Se aika vuodesta - blinit ja niiden päälliset

Rakastan blinejä, ja ne kuuluvat talveen yhtä varmasti kuin nämä jossain vaiheessa iskevät hyytävät pakkaskelitkin. Onneksi kylmää voi paeta sisätiloihin ja syödä itsensä onnelliseksi rapsakan rasvaisten, ihanien blinien parissa, yhtä ihanien ystävien seurassa.

Eilen vietettiin yhdistettyä leikkaus- (mekkojen ja hiusten fiksausta), blini- ja saunailtaa ystäväni Annan luona. Toisen ystävän iltapuvun olkaimet tulivat lyhennetyksi sopivaan mittaan, meikäläisen hiuskuontalosta napsaistiin melko pitkä siivu pois kuivaksi käynyttä huonoa latvaa ja illan emäntä paistoi meille blinejä söpöillä punaisilla blinipannuillaan. Illan lopuksi lämmiteltiin vielä saunan lauteilla ennen kovin pakkashuurteista kotimatkaa.

Olimme sopineet että jokainen tuo jotain blinien päälle laitettavaa. Pääsin lukemaan viestiketjua vasta siinä vaiheessa, kun kaikki vakkaripäälliseni olivat jo varattu, ja tulossa oli jo sienisalaattia, smetana-punasipuli-mäti-komboa ja kylmäsavuporotahnaa, eikä mukana olevan kala-allergikon kannalta olisi ollut kovin reilua valita lisää kalaisia elementtejä pöytään. Sitten muistin juuri lukeneeni Hannan sopasta  kaurablineistä ja niiden vegepäällisistä.

Sieni-oliivitahna

200 grammaa ruskeita herkkusieniä

Noin puoli desiä kivettömiä kalamata-oliiveja

1 iso valkosipulinkynsi

Öljyä

Tomaattipyrettä

Soijakastiketta

Balsamicoa

Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja säästä itseltäsi aikaa viipaloimalla ne munanleikkurilla (tai viipaloi veitsellä).

Kuori valkosipulinkynsi ja silppua se.

Lorauta paistinpannulle öljyä ja paista sieniviipaleita muutama minuutti. Lisää pannulle myös valkosipuli ja jatka paistamista muutama minuutti lisää miedolla lämmöllä. Mausta seos ihan reippaalla kädellä suolalla ja mustapippurilla.

Siirrä sieni-valkosipuliseos astiaan, jossa voit soseuttaa ne. Lisää mukaan noin teelusikallinen tomaattipyrettä ja saman verran soijakastiketta. Lorauta sekaan myös vajaa ruokalusikallinen balsamicoa.

Soseuta seos mieleiseesi koostumukseen ja lusikoi tarjolle. Voit valuttaa päälle vielä hieman tryffeli- tai muuta mieluisaa öljyä.

Nauti tahna blinien (tai blinien muiden koostumusten eli vohveliblinien ja blinipannarin) tai vaikka hyvän rapean leivän päällä.

Tässä toteutuksena more is more eli kasasin blinilleni vähän kaikkea. Sieni-oliivitahna maastoutuu blinin paistopintaan blinin oikealla reunalla. Bliniviininä toimi Schloss Schönborn Rheingau Riesling.

Helppo ja herkullinen kantarelli-pekonipiirakka

Reissusta kotiutumisen yksi parhaita puolia on, että saa taas laittaa ruokaa! Toivottavasti kokkausinto pysyy yllä pitkään, enkä alkaisi arjen kiireessä sortua liiaksi pelkkiin helppoihin vakioruokiin. Vaikka eihän niissäkään mitään vikaa ole - ei vaan synny blogiin täytettä.

Heti keskiviikkona sain vieraita ja lupasin, että syötävääkin on tarjolla. Teki kovasti mieli kantarelleja jossain muodossa, ja olin vasta lukenut helpolta ja herkulliselta kuulostavasta kantarelli-pekonipiirakasta Kokkipottilasta. Piirakkahommiin siis!

Kantarelli-pekonipiirakka

Pohja:

2 desilitraa vehnäjauhoja

100 grammaa voita

0,5 teelusikallista suolaa

0,5 teelusikallista leivinjauhetta

2-3 ruokalusikallista vettä (tai maitorahkaa)

Täyte:

Sopivaksi katsomasi määrä kantarelleja (Hannele ohjeistaa käyttämään litran)

0,5-1 pakettia pekonia

2-3 kesäsipulia tai 1 keltasipuli

2 desilitraa kermaa

2 kananmunaa

Suolaa

Mustapippuria

Timjamia

Valmista taikina mittaamalla kulhoon jauhot ja sekoittamalla niiden joukkoon suola ja leivinjauhe.
Kuutioi voi ja nypi se jauhoseoksen kanssa murumaiseksi.

Lisää joukkoon 2 ruokalusikallista vettä (tai jos haluat, maitorahkaa) ja sekoita taikinaksi. Laitoin itse kolme ruokalusikallista ja taikinasta tuli vähän hankalasti käsiteltävää, rahkan suhteen varmaan taas 3 ruokalusikallista olisi hyvä määrä.

Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille. Jos taikinasi jää löysäksi, voit ripotella jauhoja taikinan päälle ja käsiisi, niin homma käy kätevämmin.

Laita piirakkavuoka jääkaappiin vähintään tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Puhdista kantarellit ja pilko sekä sienet että sipuli(t). Jos käytät normaaleja pekonisiivuja, voit pilkkoa nekin. Itselläni oli tällä kertaa pekonisuikaleita, joten pääsin helpommalla. Pekonin ja sienten määrää voi säätää oman maun mukaan: itse käytin kokonaisen paketin pekonisuikaleita.

Laita pekonit, sipulit ja kantarellit paistinpannulle ja paista sekoitellen keskilämmöllä siiheksi, että pekonit ovat kypsiä, sipuli pehmennyttä ja kantarelleista tullut neste haihtunut pannulta. Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjamilla.

Riko kulhoon kananmunat ja kaada mukaan kerma. Sekoita esimerkiksi haarukalla munien rakenne rikki ja seos tasaiseksi. Itse laitoin tähän vielä hieman lisää mustapippuriakin mukaan.

Ota piirakkavuoka jääkaapista ja kaada pannulta pekoni-sipuli-kantarelliseos pohjan päälle. Lorota päälle vielä kerma-munaseos.

Paista uunin keskitasossa noin puoli tuntia eli kunnes täyte on hyytynyt, pohja kypsynyt ja piirakassa nätti kullankeltainen väri.

Anna piirakan jäähtyä hieman ja tarjoile sitten vihersalaatin kanssa. Omassa lisukesalaatissani oli jääsalaattia, tuorekurkkua, tomaattia ja vuohensalaattijuustokuutioita. Toimi erinomaisesti myös seuraavan päivän työpaikkalounaana!

Paistettua riisiä kalkkunalla

Paistettu riisi on vähän kuin aasialaisen keittiön pyttipannu. Kun riisiä jää tähteeksi edelliseltä aterialta, voi sen seuraavalla kerralla hyödyntää paistamalla pannulla  ja heittämällä sekaan lihan, kalan, kanan tähteet ja sopivasti jotakin kasvikunnan tuotetta. Täydellistä kaapintyhjäysruokaa siis!

Minulla jäi tähteeksi riisiä munakoisocurrysta, joten päätin hyödyntää sen paistettuun riisiannokseen. Lihaa ei tällä kertaa ollut tähteinä, mutta paistoin erikseen kalkkunaa tätä varten.

Paistettu riisi kalkkunalla

(2 annosta)

Kypsää riisiä

Noin 150-200 grammaa kypsää kalkkunaa tai muuta lihaa

2 kynttä valkosipulia

1 isohko sipuli

Muutama tuore herkkusieni

Kuivattua  tai chiliä

Kananmuna

Öljyä

Kalakastiketta

Soijakastiketta

Kuori ja pilko sipulit. Putsaa herkkusienet ja siivuta ne.

Kuumenna pannulla öljyä ja paista hetki sipulia ja valkosipulia sekä murenneltua kuivattua chiliä.

Lisää pannulle herkkusienet ja paista taas hetki, kunnes sienet alkavat kypsyä.

Lisää pannulle riisi ja pilkottu kalkkuna, sekoittele ja paista kunnes ovat lämmenneet ja hieman rapsakoituneet.

Mausta kalakastike- ja soijakastikelorauksilla.

Kaavi pannun keskelle kuoppa ja riko siihen kananmuna tai kaksi. Sekoittele nopeasti niin, että kananmunan rakenne rikkoontuu ja se hyytyy ruoan sekaan "riekaleiksi".

Tämä ruoka on kaikkea muuta kuin kuvauksellinen  väreiltään ja ulkomuodoltaan, mutta maussa ei ollut muuta valittamista kuin se, että taas kerran unohdin miten äkäisiä pienet kuivatut chilini ovat, ja tulisuutta oli siis hitunen liikaa. Paistettua riisiä pitäisikin tehdä useammin.

Sienigratinoidut perunat

Kulinaarimurula pisti elokuun ruokahaasteen aiheeksi sienet, nuo ihanat loppukesän ja alkusyksyn herkut! Pitkästä aikaa päätin itsekin osallistua haasteeseen ja kokkailin parikin sienijuttua jo aiemmin tässä kuussa. Flunssa ja lomareissut kuitenkin meinasivat kiilata haasteeseen osallistumisen edelle, mutta onneksi ehdin vielä viime hetkellä naputtelemaan reseptin blogiin tänään ja osallistumaan haasteeseen!

Selailin inspiraation toivossa Hesarin ruokasivuja, ja bongasin sieltä kivan gratinoitujen varhaisperunoiden reseptin. Kokeilin tätä, ja totesin oivalliseksi.

Sienigratinoidut perunat

Puolisen kiloa perunoita (uudet potut sopivat mainiosti!)

Noin 150 grammaa kantarelleja, pari isohkoa herkkusientä

Puolikas keskikokoisesta sipulista

1 kynsi valkosipulia

Juustoraastetta (mieluiten parmesan, muutkin käy)

Oliiviöljyä

Suolaa

Mustapippuria

Huuhtele ja jynssää perunat syömäkuntoisiksi. Älä kuori, jos ei ole pakko.

Keitä perunat suolatussa vedessä kypsähköiksi, mutta vielä napakoiksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Puhdista sienet. Pilko pieneksi. Silppua myös sipuli.

Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sieniä ja sipulia, kunnes neste haihtuu sienistä ja sipuli pehmenee.

Raasta juusto. Luulin, että minulla oli parmesania, mutta ei ollutkaan, joten jouduin korvaamaan goudalla.

Kuori ja silppua valkosipuli.

Sekoita kulhossa keskenään sieni-sipuliseos, valkosipuli ja juustoraaste. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada sekaan myös oliiviöljyä, se sitoo seoksen.

Puolita perunat, aseta ne uunivuokaan ja nostele puolikkaiden päälle sieni-sipuli-juustoseosta.

Gratinoi perunoita uunissa, kunnes seos saa väriä ja perunat ovat lämpimiä.

Tarjoile gratinoidut perunat vaikkapa lihan lisukkeena. Itselläni kaverina oli lehtipihviä, joka kyllä jäi maussa herkullisten perunoiden varjoon.

Pahan ilman, mutta hyvän tuulen piknik

Tämän kesän ruokabloggaripiknikien yllä leijuu selkeästi jokin sääkirous! Kesäkuussa Helsingin piknik jouduttiin pitämään sitätiloissa Kädenvääntöä-blogin Pitkän luona, sillä kylmä ja kostea sää ei houkutellut puistoon istumaan. Luulisi, että heinäkuun loppuun varattu piknikpäivä olisi sääolosuhteiltaan takuulla kesäisempi, mutta ei. Kyttäsimme viikko sitten keskiviikkona urakalla sääennusteita koko oululaisten ruokabloggareiden porukka, mutta pilvien liikehdintä ei ollut puolellamme, ja teimme viime hetkellä ratkaisun siirtyä piknikoimaan (Diplomi-)insinöörin keittiöön.

Keskiviikko valikoitui viikonpäiväksi, koska suurin osa muista miittiin osallistujista oli enemmän tai vähemmän lomatunnelmissa. Kaikille sopivaa kesäviikonloppua olisikin voinut olla vaikea löytää. Niinpä omat kokkailuni piti hoitaa siten, että pystyin tekemään tarjottavat valmiiksi edellisenä iltana ja vain pikaisesti noutamaan ne kotoa töiden jälkeen, ennen piknikille siirtymistä.

Piknikin teemaksi oli näemmä sopimattakin valikoitunut leivät, sillä tarjolla oli useampia erittäin herkkuja leipäsiä! Nämä norjalaisiksi leiviksi nimetyt herkkupalat koosti ja toi tarjolle Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ihanaiset hernepestolla täytetyt ja ilmakuivatulla kinkulla koristellut leivät puolestaan kiikutti herkuteltavaksi Kotiharmi Kokkeillaan-blogista.

Ghetto Gourmetin porukka oli tehnyt vaikka mitä herkkuja! Leivän tekoasioita kesälomallaan pohtinut ja niihin ehkä vähän hurahtanutkin pariskunnan puolisko oli tehnyt erittäin mainiota patonkia, jota tarjoiltiin sen kauniimman puoliskon tekemän tapenaden kanssa. Myös superhyviä vietnamilaishenkisiä kanaleipäsiä saatiin ghettolasta, mutta niistä ei näemmä ollutkaan tallentunut kameraan yhtään otosta.

Insinööri-Pekka puolestaan tuki leipäteemaa sammicheilla, joissa oli täytteenä mm. naudan poskea.

Ghettolan porukalta pöytään ilmaantui myös kreikkalaishenkisiä lihapullia, joiden seurana tarjoiltiin takaoikealla pilkottavaa retiisitsatsikia. Näitä oli pakko ottaa lisää, yhdistelmä oli mainio!

Pastanjauhantaa toi piknikpöytään tällä kertaa ainoan salaatin, jossa yhdistyivät parsakaali, pekoni ja pähkinät. Nam!

 Kokit ja Potit -blogin Hannele oli askarrellut kurkkujen parissa. Lopputuloksena raputäytteiset kurkkukupit, joiden äärellä huokailin kekseliäisyyskateuden kourissa. Miksi ne omat kokkaukset on aina niin tylsiä muiden tekemisiin verrattuna? Onneksi blogin nimi on Peruspöperöä, niin ei pääse ketään yllättämään, jos kokkauksetkin on peruskamaa.

Suolaisten tarjottavien listaan meikäläinen siis kantoi niin perusjuttua kuin olla ja saattaa; hyväksi havaittua suolaista piirakkaa. Tällä kertaa kantarelli- ja pekonitäytteellä.

Kantarelli-pekonipiirakka

(metalliseen kertakäyttöpiirakkavuokaan sopiva satsi)

Pohja:

150 grammaa jauhoja (laitoin 100 grammaa vehnää ja 50 grammaa ruista)

85 millilitraa oliiviöljyä

Ripaus suolaa

0,4 desilitraa kylmää vettä

Täyte:

1 paketti pekonia

1 purkki Pirkan säilykekantarelleja

1,3 desilitraa kermaa

2 kananmunaa

1 pienehkö sipuli

Juustoraastetta (käytin goudaa)

Mustapippuria, tuoretta timjamia, suolaa

Valmista pohja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Taputtele taikina kevyesti voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä jääkaappiin odottamaan siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Pieni pekonit. Silppua sipuli.

Valuta kantarelleista säilykeliemi pois ja puristele enimmät nesteet pois, silppua pienemmäksi, jos tarvis.

Laita pekonit kylmälle pannulle ja laita levy päälle. Anna paistua, kunnes alkavat kypsyä ja päästävät rasvaa pannulle.

Lisää pekonien sekaan sipulisilppu ja sienet. Paistele, kunnes sipulit ovat pehmenneet, pekoni näyttää mukavan kypsältä ja sienet ovat saaneet samalla makua itseensä muista aineksista pannulla. Rouhi sekaan mustapippuria. Voit myös ripotella joukkoon lopuksi hieman tuoretta timjamia halutessasi, itse nappasin parin oksan verran parvekkeelta.

Sekoita kerma ja kananmunat keskenään. Mausta hitusella suolaa ja mustapippurilla.

Kaada pekoni-sieni-sipuliseos piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle juustoraastetta. Kaada päälle myös kerma-munaseos ja laita vielä juustoa päällimmäiseksikin.

Paista uunin keskitasolla 20-30 minuuttia.

Tein piirakasta myös miniversion, jotta pääsin tarkistamaan maun ennen tarjoilua leikkaamatta varsinaista piirakkaa rikki. Minipiiras toimi oivallisen kokoisena iltapalana!

Miitissä nähtiin myös yksi uusi tulokas, Aina nälkä -blogin Milla uskaltautui meitä treffaamaan. Tullessaan hän toi valloittavan tiramisun, jota ei voi kuin kehua. Tiramisu on muutenkin yksi suosikeistani ja Millan appelsiininen versio oli kyllä ihana. Kuten itse Millakin!

Pekan loihtima Kellerin mansikkakaakku päätyi tällä kertaa lattian sijasta pöydälle, ja pääsimme vihdoin maistelemaan tuota kovan onnen leivonnaista. Vuoden odotus palkittiin, sillä hyväähän se oli!

Kardemumma Sokerikukkasia -blogista puolestaan kantoi paikalle täydellisen juustokakun.

Minä tekaisin pikkumakeaksi tarjolle dominopalleroita, kun ne jäivät mieleeni kummittelemaan luettuani Herkun ja Koukun Jytiksen lomallejäämistarjoiluista.

Dominopallerot

2 pötköä domino-keksejä

Noin 200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa

Noin 125 grammaa tummaa suklaata

4 ruokalusikallista likööriä (kirsikka ois hyvä, ei ollut, käytin triple seciä)

Kaakaojauhetta koristeluun

Aja keksit mössöksi tehosekoittimella. Minun blenderini ei kyennyt hallitsemaan koko keksimassaa kerralla, joten tein tämän kahdessa osassa.

Sulata suklaa.

Aja koneella tasaiseksi massaksi keksimöhnä, sulatettu suklaa, tuorejuusto ja likööri. Tai totea, ettei blenderi suoriudu oikein tästäkään, kaavi massa kulhoon ja yritä parhaasi sekoittaa hommaa lastalla käsin.

Laita keksimassa jääkaappiin ainakin tunniksi. Minulla massa odotteli jääkaapissa työpäivän ajan.

Pyörittele massasta palleroita, ja kieritä ne sitten kaakaojauheessa kauttaaltaan.

Laita pallerot takaisin jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Kirsikkalikööri olisi varmasti tuonut tähän massaan jotain kivaa pientä säväystä, mutta minulla ei sitä tosiaan ollut. Ihan hyviä näistä tuli, ja ovathan ne hauskannäköisiä pikkuisia makeita, mutta teknisistä ongelmista johtuen en ole varma tulisinko tehneeksi uudemman kerran kuitenkaan.

Miitti oli kuitenkin jälleen kerran varsin hauska! Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja tavataan toivottavasti pian taas uudestaan.

Vegaaninen cocktailpala

Pidimme kaveriporukan kesken cocktailkutsut itsenäisyyspäivän aattona. Tarjoilut hoituivat nyyttäriperiaatteella, mutta tietysti juhlanviettopaikan tarjoamisen lisäksi kemujen emäntänä tekaisin oman osani pöydän antimista. Aikaa ei ollut kokkaukseen juurikaan, joten päädyin tarjoamaan tuttuja ja turvallisia pikkuruisia ruisleipiä erilaisilla päällisillä. Tarjolla oli kylmäsavuporo-smetanaleipäsiä, kylmäsavulohi-creme fraiche -leipäsiä sekä sienitahnalla päällystettyjä leipäsiä.

Sienitahnasta tai -täytteestä tein varmuuden vuoksi vegaanisen, sillä oli pieni mahdollisuus, että vegaanista ruokavaliota noudattava ystäväkin olisi päässyt piipahtamaan paikalla. Valitettavasti hän ei paikalle päässyt, mutta nämä upposivat kyllä ihan sekasyöjillekin. Jopa niille, jotka suhtautuvat skeptisesti sieniruokiin ylipäänsä.

Sienitahna ruisleipäsille

2 purkkia säilykekanttarelleja (käytin Pirkan)
Pienehkö keltasipuli
2 desilitraa kaurakermaa
Öljyä
Suolaa, mustapippuria, tuoretta timjamia

Aukaise sienipurkit ja valuta sienet.

Pilko pienemmäksi, jos ovat isokokoisia. Silppua myös sipuli pieneksi silpuksi.

Kuumenna öljyä paistinpannulla ja kuullota sipulisilppua tovi.

Lisää pannulle myös sienet ja paistele hetki.

Lisää joukkoon kaurakerma, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna keittyä hieman kasaan, jotta saat leivän päälle sopivan koostumuksen.

Lisää lopuksi joukkoon tuoretta timjamia tai käytä sitä pelkästään koristeluun.

Ruisleipäset tekevät aina hyvin kauppansa. Erityisesti porotäyte on tuon perheemme raavaamman puoliskon mieleen. Tälläkin kertaa piti toppuutella, ettei koko täyte olisi ehtinyt hävitä jääkaapista ennen kuin sain sen tarjolle.

Muutoinkin tarjoilut olivat erinomaiset, kiitos kaikille cocktailkemuihin osallistuneille!

Highlanderia pataan

Tuli tuossa syksyllä tilattua luomulihaa pakastimeen ja vieläpä melko läheltä. Tilaamassamme paketissa oli highlanderin jauhelihaa ja kulmapaistia. Kulmapaistia täytyy muhittaa huolella, jotta se ei ole sitkasta, joten pataruokaan pääsi ensimmäinen palanen tuota Kärsämäen Sydänmaankylällä käyskennellyttä ylämaankarjaa.

Syksyinen highlander-lihapata

Vajaa kilo highlander-naudan kulmapaistia
2 porkkanaa
4 sipulia
4 kynttä valkosipulia
Noin 200 grammaa tuoreita herkkusieniä
(1 ruokalusikallinen vehnäjauhoja)
Lihalientä, lihaliemikuutio tai fondia
Pieni purkki paseerattua tomaattia
Pieni pullo punaviiniä
Mustapippuria, suolaa, kuivattua timjamia
Vettä
Voita ja öljyä ruskistamiseen

Ota liha lämpenemään huoneenlämpöön ajoissa. Paloittele liha reilun kokoisiksi paloiksi.

Laita uuni lämpenemään 150-175 asteeseen.

Kuori sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Putsaa herkkusienet.

Silppua valkosipuli, sipuli ja porkkanat ronskeiksi paloiksi. Jos sinulla on jumboherkkusieniä, leikkaa nekin muutamaan osaan jokainen. Jos sienet ovat normikokoisia tai pieniä, riittää puolitus ja pienimmät voi vaikka jättää kokonaisiksi.

Kuumenna pannu ja anna voi-öljyseoksen sulaa pannulle. Ruskista lihat parissa-kolmessa erässä ja siirrä ne sitten uunipataan odottelemaan.

Pyöräytä pannulla myös kasvikset parissa erässä ja siirrä pataan nekin.

Ripottele halutessasi pataan lihan ja kasvisten päälle hieman vehnäjauhoa, ei ole mitenkään pakollista.

Kaada pannulle tilkka vettä ja huuhdo maut pannulta mukaan pataan.

Lisää pataan mausteet, paseerattu tomaatti, fondi/lihaliemi ja punaviini.

Siirrä pata uuniin ja anna muhia. Mitä pidempään, sen parempi. Meillä pata oli uunissa noin kolme tuntia ja se oli melkolailla minimi lihan mureutta ajatellen, sillä parin tunnin kohdalla liha ei vielä ollut sellaista ihanan pehmeää.

Padan kanssa voi tarjota lisukkeena vaikkapa perunamuusia tai mitä pataruokiensa kaverina tykkääkään syödä. Minun lautaselleni padan lisäksi päätyi säilöttyä luomupunajuurta, miehen lautaselle suolakurkkua. Lisäksi syötiin lantturieskoja.

Minä tykkäsin padasta tämmöisenään ja kyllähän tuo puoliskokin tätä santsasi, mutta tupisi samalla, että karjalanpaistityyppinen pata on silti parempaa. Pitänee siis tehdä sellaistakin, kun tuota highlanderia kerran pakastimessa nyt on.

Suppilovahverokeitto

Vielä on suppiskautta jäljellä, ainakin näin olen päätellyt blogeista lukemani ja kaupan tuorehyllyssä näkemieni sienten perusteella. Siispä voisin blogata aiemmin syksyllä tekemästäni suppilovahverokeitosta, joka maistuu mainiosti joko alkupalana tai pääruokana annoskoosta riippuen.

Suppilovahverokeitto
(neljälle alkupalaksi)

Noin 100 grammaa suppilovahveroita
1 kynsi valkosipulia
1 ruokalusikallinen kuivattua (luomu)rosmariinia
Noin desilitra valkoviiniä
Liha- tai kasvislientä (esim. 1 fond du chef -"kuutio")
2,5 desilitraa kuohukermaa
Voita
(Muutama siivu savupekonia)

Tarvittaessa lisäksi:
Vettä
Suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua valkosipuli.

Hienonna rosmariini morttelissa.

Putsaa ja silppua sienet.

Laita voita kattilaan ja anna sulaa.

Lisää voin joukkoon sienet, valkosipuli sekä rosmariini. Paista muutama minuutti sekoitellen samalla. Sienistä haihtuu tässä vaiheessa nestettä.

Lisää valkoviini, anna osan nesteestä haihtua.

Lisää seuraavaksi fondi/liha/kasvisliemi ja kerma.

Anna keiton pulputella miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia tai kunnes koostumus on muuten mieluinen. Voit lisätä vettä, mikäli keittostasi näyttää tulevan liian paksua makuusi.

Mausta keittoa halutessasi mustapippurilla ja suolalla. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä ollenkaan, jos fondi tai liha/kasvisliemesi on suolaista.

Pilko halutessasi (savu)pekonin siivut pieniksi ja laita kylmälle paistinpannulle. Käännä levyyn lämmöt päälle ja paistele pekonit rapeiksi. Nosta palaset talouspaperin päälle imeyttämään itsestään liiat rasvat pois.

Annostele keitto lautasille ja nostele päälle rapsakat pekonipalaset. Kasvissyöjille tässä voisi käyttää esimerkiksi paahdettua sipulia, paahdettuja siemeniä tai vaikka krutonkeja.

Meillä suppiskeitto syötiin alkupalana mutta annoskokoa kasvattamalla ja vaikkapa leivän kanssa nautittuna on myös oiva pääruoka. Savupekoni tuo keiton kermaisuudelle ja pehmeydelle mukavaa vastakohtaa rapeudellaan.

Tämä keitto ja sen bloggaamattomuus tupsahti mieleeni aamulla herätessä, koska näin viime yönä unta, jossa löysin mahtavan suppilovahveroapajan metsästä. Harmi ettei näin ole kohdallani tapahtunut todellisuudessa, mutta ehkä tämä oli enneunta seuraavaa sienisyksyä ajatellen!

Herkkusienikastike

Meillä syödään aika usein viikonloppuisin jonkinsorttista pihviä. Lämpimistä lisukkeista suosikki on uunikasvikset, joiden sisältö vähän vaihtelee. Usein pihvin seurana on myös salaattia.

Sienikastikkeet ovat näin syksyllä vierailleet myös tiheästi ruokapöydässämme. Kantarellikastike on meidän molempien suosikki, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla jotain toista sientä. Lainasin kirjastosta taannoin Risto Lehmusoksan Pihvinrakastajan keittokirjan ja testasin kirjasta löytynyttä herkkusienikastikkeen ohjetta. Tein ohjeen pienennettynä versiona ja ei-niin-tarkasti mittailtuna.

Kermainen herkkusienikastike
(kahdelle)

Puolikas rasia ruskeita herkkusieniä
Loraus kuivaa valkoviiniä
Reilu desilitra kuohukermaa
Tilkka soijakastiketta
1 valkosipulin kynsi
Mustapippuria
Voita

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Kuori ja silppua valkosipulin kynsi pieneksi silpuksi.

Sulata kattilassa sopiva köntti voita. Alkuperäinen resepti käskee paistaa ensin pihvit, pitää ne lämpiminä ja tehdä kastikkeen samalla pannulla, jolla pihvit paistettiin. Itse tykkään tehdä kastikkeen siinä samalla, kun pihvit paistuvat toisella levyllä omassa pannussaan, joten tein kastikkeen erikseen kattilassa, vaikka tietysti pihvin paistomaut pannulta eivät sitten siirrykään kastikkeeseen.

Lisää viipaloidut sienet. Paista kunnes sienet alkavat hivenen ruskistua ja kutistua.

Kaada seuraavaksi loraus valkoviiniä sienille. Anna kuplutella tovi, jotta alkoholi ja osa nesteestä haihtuu.

Lisää joukkoon valkosipulisilppu, loraus soijakastiketta ja kerma. Mausta mustapippurilla.

Säädä lämpötilaa ja anna kastikkeen keittyä kasaan. Kun kastike on saavuttanut sopivan koostumuksen, nosta kattila levyltä ja tarjoile pihvin kanssa.

Meillä herkkusienisoossi pääsi naudan ulkofilepihvin ja porkkanasta, punasipulista, kesäkurpitsasta ja keltaisesta paprikasta muodostuneiden uunikasvisten kanssa samalle lautaselle. Maistui todella hyvältä, joten tästäpä saamme oivan vakkarikastikkeen pihviemme kaveriksi, kun herkkusieniä onneksi on tuoreina saatavilla muulloinkin kuin syysaikaan.

Alkusyksyn herkku: kantarellikastike

Joka syksy minuun iskee halu oppia tunnistamaan ja poimimaan sieniä. Harmi vain että mahdollisuudet tämän taidon kehittämiseen ovat rajalliset normiympyröissäni. Mökkipiipahduksella harmittelin sateen lisäksi myös sitä, ettei sopivia välineitä sienten keruuseen ja kuljetukseen tullut mukaan, sillä ainakin rouskuja näytti mökin liepeillä kasvavan. Ehkäpä taas parin viikon kuluttua koittavalla eräälle toiselle mökille suuntautuvalla retkellä voin koettaa onneani. Viime vuonna samainen retki ei tuottanut kovinkaan hääviä saalista.

Kaupasta onneksi kuitenkin löytyy sieniä tumpelommallekin sienituntijalle. Kotiutin muutamia kantarelleja kastikkeen teko mielessäni viikonloppuna. Katselin netistä reseptejä ja yhdistelin niistä itselle sopivimman kuuloisen kombinaation.

Kantarellikastike
(kahdelle)

Noin kymmenen keskikokoista kantarellia
Pieni keltasipuli
Voita
Loraus valkoviiniä
1-1,5 desilitraa kermaa
Muutama oksa tuoretta timjamia
Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja pilko kastikkeeseen sopiviksi paloiksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Kuumenna kattila/pannu ja sulata voi.

Lisää sipulisilppu kuullottumaan ja hetken kuluttua lisää mukaan myös sienet. Kuullottele tovi, jotta sipulit pehmenevät ja sienistä haihtuu nestettä.

Lorauta hieman valkoviiniä ja anna poreilla niin, että suurin osa nesteestä haihtuu. Rouhaise sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kaada joukkoon kerma ja anna kastikkeen pulputella sen verran, että kastike keittyy hieman kasaan. Voit tietysti halutessasi käyttää myös suurustetta jos haluat paksumman koostumuksen kastikkeeseen.

Lisää lopuksi sekaan myös tuoretta timjamia ja tarkista suolan ja pippurin määrä, lisää niitä tarvittaessa.

Meillä kantarellikastike nautittiin naudan ulkofilepihvien ja uunitettujen kasvisten (punasipuli, paprika, palsternakka, kesäkurpitsa) kanssa sunnuntain päivällisellä. Kylläpä vaan maistuikin herkulta! (Ja kylläpä vaan tekee mieli kirjoittaa kanttarelli kahdella t:llä!)

Syksyyn kuuluu myös Pastanjauhantaa-blogin synttärit ja ruoan ääreen porukalla kokoontuminen. Tällä kertaa Oulun syysmiitti pidetään Peruspöperölässä, ajankohta on lauantai 24.9. Laittakaahan vaikka sähköpostia mikäli mielitte mukaan!

Pekoniherkkusienipasta

Tänään oli mieletön hellepäivä Oulussakin. Olin tietysti iltavuorossa töissä joten siinä vaiheessa kun pääsin töistä ei enää ollutkaan hirveän lämmintä. Alkoi myös tulla pieniä sadekuuroja ja tuuli yltyi. Jouduin siis hautaamaan toiveeni puistossa nautitusta päivällisestä piknik-tyyliin.

Olen nälkäisenä kiukkuinen enkä halunnut olla erityisen kiukkuinen tänään, joten piti minun suuntaaman lähikauppaan hakemaan pelastusta varsin hiostavan synkäksi muuttuneeseen kesäiltaan. Tässä ollaan nyt kaukana kauden tuotteista (ellei tuoreita yrttejä lasketa) mutta kun pekonipasta nyt vaan todistetusti toimii.

Pekoniherkkusienipasta
(3-4 annosta)

Haluamaasi pastaa ruokailijoiden nälkään sopiva määrä

2 pakettia pekonia
1 keskikokoinen punasipuli
2-3 jumboherkkusientä
Kermaa
Mustapippuria
Tuoretta timjamia
Parmesania tai vastaavaa pastan kaveriksi sopivaa kovaa juustoa

(Öljyä loraus kuullotukseen, basilikaa koristeeksi)

Laita vesi kiehumaan pastaa varten, mausta suolalla ja öljyllä jos haluat.

Poista herkkusienistä kannat. Silppua sienet suupaloiksi. Silppua myös punasipuli.

Laita pastat kiehumaan ja pannu/kasari kastiketta varten kuumenemaan.

Kuullota öljyssä hetki sipuleita ja sieniä. Saksi pekoni palasiksi joukkoon. Paista kunnes pekoni kypsyy ja hieman rapsakoituu. Rouhi joukkoon ronskisti mustapippuria ja lorauta kermaa.

Kun kastike on muhinut sopivan oloiseksi ja pasta alkaa olla kypsää, saksi kastikkeeseen vielä muutama oksa tuoretta timjamia.

Valuta pastasta keitinvesi pois ja sotke sitten kastike pastan joukkoon.

Raasta annoksen päälle reilu läjä parmesania, rouhi perään vielä mustapippuria myllystä ja koristele parilla tuoreella basilikan lehdellä.

Meikäläinen ei ole vielä muutamassa viikossa onnistunut tappamaan "parvekepuutarhaani" joten ehkä olen oppinut jotain tai sitten mulla on tänä kesänä vain käynyt tuuri toistaiseksi. Tämän annoksen timjami ja basilika tulivat siis ihan omalta parvekkeelta ruukusta.

Meidän parvekkeelle pääsi tänä kesänä asumaan yrttien lisäksi myös amppelimansikka, jonka pikkuhiljaa minimansikoita muistuttavat tuotokset jaksavat tuottaa iloa. Kunhan siitä vielä punertuisivat!

Ruokaa nuhanenälle

Meikäläinen on taas kipeä. Olinkin tälle talvelle säästynyt ihan pahimmilta flunssilta, lieviä versioita on kyllä ollut riesanani. Nyt iski kuitenkin oikein kunnon pöpö. Nenä on tukossa, aivastukset tuntuvat keuhkoputkissa asti ja yskänpuuskat pistävät rintaan.

Flunssaisenkin pitää kuitenkin syödä. Ruoan pitää maistua edes jollekin ja sen pitää mielellään olla jotain sellaista, mitä tekee mieli. Miehen ollessa poissa kotoa, loihdin yhden hengen flunssa-aterian kaapin antimista.

Possuwok
(1-2 annosta, nälästä riippuen)

Noin 200 grammaa possua suikaleina
1 punainen (miedohko) chili
Noin 1-2 sentin pätkä tuoretta inkivääriä
1 sipuli
1 pieni purkillinen herkkusieniä
3-4 (pienehköä) kynttä valkosipulia
Puoli pakastepussillista wok-vihanneksia (tai tuoreita jos on ja jaksaa silputa)
Öljyä, soijakastiketta
(Kookosmaitoa)

Siivuta possu jos se ei ole suikaleolomuodossa valmiiksi. Itselläni oli jotain possupihvejä pari kappaletta, jotka sitten palastelin.

Kuori ja silppua myös sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Silppua vaikka saksilla (säästyt potentiaaliselta poltteelta) myös chili.

Kuumenna pannulla öljyä ja laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sipuli pannulle. Anna niiden hetki irroitella makuaan öljyyn.

Lisää joukkoon possupalat ja kypsennä. Lorauta sekaan soijaa ja jos haluat niin muitakin mieleisiäsi mausteita. Lisää myös herkkusieniviipaleet.

Lisää possujen ollessa jokseenkin kypsähköjä joukkoon myös vihannekset. Paista kunnes kasvikset ovat melkein valmiita, mutteivat vielä löllöjä.

Jos haluat taittaa chilisyyttä ja pidät kookosmaidosta, voit lorauttaa myös sitä joukkoon lopuksi. Anna vielä kookosmaidonkin lämmitä ja sittenpä se ruoka alkaisikin olla valmista.

Itselläni lorahti kookosmaitoa joukkoon sen verran reippaasti, että lopputulos olikin enemmän ehkä keitto kuin wok. Liemen söin lusikalla, koska liemessä oli ihanasti makua. Helpot ja nopeat wok-tyyppiset reippaasti maustetut ruuat uppoavat hyvin vaikka flunssa onkin tehnyt tepposensa makuaistille.

Savupekonia ja siitakkeita keitossa

Vuoden 2011 ensimmäinen Glorian ruoka & viini on saanut monet ruokabloggaajat inspiroitumaan resepteillään. Erityisesti savuisen siitakesienikeiton ohje on päässyt toteutukseen useammassakin keittiössä.

Luotin kanssakokkaajien arvioihin ja päätin itsekin testata keittoa menneenä viikonloppuna. Olen jo tovin halunnutkin tehdä jotakin sienekästä alkupalaa, joten tämä ohje vastasi kaipuuseeni paremmin kuin hyvin.

Idean valkoviinin käyttöön sain Marilta, savuisuuden luomiseen muulla kuin Kippari-kermalla taas Jaanalta. Ruokakaupassa ei nimittäin ollut kyseistä kermaa eikä minulla kotona nestemäistä savuakaan, joten päädyin luomaan savuisuusosion savupekonin avulla. Tässä siis resepti sellaisena, kuin itse keittoni keittelin.

Savuinen siitakesienikeitto

100 grammaa siitakesieniä
1 valkosipulinkynsi
1 ruokalusikallinen kuivattua luomurosmariinia
2 ruokalusikallista voita
1 desilitra kuivaa valkoviiniä
1 Fond "Du Chef" -"liemikuutio" (meillä lihainen)
2,5 desilitraa kermaa
Muutama siivu savupekonia

Tarvittaessa
1-4 desilitraa vettä
Suolaa
Mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna rosmariini morttelissa tarvittaessa. Minun käyttämäni luomurosmariini on sen verran "pitkäoksaista" että murensin sen morttelissa ennen käyttöä.

Kuumenna voi kattilassa ja lisää kattilaan sienet, valkosipuli sekä rosmariini. Kuullota muutama minuutti.

Lisää valkoviini ja anna kuplutella tovi, kunnes viini on osittain haihtunut.

Lisää fondi ja ruokakerma. Anna keiton porista miedolla lämmöllä 8-10 minuuttia.

Lisää vettä, jos keiton koostumus näyttää mielestäsi liian paksulta. Voit myös halutessasi rouhaista joukkoon hieman mustapippuria myllystä (ja suolaa, mutta savupekoni on sen verran suolaista, ettei välttämättä tarvitse).

Pilko muutama siivu savupekonia ja laita palat kylmälle pannulle. Anna pannun kuumeta ja ruskista pekonipalat rapsakoiksi. Siirrä talouspaperin päälle imeyttämään enin rasva paperiin ja odottamaan keiton valmistumista.

Kauho keittoa lautaselle ja kokoa päällimmäiseksi keko rapsakoista savupekonin palasista. Nauti!

Vaikka kanssaeläjä ei perusta esimerkiksi sienikastikkeesta ollenkaan, maistui sienikeitto hänellekin varsin hyvin. Erityisesti savupekonin käyttö sai aikaan tyytyväisiä ja hyväksyviä äännähdyksiä ruokapöydän toisella puolella. Tämä keittoresepti jääkin takuuvarmasti alkupalarepertuaariini, sillä maku oli todella kohdallaan ja toteutuskaan ei vaatinut kovin suuria ponnisteluita.

Ranskalainen lihapata ja peruna-artisokkapaistos

Pääruokana ranskalaisvivahteisella illallisella tarjosin lihapataa sekä peruna-artisokkapaistosta. Molempiin sain inspiksen taas kerran Glorian Ruuasta & viinistä. Lihapadasta ja paistoksesta tein molemmista hieman ohjeita pienemmät määrät, mutta kirjaan ohjeet tähän lehden mukaisilla määrillä.

Ranskalainen lihapata
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

3-5 salotti-, kelta- tai punasipulia
4 kynttä valkosipulia
1 kilo naudan paistia
1 paketti eli 170 grammaa pekonia
50 grammaa voita
4 ruokalusikallista oliiviöljyä
3 ruokalusikallista vehnäjauhoja
1 pullo eli 0,75 l punaviiniä
2 laakerinlehteä
Timjamia
2 desilitraa sieniä, vaikkapa (ruskeita) herkkusieniä
1 munakoiso
1 teelusikallinen suolaa
2 teelusikallista mustapippuria myllystä rouhittuna
1 desilitra tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

Ohje vinkkaa, että osan punaviinistä voi korvata voimakkaalla lihaliemellä niin halutessaan. Minä tein niin; käytin 2,5 desilitraa punaviiniä, kunnon lorauksen vasikkafondia ja lopuksi lisäsin vettä satunnaisen määrän. Jätin myös munakoison sekä lehtipersiljan kokonaan pois. Lihamäärä meillä oli noin 600 grammaa, joten vähensin muitakin ainesmääriä vastaamaan suunnilleen tuota liha-annosta.

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Kuori ja puolita sipulit ja valkosipulinkynnet (minä en lukenut ohjetta tarkasti, joten silppusin suht pieneksi silpuksi, mutta eipä tuo haitannut). Kuutioi myös paistiliha ja pekonit.

Sulata voi ja puolet öljymäärästä (eli 2 ruokalusikallista) uunipadassa. Jos sinulla ei ole hellan kestävää uuniastiaa, voit tehdä paistoa vaativat vaiheet kuten minä eli paistinpannussa ja siirtää sitten vain ainekset sitä mukaa uunipataan kun saat paistovaiheet suoritettua.

Paista lihapaloihin pintaan väri. Nosta sitten lihat pois ja paista vuorostaan sipuleita ja pekonia sen verran, että saat ne kypsymään, pehmenemään ja ottamaan hieman väriä pintaan. Nosta sitten sipulit ja pekonit lihojen kaveriksi odottelemaan.

Ruskista seuraavaksi jauhot. Sekoita jauhoihin viini pienissä erissä. Sekoita jatkuvasti, jotta kastikkeesta tulisi tasaista. Jos käytät viinin lisäksi lihalientä (tai fondia ja vettä), voit lisätä tietysti myös sen/ne tässä vaiheessa.

Laita kaikki ainekset uunipataan ja lisää mausteet eli laakerinlehdet, timjami, suola sekä pippuri. Peitä pata kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa noin tunti.

Kun pata on ollut melkein tunnin uunissa, voit viipaloida sienet (ja kuutioida munakoison). Kuullota sitten sieniä (ja munakoisoa) lopussa öljyssä (2 ruokalusikallista), kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut (ja munakoiso on saanut väriä).

Nosta sienet (ja munakoiso) pataan muiden ainesten joukkoon ja jatka kypsentämistä vielä toisen tunnin ajan.

Mausta lopuksi pataa vielä päälle ripoteltavalla lehtipersiljasilpulla. Voit käyttää myös hienonnettua kevätsipulia tai purjon vihreää osaa.

Jos laitoit munakoisoa, käy lihapata ruoasta ihan itsessään eikä se välttämättä tarvitse lisukkeekseen muuta kuin hyvää maalaisleipää tai patonkia.

Meillä valmistunut versio lihapadasta näytti tällaiselta tultuaan uunista. Liha oli ihanan mureaa. Punaviinisempi liemi olisi varmasti tuonut ruokaan erilaisen säväyksen, mutta en viitsinyt ostaa isoa pulloa tätä varten, kun meidän uunipatamme on sen verran pieni etten ollut ihan varma mahtuisiko koko pullo siihen. Toisaalta fondista tuli liemeen mukavasti lisää makua.

Peruna-artisokkapaistos
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

8 keitettyä latva-artisokkaa tai 8 säilöttyä artisokansydäntä
8 keitettyä, kiinteää perunaa
4 viipaletta pekonia
2 salottisipulia
2 ruokalusikallista voita
0,5 teelusikallista (sormi)suolaa
0,5 teelusikallista rouhittua mustapippuria

Jos käytät tuoreita artisokkia, keitä ne sekä perunat hyvissä ajoin etukäteen.

Kuutioi pekonit ja viipaloi sipulit ohuiksi. Puolita kypsät artisokat ja kuutioi perunat.

Paista pekonia keskilämmöllä pannussa, kunnes se ottaa hieman väriä. Lisää sitten sipulit ja kypsennä, kunnes sipuli hieman pehmenee.

Lisää sekaan voi, artisokat sekä perunat. Anna lämmetä ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Voisin oikeastaan suositella tuoreiden artisokkien käyttöä paistokseen, sillä säilöttyjen artisokkien maku oli tässä jotenkin turhan pistävä. Muuten oikein mainio lisäke!

Lisukkeet ja lihapata lautasella. Meillä lihana oli naudan sisäpaistia, joka sattui olemaan Stockalla tarjouksessa sopivasti. Tänään lihapataa lämmitettiin ja lisukkeena nautittiin riisiä. Toimiva yhdistelmä oli sekin!

Savuporovivahteista kanttarellipastaa

Enpä muista milloin viimeksi olisin blogannut ruuasta samantien sen syötyäni, mutta nyt aion tehdä niin. Oli nimittäin sen verran maukas perjantai-illan pikaruoka yhdelle, että laitetaan vinkki samantien jakoon.

Kanssaeläjän ollessa omissa riennoissaan piti minun väsätä itselleni jotakin hyvää ja helppoa perjantai-illan appeeksi. Aamulla kaupasta oli tarttunut mukaan muutama kanttarelli ja savuporotuorejuustoa. Niistäpä siis kokkaamaan!

Kanttarelli-savuporopasta
(yhdelle)

Penne-pastaa
Muutama tuore kanttarelli
1 pieni sipuli
Voita
Savuporotuorejuustoa (käytin Crème Bonjouria)
Suolaa ja mustapippuria myllystä
(Parmesania pinnalle)

Kiehauta vesi pastaa varten, lorauta sekaan öljyä jos tykkäät ja ripauta myös hieman suolaa keittoveteen. Lisää pasta.

Puhdista ja pilko kanttarellit. Silppua sipuli.

Kuumenna pannulla kunnon nokare voita. Kuullota voissa sieni- ja sipulisilppua, kunnes sienistä haihtuu enimmät nesteet ja sipulit pehmenevät. Rouhi sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on lähes kypsää, lisää sieni-sipuliseokseen tuorejuustoa. Anna sulaa ja sekoita.

Sekoita lautasella pasta ja "kastike". Rouhi pintaan vielä mustapippuria ja raasta halutessasi parmesania.

Todellista pikaruokaa; esivalmisteluista siihen kun ruoka oli lautasella nenän edessä meni ehkä noin 15 minuuttia. Joko minä olin tosi nälkäinen tai sitten tämä oli oikeasti todella hyvää. Helppoa ainakin!

Sienekäs alkupala

Siskot kokkaa -blogin Nelle päräytti ilmoille syyskuun ruokahaasteen, jossa ideana on etsiä metsästä tahi luonnosta ylipäätään ihan itse jokin ainesosa, jota sitten alkupalan raaka-aineena käytetään. Meillä oli sopivasti tiedossa mökkireissu viikonlopulle ja ajattelin toiveikkaana löytäväni metsästä sieniä, joista voisin kehitellä jonkinlaisen alkupalan ja osallistua sillä ruokahaasteeseen.

Metsäretkellä kohtasimme muun muassa yhden kyykäärmeen (joka oli onneksi jo henkensä heittänyt), kaksi sisiliskoa sekä yhden sammakon. Ja vain muutaman hassun sienen. Tai olihan niitä sieniä, mutta kun uskalsimme kerätä mukaan vain ne, jotka varmasti syötäviksi pienen mukana olleen sienioppaan perusteella tunnistimme. Pussukassa mökille vietiin siis vain muutama hassu rousku ja yksi tatti, joka tarkemman tunnistuksen puutteessa sitten jätettiin kuitenkin käyttämättä. Onneksi mukaan oli kaupasta tarttunut kuitenkin myös säilöttyjä sieniä ja täten sienet saatiin riittämään.

Rouskut ovat sen verran kirpakoita maultaan, että ne on hyvä ensin ryöpätä. Me keittelimme muutamaa sientämme reilut kymmenen minuuttia runsaassa vedessä ja sen jälkeen huuhtelimme niitä juoksevan veden alla ennen ruoaksi valmistamista.

Kermainen sienialkupala
(sormisyötävät pikkualkupalat kolmelle)

Muutama metsäsieni
Muutama haarukallinen Pirkka parhaat -sarjan sienisekoitusta
Voita
Siivu tai pari pekonia
Noin 0,5 desiä kuohukermaa
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Ruisleipää paahdettuna

Silppua metsäsienet.

Sulata pienessä kattilassa kunnon nokare voita. Kuullottele voissa sienisilppua ja nosta sekaan myös muutama haarukallinen sienisäilykettä purkista. Sekoittele ja paista tovi.

Lisää pieneksi silputtu siivu pekonia. Paista kunnes pekoni on kypsää.

Lorota kermaa sienipekoniseokseen ja rouhi perään hitunen suolaa ja ihan ronskisti mustapippuria. Anna muhia sen aikaa, että kerma hieman keittyy kasaan ja seoksesta tulee muhennosmainen eikä se enää muistuta kastiketta.

Paahda pala tai pari ruisleipää ja pieni suupaloiksi. Sipaise pintaan voita ja nostele päälle sieniseos. Rouhaise vielä päälle hieman mustapippuria.

Tarjoile pari pientä suupalaa per henkilö alkupalana, kyytipojaksi vaikka valkoviiniä.

Alkupala syntyi ex-tempore mökillä käsillä olleista aineksista, joten hyvin simppelillä linjalla mentiin tällä kertaa. Lopputulos oli yllättävänkin maistuva, sillä jopa kanssaeläjä joka ei sienistä piittaa, kehui tätä hyväksi. Ja jos ruokaan laittaa voita, kermaa ja pekonia, niin voiko se ihan pieleen mennäkään? :)

Peruspöperöä osallistuu syyskuun 2010 ruokahaasteeseen tällä pikkuruisella kermaisella sienialkupalalla.

Herkkua viikonloppuruokaa

Töissä on meneillään erinäisiä sisäisiä muutoksia joiden seurauksena ihmiset siivoilevat kaappejaan ja kaikenlaista sälää löytyy milloin mistäkin. Työkaverini oli saanut käsiinsä läjän lehtiä ja nakkasi eteeni ne, joissa oli havainnut olevan ruokareseptejä. Yhdestä niistä kopioin talteen tämän taannoista viikonloppuamme ilahduttaneen sapuskan ohjeen.

Täytetyt lehtipihvit
(Ohje Kodin Pellervo -lehdestä)

Noin 600 grammaa naudan ulkofilettä
0,5 teelusikallista suolaa
0,5 teelusikallista rouhittua mustapippuria

Täyte:
1 sipuli
100 grammaa herkku- tai siitakesieniä tai reilu desilitra silputtuja metsäsieniä
1 ruokalusikallinen öljyä
Noin 50 grammaa pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)
0,25 teelusikallista suolaa
0,25 teelusikallista rouhittua mustapippuria
1 ruokalusikallinen tuoretta timjamia tai rakuunaa

Leikkaa file neljäksi pihviksi ja nuiji ne ohuiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Leikkaa kuorittu sipuli haluamaasi olomuotoon, esimerkiksi suikaleiksi. Paloittele myös sienet. Kuumenna sitten öljyä pannulla ja kuullota siinä sipulia parisen minuuttia. Laita joukkoon myös sienet ja paista kunnes sienet ja sipuli vaikuttavat kypsiltä. Lisää joukkoon pehmeä vuohenjuusto nokareina, mausta suolalla, mustapippurilla sekä timjamilla. Sekoita.

Jaa sieni-sipulitäyte pihvien toiselle reunalle. Taita tai rullaa sitten pihvit. Sulje cocktailtikuilla jos tuntuu että eivät pysy kasassa. Paista pihveihin seuraavaksi pikaisesti kuumalla pannulla öljyssä kaunis ruskea pinta molemmille puolille. Nosta pihvit uunivuokaan ja kypsennä loppuun uunissa 225 asteessa noin viisi minuuttia.

Rullat matkalla uuniin. Itse paistoin rullia uunissa ehkä 7-8 minuuttia ja olivat silti hieman punervat sisältä. Ei siis haittaa, jos pihvit ovatkin hetken kauemmin kuin viisi minuuttia uunissa, paitsi jos tykkäät lihastasi kovastikin punaisena.

Paiston jälkeen piffeistä kannattaa poistaa cocktailtikut. Lihat maistuvat hyvältä kermamuhennettujen perunoiden kanssa. Näihin perunoihin voi kätevästi käyttää pihveistä ylijääneen vuohenjuuston eikä erillistä soossia tarvitse kun perunalisäke on mehevä. Tähän voi hävittää myös edellispäivältä jääneitä keitettyjä perunoita varsin kätevästi!

Vuohenjuustolla maustetut kermamuhennetut perunat
(Ohje samaisesta Kodin Pellervosta kuin pihvien ohje)
4-6 annosta

6-8 keitettyä perunaa
2 teelusikallista öljyä
2 desilitraa kermaa
Noin 100 grammaa pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)
0,25 teelusikallista jauhettua valkopippuria
(Suolaa)
(Silputtua ruohosipulia, tilliä, persiljaa tai muuta yrttiä)

Kuori keitetyt kylmät perunat ja leikkaa ne tasakokoisiksi kuutioiksi.

Kuumenna öljyä pannussa tai paistokasarissa ja paista perunoita hetki, mutta älä päästä ruskistumaan.

Kaada sitten kerma pannuun ja keitä kunnes kerma on imeytynyt perunoihin lähes kokonaan. Sekoita mukaan myös vuohenjuusto. Mausta pippurilla (laitoin vahingossa mustapippuria, mutta ihan hyvää oli niinkin) ja tarvittaessa suolalla. Ripottele pinnalle yrttisilppua ja tarjoa.

Jälleen yksi ape, joka ei kuvauksellisuudellaan pääse ylpeilemään. Mutta hoen edelleen samaa mantraa siitä, että sei onneksi makua pilaa.

Kastiketta annos ei tosiaan minun mielestäni kaivannut, perunoista tuli mukavan meheviä ja pihvit onnistuivat yli odotusten. Meillä käytettiin kylläkin naudan sisäfilettä, koska se oli tarjouksessa ostohetkellä ja siten halvempaa kuin ulkofile. Sienet olivat herkkusieniä ja annos tehtiin hieman pienempänä kun teimme vain kaksi pihviä.

Tästä tuli siis paljon parempaa kuin osasin odottaakaan ja myös kanssaeläjä söi ruokansa aivan fiiliksissä. Pitkään aikaan en ole kuullut niin paljon ruokakehuja kuin tämän jälkeen, joten uskottava se on että sienistä huolimatta tämä uppoaa myös raavaan lihansyöjän masuun ilolla!

Työpaikan organiseerauksessa on myös se hyvä puoli, että sieltä on saanut haalittua itselleen jos jonkinmoista hyödykettä kotiinkin asti. Tänään pelastin erään osaston "kuolinpesästä" itselleni muun muassa brittien tyylinaisten Trinnyn ja Susannahin tyylioppaan, David Biggsin "Liekehtivä lehmä" -shottikirjan, Ola Lauritzsonin ja Ulrika Davidssonin "100 parasta GI-ruokaa ilman sokeria ja nopeita hiilihydraatteja" -kirjan sekä Krista Ahopalon hieman hupaisan "Kovien gimmojen keittokirjan".

Kuvun täytettä karppikavereille

Lähipiirissäni useampikin henkilö on jo jonkin aikaa karppaillut eli elänyt vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Koska tapoihini kuuluu huomioida mahdollisimman hyvin vieraisilla käyvien ihmisten ruokavaliot, olen koettanut vääntää jotain karppaajallekin sopivaa tarjottavaa.

Suolaista piirakkaa on tullut tehtyä jo kahtenakin versiona ja molemmat ovat onnistuneet varsin hyvin. Pohjassa hyödynsin samaa ohjetta, millä olen tavallisiakin suolaisia piirakoita tehnyt, mutta korvasin jauhot vain soijajauhoilla ja hitusella ruisjauhoja.

Savuporo-aurajuustopiirakka karppipohjalla

Pohja:
150 grammaa soijajauhoja
75 grammaa ruisjauhoja
125 millilitraa oliiviöljyä
0,5 teelusikallista suolaa
0,6 desilitraa kylmää vettä

Täyte:
1 sipuli
150 grammaa savuporoa
2 desilitraa juustoraastetta
Aurajuustoa
2 desilitraa kermaa
2 desilitraa maitoa
4 kananmunaa
Mustapippuria, öljyä

Pohjan kaikki ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi taikinaksi. Taikina painellaan käsin voideltuun piirakkavuokaan (myös reunoille). Pohja laitetaan jääkaappiin odottelemaan täytettä.

Porotäytteeseen sain idean Pastanjauhajien lempiruokakyselyn vastauspostauksesta. Täytteen sipuli silputaan ja kuullotellaan sipulisilppua öljyssä pannulla hetki, kunnes sipuli hieman pehmenee. Jos käytät savupororouhetta, kuten itse tein, voit lämmittää sitäkin sipulin kanssa pannulla hetkisen. Jos käytät savuporoleikkelettä, sen voit leikata vaan suikaleiksi sipulin kuullottuessa.

Sekoita kerma, juustoraaste, munat ja maito. Mausta seos mustapippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä savuporossa ja aurassa sitä on riittämiin.

Levitä piirakkapohjalle savuporo-sipuliseos sekä murustele sekaan aurajuustoa. Kaada täytteen päälle kerma-muna-maito-juustoseos.

Paista piirakkaa 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes täyte vaikuttaa hyytyneen tai piirakka on saanut kauniin värin.


Karppipohja toimi yllättävän hyvin. Reunoilla piirakkataikinan maun erotti normaalista vehnäjauhoista tehdystä pohjasta, mutta täytteen kanssa syödessä eroa ei oikeastaan edes huomannut. Rakennekin oli yllättävän toimiva, tosin hiukkasen murenevaisempi kuin perustaikinassa. Poropiirakka maistuu hyvin myös kylmänä, ellei jopa paranna makuaan seuraavaan päivään.

Sieni-kasvis-aurapiirakka karppipohjalla

Pohja sama kuin edellisessä poropiirakassa

Täyte:
1 sipuli
1 purkillinen Pirkan säilykekanttarelleja
1 purkillinen Pirkan herkkusieniviipaleita lasipurkissa
Pakastevihannessekoitusta
Aurajuustoa
(Aurinkoinen Provence-maustekoitusta)
Öljyä/voita

2 desilitraa kermaa
3 kananmunaa
Juustoraastetta (raastoin joululta jääneen savucheddarin jämät ja sen kaveriksi parmesania, joten voimakkaamman makuinen juusto toimii tässä hyvin)
Mustapippuria

Tehtyäsi pohjan jääkaappiin odottelemaan, siirry täytteen valmistukseen. Silppua sipuli. Kuullota pannulla rasvassa sipulisilppua hetki, lisää sitten sekaan myös sienet. Kuullottele seosta, kunnes sienistä on haihtunut nestettä. Lisää sekaan pakastevihannespussin jämät (en muista mitä seosta käytin, mutta ainakin paprikaa siinä oli). Anna vihannesten sulaa ja lämmetä. Mausta seos, itse käytin Meiran Aurinkoista Provencea, mutta ylipäätään jotain pippuria ja yrttimaustetta ehkä kannattaa laittaa.

Murustele piirakkapohjan päälle auraa ja kaada sieni-sipuli-kasvisseos päälle.

Sekoita kerma, munat ja mustapippuri. Kaada seos piirakan täytteiden päälle. Lisää päällimmäiseksi vielä juustoraaste, jota voit vielä hieman sekoittaa täytteen joukkoon, jottei jää pelkäksi juustokuorrutteeeksi pinnalle vaan sulaa mukavammin piirakan joukkoon.

Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia.


Piirakka upposi hyvin sekä veljelleni, veljeni vaimolle että äidilleni, joista kukaan ei ole sieniruokien ylin ystävä. Piirakka oli yllättävänkin maukas, odotin laimeampaa makuelämystä. Epäilen, että se oli juustojen ansiota. Joka tapauksessa varsin toimiva täyte, jota varmaan sovellan jatkossakin. Piirakkapohja onnistui myös toisella koettamalla, joten ilmeisesti suhde soijajauhojen ja ruisjauhojen kesken oli onnistunut.

Karppaajan juustoleipäset
(ohje karppaus.infosta)
4 annosta

2 kananmunaa
1,5 desilitraa mantelijauhetta
2 desilitraa juustoraastetta
1-2 teelusikallista leivinjauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään sekaisin. Tee vaikka lusikan avulla taikinamassasta kasoja leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä leviämisvaraa.

Paista 225 asteessa, kunnes ovat kauniin ruskeita. Tähän meni meidän uunilla noin 6-8 minuuttia, eli kauaksi aikaa näitä ei kannata uuniin unohtaa.

Tein itse taikinan tuplana ja kaikki leipäset katosivat yhden illan aikana, maistuivat siis muillekin kuin karppaajille. Itseäni yllätti, ettei manteli maistunut näissä oikeastaan ollenkaan, vaan maku oli hyvinkin neutraali. Näiden kanssa kannattaakin laittaa tarjolle esimerkiksi tuorejuustoa tai muita "leivän päällisiä". Karppaajaystävä innostui näiden leipämäisyydestä kovasti, joten jos karppaaminen ajatuksena houkuttaa, mutta leivästä luopuminen aiheuttaa epäröintiä, kannattaa näitä ainakin kokeilla.

Täysiä vatsoja ja iloisia ihmisiä

Eilen iltasella saimme kanssaeläjän kanssa kotiimme iltaa viettämään iloisen joukon oululaisia ruokabloggaajia. Ja kuten tyypillistä on silloin kun ruoasta innostuneet ihmiset kohtaavat, ei siitä itsestään, eli ruoasta ole pulaa. Puheensorina täytti keittiön ja uskaltautuivatpa Pastanjauhannan Rosmariini ja Pippurimylly jopa testaamaankin meidän keittiötämme friteeratessaan tarjottaviaan.

Pöytä notkui ihanista herkuista ja mahat täyttyivät vikkelään tahtiin. Jälkiruokamaha on onneksi erikseen, koska jälkiruokapuoli ei jäänyt yhtään huonommaksi. Pikkujouluhenkisyys näkyikin juuri makeissa herkuissa ja tietysti illan aikana nautitussa glögissä.

Valitettavasti en kaiken hössötyksen keskellä muistanut kuvata kaikkea tarjolla ollutta, joten toivottavasti tarkempaa kuvallista raporttia ilmiintyy Pastanjauhajien blogiin tuonnempana. Nyt saatte tyytyä ainoastaan päivällä aiemmin omista tarjoiluistani nappaamiin otoksiin ja sanalliseen kerrontaan illan tarjoiluista.

Masuja täytettiin seuraavilla appeilla:

Linssimureke
Vuohenjuusto-pinaattinyytit
Intialaishenkiset friteeratut kasvispallerot
Tomaatti-mozzarellatäytteiset friteeratut pizzapommit
Porkkanatäytteiset filotaikinapalaset
Kasvispyörykät ja sipulinen dippikastike
Lammas-fetapiirakka
Marinoidut oliivit
Limetti-tofusalaatti

Jälkiruokamasuihin taas upposi:

Omatekoisia keksejä
Omatekoista piparijäätelöä
Pipari-omenapiirakkaa
Glögikakkua

Myöhemmin illalla kun mahat olivat edes hitusen vajentuneet, nautittiin vielä juustoja ja suolakeksejä. Ja tietysti nautimme myös viinistä!

Marinoidut oliivit
(ohje Me Naisten numerosta 46)

300 grammaa oliiveja
4 valkosipulinkynttä
1 teelusikallinen korianterin siemeniä
1/4 teelusikallista cayennepippuria
1 sitruuna
Oliiviöljyä

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Murskaa korianterin siemenet (minä en löytänyt näitä kaupasta, joten jätin pois eikä tuo suuresti tuntunut haittaavan). Vuole sitruunankuoren keltainen osa ohuiksi lastuiksi ja purista sitruunasta mehu. Sekoita kulhossa oliivit, valkosipulit, kuorisuikaleet, mehu ja mausteet. Peitä ainekset oliiviöljyllä. Anna marinoitua huoneenlämmössä seuraavaan päivään.

Limetti-tofusalaatti
(ohje Pirkan reseptiarkistosta)

1 paketti maustamatonta tofua
0,5 desilitraa oliiviöljyä
1 limetin kuori ja mehu
1 ruokalusikallinen hunajaa
1 teelusikallinen suolaa
Mustapippuria

3 kevätsipulia
5-6 viipaletta aurinkokuivattua tomaattia
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
Noin litra sieniä (esim. herkkusieniä ja siitakesieniä)
1 ruukku jääsalaattia
1 ruukku/rasia rucolaa
1 ruukku/rasia herneenversoja
1 desilitra suolapähkinöitä

Koristeeksi parmesaanilastuja

Kuutioi tofu. Sekoita kulhossa tahi lautasella oliiviöljy, hyvin pestyn limetin mehu ja kuoriraaste, hunaja, suola ja mustapippuri. Marinoi tofukuutioita seoksessa vähintään pari tuntia (itse pidin jääkaapissa yön yli).

Asettele salaattikulhoon tai tarjoilulautaselle pohjalle jääsalaatti, rucola, herneenversot ja basilika. Silppua kevätsipulit ja aurinkokuivatut tomaatit. Puhdista ja paloittele sienet. Kuumenna pannulla öljyä ja paista sieniä muutama minuutti, kunnes enimmät niistä irronneet nesteet ovat haihtuneet. Mausta sienet suolalla ja mustapippurilla ja laita lautaselle jäähtymään.

Lisää salaattiseokseen silputut kevätsipulit, aurinkokuivatut tomaatit ja jäähtyneet sienet. Nosta päällimmäiseksi marinoituneet tofukuutiot ja ropsauta päälle suolapähkinät. Vuole koristeeksi parmesaanista lastuja ja lorauta ennen tarjoilua kastikkeeksi tofujen marinointiliemi.

Itse tein tästä tuplasatsin ja käytin toisena tofuna valmiiksi yrttimaustettua tofua. Suosittelen kuitenkin tuota marinointia, se tofu maistui paremmalta. Lisäksi laitoin tuplasatsiin koko purkillisen aurinkokuivattuja tomaatteja eikä niitä minusta ollut mitenkään liikaa. Sieniä laitoin yhden herkkusienirasian ja muutaman irtokappaleena ostamani siitakkeen. Suolapähkinöiden lisäksi laitoin joukkoon suolattuja cashew-pähkinöitä.

Lammas-fetapiirakka
(suuntaa otin Prinsessakeittiöstä)

Piirakkapohja:
225 grammaa jauhoja
125 millilitraa öljyä
0,5 teelusikallista suolaa
0,6 desilitraa kylmää vettä

Täyte:
500 grammaa lampaan jauhelihaa
1-2 sipulia
Rosmariinia
2-3 kynttä valkosipulia
200 grammaa fetajuustoa
Suolaa, mustapippuria
2 desilitraa ruokakermaa
3 kananmunaa
Juustoraastetta

Sekoita pohjan ainekset tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikinasta piirakkapohja voideltuun piirakkavuokaan. Laita pohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Lorauta paistinpannulle öljyä. Ruskista jauheliha ja lisää joukkoon sipulisilppu. Mausta rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Levitä jauheliha-sipuliseos piirakkapohjalle. Murustele feta ja sekoittele hieman täytettä, jotta kaikki feta ei jää yhtenäiseksi kerrokseksi lihan päälle.

Sekoita kananmunat ja kerma keskenään. Kaada kerma-munaseos tasaisesti piirakan päälle ja ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta.

Paista 225 asteisessa uunissa keskitasolla 20-30 minuuttia.



Glögikakku oli vaikea kuvattava! Kiillekerros oli todellakin kiiltävä ja heijasti valoa harmittavalla tavalla. Kakku ei tosiaan ole mikään kaunotar eikä kuva tee sille oikeutta, mutta maku oli tässä aivan täysin kohdallaan! Varsin onnellisena juuri äsken puputin sitä parikin palasta kahvin kaverina.

Glögikakku
(ohjeen otin Vaahteran luomukset -blogista)

Pohja:
150 grammaa voita
300 grammaa pipareita

Täyte:
250 grammaa maustamatonta tuorejuustoa (esim. Mascarpone)
2 desilitraa kermaa
0,5 desilitraa sokeria
2 kananmunaa
0,5 teelusikallista kanelia
0,5 teelusikallista jauhettua neilikkaa
0,5 teelusikallista jauhettua inkivääriä
5 liivatelehteä

1 desilitra glögitiivistettä

Kiille:
2 desilitraa glögitiivistettä
1 desilitra vettä
4 liivatelehteä

Valmista pohja murskaamalla piparit pieniksi murusiksi. Sekoita piparimurut sulatettuun voihin. Painele piparimassa irtopohjavuoan pohjalle, johon olet leikannut leivinpaperista pyöreän päällysteen pohjalle. Laita pohja jääkaappiin.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon varovasti sekoittaen tuorejuusto. Laita liivatelehdet kylmään veteen noin 5 minuutiksi likoamaan. Kuumenna sitten glögi ja sulata sen sekaan liotetut liivatteet, joista olet puristanut ylimääräiset vedet pois. Kun glögi-liivateseos on jäähtynyt sen verran, että sen voi turvallisesti sekoittaa juustoseokseen, sekoita se sinne ja sekoita mausteet mukaan myös. Vatkaa kerma ja lisää myös se juustoseoksen joukkoon. Kaada massa pohjan päälle kakkuvuokaan ja laita kakku jääkaappiin hyytymään. Itse annoin hyytyä yön yli ja tein kiilteen kakkuun vasta seuraavana päivänä.

Laita kiilteen liivatteet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Laimenna glögitiiviste vedellä ja kuumenna glögi. Purista liivatteista liika vesi pois ja sulata ne glögiin. Kun glögi on jäähtynyt kunnolla, kaada se varovasti kakun päälle. Laita taas jääkaappiin hyytymään (annoin olla neljä-viisi tuntia ja siinä ajassa ainakin oli hyvin hyytynyt).



Myöhään illalla osan vieraista jo poistuttua nautimme vielä juustoja suolakeksien kera. Ei-ruokabloggaava ystävämme T oli tuonut pyynnöstäni muassaan muutamaa juustoa maisteltavaksi. Lautasella on chevre melusinea, sinihomejuustona Saint Aguria ja suurimman suosion kokeneina etualalla italialaista maalaisgoudaa ja takana vasemmalla luolakypsennettyä kovaa juustoa (Stockan etiketissä lukee että Kaltbachluolakyps. G. mitä sitten tarkalleen tarkoittaakaan). Mutta hyviä olivat kaikki!

Minulla oli oikeasti todella mukavaa eilen ja haluan kiittää omasta sekä kanssaeläjän puolesta (jonka mielestä blogimiitissä mukana oleminen oli ennakkojännityksestä huolimatta hauskaa) mukana olleita hauskoja, mukavia ja ihania; Vegemisten Kaveri ja Nuori Nainen, Pastanjauhannan Rosmariini ja Pippurimylly, (Diplomi-)insinöörin keittiön Pekka ja blogimaailman ulkopuolinen ystävämme T.

Blogimiitin emännöinnin hyvänä puolena on myös se, että seuraavan päivän ruokahuolto on taattu rääppiäisten merkeissä :)

Oli mukava herätä, kun jääkaapista saattoi kaivaa aamupalaksi tofusalaattia ja lammaspiirakkaa ja natustaa niiden ohessa muutaman suolakeksin juustojen kera. Ja kahvin kanssa sai glögikakkua. Ja seuraavalle viikolle kokkaussuuntimia antaa ylijäänyt punaviini, jota voisi kenties lorautella jonkinlaiseen lihaisaan pataruokaan.

Seuraava miitti laitettiin jo hautumaan ajatuksen tasolle ja erinäisiä muitakin tapaamisia suunniteltiin, kuten myös täsmäiskua oululaisbloggaajien voimin etelään. Jos eteläiset bloggaajat eivät tule meidän luo, täytyy meidän lähteä heidän luoksensa. Kyllä bloggaaminen on hyvä harrastus, kun sitä kautta voi tutustua näin mainioihin ihmisiin!