Kaalia grilliin

Juhannus, tuo keskikesän juhla, on jo ovella. Pari päivää sitten ei olisi kyllä uskonut, kun saman päivän aikana satoi rakeita, räntää ja ihan rehtiä lunta ja lämpömittarissakin oli huikeat +4 astetta.

Mutta suomalaisethan tunnetusti eivät tämmöisistä seikoista välitä, vaan juhannusta vietetään grillaten ja mökkeillen säästä huolimatta. Tai vaikkei mökillä olisikaan, niin aika monelle se grillaus on kuitenkin ainoa oikea tapa laittaa juhannuksena ruokaa.

Me grillailimme näitä Hannelen blogista bongaamiani ihania kaalikiekkoja parin viikon takaisella mökkireissullamme, ja vaikka tämä oli lisuke, niin suosio oli suurempaa kuin itse pääruokalihalla.

Grillatut kaalikiekot pekonimurulla ja kermaviilikastikkeella

Varhaiskaali

Oliiviöljyä

Suolaa

Pekonia

Kermaviilikastike:

1 purkillinen kermaviiliä

1-2 teelusikallista sinappia

1 teelusikallinen hunajaa (tai sokeria)

1 kynsi valkosipulista

Suolaa, mustapippuria

Sitruunamehua

(Ruohosipulia)

Tee kastike maustumaan.

Kuori ja silppua valkosipulinkynsi pieneksi silpuksi. Silppua myös ruohosipuli, mikäli sinulla on. Meillä unohtui, mutta oli ihan kelpoa ilmankin!

Sekoita kermaviilin joukkoon sinappi, hunaja, puristus tai loraus sitruunamehua, valkosipulisilppu, (ruohosipulisilppu) ja mausteet. Maistele maut kohdilleen ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai happoa (sitruunamehusta) tai makeutta (hunajasta).

Laita kastike tekeytymään jääkaappiin.

Kuori kaalista uloimmat lehdet pois, mikäli ovat ryöniintyneet. Puolita kaali niin, että molempiin puoliskoihin jää kantaosaa.

Leikkaa kaalista noin sentin paksuisia kiekkoja.

Sivele kaalikiekot oliiviöljyllä ja mausta ripottelemalla pintaan hieman suolaa.

Grillaa kaalikiekkoja grillissä pari minuuttia per puoli.

Voit myös grillata pekonit rapeiksi tai paistaa pannulla, jos grilli on jo tupaten täynnä muuta evästä.

Tarjoile grillatut kaalikiekot pekonimurun ja kermaviilikastikkeen kanssa siltäänsä tai esimerkiksi grillatun lihan lisukkeena. Toimii erittäin hyvin, voin luvata!

Näin ihanaa hellemaisemaa ei liene oikein missään päin Suomea juhannukselle luvassa, mutta nauttikaa olostanne silti! Älkää hukkuko, syökää hyvin, juokaa maltillisesti ja pitäkää huolta rakkaistanne.

Tyttöjen illan menu

Olen kärsinyt pahanlaatuisesta blogitukoksesta, enkä ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne mitään. Ei ole syynä edes mitään erityisen kiireistä ajanjaksoa elämässä, ei vaan ole jostain syystä nyt irronnut. Joskus ei vaan oo inspistä - mutta jos sitä inspriraatiota ei ala kuulua, on parempi vaan tehdä asialle jotain - sitä teen nyt.

Tämä tyttöjen ilta vietettiin jo reilusti syyskuun puolella. Oikeastihan tällaisille ystävien kanssa vietettäville illoille hyvän ruoan ja juoman parissa ei edes tarvitsisi keksiä mitään (teko)syytä, mutta tällä kertaa teemana oli ystävän uuden keittiön avajaiset. Keittiössä uutta tosin oli enemmänkin tekstiilipuoli, mutta ihan riittävä syy sekin oli kokoontua porukalla kokkaamaan ja nauttimaan elämästä.

Menu päätettiin etukäteen ja vastuut jaettiin niin, että emännöivä taho huolehti alkuruoasta, minä pääruoasta ja kolmas osallistuja hoiti jälkiruokapoliittisen osion. Alkuun halusimme jotain lohesta, pääruoaksi oli toivottu pulled porkia eli nyhtöpossua (onnea vaan Campasimpukkalaan onnistuneen suomenkielinnöksen lanseerauksesta ja sen tehokkaasta leviämisestä, noteerattiinhan sana uusimmassa Glorian ruoassa ja viinissäkin!) ja jälkkäriksi haluttiin jotain ihanaa makeaa, jollaiseksi valikoitui valkosuklainen pannacotta.

Lohiruissipsit punajuuripurjeilla

(reseptivinkkiä otettu Jotain maukasta -blogista)

Lämminsavulohta

Ruohosipulituorejuustoa

Tuoretta tilliä

Pippuria, suolaa

Ruissipsejä

Punajuurisipsejä

Silppua tuorejuuston joukkoon tuoretta tilliä ja sekoita joukkoon myös lämminsavulohi.

Mausta seos mustapippurilla. Tarkista suolatilanne, lisää tarvittaessa.

Sekoita niin että saat tahnamaisen koostumuksen.

Nostele ruissipseille lohi-tuorejuustoseosta.

Asettele jokaiselle täytetylle ruissipsille purjeeksi punajuurisipsi.

Pääruoan osalta menin muutoin tutulla ja turvallisella pulled pork -linjalla, mutta kastikkeen tein tällä kertaa eri tavalla. Siihen otin mallia Pastanjauhannasta.

BBQ-kastike

3 ruokalusikallista voita

1 keskikokoinen punasipuli silputtuna

4,8 desilitraa ketsuppia

1,6 desilitraa ruokosokeria

1,2 desilitraa Dijon-sinappia

1,2 desilitraa siiderietikkaa

2 teelusikallista worcestershirekastiketta

1 teelusikallinen tabascoa

Ota kastikeainekset käden ulottuville.

Kuori ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi.

Sulata voi kattilassa.

Kuullota sipulia kattilassa muutama minuutti, kunnes se muuttuu läpikuultavammaksi.

Mittaa kattilaan loput kastikeainekset ja sekoita. Anna seoksen kiehahtaa.

Vähennä lämpöä ja anna pulputella välillä sekoittaen vähintään 10 minuuttia. Pidempikään aika ei haittaa.

Jäähdytä lopuksi kastike huoneenlämpöiseksi.

Sämpylöiden väliin lusikoitiin coleslaw'ta, possua ja kastiketta. Viereen lautaselle aseteltiin vielä simppeli vihersalaatti, jota oli höystetty melonilla ja aurajuustolla.

Valkosuklaapannacotta vadelmakastikkeella

(Pirkka-tyyliin 5 annosta)

2 desilitraa kermaa

2 liivatelehteä

2 ruokalusikallista sokeria

100 grammaa valkosuklaata

2 desilitraa maustamatonta jogurttia

1 teelusikka vaniljasokeria

200 grammaa vadelmia

0,5 desilitraa vettä

2 ruokalusikallista sokeria

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

Paloittele suklaa.

Kaada kerma kattilaan ja mittaa kaveriksi 2 ruokalusikallista sokeria.

Kiehauta kermasokeriseos ja nosta kattila pois liedeltä.

Purista liivatteista vesi pois ja sekoita ne kuuman kermasokeriseoksen joukkoon.

Kaada kermaseokseen myös pilkottu suklaa ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita hieman jäähtyneeseen kermaseokseen jogurtti sekä vaniljasokeri.

Nostele seos annosmaljoihin ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.

Valmista kastike keittämällä vadelmia, vettä ja sokeria kattilassa muutama minuutti välillä sekoittaen.

Jäähdytä kastike.

Nostele kastiketta annosmaljojen päälle tarjoiluvaiheessa.

Tällaisia iltoja pitäisi pitää useamminkin, totesimme kaikki mahat täynnä ja tyytyväisinä ruokapöydän ääressä. Yritimme ideoida ruokakerhoa, joka kokoontuisi säännöllisehkösti tähän tyyliin, että jokainen ottaisi vastuulleen jotakin ja aterian teema ja nauttimisajankohta voisivat vaihdella. Eihän aina tarvitse olla viikonloppukaan, kyllä hyvä seura ja ruoka riittävät.

Kahden naisen versio ruokailtamista tulikin jo vietettyä viikko sitten, mutta toivottavasti saamme koko tyttöporukan saman pöydän ääreen taas mahdollisimman pian.

Yksinkertaisuuden ylistys

Rakastan pastaa. Rakastan pestoa. Aivan erityisesti rakastan pestopastaa! Ja parmesania rakastan myös.

Kesän vedellessä viimeisiään oli aika hyötykäyttää parvekkeella vielä sinnitellyt basilikapuskan jämä. Parempaa tapaa jalostaa se ruoaksi en keksinyt, kuin surauttaa siitä pestoa. Yksinkertaista, helppoa ja hyvää!

Pesto

Pieni ruukkubasilika tai osa isommasta basilikapuskasta

1 valkosipulinkynsi tai pari pientä

Noin 0,5 desilitraa pinjansiemeniä

Noin 0,25 desilitraa oliiviöljyä

Noin 0,5 desilitraa raastettua parmesania

Mustapippuria ja suolaa myllystä

Kuori valkosipuli ja pieni kynsi muutamaan osaan.

Raasta parmesan.

Riivi basilikan lehdet astiaan, jossa voit surauttaa peston.

Laita basilikan kaveriksi valkosipuli, pinjansiemenet, parmesan ja rouhi mukaan suolaa ja mustapippuria.

Surauta sauvasekoittimella tahnamaiseen koostumukseen.

Jatka surraamista ja lorota oliiviöljyä mukaan tahnaan hiljalleen. Tarkka määrä riippuu siitä, millaisen koostumuksen pestoosi haluat.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Minä nautin pestoni täysjyväspelttispagetin ja parmesanraasteen kanssa. Erittäin simppeliä ja silti niin hyvää.

Pestoa voi myös pakastaa, joten lusikoin osan pestosatsista minigrippiin ja lykkäsin pakastimeen.

12 points go to viisustudion tarjoilut

Lauantai oli varsinainen superpäivä - ei pelkästään siksi, että tarjolla oli niin jääkiekkoviihdettä kuin euroviisujakin - vaan siksi, että kanssaeläjän kanssa onnistuimme sullomaan päiväämme rauhassa nautitun aamupalan, auringonottoa puistossa, pizzalounaan ja kolmet eri kemut. Melkoista aikatauluttamista se vaati, mutta kaikissa ehdittiin viettää sopivasti aikaa.

Omaa kokkausta vaati vasta viimeinen illan etappi, eli viisustudio, joka pidettiin (Diplomi-)insinöörilässä. Sekalainen paikalle kokoontunut porukka oli sopinut, että ruokia ja juomia illaksi kootaan vähän nyyttäriperiaatteella, mutta niin, että syötävät ja juotavat liittyisivät jotenkin viisufinaalissa esiintyviin maihin. Kaikkia finaalimaita emme saaneet katettua, mutta kiitettävän monta kuitenkin!

Viisuilta alkoi omalta osaltani kuplivalla. Lasissa on uusin suosikkiskumppani, ranskalainen Louis Picamelot Blanc de Blancs Brut. Suosittelen! Ja mikäpäs sen viisufinaalin aloittaneen Ranskan biisin pariksi olisi paremmin sopinutkaan, kuin sikäläinen kuplivainen.

Kreikkalaisiin tunnelmiin meidät viritti uunitettu fetajuusto, jonka höysteenä oli ainakin vihreää paprikaa, sipulia ja tomaattia sekä öljyä.

Nämä munakoisokääryleet (badimjan borujuglari) olivat saaneet inspiraationsa Azerbaidzanista. Isäntäväki oli napannut reseptin täältä. Mahtoi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun söin mitään azerihenkistä evästä, mutta hyviä olivat!

Taustalla kurkkua. Keskellä oleva astia näytti ihan tyhjältä, mutta mustan lautasen pohjalla olikin dippailuun tarkoitettua tavaraa. Hunajaista se taisi ainakin olla? Ja inspiraatio tähän muistaakseni peräisin Valko-Venäjältä.

Ranskaa ruokapuolella edusti tämä Quiche Lorraine. Viisustudiossa mukana ollut ihan ihkaelävä ruotsalainen rakastui piirakkaan kovasti, ja ihmetteli, miten joku osaakin tehdä näin hyvää ihan itse. Eikä hän väärässä ollut, piirakan tehtaillut taho sai muiltakin kiitosta piirakkataidoistaan.

Georgian makumaailmaan pääsimme tutustumaan tämän gruusialaisen juustolla täytetyn leivän parissa. Resepti saattaa ilmaantua insinöörilän blogiin kenties tulevaisuudessa, sillä isäntäväki vastasi tästäkin herkusta.

Juustorintamalla maisteltiin muun muassa espanjalaista juustoa suolakeksien kanssa.

Saksasta nyt vaan ensimmäisenä tulee mieleen makkara, ei voi mitään! Ostin Stockan Herkusta pari pakettia bratwursteja, jotka sitten simppelisti vain paisteltiin pannulla ja tarjoiltiin vähän pienemmissä palasissa.

Yksi viisustudiolainen kyseli vinkkiä romanialaiselta tutultaan, ja sai vastaukseksi, että vastaavanlaisissa kisastudioissa heilläpäin syödään mm. tämmöistä "makkaraa", joka suomalaisen silmiin kyllä vaikutti enemmänkin lihapullaisalta. Maukasta ja mausteista.

Oma varsinainen kokkaukseni iltaan oli mutakakku. Sillä minulle selvisi ihan vasta, että mutakakku eli kladdkaka on periruotsalainen leipomus. Omani tein Kaikki äitini reseptit -blogista löytämälläni äärisimppelillä reseptillä.

Kladdkaka eli mutakakku

100 grammaa voita sulatettuna

2 kananmunaa

2,5 desilitraa sokeria

1 ruokalusikallinen vaniljasokeria

3 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta

2 desilitraa vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele vuoka, jossa aiot paistaa mutakakun.

Sulata voi, jätä jäähtymään.

Vatkaa munat ja tavallinen sokeri vaahdoksi keskenään.

Sekoita muna-sokerivaahtoon mukaan vaniljasokeri sekä kaakaojauhe.

Seuraavaksi sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Lisää lopuksi mukaan myös voi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista keskitasolla noin 15 minuuttia.

Tarkista tikulla, kuinka löysä taikina vielä on. Paistoaika riippuu paistoastiasi koostakin eli miten paksusti taikinaa siinä on. Tarkoitus olisi, että mutakakku on reunoilta vähän kuivempi, mutta jää keskeltä vielä valuvan kosteaksi koostumukseltaan.

Minun vuoassani taikinaa oli sen verran paksulti, että jatkoin paistamista vielä 5 extraminuuttia ja rakenteesta tuli siten oikein hyvä.

Mansikkakastike

Noin 200 grammaa (pakaste)mansikoita

Triple Secia

Tein piirakalle kastikkeen surauttamalla sauvasekoittimella kohmeiset pakastemansikat soosimaiseen olomuotoon ja sekoittamalla joukkoon vielä lorauksen Triple Secia.

Suuri on mysteeri, jotta miten näin yksinkertaisista aineksista ja ilman oikeaa suklaata voikaan saada lopputulokseksi niin suklaisen, ihanan tahmaisen mutakaakun! Mutta kokeilkaa, tämä on hyvää ja helppoa. Mansikkasoossi sopi mutakaakun pariksi erittäin oivallisesti myös.

Viisustudiossa vähän kaikilla oli omat suosikkinsa. Yhteistä äimistelyä aiheutti ainakin Romanian Cezar. Jos koskaan olet miettinyt, mitä tapahtuu, kun yhdistetään vampyyrilta näyttävä henkilö, joka laulaa oopperamaisesti eurodiscojumputusbiisiä mystisten lavasteiden keskellä, saat vastauksen kun katsot Cezarin It's my life -esityksen.

Minulla ei ollut mitään voittaja-Tanskaa vastaan, vaikkei se ihan kärkisuosikkeihini kuulunutkaan. Harmittelin Suomen sijoitusta, sillä Krista oli mielestäni piristävän erilainen suomalaiseksi euroviisuedustajaksi. Omat ääneni menivät tällä kertaa Unkarin ihanalle hipsterille sekä Islannille, jonka laulaja näytti Lord of the Ringsista karanneelta ja lauloi islanniksi, joka kuulostaa mielestäni aivan haltiakieleltä.

Ensi vuonna viisut järjestetään siis Tanskassa. Saapa nähdä, tulisiko tällä kertaa lähdettyä ihan paikan päälle viisuilemaan vai pidetäänkö kotimaassa jälleen viisustudiota porukalla.

Ankanrintaa, papu-pekonilisuketta ja timjami-punaviinikastiketta

Kun taannoinen ankankoipien valmistus onnistui sujuvasti, päätin uskaltaa kokeilla myös ankanrintaa. Olen syönyt ravintoloissa huonoa ja hyvää ankkaa, joten vähän jännitti, mitä itse saan aikaiseksi keittiössä tuon raaka-aineen kanssa touhutessa.

Pitkänäperjantaina tartuin kuitenkin toimeen ja valmistin ankanrintaa, jonka kanssa tarjoilin timjami-punaviinikastiketta sekä papu-pekonilisuketta. Tämän kombinaation päätin tehdä, kun taas kerran netissä surffatessani osuin tämän Ruokalan reseptin äärelle.

Ankanrintaa, papu-pekonilisuketta ja timjami-punaviinikastiketta

(kahdelle)

1 iso ankanrinta tai 2 pienempää (minulla oli yksi noin 350 grammainen)

Suolaa

Valkopippuria

Kastike:

2 desilitraa demi glacea

1 desilitra punaviiniä

1 salottisipuli

Suolaa, mustapippuria

Tuoretta timjamia

Muutama nokare voita

Lisuke:
200 grammaa vihreitä (pakaste)papuja

1 paketti pekonia

Suolaa keitinveteen

Mustapippuria

Ota ankanrinta huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta.

Viillä veitsellä ankanrinnan rasvapuolelle tiheään ohuita ristiviiltoja.

Mausta ankanrinta molemmilta puoliltaan suolalla sekä valkopippurilla.

Kuori ja silppua sipuli kastiketta varten.

Silppua pekoni lisuketta varten.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Aseta ankanrinta kylmälle paistinpannulle rasvapuoli alaspäin. Laita levy kuumenemaan. Näin toimittaessa rasva pääsee paremmin sulamaan ankasta.

Paista ankan molemmat puolet kauniin värisiksi pannulla ja siirrä ankka sitten uunivuokaan.

Voit käyttää paistomittaria halutessasi, ankan tavoiteltava sisälämpötila on 50-55 astetta.

Siirrä ankka uuniin. Ohuemmat ankanrinnat kypsynevät noin 8-10 minuutissa, meidän otti kauemmin, koska oli keskeltä aika paksu, emmekä halunneet syödä sitä ihan verisenä.

Laita kattilaan silputtu sipuli, muutama oksa tuoretta timjamia ja punaviini. Keitä hetki miedohkolla lämmöllä.

Lisää kastikkeeseen demi glace. Keitä vielä tovi ja siivilöi kastikkeesta sitten halutessasi pois sipulit ja timjamit.

Tarkista maku, lisää halutessasi suolaa ja mustapippuria.

Sekoita kastikkeen joukkoon muutama nokare voita.

Keitä pavut suolalla maustetussa vedessä napakan kypsiksi.

Paista pekonisilppu pannulla rapeaksi.

Sekoita pannulla pavut ja pekoni, mausta mustapippurilla.

Ota ankka uunista ja leikkaa viipaleiksi.

Asettele lautaselle ankkaviipaleet, papu-pekonilisuketta sekä timjami-punaviinikastiketta.

Ensimmäinen ankkakokeiluni meni siis aika nappiin, lihasta tuli mehevää ja maukasta. Kastike oli tuollainen nestemäisempi koostumukseltaan, mutta eihän siinä mitään saostavaa ollutkaan mukana. Lisuke oli myös erittäin hyvä.

Sekä minä että mies tykkäsimme pitkäperjantain ateriastamme kovin. Tätäkin saa kuulemma tehdä uudemmankin kerran, joten ankka tuskin esiintyi viimeistä kertaa meidän keittiössämme. Onnistuneen kokeilun jälkeen uskallan paremmin tarttua ankkaresepteihin jatkossakin.

Ankan jälkiruokana nautimme sitruksista jogurttipannacottaa, joka sopi aterian päätteeksi todella hyvin.

Possu on parasta

Tutustuin pulled porkiin ja siitä jalostettaviin leipiin taikka burgereihin varmastikin Ghettolan myötävaikutuksesta jo aikaa sitten, mutta jostakin ihmeellisestä syystä en ole ennen viime viikonloppua tullut tehneeksi pulled pork -appeita omassa keittiössäni. Tästäkin possuherkusta on tullut yhdenlainen hitti, viime aikoinakin sitä on valmistettu yhdessä jos toisessakin blogikeittiössä.

Pyhäinpäivä, jolloin oikein mitkään paikat eivät ole auki, oli varsin oivallinen päivä tehdä pitkään uunissa hauduteltavaa apetta. Possun lapaa varasin Makkarakaupasta jo aiemmin viikolla jemmaan, jotta saisin lihan heti lauantaiaamusta uuniin.

Suuntimia kokkailuun hain sekä Ninnin á la gourmande -blogista että Hesarin ruokasivuilta. Ninniltä varastin myös sämpyläohjeen, Hesarilta puolestaan barbeque-soosin.

Pulled pork

Reilu 2 kg possun lapaa (tai etuselkää tai kassleria)

Suolaa

Mustapippuria

Paprikajauhetta

Chilijauhetta

Vettä

Mausta possun lapa hieromalla sen pintaan ympäriinsä ronskilla kädellä suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja chilijauhetta.

Nosta possu isoon pataan ja lorauta padan pohjalle hieman vettä.

Kansi päälle ja possu uuniin, noin 150 astetta ja mitä useampi tunti, niin sen parempi. Meidän possu muhitteli uunissa sellaiset viitisen tuntia.

Kun possu on hautunut hajoavan pehmeäksi, nosta se uunista, anna hieman jäähtyä ja riivi sitten kahden haarukan avulla suupalasuikaleiksi. Voit kostuttaa lihaa muutamalla lusikallisella paistoastiaan kertynyttä lientä.

Sämpylät

(Noin 8 kappaletta)

2,5 desilitraa maitoa

25 grammaa hiivaa

25 grammaa sulatettua voita

1 ruokalusikallinen siirappia

0,5 teelusikallista suolaa

5-6 desilitraa jauhoja

Vehnäleseitä sämpylöiden päälle ripoteltavaksi

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota siihen sitten hiiva. Lisää suola ja siirappi.

Vaivaa nesteen sekaan jauhot. Lisää vielä sulatettu voi ja vaivaa taikinaa viitisen minuuttia sen jälkeen.

Anna taikinan levätä keittiöpyyhkeellä peitettynä puolisen tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kimmoisaksi.

Pyörittele taikinasta sämpylöitä ja nosta ne leivinpaperoidulle uunipellille. Anna kohota taas liinalla peitettynä parikymmentä minuuttia.

Kohotuksen jälkeen voit vielä voidella sämpylät maidolla ja ripotella päälle vehnäleseitä.

Paista sämpylöitä 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Sämpylöistä tuli Ninnin ohjeella oikein meheviä ja täyttötarkoitukseen passeleita. Kanssaeläjäkin kehui näitä erityisen hyviksi!

Barbeque-soosi

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

Tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)

Puolikas tuore punainen chili

2 ruokalusikallista soijakastiketta

2 ruokalusikallista balsamiviinietikkaa

Noin puoli desiä (raakaruoko)siirappia

1 limetin mehu

Öljyä

Suolaa, mustapippuria

Kuori sipulit ja silppua. Pilko myös chili.

Kuumenna kattilassa reilu loraus öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää joukkoon chili, soijakastike, balsamiviinietikka, siirappi, limetin mehu ja tomaattimurska. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin sekaisin.

Anna kastikkeen pulputella noin tunnin verran aina välillä sekoittaen.

Kokoa leipä! Halkaistun sämpylän väliin voit kasata mieleisiäsiä täytteitä, yksinkertaisimmillaan liha ja kastike riittävät. Meillä väliin laitettiin myös salaattia ja tässä nimenomaisessa leivässä näyttäisi pilkottavan myös juustoviipale. Coleslaw toimii erinomaisesti myös tässä yhteydessä, joko täytteenä tai sivussa.

Pulled pork, tai nyhtöpossu, kuten Campasimpukka-blogissa on oivallisesti ruokaslangia suomennettu, on mielettömän helppo ja herkullinen kokattava. Ja edullinenkin, sillä possun ns. huonompia osia saa huomattavasti halvemmalla kuin vaikka filettä.

Maku ja etenkin tuoksu olivat kohdallaan vielä maanantaina jämiä työpaikkalounaalla lämmittäessäni, sillä parikin työkaveria ilmaantui kehumaan eväideni tuoksuominaisuutta. Tehkää siis tekin!

Herkkusienikastike

Meillä syödään aika usein viikonloppuisin jonkinsorttista pihviä. Lämpimistä lisukkeista suosikki on uunikasvikset, joiden sisältö vähän vaihtelee. Usein pihvin seurana on myös salaattia.

Sienikastikkeet ovat näin syksyllä vierailleet myös tiheästi ruokapöydässämme. Kantarellikastike on meidän molempien suosikki, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla jotain toista sientä. Lainasin kirjastosta taannoin Risto Lehmusoksan Pihvinrakastajan keittokirjan ja testasin kirjasta löytynyttä herkkusienikastikkeen ohjetta. Tein ohjeen pienennettynä versiona ja ei-niin-tarkasti mittailtuna.

Kermainen herkkusienikastike
(kahdelle)

Puolikas rasia ruskeita herkkusieniä
Loraus kuivaa valkoviiniä
Reilu desilitra kuohukermaa
Tilkka soijakastiketta
1 valkosipulin kynsi
Mustapippuria
Voita

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Kuori ja silppua valkosipulin kynsi pieneksi silpuksi.

Sulata kattilassa sopiva köntti voita. Alkuperäinen resepti käskee paistaa ensin pihvit, pitää ne lämpiminä ja tehdä kastikkeen samalla pannulla, jolla pihvit paistettiin. Itse tykkään tehdä kastikkeen siinä samalla, kun pihvit paistuvat toisella levyllä omassa pannussaan, joten tein kastikkeen erikseen kattilassa, vaikka tietysti pihvin paistomaut pannulta eivät sitten siirrykään kastikkeeseen.

Lisää viipaloidut sienet. Paista kunnes sienet alkavat hivenen ruskistua ja kutistua.

Kaada seuraavaksi loraus valkoviiniä sienille. Anna kuplutella tovi, jotta alkoholi ja osa nesteestä haihtuu.

Lisää joukkoon valkosipulisilppu, loraus soijakastiketta ja kerma. Mausta mustapippurilla.

Säädä lämpötilaa ja anna kastikkeen keittyä kasaan. Kun kastike on saavuttanut sopivan koostumuksen, nosta kattila levyltä ja tarjoile pihvin kanssa.

Meillä herkkusienisoossi pääsi naudan ulkofilepihvin ja porkkanasta, punasipulista, kesäkurpitsasta ja keltaisesta paprikasta muodostuneiden uunikasvisten kanssa samalle lautaselle. Maistui todella hyvältä, joten tästäpä saamme oivan vakkarikastikkeen pihviemme kaveriksi, kun herkkusieniä onneksi on tuoreina saatavilla muulloinkin kuin syysaikaan.

Halloumitäytteistä kanaa

Jääkaapissa oli halloumin jämä, joka piti saada käytettyä. Olin jo syönyt samaisesta paketista tehtynä halloumisalaattia, joten jotain muuta piti kehitellä. Turvauduin taas kerran internetin ihmeelliseen maailmaan, jossa löysinkin Karppisiskosten blogiin. Siispä kaupasta kanaa (tai no broileriahan se tietysti oli) mukaan ja kokkaamaan. En nyt ihan kirjaimellisesti noudattanut reseptiä, joten kirjaan sen tähän sellaisena kuin itse toteutin.

Halloumitäytteinen kana
(kaksi annosta)

2 kanan/broilerin (rinta)filepihviä
Puolikas paketti halloumia
2 tomaattia
2 kynttä valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria
Tuoretta persiljaa
(Tomaattipyrettä)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Jos kanasi ovat luullisia ja nahallisia, niin poista kumpaisetkin. Leikkaa sitten kanaan viillot, joihin voit työnnellä halloumiviipaleita. Suolaa ja pippuroi kanat. Voit myös tökätä cocktailtikun mukaan, jotta pysyvät edes vähän kiinni. Meikäläisellä oli tälle tarve, koska kana oli filepihveinä eli "tasku" ei ollut järin suuri ja halloumia oli runsaasti.

Nosta kanat uunivuokaan ja paista uunissa kypsiksi, noin puoli tuntia kanan paksuudesta riippuen. Jos haluat, voit myös ottaa kanaan kauniin paistopinnan pannulla ennen uunittamista, mutta se ei ole välttämätöntä.

Kanojen kypsyessä uunissa voit kaltata tomaatit tai jos olet laiska kuten minä, pilkot ne vain kuutioiksi kalttaamatta. Silppua myös valkosipuli ja persilja.

Laita kattilaan öljyä ja kuumenna. Kuullota öljyssä valkosipulisilppua tovi.

Lisää kattilaan myös tomaattikuutiot ja persilja. Sekoita ja anna muhia miedolla lämmöllä ainakin viisi minuuttia (pitempikään aika ei haittaa). Laita joukkoon tomaattipyrettä jos koet tarpeelliseksi, itse truuttasin tuubista jonkin verran.

Mausta tomaattisoossi vielä suolalla ja mustapippurilla jos haluat.

Tarjoile kana ja kastike lämpimien kasvisten tai salaatin kanssa. Omalle lautaselleni päätyi lisukkeen ominaisuudessa tammenlehtisalaattia, rucolaa, tuorekurkkua ja punaista paprikaa.

Halloumi toimi kanan kanssa erittäin hyvin yhteen ja kastike toi mukavasti lisämakua lautaselle.

Alkusyksyn herkku: kantarellikastike

Joka syksy minuun iskee halu oppia tunnistamaan ja poimimaan sieniä. Harmi vain että mahdollisuudet tämän taidon kehittämiseen ovat rajalliset normiympyröissäni. Mökkipiipahduksella harmittelin sateen lisäksi myös sitä, ettei sopivia välineitä sienten keruuseen ja kuljetukseen tullut mukaan, sillä ainakin rouskuja näytti mökin liepeillä kasvavan. Ehkäpä taas parin viikon kuluttua koittavalla eräälle toiselle mökille suuntautuvalla retkellä voin koettaa onneani. Viime vuonna samainen retki ei tuottanut kovinkaan hääviä saalista.

Kaupasta onneksi kuitenkin löytyy sieniä tumpelommallekin sienituntijalle. Kotiutin muutamia kantarelleja kastikkeen teko mielessäni viikonloppuna. Katselin netistä reseptejä ja yhdistelin niistä itselle sopivimman kuuloisen kombinaation.

Kantarellikastike
(kahdelle)

Noin kymmenen keskikokoista kantarellia
Pieni keltasipuli
Voita
Loraus valkoviiniä
1-1,5 desilitraa kermaa
Muutama oksa tuoretta timjamia
Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja pilko kastikkeeseen sopiviksi paloiksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Kuumenna kattila/pannu ja sulata voi.

Lisää sipulisilppu kuullottumaan ja hetken kuluttua lisää mukaan myös sienet. Kuullottele tovi, jotta sipulit pehmenevät ja sienistä haihtuu nestettä.

Lorauta hieman valkoviiniä ja anna poreilla niin, että suurin osa nesteestä haihtuu. Rouhaise sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kaada joukkoon kerma ja anna kastikkeen pulputella sen verran, että kastike keittyy hieman kasaan. Voit tietysti halutessasi käyttää myös suurustetta jos haluat paksumman koostumuksen kastikkeeseen.

Lisää lopuksi sekaan myös tuoretta timjamia ja tarkista suolan ja pippurin määrä, lisää niitä tarvittaessa.

Meillä kantarellikastike nautittiin naudan ulkofilepihvien ja uunitettujen kasvisten (punasipuli, paprika, palsternakka, kesäkurpitsa) kanssa sunnuntain päivällisellä. Kylläpä vaan maistuikin herkulta! (Ja kylläpä vaan tekee mieli kirjoittaa kanttarelli kahdella t:llä!)

Syksyyn kuuluu myös Pastanjauhantaa-blogin synttärit ja ruoan ääreen porukalla kokoontuminen. Tällä kertaa Oulun syysmiitti pidetään Peruspöperölässä, ajankohta on lauantai 24.9. Laittakaahan vaikka sähköpostia mikäli mielitte mukaan!

Kiinalaista kotikeittiössä

...tai itseasiassa mökkikeittiössä taannoin kokeilimme pariakin erilaista kiinalaisen keittiön reseptiä. Innostus ideaan tuli vara-aviomies T:lta joka oli lukenut Pastanjauhajien chili kana -reseptin ja halusi testata sitä. Koska luotto omiin kykyihin ei ollut ihan täydellinen valikoitiin mukaan myös toinen sapuska siltä varalta että jompi kumpi menisi aivan mönkään eikä maistuisi aterioitsijoille.

Yueh Tung Chilikana

2-3 kananrintaa
0,5-0,75 desilitraa kiinalaista soijakastiketta
vehnäjauhoja

1,5 desilitraa öljyä

12 (tai vähemmän) kuivattua kokonaista (cayenne) chiliä
2 sipulia silputtuna
Tuoretta inkivääriä hienoksi silputtuna
4 kynttä valkosipulia murskattuna
6 (tai vähemmän) tuoretta vihreää chiliä pilkottuna (ei pakollinen)
5 kevätsipulia silputtuna (ei pakollinen)

2 ruokalusikallista vettä
2 ruokalusikallista Shaoxing -riisiviiniä (tai kuivaa sherryä)
1 ruokalusikallinen hoi sin -kastiketta
2 ruokalusikallista tummaa soijakastiketta
1 teelusikallinen sokeria
2 teelusikallista maissitärkkelystä

Leikkele kana sopiviksi paloiksi, laita palat kulhoon ja peitä soijalla. Laita kulho noin tunniksi jääkaappiin.

Pyörittele jääkaapituksen jälkeen kananpalat jauhoissa.

Lämmitä öljy wokissa tai kasarissa. Kun öljy on kuumaa, paista kananpalat pienissä erissä kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja ovat pinnaltaan rapeita. Laita paistetut kanat sivummalle odottamaan.

Alenna pannun lämpöä keskilämmölle ja laita wokkiin kuivatut chilit. Paista kunnes chilit ovat tummanruskeita.

Lisää pannulle sipulit ja paista kunnes ne ovat ruskeita ja karamellisoituneita.

Lisää seuraavaksi inkivääri sekä valkosipuli pannulle ja paista vielä hetki.

Jos käytät vihreitä chilejä ja kevätsipulia, lisää nyt pannulle molemmat. Anna niiden juuri ja juuri lämmetä.

Sekoita keskenään vesi, viini/sherry, sokeri, hoi sin, soija sekä maissitärkkelys ja kaada sekoitus pannulle. Poista pannu lämmöltä ja sekoita kunnes kastike saostuu.

Lisää vielä lopuksi kanat kastikkeen joukkoon. Tarjoile riisin ja/tai wok-vihannesten kera.

Meidän soijakastike tai joku muu ainesosa poikkesi ohjeistetusta, tai sitten me vain tunaroimme jonkin valmistusvaiheen, sillä meidän kastikkeesta tuli huomattavasti tummempaa kuin Pastanjauhajilla. Maku oli onneksi silti aika herkullinen! Erityiset kiitokset täytyy lähettää jauhantapajalle ilahduttavasta kanssakokkaajan auttamisesta, sillä saimme heiltä tilkkasen Shaoxing -viiniä sekä kuivattuja chilejä tämän reseptin testausta varten.

Kung po -possu
(neljälle)

Noin 0,5 kg possun sisäfilettä suikaleina
150 grammaa suolapähkinöitä
3 kevätsipulia
1 punainen paprika
200 grammaa kiinankaalta
2 ruokalusikallista öljyä

Kastike:
1 tuore chili
3 kynttä valkosipulia
Pätkä tuoretta inkivääriä
1 desilitra soijakastiketta
3 ruokalusikallista riisiviinietikkaa
2 desilitraa kanalientä
1 ruokalusikallinen ruokosokeria
0,5 teelusikallista seesamiöljyä (taisin käyttää maapähkinäöljyä)
1 teelusikallinen pippuria
1 ruokalusikallinen perunajauhoja

Silppua chili ja poista siemenet. Hienonna valkosipuli ja inkivääri.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja jätä maustumaan.

Paloittele vihannekset ja liha.

Kuumenna wok. Lorauta pannulle öljy ja paista lihan pinta kiinni nopeasti.

Heitä pannulle myös suolapähkinät ja paistele hetki.

Lisää sipuli ja kääntele sekaisin nopeasti.

Lisää seuraavaksi paprika ja kääntele jälleen nopeasti.

Lisää sitten kastike ja anna kiehahtaa. Vettä voi lisätä jos kastike tuntuu saostuvan liikaa.

Lisää vielä aivan lopuksi kiinankaalisuikaleet. Kääntele vielä pari kertaa sekaisin ja ruoka on valmis.

Tarjoa riisin, nuudeleiden tai wok-vihannesten kera.

Kanaa kung po on yksi kestosuosikeistani kiinalaisen keittiön puolella. En ole juurikaan kokeillut kotona etnisempien ruokien kokkausta (koska mies ei niistä niin perusta) mutta tämä oli positiivinen kokkauskokemus kaikkinensa. Oli kiva kokeilla kung po:ta myös possuversiona kun chili kanan valikoituminen pakotti tekemään toisen kastikkeen muusta lihasta.

Karitsaa ja timjami-kermakastiketta

Pääsiäisateriamme pääruoaksi tein elämäni ensimmäistä kertaa karitsaa. Valitsin sisäfileen koska ajattelin että sen voi valmistaa yksinkertaisesti ja mokaamisen riski ei ole niin suuri. Karitsan valmistukseen otin mallia muun muassa Puolialastomalta kokilta. Kastikkeeksi valikoitui timjami-kermakastike jonka reseptin otin täältä. Lisukkeiksi keiteltiin tuoretta tankoparsaa ja uunitettiin tuorejuustolla täytettyä suippopaprikaa. Nam!

Karitsan sisäfile
(kahdelle)

4 kpl karitsan sisäfileitä (vajaat 400 grammaa)
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Tuoretta timjamia (tai muuta mieleistä yrttiä)

Ota fileet huoneenlämpöön reilusti ennen kypsentämistä.

Poista fileiden pinnasta pahimmat kalvot ja muut törsteet, jos sellaisia niissä on.

Hiero fileiden pintaan suolaa, mustapippuria ja silputtua tuoretta timjamia.

Paista fileet voissa pannulla kauttaaltaan kauniin ruskeiksi ja siirrä sitten folion sisään vetäytymään.

Leikkaa siivuiksi ja tarjoile.

Timjami-kermakastike

1,5 desilitraa (kuohu)kermaa
1/3 tuoreesta timjamiruukusta
1 kpl fond "du chef" -fondiannos
20 grammaa voita
0,5 teelusikallista maissijauhoa/suurustetta
1 ruokalusikallinen kylmää vettä

Laita kerma, voi ja fondi kuumenemaan kattilaan. Silppua sekaan myös timjami.

Sekoita maissijauhot kylmään vesitilkkaan.

Anna kastikkeen kuumentua kiehuvaksi ja lisää maissijauho-vesiseos kastikkeeseen.

Anna kastikkeen kuplia vielä hetki jotta se sakenee.

Parsoista poistin tyvestä palaset puumaisempaa vartta ja kuorin varret. Keitin parsoja suolalla, sokerilla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia, kuten Mari ohjeistaa. Paprikat puolestaan halkaisin, poistin siemenet ja täytin tuorejuustolla. Pidin paprikoita grillivastuksen alla uunissa noin 200 asteessa reilut 15 minuuttia. Grillissä tulisi varmasti vielä parempaa!

Parsa olisi riittänyt tähän lisukkeeksi aivan mainiosti mutta koska parsat olivat heräteostos, ja paprikalisuke ennalta suunniteltu, tein sitten molempia. Kaikkinensa oikein mainio pääruoka ja erityistä iloa tunsin siitä etten onnistunut kuivattamaan karitsaa sitkaaksi, vaikka se olikin täysin kypsää, eikä roseeta sisältä.

Porttermarinoitua hirveä

Tätä aivan mainiota portterilla marinoitua hirveä on tehty meillä kahteenkin otteeseen - ensimmäisen kerran jo viime vuonna pyhäinpäivän aikaan. Ohje on peräisin Sillä sipulin Merituulin ja Jukan naapurin anopilta eli resepti on kiertänyt jo melko pitkän matkan tultuaan meidän ruokapöytään asti. Kiitos internetin, tämäkin on mahdollista :)

Muistin yhtäkkiä eilen hehkutettuani tätä reseptiä eräälle ystävälleni, että en olekaan muistanut blogata sitä. Ajattelin tehdä sen nyt hyvin jälkikäteisesti (siis kokkaukseen nähden, kuvat ovat huonoja ja peräisin sieltä pyhäinpäivän aterialta), jotta voin levittää tämän huipun reseptin ilosanomaa.

Portterihirvi

Noin kilon kokoinen hirvipaisti
1 pullo portterolutta
Noin 0,5 desilitraa mustaherukkamehua
Vajaa desilitra soijakastiketta
Timjamia
Katajanmarjoja (noin 6 kpl)
Kokonaisia mustapippureita (noin 6 kpl)
2-3 lihaliemikuutiota tai vastaavasti fondia
2 isoa valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
(Paistopussi)

Kastike
Hirvipaistin paistolientä
2 desilitraa kermaa
(2 ruokalusikallista Maizenaa suurustukseen, jos tarvitsee)

Laita paisti jäisenä paistopussiin. Lisää pussiin marinadin nesteet eli olut, soijakastike ja mustaherukkamehu. Litistä valkosipulinkynnet ja lohko sipuli sekaan. Lisää myös mausteet. Anna paistin marinoitua pussissa jääkaapissa yön yli. Kääntele pari kertaa, jotta marinadia varmasti imeytyy tasaisesti joka puolelle paistia.

Valuta ylimääräiset marinadit pois pussista juuri ennen paistamista. Kypsennä hirveä noin 165 asteessa, kunnes paistomittari näyttää 75 astetta.

Liruta pussista paistin paistoliemet kattilaan. Keitä hieman kokoon. Lisää kerma. Jos kastiketta ei keitetä kokoon, sen voi suurustaa Maizenalla. Silloin Maizena kannattaa sekoittaa kylmän kerman sekaan ja suurustaa kastike siten.

Paistin ja kastikkeen kanssa tarjoiltiin ihan vaan keitettyjä puikulaperunoita sekä muistaakseni timjami-porkkanoita. Siis pakasteesta baby-porkkanoita, jotka paistelin voissa pannulla ja maustoin timjamilla.

Paisti on kadonnut kovin vikkelästi parempiin suihin molemmilla kerroilla kun sitä on meillä valmistettu. Tämä resepti jää kyllä meille vakiokäyttöön, sillä tällä ohjeella hirvestä tulee jotenkin erityisen maukasta. Kiitos siis vielä Sillä sipulilan naapuriin hyvästä reseptistä!

Hirveän hyvää...

...tai hyvää hirvestä. Miten päin vaan.

Vierailimme viime viikonloppuna kanssaeläjän vanhempien luona ja saimme täydennettyä taas pakastimestamme huvenneet hirvenlihavarannot. Mukaan saimme myös jauhettua hirvenlihaa, joka piti käyttää mahdollisimman pian pois (kertaalleen jäädytettyä kun ei oikein kannata uudelleen pakastaa, paitsi tietysti kypsennettynä). Päästin tällä kertaa kanssaeläjän valloilleen keittiössämme ja tuloksena syntyi hirvenjauhelihakastiketta sekä tänään vielä pasteijoita.

Ruskea hirvenjauhelihakastike

Noin 400 grammaa hirvijauhelihaa
1 sipuli
Voita
Vehnäjauhoja
Vettä
Suolaa, pippuria (ja paprikajauhetta)
Kokonaisia musta- ja maustepippureita

Silppua sipuli. Kuumenna paistinpannu ja lisää ihan kunnon köntsä voita. Paistele jauheliha ja sipulisilppu voissa kypsäksi. Mausta ihan ronskisti suolalla ja rouhaise reippaasti myllystä mustapippuria sekaan. Paprikajauhettakin voi hitusen tumpsauttaa sekaan, mutta se ei ole pakollista.

Sulata kattilassa noin 2 ruokalusikallista voita. Lisää sulaneen voin sekaan noin 3 ruokalusikallista vehnäjauhoja ja ruskista jauhot voissa. Sen jälkeen sekoita joukkoon vettä (kuulemma kanssaeläjä laittoi ehkä seitsemisen desilitraa) ja sekoita kastikkeen koostumus tasaiseksi. Lisää sitten joukkoon kokonaisia mustapippureita sekä kokonaisia maustepippureita (muutamia kumpaakin, kanssaeläjä laittoi ihan reilusti molempia). Lisää lopuksi sekaan myös jauhelihasipuliseos ja sekoita kastike taas tasaiseksi. Anna porista tovi ja tarjoile perunoiden kanssa.


Ruskea kastike on ehkä kaikista epäkuvauksellisin ruoka, jota olen kuvannut. Mitäpä sitä kaunistelemaan, tältähän se näyttää.


Kastike pääsi lautaselle kuorineen keitettyjen puikulaperunoiden ja maustekurkkuviipaleiden kanssa. Ruokajuomana itselläni oli Crowmoorin extrakuiva omenasiideri, kanssaeläjällä tsekkiläinen tumma olut. Ruoka nautittiin itsenäisyyspäivän iltana kynttilän valossa, nauttien juuri pöydälle laitetetuista joululiinoista ja pöydän päähän päässeen pikkuisen joulukuusen luomasta joulun odotuksen tunnelmasta sekä hyvästä seurasta. Yksinkertaista, melko perisuomalaista ja silti (tai juuri siksi?) niin hyvää.

Tänään olin töiden jälkeen tekemässä hieman jouluostoksia kaupungilla kun kanssaeläjä soitti kaupasta ja kertoi ajatelleensa, että lopusta hirvenjauhelihasta voisi tehdä vaikkapa riisi-jauhelihapasteijoita. Siispä pieni puhelinkonsultaatio tarvittavista aineksista ja kotiin tekemään pasteijoita yhteistyöllä. Vinkkiä otettiin Cebicin keittiöstä.

Hirvipasteijat

1 paketillinen voitaikinalevyjä (meillä taisi olla 10 taikinalevyä)
Noin 400 grammaa hirvenjauhelihaa
Voita
1 sipuli
2 desilitraa riisiä (joka keitetään)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta, valkopippuria
Kananmunaa voiteluun

Sulata taikinalevyt. Silppua sipuli. Laita suolalla maustettua vettä kiehumaan riisiä varten.

Laita riisit kiehumaan suolalla maustettuun veteen ja kypsennä riisipakettisi ohjeistuksen mukaan. Kuumenna paistinpannu ja laita pannulle voita. Ruskista sipulisilppu ja jauheliha pannulla. Mausta ihan reilusti suolalla, rouhitulla mustapippurilla, paprikajauheella ja valkopippurilla. Jauhelihaseos saa olla reilusti maustettu, koska riisi ei ole.

Kun riisit ja jauheliha ovat kypsiä, voit yhdistää ne ja sotkea niistä sopivan mössön pasteijoiden täytteeksi. Maistele vielä tarvitaanko lisää suolaa tai muita mausteita.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja aloita pasteijoiden teko. Kauli sulaneita voitaikinalevyjä hieman ohuemmaksi ja puolita aina kukin levy. Nosta taikinapalaselle riisi-jauhelihaseosta ja sulje sitten pasteijan reunat tiiviisti. Tökkää haarukalla pasteijaan pari reikää ja voitele pasteijat päältä munalla. Jatka samaan malliin kunnes voitaikina tai täyte loppuu. Meillä taisivat mennä aika tasan. Paista sitten pasteijoita uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia.


Ihan pasteijoilta ne näyttivät. Eivät kaunottaria nämäkään, mutta maistuivat aivan siltä miltä pitikin; jauheliha-riisipasteijoilta. Kanssaeläjällä tosin taisi tulla jo hirvikiintiö hetkeksi täyteen, sillä hänen mielestään nämä eivät ollee kauhean hyviä - joskaan eivät myöskään pahoja. Ehkäpä täyte olisi kuitenkin kaivannut hieman jotain juustoa tai muuten rankempaa maustamista jotta pasteijat olisivat olleet makuisampia. Tuorejuustoa meillä ei kuitenkaan ollut ja juustoraasteen tai vaikkapa tomaattipyreen/ketsupin lisäämistä kanssaeläjä ei pitänyt hyvänä ajatuksena.

Bolognesea uunissa

Ruokablogimiitin emännöinnin jäljiltä jääkaapissa odotti tuhoamistaan taannoin myös punaviinin jämät. Kaikkea ei viitsinyt arki-iltoina glöginkään terästeeksi lorautella, joten jotakin ruokaa piti keksiä, johon osan punkusta sai upotettua. Bolognese-kastike kävi mielessä ja googlailemalla totesin Kulinaristi-blogista löytyneen Bolognesen olevan arki-iltaani sopiva resepti testattavaksi. Resepti on alkujaan ilmeisesti Jamie Oliverin tekosia, mutta blogin emäntä oli sitä hieman muunnellut. Itse vielä muuntelin reseptiä hieman kaappieni sisällön mukaisesti.

Spaghetti Bolognese

Oliiviöljyä
1 paketillinen Amerikan pekonia
Tuore rosmariinin oksa (käytin kuivattua)
1 iso tai 2 pienempää sipulia
3 kynttä valkosipulia
500 grammaa jauhelihaa (käytin naudan paisti-)
1-1,5 desilitraa punaviiniä (laitoin 2 dl)
2 ruokalusikallista lihafondia (käytin vasikka-)
Mustapippuria
Murskattuja viherpippureita (käytin Meiran Aurinkoinen Provence -maustemyllyn seosta)

500 grammaa paseerattuja tomaatteja (käytin säilyketölkin Mutti-tomaattimurskaa)

Silppua pekoni suikaleiksi/kuutioiksi. Silppua myös sipuli ja valkosipuli. Ruskista sitten pekonipalaset pannulla. (Jos käytät tuoretta rosmariinia, lisää silppuamasi rosmariinin lehdet pannulle.) Lisää sipulit ja jauheliha. Ruskista liha kunnolla.

Lisää sitten lihaseokseen punaviini, fondi ja mausteet. Sekoita hetki ja lisää vielä paseeratut tomaatit/tomaattimurska. Anna kiehua muutama minuutti.

Kaada sitten seos uunivuokaan (tai jos pannusi on uuninkestävä, niin anna olla siinä) ja tee leivinpaperista "kansi", jonka laitat suoraan kastikkeen pinnalle. Laita sitten vuoka tahi pannu 200 asteiseen uuniin noin tunniksi.

Tarjoa spagetin kanssa. Ota kastikkeen valmistuttua sitä kauhallinen ja sotke keitetyn spagetin joukkoon, jotta spagetit eivät liimaannu toisiinsa. Lisää spagetin päälle lautaselle reilusti kastiketta ja raasta kaiken huipuksi parmesania tai muuta hyvää juustoa.



Tästä tuli mielestäni tosi mehevää ja valmistus sopi ihan arki-iltaankin kun suurin osa valmistusajasta oli helppoa; sen kun odotteli vaan että kastike muhii uunissa. Itselläni tämä taisi ehtiä olla uunissa ylikin tunnin ruokaseuraa odotellessa, mutta sehän nyt ei haittaa bolognesen tapauksessa yhtään mitään.



Kanssaeläjällekin tämä maistui, vaikka olikin vähän erikoisempi jauhelihasoosi ja ajattelin että voi olla hänen makuunsa turhan voimakkaita makuja. Hyvin upposi kuitenkin molemmille, itse lämmittelin tätä vielä seuraavana päivänä lounaaksi töissäkin.

Uskottavaa intialaista kotona

Nyt kyllä löytyi aika kelvollinen purkkisoosi. Isosiskoni T suositteli minulle seuraavin sanoin Pirkan valmista korma-kastiketta:

"Jos pitää intialaisesta ruoasta, niin tämä on aivan mahdottoman hyvä kastike hintaansa nähden. Ei häviä lainkaan maussa kormalle, jota viimeksi intialaisessa ravintolassa Lontoossa söin."

Olen muutenkin korma-ihmisiä. Tilaan useimmiten intialaisessa kanakormaa, sillä en ole tulisimpien mahdollisten kastikkeiden kaveri. Siispä tämmöinen suositus oli aivan pakko pistää testiin hetimiten. Hyvä tilaisuus tarjoutui tänään, kun kanssaeläjä hummailee työpaikkansa kesäjuhlilla (kanssaeläjä ei tykkää intialaisesta ruoasta). Suunnistin siis töitten jälkeen Citymarketiin etsimään tätä herkkusoosia.

Kanakormaa á la Pirkka

1 purkillinen Pirkan valmista kormaa
1 sipuli
Öljyä
Kanasuikaleita (minä laitoin 300 grammaa ja oli hyvä määrä tuolle kastikepurkille)
Cashew-pähkinöitä

Riisiä

Laita riisit keittymään. Pilko sipuli silpuksi. Paahda cashewit pannulla ja siirrä sitten syrjään odottamaan. Lisää pannulle öljyä ja lisää sipulisilppu sekä hetken kuluttua kanasuikaleet. Paistele kanat suht kypsäksi, mausta jos haluat. Minä maustoin lurauksella soijaa sekä tumpsauksella paprikajauhetta ja juustokuminaa. Kun riisien keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, lisää kanojen sekaan korma ja cashewit. Sekoittele ja anna hautua sen noin viisi minuuttia. Annostele kastiketta riisin päälle lautaselle ja ole yllättynyt suomalaisittain aidosta intialaisen mausta.


Ainakin jos tätä lopputulemaa vertaa oululaisiin intialaisten ravintoloiden kormakastikkeisiin, niin jos sokkotestissä olisin joutunut maistamaan, en eroa olisi huomannut. Keittelin kaveriksi vielä basmati- ja jasmiiniriisin sekoitteen joten riisikin oli mukavan tahmaista kastikkeen alla. Tulisuutta voinee sitten lisätä, jos tykkää tulisemmasta. Tällaisenaan kastike on suhteellisen mieto. Ja jos haluaa, niin sisko vinkkasi että sekaan voi loppuvaiheessa heittää myös banaanisiivuja. Niitä en tällä kertaa itse laittanut, mutta mikseipä nekin tähän ihan sopisi.

Nyt kelpaa lähteä ulos nauttimaan aivan ihanasta kesäillasta. Sopivan kesävipinän tossun alle sai kun kuunteli Spotifysta kokkaillessaan mainiota artistia nimeltään Peaches. Uusi tuttavuus minulle, mutta voin kyllä suositella menevästä elektrohenkisestä popista pitäville!

Kebabia kotona

No nyt kyllä ollaan menty taas kaikkea muuta kuin terveellisellä linjalla meikäläisen keittiössä. Ihmekös tuo jos alkaa vähän housutkin jo kiristämään vyötäröltä näillä eväillä. Viikonloppuna meidän keittiössä leikittiin kebab-ravintolaa ja tehtiin siis kebabhenkistä sapuskaa kotona. Kotikebabin tekohan ei ole kovinkaan monimutkaista puuhaa, mutta aikaa se vie pitkän uunissa pitämisen vuoksi. Tästä kebab-ohjeesta tulee lihaa melko järkyttävän kokoinen jööti, joten vaikka me pistettiin lihaa pakkaseenkin runsaasti, sitä on todellakin nyt sitten syöty useammalla aterialla. Kebabille kaveriksi tein paria soosia, eli tulista tomaattipohjaista kastiketta sekä tsatsikia. Suuntimia kokkailuihin haettiin kebabin ja tulisen kastikkeen osalta oululaisittain kotoisasta kaenkky.comin Petterin keittiöstä ja tsatsikiin Puolen voikilon keittiöstä.

Kotikebab

Noin 2 kiloa jauhelihaa (meillä oli 800 grammaa kevyttä jauhelihaa ja 1100 grammaa perus sika-nautaa)
Noin 100 grammaa aromisuolaa (meillä oli vähän vajaat)
Noin 50 grammaa mustapippuria (me laitettiin 2 x 18 gramman pussukkaa valmiiksi rouhittua mustapippuria)
Muita mausteita, esimerkiksi paprikajauhetta ja chilijauhetta

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Laita jauhelihat isoon kulhoon ja kaatele perään mausteet. Sitten vain vaivataan jauhelihaa niin kauan, että massasta tulee tasaista. Tämä vie käsivoimista riippuen ehkä kymmenisen minuuttia. Muotoile tämän jälkeen jauhelihamassasta paksu pötkö, joka on päistään tasainen. Kiedo sitten pötkö tiiviisen foliopakettiin ja nosta reunalliselle uunipellille. Vaikka olisitkin saanut foliopaketistasi, johon suosittelen käytettäväksi useamman kerroksen foliota, tiiviin, valuttelee kebabpötkylä todennäköisesti paiston aikana siltikin jostakin välistä nesteitä ulos. Siksi uunipellin kannattaa olla reunallinen.



Avaruushenkinen kebabpötkylä näyttää tältä ennen uuniin sukeltamistaan. Pötköä voi paistella 150 asteessa pari ensimmäistä tuntia, sen jälkeen lämpötilaa voikin tiputtaa 125 asteeseen. Joissakin resepteissä kebabia paistetaan 100 asteessa koko neljän tunnin paistoaika, mutta itsestäni tämä 2 h 150 asteessa ja 2 h 125 asteessa tuo sopivan kuivan, muttei liian kuivan lopputuloksen. Jos teet itse tulista tomaattisoosia, kannattaa sen teko aloittaa noin tuntia ennen kuin kebabin paistoaika on kulunut. Kastikkeesta tulee hyvää, kun se saa muhitella tunteroisen verran.

Kun sitten kebabia on paisteltu ja nälissään odoteltu neljä tuntia, kannattaa se nostaa pois uunista ja valutella pellille valuneet ja kääreessä vielä piilossa olevat lihasnesteet pois. Foliopakettia vähän raolleen ja annetaan vetäytyä vielä tovi. Tai sen aikaa kun maltat odottaa. Mutta kätevää on vaikkapa valmistella salaatin lisukkeet, jona aikana kebab saa vetäytyä.



Kun kebab on valmista, se näyttää suunnilleen tältä. Eli melkoinen mötikkä se on vielä uunista tullessaankin, vaikka siitä nesteitä onkin poistunut ja rakenne tiivistynyt. Pötköstä riittää vuolemista todellakin useammalle ateriointikerralle, ellei syömäreitä ole siunaantunut pöytään useita.

Tulinen tomaattikastike kebabille

Tetra (500 g) paseerattua tomaattia
Puoli putelia jotakin tulista kastiketta (meillä Heinzin hot chili saucea)
Vettä
Chilijauhetta, yrttejä, muita mausteita

Kaada paseerattu tomaatti kattilaan ja huuhtele tomaattipurkki vedellä, kaada huuhteluvesi myös kattilaan, jotta saat loputkin tomaatit hyötykäyttöön. Lorauta sen jälkeen sekaan chilikastiketta ja sekoita. Sekaan voi heittää myös vielä chilijauhetta, jos haluaa lisää tulisuutta. Mukaan sopii myös vaikka mustapippuri ja paprikajauhe, mitä nyt haluaa kastikkeeseen vaan laittaa. Yrttejä kannattaa lisätä vasta hauduttelun loppuvaiheessa. Itse taisin pistää kuivattua basilikaa ja oreganoa ripsaukset. Sitten vaan haudutellaan soosia välillä sekoitellen tunteroisen verran miedolla lämmöllä. Loppuvaiheessa sekaan siis yrtit ja samalla voi tarkistaa maun muutenkin. Suolaakin voi laittaa tai lorauksen soijakastiketta. Ja luonnollisesti tulisuuden asteen voi säätää sillä, miten tulista kastiketta sekaan laittaa ja miten paljon extrachiliä sen lisäksi.



Tomaattisoosi onnistui itseasissa yli odotusten. Kebabia meillä on tehty ennenkin, mutta ensimmäistä kertaa tein tämän tyyppistä kastiketta itse. Helppoa kuin mikä ja lopputulos kebabiin yhdistettynä oli aika autenttinen. Koostumus oli mukavan sakea hauduttelun jälkeen ja toimi myös vielä melkein paremmin seuraavana päivänä jääkaapista salaattikebabin päälle loroteltuna.

Tsatsiki

Noin 250 grammaa partaäijää
Puolikas tuorekurkku
3 valkosipulin kynttä
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
Sitruunamehua
Mustapippuria
Suolaa
(Minttua)

Raasta tuorekurkku ja aseta esimerkiksi suodatinpussiin valumaan. Jos käytät partaäijää, etkä jotakin muuta jogurttia, niin sitä ei tarvitse valutella, kun on koostumukseltaan jo tarpeeksi tömäkkää valmiiksi.

Kun kurkuista on valunut enimmät nesteet pois, sekoitetaan kurkkuraaste jogurtin joukkoon. Lorauta perään myös oliiviöljyä ja sitruunamehua sekä rouhaise myllystä suolaa ja mustapippuria. Sekaan voi ripsauttaa myös minttua, minä laitoin vähän kuivattua. Sekoita ainekset hyvin sekaisin ja laita tsatsiki jääkaappiin maustumaan.



Tsatsikista ei ole nyt oikein edustavaa otosta. Astiassa jossa sen tein ja keittiön sen kertaisessa valaistuksessa se ei tämän houkuttelevampana suostunut näyttäytymään, mutta hyvää se nyt kuitenkin oli!


Kebabia, kastikkeita ja muita tykötarpeita, kuten salaattia, tuorekurkkua, ananaspaloja ja auramurua nautittiin muun muassa pitaleivän välissä. Pitaleivät olivat ihan kaupan valmiita, kun kärsivällisyys ei riittänyt kaiken mahdollisen itse valmistamiseen tällä kertaa.



Ja myös ranskalaisten kanssa kebabia nautittiin. Jos me haemme jostain kebab-annokset, tilaa kanssaeläjä yleensä kebabin ranskalaisilla. Kastike on hänellä aina tulista. Minä taas vaiheilen aina salaatti-kebabin ja lohkoperuna-kebabin välillä. Minun kastikevalintani on yleensä keskitulinen tai mieto ja salaatille valitsen usein tsatsikin. Kanssaeläjä tykkää ottaa salaatilleen ennemmin jonkun ei-maitotuotepohjaisen soosin.

Kuvattujen annosten lisäksi kanssaeläjä tuunasi kebabpötköstä pihvin hampurilaisen väliin ja meikäläinen paisteli kebabsiivuja ja pitaleipien palasia pannulla rapsakoiksi ja heitteli ne salaattipedille. Eli tavoittelin Iskender-kebabin henkeä. Hyvää on, mutta ehkä tämän setin tuhoamisen jälkeen taas ei tee ihan hetkeen mieli kebabia!

Ei mikään dieettikastike

Minun ei varmaankaan tarvitse kertoa, kuinka keitetään kuorineen kypsäksi perunat. Vaikka jostain syystä jonkun olisi syytä kertoa tämä minulle, sillä aina kun keitän puikuloita, onnistun jotenkin keittämään ne hieman ylikypsiksi vaikka miten tarkkaan vahtisin. Muiden perunoiden kohdalla ei ole tätä ongelmaa samoissa määrin. (Että silleen, varsinainen ruokabloggaaja kun ei osaa edes perunoita keittää...).

Ja myöskään pihvien paistamiseen en ota tässä kantaa. Edustan itse koulukuntaa "erittäin kypsä". Eli kärryytän pihvejäni monen mielestä varmasti aivan liikaa, mutta minkäs teet, kun ei veritirskuinen pihvi vaan miellytä.

Kastike oli kuitenkin nyt tässä se, mistä piti puhua. Etsiskelin netistä ohjetta pippurikastikkeelle, sillä ajattelin sen olevan sopiva pihvin kaveriksi ja tiedän myös ravintolakokemusten pohjalta, että sellaista kastiketta tuo kanssaeläjäkin suostuu syömään. Useammassakin lähteessä oli mainintaa erittäin simppelistä, mutta ei kovin kevyestä pippurikastikkeesta ja sitä päädyin itsekin testaamaan. Täytyy sanoa että paljon helpompaa ei voisi soosin teko enää olla (paitsi ehkä pussikastikkeen) ja ainakin makua löytyy.

Yksinkertaisen tukeva kermapippurikastike
(esimerkiksi pihville kaveriksi)

2 dl (ruoka)kermaa
1 Mustapekka-juusto
(puolikas lihaliemikuutio)

Laita kattilaan kerma, palastele joukkoon Mustapekka ja lisää halutessasi puolikas lihaliemikuutio. Ilman kuutiota tulee luonnollisesti hieman vähemmän suolaista. Anna juuston sulaa kerman sekaan ja keittele 15-20 minuuttia. Tässä ajassa kastike keittyy hieman kasaan ja sakenee. Ja sitten kun koostumus miellyttää, niin ei muuta kuin kastiketta pihville ja nauttimaan. Sitten kun olet dieetillä, niin voit haaveillen muistella tätä kastiketta.Nälkäinen ihminen ei malta ottaa edustavia otoksia.