perjantai 31. heinäkuuta 2009

Loma!

Ihanaa! Vihdoinkin se on täällä. Kesäloma. En muista koskaan kaivanneeni näin kipeästi lomaa koulu- tai työaikoinani aiemmin. Olen todellakin tämän neljän viikon tauon tarpeessa ja aion nauttia tästä.

Aloitin lomani aterioimalla kanssaeläjän kanssa Oulun venäläisessä ravintolassa Zakuskassa. Ei sinällään kyllä ollut ehkä paras valinta hellepäivälle, kun venäläinen on tunnetusti jokseenkin tuhtia apetta. Mutta kun teki mieli bliniä niin pakkohan se oli, edellisestä kerrasta kyseissä ravintolassa oli muutenkin aivan liikaa aikaa.

Unohdin toki taas lahjakkaasti kameran matkasta, kuvia ei siis ole. Mutta sain blinini :) otin tällä kertaa sen kyllä ilman mätiä eli ihan vaan "kasvisblininä". Blinin kaverina oli silputtua punasipulia, keitettyä munankeltuaista, keitettyä munanvalkuaista, suolakurkkukuutioita, punajuurikuutioita sekä tietysti smetanaa. Pääruokana oli kanaa, pariisinperunat, viinimarjahyytelöä ja pekoni-sipuli-hernepaistosta. Kanaa oli annoksessa todella runsaasti, enkä kyllä jaksanut kaikkea edes syödäkään kun ähky yllätti!

Kanssaeläjän lautaselle päätyi alkupalaksi lohipiirasta ja pääruoaksi venäläinen sipulipihvi, smetanassa haudutettua sipulia sekä paistetut perunat. Hyvin näytti sinnekin uppoavan, vaikka jälkikäteen todettuna ehkä hieman turhan rasvaisen tuhtia olikin tälle päivää. Kanssaeläjä söi ensimmäisen kerran venäläishenkistä apetta, joten ihan hyvä juttu, ettei sentään täysin vihannut kaikkea syömäänsä :)

Jälkiruoaksi oli tarkoitus käydä terassilla juomassa mojitot, mutta kanssaeläjä on ollut hieman kipeänä ja se jäi sitten välistä. Päätin käydä hankkimassa tarvikkeet kotiin ja saatiin sitten kuitenkin kilisteltyä mojitoilla minun lomani alun kunniaksi!

Mojito
(1 drinksu)

5-6 senttilitraa vaaleaa rommia (meillä Havana Club)
Sokeria
Puolikas lime
Minttua
Jäitä
Soodavettä

Tee drinkki pitkähköön, kapeaan lasiin. Pese lime ja viipaloi se siivuiksi. Laita lasin pohjalle noin puolikkaan limen viipaleet, 2-4 teelusikallista normaalia sokeria (unohdin ostaa ruokosokeria, joka tähän oikeammin sopisi, sen määrästä en siis tähän hätään osaa sanoa) sekä mintun lehtiä. Survo limen ja mintun lehtien rakennetta hieman rikki lasin pohjalla. (Ostin tätä varten sellaisen puisen jutun, millä voi valuttaa hunajaa, juuri passelin kokoinen vehje!) Tarkoitus ei ole muussata limeä ja mintun lehtiä aivan töhnäksi, vaan vapauttaa limestä ja mintusta aromeja. Täytä sitten lasi jääpaloilla ja kaada lopuksi lasi täyteen soodaa eli hiilihapotettua vettä. Sekoita vielä hieman sekaisin pillillä tai drinkkitikulla ja nauti. Meillä ei ollut kumpaakaan näistäkään, mutta olen aiemminkin käyttänyt joskus lahjaksi saamaani oliivilusikkaa drinkin sekoittamiseen. Pitää hyödyntää niitä välineitä joita on!



Tein mojitot Viivi ja Wagner -laseihin, joita saimme kuvassa näkyvien kahden lisäksi kaksi muutakin kappaletta ystäviltämme uuden kotimme tupaantulijaislahjaksi. Nämä kuvassa näkyvät ovat Sikalasi (vasemman puoleinen) ja Naislasi. Ihan hauskoja ovat ja sopivat oikein hyvin mojito-laseiksi myös :)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Tervetuloa syysmiittiin!

Meillä oululaisilla ruokabloggaajillahan oli miitti tuossa keväämmällä ja koskapa viihdyimme keskenämme varsin hyvin, päätimme ottaa tuonnempana uusiksi. Erinäisten aikataulumuutosten jälkeen olemme päätyneet päivämäärään 26.9.2009, joka on lauantai.

Tällä kertaa on meikäläisen vuoro toimia illan emäntänä, eli miittipaikka on minun ja kanssaeläjäni koti tässä aivan Oulun keskustan kupeessa. Miitinki toimii nyyttäriperiaatteella eli olisi toivottavaa, että osallistujat toisivat mukanansa jotain syömää ja/tai juomaa paikalle. Itsensä tuominen on myös erikoisen suotavaa.

Tämä näin ennakkotietona kerrottakoon julki blogikansalle ja blogeja seuraaville kommenttilaatikkohenkilöille. Jos mielit(te) mukaan, niin hihkaiskaa kommenttilootaan tai lähettäkää sähköpostia peruspöperölän mailiosoitteeseen niin voidaan sitten yhdessä lähempänä sopia tarkemmista yksityiskohdista.

torstai 23. heinäkuuta 2009

Känkkäränkkä katoaa pastalla

Alan olla todellakin kesäloman tarpeessa. Töissä pitäisi jaksaa puurtaa vielä huominen ja koko ensi viikko ennen kuin tuo vapauttava autuus alkaa. Yleensä kyllä viihdyn työssäni varsin hyvin, mutta vajaamiehityksen vuoksi tämä kesä on ollut erityisen rankka (myös jotenkin erityisen paljon vilkkaampi kuin kesät yleensä!) ja tuntuu että voimavarat alkavat olla lopussa. Olen jokseenkin kateellinen kanssaeläjälle, jolla loma alkaa huomisen työpäivän jälkeen (ja loma on myös viikon pidempi kuin omani).

Tänään oli lämmin, kaunis ilta ja olisin ehkä mahdollisesti voinut haluta syömään johonkin ulos ja samalla kenties nauttimaan kylmän siiderin tai drinksun. Sattuneista syistä tämä tilanne meni ohi ja siinä vaiheessa, kun oikeasti piti ruveta miettimään ruokaa, en enää jaksanut lähteä mihinkään ja nälkä oli valtava. Nälkä on varmin tapa saada meikäläinen kiukkuiseksi. Niinpä, kun yhdistetään väsymys, lomantarve, koko päivän jyskyttänyt pääkipu ja hirmuinen nälkä, saadaan aikaan kiukkuinen Virpi.

Ruokaa piti keksiä, mieluusti äkkiä ja kanssaeläjäkin jo tajusi, että nyt on sellainen paikka jossa on parempi olla myötä- eikä vastakarvaan. Kanssaeläjä siis lupautui käymään kaupassa, jos vaan keksin mitä syötäisiin ja millä saataisiin kiukkuinen Virpi leppymään.

Känkkäränkkäpasta
(kahdelle-kolmelle nälkäiselle)

Pastaa (meillä kaurapastaa)

2 pakettia pekonia
1 isohko sipuli
1 purkki ruokakermaa
Aurajuustoa (ehkä 70 grammaa)
Mustapippuria, paprikajauhetta, ripsaus chilijauhetta

Pistä mies silppuamaan pekoni pieniksi siivuiksi tai palasiksi. Leikkaa itse sillä aikaa sipuli. Laita vesi kiehumaan pastaa varten ja laita sekaan loraus öljyä ja tujaus suolaa. Lisää pastat kiehuvaan veteen. Lisää pekonit kylmälle pannulle ja käännä levy kuumenemaan.

Kun pekoni on paistunut sen verran, että siitä on alkanut irrota rasvaa kunnolla, lisää pekonin joukkoon myös sipulisilppu. Kuullottele ja paistele kunnes molemmat ovat mieleiselläsi tavalla pehmenneet ja rusehtuneet. Jauha myllystä sekaan mustapippuria, ripsauta sekaan hieman paprikajauhetta ja vielä pienempi ripsaus chilijauhetta. Sekoita ja lorauta joukkoon ruokakerma. Anna muhitella siiheksi, kunnes pasta on aikalailla kypsää. Nakkaa kastikkeeseen vielä auraa murusina tai palasina ja anna juuston sulaa kastikkeeseen.

Sekoita pasta ja kastike lautasella ja jauha halutessasi vielä päälle lisää mustapippuria. Nauti tumman oluen (kanssaeläjä) tai valkkarilasillisen (minä sosialisoin tupareiden jäljiltä avattuna jääkaapissa olleesta pullosta, jonka ystävä meille jätti) kanssa.



Ja kas näin, känkkäränkkää ei näy enää missään. Suupielet kääntyvät hymyyn samaa tahtia nousevan verensokerin kanssa.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Uusi koti, uudet kujeet

Näköjään juhlasta juhlaan käy blogistin tie. Tai no ihan kaikkea muuta kuin juhlaa oli tässä synttäreiden ja tupaantulijaisten välissä; nimittäin melkoinen muuttorumba vuokrakodista ensimmäiseen ihan omaan kotiimme. Muuton keskellä ei juuri tullut kovin häävejä kulinaristisia elämyksiä kokkailtua, sen vuoksi blogiinkaan ei ole tullut päivitettyä mitään.

Ystävämme Helsingistä olivat tulossa käymään viikonloppuna ja siksipä päätimme heittää itsellemme haasteen ja järjestää tupaantulijaiset 6 päivää muuton jälkeen. Olipahan hyvä syy laittaa paikat kuntoon, että kehtasi päästää vieraita sisään ;)

Vieraisiin lukeutui yksi vegaaniystävä ja useampi vegetaristi, siksipä tarjoiluissa mentiin liha- ja kanapullia lukuunottamatta melko kasvislinjoilla.


Tarjolla oli kreikkalaista salaattia, maurilaista kesäkurpitsasalaattia, (vegaanista) tsatsikia, basilikalla maustettuja lihapullia, rucolalla maustettuja kanapullia, rosmariinileipää, marinoituja paprikoita sekä vegaanista kaakkua.

Marinoidut paprikat

2 keltaista paprikaa
2 punaista paprikaa
2 vihreää paprikaa

Marinadi:
5 valkosipulinkynttä
Oliiviöljyä
Balsamicoa
Suolaa, mustapippuria

Otin suuntimia marinoituihin paprikoihin Maku-lehden nettisivuilta.

Pese ja halkaise paprikat. Poista niistä siemenet ja muut turhat sisukset. Paahda paprikoita leivinpaperoidulla uunipellillä kuoripuoli ylöspäin 225-250 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes kuoret alkavat mustua.

Ota paprikat uunista ja sulje ne muovipussiin ainakin 10 minuutiksi tai kunnes ovat jäähtyneet niin, että voit käsitellä niitä ja repiä kuoret pois helposti.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. (Halutessasi lorauta pannulle öljyä ja kuullota valkosipulit pehmeiksi. Minä jätin tämän vaiheen välistä.)

Sekoita öljy, balsamico, valkosipuli, suola ja pippuri keskenään kulhossa ja laita joukkoon suikaleiksi leikkaamasi paprikat. Anna maustua viileässä muutama tunti tai yön yli.

Itse laitoin paprikoihin liikaa öljyä ja ne lilluskelivatkin melkoisessa liemessä. Hyviä ne silti olivat ja tosiaan olivat ihan vegaaniruokailukelpoja myös.



Maurilainen kesäkurpitsasalaatti
(4-6 hengelle)

Noin 500 grammaa (pieniä) kesäkurpitsoja
Noin 4 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 iso, halkaistu valkosipulinkynsi
Reilu 0,75 desilitraa pinjansiemeniä
Reilu 0,75 desilitraa rusinoita
(3 ruokalusikallista silputtuja, tuoreita mintunlehtiä)
Noin 2 ruokalusikallista sitruunamehua (tai maun mukaan)
Suolaa, pippuria

Ohje on peräisin Maittavat Tapakset -kirjasta, jonka sain edellisissä kemuissa syntymäpäivälahjaksi. Tein itse ohjeen tuplakoossa ja minttu jäi valitettavasti pois, sillä useasta kauppakäynnistä huolimatta tuoretta ostokelpoisen näköistä minttua ei näkynyt. Ei myöskään rosmariinia, jota tuonnempana tulevaan leipäohjeeseen olisin tarvinnut. Onneksi on kuitenkin kuivamausteet, vaikka tuore aina olisikin kivempi.

Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna oliiviöljy keskilämmöllä suuressa paistinpannussa. Lisää valkosipulinpuolikkaat antamaan makua öljyyn. Anna puolikkaiden kypsentyä, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Nouki sitten puolikkaat pois pannulta ja heitä ne pois. Lisää pannulle kesäkurpitsaviipaleet ja paista sekoittaen, kunnes ne ovat hieman pehmentyneet. Siirrä sitten viipaleet tarjoilukulhoon.

Lisää joukkoon pinjansiemenet, rusinat, minttu, sitruunamehu sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa oliiviöljyä, sitruunamehua sekä mausteita.

Anna salaatin jäähtyä täysin. Peitä ja säilytä jääkaapissa ainakin 3,5 tuntia. Ota salaatti jääkaapista 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Tämä mahtaa olla kyllä ensimmäinen kerta kun kesäkurpitsa vierailee meikäläisen keittiössä näin runsain mitoin. Ja hieman noiden rusinoiden laittaminen tähän yhteyteen mietitytti myös etukäteen, mutta lopputulos oli kuitenkin kaikista epäluuloista huolimatta ihan maistuva :)



Rosmariinileipä

5 desilitraa vettä
1 pussi kuivahiivaa
2 teelusikallista suolaa
2 ruokalusikallista hunajaa
3 teelusikallista kuivattua tai 3 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 desilitraa vehnäleseitä
Noin 8 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa oliiviöljyä

Pinnalle
2 ruokalusikallista tuoretta rosmariinia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Ohje on peräisin Iltalehden sivuilta Teresan keittiöstä. Olin tulostanut aiemmin netistä kivan leipäohjeen tällaista välimerihenkistä tarjoilua ajatellen, mutta koska tämä tapahtui ennen muuttoa, voitte arvata löysinkö enää sitä reseptiä täällä uudessa kodissa... piti siis googlettaa ja tuo rosmariinileivän ohje vaikutti riittävän yksinkertaiselta tällaiselle aloittelevalle leivän leipojalle kuin meikäläinen. Tosiaan sitä tuoretta rosmariinia ei kaupasta löytynyt, joten käytin taikinaan kuivattua ja leivän pintaan painelin ennen paistoa muutaman rucolan lehden. Vehnäleseet korvasin neljän viljan luomupuurohiutaleilla.

Liuota hiiva, suola ja hunaja 42-asteiseen veteen (en mitannut, otin vain sellaista reippaasti lämpöistä, niin kuin yleensäkin kuivahiivalle). Lisää rosmariini ja vehnäleseet, sekoita ja anna turvota hetki. Lisää puolet jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen loputkin jauhot ja lisää samalla myös öljy.

Vaivaa taikinaa niin, että se irtoaa käsistä, mutta ei ole vielä liian kuivaa. Kohota taikinaa liinan alla noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo taikina joko kahdeksi pitkänomaiseksi leiväksi, jotka sitten laitat leipävuokiin, tai niin kuin minä, leivo yksi iso pötkylä ja paista se leivinpaperoidulla uunipellillä.

Pellille tai leipävuokiin nostamisen jälkeen anna kohota vielä 10 minuuttia. (Painele rucolan lehtiä leivän pintaan.) Paista sitten 180 asteisessa uunissa 35-40 minuuttia. Voitele lämpimän leivän pinta oliiviöljyllä (ja ripottele päälle tuoretta rosmariinia, ellet painellut ennen paistoa siihen jo rucolaa).

Leipä onnistui kyllä hyvin ja se oli helppo tehdä. Rosmariini maistui kivasti, muttei lainkaan liian voimallisesti. Hyvää oli ja nopeasti katosi iso leipä ihmisiin!



Vegaanikaakku


Pohjaan tarvitset:
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa sokeria
0,5 desilitraa kaakaojauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallisen soodaa
1 ruokalusikallisen vaniljasokeria
0,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
0,5 desilitraa vettä
0,5 desilitraa (sitruuna)öljyä
2 banaania

Lisäksi tarvitset:
Noin 1,5 desilitraa Go Green -vaniljasoijajuomaa
Mansikkahilloa
400 grammaa mansikoita
1 purkillisen Go Green -vispiä (tai jos et löydä, niin kuin minä, Go Green vispautuvaa vaniljakastiketta)
1 teelusikallisen vaniljasokeria

Tämä kaakku siis hurmasi kirsikkaisena versiona Kulinaarimurulassa, josta innostuin tätä kokeilemaan. Oma versio tosin oli huomattavasti surullisemman näköinen, koska 4 eri kaupassa käytyäni ja ilman kauravispiä jäätyäni tyydyin vispautuvaan vaniljasoosiin, joka ei kyllä ollut erityisen vispautuvaa. Jäi tosi löysäksi ja sen myötä kaakkukin oli jokseenkin ruma. Maku kyllä oli ihan hyvä siitä huolimatta.

Laita uuni lämpenemään 170 asteiseksi.

Aloita kakkupohjan teko yhdistämällä ensin kuivat aineet. Lisää sitten joukkoon nesteet, öljy sekä muussatut banaanit. Sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa noin tunteroinen. Kun kaakku on jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan.

Kostuta alempi kakun puolisko soijajuomalla ja levitä sille sitten mansikkahilloa ja tuoreita mansikkaviipaleita. Jos olet joutunut tyytymään vispautuvaan vaniljasoossiin, vatkaa se tässä vaiheessa ja lorota siitä muutama noro mansikoiden päälle. Laita sitten kakun toinen puolisko alemman päälle ja kostuta kanttakin hieman soijajuomalla. Jos olet saanut käsiisi vispiä, vatkaa se tässä vaiheessa ja mausta vaniljasokerilla. Koristele kaakku vispillä/vaniljasoosilla ja tuoreilla mansikoilla. Ja laita se paniikissa jääkaappiin toivoen epätoivoisesti vaniljasoossin edes pienoista kohmettumista siellä.


Kakusta nimittäin yritti laskea koristemansikat pyllymäkeä alas, koska vaniljakastike oli todella niin löysää, ettei siitä kakunpäälliseksi oikein ollut. En tajua, miksi kaupoista en kauravispiä käsiini saanut, koska olen sitä kyllä aiemmin nähnyt valikoimissa useammassakin paikassa. Nyt näytti olevan tarjolla vain tuota vaniljasoosia ja sitten ruokakermaversioita. Kummallista.

Kakku ja muut tarjoilut katosivat enimmälti vieraidemme massuihin illan aikana, joten tyytyväinen saattoi olla. Ilta oli hauska ja uudessa kodissamme oli välitön ja lämmin tunnelma, tupaantulijaiset olivat siis onnistuneet!

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Synttärikekkereiden kattaus

Kuten jo tuli aiemmassa postauksessa todettua, meikäläinen vanheni viime viikolla. Syntymäpäivä on aina hyvä tekosyy näin isompanakin vielä kutsua ihmisiä kylään. Pienenä aina harmitti, kun oli syntynyt kesällä, eikä koulukaverit keskellä kesälomaa aina välttämättä päässeet mukaan juhlimaan. Sama loma-ajan ongelma toki on edelleen, mutta nykyään ehkä omat vaikuttimet kutsua ihmisiä vieraiksi juhliin ovat erit kuin lapsena. Nykyään on mukavaa suunnitella tarjoiluja ja tehdä niitä, sekä nauttia ihmisten seurasta. Lapsena ei miettinyt itse tarjoiluja sen kummemmin, tärkeämpää oli ehkä saada olla yhtenä päivänä huomion keskipisteenä ja tietysti jännittää, millaisia lahjoja vieraat tuovat.



Synttäritarjoiluja näytillä. Tällä kertaa tarjolla oli valkosuklaa-mansikkatäytekakkua, halloumi-perunasalaattia, couscous-salaattia, kanapizzaa, lihapullia, puolukka-ruisleipää, patonkia, valkosipulivoita ja tietysti naposteltavia, kuten kurkkua, porkkanaa, nachoja, sipsejä, salsaa ja kermaviilidippejä. Juomapuolena tarjoilimme kesäisiä mansikkamargaritoja uuden blenderimme kunniaksi. Loppuillan margaritat tosin olivat jo kaikkea muuta kuin oikeaoppisia, mutta hyvin nekin vieraisiin upposivat!

Couscous-salaatti

2 desilitraa kuivaa couscousia
2 desilitraa kiehuvaa vettä
0,5 teelusikallista suolaa

2 tomaattia
1/3 isosta tuorekurkusta
Pieni punasipuli
2 ruokalusikallista (luomu) appelsiinimehua
1,5 ruokalusikallista sitruunamehua
Aurinkokuivattuja tomaatteja (pieni purkki)
2 ruokalusikallista tomaattien öljyä
Tuoretta minttua
(Tuoretta korianteria)
40 grammaa paahdettuja pinjansiemeniä
200 grammaa kypsiä kikherneitä
Mustapippuria

Suuntimia tähän salaattiin otin Kasviskeittiöstä, jonne googlettelemalla etsiessäni sopivaa salaattitarjottavaa päädyin.

Sekoita suola raakaan couscousiin. Keitä vesi ja kaada se couscousin päälle. Laita astian päälle kansi ja anna vedelle aikaa imeytyä noin 20 minuuttia. Sillä aikaa voit pilkkoa muut ainekset.

Pilko tomaatit, kurkku, punasipuli ja aurinkokuivatut tomaatit. Paahda pinjansiemenet kuumalla, kuivalla pannulla, mutta varo polttamasta niitä. Kun couscous on valmista, sekoita sen joukkoon silputut tomaatit, kurkku, punasipuli, sekä aurinkokuivatut tomaatit. Kaada joukkoon kikherneet (laitoin Go Greenin tetran), pinjansiemenet, öljyä tomaateista, sitruunamehua sekä appelsiinimehua. Rouhi perään mustapippuria ja silppua vielä sekaan minttua (ja korianteria, jos haluat ja on, minulla ei ollut). Sekoittele ainekset hyvin sekaisin ja tarkista suolan määrä.



Täytyy tunnustaa, että minulla on ollut lievä couscous-kammo erään epämiellyttävän ravintolakokemuksen jälkeen. Onneksi eräs toinen ravintolakokemus korjasi asiaa. Uskalsin siis elämäni ensimmäistä kertaa tarttua kaupassa couscous-pakettiin tämä salaatti mielessäni. Lopputulos kyllä maistui, sekä minulle, että muille. Tämä "omituisen näköinen salaatti", niin kuin eräs miespuolinen vieras tätä luonnehti, maistui omituisuudestaan huolimatta ihan hyvin vieraille (paitsi kanssaeläjälle, joka ei edes maistanut).


Halloumi-perunasalaatti

Jäävuorisalaattia
Rucolaa
Reilu puoli kiloa uusia pieniä perunoita keitettynä
Oranssi paprika
Ruohosipulia
Oliiviöljyä
Balsamiviinietikkaa
Mustapippuria
Halloumia
(Fetaa)

Tähän salaattiin puolestani nappasin osviittaa Me Naisista (numero 25-26, 2009). Muutin aineksista alkuperäisohjeen minitomaatit paprikaksi ja sattuneista syistä osan halloumista korvasin ex-tempore fetalla.

Keitä perunat kypsiksi, mutta varo keittämästä liian kypsiksi. Anna jäähtyä. Paista halloumin pintaan väri pannulla tai grillissä (sopiva väri ei ole musta, vaikka minä osan omasta halloumistani käräytinkin ja loppukin oli varsin tummanpuhuvaa... tämän vuoksi pelastusfetaa täytyi myös lohkoa mukaan). Revi jääsalaatti ja rucola laakealle tarjoiluvadille. Lado päälle puolitetut perunat sekä paprikapalaset. Asettele salaatin päälle myös halloumipalaset (ja feta). Silppua pinnalle ruohosipuli. Mausta salaatti oliiviöljyllä, balsamiviinietikalla ja mustapippurilla.



Salaatista tuli ihan hyvä, vaikka meinasinkin tässä vaiheessa kokkailuja menettää hermoni totaalisesti. Olin nimittäin kokkailessani käräyttänyt epähuomiossa jo yhden kakkupohjan pilalle (uuni oli vahingossa kääntynyt 100 astetta liian kuumalle, eikä mitään ollut enää tehtävissä) ja täten aikataulustani jäljessä. Sitten kun onnistuin ensimmäisten vieraideni kanssa jutustellessa vielä unohtamaan halloumit hetkeksi liian pitkään paistinpannulle, meinasin jo menettää toivoni minkään ruoan onnistumisen suhteen. Onneksi kakkupohja numero kaksi onnistui ja jääkaapissa oli fetaa salaatin pelastukseksi.

Mansikka-valkosuklaakakku
(16 annosta)

pohja:
6 kananmunaa
2 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 desilitraa perunajauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta

kostutus:
3 desilitraa (tuorepuristettua) appelsiinimehua

täyte ja kuorrutus:
200 grammaa valkoista suklaata
5-6 desilitraa kuohu- tai vispikermaa
1, 5 litraa mansikoita
2-3 ruokalusikallista Baileysia

Päätin jo toukokuussa Me Naisten numeroa 21/2009 lukiessani (ostan jostain syystä aina Me Naiset, jos esimerkiksi lähden mökkeilemään tai matkustan junalla, kannattaisi varmaan jo kohta ruveta tilaamaan sitä), että synttäreilleni haluan kokeilla tätä mansikka-valkosuklaakaakkua.

Kakun valmistus kannattaa aloittaa täytteestä. Paloittele valkosuklaa kulhoon. Kuumenna 4 desilitraa kermaa kattilassa kiehuvan kuumaksi. Kaada puolet kermamäärästä suklaapalojen päälle ja anna seistä puolisen minuuttia. Sekoita, kunnes suklaa sulaa. Lisää loput kuumasta kermasta ja sekoita tasaiseksi. Peitä kulho ja laita se jääkaappiin vähintään tunniksi. Seoksen pitää jäähtyä kunnolla, joten sen voi tehdä jo edellisenäkin päivänä valmiiksi.

Leivo pohja. Levitä pyöreän (halkaisija noin 23 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sihtaa jauhoseos siivilän läpi munavaahtoon. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 30-40 minuuttia, kunnes kakkuun painettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa, tai olet muuten varma pohjan kypsyydestä. Anna kakun jäähtyä ainakin 15 minuuttia, ennen kuin irroitat sen vuoasta. Kun pohja on irrotettu vuoasta ja jäähtynyt riittävästi, leikkaa se kolmeen kerrokseen.

Ota loput 1-2 desilitraa kermasta ja vatkaa se aika kovaksi kermavaahdoksi. Sekoita kerman joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan 2-3 ruokalusikallista Baileysta. Vatkaa myös jääkaapista ottamasi valkosuklaakermaseos kuohkeaksi. Puhdista ja lohko mansikat.

Kostuta kakun alin kerros mehulla. Jos tarjoat kakun vasta seuraavana päivänä, kostuta alinta kerrosta vähemmän kuin ylempiä, sillä kosteus valuu yön aikana alaspäin. Levitä sitten Baileys-kermavaahto alimpaan kakun väliin ja lado kerman päälle mansikkaviipaleita. Asettele päälle kakun toinen kerros ja kostuta taas mehulla. Levitä tähän kerrokseen osa valkosuklaakermasta ja lado sen päälle mansikkaviipaleita. Nosta päälle ylimmäinen kerros eli kansi ja kostuta sitäkin vielä hieman mehulla. Sivele kakun pintaan loput valkosuklaakermasta ja koristele mansikoilla. Ohje suosittaa kakun nostamista muutamaksi tunniksi viileään, jotta valkosuklaakerma vielä jähmettyy. Itse en tätä vaihetta ehtinyt toteuttaa, eikä kerma silti täysin plörähtänyt kakun päällä. Välttämätöntä jäähdyttely ei siis ole, vaikka suositeltavaa lieneekin.

Alkuperäiseen ohjeeseen ei kuulu Baileys-kermavaahto, mutta minä halusin sitä laittaa ja hyvin se tähän kokonaisuuteen sopikin. Jos et tee Baileys-kermaa, kannattaa valkosuklaakermaa käyttää säästeliäästi väleissä, tai ainakin minusta tuntui, että jos olisin vielä laittanut sitä seosta ensimmäiseenkin kakun väliin, olisi päällyskerros jäänyt aika ohueksi. Mutta ehkä se on vain minun vähemmän tarkka ja siloiteltu tapani päällystää kakkuja :) en ole mikään pursottajaihminen, ei riitä taito eikä hermo. Ainiin, ja alkuperäisessä ohjeessa kakun päälle kehoitettiin halutessaan laittamaan myös rouhittuja pistaasipähkinöitä mansikoiden kaveriksi.



Tekemäni kakut ovat kaikkea muuta kuin kauniita, mutta koetan aina uskotella, että maku on näissäkin tärkeämpää kuin ulkomuoto. Kaakku kyllä hävisi viimeistä palasta myöten ja oli omastakin mielestä mukavan makea, uusi kakkukokemus. Yleensä kun ei kakkuja kovin usein tule tehtyä, niin niitä tekee aina samalla vanhalla kaavalla.

Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 desilitraa piimää tai jugurttia
1,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 desilitraa ruisjauhoja
1 desilitra grahamjauhoja
1 desilitra puolukkahilloa
0,5 desilitraa pellavansiemeniä
0,25 desilitraa hunajaa
1,5 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen soodaa

Tämä Vegemisiä-blogista lähtöisin oleva aivan ihana ja äärimmäisen helppo leipäohje on riemastuttanut useammassakin blogissa. Vihdoinkin sain itsekin ostettua leipävuoan ja kokeiltua leivän tekoa. Oli laatuaan ensimmäinen ruisleipä, jonka tein. Tiesin, että tällä reseptillä on vaikea epäonnistua. Edes se, että kokkasin tätä väsähtäneenä perjantaiyönä oltuani nauttimassa Egotripin ja Maria Lundin keikoista Rotuaaripiknikillä, ei onnistunut pilaamaan lopputulosta.

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jogurtin määrä riippuu puolukkahillon olemuksesta; mitä kiinteämpi hillo, sitä enemmän voi laittaa nestettä. Minulla oli Pirkan puolukkahilloa ja koostumuksesta tuli 2 desilitralla jogurttia ihan passeli. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina vuokaan. Taikinan ei tarvitse nousta, joten sen voi laittaa uuniin heti, kun lämpö on uunissa kohdallaan. Anna paistua tunnin verran. Oma leipävuokani on melko pieni, joten näillä mittasuhteilla tuli ihan sopivan kokoinen leipä. Jos omistaa isomman vuoan tai haluaa muuten tuhdimman leivän, voi aineksia huoletta lisätä, kunhan sitten muistaa tarkkailla paistoaikaa.



Ruisleipää ja kaupan uunissa paistettavia esivalmiita patonkeja nautittiin paahdetun chilin makuisen tuorejuuston sekä sekoittelemani valkosipulivoin kera. Valkosipulivoihin tuli noin 100 grammaa voita ja noin 5 keskikokoista valkosipulin kynttä puristettuna. Tulos oli aika valkosipulinen, mutta eipä se onneksi tuntunut haittaavaan ketään.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kesäinen drinksu vanhenemisen kunniaksi

Vietin ikääntymispäivääni toissapäivänä ja sen kunniaksi meillä ei kokattu kotona mitään, vaan kanssaeläjä vei minut ulos ruokailemaan. Tällä kertaa kävimme ihastuttavassa Pikisaaren miljöössä sijaitsevassa, konstailematonta mutta hyvää ruokaa tarjoavassa Sokeri-Jussin Kievarissa. Kotisivuillaan näyttää olevan vanha menu. Meikäläisen synttäri-illallinen sisälsi kuitenkin alkupalaksi vuohenjuustosalaattia ja talon leipää, pääruokana oli höyrytettyä lohta, tilliperunoita, juureksia, herneenpalkoja sekä kastiketta (unohdin mitä kastiketta se oli?! ja kun tuo menu sivuilla on vanha niin en voi nyt tarkistaakaan asiaa) sekä jälkiruoaksi liköörillä marinoitua mansikoita ja mascarpone-kermavaahtoa. Nam!

Sokeri-Jussi on kyllä oivallinen paikka, jos haluaa ruokailla viihtyisässä miljöössä eikä kaipaa mitään ihmeellisiä gurmeevirityksiä lautaselleen. Annokset ovat isoja, hinnat eivät ole aivan pilvissä, ruoka on aika simppeliä mutta myös tosi hyvää ja palvelukin pelaa.

No mutta asiaan. Kotiuduttuamme ravintolasta, sain synttärilahjani, joka oli toivomani OBH Nordican Chilli-sarjaan kuuluva tehosekoitin eli tuttavallisemmin blenderi. Meiltä on nimittäin, uskokaa tai älkää, uupunut moinen kapistus keittiöstämme ja pidempään olen moisen hankinnasta jo haaveillut. Kun sitten kanssaeläjä kaipaili synttärilahjavinkkejä, tiesin mitä pyytää :)

Ja pitihän vehjettä heti tottakai päästä myös testaamaan! Niinpä teimme itsellemme kesäiset drinkit synttäri-illan päätteeksi. Tavoitteena oli mansikkamargaritamainen olemus, vaikka oikeaoppisia margaritaan tulevia alkoholeja ei kaapissa ollutkaan.

Mansikkainen kesädrinkki
(2 isoa drinksua)

5 isoa jääpalaa
250 grammaa tuoreita mansikoita
Noin 100 grammaa pakastemansikoita (pakastepussin jämät)
Kunnon loraus sitruunamehua
Loraus vettä
6 senttilitraa kirkasta viinaa
4 senttilitraa mansikkalikööriä

Lastaa drinksuainekset blenderiin ja surauta koostumus miellyttävän kylmäksi mössömäiseksi nesteeksi. Kaada laseihin ja nauti kesäillassa hyvässä seurassa.



Meiltä uupuu keittiöstä myös varsinaiset oikeaoppiset cocktail-lasit! Joten drinksut nautittiin Tommy Tabermannin runoviinilaseista.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Kätevää iltapalaa

Kun tulee nälkäisenä iltavuorosta töistä, ei aina ole ihan erityisen innokas kokkaamaan mitään kovin monimutkaista. Ihan perusvoileipien syöminenkään ei aina houkuttele. Tässäpä tällä kertaa hyvin helppo ja nopea tonnikalatäytteen ohje paahtoleipien väliin laitettavaksi.

Tonnikalatoastit

Paahtoleipää (esimerkiksi Fazerin kaurapaahtista)

85 grammaa tonnikalaa (esimerkiksi John Westin annospussukka maustettua tunaa)
1 teelusikallinen kapriksia
3 ruokalusikallista kevyttä majoneesia
2 ruokalusikallista ketsuppia
3-4 ruokalusikallista tuorejuustoa (minulla oli makuna paahdettu chili)
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Laita tonnikala kulhoon. Pursota perään ketsuppia ja majoneesia. Lusikoi sekaan tuorejuusto ja kaprikset. Sekoita tahnamaiseksi ja rouhi makusi mukaan sekaan vielä pippuria ja suolaa, jos näet tarpeelliseksi.

Paahda leivät ja halutessasi voit sipaista niille myös rasvaa. Levitä tahnaa leivälle ja paina toinen leipä päälle. Tahnamäärästä riittää noin neljään toastiin.



Näiden kahden iltapalatoastin jälkeen tahnaa jäi aamuksikin ja myös näppärä aamupala oli valmis. Sen kun lusikoi leipien väliin tahnaa ja nassutti menemään aamukaffen kaverina. Säilyy siis yön yli jääkaapissa aivan mainiosti.