keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Arkinen fetasalaatti

Otsikon mukaisesti fetasalaatti on meidän keittiössä arkiruokaa. Sitä tehdään tosi usein lisukkeeksi, kun lautaselle on päätymässä vaikkapa jauhelihapihvejä. Fetan, punasipulin ja muiden salaattitarpeiden yhtälö on sopivasti rapea, raikas ja vähän suolainen. Ja tietenkin salaatti on myös helppo ja nopea valmistaa.

Fetasalaatti
(3-4 lisukeannosta)

Pussillinen/ruukullinen jääsalaattia
1/3 tuorekurkusta
1 pieni punainen paprika (tai puolikas isommasta)
1 punasipuli
Noin 150 grammaa fetaa (tai fetankaltaista salaattijuustoa)

Huuhtele, kuivaa ja revi salaatti kulhoon.

Pilko tuorekurkusta ja paprikasta mieltymyksesi mukaisia palasia.

Kuori punasipuli, halkaise se ja leikkaa sitten puolikkaista ohuita siivuja, jotka voit vielä repiä pienemmiksi suikaleiksi sipulin kerrosten mukaan.

Nostele kulhossa sekaisin salaatti, kurkku, paprika ja sipuli.

Murustele feta salaattiin päällimmäiseksi.

Fetasalaatti toimitti lisukkeen virkaa tänään karitsanjauhelihasta tehdyille pihveille. Vaikka fetasalaatti onkin meillä vakiolisukkeen roolissa, toimi tällä kertaa lautaselle päätynyt yhdistelmä perusruokaa paremmin.

Karitsanjauhelihapihvit tein yksinkertaisesti sekoittamalla noin 400 grammaa jauhelihaa, yhden silputun pienen keltasipulin, yhden silputun valkosipulinkynnen, yhden kananmunan sekä mausteet (suola, mustapippuri, ripaus paprikajauhetta) keskenään. Taputtelin taikinan pihveiksi ja paistoin voi-oliiviöljyseoksessa kypsiksi. Yksinkertaista ja niin hyvää!

Arkiruokaa täytyy sietää vielä muutama päivä, mutta maanantaina suuntaamme talvilomailemaan toivottavasti lämpimälle ja aurinkoiselle Gran Canarialle. Sieltä siis raporttia tuonnempana!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Sitruunainen vuohenjuustopasta

Arki-iltaisin kokkaukseen ei riitä hirveästi aikaa eikä energiaa, vaan ruokien pitää olla mielellään helposti ja nopeasti lautaselle päätyvää sorttia. Usein meillä arkisin syödäänkin salaatteja tai lihaa ja jotakin nopeaa kasvislisuketta. Tänään päätin kuitenkin nähdä edes hieman vaivaa, vaikka aikaa tämäkään resepti ei kyllä hurjasti vaatinut.

Bongasin sitruunaisen vuohenjuustopastan Glorian ruuan ja viinin uusimmasta numerosta ja se houkutteli heti kokeilemaan. Nyt kun viikonlopulta oli jäänyt yli sekä vuohenjuustoa että puolikas sitruuna, oli aivan pakko tarttua toimeen ihan vaan jo jämienkin tuhoamismielessä! Laitan tähän määrät kuten itse tein, yhdelle hengelle.

Sitruunainen vuohenjuuustopasta
(GRV 2/2012)

Täysjyväistä spelttispagettia
Puolikas sitruuna
1-2 kynttä valkosipulia (laitoin 2, oli ehkä liikaa)
Oliiviöljyä
Noin desilitra kermaa
Noin 60 grammaa vuohenjuustoa
Pieni kourallinen pinjansiemeniä
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Keitä pasta suolatussa vedessä.

Tee kastike pastan kypsyessä.

Pese sitruuna.

Kuori ja hienonna valkosipuli.

Paahda pinjansiemeniä pannussa, kunnes saavat hieman väriä. Siirrä sivuun odottamaan.

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki.

Lisää pannulle kerma. Raasta joukkoon sitruunankuori ja purista sitruunasta mehut.

Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Valuta pasta ja sekoita se kastikkeeseen.

Siirrä pasta lautaselle, murustele päälle vuohenjuusto ja ripottele pinjansiemenet. Rouhaise vielä vähän mustapippuria koko komeuden päällimmäiseksi ja nauti.

Pasta oli herkullinen! Valmistus tapahtui nopeasti ja näppärästi mutta maut olivat silti perusarkiruokaa hienommat. Valkosipuli maistui tähän kokonaisuuteen nähden ihan hitusen liikaa ja taisin laittaa pinjansiemeniäkin turhan ronskilla kädellä, mutta olin silti oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kerrassaan nam!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Synttärijuhlat ja pari piirakkaa

Viime viikonloppuna vietimme kanssaeläjän vanhenemispäivää yhdessä ystävien kanssa. Synttärisankari oli esittänyt ainoastaan kainon toiveensa kakun suhteen; siinä piti olla kermaa ja mansikoita. Kakun virkaa toimittamaan pääsi luottokakkureseptini eli mansikka-mascarponekakku. Väliin näin talvella joutui käyttämään pakastemansikoita, mutta päälle koristeeksi sentään löytyi muutama espanjalainen marja pakastimen ulkopuoleltakin.

Pastanjauhannan Rosmariini oli avuliaasti aiemmin tarjonnut itseään apukokiksi synttäritarjoilujen valmistukseen ja tartuin mielelläni tarjoukseen - ensinnäkin kahden ihmisen kädet pilkkovat, sekoittavat ja muutenkin saavat huomattavasti enemmän aikaan kuin yhden. Lisäksi yhdessä kokkaaminen on paljon hauskempaa ja laskee stressitasoa kummasti. Näidenkin kokkaussessioiden aikana kun oli muutama katastrofi lähellä, mutta kummasti pienemmällä paniikilla niistäkin kahden hengen kokkaustiimin voimin selvittiin!

Osittain tarjoiluissa turvauduttiin tuttuihin ja turvallisiin tarjottaviin, kuten kana-pastasalaattiin ja sienipäällysteisiin ruisnappeihin. Piirakoiden osalta kokeiltiin uusia reseptejä.


Punasipuli-fetapiirakka
(Parhaat piirakat & salaatit -kirjasta)

Pohja:
3 desilitraa vehnäjauhoja
100 grammaa voita
2-3 ruokalusikallista vettä

4 punasipulia
2 ruokalusikallista voita
2 ruokalusikallista fariinisokeria (käytimme intiaanisokeria)
2 ruokalusikallista viinietikkaa
1 teelusikallinen suolaa
Rouhittua mustapippuria
200 grammaa fetajuustoa

Sekoita kuutioitu rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää neste ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan, pistele pohja haarukalla ja nosta jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Esipaista pohjaa 225 asteisen uunin keskitasossa kymmenisen minuuttia.

Kuori ja viipaloi sipulit.

Sulata voi paistinpannulla ja paista sipulit pehmeiksi. Lisää sokeri ja viinietikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna seoksen hautua pannulla muutama minuutti.

Levitä sipuliseos esipaistetun pohjan päälle ja murustele fetajuusto päällimmäiseksi.

Paista piirakkaa vielä 10-15 minuuttia.

Me teimme piirakan vähän liian isoon piirakkavuokaan, joten taikinaa ei jäänyt reunoiksi juurikaan ja lisäksi pohjasta tuli tosi ohut ja paistoajat olivat sille ehkä hitusen liikaa. Piirakka oli kuitenkin kivannäköinen ja mitä ilmeisimmin myös makuinen, sillä se kyllä katosi vieraiden suihin. Piirakan toteutuksesta vastasi Rosmis.

Couscous-salaatti tehtiin ilman sen kummempaa reseptiä. Täysjyväluomucouscousin (mikä sanahirviö!) seassa on marinoitua kesäkurpitsaa, paprikaa, tuorekurkkua ja sipulia. Olisi ollut halloumiakin, ellei ostamani kappale olisi sattunut olemaan joku maanantaikappale, joka suli täysin heti paistinpannun kanssa kosketuksissa oltuaan.

Lihaisan piirakan menekin arvelin melko suureksi, joten etsiskelin simppeliä piirakkaa, jonka voisi tehdä uunipellille piirakkavuoan sijasta. Sellaisen löysinkin Ekun keittiöstä.


Jauhelihapiirakka

Pohja:
2 desilitraa vettä
100 grammaa voita
3-5 desilitraa jauhoja (käytin noin puolet luomuruis- ja puolet luomuvehnäjauhoja)
1 teelusikallinen suolaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
2 kananmunaa

Täyte:
700 grammaa luomujauhelihaa
2-3 kynttä valkosipulia
(2 sipulia)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta

Päälle:
5 desilitraa maitoa
4 kananmunaa
Mustapippuria
(Juustoraastetta)

Ohje käskee kuumentamaan pohjaa varten kattilassa veden ja voin. Tein näin, vaikka en kyllä lopulta nähnyt mitään suurta syytä sille, miksi näin pitäisi menetellä. Lisää kuumaan vesi-voiseokseen jauhot. Jäähdytä seosta hetki ja lisää sitten leivinjauhe, suola sekä kananmunat.

Oma taikinani oli 3 desilitran jälkeen täysin velliä, joten lisäsin jauhoja sen verran, että taikinasta tuli edes jotenkin käsiteltävää.

Taputtele taikina leivinpaperoidulle, syvälle uunipellille.

Silppua valkosipulinkynnet (ja silppua myös sipulia, ellei vieraissasi ole henkisesti sipulille allergisia, kuten meillä). Paista jauheliha pannulla sipulisilppujen kanssa kypsäksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella.

Levitä jauhelihaseos piirakkapohjan päälle uunipellille.

Sekoita maito ja kananmunat. Rouhi sekaan mustapippuria.

Kaada maito-munaseos piirakan päälle. Tämänkin määrä oli melko runsas ja aiheutti pientä epäluuloa, mutta onneksi täyte kyllä hyytyi kivasti. Silti määrää voi halutessaan varmasti vähentää ainakin kolmanneksen.

Ripottele päällimmäiseksi vielä juustoraastetta. Me unohdimme sen totaalisesti, eikä se onneksi ihan hirveästi haitannut. Parempaa silti saattaisi juustoversiosta tulla!

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Paistuessaan uunissa jauhelihapiirakka toi mieleen leipäjuuston. Valmiina ja hyytyneenä se onneksi näytti ihan siltä miltä sen pitikin eli simppeliltä lihaistalta piirakalta. Tätä jopa itsekin ehdin maistaa, eikä se hassumpaa ollut!

Jälleen vuotta vanhempi kanssaeläjä sekä minä itse kiitämme vielä kertaalleen isosti saamastamme jelpistä Rosmariinia sekä tietysti kaikkia muita ihania synttärivieraita, joiden ansiosta meillä oli jälleen kerran erinomaisen hauskat kekkerit!