tiistai 17. joulukuuta 2013

Kermalikööritryffelit

Joulukarkkitehtaassa syntyi piparitoffeiden lisäksi tänä vuonna siis kermalikööritryffeleitä. Niiden reseptin pariin päädyin Kotivinkin nettisivuilla. Koska näihin namusiin ei lisätä sokeria tai siirappia tai muutakaan makeutusainetta, ajattelin niiden olevan kivan erilaisia yleensä överimakeiden joulukarkkien keskellä. Vaihdoin Kotivinkin ohjeessa olleet saksanpähkinät pekaanipähkinöihin, koska niitä oli nyt saatavilla ja mielestäni ne sopivat tähän ihan yhtä hyvin kuin saksanpähkinätkin.

Kermalikööritryffelit

1 desilitra kuohukermaa
200 grammaa tummaa suklaata (käytin Maraboun Premium Dark 86 %)
1 desilitra kermalikööriä
50 grammaa pekaanipähkinöitä

Palastele suklaa ja rouhi pähkinät veitsellä.

Vuoraa (neliskulmainen) vuoka kelmulla.

Kaada kerma kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen.

Ota kattila pois levyltä ja laita suklaat kuuman kerman joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut kerman sekaan.

Lisää kattilaan myös kermalikööri sekä pähkinät, sekoita taas.

Kaada massa kelmutettuun vuokaan ja nosta jähmettymään jääkaappiin.

Anna jähmettyä mieluusti yön yli mutta ainakin muutama tunti.

Leikkaa jääkaappikylmästä massasta sopivan kokoisia suupaloja.

Voit halutessasi pyöritellä tryffelit vielä kaakaojauheessa.

Minulla oli taas kerran ongelmia massan kanssa, rasvaa erottui pintaan jähmettyessä vaikka sekoitusvaiheessa en huomannut mitään erikoista. Onneksi se vaikuttaa lähinnä ulkonäköön eikä makuun.

Nämä eivät tosiaan olleet mitään ällömakeita, joka sai myös kiitosta työpaikalla namusia maistelleilta. Toisaalta joidenkin mielestä nämä eivät olleet niin hyviä kuin piparitoffeet. Makeampien herkkujen ystäville nämä eivät siis välttämättä uppoa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Piparkakkutoffee

Viime vuosina olen lahjonut ystäviä lähinnä ruokapitoisilla lahjoilla, ja niihin on kuulunut aina jonkinlaisia namusia. Olen namutäteillyt usein myös työpaikalla, sillä karkkeja tulee helposti tehtyä iso määrä, eikä yksittäiseen lahjapakettiin ehkä kannata muiden jouluherkkujen lisäksi laittaa liian suurta määrää makeita nameja.

Tällä kertaa karkeista tuli rumia, mutta hyvänmakuisia. Terveisiä vaan työpaikalle, aion tuoda osan sinne tuhottavaksi!

Reseptejä etsiessä ajattelin, että haluan jotain nopeasti ja helposti tehtävää. Piparkakkutoffeen resepti vaikutti juuri sellaiselta. Päädyin reseptiretkelläni Vegemisten blogiin, ja kappas vaan, kun blogipikkujouluissa ollaan vuonna 2010 nautittu juuri näitä toffeita!

Piparitoffee

1 desilitra (laktoositonta) kuohukermaa
0,5 desilitraa (vaaleaa) siirappia
0,5 desilitraa sokeria
1-2 teelusikallista piparkakkumaustetta
(muutama pipari murskattuna)

Asettele foliota esimerkiksi lautasen päälle ja voitele pinta halutessasi (se saattaa helpottaa toffeen irroittamista - tai sitten ei, itse en huomannut juurikaan eroa).

Sekoita lasisessa isossa (mutta mikroosi mahtuvassa) kulhossa sokeri ja piparimauste. Jos aiot laittaa piparimurskaa, riittää 1 teelusikallinen maustetta. Muutoin voit laittaa toisenkin lusikallisen.

Sekoita kulhoon myös kerma ja siirappi.

Mikrota täydellä teholla 6 minuuttia.

Sekoita välillä.

Jatka mikrottamista vielä 2 minuuttia.

Jos haluat laittaa piparimurskaa, sekoita se seokseen nyt.

Kaada seos folion päälle ja anna jähmettyä kunnolla jääkaapissa.

Leikkaa seoksesta palasia (tai pyörittele massasta vaikka palloja, jos se jää pehmeäksi). Kääräise toffeepalat vaikkapa leivinpaperista leikattuihin palasiin, jolloin ne eivät tartu toisiinsa kiinni.

Toffeet käärin tosiaan leivinpaperipalasiin ja isommassa nyytissä on kermalikööritryffeleitä, joiden reseptistä tuonnempana lisää.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vaniljainen omena-kaneliglögi

Sen lisäksi että kokkaus- ja bloggausinto ovat olleet tänä syksynä ja talvena hukkateillä, on myös joulusuunnitelmien tekeminen kokenut saman kohtalon. Jos ennen suunnittelin jo lokakuussa, mitä kaikkea ihanaa voisin ruokalahjoina läheisilleni antaa ja mitä joulupöydässä syödään, en tänä vuonna uhrannut ajatustakaan koko asialle ennen kuin oli pakko.

Pikkujoulusesongin startattua ajattelin kuitenkin, että olisi kiva ajatus viedä emännöivälle ja isännöivälle taholle jotakin omatekoista tuliaista. Siis juotavaa. Siis glögiä. Siispä selaamaan netin lukuisia glögireseptejä. Testattavaksi valikoitui Maku.fi:stä löytynyt vaalea glögi, joka vaikutti simppeliltä mutta silti tarpeeksi maistuvaiselta.

Glögiä setistä tuli pari pullollista ja printtasin niitä varten etiketit. Hyödynnän näissä aina kierrekorkillisia viini- tai muita lasipulloja, joita pullokaappiin on jäänyt odottamaan sitä hetkeä, että joku jaksaisi roudata ne joskus palautusautomaattiin tai kierrätykseen.

Vaniljainen omena-kaneliglögi

1 litra omenamehua
0,5 litraa (alkoholitonta) omenasiideriä
1 vaniljatanko
2 kanelitankoa

Kaada kattilaan omenamehu sekä siideri.

Halkaise vaniljatanko ja laita tangon puolikkaat sekä kanelitangot kattilaan.

Kuumenna neste kattilassa hitaasti kiehuvaksi.

Ota kattila pois levyltä ja anna tekeytyä muutama tunti.

Siivilöi pois joukosta kaneli- ja vaniljatangot.

Pullota.

Tarjoiluvaiheessa kuumenna juoma uudestaan ja terästä vaikkapa viskillä. Joukkoon voi laittaa myös tutut glögimausteet kuten mantelilastut ja rusinat, mutta myös sitruuna sopii mainiosti.

Ilmeisesti glögilahjapullon saaneet pitivät juomastaan, sillä glögi sai vielä erilliskiitoksia jälkeenpäin.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Peruspiparia ja muut oululaiset ruokabloggaajat pikkujouluhengessä

En tiedä miten jaksan joka kerta ällistyä siitä, miten hulvatonta porukkaa oululaiset kanssaruokabloggaajat ovatkaan. Vatsalihaksissa tuntuu vieläkin lauantaisen pikkujoulun nauraminen! Kokoonnuimme tällä kertaa Aina nälkälään Millan ja miehensä luokse. Erityiskiitos siis emännälle huikeasta illasta! Pastanjauhajat, (Diplomi-)insinöörilä, Makuja kotoa, Kokkeillaan, Ghettogourmetilaiset ja Kokkipottila olivat myös mukana hauskuutuksessa.

Aluksi päästiin käsiksi naposteltaviin. Pöydässä oli pariinkin eri tapaan valmistettuja, maustettuja pähkinöitä sekä kikherneitä.

Hannele oli tehnyt meille tarjolle mielettömän makupaletin thaimaalaisen sormisyötävän muodossa.


Kotiharmin sipulidippi vei kieleni mennessään. Rakastan dippejä, ja tämä oli överihyvää.


Kannoin pöytään tässä vaiheessa suolaisenmakean palsternakka-pekonipiirakan, jonka tiesin jo yksien aiempien herkuttelupikkujoulujen ansiosta oivalliseksi tarjottavaksi.

Palsternakka-pekonipiiras
(Glorian Ruoka & Viini 7/2013)

Pohja:
3 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja
1 teelusikallinen suolaa
100 grammaa voita
1 kananmuna
1 ruokalusikallinen vettä

Täyte:
Pari palsternakkaa
Isohko nokare voita
Noin ruokalusikallinen hunajaa
Ripaus suolaa
1 paketillinen (170 grammaa) pekonia
100 grammaa tuorejuustoa (olen käyttänyt tilliä, koska sitä saa laktoosittomana)
1 desilitra ranskankermaa
1 kananmuna
Mustapippuria

Sekoita jauhot ja suola keskenään kulhossa.

Nypi jauhojen sekaan viileä voi.

Riko joukkoon kananmuna, lisää tässä vaiheessa myös vettä ruokalusikallinen.

Sekoita taikina nopeasti sekaisin, älä vaivaa.

Jos sinulla on aikaa, nosta taikina puoleksi tunniksi jääkaappiin, mutta jos aika on vähissä, ei haittaa skipata tätä vaihetta (kokeiltu on!).

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Kuori palsternakat ja leikkaa ne pituussuunnassa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Sulata iso nokare voita paistinpannulla. Sekoita sulaneen voin joukkoon hunaja.

Hauduttele palsternakkaviipaleita hunaja-voiseoksessa sen aikaa, että ovat pehmenneet ja ottaneet pintaansa kauniin kullertavan värin.

Mausta palsternakkaviipaleet vielä ripauksella suolaa ja nosta sitten pois pannusta.

Paista pekonit kypsiksi ja rapeiksi. Silppua pekonit suupaloiksi.

Voitele piirakkavuoka. Voit käyttää joko pitkänomaista tai pyöreää, miten haluat.

Taputtele piirakkataikina vuokaan. Pistele pohjaan haarukalla reikiä.

Sekoita kulhossa tuorejuusto, ranskankerma, kananmuna ja pekonipalaset. Mausta seos mustapippurilla.

Kaada täyte piirakkavuokaan ja asettele päällimmäiseksi palsternakkaviipaleet.

Paista uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Piirakan kuva on itseasiassa ensimmäiseltä kokeilukierrokselta, jonne jäi myös tuo pitkulainen vuokani. Tällä kertaa tarjosin pyöreää versiota, mutten näköjään ollut itse kuvannut sitä laisinkaan. Pyöreästä versiosta löytyy kuitenkin kuvia muiden blogeista, makuun muodolla ei ollut vaikutusta!

Isäntäväen vierailemassa ollut blogiton ystäväpariskunta tarjoili meille ihanan raikkaan ja marjaisan drinksun, joka kuulemma oli sekoitettu vodkasta, mustaherukkalikööristä, omatekoisesta marjamehutiivisteestä sekä kuplavedestä.

Pastanjauhajien johdolla suoritimme virallisen jouluoluttestin. Tulokset löytyvät jauhantapajalta, mutta itse testi oli kyllä hauskaa seurattavaa kommenttipuheenvuoroineen. Vai houkuttaisiko teitä poltetun mökin tuoksuinen (vai kenties makuinen?) juoksuhautaolut?

Oluttastingin ratkaisevaksi, eli bikinikierrokseksi, nousi kinkkukierros. Jauhajat tarjosivat oluiden kanssa maisteltavaksi Nigellan colakinkkua sekä mukavan tuimasti jälkipotkinutta konjakkista sinappia.

Ghettolan isäntä loihti meille muhevaa kalakeittoa simpukoineen ja rapuineen sanfransiscolaisessa hengessä. Keitto meinasi räjäyttää tajunnan, niin hyvää se oli! Reseptiä odotellessa...

Illan emäntä huolehti, että mahtuukohan kenenkään vatsaan enää mitään suolaista, mutta kun glaseeratut minibraatvurstit tulivat uunista, kerääntyi bloggaajajoukko keittiöön noutamaan omansa.

Ilmeisesti illan viiksiteema (päättyihän päivään Movember) sekoitti muunkin kuin Millan pään, sillä osa jälkiruokaosion herkuista jäi tyystin tallentamatta kameraan. Uskokaa siis sanaani, kun sanon että Pekan piparihenkinen kaakku ja karpalojäätelö sekä Heidin ihanat vaahterasiirappiset muffinsit olivat herkkuja nekin.

Kotiharmin lumimunat sentään muistin tallentaa, vaikka niidekin kaverina tarjottu kastike jäikin ikuistamatta.


Oma tarjoomukseni makeaan pöytään oli Valion mainosreseptistä kokeiluun ottamani rommirusinainen rahka-marenkitorttu. Pitäisi vaan uskoa, että meikäläinen ei ole parhaimmillaan näissä makeissa leipomuksissa, sen verran ruma yksilö tuli tästä köökistä ulos jälleen kerran. Onneksi maku oli sentään kelvollinen!

Rommirusinainen rahka-marenkitorttu

Pohja:
175 grammaa kaurakeksejä
65 grammaa sulatettua voita

Täyte:
2 purkkia Valion rommi-rusinarahkaa

Marenki:
3 kananmunan valkuaista
1,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen maissitärkkelystä

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja leikkaa ylitursuvat osat paperista pois. Voitele vuoan reunat.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Murenna keksit ja sulata voi. Sekoita.

Taputtele voi-keksimuruseos vuoan pohjalle.

Esipaista pohjaa uunin keskitasossa 10 minuuttia.

Anna jäähtyä huoneenlämmössä ainakin 15 minuuttia.

Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen.

Erottele valkuaiset kulhoon.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisäten loppuvaiheessa vatkausta vähitellen joukkoon sokeri.

Siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja sekoita.

Levitä jäähtyneen pohjan päälle rahka.

Levitä sitten rahkakerroksen päälle tasaisesti marenki.

Paista uunissa 5-10 minuuttia, kunnes marenki saa hieman väriä pintaansa.

Irrota vuoan reunoihin tarttunut marenki varovasti veitsellä (jos et irroita, saattaa kakkusi/torttusi näyttää hetken päästä tosi rumalta, kuten minulla).

Tarjoile jääkaappikylmänä, mielellään saman päivän aikana.

Rommi-rusinarahkan sijaan voit käyttää vaikka tiramisurahkaa tai maustaa itse rahkan mieleiseksesi. Nämä valmiiksi maustetut ovat toki käteviä, mutta myös jokseenkin teollisen makuisia.

Peruspöperölä kiittää seurasta, nauruista, ähkystä ja muutenkin oivallisesta meiningistä!