perjantai 27. helmikuuta 2009

Masu huokaa, jälkiruokaa!

Yleensä ei tule arkisin tehtyä pahemmin jälkiruokia, joskus viikonloppuisin vaan. Paitsi ravintolassa syödessä pitää kyllä yleensä saada jälkkäriä. Mutta kyllähän se on niin, että vaikka miten täyteen söisi itsensä pääruoasta, niin jälkkäreille on ihan oma mahansa. Jälkkärimahaan mahtuu aina jotain.

Kuten jo todettua, niin olen tällä viikolla oleillut kotosalla flunssan vuoksi ja kun kuume ei ole kuitenkaan järjettömän korkealle kivunnut, niin olen jaksanut kuitenkin kokkailla. Tällä viikolla olen äpöstänyt kahta melko samanhenkistä jälkiruokaa, joista toista onkin kokkailtu muissakin blogeissa. Itse nappasin idean Ketun keittiöstä ja he taas olivat saaneet ajatuksen Tuulentuvasta.

Eli kyseessä olivat siis Ruokatorstain kinuskibanaanit. Ja toinen jälkiruoka oli perinteiset uuniomenat. Molempia nautin vaniljajäätelön säestämänä. Laitan tähän nyt ohjeen molemmille, kun tein ne yhden hengen annoksina. Isommat satsit saa kasvattamalla ainesmääriä.

Kinuskibanaani
(yhdelle)
1 banaani
Kinuskikastiketta (kaupan valmis kelpaa)
Kanelia
Vaniljajäätelöä kyytipojaksi

Kuori banaani ja leikkaa se pituussuunnassa keskeltä halki. Aseta puolikkaat mikron kestävälle lautaselle, lurauta päälle kinuskikastiketta sekä kanelia (ei pakollista) ja mikrota täydellä teholla. Meidän mikro on melko tehokas, joten yksi bansku saa tarpeekseen jo noin minuutissa, mutta jos mikrosi on vähän laiskempi tapaus, niin aikaa voi huoletta lisätä. Plopsauta jäätelöpaketista kaveriksi vaniljajätskiä (jos omistat jäätelökauhan, niin tee palloja, itse en moista omista joten tein vain palasia). Nauti ja ole tyytyväinen.

Hyvää oli, vaikkei kyllä kuvauksellista.

Toinen tämän viikon jälkiruoka oli siis uuniomena(t). Tässäpä ohje niillekin, vaikka ei monimutkaista ole niidenkään tekeminen.

Uuniomena(t)
Omena tai useampi
Kanelia
Fariinisokeria
Vettä
Vaniljajäätelöä

Laita uuni kuumenemaan 200-225 asteeseen. Kuori omena(t) ja lohko ronskeiksi palasiksi. Heitä keskiosa siemenkotineen pois. Jos omistat sellaisen vehkeen, jolla saat näppärästi poistettua siemenkodan keskellä niin käytä sitä. Olen itse hukannut omani jonnekin joskus enkä ole tullut ostaneeksi uutta toistaiseksi. Asettele omenalohkot uunivuokaan ja ripottele päälle kanelia ja fariinisokeria. Määrän voi arvioida silmämääräisesti ja siihen vaikuttaa toki myös miten paljon kyseistä mauista pitää. Olisinkohan yhdelle ompulle ropsauttanut muutaman hyppysellisen kanelia ja ruokalusikallisen fariinisokeria. En kyllä mitannut, ropsin vaan menemään pussista suoraan. Lirauta vuoan pohjalle myös hieman vettä, jotta omenat eivät tyystin kuivahda uunin lämmössä lekotellessaan. Kun uuni on oikeassa lämpötilassa, iske omenat vuokineen keskivaiheille ja anna lekotella lämmössä 20-30 minuuttia. Jos on enemmän omenoita, niin silloin tietysti tuo pidempi aika, ja jos vähemmän niin lyhyempi.

Kun omenat ovat olleet uunissa riittämiin, anna niiden hitusen jäähtyä ja tarjoile sen jälkeen vaniljajätskin kanssa ja lurauta päälle vielä sitä banaanien kanssakin nautittua kinuskikastiketta (kun sitä kerran oli vielä jäljellä). Myös vaahdotettu vaniljakastike toimii näiden kanssa loistavasti.
Lähikuvassa uuniomena ystäviensä kinuskikastikkeen ja jäätelön kanssa.

Nyt blogini hiljenee alkurypistyksen jälkeen toviksi postausten osalta, lähden näet viettämään pääkaupunkiseudulle yhdistettyä huvi- ja työmatkaa ja palaan kotikeittiön ja -koneen ääreen vasta tiistai-iltana. Maukasta viikonloppua kaikille!

Keittopäivä

Keitot ovat varsin riittoisia, maistuvia ja edullisia ruokia, mutta jostain syystä niitä tulee tehtyä aika harvoin. Sitten kun keittoa tekee, sitä syö aivan mielissään ja ihmettelee miksi sitä ei tee useammin. Hassu on ihminen.

Tällä kertaa sairaslomalainen tahtoi soppaa lämmittämään ja valinta osui jälleen kerran luottoruokaan, eli jauhelihakeittoon, joka on helppo tehdä ja aina hyvää.

Jauhelihakeitto
(kattilallinen)

Pari litraa vettä
Vajaa kilo keittoon sopivia yleisperunoita
400 grammaa naudanpaistijauhelihaa
Sipuli
2 lihaliemikuutiota
Juureksia tuoreena tai pakkasesta
(tässä muutama tuore pikkuporkkana + pakastekeittojuurespussi)
Kokonaisia maustepippureita

Lohko perunat keittoon sopiviksi paloiksi (ja jos käytät tuoreita juureksia, niin lohko myös ne). Silppua sipuli. Laita kattilaan pari litraa vettä (tai kattilan koosta riippuen sopivaksi katsomasi määrä) ja heitä veden sekaan pari lihaliemikuutiota sekä sopivasti kokonaisia maustepippureita (olisikohan ollut 10 ja risat) ja laita kattila levylle kuumenemaan. Paista sitten jauheliha paistinpannussa sipulisilpun kanssa ja mausta haluamillasi mausteilla (minulla oli jauhelihamauste, paprikajauhe, suola, mustapippuri). Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, heitä sekaan jauheliha ja pakastekeittojuurespussi (tuoreet juurekset kannattaa tietysti lisätä jo aiemmin sopivassa vaiheessa, jotta ehtivät kypsyä tarpeeksi pehmeiksi). Keitto on valmis, kun kaikki perunat ja juurekset ovat pehmenneet sellaisiksi, että niitä saa lohkottua lusikalla. Ja sitten vain soppa lautaselle ja ruokailemaan!

Höyryävä keitto maistuu talvipäivänä.

torstai 26. helmikuuta 2009

Yksinkertaista herkkua

Tässä bloggauksessa esittelen pastan, joka on helppo tehdä ja syntyy nopeasti. Toistan kyseistä pastaa usein arki-illoin, kun haluan syödä hyvää, mutta ei ole aikaa tai jaksamusta kovin monimutkaisiin virityksiin.

Pastan valmistusainekset.

Kylmäsavulohipasta yhdelle

Kylmäsavulohta

Pieni
sipuli
Tuorejuustoa

Pastaa
Rasvaa tai öljyä pannulle
Mustapippuria (+suolaa)
Pecorinoa tai muuta juustoa pastan pinnalle

Tämä siis käy helposti. Kuumenna vesi ja laita valitsemasi pastat kiehumaan. Minulla oli nyt täysjyväfusilleja, keittoajaltaan 10 minuuttia, joka riittää mainiosti "kastikkeen" valmistukseen. Silppua sipuli ja leikkaa kylmäsavulohi pienemmiksi siivuiksi. Itse laitan annokseen yleensä puolet kuvan paketista eli noin 75 grammaa. Kuumenna pannu ja lisää hieman rasvaa tai öljyä, jossa kuullotat sipulisilppua tovin. Lisää sitten kylmäsavulohisiivut ja melkolailla perään tuorejuusto. Tykkään käyttää tässä tuota Crème Bonjourin kanttarellituorejuustoa, mutta muutkin maut käyvät. Sopiva määrä tuorejuustoa tälle yhden hengen annokselle on noin puolikas tuosta 100 gramman pienestä tuorejuustopakkauksesta. Sekoittele sipulit, lohi ja tuorejuusto pannulla ja anna juuston sulaa hieman. Juusto sulaessaan sitoo ainekset yhteen. Aivan kastikkeeksi sitä ei voi sanoa, koska kovin juokseva lopputulos ei koostumukseltaan ole. Lisää mustapippuria ja suolaa jos mielestäsi tarvitsee. Lohi itsessään on melko suolaista, joten välttämättä extrasuolaa ei tarvitse tähän laittaa. Kun pasta on sopivan kypsää, sotke kalaseos pannulta pastan sekaan, raasta päälle vaikka pecorinoa ja nauti.

Kalpea pasta ei väreillä hurmaa, mutta maullaan kyllä.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Iltapurilainen

Hampurilainen on oiva ja varsin maukas eväs. Kotona siihen saa vielä tuunata mielensä mukaan niin pihvin kuin lisukkeetkin ja samalla voi säädellä näppärästi haukkailemiensa kaloreiden määrääkin. Höttöpurilaiset (niin paikallaan kuin joskus ovatkin) ovat kyllä majoneeseineen yleensä turhan rasvaisaa apetta.

Illalla minut yllätti nälkä. Purilaisen yksi hyvä puoli onkin juuri se, että kotona tehtynäkin se on melkoisen nopeasti muunnettavissa täydeksi masuksi. Siis jos ei ala tekemään sämpylääkin alusta asti itse. Tällä kertaa hyödynsin purilaiseeni kananfilepihviä ja halloumisalaatista yli jäänyttä halloumia.

Virpin iltapurilainen
2 viipaletta leipää (esim. Vaasan ruispala)
Ketsuppia
Kananfilepihvi
Halloumia
Lehtisalaattia
Juustoa (cheddar on paras, mutta edam/muu tavallinen käy myös)
(Majoneesia tai muuta sopivaa soosia, minulla nyt tomaatti-chili salaatinkastike)
Purilainen odottamassa syöjäänsä.

Kuumenna paistinpannulla tilkkanen rasvaa tai öljyä ja paistele siinä kananfilepihvi kypsäksi (muutama minuutti per puoli). Samalla voit paistaa myös halloumin pannun toisella laidalla tai halutessasi ennen/jälkeen kanan paistamisen. Sivele ruispalat ketsupilla (leivät voi myös paahtaa pannulla tai leivänpaahtimessa jos haluaa rapsakkuutta, itse nälissäni tällä kertaa unohdin). Laita alemmalle siivulle salaattia. Asettele halloumit salaatin päälle ja niiden päälle kananfilepihvi (ja lurauta päälle majoneesia tai muuta kastiketta). Asettele päälle vielä juustoa ja toinen leipäsiivu. Katso hetki kivalta näyttävää lopputulosta ja tuhoa sitten ruokasi kauneus sotkuisella syömisellä. Ei onnistu nimittäin minulta sormin eikä välinein hampurilaisen nätisti syöminen ikinä.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Laskiaista ja lohkopottuja

Harmillisesti nappasin itselleni jostakin flunssaviruksen juuri näin laskiaistiistaiksi. Ei siis mäenlaskua tahi kahvilassa nautittua herkullista laskiaispullaa minulle tänään. Laskiaisfiilistä piti kuitenkin saada edes ruokahuoltoon jollakin tapaa, joten hernaria ja pullaa oli saatava. Fyysinen nuutumus ajoi minut kuitenkin valmisruoan linjalle.
Suosikkipurkkihernekeittoni esittäytyy: Lundenin luomuhernekeitto.
Hernekeitto sai kaverikseen ihan vaan ruisleipää kalkkunameetvurstilla ja edamilla.

Jälkkäriksi nautin kaupasta valmiina ostettua laskiaispullaa. Olen maistanut itseasiassa tänä vuonna jo useamman valmistajan pullia (myönnettäkööt, että näistä "sesonkileivonnaisista" laskiaispulla taitaa olla suosikkini!) ja annan parhaat pointsit kyllä tämän päiväiselle pullalle, jonka oli valmistanut Fazer. Pulla sisälsi mansikkahilloa (en pidä vatuista) ja oikeahkoa kermavaahtoa, eikä mitään kreemiä. Pulla maistui, vaikka parhaita ovatkin omatekoiset joissa hillon ja kerman määrää voi jokainen syöjä itse säädellä.

Pelkäksi valmisruokajorinaksi ei viitsi postausta tietenkään jättää, joten tässäpä kuvamaistiainen ja resepti äärimmäisen helppojen ja herkullisten lohkoperunoiden valmistukseen.

Helpot ja hyvät lohkoperunat
Uunivalmistukseen sopivia perunoita 1-2 kpl/syöjä
(potun koosta ja nälästä riippuen)
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kuori perunat ja lohko ne sopiviksi lohkoiksi, esimerkiksi neljään osaan. Asettele perunalohkot leivinpaperoidulle uunipellille. Sivele lohkojen pintaan oliiviöljyä (tai muuta ruokaöljyä) ja rouhi päälle suolaa sekä mustapippuria. Halutessaan perunat voi tietysti maustaa ihan mielensä mukaan millä tahansa muulla mausteseoksella, joka tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta pippuri ja suola ovat toimivaa perussettiä. Paista uunin keskivaiheilla 15-20 minuuttia kunnes saavat hieman väriä ja rapsakoituvat pinnasta. Nauti esimerkiksi pihvin kaverina.


Tällä kertaa lohkoperunat saivat kaverikseen muun muassa kananfilepihvin.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Hallelujaa, halloumi!

Jos olet viettänyt lauantai-iltasi ystävien uutta ikiomaa asuntoa ihastellen, pelaten (ja häviten) lautapeliä ja avautuen erinäisistä ihmisistä ja asioista maan päällä ja olotilasi muistuttaa seuraavana päivänä siitä, että ehkäpä se viimeinen snapsi sitä kotipitäjän tuotosta (minttusellaista) olisi kannattanut sittenkin jättää nauttimatta, suosittelen seuraavaa itse-aiheutetun-olotilan-karkoitussalaattia. Idea on peräisin Kulinaarimurulasta.

Helpottava halloumisalaatti

Salaattia
Tuorekurkkua
Oliiveja
Punasipulia
Halloumia
Sitruunamehua
Suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä


Revi salaattia tarjoiluvadille/kulhoon/lautaselle. Leikkaa tuorekurkusta sopivia palasia ja heittele ne salaatin päälle, samoin kuin oliivit ja rinkuloiksi leikelty punasipuli. Paahda tikuiksi leikkaamasi halloumijuusto pannulla ja spruittaa lopuksi halloumitikkujen päälle sitruunamehua (tuoretta tai purkista, itselläni tällä kertaa purkista, koska olotila esti kaupasta tuoreen noutamisen). Asettele halloumiviipaleet salaatin päälle ja ropsauta lopuksi vielä kaiken päälle cashew-pähkinöitä. Salaatinkastikkeista pitävät voivat turauttaa myös kastiketta koko komeuden päälle. Tämän jälkeen alkaa varmasti jo helpottaa!

Toimii myös ilman sitä itseaiheutettua olotilaa, tätä on testattu allekirjoittaneen keittiössä myös jokseenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja maistui älyttömän hyvältä myös silloin.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kylmää ja makeaa

Sunnuntait on usein vähän sellaisia päiviä, ettei oikein jaksaisi eikä huvittaisi tehdä muuta kuin lojua sohvalla koko päivä. Usein myös haluaisi syödä kokoajan jotain, muttei jaksaisi kauheasti panostaa.

Tämän laiskan sunnuntain piristykseksi tein pirtelöjuomaa, johon innoitti banaani, joka näytti siltä, ettei se enää kauaa ole syömäkelpoinen yksilö.

Banaaninen sunnuntaipirtelö:
(2 annosta)
1 elinkaarensa loppupuolella oleva banaani
Soijasuklaajuomaa (Alpro Soyan 250 ml:n tetra)
Vapaavalinnainen määrä vapaavalintaista jäätelöä (tällä kertaa meillä Valion kermatoffeeta)
Tumpsaus kaakaojauhetta

Kuutioi jätski ja paloittele banaani. Kaada kulhoon soijasuklaajuoman sekaan ja sekoittele sauvasekoittimella sopivaan olomuotoon. Jätskin määrä vaikuttaa juoman pirtelömäiseen koostumukseen, omastani tuli tällä kertaa aika ohutta koska soijasuklaajuomaa lurahti niin paljon eikä jäätelöä viitsinyt ihan tolkuttomasti laittaa kuitenkaan. Tumpsauta lopuksi sekaan hieman kaakaojauhetta ja nauti.


Pirtelö ei pääse ulkonäöllään brassailemaan, mutta maku lienee tärkein.

Sukellus ruokablogistaniaan

Noniin. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Kun tarpeeksi pitkään seurailee aktiivisesti toisten ruokablogeja, sitä alkaa pyörittelemään mielessään ajatusta omastakin blogista. Ruokablogistaniassa tuntuu vaikuttavan mukavia ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita ruoasta muunakin kuin hengenpitimiksi nautittavana mössönä ja haluavat myös jakaa onnistuneet (ja joskus epäonnistuneetkin) kokeilunsa muiden kanssa. Halusin tulla osaksi tuota joukkoa. Niinpä syntyi Peruspöperöä.

Työssäkäyvänä lounaat hoituvat arkisin työpaikkani varsin hyvässä työpaikkaruokalassa. Arki-iltaisin kokkailut kohdistuvat hyvinkin tavallisiin, usein helposti ja nopeasti toteutettaviin perusruokiin, mistä myös blogin nimi juontaa juurensa. Viikonloppuisin ja juhliin kokkailen mielelläni jotain uutta ja erilaisempaakin vaihtelevalla menestyksellä.

Olen iloinen, mikäli blogini löytää oman lukijakuntansa Internetin ihmemaasta, mutta vaikka tätä ei lukisi muut kuin kaverit, niin ainakin saan omat kokkailukokemukset ja reseptit kerättyä yhteen paikkaan kätevästi. Voi sitten jälkeenpäin tarkistaa, mitä siihen kokeelliseen keittoonsa kerran pisti, kun siitä tuli niin maukasta tai mitä tosiaan ei kannata toista kertaa kokeilla.

Jotta ei menisi ihan pelkäksi höpötykseksi, isketään tiskiin ensimmäinen ruokakokeilu. Tätä kokkailtiin meillä eilen. Kaupasta kotiin oli ilmaantunut lohta medaljongina ja halusin omaani jotain pientä vaihtelua. Edellisen illan fetasalaatista oli jäänyt vielä jääkaappiin fetaa ja oliiveja, joten tuusasin feta-oliivi-punasipuli-oliiviöljyseoksen lohen päälle.



Vuoassa pötköttelevät lohimedaljongit. Kreikkalaishenkisen vieressä tavallinen pelkällä suolalla ja sitruunapippurilla maustettu lohi kanssaeläjälle, joka ei halua ruokaansa yleensä mitään "erikoista".


Kreikkalaishenkinen lohimedaljongi

Lohimedaljongi
Fetajuustoa
1 pieni punasipuli
Muutama vihreä oliivi
Loraus oliiviöljyä
Mustapippuria

Tee näin:

Lämmitä uuni noin 200 asteeseen. Iske lohimedaljongi uunivuokaan ja suolaa pinta. Silppua punasipuli todella pieneksi silpuksi. Paloittele feta pikkuruisiksi kuutioiksi. Paloittele oliivit pieniksi siivuiksi. Laita mössön ainesosat pieneen kulhoon ja survo rakennetta mössömäisemmäksi vielä haarukalla. Lorauta joukkoon sen verran oliiviöljyä, että seos hieman notkistuu eikä ole koostumukseltaan enää niin rakeinen. Rouhaise joukkoon hitunen mustapippuria. Sivele mössö vuoassa odottavan lohen päälle ja laita uuniin paistumaan, paistoaika 15-20 minuuttia.

Meillä oli tämän kanssa tällä kertaa perussuomalaisittain kuorineen keitettyjä puikulaperunoita. Mutta varmasti loistavasti olisivat sopineet lohkoperunat ja jos oikein hurjaksi olisi heittäytynyt, niin vielä tsatsiki ja pitaleipä/muu rapsakka vaalea leipä.