tiistai 30. heinäkuuta 2013

Villasukkapiknikillä

Jälkijunassa raporteeraan minäkin lähes pari viikkoa sitten olleesta oululaisten ruokabloggaajien kesäpiknikistä. Josta kyllä kesä oli sään puolesta taas aika kaukana, mutta ei se mitään, sitkeät oululaisethan istuvat puistossa sitten vaikka villasukat jalassa!

Paikalle oli kokoontunut väkeä Pastanjauhannasta, Kokkipottilasta, Kokkeillaannilasta, Ghettogurmeelasta, Aina nälkälästä ja Makua kotoalasta. Sekä tietysti vakioitu hang aroung -jäsen.

Gin tonicit alkuun tarjoili hang aroundaava Bronx. Virkistävä startti piknikille! Ginareiden kanssa samalle tarjottimelle pääsivät tässä vielä kokoamisvaihettaan läpikäyvät Kokkipottilan ihanat munakoisoleipäset. Hannele oli jaksanut myös pipertää valkosuklaalla ja tuorejuustolla täyttettyjen vadelmien parissa! Pikkuherkut nimettiin välivadelmiksi, sillä niitä oli kiva napostella suuta raikastaakseen eri makuisten ruokien välissä.

Melko kansainvälinen kattaus oli tällä kertaa saatu aikaan, sillä niitä makuja tosiaan löytyi monenlaisia ja vaikutteita oli otettu eri puolilta maailmaa.

Pastanjauhajat toivat paikalle paitsi kannettavan Weberin makkaragrillailuja varten myös seitsemän kerroksen dipin purkissa. Sitä oli oikein maukasta kaapia nachon kaverina suuhun. Myös kirsikkakompotti ja briejuusto olivat mahtava yhdistelmä, varsinkin jos ne yhdisti pretzeleiden kanssa!

Kuka nyt muutenkaan voisi vastustaa tällaista iloluontoista rinkeliä? Se ihan selvästi hymyilee.

Gin toniccien lisäksi nautittiin tietysti myös kuohuvaista. Kyllähän nyt skumppa kuuluu piknikille!

Omia viemisiäni miittiin olivat söpöt pienet punasipuli-fetapiiraat sekä snickers-kakku. Ajattelin, että täytyy jonkun huolehtia myös makeasta osastosta, kun vakiojälkiruokavastaavamme (diplomi-)insinöörilästä oli tällä kertaa estynyt saapumaan seuraamme. Makeista asioista vastasi myös Heidi, joka toi tarjolle aprikoosi-tummasuklaakeksejä.

Sipuli-fetapiiraisiin otin ohjenuoraa Herkusta ja Koukusta, ja olin jo hyväksi reseptin havainnut, sillä kesäkuun lopulla tein näitä myös läjän sisarentyttäreni yksivuotissynttäreille.

Punasipuli-fetapiiraat
(12 muffinssikokoista)

1 paketti valmista piirakkataikinaa pakasteesta
Noin 50 grammaa punasipulia
125 grammaa fetajuustoa
120 grammaa smetanaa
1 kananmuna
Suolaa, mustapippuria

Sulata piirakkataikina paketin ohjeen mukaan. Jaa taikina sitten kahteentoista osaan ja pyörittele ja taputtele niistä pienet pyöreät taikinapalaset.

Laita muffinssivuoan koloihin paperiset muffinssivuoat, jotta saat valmiit muffarit irtoamaan vuoasta helpommin ja myös kätevämmin tarjolle.

Painele taikinapalaset kukin omaan muffinssivuoan koloonsa niin, että taikinaa tulee myös reunoille.

Kuori ja silppua punasipuli(t).

Sekoita kulhossa punasipuli, smetana, murusteltu feta ja kananmuna.

Mausta mustapippurilla, lisää suolaa tarvittaessa. Sekoita.

Jaa täyteseos minipiirakoihin täytteeksi.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Milla puolestaan oli tehnyt ihan mahtavalta maistuvia ja silti simppeleitä ma haw -alkupaloja.

Kotiharmi taas toi muassaan tuulahduksen Sisiliasta italialaisten riisipalleroiden muodossa.

Ghettola hurmasi meidät tällä kertaa empanadoilla ja aivan järjettömän hyvillä itsetekemillään makkaroilla, joita puistossa grillasimme.

Makeahko italialaishenkinen makkara, puolalainen kielbasa ja chorizo kisasivat tiukasti maukkaimman makkaran tittelistä, jonka taisi lopulta viedä kielbasa. Chorizo joutui tyytymään pronssisijaan, ja se jos mikä kertoo siitä, miten maukkaita ne kaksi muuta makkaraa olivatkaan!


Melkoinen herkkulautanen. Vaalealla tahnalla päällystetty keskellä ylhäällä oleva herkkupala on Heidin tekemä kinkku-parmesanskonssi levitteen kera.

Snickers-kakun reseptin olen löytänyt eräältä keskustelufoorumilta ja nyt vihdoin sitä päätin kokeilla. Kakun valmistuksessa kylläkin suunnilleen kaikki meni pieleen, eikä siitä tullut ulkonäönkään puolesta kummoinenkaan kaunotar. Mutta aion kokeilla joskus uudestaan, sillä maku oli kyllä juuri sitä mitä pitikin - siis snickersmäistä.

Snickers-kakku

Pohja:
1,5 pötköä dominokeksejä
Noin 75 grammaa voita

Täyte:
2 purkkia kondensoitua maitoa
Noin 100 grammaa suolapähkinöitä
Noin 100 grammaa suklaata

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Leikkaa ylijäävät osat pois. Öljyä vuoan sisäreunat.

Murskaa keksit muruiksi. Sulata voi. Sekoita voi ja keksimuru keskenään ja painele vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Ripottele pohjalle suolapähkinät ja jätä pohja odottamaan.

Tee kondensoidusta maidosta kinuskia. Kinuskia saa kun keittää tölkkejä muutaman tunnin hiljalleen kiehuvassa vedessä tai sitten voit nopeuttaa toimintaa ja käyttää mikroa apuna.

Kaada kondensoidut maidot mikron kestävään kulhoon.

Mikrottamisen kesto riippuu mikrosi tehoista. Omalla mikrollani en voinut pitää tehoja aivan täysillä ja seosta piti sekoittaa pahimmillaan 30 sekunnin välein, jotta se ei kuohuisi ylitse kulhosta. Sekoittamalla säännöllisesti sain kuitenkin aikaiseksi kinuskia. Tein maidot kahdessa erässä, joista kumpainenkin vei ehkä vajaan 10 minuuttia.

Kaada kinuski keksipohjan ja suolapähkinäkerroksen päälle, levitä nopeasti ennen kuin seos jämähtää.

Sulata suklaa vesihauteessa ja valuta suklaasta raitoja kakun päälle tai rouhi vaan suklaasta rouhetta kakun pinnalle.

Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.

Snickers-kakun kuva lainattu Pastanjauhannasta.


Vaikka sää ei suosi, niin seura onneksi suosii aina. Harvoin on yhtä takuuvarmasti mukavaa kuin ruokabloggariseurassa. Kiitos siis vielä kertaalleen minultakin kaikille mukana olleille!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Epäoululaista hipsterismiä ravintolaskenessä

Tervehdin ilolla aina kun pieneen kaupunkiimme saadaan ravintola-alalle uusia toimijoita. Erityisen ilolla tervehdin ei-ketjumafioita edustavia uutuuspaikkoja!

Yksi uusimmista tulokkaista aperintamalla Oulussa on Tuba. Lounaspaikkana aloitellut Tuba on jo laajentanut aukioloaikojaan pidemmälle iltaan ja viikonloppuisin tarjoillaan brunssia. Brunssipaikkojakaan ei liiaksi täältä löydy, joten mukavaa, että sellaistakin on tarjolla. Aiemmin on lähinnä tullut testattua Puistolan brunssia, jossa hinta-määrä-laatusuhde ei ihan ollut kohdillaan.

Tuba on sisustukseltaan kierrätysmeiningillä kasailtu, ja paikan henki onkin harvinaisen epäoululainen. Paikka suorastaan henkii hipsteriyttä! Sellaista, johon törmää usein isommissa kaupungeissa.

Olen käynyt itse Tubassa sekä lounaalla että brunssilla. Lounaan alkuun saa täyttää lautastaan salaattipöydästä ja tarjolla on myös paikan omatekoista leipää. Leipää on myös pieni erä myytävänä ulos päivittäin.

Lounaslistalta löytyy yleensä aina burgeri, salaattia ja jotain muuta, vaikkapa pastaa. Omalla lounaskokeilukerrallani söin kikherne-vuohenjuustoburgerin. Lisukkeena oli salaattia ja marinoituja kasviksia, mutta ranskalaisiakin olisi saanut mikäli olisi halunnut. Burgerin kikhernepihvi oli oikein onnistunut ja vuohenjuusto nyt on aina hyvää!

Brunssia puolestaan testattiin viime sunnuntaina, kun meillä oli kunnia saada Ouluun lomareissulle nykyään Berliinissä vaikuttava Pata & kattila -blogin Liljetys. Muiden ystävien tapaamisen seasta löytyi onneksi aikaa myös vanhojen ruokablogituttujen treffaamiselle. Siispä kolmen naisen joukkiomme, joka sisälsi itseni ja Liljetyksen lisäksi Pastanjauhannan Rosmariinin, päätti testata Tuban brunssipöydän.

Brunssin sisältö vaihtelee jonkin verran, mutta tarjolla on ruokaisia salaatteja, bageleita, hedelmiä, makeita leivonnaisia ja monenlaista muuta hyvää. Erityismaininta hyvästä kasvistarjonnasta sekä mahdollisuudesta saada gluteenittomiakin brunssieväksiä. Liljetys sai eteensä mm. gluteenitonta bagelia ja leipää. Varsinaisten bagel-täytteiden loputtua kokki (jona muuten hääri MasterChef-voittaja Joonas Hämäläinen!) toi Liljetykselle mansikoilla, brie-juustolla ja hunajalla päällystetyn bagelin... lievän kateellisina Rosmiksen kanssa tuijotimme niitä herkkuja!


Brunssi on buffet ja hintaa sillä on 15 euroa. Monipuolisena ja erilaiset ruokavaliot huomioivana settinä tämä ei mielestäni ole laisinkaan paha hinta maksettavaksi. Skumppa maksaa extraa. Brunssi ja piccolopullo kuohuvaa kustansivat yhteensä 24 euroa.

Omalle lautaselleni kasasin mm. tuorejuustolla ja leikkeleellä täytettyä bagelia, talon omaa leipää, tuoretta ananasta, marinoituja kasviksia, raikasta perunasalaattia, vihersalaattia ja marinoitua kaalisalaattia. Tomaatti oli täytetty käsittääkseni soijarouheella. Kahvia ja teetä on luonnollisesti tarjolla, sekä omatekoisen oloista mehua.

Makuja maailmalta -hengessä viime viikonlopun brunssilla oli tarjolla myös mm. lohitäytteistä venäläistä piirasta.

Makealta osastolta ähkyn jo uhatessa nappasin vielä palasen omenaista piirakkaa ja lorotin lautaselle rutkasti suklaista kastiketta sen kaveriksi.

Vaikka Tuba sijaitseekin hieman keskustan laitamilla, ei sinne Oulun keskustan koon huomioiden ole kuitenkaan matka eikä mikään poiketa. Toivon todella, että sijainti ei tee hallaa paikalle ja mahdollisimman moni löytäisi tämän virkistävän erilaisen tulokkaan!

Seuraavaksi täytynee testata Tubaa ilta-aikaan, sillä kesäsäällä myös terassi voisi olla houkutteleva vaihtoehto. Minuun iloinen ja palvelualtis henkilökunta ja paikan hyvä meininki teki vaikutuksen. Toivotan siis Tuban tervetulleeksi Oulun ruokaskeneen ja toivon sen myös pysyvän siellä pitkään!