani Pastanjauhannasta.

Munakokkeli
(neljälle hengelle osaksi tukevaa brunssia)

6 kananmunaa
Reilu desilitra kermaa
Voita
Suolaa, pippuria

Riko kananmunat kulhoon ja lisää joukkoon kerma. Vispaa ainekset sekaisin niin että munien rakenne rikkoutuu ja massa on sekoittunut hyvin.

Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Sulata kimpale voita paistinpannussa. Pannu saa olla mieluummin keskilämpöinen kuin superkuuma.

Kaada munaseos pannulle ja anna sen kiinteytyä hieman.

Siirtele puulastalla munamassaa reunoilta keskelle.

Jatka massan liikuttelua pannulla siihen saakka, kunnes munamassa on kypsää, mutta vielä mehevää.

Tarjoile munakokkeli joko paahtoleivän kanssa tai osana runsaampaa brunssisettiä.

Tällä kertaa brunssilautaselle munakokkelin kaveriksi päätyi mininakkeja, lihapullia, pekonia, paahtoleipää tykötarpeineen, salaattia sekä brie-juustoa. Juomana tarjoiltiin kahvia ja Mimosaa.

maanantai 12. elokuuta 2013

Mustikkaiset valkosuklaaletut

Vielä on mustikka-aikaa jäljellä! Olimme mökkeilemässä viikonloppuna ja haaveilin, että voisin käydä napsimassa lähimetsästä mustikat jonkinlaiseen jälkiruokaan lauantain aterialle. Pääsinkin toteuttamaan ajatukseni sään suosiessa metsäkävelyä ja mustikoitakaan ei tarvinut liian kauaa etsiä. Lisäksi nappasimme mukaan muutaman villivadelman, jotka matkan varrelle sattuivat!

Olin ottanut mukaan Glorian ruoan ja viinin (5/2013), jossa oli ohje mustikka-valkosuklaakrepeille. Joku on joskus sanonut, etteivät letut ole kreppejä, jos niitä ei paisteta oikeaoppisella pannulla, joten minä kutsun omiani ihan vaan letuiksi. Tai lätyiksi. Tai räiskäleiksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)

Mustikkaiset valkosuklaaletut
(3-4 hengelle jälkiruoaksi)

2 desilitraa sitruunavissyä
1,5 desilitraa maitoa
1 muna
50 grammaa valkosuklaata
2 desilitraa vehnäjauhoja
2 ruokalusikallista sokeria
0,25 teelusikallista suolaa
Mustikoita
Voita paistamiseen

Vatkaa kivennäisvesi, maito ja kananmuna sekaisin kulhossa.

Raasta valkosuklaa toiseen kulhoon.

Sekoita suklaan sekaan myös jauhot, sokeri ja suola.

Sekoita kuiva-aineseos nestemäisen seoksen joukkoon.

Anna taikinan turvota puoli tuntia.

Sulata voita paistinpannussa, kaada taikinaa pannulle ja ripottele päälle mustikoita.

Paista letut molemmin puolin kypsiksi keskilämmöllä.

Tarjoile letut tuoreiden marjojen ja sitruunankuorella ja sitruunamehulorauksella maustetun kermavaahdon kanssa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Retroruokaa

Lapsuuden ruokamuistoja on hankala toistaa omassa keittiössä. Olen todennut tämän aiemminkin pariin otteeseen. Yksi tällainen kotikodista mieleen jäänyt ruoka on makaronivelli. Sitä syötiin vaikkapa silloin, jos oli vatsanpuruja tai muuten hankala olla.

Kävin aiheesta makaronivelli taannoin keskustelua tuttavapiirissäni, ja osalle se oli tuttu ruoka myös omasta lapsuudesta, kun taas osa oli kuvitellut sen olevan suunnilleen keksittyä ruokalegendaa, sillä kuka nyt sellaista ruokaa ihan oikeasti söisi, saati valmistaisi?

Eräänä iltana minulla oli vähän sellainen samanlainen olo kuin lapsena, jolloin makaronivelliä tuli syötyä. Muistan pari kertaa aiemminkin aikuisiälläni tehneeni velliä itse, ja yleensä aina hieman huonovointisena. Jännä juttu. Reseptiä minulla ei tietenkään ollut tallessa, ja vaikka muistinkin suunnilleen, miten ruoka pitäisi tehdä, kaivelin nettiä ohjeistuksen toivossa mutten kovinkaan toiveikkaana. Yllätyin, sillä reseptejä löytyi! Seurasin Myllyn Parhaan reseptiä.

Makaronivelli
(2 annosta)

Noin 0,5 litraa punaista maitoa
Noin 1 desilitra makaronia
Noin 0,5 ruokalusikallista vehnäjauhoja
Noin 0,5 ruokalusikallista sokeria
0,5 teelusikallista suolaa
Voita

Kuumenna maito kattilassa.

Lisää kattilaan makaronit, sekoita ja anna kiehahtaa.

Kypsennä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes makaronit ovat lähes pehmenneet. Sekoittele säännöllisesti, jottei pala pohjaan.

Sulata nokare voita.

Sekoita vehnäjauhot voihin  ja lisää suurus velliin sekoittaen samalla.

Anna vellin kypsyä vielä noin viisi minuuttia.

Nosta kattila pois levyltä ja mausta velli suolalla sekä sokerilla.

Tarjoile voinokareen kanssa.

Todellista retroilu ruokaa siis. Eihän velli juuri millekään maistu, mutta koostumuksensa ansiosta sitä on helppo syödä silloinkin, kun juuri mikään muu ei maistu.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Villasukkapiknikillä

Jälkijunassa raporteeraan minäkin lähes pari viikkoa sitten olleesta oululaisten ruokabloggaajien kesäpiknikistä. Josta kyllä kesä oli sään puolesta taas aika kaukana, mutta ei se mitään, sitkeät oululaisethan istuvat puistossa sitten vaikka villasukat jalassa!

Paikalle oli kokoontunut väkeä Pastanjauhannasta, Kokkipottilasta, Kokkeillaannilasta, Ghettogurmeelasta, Aina nälkälästä ja Makua kotoalasta. Sekä tietysti vakioitu hang aroung -jäsen.

Gin tonicit alkuun tarjoili hang aroundaava Bronx. Virkistävä startti piknikille! Ginareiden kanssa samalle tarjottimelle pääsivät tässä vielä kokoamisvaihettaan läpikäyvät Kokkipottilan ihanat munakoisoleipäset. Hannele oli jaksanut myös pipertää valkosuklaalla ja tuorejuustolla täyttettyjen vadelmien parissa! Pikkuherkut nimettiin välivadelmiksi, sillä niitä oli kiva napostella suuta raikastaakseen eri makuisten ruokien välissä.

Melko kansainvälinen kattaus oli tällä kertaa saatu aikaan, sillä niitä makuja tosiaan löytyi monenlaisia ja vaikutteita oli otettu eri puolilta maailmaa.

Pastanjauhajat toivat paikalle paitsi kannettavan Weberin makkaragrillailuja varten myös seitsemän kerroksen dipin purkissa. Sitä oli oikein maukasta kaapia nachon kaverina suuhun. Myös kirsikkakompotti ja briejuusto olivat mahtava yhdistelmä, varsinkin jos ne yhdisti pretzeleiden kanssa!

Kuka nyt muutenkaan voisi vastustaa tällaista iloluontoista rinkeliä? Se ihan selvästi hymyilee.

Gin toniccien lisäksi nautittiin tietysti myös kuohuvaista. Kyllähän nyt skumppa kuuluu piknikille!

Omia viemisiäni miittiin olivat söpöt pienet punasipuli-fetapiiraat sekä snickers-kakku. Ajattelin, että täytyy jonkun huolehtia myös makeasta osastosta, kun vakiojälkiruokavastaavamme (diplomi-)insinöörilästä oli tällä kertaa estynyt saapumaan seuraamme. Makeista asioista vastasi myös Heidi, joka toi tarjolle aprikoosi-tummasuklaakeksejä.

Sipuli-fetapiiraisiin otin ohjenuoraa Herkusta ja Koukusta, ja olin jo hyväksi reseptin havainnut, sillä kesäkuun lopulla tein näitä myös läjän sisarentyttäreni yksivuotissynttäreille.

Punasipuli-fetapiiraat
(12 muffinssikokoista)

1 paketti valmista piirakkataikinaa pakasteesta
Noin 50 grammaa punasipulia
125 grammaa fetajuustoa
120 grammaa smetanaa
1 kananmuna
Suolaa, mustapippuria

Sulata piirakkataikina paketin ohjeen mukaan. Jaa taikina sitten kahteentoista osaan ja pyörittele ja taputtele niistä pienet pyöreät taikinapalaset.

Laita muffinssivuoan koloihin paperiset muffinssivuoat, jotta saat valmiit muffarit irtoamaan vuoasta helpommin ja myös kätevämmin tarjolle.

Painele taikinapalaset kukin omaan muffinssivuoan koloonsa niin, että taikinaa tulee myös reunoille.

Kuori ja silppua punasipuli(t).

Sekoita kulhossa punasipuli, smetana, murusteltu feta ja kananmuna.

Mausta mustapippurilla, lisää suolaa tarvittaessa. Sekoita.

Jaa täyteseos minipiirakoihin täytteeksi.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Milla puolestaan oli tehnyt ihan mahtavalta maistuvia ja silti simppeleitä ma haw -alkupaloja.

Kotiharmi taas toi muassaan tuulahduksen Sisiliasta italialaisten riisipalleroiden muodossa.

Ghettola hurmasi meidät tällä kertaa empanadoilla ja aivan järjettömän hyvillä itsetekemillään makkaroilla, joita puistossa grillasimme.

Makeahko italialaishenkinen makkara, puolalainen kielbasa ja chorizo kisasivat tiukasti maukkaimman makkaran tittelistä, jonka taisi lopulta viedä kielbasa. Chorizo joutui tyytymään pronssisijaan, ja se jos mikä kertoo siitä, miten maukkaita ne kaksi muuta makkaraa olivatkaan!


Melkoinen herkkulautanen. Vaalealla tahnalla päällystetty keskellä ylhäällä oleva herkkupala on Heidin tekemä kinkku-parmesanskonssi levitteen kera.

Snickers-kakun reseptin olen löytänyt eräältä keskustelufoorumilta ja nyt vihdoin sitä päätin kokeilla. Kakun valmistuksessa kylläkin suunnilleen kaikki meni pieleen, eikä siitä tullut ulkonäönkään puolesta kummoinenkaan kaunotar. Mutta aion kokeilla joskus uudestaan, sillä maku oli kyllä juuri sitä mitä pitikin - siis snickersmäistä.

Snickers-kakku

Pohja:
1,5 pötköä dominokeksejä
Noin 75 grammaa voita

Täyte:
2 purkkia kondensoitua maitoa
Noin 100 grammaa suolapähkinöitä
Noin 100 grammaa suklaata

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Leikkaa ylijäävät osat pois. Öljyä vuoan sisäreunat.

Murskaa keksit muruiksi. Sulata voi. Sekoita voi ja keksimuru keskenään ja painele vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Ripottele pohjalle suolapähkinät ja jätä pohja odottamaan.

Tee kondensoidusta maidosta kinuskia. Kinuskia saa kun keittää tölkkejä muutaman tunnin hiljalleen kiehuvassa vedessä tai sitten voit nopeuttaa toimintaa ja käyttää mikroa apuna.

Kaada kondensoidut maidot mikron kestävään kulhoon.

Mikrottamisen kesto riippuu mikrosi tehoista. Omalla mikrollani en voinut pitää tehoja aivan täysillä ja seosta piti sekoittaa pahimmillaan 30 sekunnin välein, jotta se ei kuohuisi ylitse kulhosta. Sekoittamalla säännöllisesti sain kuitenkin aikaiseksi kinuskia. Tein maidot kahdessa erässä, joista kumpainenkin vei ehkä vajaan 10 minuuttia.

Kaada kinuski keksipohjan ja suolapähkinäkerroksen päälle, levitä nopeasti ennen kuin seos jämähtää.

Sulata suklaa vesihauteessa ja valuta suklaasta raitoja kakun päälle tai rouhi vaan suklaasta rouhetta kakun pinnalle.

Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Snickers-kakun kuva lainattu Pastanjauhannasta.


Vaikka sää ei suosi, niin seura onneksi suosii aina. Harvoin on yhtä takuuvarmasti mukavaa kuin ruokabloggariseurassa. Kiitos siis vielä kertaalleen minultakin kaikille mukana olleille!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Epäoululaista hipsterismiä ravintolaskenessä

Tervehdin ilolla aina kun pieneen kaupunkiimme saadaan ravintola-alalle uusia toimijoita. Erityisen ilolla tervehdin ei-ketjumafioita edustavia uutuuspaikkoja!

Yksi uusimmista tulokkaista aperintamalla Oulussa on Tuba. Lounaspaikkana aloitellut Tuba on jo laajentanut aukioloaikojaan pidemmälle iltaan ja viikonloppuisin tarjoillaan brunssia. Brunssipaikkojakaan ei liiaksi täältä löydy, joten mukavaa, että sellaistakin on tarjolla. Aiemmin on lähinnä tullut testattua Puistolan brunssia, jossa hinta-määrä-laatusuhde ei ihan ollut kohdillaan.

Tuba on sisustukseltaan kierrätysmeiningillä kasailtu, ja paikan henki onkin harvinaisen epäoululainen. Paikka suorastaan henkii hipsteriyttä! Sellaista, johon törmää usein isommissa kaupungeissa.

Olen käynyt itse Tubassa sekä lounaalla että brunssilla. Lounaan alkuun saa täyttää lautastaan salaattipöydästä ja tarjolla on myös paikan omatekoista leipää. Leipää on myös pieni erä myytävänä ulos päivittäin.

Lounaslistalta löytyy yleensä aina burgeri, salaattia ja jotain muuta, vaikkapa pastaa. Omalla lounaskokeilukerrallani söin kikherne-vuohenjuustoburgerin. Lisukkeena oli salaattia ja marinoituja kasviksia, mutta ranskalaisiakin olisi saanut mikäli olisi halunnut. Burgerin kikhernepihvi oli oikein onnistunut ja vuohenjuusto nyt on aina hyvää!

Brunssia puolestaan testattiin viime sunnuntaina, kun meillä oli kunnia saada Ouluun lomareissulle nykyään Berliinissä vaikuttava Pata & kattila -blogin Liljetys. Muiden ystävien tapaamisen seasta löytyi onneksi aikaa myös vanhojen ruokablogituttujen treffaamiselle. Siispä kolmen naisen joukkiomme, joka sisälsi itseni ja Liljetyksen lisäksi Pastanjauhannan Rosmariinin, päätti testata Tuban brunssipöydän.

Brunssin sisältö vaihtelee jonkin verran, mutta tarjolla on ruokaisia salaatteja, bageleita, hedelmiä, makeita leivonnaisia ja monenlaista muuta hyvää. Erityismaininta hyvästä kasvistarjonnasta sekä mahdollisuudesta saada gluteenittomiakin brunssieväksiä. Liljetys sai eteensä mm. gluteenitonta bagelia ja leipää. Varsinaisten bagel-täytteiden loputtua kokki (jona muuten hääri MasterChef-voittaja Joonas Hämäläinen!) toi Liljetykselle mansikoilla, brie-juustolla ja hunajalla päällystetyn bagelin... lievän kateellisina Rosmiksen kanssa tuijotimme niitä herkkuja!


Brunssi on buffet ja hintaa sillä on 15 euroa. Monipuolisena ja erilaiset ruokavaliot huomioivana settinä tämä ei mielestäni ole laisinkaan paha hinta maksettavaksi. Skumppa maksaa extraa. Brunssi ja piccolopullo kuohuvaa kustansivat yhteensä 24 euroa.

Omalle lautaselleni kasasin mm. tuorejuustolla ja leikkeleellä täytettyä bagelia, talon omaa leipää, tuoretta ananasta, marinoituja kasviksia, raikasta perunasalaattia, vihersalaattia ja marinoitua kaalisalaattia. Tomaatti oli täytetty käsittääkseni soijarouheella. Kahvia ja teetä on luonnollisesti tarjolla, sekä omatekoisen oloista mehua.

Makuja maailmalta -hengessä viime viikonlopun brunssilla oli tarjolla myös mm. lohitäytteistä venäläistä piirasta.

Makealta osastolta ähkyn jo uhatessa nappasin vielä palasen omenaista piirakkaa ja lorotin lautaselle rutkasti suklaista kastiketta sen kaveriksi.

Vaikka Tuba sijaitseekin hieman keskustan laitamilla, ei sinne Oulun keskustan koon huomioiden ole kuitenkaan matka eikä mikään poiketa. Toivon todella, että sijainti ei tee hallaa paikalle ja mahdollisimman moni löytäisi tämän virkistävän erilaisen tulokkaan!

Seuraavaksi täytynee testata Tubaa ilta-aikaan, sillä kesäsäällä myös terassi voisi olla houkutteleva vaihtoehto. Minuun iloinen ja palvelualtis henkilökunta ja paikan hyvä meininki teki vaikutuksen. Toivotan siis Tuban tervetulleeksi Oulun ruokaskeneen ja toivon sen myös pysyvän siellä pitkään!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

London, part two

Alan toistaa itseäni matkakohteiden suhteen, sillä viime lokakuiselta reissultani Lontooseen jäi kaupunkia kohtaan vahva kaipuu. Niin vahva, että uudestaan oli päästävä eikä kesälomareissuni kohdetta tarvinnut kovin paljoa pähkäillä.

Tällä kertaa reissuun ei ennakkoajatuksistani huolimatta tarvinnutkaan lähteä itsekseen, sillä sain matkakumppanikseni ihanan Hellun hellalla -blogin pitäjättären. Alunperin tyttöjen reissun teemana piti olla skumppaa ja nauruterapiaa, mutta kahden ruoasta innostuvan tuoppiin sylkemättömän naispuolisen reissu painottui tällä kerralla kovasti pubisektorille. Mikä ei kyllä haitannut ollenkaan, sillä pubiruoka on hyvää ja siideri vielä parempaa!

Reissu kuitenkin aloitettiin treffaamalla Helsinki-Vantaalla kesäkuisena torstai-iltapäivänä, ja alkuperäistä teemaamme vaalien kilistelimme reissumme alkajaisiksi vähän skumpalla.

Majoituksemme sijaitsi King's Crossilla, mikä oli oikein kätevää, sillä Heathrow'n lentokentältä pääsee King's Cross/St. Pancrasille suoraan Piccadilly-metrolinjalla. Että ei muuta kuin koneesta ulos ja Oyster Card piippaamaan. Kuvassa on näkymä Argyle Squarelle, ja tätä näkyä sain ihastella hotellihuoneeni (tai enemmänkin se taisi olla Bed & Breakfast -henkinen) ikkunasta.

Minun majoitukseni oli Meridianassa, ja hinta-laatu-siisteys-sijainti-suhde oli varsin kelpo. Yhden hengen huoneessani oli oma kylppäri ja vessa, mutta hotellissa on myös useita huoneita, joissa nämä fasiliteetit jaetaan. Majoituspaikan valitsin raivokkaan nettisurffauksen jälkeen todettuani kyseisen paikan saaneen Tripadvisorissa kovin positiivista palautetta etenkin siisteydestään, joka edellisreissun ötökkäepisodin jälkimainingeissa oli itselleni tällä kertaa erityisen tärkeää.

Ensimmäisen illan ruokaa lähdettiin etsimään pubista. Paikka valikoitui periaatteella "ensimmäinen vastaantuleva paikka, jossa näyttäisi olevan runsaasti paikallisia ja ruokaa tarjolla". Paikka oli nimeltään Skinners Arms, sijainti Judd Streetin ja Hasting's Streetin kulmassa.

Molempien tilaus oli peribrittiläinen bangers and mash -annos kera siideripintin. 6,90 puntaa ruoasta ja muutama lisää juomasta oli meistä varsin kohtuullista. Ruoka maistui oikeasti hyvälle, vaikka annoskuva ei välttämättä se kaunein mahdollinen olekaan.

Turkulainen ystäväni oli sattumoisin samaan aikaan kaupungissa, joten jatkoimme iltaamme kohti Sohoa ja G-A-Y-nimistä homobaaria, jossa on arki-iltaisin 1,7 punnan hinnoilla Lontoon halvimmasta päästä olevat juomat. Iloiseen seurueeseemme kuului myös kaimani sekä hänen drag queen -ystävänsä. Ilta oli hilpeä, sen voin siitä sanoa!

Koska majailimme King's Crossilla, halusi matkaseurani toki piipahtaa Harry Pottereista tutulla Platform 9 3/4:lla, josta matka Tylypahkaan startataan. Yllytyksen jälkeen lähdin itsekin poseeraamaan kärryjen kanssa. Ostin virallisen turistikuvankin aiheesta (se oli huomattavasti lennokkaampi), mutta laitettakoon tähän kuitenkin oman kameran tuotos.

Perjantain ohjelmaan kuului myös visiitti British Museumissa sekä musikaali. Musikaalia odotellessa täytyi taas syödä, ja missäpä muualla kuin pubissa!

Hampurilaisannoksessani oli kaksi pihviä, gruyére-juustoa, paistettua sieniä sekä pekonia. Sekä ranskalaisia ja vähän salaattiakin. Pubi oli Greene King -ketjuun (?) kuuluva The Garrick Arms Pub.

Paikka tarjosi side dishinä myös oikein oivallisia sipulirenkaita. Annos oli kyllä sen verran iso, että osa jäi väkisinkin syömättä. Pointsit siis siitä, ettei ainakaan jäänyt nälkä!

Musikaalin jälkeen painelimme eh, taas kerran pubiin. Tapasimme siellä ex-oululaisia nykylontoolaisia ystäviäni kaksin kappalein ja tyttöjen ilta kului skumppaa ja valkkaria lipittäessä iloisen puheensorinan ja naurun parissa kuin siivillä.

Lauantaina olimme sopineet lähtevämme kohti ruokaihmisen taivasta, Borough Marketia heti aamusta. Saavuimme sopivaan aikaan kymmenen jälkeen, jolloin paikat olivat pääosin jo kaikki auki, mutta ihmisvilinä oli vielä sangen siedettävää. Kierrellen ja kaikenlaisten tuoreiden raaka-aineiden määrää ja ihanuutta huokaillen surkuttelimme ettei meillä ole tarjolla vastaavaa kotomaassa oikein missään.

Viimeksi Borough Marketilla arkiaamuna käydessäni ei oikein mikään ollut auki, joten lauantaimeininki oli siitäkin syystä oikein kiva kokea ja nähdä. Tarjolla todella on kaikenlaista tuoksuteltavista tryffeleistä eläviin lobstereihin, jotka altaissaan pulikoivat ostajaa odotellessa.

Borough Marketilta nappasimme mukaan aamukahvit Flat Capin kahvikärrystä, ja cappucinoni oli ehkä elämäni parasta kahvia. Myös kaverin kahvi maistui taivaalliselle, joten ilomielin voimme Flat Capia suosittaa, jos kahvikärryynsä törmäätte.

Kala- ja äyriäistiskitkin lupaavat ruoan tulevan tuoreena merestä ruokapöytään.


Northfield Kitchenin paistopisteeltä haukkasimme brunssihengessä burgerit. Omani oli Pork and Stilton Burger. Stilton oli possupihvin seassa ja yhdistelmä toimi mitä oivallisimmin. Ketsupit, majoneesit ynnä muut tykötarpeet saa sämpylänsä väliin lappaa itse. Kyytipoikana joimme toisen kojun ihanan reikasta sitruslimonadia.

Lauantai jatkui hyvän ruoan ja juoman merkeissä myöhemmin iltapäivällä, kun tapasimme pari ystävää lisää afternoon tean merkeissä St. James's Hotelissa. Sukkahousukriisistä kärsinyttä seurueemme jäsentä odotellessa tilasimme Pim'sit, joiden hinta pisti hieman kohottelemaan kulmakarvoja laskujen maksamisen aikaan. Ehkä elämäni kallein drinkki!

Afternoon tean sisältö oli aika perinteinen, mutta herkullinen. Suolaisten osuus tarjottavista oli vähän vähäisempi, joten nämä minisandwichit katosivat kyllä parempiin suihin helposti.

Pikkuruisia makeita herkkuja oli tarjolla useampaa eri sorttia.


Kuvasta kiitos Annalle.

Itse unohdin kuvata koko telineen, joten lainaan reissukaverini kuvista tätä otosta, jossa on kätevästi samalla tallennettu allekirjoittanut ottamassa kuvia tarjoiluista.


Kahdenlaisia skonsseja oli tarjolla, ja ne olivatkin mielestäni afternoon tean parasta antia. Clotted creamilla ja hillolla päällystetty skonssi on vaan niin ihanaa!

Viiden tähden hotellin ravintolassa sivistyneesti nautitun iltapäiväteen jälkeen oli aika palata tuttuun ja turvalliseen ympäristöön eli mihin muualle kuin pubiin siiderin äärelle. Kaikesta tästä siideri-iloittelusta huolimatta olimme joka ilta ajoissa hotellilla ja ajoissa aamulla liikkeellä, joten vaikka tästä postauksesta toisenlaisen kuvan voikin saada, pysyi meillä sentään jonkinlainen maltti mukana!

Kuvasta kiitos Annalle.

Ruokabloggaaja on ruokabloggaaja ja kuvaa ateriansa vaikka sitten Burger Kingissä! Kyseinen ketjuhan tekee tuloaan myös Suomeen ja siitä inspiroituneena päätimme käydä paikan testaamassa, kun sellainen oli hotellimatkan varrella.

Sunnuntaina lähdimme tekemään kierroksen Camdenissa. Aikamme kuljeskeltuamme, katseltuamme ja pieniä ostoksia tehtyämme piti taas miettiä syömistä. Pulled pork -koju houkutteli kyllä kovasti.

Mutta päädyimme syömään terveellisesti (hah!) intialaista ruokaa. Kojun myyjä oli oikein ystävällinen ja kertoi annoksistaan ja mielellään myös kertoi, mitä tarjolla olevista ruoista kannatti miksailla samaan annoskuppiin, mikäli halusi makuja yhdistellä.

Juomat nappasimme mukaan Orchard Press Cider Companyn kojulta, jossa meitä palveli erittäin mukava nuori mies, jolla imartelukin oli hallussa. Hän nimittäin oli hyvä teeskentelemään aidon oloista hämmennystä siitä, emmekö olleetkaan brittejä, kun kuuli meidän keskustelevan suomeksi keskenämme. Hän oli myös iloisen yllättynyt siitä, että oikeasti halusimme mahdollisimman kuivaa omenasiideriä nautittavaksemme. Sitä myös saimme.

Omaan inkkariannokseeni tuli kanacurryä sekä todella erinomaista kikherne-peruna-pinaattijuttua riisin sekä muiden tykötarpeiden lisäksi. Ei moni meidät tunteva ihminen uskoisikaan, miten hiljaista tyttöä olimme, kun tyhjensimme annoksiamme tyytyväisesti mussuttaen.

Roberto's Homemade Cakes -koju puolestaan tarjoili niin vastustamattoman näköisiä Eton Messejä, että emme voineet muuta kuin ahtaa vielä moiset herkkupalat mahoihimme.

Sunnuntaikävelyn hoidimme ihastuttavassa Regent's Parkissa. Puistossa oli muun muassa tämä ihastuttava paikka, joka sai mielikuvitukseni lentämään ja kuvittelemaan salaisia treffejä penkille köynnöksen alle kuin jossakin romanttisessa elokuvassa konsanaan.

Kävelyn jälkeen pakenin vielä tekemään pienen shoppailuretken Oxford Streetille, joten kyllähän se nälkä taas iltaa kohden alkoi muistuttelemaan siitä, että vatsaan voisi vielä jotakin mahtua. Ja koska oli sunnuntai, niin emme nähneet muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua pubiin Sunday Roastille.

Vaikka kertaalleen olen Sunday Roast -hengessä itsekin kokannut, en ollut koskaan päässyt maistamaan moista aidossa ympäristössä. Tulipa sekin puute korjattua tällä reissulla.


Sunday Roastimme sisälsi kalkkunaa, makkarastuffingia, Yorkshire Puddingia, muussattua pottua, karpalohyytelöä, paistettua perunaa, vihreitä papuja, porkkanaa ja jotakin tunnistamattomaksi jäänyttä kasvismuhjua sekä soossia. Oikein mainio setti kaikkinensa.

Sunday Roastit nautimme Lord John Russel -pubissa, jossa oli hurjan söpö ja ujo tarjoilijapoika, joka olisi Harry Potter -hengessä voinut ulkonäkönsä puolesta kuulua osaksi Weasleyn veljessarjaa.

Tähän pubikestävyytemme sitten loppuikin, ja sunnuntai ilta vietettiin istumalla huoneeni sängyllä vierekkäin surffaten netissä hyödyntäen hotellini ilmaista wifiä, jonka piti kuulua vain aulatiloissa, mutta toimi myös minun huoneessani ainakin välttävästi.

Maanantaina nautimme lounaamme Chinatownissa sijaitsevassa Little Wu:ssa, jonka buffetin antimista nauttiessamme totesimme peruskinkkibuffetin olevan peruskinkkibuffet myös Lontoossa. Aina ei voi voittaa ruokavalinnoissa, mutta eipähän ainakaan köyhdytty liikaa tuosta ateriasta.

Reissun päällimmäiseksi ajatukseksi ruoan suhteen jäi se, että peruspubiruoka on oikeasti hyvää ja kohtuuhintaista. Ei tietenkään mitään gurmeeta, mutta en minä ainakaan sitä pubiruoaltani odotakaan. Lontoon kokoisessa kaupungissa on tarjolla jokaiselle jotakin, joten fancympaakin ateriointia kyllä löytää, jos sitä kaipaa. Minä en oikeastaan kaivannut.

Reissu oli kaikinpuolin oikein onnistunut, mutta ei se kyllä Lontoo-ikävääni helpottanut. Ennen kotiinpaluutakin oli jo selvää, että palaan vielä. Kotiin palattuani taisi käydä niin, että saatan palata vielä aiemmin kuin kuvittelinkaan, mikäli kanssaeläjäni puheet siitä, että häntäkin voisi Lontoo kiinnostaa, käyvät toteen.

Kiitos vielä reissuseurasta Annalle!