tiistai 23. kesäkuuta 2009

Herkkupaloja juhannukselta

Juhannuksena todellakin syötiin hyvin. Me vietimme juhannusta Oulun lähikunnassa kanssaeläjän ystävän kutsumana hänen vanhempiensa luona pihamökissä. Tunnelma oli varsin leppoisa ja yllättäen sääkään ei ollut yhtään niin ankea kuin etukäteen oli syytä olettaa. Juhannus kului syömisen, juomisen, saunomisen, veneretken merelle ja ylipäätään vaan loikoilun merkeissä.


Ruokapolitiikka oli osin yhteistä, osin sovittua, osin päällekkäistä ja osin yllätyksellistä. Tämä mansikka-raparperipiiras kuului niihin yllätysosion ruokiin, jota emännöivä taho eli kanssaeläjän ystävän puoliso tarjoili meille. Piiras oli ihanan kirpakan makeaa ja se tarjoiltiin vaniljajäätelön kanssa. Minä sain todella nauttia piirakasta, sillä sitä kirjaimellisesti syötettiin minulle suoraan suuhun lusikalla. Syistä joista on kuvallista todistusaineistoa tuonnempana.
Piiras oli tosin itsetuhoinen, sen loppuosa nimittäin teki melkoisen syöksyn kohti lattiaa myöhemmin illalla ja joutui valitettavasti täten piiraiden taivaaseen eikä vatsoihimme.

Grillailtavaa oli tarjolla montaa sorttia. Perjantaina grillattiin meikäläisen rommimarinoidut kanat, jotka olivat varsin hyviä. Niiden ja muun lihan kaverina tarjoiltiin muun muassa hyvää couscous-salaattia, jonka toteutuksesta en vastannut, joten sen reseptiä ei valitettavasti ole tähän laittaa. Lauantaina grilliin pääsivät esimerkiksi bataatti-savujuustotornit sekä perinteiset pekoni-aura -herkkusienet, joista on tullut ainakin meikäläisen grillailuruokien vakiokamaa. Bataattitorneihin sain kimmokkeen Puolen voikilon keittiöstä, joka taas puolestaan otti idean Pastanjauhajilta.

Bataatti-savujuustotornit

Bataattia
Kippari-juustoa siivuina
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Foliota

Pese bataatti hyvin, tai jos on ei-syötävän oloinen kuori, niin kuori bataatti. Viipaloi sitten bataatti ohuehkoiksi viipaleiksi. Öljyä viipaleet ja ota siivuille kiva väri pintaan grillissä. Nosta sitten siivut pois grillistä ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Rakenna bataattisiivuista ja savujuustosta torneja ja aseta ne folion päälle takaisin grilliin. Grillaa niin että bataatti pehmenee ja juusto vähän sulaa. Eli ehkäpä kymmenisen minuuttia.



Meillä oli mukana vain yksi bataatti ja syöjiä oli kuusi. Torneiksi näitä matalia rakennelmia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta jokainen sai maistiaisen ja kun muutakin syötävää riitti, niin ei se haitannut, ettei yksi annos ollut kovinkaan valtaisa. Kuvassa bataatit ovat vasta menossa toiselle grillikierrokselleen, siksi juusto ei ole lainkaan sulanut.

Pekoniset aurajuustoherkkusienet

Isoja herkkusieniä
Aurajuustoa
Pekonia

Cocktailtikkuja kiinnitykseen

Poista sienistä kannat ja siisti muutenkin, jos on tarpeen. Täytä sienten kolot auralla. Kiedo sienten ympärille pekonia ja kiinnitä tarvittaessa cocktailtikuilla. Grillaa sienet niin, että pekoni ympärillä kypsyy ja aura sisällä hieman sulaa. Nauti muiden grillisapuskoiden lisukkeena.



Tällä kertaa en itse osallistunut sienten täyttelyyn ja ehkä juuri siksi nämä tämänkertaiset sienet olivatkin oikein extramaukkaita. Sienet saivat kyllä kaikilta syömäreiltä kehuja ja ruokapöydän lihansyöjämiehet nimesivät nämä lempikasvisruoakseen :D

Jälkkäripuolta lauantaina hoitelivat muurikkaletut, joiden kaveriksi pilkottiin tuoreita mansikoita sekä pensasmustikoita. Lettujen keralla oli myös varsin herkullinen kokeilu; Baileys-kermavaahtoa. Muurikkalettujen taikinaan otettiin suuntimia Siskot kokkaa -blogista.

Muurikkalettujen taikina

1 litra punaista maitoa
2 desilitraa vispikermaa
3 kananmunaa
Ripaus suolaa
Noin 7 desilitraa vehnäjauhoja

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita joukkoon maito. Lisää ripaus suolaa. Lisää jauhoja, kunnes saat sopivan koostumuksen. Nellen alkuperäisohjeessa tähän meni 5 desilitraa jauhoja, meillä reilun 5 desin jälkeen paistovaiheessa lisättiin vielä ehkä parisen desilitraa, sillä taikina ei ollut meidän muurikallemme optimaalista. Jauholisäyksen jälkeen rupesi onnistumaan ja hyvää tuli! Ennen paistoa taikinan kannattaa antaa turvota ihan rauhassa. Meillä taikina turposikin hyvän tovin, kun odoteltiin, että varsinainen ruokaähky hieman helpottaisi.



Muurikkaletut paisteli varsin hyvällä taidolla meidät mökkeilemään kutsuneen ystävän äiti. Taikinaa tehtiin lennosta lisää, sillä lettujenpaistovaiheessa pihapiiriin olikin jo kerääntynyt isompi poppoo isäntäväen erinäisiä tuttavia, joita ei raaskinut tietenkään jättää ilman, kun pihalla leijui lettujen tuoksu. Tuoreet (ruotsalaiset) mansikat ja letut olivat kyllä aivan mainio parivaljakko!

Baileys-kermavaahto

3 desilitraa vispikermaa
Sokeria maun mukaan
2-4 ruokalusikallista Baileysia

Vatkaa kerma melko tiiviiksi vaahdoksi ja makeuta sokerilla maun mukaan. Sekoita joukkoon Baileysia ruokalusikallinen kerrallaan, jotta voit tarkkailla kermavaahdon koostumusta eikä se pääse lörähtämään liian veteläksi. Nautitaan lettujen päällä, piirakan ohessa tai vaikkapa täytekakun väliin laitettavana täytteenä.

Baileys-kerman idea lähti siitä, kun olen parina aiempana juhannuksena paistanut ihan paistinpannulla Baileys-lettuja. Olen siis korvannut normaalissa lettutaikinassa osan maidosta Baileysilla. Muurikkataikinan kanssa en uskaltanut lähteä samaa kokeilemaan, mutta Baileysia oli kuitenkin mökkireissulla mukana. Päätin sekoittaa sitä sitten kermavaahtoon ja koska kokeilu oli onnistunut, teen tätä varmasti toistekin!



Meikäläinen on vissiin vähän turhan tapaturma-altis yksilö. Juhannuksestakaan en selvinnyt ilman haavereita, vaan heti perjantaina (edes alkoholilla ei ehtinyt olla osuutta asiaan!) löin varpaani melkoisen kipakasti kynnykseen. Sadattelin siinä, että kylläpäs sattui. Hetken päästä ihmettelin lattialle ilmestyneitä "punaisia maalitahroja", kunnes tajusin sen olevan verta varpaastani. Sitten en enää ajatellutkaan mitään, vaan keskityin tajuissani pysymiseen; en oikein kestä kipua ja veren näkemistä kovin hyvin. Onneksi seurueeseen kuului tuleva lääkäri, joka otti tilanteen haltuun ja hoiteli varpaan ensiavun. Hetken päästä jo köllöttelinkin kylmä pakastepussi jalassa ja piirasta lusikoitiin suoraan suuhun kanssaeläjän toimesta :) aina jotain hyvää kurjassakin sattumuksessa!

torstai 18. kesäkuuta 2009

Huhhah juhannus ja rommia pullo!

... tai no ainakin puolitoista desilitraa. Ruokaan siis. Juomaksi kadonnee kyllä juhannusjuhlijoiden kuiviin kurkkuihin loppukin ystävästämme kapteeni Morganista.

Pastanjauhajat olivat kutsuneet ystäviään grillailemaan ja bileiden teemana oli K-20; ruoassa kuin ruoassa piti olla viinaa mukana. Kateudesta vihreänä luin heidän blogipostaustaan aiheesta ja mietin miksen ikinä satu paikalle, kun moisia hauskoja ideoita toteutetaan. Tuolla kertaa onnetar oli puolellani, ja pääsin viime viikonloppuna itse osalliseksi synttärikekkereistä, joiden grillailuosiossa sujautettiin moneen sapuskaan mukaan viinaksia. Minäkin vanha katkarapujen karttelija maiskutin menemään JD:ssa liekitettyjä katkarapuja kera pekonin (toisaalta, jos ruoassa on pekonia, niin harvemmin siitä pahaa saa, vaikka kaverina olisikin jotain vähemmän mieluisaa).

Näistä oivallisista ruokailuelämyksistä lukeneena ja osalliseksi päässeenä päätin itsekin kokeilla jonkin viinaksen käyttämistä osana juhannuskokkailuja. Päätin kokeilla marinoida kanan rintafileitä ja viinaksi valikoitui tumma rommi.



Marinaidiainekset asettautuivat kiltisti poseeraamaan ennen yhteensulautumistaan.


Virpin rommimarinadi kanalle
(8-10 ohutta filepihviä)

1,5 desilitraa tummaa rommia
2 limen mehut
1 ison sitruunan mehu
1,5-2 ruokalusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista soijakastiketta
0,5-1 desilitraa öljyä
3 ruokalusikallista hot chili saucea (tai jotain muuta tulista maustekastiketta, määrää voi säädellä kastikkeen tulisuuden mukaan)
3 kynttä valkosipulia
Mustapippuria, suolaa, chilijauhetta

Kuori ja murskaa/pilko valkosipulinkynnet. Sekoita marinadi mielellään astiassa, jossa aiot antaa kanojen marinoitua, itse käytin laakeaa suljettavaa muoviastiaa. Purista valkosipulin kaveriksi mehut limestä sekä sitruunasta. Kaada sekaan (oliivi)öljyä, rommia, soijakastiketta, hunajaa ja chilikastiketta. Rouhi perään mustapippuria, hieman suolaa (voinee jättää poiskin, kun soijaakin laitettiin, itse rouhaisin varmuuden vuoksi hieman) sekä ripaus chilijauhetta. Sekoittele ainekset keskenään hyvin ja nostele kanat sekaan uimaan. Sulje rasia ja hölskyttele vielä marinadi ja kanat hyvin sekaisin ja aseta marinoitumaan jääkaappiin siiheksi kunnes paistat tahi grillaat kanat.


Kanakaverukset mausteisella uimaretkellään. Toistaiseksi ei voi vielä tietää lainkaan, oliko marinointiyritys onnistunut vai ei. Pitänee kirjoittaa jälkikirjoitus tähän postaukseen juhannuksen jälkeen, kun kanat on saatu grillattua ja mielipide niiden mausta myös muilta juhannusruokailijoilta kuin itseltäni.



Kesäisen mansikkakuvan myötä Peruspöperölä tahtoo toivottaa kaikille kanssabloggaajille, blogin lukijoille ja kaikille muillekin rentouttavaa ja maukasta juhannusta!

Juhannuksen jälkeen: Todettakoot, että rommimarinadi toimi kanoille varsin hyvin! Kanojen koostumus oli jotenkin miellyttävän murea ja makua kanoihin tuli marinadista kivasti, mutta ei kuitenkaan läpitunkevasti. Kanan kanssa tarjolla oli grillattuja ananassiivuja ja ne sopivat sen kaveriksi hyvin. Tulee varmasti tehtyä toistekin!

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Uskottavaa intialaista kotona

Nyt kyllä löytyi aika kelvollinen purkkisoosi. Isosiskoni T suositteli minulle seuraavin sanoin Pirkan valmista korma-kastiketta:

"Jos pitää intialaisesta ruoasta, niin tämä on aivan mahdottoman hyvä kastike hintaansa nähden. Ei häviä lainkaan maussa kormalle, jota viimeksi intialaisessa ravintolassa Lontoossa söin."

Olen muutenkin korma-ihmisiä. Tilaan useimmiten intialaisessa kanakormaa, sillä en ole tulisimpien mahdollisten kastikkeiden kaveri. Siispä tämmöinen suositus oli aivan pakko pistää testiin hetimiten. Hyvä tilaisuus tarjoutui tänään, kun kanssaeläjä hummailee työpaikkansa kesäjuhlilla (kanssaeläjä ei tykkää intialaisesta ruoasta). Suunnistin siis töitten jälkeen Citymarketiin etsimään tätä herkkusoosia.

Kanakormaa á la Pirkka

1 purkillinen Pirkan valmista kormaa
1 sipuli
Öljyä
Kanasuikaleita (minä laitoin 300 grammaa ja oli hyvä määrä tuolle kastikepurkille)
Cashew-pähkinöitä

Riisiä

Laita riisit keittymään. Pilko sipuli silpuksi. Paahda cashewit pannulla ja siirrä sitten syrjään odottamaan. Lisää pannulle öljyä ja lisää sipulisilppu sekä hetken kuluttua kanasuikaleet. Paistele kanat suht kypsäksi, mausta jos haluat. Minä maustoin lurauksella soijaa sekä tumpsauksella paprikajauhetta ja juustokuminaa. Kun riisien keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, lisää kanojen sekaan korma ja cashewit. Sekoittele ja anna hautua sen noin viisi minuuttia. Annostele kastiketta riisin päälle lautaselle ja ole yllättynyt suomalaisittain aidosta intialaisen mausta.


Ainakin jos tätä lopputulemaa vertaa oululaisiin intialaisten ravintoloiden kormakastikkeisiin, niin jos sokkotestissä olisin joutunut maistamaan, en eroa olisi huomannut. Keittelin kaveriksi vielä basmati- ja jasmiiniriisin sekoitteen joten riisikin oli mukavan tahmaista kastikkeen alla. Tulisuutta voinee sitten lisätä, jos tykkää tulisemmasta. Tällaisenaan kastike on suhteellisen mieto. Ja jos haluaa, niin sisko vinkkasi että sekaan voi loppuvaiheessa heittää myös banaanisiivuja. Niitä en tällä kertaa itse laittanut, mutta mikseipä nekin tähän ihan sopisi.

Nyt kelpaa lähteä ulos nauttimaan aivan ihanasta kesäillasta. Sopivan kesävipinän tossun alle sai kun kuunteli Spotifysta kokkaillessaan mainiota artistia nimeltään Peaches. Uusi tuttavuus minulle, mutta voin kyllä suositella menevästä elektrohenkisestä popista pitäville!

torstai 11. kesäkuuta 2009

Tuplameemi

Jospa kirjoittelisi tämmöisen meemeilypostauksen nyt tähän väliin, kun tällä viikolla meillä on lähinnä ämpätty erinäisiä kotikebab-muunnoksia viikonlopun kebab-kokkailun jäljiltä.

Aloitetaan vaikkapa jo ajat sitten kahdestakin suunnasta meikäläisellekin tulleesta haasteesta, jossa tarkoitus olisi kertoa mitkä ruoat eivät maistu tai ovat jopa vallan inhokkilistalla.

Ruokalajeista hyi-en-syö -listalle pääsevät ainakin kesäkeitto, pinaattikeitto ja silakkapihvit. Kesäkeittoon liittyy lapsuuden oksennustautimuisto, jonka vuoksi sitä ei vaan pysty syömään. Olen kyllä pari kertaa olosuhteiden pakosta joutunut sitä aikuisiällä maistamaan ja ei vaan pysty, puistattaa.

Pinaatti taas ei muuten vaan oikeen ole ollut mun makuhermojen ystävä, koulussa kun oli pinaattikeittopäivä, niin ruinasin aina keittäjältä sekaan extrakeitetynkananmunanpuolikkaan ja yritin jokaiseen lusikkaan saada mukaan myös munaa, jotta pinaatti ei niin maistuisi. Ja pinaattilätyt hautasin aina sen kanssa tarjolla olleen tonnikalasalaatin alle hämätäkseni itseäni. Nyttemmin olen syönyt hyvällä ruokahalulla kuitenkin esimerkiksi feta-pinaattipiirakkaa, joten ehkä olen parantumassa pinaattikammostani pikkuhiljaa!

Silakkapihveihin liittyy myös ällöjä lapsuuden muistoja, kun olen aina potenut enempi tai vähempi ruotokammoa. Kotona ruotoisia kalaruokia ei pakotettu syömään, mutta koulussa ala-asteella opettaja pakotti silakkapihvejä syömään. Tottakai ruoto tarttui kurkkuun ja sitten pitikin oksentaa. Ei pakottanut opettaja enää sen jälkeen syömään silakkapihvejä, enkä minä ole sen jälkeen ikinä yrittänytkään niitä syödä. Tämän vuoksi suhtaudun hyvin epäilyksellä ylipäätään kalaruokiin, mikä on todella häpeällistä. Lohta syön, koska ruodot yleensä erottuvat selkeästi. Mutta jos jostain syystä käy joskus niin, että ruoto suussani käy, tulee välitön oksennusrefleksi ja ruoka jää siihen paikkaan, vaikka olisi miten hyvää. Tästäkin toivon joskus pääseväni ylitse!

Merenelävät ylipäätään kuuluvat välttelylistalleni. Katkaravut näyttävät mielestäni sikiöiltä, eivätkä ole erityisen hyviäkään, joten niitä vaan en yleensä itse kokkaa. Syön kyllä, jos jossain on tarjolla. Sen sijaan muut ravut, simpukat ja mustekalat eivät ole toistaiseksi vielä löytäneet tietään miellyttävien ruokien listalle, mutta toivon saavani tähän epäluulooni korjausta tulevalla kesälomareissulla Kroatiaan. Dubrovnikissa aion maistaa ainakin mustaa risottoa, joka on värjätty mustekalan musteella.

Kovin paljon sellaisia täysin ehdottomia yäk-ruokia ja ruoka-aineita ei minulla ole; syön kyllä hyvin monenlaista jos vaan sitä eteeni kannetaan. Mutta omassa kokkailussa tulee sitten välteltyä niitä juttuja, jotka eivät itseä erityisesti miellytä. Enemmän kokkailuja rajoittaa ehkä kuitenkin kanssaeläjä, jonka inhokkilista päihittää kyllä meikäläisenkin inhokkilistan, vaikka tässä kirjoittaessani aloin tuntea itseni jo todella nirsoksi.

Paljastetaan nyt sitten vielä jokunen ehkä erikoisempi välttelyn aihe; lakritsipiippu (taas lapsuuden oksennustautikokemuksia), vadelmat (mitä ilmeisimmin ikäviä kohtaamisia vattumatojen kanssa menneisyydessä), puolukka ja kesäkurpitsa.

Puolukoiden maku on ehkä liian kitkerä ja hapokas? En tiedä, näistäkin haluaisin kyllä pitää ja ehkä pääsen uudelle polulle, kun tykkäsin kuitenkin Vegemisiän Kaverin ihanasta puolukkaleivästä, jota taannoin miitissä sain maistella. Kesäkurpitsaa taas söin lukioaikoina kiintiöt täyteen, kun meidän lukion kasvissapuskoissa tuntui olevan aina kesäkurpitsaa riippumatta siitä, sopiko se kyseiseen ruokaan vai ei. Sen jälkeen tosiaan en ole aktiivisesti hakeutunut kesäkurpitsan äärelle ;)

Muitakin inhokkeja varmasti on, nämä tulivat päällimmäisinä mieleeni.

Ja sitten vielä Rosmariinin innoittamana muistelumeemi:

10 vuotta sitten minä...

1. Asuin Tampereella Annalassa*.
2. Olin juuri päässyt kesälomalle opiskeltuani toisen vuoden ilmaisutaitolukiossa.
3. Odotin 18-vuotissyntymäpäivääni.

5 vuotta sitten minä...
1. Tapasin hurjan paljon uusia ihmisiä kun elin uutta vaihetta elämässä.
2. Kävin ensimmäistä kertaa Provinssirockissa.
3. Vietin ensimmäistä kertaa elämässäni palkallisen oikean kesäloman.

3 vuotta sitten minä...
1. Vietin ensimmäistä yhteistä kesää nykyisen kanssaeläjäni kanssa.
2. Luovuin punaisesta rastatukastani.
3. Pääsin syksyllä töihin nykyiseen työpaikkaani.

Vuosi sitten minä...
1. Luin jo paljon ruokablogeja ja mietin oman perustamista.
2. Valmistuin monen vuoden gradun roikottamisen jälkeen yliopistolta.
3. Pidin huiput valmistujaiskekkerit, joiden suunnittelusta ja tarjoiluihin panostamisesta nautin todella paljon.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen perustanut oman ruokablogin vihdoinkin.
2. Olen tavannut ensimmäistä kertaa livenä ihania kanssaruokabloggaajia.
3. Olen ostanut ihkaensimmäisen oman asunnon, jossa on ihana keittiö.

Eilen minä...
1. Kiertelin huonekalukauppoja silmäillen mahdollisia ostoksia tulevaan uuteen kotiin.
2. Olin töissä.
3. Kokkailin jauhelihapihvejä ja uusia perunoita.

Tänään minä...
1. Olen kärsinyt pääkivusta.
2. Ollut töissä.
3. Aion lähteä vielä johonkin ulos syömään ja nauttimaan ihanasta kesäillasta.

Huomenna...
1. Allekirjoitan lainapaperit ja se jännittää.
2. Aion kokeilla isosiskoni antamaa ruokavinkkiä.
3. Saatan lähteä puistoon istumaan, jos sää sallii, sillä kanssaeläjä hummaa työpaikkansa kesäjuhlilla koko illan ja yön.

Olen kyselyihminen. Tykkään kysyä paljon asioita ja kyselyihin vastaaminen on minusta yleensä tosi kivaa :) olen lähipiirissäni se todennäköisin vastaaja kaikenmaailman blogeissa, sähköposteissa ja facebookissa kiertäviin kyselyihin. Siksipä näihinkin oli kiva vastailla!

*Kirjoitin aiemmin että Kissanmaalla. Asuin siellä kyllä vuoden, mutta 1999 asuin kyllä jo Annalassa. Näin se aika menee ja muisti pätkii!

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Kebabia kotona

No nyt kyllä ollaan menty taas kaikkea muuta kuin terveellisellä linjalla meikäläisen keittiössä. Ihmekös tuo jos alkaa vähän housutkin jo kiristämään vyötäröltä näillä eväillä. Viikonloppuna meidän keittiössä leikittiin kebab-ravintolaa ja tehtiin siis kebabhenkistä sapuskaa kotona. Kotikebabin tekohan ei ole kovinkaan monimutkaista puuhaa, mutta aikaa se vie pitkän uunissa pitämisen vuoksi. Tästä kebab-ohjeesta tulee lihaa melko järkyttävän kokoinen jööti, joten vaikka me pistettiin lihaa pakkaseenkin runsaasti, sitä on todellakin nyt sitten syöty useammalla aterialla. Kebabille kaveriksi tein paria soosia, eli tulista tomaattipohjaista kastiketta sekä tsatsikia. Suuntimia kokkailuihin haettiin kebabin ja tulisen kastikkeen osalta oululaisittain kotoisasta kaenkky.comin Petterin keittiöstä ja tsatsikiin Puolen voikilon keittiöstä.

Kotikebab

Noin 2 kiloa jauhelihaa (meillä oli 800 grammaa kevyttä jauhelihaa ja 1100 grammaa perus sika-nautaa)
Noin 100 grammaa aromisuolaa (meillä oli vähän vajaat)
Noin 50 grammaa mustapippuria (me laitettiin 2 x 18 gramman pussukkaa valmiiksi rouhittua mustapippuria)
Muita mausteita, esimerkiksi paprikajauhetta ja chilijauhetta

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Laita jauhelihat isoon kulhoon ja kaatele perään mausteet. Sitten vain vaivataan jauhelihaa niin kauan, että massasta tulee tasaista. Tämä vie käsivoimista riippuen ehkä kymmenisen minuuttia. Muotoile tämän jälkeen jauhelihamassasta paksu pötkö, joka on päistään tasainen. Kiedo sitten pötkö tiiviisen foliopakettiin ja nosta reunalliselle uunipellille. Vaikka olisitkin saanut foliopaketistasi, johon suosittelen käytettäväksi useamman kerroksen foliota, tiiviin, valuttelee kebabpötkylä todennäköisesti paiston aikana siltikin jostakin välistä nesteitä ulos. Siksi uunipellin kannattaa olla reunallinen.



Avaruushenkinen kebabpötkylä näyttää tältä ennen uuniin sukeltamistaan. Pötköä voi paistella 150 asteessa pari ensimmäistä tuntia, sen jälkeen lämpötilaa voikin tiputtaa 125 asteeseen. Joissakin resepteissä kebabia paistetaan 100 asteessa koko neljän tunnin paistoaika, mutta itsestäni tämä 2 h 150 asteessa ja 2 h 125 asteessa tuo sopivan kuivan, muttei liian kuivan lopputuloksen. Jos teet itse tulista tomaattisoosia, kannattaa sen teko aloittaa noin tuntia ennen kuin kebabin paistoaika on kulunut. Kastikkeesta tulee hyvää, kun se saa muhitella tunteroisen verran.

Kun sitten kebabia on paisteltu ja nälissään odoteltu neljä tuntia, kannattaa se nostaa pois uunista ja valutella pellille valuneet ja kääreessä vielä piilossa olevat lihasnesteet pois. Foliopakettia vähän raolleen ja annetaan vetäytyä vielä tovi. Tai sen aikaa kun maltat odottaa. Mutta kätevää on vaikkapa valmistella salaatin lisukkeet, jona aikana kebab saa vetäytyä.



Kun kebab on valmista, se näyttää suunnilleen tältä. Eli melkoinen mötikkä se on vielä uunista tullessaankin, vaikka siitä nesteitä onkin poistunut ja rakenne tiivistynyt. Pötköstä riittää vuolemista todellakin useammalle ateriointikerralle, ellei syömäreitä ole siunaantunut pöytään useita.

Tulinen tomaattikastike kebabille

Tetra (500 g) paseerattua tomaattia
Puoli putelia jotakin tulista kastiketta (meillä Heinzin hot chili saucea)
Vettä
Chilijauhetta, yrttejä, muita mausteita

Kaada paseerattu tomaatti kattilaan ja huuhtele tomaattipurkki vedellä, kaada huuhteluvesi myös kattilaan, jotta saat loputkin tomaatit hyötykäyttöön. Lorauta sen jälkeen sekaan chilikastiketta ja sekoita. Sekaan voi heittää myös vielä chilijauhetta, jos haluaa lisää tulisuutta. Mukaan sopii myös vaikka mustapippuri ja paprikajauhe, mitä nyt haluaa kastikkeeseen vaan laittaa. Yrttejä kannattaa lisätä vasta hauduttelun loppuvaiheessa. Itse taisin pistää kuivattua basilikaa ja oreganoa ripsaukset. Sitten vaan haudutellaan soosia välillä sekoitellen tunteroisen verran miedolla lämmöllä. Loppuvaiheessa sekaan siis yrtit ja samalla voi tarkistaa maun muutenkin. Suolaakin voi laittaa tai lorauksen soijakastiketta. Ja luonnollisesti tulisuuden asteen voi säätää sillä, miten tulista kastiketta sekaan laittaa ja miten paljon extrachiliä sen lisäksi.



Tomaattisoosi onnistui itseasissa yli odotusten. Kebabia meillä on tehty ennenkin, mutta ensimmäistä kertaa tein tämän tyyppistä kastiketta itse. Helppoa kuin mikä ja lopputulos kebabiin yhdistettynä oli aika autenttinen. Koostumus oli mukavan sakea hauduttelun jälkeen ja toimi myös vielä melkein paremmin seuraavana päivänä jääkaapista salaattikebabin päälle loroteltuna.

Tsatsiki

Noin 250 grammaa partaäijää
Puolikas tuorekurkku
3 valkosipulin kynttä
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
Sitruunamehua
Mustapippuria
Suolaa
(Minttua)

Raasta tuorekurkku ja aseta esimerkiksi suodatinpussiin valumaan. Jos käytät partaäijää, etkä jotakin muuta jogurttia, niin sitä ei tarvitse valutella, kun on koostumukseltaan jo tarpeeksi tömäkkää valmiiksi.

Kun kurkuista on valunut enimmät nesteet pois, sekoitetaan kurkkuraaste jogurtin joukkoon. Lorauta perään myös oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä rouhaise myllystä suolaa ja mustapippuria. Sekaan voi ripsauttaa myös minttua, minä laitoin vähän kuivattua. Sekoita ainekset hyvin sekaisin ja laita tsatsiki jääkaappiin maustumaan.



Tsatsikista ei ole nyt oikein edustavaa otosta. Astiassa jossa sen tein ja keittiön sen kertaisessa valaistuksessa se ei tämän houkuttelevampana suostunut näyttäytymään, mutta hyvää se nyt kuitenkin oli!


Kebabia, kastikkeita ja muita tykötarpeita, kuten salaattia, tuorekurkkua, ananaspaloja ja auramurua nautittiin muun muassa pitaleivän välissä. Pitaleivät olivat ihan kaupan valmiita, kun kärsivällisyys ei riittänyt kaiken mahdollisen itse valmistamiseen tällä kertaa.



Ja myös ranskalaisten kanssa kebabia nautittiin. Jos me haemme jostain kebab-annokset, tilaa kanssaeläjä yleensä kebabin ranskalaisilla. Kastike on hänellä aina tulista. Minä taas vaiheilen aina salaatti-kebabin ja lohkoperuna-kebabin välillä. Minun kastikevalintani on yleensä keskitulinen tai mieto ja salaatille valitsen usein tsatsikin. Kanssaeläjä tykkää ottaa salaatilleen ennemmin jonkun ei-maitotuotepohjaisen soosin.

Kuvattujen annosten lisäksi kanssaeläjä tuunasi kebabpötköstä pihvin hampurilaisen väliin ja meikäläinen paisteli kebabsiivuja ja pitaleipien palasia pannulla rapsakoiksi ja heitteli ne salaattipedille. Eli tavoittelin Iskender-kebabin henkeä. Hyvää on, mutta ehkä tämän setin tuhoamisen jälkeen taas ei tee ihan hetkeen mieli kebabia!

torstai 4. kesäkuuta 2009

Kaappiruokaa

Aina käy niin, että kun muutto lähestyy niin se lähestyy niin yllättäin, että pakastimesta jää syömättä jos vaikka minkälaista sapuskaa ja ruokaa menee muutenkin hukkaan. Nyt me ollaan ajateltu ainakin yrittää syödä tuota pakastinta tyhjemmäksi jo ajoissa aloittaen, joten sieltä ollaan kaiveltu erinäisiä sapuska-aineksia ja kehitelty niistä mahan täytettä tässä iltojemme iloksi. Kaappien kätköjä täydentäen on syntynyt jo ainakin pari pizzaa, burgeria ja munakasta.

Kinkku-ananas-aurajuustopizza

1 kaupan valmis pakastepizzapohja
Tomaattipyrettä
Auramurua
Kinkkusuikaleita
Ananaspaloja
Juustoraastetta

Pizzamaustetta, tabascoa

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Odota että uuni on lähes tulkoon oikeassa lämpötilassa ja laita sitten leivinpaperi uuniritilän päälle. Ota pakastimesta pizzapohja ja aseta se leivinpaperin päälle. Sivele pohjalle tomaattipyrettä ja asettele sitten täytteeksi auramurua, kinkkusuikaleita ja ananaspaloja makusi mukaan. Ripottele päälle pizzamaustetta ja tabascoa. Lopuksi laita pizzan päälle juustoraastetta ja lykkää se uuniin noin 8 minuutiksi.



Pakastepizzapohjat eivät ole mitään maailman suurinta herkkua, mutta ovat ne ihan käteviä silloin, kun haluaa tehdä nopeasti pizzaa ja/tai laiskottaa suunnattomasti. Meikäläinen on tässä kärvistellyt viikonlopun Helsingin reissulta mukaan nappaamani kesäflunssan kourissa koko viikon, mutta koska olen ollut kuitenkin kuumeeton, olen sinnillä käynyt töissä. Ei siis ole ollut suunnattomasti energiaa enää ruoanlaittoon töistä tullessa, vaan on tehnyt mieli päästä helpolla. Ja jostain syystä kaikesta epäterveellisestä tulee muka parempi olo, kun niitä syö kipeänä.

Feta-kalkkuna-oliivi-punasipuli-rucolapizza

1 kaupan valmis pakastepizzapohja
Tomaattipyrettä
Punasipulia
Fetajuustoa
Oliiveja
Kalkkunaleikkelettä
Villirucolaa

Sama homma kuin edellisessä, eli 250 asteessa paistellaan. Pizzapohjan päälle levitellään taas tomaattipyrettä. Leivänpäälliskalkkunat olivat menossa vanhaksi, joten viimeiset savustetun perhekalkkunan siivut riivin alimmaiseksi täytteeksi pohjan päälle. Sitten perkasin oliiveista kivet pois ja laitoin jäljelle jääneet oliivinmuruset myös pizzalle. Näiden päälle murustelin fetajuustoa (jota oli jäljellä aiemmasta fetasalaatista). Ohuehkoiksi renkaiksi leikattua punasipulia ja rucolaa vielä päälle ja sitten lopuksi tietysti sitä juustoraastetta ennen uuniin laittamista. Taisin rouhaista tähän myös mustapippuria sekaan. Ja taas uunissa se noin 8 minuuttia ja ei kun masu pullolleen.



Olen niitä ihmisiä, jotka laittavat pizzaansa juustoraasteen päällimmäiseksi, vaikka se peittääkin sitten kivannäköiset täytteet alleen. Jotenkin tuntuu, kuin sitä juustoa ei olisi ollenkaan, jos se on alimmaisena. Eli sitten kuvat täytyy aina ottaa ennen juustoraasteen lisäämistä ja uunittamista.

Kinkku-herne-maissi-paprikamunakas

Oivariinia
2 kananmunaa
2 ruokalusikallista vettä
Suolaa, mustapippuria
Kinkkusuikaleita
Pakasteesta herne-maissi-paprikaa
Juustoraastetta
Tabascoa

Laita paistinpannu lämpenemään levylle ja laita pannulle pieni nokare rasvaa, esimerkiksi oivariinia. Anna rasvan sulaa. Riko munat lasiin tai pieneen kulhoon. Mittaa joukkoon pari ruokalusikallista vettä ja riko haarukalla munien rakenne ja sekoittele vesi munien joukkoon. Lisää munavesiseokseen myös mausteet eli suolaa ja mustapippuria.

Kaada munavesiseos kuumalle pannulle ja anna paistua siinä tovi. Ripottele sitten munamassan päälle kinkkusuikaleita ja he-ma-paa sekä juustoraastetta. Kun munamassa näyttää jokseenkin hyytyneeltä ja juustoraaste alkaa sulaa, käännä munakkaan toinen puoli toisen päälle, jolloin munakkaastasi syntyy ikään kuin puolikuun mallinen. Anna paistua vielä sen aikaa, että juustoraaste "liimaa" munakkaan puoliskot toisiinsa ja hivuta sitten munakas lautaselle. Minun lautasella munakkaan kaverina oli salaattia ja tuorekurkkua sekä ruispala. Varsin helppo ja maukas iltasapuska.


Munakas köllöttelee pannulla paistonsa alkuvaiheessa. Kananmuniakin nimittäin oli menossa vanhaksi, eikä tosiaan flunssaisena tehnyt mieli ruveta niistä leipomaan mitään. Niinpä pari niistä pääsi osaksi munakasta. Ja tabascoa on nyt tullut tungettua vähän joka paikkaan, koska sen ainakin maistaa, vaikka olisi miten tukkoinen olo!

Kananmunia on meidän keittiössä tuhottu myös pakastimentyhjennysburgereiden välissä. Pakastimen kätköistä löytyi pari raakaa hampurilaisjauhelihapihviä, jotka paisteltiin ja jotka pääsivät paistetun munan kanssa minulla ruispalan ja kanssaeläjällä juustosämpylän väliin muiden tykötarpeiden kanssa.

Loput pari munaa ihan vain keitin ja söin aamupalaruisleivän päällisenä. Eipähän tullut heitettyä hyvää ruokaa roskiin ainakaan tällä kertaa. Koen huonoa omaatuntoa siitä, miten paljon tulee heitettyä ruokaa haaskioon, mutta samaan aikaan olen vähän neuroottinen parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä -päiväysten kanssa. Kanssaeläjä suhtautuu näihin huolettomammin, joten se pystyy tuhoamaan ruokia, joiden päiväykset ovat jo menneet, mutta jotka varmaan vielä ovat aivan hyviä.