sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Piparinen tiramisu

Lähikauppani on K-market, joka ei välttämättä suuruudellaan loista, mutta kokoonsa nähden valikoima palvelee minua erinomaisesti. Lisäksi kaupassa palvellaan muutenkin, ja pidän siitä, että asiakas otetaan huomioon, toiveita valikoimaan liittyen otetaan vastaan ja niitä myös toteutetaan ja ylipäätään asiakkaalle tulee tunne, että myös mielipide ja ihminen kelpaavat, eikä pelkkä raha.

Lähikauppiaani kyllä pitänee kirjaa plussakorttiasiakkaistaan, sillä olen nyt parina jouluna saanut postissa joulukortin kauppiaalta. Toki  kortti on sellainen valmiiksi painettu, mutta siitäkin tulee jotenkin hyvä mieli. Tämän vuoden joulukortissa oli mukana myös jouluisen jälkiruoan ohje ja päätin tarttua siihen pienin muutoksin, sillä piparitiramisu kuulosti varsin oivalliselta joulujälkkäriltä.

Piparinen tiramisu

Noin 200 grammaa piparkakkuja
Noin 150-200 grammaa omenasosetta
2 desilitraa kuohukermaa
1 purkillinen mascarponea
2-3 ruokalusikallista sokeria
5 ruokalusikallista vahvaa kahvia
3 ruokalusikallista konjakkia
Suklaaraastetta, kaakaojauhetta tai piparimurua koristeluun

Keitä kahvi ja sekoita konjakin kanssa.

Voit käyttää tiramisun kokoamiseen esimerkiksi pyöreää vuokaa.

Asettele valitsemasi astian pohjalle kerros piparkakuista. Jos piparit eivät asetu nätisti, voit tietysti palastella ne tai murustaa pipareiden väleihin jääviin aukkokohtiin palasia.

Kahvi-konjakkiseoksella sekä kostutetaan piparit että maustetaan kerma-mascarponeseos. Älä siis käytä pohjapipareiden kostutukseen koko seosta!

Levitä kostutettujen pipareiden päälle omenasoseesta puolet.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita mascarponen kanssa. Makeuta sokerilla. Lisää seokseen makua sekoittamalla noin kolme ruokalusikallista kahvi-konjakkiseosta mukaan.

Levitä kerma-mascarponeseosta omenasosekerroksen päälle.

Lado uusi kerros pipareita, kostuta lopulla kahvi-konjakkiseoksella, lisää toinen kerros omenasosetta ja levitä lopuksi loput kerma-mascarponeseoksesta päällimmäiseksi.

Koristele tiramisu suklaarouheella, kaakaojauheella tai piparimurulla. Itse käytin koristeluun piparkakkusuklaata.

Kuvausolosuhteet eivät näin vuoden pimeimpään aikaan ole kovinkaan häävit. Valon vähyys ei onneksi pahenna makua. Tähän jälkkäriin voi oivallisesti myös upottaa niitä pipareita joulun jälkeenkin, jos kaikki eivät tule syödyiksi joulun pyhien aikaan!

Muistakaahan olla vielä viime hetkilläkin kiltisti, sillä tontut tarkkailevat edelleen.

Peruspöperölä toivottaa kaikille maistuvaa, mehevää ja mukavaa joulua!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Ihanat fudget

Pumpkin jamin Marin joulukalenteripostaukset ovat ilahduttaneet joulukuisia aamujani, kun hörpin aamukahviani tässä koneella istuen. Luukussa 10 oli aivan ihana fudgeohje, jota oli pakko päästä testaamaan. Pitäähän sitä nyt yhdet karkit jouluksi edes tehdä itse!

Resepti on nopsa ja helppo, joten vielä ehdit tehdä namusia omaa tai läheistesi joulua makeuttamaan!

Minttusuklaa-hasselpähkinäfudge

Noin 100 grammaa voita
2 desilitraa kuohukermaa
200 grammaa minttukrokanttisuklaata
Noin 1 desilitra hasselpähkinärouhetta
3 desilitraa ruokosokeria

Rouhi suklaa.

Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja palastele joukkoon myös voi.

Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä jatkuvasti sekoitellen kymmenisen minuuttia (minulla meni 15). Seoksen pitäisi paksuuntua hieman.

Voit tehdä myös kuulakokeen (joka minulla ei onnistunut, mutta 15 minuutin keittelyn jälkeen silmämääräisesti tuomitsin seoksen valmiiksi, jota se olikin). Kuulakokeessa ota puolisen teelusikkaa seosta ja tipauta kylmään veteen. Jos seos jähmettyy niin, että voit pyöritellä siitä pallon, on seos valmista.

Lisää seokseen rouhittu minttukrokanttisuklaa ja hasselpähkinärouhe. Sekoita pari minuuttia, jotta ainekset ovat kunnolla sekaisin ja suklaa sulanut joukkoon.

Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun laakeaan vuokaan ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Kun seos on jähmettynyt, leikkaa se haluamasi kokoisiin fudgepaloihin.

Fudge on ihanaa! Makeaa, muttei kuitenkaan liian ja pähkinärouhe tuo mukavaa purtavaa muuten pehmeään namuseen. Vein näitä eilen työpaikalle päiväkahvilla tarjottavaksi, ja resepti piti jo jakaa eteenpäin, koska muutkin halusivat tehdä namuja vielä ennen joulua. Kannattaa siis kokeilla, vaikka joulun jälkeenkin!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Vaniljainen glögi

Päätin tänä vuonna kokeilla vaalean glögin tekemistä itse, vaikka edellisvuonna tekemäni mausteinen jouluglögi olikin tosi herkullista. Ylipäätään useammin tulee valittua se tummempi glögiversio vaalean sijaan, mutta nyt päätin siis tehdä toisin.

Onhan tämä vähän pöljää tietysti jakaa glögireseptiä, kun ei ole maistellut lopputulosta, mutta ainakin kesken tekovaiheen glögi maistui hyvältä, joten miksipä ei tovin pullossa oleiltuaankin. Tällä voi siis hyvin lahjoa ystäviään taikka tuhota itse jouluna. Ja jos jää yli, niin loput voi lämmittää viimeistään uutena vuotena!

Reseptin äärelle päädyin Kotilieden nettisivuilla, mutta muuntelin reseptiä hieman määrien ja vähän ainestenkin osalta.

Vaniljainen glögi

1 litra omenatäysmehua (käytin God Morgonia)
3 kanelitankoa
1 bourbon-vaniljatanko
Noin teelusikallinen kardemummansiemeniä
0,25 desilitraa sokeria
1 pullo valkoviiniä

Kaada omenamehu kattilaan.

Halkaise vaniljatanko, kaavi siemenet omenamehun sekaan ja heitä myös tangon puolikkaat kattilaan. Lisää joukkoon myös kanelitangot, sokeri ja kanelitangot.

Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia.

Siivilöi mausteet mehusta pois.

Lisää siivilöityyn mehuun viini.

Jos tarjoilet glögin heti, lämmitä vielä glögi, mutta varo keittämästä.

Jos et tarjoile glögiä heti, kaada se pulloihin ja anna jäähtyä.

Säilytä viileässä.

Kuten sanottua, tekovaiheessa glögi maistui ja tuoksui ihanalle. Toivottavasti se maistuu siltä vielä joulunakin!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Marjaisa jäädyke

Jäädykkeet ovat siitä kivoja jälkiruokia, että ne voi tehdä pakastimeen etukäteen ja nostaa sieltä esiin jälkkärihetken koittaessa. Sopiva myös jouluun, joten tästäpä joulupöytään jälkiruokaa, jos idea on vielä ollut uupelossa! Makuvaihtoehtojahan on valtavasti, jouluversioon voisi murustaa vaikka piparkakkuja.

Meillä jäädykettä tehtiin itsenäisyyspäivän aterian jälkkäriksi. Halusin jälkiruokaankin jotain suomalaista makua, kun alkupalassa oli poroa ja ruisleipää ja pääruuassa juureksia, sieniä ja lihaa. Siispä käytin jäädykkeeseen itse poimimiani mustikoita ja jonkun toisen poimimia, mutta itse pakastamiani mansikoita.

Reseptiin otin suuntimia Kotivinkin karpalojäädykkeestä. En tiedä vaikuttiko marjojen vaihto karpaloista mustikka-mansikkaan niin paljon nestemäärään, mutta reseptin määrillä tuli pikemminkin 14 annosta kuin 4.

Mansikka-mustikkajäädyke

0,5 litraa pakastemarjoja (laitoin puolet mustikoita ja toisen puolen mansikoita)
0,5 desilitraa vettä
2,5 desilitraa tomusokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
2 desilitraa kuohukermaa
1 teelusikallinen vaniljasokeria

Laita marjat sekä vesi kattilaan. Kuumenna kiehumispisteeseen ja siirrä pois levyltä.

Soseuta marjat tasaiseksi seokseksi.

Sekoita marjaseokseen 1,5 desilitraa tomusokeria ja anna seoksen jäähtyä.

Erottele kananmunista keltuaiset omaan ja valkuaiset omaan kulhoonsa.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Vatkaa keltuaiset ja 1 desilitra tomusokeria vaahdoksi.

Vatkaa vaniljasokerilla maustettu kerma vaahdoksi.

Sekoita marjasoseeseen keltuaisvaahto, kermavaahto ja lopuksi vielä valkuaisvaahtokin.

Kaada seos silikonisiin muotteihin tai kelmulla vuorattuun vuokaan.

Nosta hyytymään pakastimeen ainakin neljäksi tunniksi, mieluusti yön yli.

Minä jäädytin jäädykkeestä osan silikonisiin muffinssimuotteihin mutta koska massaa tosiaan oli aivan valtava määrä, kaadoin osan kelmulla vuoraamaani leipävuokaan.

Nosta jäädyke hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön, jotta saat sen irtoamaan helpommin. Tai jos tarjoilet isommasta vuoasta, kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa tarjolle.

Näin joulun aikaan jäädykkeen voi tarjoilla vaikkapa piparimurun kanssa!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Spagettia munakoisolla ja makkaralla

Jääkaapissa oli munakoiso, jonka viimeiset käyttöhetket olivat hyvin lähellä. Siitä täytyi siis keksiä jotain ruokaa. Mutta ei tehnyt mieli mitään paistosta tai muutakaan sellaista, mitä aiemmin olen munakoisosta kokannut. Lisäksi päähäni oli pinttynyt mieliteko jostakin hyvästä, lihaisasta makkarasta.

Makkaran ja munakoison yhdistäminen johonkin ei-paistokseen ei varsinaisesti saanut ideoita tulvimaan päähäni, joten selasin reseptejä. Lopulta yhdistelin kahta Jamie Oliverin pastareseptiä Alastoman kokin paluu -kirjasta ja niin syntyi spagettia munakoisolla ja makkaralla.

Spagettia munakoisolla ja makkaralla
(2 reilunkokoista annosta)

Pieni munakoiso tai puolikas isommasta
Noin 100 grammaa hyvää makkaraa (käytin pannuwurstia Thüringenin tapaan)
1 keskikokoinen sipuli
1 kynsi valkosipulia
2 kuivattua punaista chiliä
Noin teelusikallinen korianterinsiemeniä murskattuna (itse käytin jauhetta)
1 tölkillinen kirsikka- tai luumutomaatteja
Oliiveja
Oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria
Tilkka viinietikkaa

Täysjyväspagettia

Parmesania raastettuna

Poista munakoisosta kanta ja leikkaa noin sentin kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli.

Leikkaa makkara suupaloiksi.

Kaada paistokasariin oliiviöljyä.

Paista sipulisilppua, korianterinsiemenmurskaa/jauhetta, munakoisokuutioita ja makkarapaloja kauniin kullanruskeiksi. Murustele sekaan myös chilit. Lisää öljyä tarpeen mukaan.

Kaada pannulle tomaatit tölkistä. Painele kauhalla/lastalla tomaattien rakennetta rikki.

Anna kastikkeen pulputella 5 minuuttia. Lisää sitten sekaan oliivit.

Mausta suolalla, mustapippurilla ja lorauksella viinietikkaa.

Anna kastikkeen keittyä kasaan sillä aikaa kun keität spagettisi kypsiksi.

Kun spagetit ovat kypsiä, valuta ne ja nostele kastikkeen kanssa sekaisin.

Tarjoile runsaan parmesanraasteen kera. Rouhi vielä halutessasi annoksen päälle mustapippuria myllystä.

Pasta oli mukavan erilainen, tuhti mutta tavallaan myös raikas. Lisäksi oma satsini oli kovin tulinen, sillä sekosin ajatuksissani murennellessani kuivattuja chilejä ja niitä meni kastikkeeseen liikaa. Poltteestakin huolimatta varsin mukava ruoka, jota tulee varmasti tehtyä toisenkin kerran.

Pastasta saa luonnollisesti myös helposti tehtyä kasvisversion jättämällä makkarat pois. Maistuvaa olisi varmasti niinkin!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Herkkuleipä

Olen viime aikoina hurahtanut avokadoon, kuten varmaan aika moni muukin avokadopastan ansiosta. Pastan lisäksi olen laittanut avokadoa evässalaattiin ja leivälle. Tämän hetken suosikki-iltapala-, välipala- tai aamupalaleipä sisältääkin siis avokadoa!

Herkkuleipä

Pala ruisleipää
Avokadoöljyä tai oliiviöljyä
Puolikas kypsä avokado
Mustapippuria
Pecorinoa tai parmesania lastuina

Paahda ruisleipä.

Lorota ruisleivälle öljyä.

Kaavi kypsästä avokadon puolikkaasta sisukset leivälle tai leikkaa siivuiksi ja asettele leivälle ne.

Rouhi avokadon päälle mustapippuria myllystä.

Vuole pecorinosta tai parmesanista lastuja leivän päälle.

Herkuttele!

Avokadojen syömisen ainoa hankaluus on löytää juuri se täydellisen kypsä yksilö. Aina kaupan valmis syötäväksi -avokadotkaan eivät ole oikeasti optimaalisessa syömäkypsyydessään ja raakojen kypsytys kotona tietysti vaatii pientä kärsivällisyyttä. Mutta lopputulema palkitsee, nam.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Pikkujoulutunnelmia

Ennätysmäärä oululaisia ruokabloggareita aveceineen sekä pari etelän vahvistusta kokoontui viime lauantaina pikkujouluhengessä kekkeröitsemään, kun Kokkeillaan-blogin Kotiharmi oli meidät kutsunut luokseen. Kun illan ruoka- ja juomahuollosta vastaavat ihanat blogit Pastanjauhantaa, (Diplomi-)insinöörin keittiö, Aina nälkä, Sokerikukkasia, Kokit ja Potit, Ghetto Gourmet, Unelias kokki sekä Soppaa ja silmukoita, ei illasta voi seurata muuta kuin nauramisesta kipeytyneet posket, ähkyinen vatsa ja hilpeän huppelinen pikkujoulumieliala.

Aluksi tarjolla oli kaikenlaista ihanaa pientä suolaista naposteltavaa. Rieskarullissa Kotiharmi oli kekseliäästi käyttänyt sisällä muun muassa piparimurua! Saaristolaisleipästen päällä puolestaan lohta ja kauniit lusikat oli päällystetty porolla, tuorejuustolla ja persikalla. Nam mitä pikkusuolaisia!

Croustades-kupposia oli kahdenlaisia, ylimmässä kuvassa olevalla mangosalsalla täytettyjä ja kuvaamatta jääneitä lohiversioita. Molemmat olivat peräisin Ghettolasta, ja maistuivat mahtavilta.

Pikkujoulusiili oli Soppa-Marjan ja Kokki-Hannelen yhteistyön tulos, kuten myös mahtavat karkkipossuleipäset, joita ahdoin napaani enemmän kuin monta.

Pääruokaosastolta ainoa järkevä otokseni näyttikin sitten olevan tästä couscous-salaatista. Mutta uskokaa, kun sanon, että yrttimantelivoiset sienet, lempeä punajuurivuoka, täydellinen hirvi, ja lohipastrami olivat myöskin vallan herkullisia. Tai jos ette usko, niin käykää katsomassa pikkujoulupostauksia muista blogeista, siellä oli muistettu ottaa kuvia niistäkin!

Itse vein lämminruokasektorille tarjottavaksi jonkinlaista keittoa/pataa/muhennosta, jossa oli papuja, pekonia ja chorizoa. Vaikka pikkujoulupäivänä ei juuri pakkasta ollutkaan, oli mukavasti lämmittävä keitos oikein kiva ruoka sekin, ja iso kattilallinen katosi parempiin suihin.

Mustapapu-pekoni-chorizopata
(iso kattilallinen)

400 grammaa kuivattuja mustapapuja
2 pakettia pekonia
5 pientä kynttä valkosipulia
2 keltasipulia
Noin 100 grammaa chorizoa
2 tuoretta punaista chiliä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
2 tomaattimurskatölkillistä vettä
Reilu ruokalusikallinen lihafondia
Mustapippuria, paprikajauhetta, suolaa
Öljyä

Jos käytät kuivattuja papuja, niin ne täytyy laittaa likoamaan veteen jo edellisenä päivänä, sillä kuivien mustapapujen pitäisi liota vedessä sellaiset 8-12 tuntia mieluusti ennen keittämistä.

Liottamisen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään sen sitten vedessä kypsäksi, vajaan tunnin verran.

Kypsät pavut taas huuhdellaan. Kerralla kannattaa preparoida isompi satsi papuja, ne voi keitettyinä sitten vaikkapa pakastaa odottamaan seuraavaa kokkauskertaa. Tai voit tietysti ostaa pavut valmiiksi käyttökunnossa kaupasta!

Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet.

Saksi tai silppua chili. Itse käytän saksia, joten kädet säästyvät chilin poltteelta ja chilivahinkojen (esim. hieronpa silmääni chilisellä sormella!) määrä minimoituu.

Pilko pekoni ja chorizo suupaloiksi.

Paista pekonit pannulla kypsiksi, siirrä lautaselle odottamaan.

Ota iso kattila, lorauta pohjalle öljyä. Kuullota valkosipulia ja sipulia öljyssä, kunnes hieman pehmenevät. Lisää joukkoon chili.

Lisää sipuleiden ja chilin joukkoon pekonit ja chorizot. Pyörittele hetki.

Lisää joukkoon mustapavut, tomaattimurska, vesi ja fondi. Sekoita.

Mausta keitos mustapippurilla ja paprikajauheella, tarkista suola. Fondi, pekoni ja chorizo voivat hyvinkin riittää, mutta lisää suolaa, jos keitos tuntuu vielä sitä kaipaavan.

Anna pulputella miedolla lämmöllä noin tunnin verran.

Tällä määrällä tulee tosiaan iso kattilallinen, joten puolittamalla reseptin pääset likemmäs arkisen kokkailun kokoluokkaa. Meitä kun taisi olla pikkujouluissa yhteensä 18 tyyppiä tätä kattilallista tuhoamassa.

Kaveriksi padalle ja muuten vain tarjottavaksi tein Jytiksen Herkussa ja Koukussa testaamaa parmesanpatonkia, jonka resepti vaikutti tarpeeksi simppeliltä ja nopealta valmistettavalta, sillä aikani oli pikkujoulupäivänä hieman rajallinen istuttuani aamupäivän luennoilla.

Parmesanpatonki
(2 patonkia)

2,5 desilitraa vettä
25 grammaa hiivaa
1 teelusikallinen suolaa
5-6 desilitraa (durum)vehnäjauhoja
2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Täytteeksi:
Oliiviöljyä
Parmesanraastetta
(Kuivattua) basilikaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.

Lisää joukkoon öljy ja ala hiljalleen lisätä sekaan myös jauhoja käsin vaivaamalla.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina kahteen osaan. Taputtele taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 20 senttiä leveäksi ja 40 senttiä pitkäksi.

Sivele taikina oliiviöljyllä, raasta päälle parmesania ja ripottele sekaan basilikaa.

Rullaa pitkältä sivulta pötkyläksi. Jätä patongit saumapuoli alaspäin leivinpaperoidulle pellille kohoamaan kaksinkertaisiksi. Tee patonkien pintaan halutessasi veitsellä vinot viillot.

Voitele patongit vedellä ennen paistamista.

Paista patonkeja 250 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.


Tein taikinan tuplana, ja käytin Jytiksen tavoin durumvehnäjauhoja. Omiin patonkeihini ei tullut näkyville sisällä olevat kierteet ollenkaan, mutta maku oli onneksi silti aivan onnistunut!

Makealla osastolla meitä hemmoteltiin muun muassa tällä aivan mielettömän ihanalla suklaakakulla, jonka Sokerikukkas-Kardemumma oli meille loihtinut.


Illan söpöyspalkinto menee ehdottomasti Aina nälkä -Millan macaronseille, joiden esillepano oli ihastuttavan jouluinen. Jälkkäriä tarjoili myös insinööri-Pekka, mutta Pekan uuden hienon jäätelökoneen tuotoksista minulla ei ole kuvallista todistusaineistoa.

Sen sijaan olin muistanut kuvata makean, mahtavan suklaisen eggnogin! Täydellinen talvijuoma.

Kiitän täten sydämestäni emännöinyttä tahoa sekä kaikkia illan osallistujia - työhuolista ja muista viime aikojen negatiivisuuksista huolimatta onnistuin viettämään hulvattoman ja hilpeän pikkujouluillan, eikä se olisi onnistunut ilman teidän ensiluokkaista seuraanne.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Possu on parasta

Tutustuin pulled porkiin ja siitä jalostettaviin leipiin taikka burgereihin varmastikin Ghettolan myötävaikutuksesta jo aikaa sitten, mutta jostakin ihmeellisestä syystä en ole ennen viime viikonloppua tullut tehneeksi pulled pork -appeita omassa keittiössäni. Tästäkin possuherkusta on tullut yhdenlainen hitti, viime aikoinakin sitä on valmistettu yhdessä jos toisessakin blogikeittiössä.

Pyhäinpäivä, jolloin oikein mitkään paikat eivät ole auki, oli varsin oivallinen päivä tehdä pitkään uunissa hauduteltavaa apetta. Possun lapaa varasin Makkarakaupasta jo aiemmin viikolla jemmaan, jotta saisin lihan heti lauantaiaamusta uuniin.

Suuntimia kokkailuun hain sekä Ninnin á la gourmande -blogista että Hesarin ruokasivuilta. Ninniltä varastin myös sämpyläohjeen, Hesarilta puolestaan barbeque-soosin.

Pulled pork

Reilu 2 kg possun lapaa (tai etuselkää tai kassleria)
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
Chilijauhetta
Vettä

Mausta possun lapa hieromalla sen pintaan ympäriinsä ronskilla kädellä suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja chilijauhetta.

Nosta possu isoon pataan ja lorauta padan pohjalle hieman vettä.

Kansi päälle ja possu uuniin, noin 150 astetta ja mitä useampi tunti, niin sen parempi. Meidän possu muhitteli uunissa sellaiset viitisen tuntia.

Kun possu on hautunut hajoavan pehmeäksi, nosta se uunista, anna hieman jäähtyä ja riivi sitten kahden haarukan avulla suupalasuikaleiksi. Voit kostuttaa lihaa muutamalla lusikallisella paistoastiaan kertynyttä lientä.

Sämpylät
(Noin 8 kappaletta)

2,5 desilitraa maitoa
25 grammaa hiivaa
25 grammaa sulatettua voita
1 ruokalusikallinen siirappia
0,5 teelusikallista suolaa
5-6 desilitraa jauhoja
Vehnäleseitä sämpylöiden päälle ripoteltavaksi

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota siihen sitten hiiva. Lisää suola ja siirappi.

Vaivaa nesteen sekaan jauhot. Lisää vielä sulatettu voi ja vaivaa taikinaa viitisen minuuttia sen jälkeen.

Anna taikinan levätä keittiöpyyhkeellä peitettynä puolisen tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kimmoisaksi.

Pyörittele taikinasta sämpylöitä ja nosta ne leivinpaperoidulle uunipellille. Anna kohota taas liinalla peitettynä parikymmentä minuuttia.

Kohotuksen jälkeen voit vielä voidella sämpylät maidolla ja ripotella päälle vehnäleseitä.

Paista sämpylöitä 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Sämpylöistä tuli Ninnin ohjeella oikein meheviä ja täyttötarkoitukseen passeleita. Kanssaeläjäkin kehui näitä erityisen hyviksi!

Barbeque-soosi

1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
Tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)
Puolikas tuore punainen chili
2 ruokalusikallista soijakastiketta
2 ruokalusikallista balsamiviinietikkaa
Noin puoli desiä (raakaruoko)siirappia
1 limetin mehu
Öljyä
Suolaa, mustapippuria

Kuori sipulit ja silppua. Pilko myös chili.

Kuumenna kattilassa reilu loraus öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää joukkoon chili, soijakastike, balsamiviinietikka, siirappi, limetin mehu ja tomaattimurska. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin sekaisin.

Anna kastikkeen pulputella noin tunnin verran aina välillä sekoittaen.

Kokoa leipä! Halkaistun sämpylän väliin voit kasata mieleisiäsiä täytteitä, yksinkertaisimmillaan liha ja kastike riittävät. Meillä väliin laitettiin myös salaattia ja tässä nimenomaisessa leivässä näyttäisi pilkottavan myös juustoviipale. Coleslaw toimii erinomaisesti myös tässä yhteydessä, joko täytteenä tai sivussa.

Pulled pork, tai nyhtöpossu, kuten Campasimpukka-blogissa on oivallisesti ruokaslangia suomennettu, on mielettömän helppo ja herkullinen kokattava. Ja edullinenkin, sillä possun ns. huonompia osia saa huomattavasti halvemmalla kuin vaikka filettä.

Maku ja etenkin tuoksu olivat kohdallaan vielä maanantaina jämiä työpaikkalounaalla lämmittäessäni, sillä parikin työkaveria ilmaantui kehumaan eväideni tuoksuominaisuutta. Tehkää siis tekin!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lähes aito avokadopasta

Safkaa-kirjasta löytyvä avokadopastan resepti on noussut aivan uskomattomaan kiitoon niin ruokablogipiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Työpaikkojen lounaspöydissä puhutaan siitä, kuka on jo kokeillut ja ketkä aikovat tehdä sitä mahdollisimman pian. Useat ruokabloggarit ovat hehkuttaneet pastaa omissa blogeissaan.

Eihän tällaista reseptiä vaan voi ohittaa, pakko on myös kokeilla itse. Perjantaipastaksi päätyi siis tällä kertaa avokadopasta. Tosin ihan aito avokadopasta tämä ei ollut, sillä kaupan valikoimien vuoksi omasta pastastani jäivät uupumaan reseptinmukaiset lehtipersilja ja pecorino. Avokadokin olisi voinut olla vielä kypsempi!

Avokadopasta
(yhdelle)

Puolikas valkosipulinkynsi tai pieni kokonainen kynsi
Neljäsosa chilistä
Puolikkaan limetin mehu tai pienen kokonaisen limetin mehut
1 kypsä avokado
0,25 desilitraa oliiviöljyä
Kourallinen tuoretta basilikaa
(Kourallinen tuoretta lehtipersiljaa)
1 desilitra yhteensä raastettua pecorinoa ja parmesania
Suolaa, mustapippuria
Noin 250 grammaa spagettia


Tee kastike samaan tarjoilukulhoon taikka syvälle lautaselle, josta tarjoat pastan.


Pilko valkosipuli ja chili.


Purista joukkoon mehut limetistä.


Halkaise avokado ja poista siitä kivi. Leikkaa sisukset veitsellä kuutioiksi ja koverra sitten lusikan avulla sisukset kulhoon/lautaselle.


Silppua yrtit ja lisää muiden ainesten joukkoon.


Raasta juusto(t) ja laita nekin kulhoon.


Lisää öljy, suolaa ja pippuria. Sekoita.


Maista kastikeaineksia. Suolaa tulee olla riittävästi, tai muuten lopputuloksesta saattaa tulla kovinkin mauton.


Keitä spagetit hyvin suolatussa vedessä.

Ota talteen vajaa puoli desilitraa keitinvettä ja sekoita se kastikkeen joukkoon.


Valuta pasta ja sekoita kulhossa/lautasella kastikkeen kanssa hyvin sekaisin.

Raasta vielä päälle parmesania ja rouhi mustapippuria myllystä ja nauti!

Pasta oli hyvää, ja maistui aika eriltä, kuin olisin ainesosalistan perusteella osannut kuvitella. Varmasti testaan tätä vielä toistekin niin, että kaikki ainekset ovat alkuperäisen reseptin mukaisia.

Testatkaa siis ihmeessä. Avokado ei tosiaan maistu tässä varsinaisesti avokadolta, vaan tuo ruokaan pehmeyttä. Oikein mainio kasvispasta!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Apple pie

Viime viikolla pidin varsinaisen omenaillan keittiössäni, sillä minulla oli iso kassillinen siskon luota roudattuja omppuja, jotka piti saada hyödynnettyä. Suurin osa päätyi soseeksi ja pakastimeen, osasta kokeilin keittää mehua ja osa pääsi osaksi omenapiirakkaa. Siskon vinkistä päädyin amerikkalaishenkiseen versioon piirakasta. Sopivan reseptin äärelle päädyin Pirkan sivuilla.

Muuttelin reseptin määriä, sillä tein oman piirakkani pieneen irtopohjavuokaan. Omenoiksi tällaiseen piirakkaan sopivat parhaiten juuri hapokkaat, kirpsakat omput. Ja kyytipojaksi kannattaa varata jotakin vaniljaista!



Apple pie
(pieneen irtopohjavuokaan)

Taikina:
2 desilitraa vehnäjauhoja
1 ruokalusikallinen sokeria
75 grammaa voita
0,25 desilitraa kylmää vettä

Täyte:
Noin puoli kiloa kotimaisia omenoita
0,25 desilitraa sitruunamehua
0,75 desilitraa sokeria
0,75 ruokalusikallista vehnäjauhoja
0,75 teelusikallista kanelia
0,5 teelusikallista vaniljasokeria
12,5 grammaa voita

Laita taikinakulhoon jauhot, sokeri ja sulatettu rasva. Sekoita nopeasti ryynimäiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikinaksi.

Laita taikina jääkaappiin odottamaan.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Kuutioi omenat ja mausta sitruunamehulla.

Sekoita sokeri, jauhot, kaneli ja vaniljasokeri keskenään. Sekoita seos sitten omenakuutioiden joukkoon.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse siitä kaksi ympyrää eli piirakan pohja ja kansi. Jos kaulitseminen ei onnistu, voit myös yrittää taputella taikinan vuoan pohjalle ja kaulita vain kansiosion. Taikinan tulisi nousta myös piirakkavuoan reunoille.

Levitä omenatäyte pohjataikinan päälle piirakkavuokaan ja laita täytteen päälle vielä muutama pieni nokare voita.

Nosta toinen taikinalevy kanneksi ja nipistä pohja ja kansi kiinni toisiinsa parhaasi mukaan.

Pistele piirakan kanteen haarukalla reikiä.

Paista 200 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia.

Tarjoile mehevä omenapiiras vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Parhaimmillaan piirakka on vielä hieman lämpimänä, muttei kuitenkaan kuumana.

torstai 25. lokakuuta 2012

Mansikkainen smoothie

Tykkään smoothieista, mutta olen ollut kamalan laiska tekemään moisia itse. Jotenkin ajatus siitä, että esimerkiksi aamulla pitäisi latoa kannuun hedelmiä tai marjoja ja muita tykötarpeita ja sitten surruuttaa ne vielä kovaäänisellä sauvasekoittimella tai blenderissä sekaisin, on tuntunut niin kovin työläältä ja suorastaan mahdottomalta. Kunnes sitten eräänä iltavuoroaamuna päätin kokeilla, eikä se niin työlästä ollutkaan!

Jos siis haluaa aamupaloihinsa vaihtelua (oma vakioaamupalani kun on se jälkiuuniruisleipä oivariinilla, leikkeleellä, juustolla ja tuorekurkulla), kannattaa kokeilla vaikka smoothieta. Ja tiedän kyllä, että smoothie-villitys taisi olla ja mennä jo ajat sitten, että mitenkään trendikkyyden aallon harjalla tässä ei ratsastella.

Rahka-mansikkasmoothie
(yhdelle)

Puoli purkkia rahkaa (esim. Ehrmannin on hyvä)
Kymmenkunta pakastemansikkaa
Pieni loraus maitoa
Hunajaa

Sulata mansikoita hieman, jotta ne on helpompi saada muussautumaan.

Laita kannuun (jos käytät sauvasekoitinta) tai blenderiin mansikat, lusikoi päälle puoli purkillista rahkaa, lorauta hieman maitoa ja myös hieman hunajaa. Sitten vaan surautat sekaisin sopivan smoothiemaiseen koostumukseen.

Aikaa smoothien tekoon ei kyllä mene juuri sen voileivän tekoa kauempaa, joten ainakin tulin todistaneeksi itselleni, että joskus kannattaa kokeilla juttuja, vaikka ne muka työläiltä vaikuttaisivatkin.

Hassua on myös se, miten rahka ei maistu tässä oikeastaan ollenkaan rahkalta. Rahka jää minulla pelkiltään usein syömättä, koska happamuus on vähän liikaa. Tässä se katoaa mansikoiden maun alle kätevästi, ja varmaan se pieni hunajalisäys auttaa myös tätä asiaa sopivasti.

Testasin rahkapohjaista smoothieta ihan proteiinilisäys mielessäni. Tässäpä sitä ainakin tulee nautittua vähärasvaista protskua simppelissä ja hyvältä maistuvassa formaatissa!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Sunday Roast

Vietin viikonloppua siskoni luona Pirkanmaalla. Kotiintuomisina sain valtavan kassillisen viimeisiä omppuja ennen talven tuloa, ja ne tuolla odottavatkin kokkaajaansa. Eilen pääsin myös kokkauspuuhiin, sillä sisko oli suunnitellut meille lounaaksi peribrittiläistä Sunday Roastia. En ollut eläissäni tehnyt kyseiseen ateriakokonaisuuteen olennaisesti kuuluvia Yorkshire Puddingseja, mutta nytpä olen!

Sunday Roast koostetaan siis lihasta, joka usein on paistia tai kokonaisena paistettu lintu, joka on täytetty Turkey Stuffingilla. Meillä vedettiin tällä kertaa vähän mutkia suoriksi, ja lihana käytettiin kanapihvejä, kastikekin tehtiin ihan vaan pussista. Kasviksiksi keiteltiin kukkakaalta ja porkkanaa.

Ohjeistusta Roast Potatoesiin ja Yorkshire Puddingseihin otimme täältä.

Yorkshire Pudding
(kuudelle)

4 kananmunaa lasiin rikottuna
Maitoa saman verran kuin munia
Vehnäjauhoja saman verran kuin munia ja maitoa
Noin 2 ruokalusikallista öljyä
Ripaus suolaa
2 ruokalusikallista kylmää vettä

Riko munat lasiin ja mittaa toisiin laseihin saman verran maitoa ja jauhoja.

Sekoita kulhossa keskenään munat ja maito sekä ripaus suolaa. Anna seistä 10 minuuttia.

Lisää jauhot maito-munaseokseen vähän kerrallaan ja sekoita vispilällä samalla niin, ettei taikinaan muodostu klimppejä.

Jätä taikina olemaan vähintään puoleksi tunniksi, mutta useampi tuntikaan ei haittaisi. Meidän taikina odotteli ehkäpä noin tunnin verran.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Voitele 12-koloinen metallinen muffinssivuoka huolellisesti öljyllä.

Kuumenna muffinsivuokaa uunissa niin, että vuoan kolot ja niissä oleva öljy kuumenevat kunnolla.

Lisää taikinaan 2 ruokalusikallista kylmää vettä ja vispaa vielä kunnolla sekaisin.

Kaada taikinaa muffinssivuokaan niin, että koloissa on vajaa puolikas tai 1/3 kolosta taikinaa.

Paista puddingseja uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia. Tarjoile heti.

Olin aluksi aivan varma, etteivät puddingsit kohoa lainkaan, mutta niin ne vain kohosivat. Oli pakko ottaa varalta kuvia jo uunin luukun lävitse, jos olisivat lässähtäneet kokonaan heti uunista tulonsa jälkeen. Lopputulos oli kuitenkin oikein onnistunut!

Paahdetut perunat
 (kolmelle)

8 pienehköä, jauhoista perunaa
Noin 4 ruokalusikallista öljyä
Suolaa, mustapippuria

Kuori perunat ja halkaise ne kahtia.

Keitä perunoita noin 10 minuuttia, kaada vesi pois ja kuivaa perunat talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä.

Kuumenna uuni 220 asteeseen.

Lorauta öljyä uunivuokaan, mielellään metalliseen. Kuumenna astiaa ja öljyä uunissa hetki.

Ota kuuma vuoka uunista ja nostele perunat siihen varovasti, ettei öljy pärsky. Lusikoi öljyä myös perunoiden päälle. Ripottele perunoiden pintaan suolaa ja pippuria joko tässä vaiheessa, tai vasta paiston jälkeen, kummin tykkäät tehdä. Minä laitoin ennen uunia, sisko sanoi brittien laittavan vasta paiston jälkeen.

Paahda perunoita uunissa vielä noin 45 minuuttia, kunnes ne ovat pinnasta rusehtavia ja rapsakoita.

Sunday Roastin kokkaamista oli oikein kiva kokeilla, ja voisinpa tehdä moista ihan kotikeittiössäkin. Sillä kerralla voisin paistaa vaikkapa nautaa paistina ja tehdä paistonesteistä aterialle kastikkeen tai siis gravyn, kun kerran Sunday Roastista puhutaan.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Lämmittävä chilikaakao

Talvi tekee tuloaan, vaikka minä kuinka haluaisin vielä viettää syksyä. Eilen satoi jo hiukan lunta ja paljon räntää. Viileneviin ilmoihin ja vääjäämättä saapuvaan talvikeliin täytyy varautua lämmittävillä asioilla. Kuten nyt esimerkiksi kuumalla kaakaolla. Ja vielä paremmin chilisellä kuumalla kaakaolla!

Muutamat kuumat kaakaot olen itselleni keitellyt iltojen iloksi, mutta tällä kertaa inspiraation lähteenä toimi tämä pikkuruinen luomuchilisuklaa. Sain suklaan Lontoon hotellista lähtiessäni lahjuksena, survoin sen käsilaukkuun ja melkein unohdin sinne. Paljaaltaan syöpöttelyyn suklaa oli minun makuuni hieman liian tujakan tumma ja chilinen samassa paketissa, joten ajattelin sen toimivan erinomaisesti kaakaon maustajana. Kuten se toimikin.

Chilikaakao
(yhdelle)

Muutama pala tummaa (luomu)chilisuklaata
Mukillinen (punaista) maitoa
Noin 3 teelusikallista sokeroimatonta, tummaa kaakaojauhetta
Sokeria
Kuohukermaa

Palastele suklaa kattilan pohjalle. Mittaa päälle sopivasti kaakaojauhetta ja sokeria.

Kaada kattilaan mukillinen maitoa ja laita levy lämpenemään.

Sekoita vispilällä kaakaota maidon lämmetessä, jotta saat kaikki ainekset mukavasti sekoittumaan nesteeseen.

Vatkaa kermaa vaahdoksi, mausta sokerilla makusi mukaan.


Kaada valmis kaakao takaisin mukiin. Lusikoi päälle roima kerros kermavaahtoa.

Nauti mukavasti lämmittävä kaakaosi mieluiten sohvalla, viltin alla ja telkkarista jotakin sopivan helppoa katseltavaa tuijottaen.

lauantai 13. lokakuuta 2012

I can't fight this feeling anymore

...nimittäin tätä Lontoo-hehkutusfiilistä, joka valtasi mieleni toissaviikkoisella syyslomareissullani kyseiseen metropoliin. Kliseisesti voisi todeta, että I left my heart in London, mutta postauksen otsikkoon piti keksiä muuta, koska kanssaoululaiset bloggaajatoverini olivat jo käyttäneet kyseistä lainia omassa Lontoo-postauksessaan.

Olin reissussa ensimmäistä kertaa yksin Suomen rajojen ulkopuolella. Ymmärrettävästi hieman jännitti, mutta lopulta matkani ei päässyt muodostumaan kovinkaan yksinäiseksi. Kolmen yön reissu oli tietysti myös auttamatta aivan liian lyhyt, ja hinku palata takaisin on kova jo nyt.

Lensin Norwegianilla, joten lentomatka sujui nopsasti läppärillä surffaillessa ja minisampanjaa nauttiessa. Olin niin loman tarpeessa, että koin suorastaan velvollisuudekseni aloittaa matkan juhlakuplivalla!

Majoituin Lontoossa Victorian alueelle. Hotelliin ei kuulunut aamupalaa, joten kahvilat tulivat tutuiksi. Eräskin aamu alkoi läheisessä Caffé Nerossa kahvin, toastin, tuoremehun ja päivän juorujen merkeissä.

Hotellin läheltä Wilton Roadilta löytyi myös brittiläinen Amarillon vastine, Loxo Mexicano, jossa eräänä väsyneenä hetkenä kävin ravitsemassa itseäni. Vertaus Amarilloon kertoo ruoasta kaiken oleellisen.

Yhden aamun vietin hortoilemalla ympäri Notting Hilliä, jossa luonto vielä pisti kampoihin syksylle. Aamun varhaisesta ajankohdasta johtuen en juurikaan tehnyt ostoksia Portobello Roadin myymälöistä, ja suositeltu Books for Cookskin jäi vain ikkunaostosasteelle.

Notting Hillissä hortoilun ja Oxford Streetillä kauppojen kiertelyn jälkeen suuntasin afternoon tealle Sanderson-hotelliin. Olin buukannut Madhatter's Afternoon Tean netistä etukäteen, sillä lokakuussa hommasta sai 25 % alennuksenkin. Pakettiin kuului tietysti lasillinen sampanjaa.

Söpöt mini-sandwichit toivat väriä lautaselle. Jokaisella leivistä oli oma täytteensä; muun muassa lohta sekä sinappista kinkkuleipää.

Iltapäiväteellä tarjoillaan usein myös skonsseja. Tällä kertaa tarjolla oli ihan perusskonssin lisäksi rusinoilla maustettu versiokin. Väliin sai sipaista clotted creamia taikka mansikkahilloa.

Makeaa osastoa edusti mokkainen pikkuleivos sekä Queen of the Hearts -sydän, joka koristelullaan kehotti syömään itsensä. Sydämen päällä oli kovahko marsipaanikerros, sisus puolestaan suli suuhun moussemaisena. Muutenkin afternoon tean tarjoiluissa oli mietitty hauskasti ulkonäön ja maun sekä rakenteen kontrasteja.

Drink me! -pikkupullo sisälsi kerrostettuina muun muassa pannacottamaista ainesta ja passionhedelmän makua. Tarjoilija kielsi sekoittamasta pulloa liikaa, jotta eri kerrokset eivät menisi sekaisin. Pillillä juotaessa pullosta olisi tarkoitus saada suuhunsa eri makuja kerroksittain.

Teetä ja kahvia sai nauttia niin paljon kuin halusi, ja pikkumakeina tarjoiltiin jäätelötikkari (vasemmalla), jonka päällä oli suussa poksahtelevia rakeita, aivan kuin lapsuuden tikkareissa, joita kastettiin poksupurupussiin! Oikealla oleva tikkari puolestaan päätti koko ruokailun, sillä se viilensi ja raikasti maullaan koko suun.

Tunsin oloni Sandersonissa hieman maalaisjuntiksi, sillä viiden tähden hotellin ravintolassa palvelukin oli jokseenkin äärikohteliasta ja oma hieman rähjäinen reissulook ei ehkä sulautunut lounastamassa olleiden bisnesmiesten sekaan. Maut olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja kokemus kiva!

Lontoolaisissa tavarataloissa oli jo jouluosastot avoinna. Käväisin ostamassa teetä tuliaisiksi klassiselta Fortnum & Masonilta, jonka jouluosasto tarjoili kivan vintagehenkisiä koristeita. Lokakuun alku ei kuitenkaan ole itselleni vielä aivan sitä joulufiiliksen ajankohtaa, joten pystyin ohittamaan kimaltavat ihanuudet ilman ongelmia.

Aamu alkaa lempeästi, kun lattessakin on sydän. Luomukahvilaketju Le Pain Quotidien tarjoaa nimensämukaisesti jokapäiväistä leipää luomuna ja paljon muuta herkullista.

Latten lisäksi mupelsin mahaani yhtenä reissuaamuna ihanan tuoretta leipää luomuvoilla, munakokkelia prosciuttolla ja salaatilla höystettynä. Todellinen hyvän mielen aamupala.

Borough Marketin liepeillä nautakin kaipasi rakkautta. Suupielet nousivat ylöspäin!

Juuri ennen lähtöäni lounastin Helsingissä Kulinaarimurulan Jaanan kanssa, ja vaikka Jaana komensikin minua varaamaan runsaasti aikaa Borough Marketille, typistyi käyntini pelkäksi pintaraapaisuksi valitettavista majoitusongelmista johtuen. Tässä taas yksi syy lähteä uudestaan, sillä liian paljon jäi maistamatta, haistamatta ja näkemättä täällä ruokaihmisen mekassa.

Siideri-ihmisenä olin tietysti aivan onnessani siitä, että jokaisesta kuppilasta sai hanasta varsin mainioita siidereitä. Pint of Aspall, please!

Pubista saa muutakin kuin fish and chipsejä tai burgereita. Tämä pubissa nauttimani vuohenjuustosalaatti sisälsi ihastuttavan runsaasti nimikkoainesosaansa ja oli muutenkin maukas.

Yksinäisyys ei tosiaan päässyt vaivaamaan, vaikka soolona reissasinkin. Yhtenä iltana tapasin pubissa ex-oululaista, nykylontoolaista tuttavaa, ja toisena päivänä lyöttäydyin yksiin Tampereelta sattumoisin samaan aikaan itsekseen Lontoossa reissussa olleen kaverin kanssa.


Tampereen-kaverin ehdotuksesta olimme menossa burgereille Hard Rock Caféehen, mutta sehän olikin rempassa. Kauppa oli auki kuitenkin, ja pistäydyttyämme tsekkaamassa kaupan museo-osaston Elviksen takin sekä muutaman muun mielenkiintoisen esineen, päädyimme lounaalle kaupan vieressä sijainneeseen pubiin. Paikka oli erinäisistä syistä hieman epäilyttävän oloinen, mutta lopulta pöytäämme saapuneet burgerit palvelivat tarkoitustaan kyllä varsin pätevästi.

Lontoo ilman musikaalia ei tullut kyseeseen. Olin hankkinut etukäteen netistä puoleen hintaan Last Minute -sivun kautta itselleni lipun, ja lipun tuntia ennen näytöstä lunastettuani kulutin aikaani läheisessä Ruby's Revenge -baarissa, jossa happy hour -drinksut olivat viiden punnan luokkaa. Mojito oli oikein onnistunut!

Musikaalikseni valikoitui Rock of Ages UK, jota esitetään Shaftesbury Theatressa. Jos haluat vakavasti otettavaa taidemusikaalia, älä mene katsomaan tätä. Jos sen sijaan tykkäät nostalgisista kasarirockbiiseistä, parodianomaisesta lähestymistavasta musikaaliin, huumorista, mahtavista lauluäänistä, kauniista ja komeista esiintyjistä ja siitä, että yleisössä saa aivan vapaasti juoda vaikka siideriä, laulaa, nauraa, itkeä ja taputtaa, niin mene katsomaan hauskanpitomusikaali ROA. Itse olin aivan fiiliksissä!

Musikaalin väestä osa oli aivan vasta vaihtunut, myös miespääosa Drew'n esittäjä oli uusi. Vanhasta en tietenkään voi sanoa sen kummempaa, mutta uutta Drew'ta (aiemmin mm. Queen-musikaali We Will Rock Youssa esiintynyttä) Ross Hunteria nyt on vähän pakko hehkuttaa. Korkealta ja kovaa laulavat söpösti hymyilevät miehet nyt vaan on aika ihania.


Kivoja kahvilaketjuja Lontoossa tuntui riittävän. Jälleen kerran aamupalalla testasin Pret A Manger -ketjun capuccinon ja lämpimän egg and bacon -leivän merkeissä. Kahvilan leivät eivät mainostarran mukaan harrasta yöelämää.

Lähtöpäivänä kulutin aikaani ihanassa St James Parkissa auringonkin pilkistellessä välillä pilvien välistä. Puistossa kohtasin elämäni ensimmäiset pelikaanit, ja nehän olivatkin yllättävän isokokoisia!

Samaisessa puistossa oli hurja määrä uteliaita ja vauhdikkaita oravia. Tämä yksilö sentään ystävällisesti pysähtyi hetkiseksi poseeraamaan (tai kyttäämään onko valokuvaajalla tarjota herkkupalaa).

Puisto sijaitsee Buckinghamin palatsin läheisyydessä ja on kyllä oivallinen pakopaikka suurkaupungin vilinälle. Puistossa on vessoja ja kioskeja, joten aikaa voi viettää puistossa vaikka enemmänkin. Kioskista napatun kahvin kanssa kuljeskellessa ja puiston kasveja ja eläimiä katsellessa aika kului kuin siivillä.

Ennen matkaani olin bongannut, että kaupungissa on meneillään juuri reissuni aikana London Restaurant Festival.  Festarin sivuilta bongasin yhden Michelin-tähden saaneen intialaisravintolan, joka tarjosi festaritarjouksenaan 3 ruokalajin lounasta varsin kohtuulliseen 20 punnan hintaan. Varasin itselleni pöydän oitis!


Ennen varsinaista alkuruokaa pöytääni Quilonissa kannettiin leipäsiä, dippejä ja tahnoja, jotka lopulta olivat melkeinpä aterian parhaimmistoa!

Varsinaiseksi alkupalakseni valitsin coconut cream chickenin. Lempeän mehevä kana oli ihanaa!

Ravintolan puolesta alkuruoan ja pääruoan välissä pöytään kannettiin ruokahalua herättelemään lasillinen tomaattista lämmittävää keittoa.

Pääruokana söin Malabar lamb Biryani -annoksen. Lihat oli tehokkaasti kätketty kupposen keskivaiheille ja pohjalle.

Liha oli mureaa ja herkullista. Annokseen tulivat mukaan myös Naan-leipä sekä Pachadi. Pachadissa oli jogurttia, jossa oli ananasta ja granaattiomenaa, kookosta, sinappia ja juustokuminaa.

Jälkiruokaosastolla tarjolla oli Goalaista erikoisuutta Bibincaa (oikealla), joka ei kyllä maistunut kauheasti millekään. Muutenkin jälkkäri oli ehkä aterian heikoin lenkki. Vaniljajäätelö oli kyllä oikein kelvollista.

Masala Chai maistui ihanan mausteiselta, mutta rauhoittavalta aterian päätteeksi. Juomat muutoin olivat jokseenkin hinnakkaita; lasillinen perusvalkoviiniä ja vesi maksoivat yhteensä 11 puntaa, joista 3 puntaa veloitettiin ihan perusvedestä. Oli hieno paikka tahi ei, mielestäni viiniä tilatessa veden kuuluisi olla ilmaista, ellei se sitten ole jotakin pullovettä.

Ruokailu Quilonissa oli elämäni ensimmäinen ateria Michelin-tähditetyssä ravintolassa (joo, tiedetään, olen surkea ruokabloggari!). Palvelu ja puitteet olivat tietysti keskivertoravintolaa fancymmat, mutta ruoka ei loppujen lopuksi niin erityisen ihmeellistä. Mukava kokemus, mutta ei järisyttänyt maailmaani kuitenkaan.

Kaikkinensa reissu oli todella onnistunut, ja aion matkustaa tarpeen vaatiessa jatkossa uudelleenkin itsekseni. Yksin reissatessa aivan parasta on, että voit syödä juuri siellä missä itse haluat, tehdä mitä nyt sattuu huvittamaan, kävellä niin paljon kuin omat jalat vain kestävät tai pysähtyä pubiin siiderille, kun siltä tuntuu.

Ja mitä Lontooseen tulee, todellakin jätin sydämeni siihen kaupunkiin. Vaikka juuri palasin, hingun jo takaisin. Darling London, we'll meet again!