torstai 31. maaliskuuta 2011

Erittäin suklainen piirakka

Kaverini oli laittanut Facebookiin kuvan ihanan suklaisesta piirakasta ja läjästä kermavaahtoa sen kanssa. Minä tietysti heti herkkureseptin perässä utelemaan, että milläs ohjeella moinen luomus on tehty. Sain vinkin karppisivustolle.

Kipeänä ollessa ainakin mulla tulee usein tarve hyvitellä itseään herkuilla, kun olo on muuten kurja. Niinpä testasin tämän mantelisen suklaapiirakan.

Suklainen mantelipiirakka

150 grammaa huoneenlämpöistä voita
2 ruokalusikallista sokeria (tai makeutusainetta)
2 kananmunaa
90 grammaa mantelijauhetta
2 ruokalusikallista kaakaojauhetta
1 teelusikallinen leivinjauhetta
60 grammaa tummaa (esim. 70 %) suklaata rouhittuna

Piirakan päälle:
60 grammaa tummaa suklaata
0,5 desilitraa kuohukermaa
1 teelusikallinen voita

Laita uuni kuumentumaan 200 asteeseen.

Ota piirakkavuoka, vuoraa se leivinpaperilla ja voitele vielä leivinpaperi, jotta piirakka ei tarttuisi siihen niin kiinni. Tämä operaatio edistää siis sitä, että saat piirakkaa irti vuoasta hermojasi menettämättä ja tuotoksen murentumatta.

Sekoita keskenään mantelijauhe, leivinjauhe ja kaakaojauhe.

Vaahdota keskenään voi sekä sokeri (tai makeutusaine). Lisää sitten kananmunat yksitellen, samalla hyvin sekoittaen.

Lisää seokseen kuivat aineet, jotka sekoitit keskenään aiemmin. Sekoita joukkoon myös suklaarouhe.

Kaada seos piirakkavuokaan ja paista siellä 200 asteeseen lämmenneessä uunissa 20-30 minuuttia.

Kun piiras on kypsä ja hieman jäähtynyt, voit tehdä sille kuorrutteen.

Sulata suklaa kattilassa miedolla lämmöllä.

Lisää suklaan joukkoon kerma ja voi. Sekoita seos tasaiseksi.

Levitä suklaaseos piirakan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään ainakin puoleksi tunniksi.

Nauti piirakka esimerkiksi kermavaahdon kanssa. Jäätelö tai jokin marjaisa kastike toimisivat varmasti myös oikein mainiosti!

P.S. Vielä on muutama tunti aikaa äänestää parasta suomalaista modernisoitua perinneruokaa Helkan kisassa täällä. Äänestäneidenkin kesken arvotaan palkintoja, joten sinne äkkiä klikkaamaan jos et ole vielä ääntäsi antanut!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kanakeittoa linsseillä

Lisää nuhanenäisille sopivaa ruokaa seuraa tässäkin postauksessa. Jääkaapista löytyi kanapaketti (tai no siis broileri), joka piti käyttää pois lähiaikoina, joten etsiskelin netistä jotain kivaa kanakeiton reseptiä. Ruokalasta löytyi marokkolaisen kanakeiton ohje, jota lähdin muuntelemaan kaappieni sisällön mukaan.

Kana-linssikeitto

100 grammaa vihreitä linssejä
1 (luomu)keltasipuli
1 punasipuli
3 kynttä valkosipulia
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 teelusikallinen inkivääriä
2 teelusikallista kanelia
0,5 teelusikallista juustokuminaa
1 teelusikallinen punaista chilitahnaa
Vajaa litra kana-kasvislientä (1 kasvis- ja 1 kanaliemikuutio)
600 grammaa (luomu)tomaattimurskaa
1 ruokalusikallinen tomaattipyrettä
400 grammaa maustamattomia kanafileitä paloina
1 sitruunan mehu tai vastaava määrä sitruunamehua purkista
Suolaa, pippuria

Keitä linssit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan.

Paista kanafileisiin paistopinta pannulla. Ei ole pakko saada läpikypsiksi asti, kypsyvät kyllä loppuun keiton seassa myöhemmin. Mausta suolalla ja pippurilla.

Silppua sipulit. Leikkaa paistetut kanafileet keittoon sopiviksi paloiksi.

Kuullota kattilassa öljyssä sipulisilppua hetki. Lisää joukkoon mausteet ja kuullota taas hetki.

Lisää kattilaan kana-kasvisliemi, tomaattipyre ja tomaattimurska, anna kiehua 15 minuuttia.

Lisää sitten joukkoon myös kanapalaset ja kypsät linssit. Anna taas kiehua 15 minuuttia.

Lisää sitruunamehu ja mausta suolalla.

Keiton voisi koristella esimerkiksi persiljalla, mutta minulla ei nyt ollut saatavilla mitään tuoreita vihreitä. Myös (rae)juustoa, smetanaa tai vaikka turkkilaista jogurttia voisi lautaselleen laittaa. Itse jouduin tällä kertaa tyytymään maitotuotteettomaan keittoon sillä tautia taittava antibiootti imeytyy huonosti jos sen kanssa samaan aikaan laittaa vatsaan maitotuotteita.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Karpimmat lätyt

Karppaava ystävä kehui tehneensä onnistuneita ja hyvänmakuisia lättyjä vähähiilihydraattisesti. Olin itse kuvitellut että moisia olisi vaikea saada pysymään koossa ja uteliaisuuteni heräsi. Niinpä tässä eräänä iltana kun mieli teki jotain herkkuja, päätin kokeilla karppien lättyjen paistamista itsekin. Resepti on peräisin karppaajien reseptistöstä.

Karppaajan lätyt

3 kananmunaa
2 ruokalusikallista sulatettua voita
3 reilua ruokalusikallista mantelijauhoa
0,5 desilitraa kuohukermaa
Ripaus suolaa ja vaniljasokeria

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne kunnolla rikki.

Lisää munien joukkoon sulatettu voi ja sekä mantelijauho.

Lopuksi sekoita joukkoon myös kerma sekä ripaukset suolaa ja vaniljasokeria.

Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna turvota hetki.

Paista lätyt lettupannulla tai pienellä paistinpannulla voissa rapsakoiksi.

Lättytaikina tuoksui paistuessaan melko autenttiselle tavalliseen lättytaikinaan verrattuna. Maussa oli tietysti hieman eroa, mutta yllättävän hyviä nämä olivat. Ainakin pienellä blinipannukokoisella pannulla paistettuna koossapysymisenkään kanssa ei ollut ongelmia.

Tarjoa letut herkkutäytteiden kanssa, myös suolaiset käyvät! Tällä kertaa nautin lättyni sokeroimattoman mansikkahillon sekä kermavaahdon kera.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Ruokaa nuhanenälle

Meikäläinen on taas kipeä. Olinkin tälle talvelle säästynyt ihan pahimmilta flunssilta, lieviä versioita on kyllä ollut riesanani. Nyt iski kuitenkin oikein kunnon pöpö. Nenä on tukossa, aivastukset tuntuvat keuhkoputkissa asti ja yskänpuuskat pistävät rintaan.

Flunssaisenkin pitää kuitenkin syödä. Ruoan pitää maistua edes jollekin ja sen pitää mielellään olla jotain sellaista, mitä tekee mieli. Miehen ollessa poissa kotoa, loihdin yhden hengen flunssa-aterian kaapin antimista.

Possuwok
(1-2 annosta, nälästä riippuen)

Noin 200 grammaa possua suikaleina
1 punainen (miedohko) chili
Noin 1-2 sentin pätkä tuoretta inkivääriä
1 sipuli
1 pieni purkillinen herkkusieniä
3-4 (pienehköä) kynttä valkosipulia
Puoli pakastepussillista wok-vihanneksia (tai tuoreita jos on ja jaksaa silputa)
Öljyä, soijakastiketta
(Kookosmaitoa)

Siivuta possu jos se ei ole suikaleolomuodossa valmiiksi. Itselläni oli jotain possupihvejä pari kappaletta, jotka sitten palastelin.

Kuori ja silppua myös sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Silppua vaikka saksilla (säästyt potentiaaliselta poltteelta) myös chili.

Kuumenna pannulla öljyä ja laita chili, valkosipuli, inkivääri ja sipuli pannulle. Anna niiden hetki irroitella makuaan öljyyn.

Lisää joukkoon possupalat ja kypsennä. Lorauta sekaan soijaa ja jos haluat niin muitakin mieleisiäsi mausteita. Lisää myös herkkusieniviipaleet.

Lisää possujen ollessa jokseenkin kypsähköjä joukkoon myös vihannekset. Paista kunnes kasvikset ovat melkein valmiita, mutteivat vielä löllöjä.

Jos haluat taittaa chilisyyttä ja pidät kookosmaidosta, voit lorauttaa myös sitä joukkoon lopuksi. Anna vielä kookosmaidonkin lämmitä ja sittenpä se ruoka alkaisikin olla valmista.

Itselläni lorahti kookosmaitoa joukkoon sen verran reippaasti, että lopputulos olikin enemmän ehkä keitto kuin wok. Liemen söin lusikalla, koska liemessä oli ihanasti makua. Helpot ja nopeat wok-tyyppiset reippaasti maustetut ruuat uppoavat hyvin vaikka flunssa onkin tehnyt tepposensa makuaistille.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Terveisiä Teneriffalta

Lupasin raporttia Egyptin matkalta pikaisemmalla aikataululla kuin syksyiseltä Rodoksen reissultamme. Nooh, enpä pysty sitä lupausta pitämään, sillä Egyptin kansannousu peruutti meidän matkamme kokonaan.

Pienessä lomapaniikissa klikkasimme sitten itsellemme äkkilähdön Kanarialle. Kun vaihtoehdot ovat vähissä, ei auta olla turhan kranttu lomakohteen valinnassa. Niinpä päädyimme Puerto de la Cruzin kaupunkiin Teneriffalle.

Teneriffalla sijaitsee maailman kolmanneksi korkein tulivuori Teide. Kyseinen talvikaudella lumihuippuinen vuori näkyi hotellimme parvekkeelle saakka. Kävimme seikkailemassa Teiden kansallispuistossa, jossa on aikoinaan kuvattu Apinoiden planeetta -elokuvaakin. Aivan Teiden huipulle emme menneet, sillä astmasta kärsivälle ohut ilma ei olisi tehnyt kovin hyvää. Ja hissimatka aivan huipulle olisi lisäksi kustantanut 25 euroa per nuppi.

Ensimmäisen lomapäivän, ekan perillä nautitun lounaan eka valkoviinilasi ja lopputulokseksi saadaan tyytyväinen ruokabloggaaja!

Valkosipulileipää tuli tilattua muutamaankin otteeseen eri paikoissa alkupalaksi tai muuten vaan. Joka kerta ne olivat erittäin maukkaita.

Myös hotellin lähi-italialaisen tomaatti-mozzarella bruschetta vakuutti muullakin kuin koollaan.

Puerto de la Cruzin alakaupungilla sijaitsee Plaza del Charco, jonka lähimaasto kuhisee kahviloita, kuppiloita ja paikkoja, joista saa mahallensa täytettä. Muutamanakin kertana köpöttelimme vain alueelle ja valkkasimme jonkun sen hetkisessä olotilassa miellyttäneen paikan. Ylläoleva alkupala/tapas -annos on kanssaeläjän minimustekalalautanen Plaza del Charcolla sijainneessa Compostelana-nimisessä ravintolassa. Sain maistaa yhden, kun annoskateus vaivasi - mureaa ja maukasta oli!

Valitettavasti oma squidiannokseni eri paikassa myöhemmin ei ollut yhtä herkullinen kokemus, ja epäilenkin sillä olleen jotakin tekemistä meikäläistä loppureissun vaivanneen ikävän vatsavaivan kanssa. Onneksi hyvä matkalääkekaappi piti minut päiväsaikaan toimintakuntoisena, iltaisin kun ei sitten enää maistunutkaan mikään ja olo oli tuskainen turvonneesta mahasta kärsiessä. Että ei menty Egyptiin, mutta vatsatauti saatiin kuitenkin kokea!

Kanarialaiset ryppyperunat eli papas arrugadas. Perunoita siis keitetään kuorineen suolaisessa vedessä. Olivat yksinkertaista, mutta hyvää! Näitä tuli tilattua hyvin monta kertaa matkan aikana.

Lähes poikkeuksetta ryppyperunoiden kanssa tarjoiltiin mojo-kastiketta. Joko punaista tai vihreää. Mojo maistui jokaisessa paikassa vähän eriltä, mutta pahaa mojoa ei saatu kertaakaan. Nam! Tätä täytyy yrittää jäljitellä kotonakin, sillä mukana tuli roudattua mojomausteita itselle tuliaisina.

Innokkaana lihansyöjänä kanssaeläjä tilasi lihaisia annoksia. Compostelanan tarjoamat lihavartaat jäivät lihansa osalta mysteeriksi, mutta hyvältä ne silti kuulemma maistuivat. Veikkasimme lihaksi lammasta tai vuohta.

Hotellimme sijaitsi Puerton yläkaupungissa eli rinteessä. Joka ilta emme päivän tohinoiden jälkeen jaksaneet enää illalliselle alakaupunkiin, vaan turvauduimme hotellin lähistöltä löytyneisiin ruokapaikkoihin. Eräs niistä oli pizzeria Luna Rossa, joka oli suomalaisten suosiossa suomea kohtuullisesti puhuneen omistajansa ansiosta. Paikassa oli hyvät pizzat ja ilmainen langaton verkkoyhteys. Toisaalta viini oli vetistä ja meikäläisen syömät friteeratut pikkumustekalat epäilyttäviä.

Eräänä päivänä kävimme myös Puerton minigolf-radalla pelaamassa. Paikka oli muuten jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta mojito oli loistava! Mintut napsaistiin omalta pihalta.

Keskilämpötilat eivät antaneet odottaa ihan näin lämpimiä säitä, mutta kyllä meille kelpasi! Parinakin päivänä koimme yli kolmenkympin kelejä. Koska Puertossa tuulee aina, ei ollut mitenkään liian kuumaa vaan nautimme olostamme ihan täysin rinnoin. Meikäläisenkin erittäin vaalea talvi-ihoni sai hitusen terveempää sävyä!

Tutustuimme paikallisbusseihin sen verran, että matkasimme shoppailupäivää viettämään Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin. Bussiliikenne toimi moitteettomasti ja oli erittäin edullista.

Santa Cruzin lounaspaikan nimeä en saanut muistiin, mutta vaikka paikan hintataso oli huomattavasti kalliimpi kuin mikään muu reissuravintolamme, oli se myös ainoa paikka jossa kukaan meistä neljästä ei valittanut ruoastaan sanaakaan. Yllä kanssaeläjän fritatut mustekalarenkaat.

Jaetuksi alkupalaksi Santa Cruzin lounaalla söimme paikallisia kanarialaisia juustoja. Vaaleampi oli erittäin mietoa, tummempi vähän luonteikkaampaa ja parempaa.

Tämä vuohenjuustosalaatti maksoi reippaat 15 euroa, mutta oli kyllä hintansa väärti. Juusto oli ihanaa ja muutenkin kokonaisuus toimi todella hyvin. Vatsa protestoi tuona päivänä urakalla, mutta silti söin annokseni tyytyväisenä.

En tiedä olisiko annos "kanaa kanarialaisittain" ollut erilainen eri paikoissa, sillä söin sitä vain yhden kerran. Tämä annos nimittäin oli kyllä jokseenkin kuiva ja mauton. Onneksi oli ryppypottuja, ettei jäänyt nälkä!

Kani ja vuohi lienevät ne perinteiset lihat, joita kanarialla on syöty. Piti siis testata kania salmorejo-kastikkeessa. Annos oli ihan ok, mutta ei mikään erityinen elämys kuitenkaan.

Pubiruokaa Beatle Rockista. Todellinen lihansyöjän annos tupsahti kanssaeläjän eteen. Tarjoilija jutteli hyvin kiivastahtisesti espanjaksi ja ihmetteli, miten mies ei muka jaksanut syödä annostaan loppuun saakka.

Minulle piti tulla ensin ruuaksi Beatle Rockissa jotain aivan muuta, mutta annokseni raaka-aineista joku oli päässyt loppumaan. Valitsin summamutikassa vain jonkun toisen annoksen tilalle ja sain juustokastikkeeseen hukutettua vaalealihaista kalaa.

Loppuun vielä kuva paikallisen eläinpuisto Loro Parquen asukista. Puistossa oli jos vaikka mitä eläimiä ja vietimmekin siellä leppoisan sunnuntain. Ihan käymisen arvoinen paikka, paitsi jos ahdistuu eläinpuistoista. Täällä eläimet, muun muassa papukaijat, joita oli paljon, eivät onneksi vaikuttaneet stressaantuneilta tai kärsiviltä.

Teneriffalla oli yllättävän paljon tekemistä ja näkemistä, säät suosivat, seura oli ensiluokkaista, ruoka ja juomakin yleensä varsin ok, joten aivan onnistuneen loman saimme vietettyä, vaikkemme Egyptiin päässeetkään.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Espresso-suklaapirtelö

Kaipasin viikonlopun aterioita suunnitellessani lauantaille jotain kivaa ja helppoa jälkkäriä. Meillä on käytössä muutama luottoresepti, mutta tällä kertaa teki mieli jotain uutta. Glorian ruoka & viini pelasti espresso-suklaapirtelön reseptillään.

Espresso-suklaapirtelö
(Glorian ruoka & viini 2/2011)
(2 annosta)

0,25 litraa suklaajäätelöä
Reilu puoli desilitraa espressoa/muuta vahvaa kahvia
Pari ruokalusikallista likööriä (esim. Galliano, meillä oli Triple Sec)
Noin ruokalusikallinen (fariini)sokeria
Ripaus kanelia

Valmista espresso tahi muu vahva kahvi haluamallasi tavalla ja anna jäähtyä.

Mittaa espresso, likööri, sokeri ja kaneli tehosekoittimen kulhoon tai jos käytät sauvasekoitinta niin sille sopivaan kulhoon. Palastele joukkoon myös jäätelö.

Aja pirtelö tasaiseksi.

Kaada laseihin ja koristele halutessasi esimerkiksi nonparelleilla.

Muuten vähän tylsän näköistä annosta piristivät värikkäät pillit, joilla juoma myös nautittiin.

Todettiin tämä niin helpoksi ja herkuksi miehen kanssa, että käytiin hakemassa kioskilta lisäpaketti suklaajädeä matkallamme ystäväpariskunnan luo Kärppä-pelin kisastudioon. Tekaisin illan päälle uusintaotoksen ja enemmistö maistajista tykkäsi sielläkin.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Suolaista kasvispannukakkua

Minä olen suolaisten piirakoiden ystävä ja teen niitä usein tarjolle myös kekkereihin. Niin tälläkin kertaa, mutta lihaisan kinkku-pekonipiirakan vaihtoehdoksi piti keksiä jotain kasvissyöjillekin. Ideaköyhän pääni pelasti ihana Pitkä Kädenvääntöä-blogistaan löytyneellä suolaisen kasvispannukakun reseptillä.

Kasvispannari
(uunipellillinen)

Taikina:
4 kananmunaa
8 desilitraa maitoa
4,5 desilitraa jauhoja (käytin luomugrahamia)
1 teelusikallinen suolaa
2 ruokalusikallista öljyä

Täytteet:
1 purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja
1 punasipuli
3 (pientä) kynttä valkosipulia
Vihreää pestoa
2 mozzarellapalloa

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää munien joukkoon 4 desilitraa maitoa ja sekoita.

Vatkaa muna-maitoseoksen joukkoon jauhot hiljalleen, koko ajan sekoittaen.

Sekoita lopuksi joukkoon myös loput 4 desilitraa maitoa sekä öljy ja suola.

Anna taikinan turvota 30 minuuttia ja valmistele sillä aikaa täytteet.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Silppua aurinkokuivatut tomaatit pieneksi.

Kuori sipuli. Minä leikkasin sipulin kahteen osaan ja sen jälkeen molemmat puolikkaat puolirenkaiksi, joista erottelin käsin kerrokset suikaleiksi.

Kuori ja silppua pieneksi silpuksi myös valkosipulinkynnet.

Leikkaa mozzarellapallot pienehköiksi kuutioiksi.

Kaada turvonnut pannukakkutaikina leivinpaperoidulle uunipellille.

Ripottele taikinan joukkoon suhteellisen tasaisesti pestosta nokareita sekä muut täytteet.

Paista 200-asteisessa uunissa reilut puoli tuntia.

Pannukakku toimi oikein mainiosti lihaisen piirakan korvikkeena. Pitkän käyttämä fetajuusto olisi varmasti sopinut tähän paremmin makunsa puolesta kuin mozzarella, mutta koska minulla oli fetaa jo salaatissa niin laitoin tähän mozzarellaa. Maku jäi juuston osalta hieman pliisuksi. Seuraavalla kerralla kokeilen siis fetalla tai vaikka sinihomejuustolla.

Muuten tämä oli oikein kiva löytö ja lisä suolaisten tarjottavien kirjoon. Pannari on helppo tehdä ja täytteitä voi varioida melko loputtomasti. Suosittelen!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kardemummaiset mustikkamuffinssit

Parempi puoliskoni täytti vuosia perjantaina. Sehän oli tietysti hyvä syy kutsua ihmisiä kekkeröimään luoksemme lauantai-illaksi. Kakkuna toimi synttärisankarin toiveesta ihan tavallinen mansikkakermatäytekakku, mutta halusin tarjota jotain muutakin makeaa leivonnaisosastoa vaihtoehdoksi kakulle.

Olin jo aiemmin törmännyt kiinnostavaan kardemummaisten mustikkamuffareitten reseptiin minnin blogissa, joten päätin tekaista niitä, etenkin kun nämä sopivat karppaavillekin vieraille.

Mustikka-kardemummamuffinssit
(Noin 12 kappaletta)

150 grammaa voita
0,75 desilitraa hedelmäsokeria
2 kananmunaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
0,5 teelusikallista kardemummaa
200 grammaa mantelijauhoa/jauhetta
Noin 200 grammaa pakastemustikoita

Paperisia muffinssivuokia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi.

Lisää voi-sokeriseokseen kananmuna ja sekoita.

Sekoita joukkoon myös mantelijauhe, leivinjauhe ja kardemumma.

Lisää joukkoon vielä mustikat ja yritä sekoittaa taikina tasaiseksi. Taikina on melkoista tönkköä, joten sekoittaminen on hankalaa. Itselläni mustikat eivät sekoittuneet kunnolla, mutta ripottelin niitä sitten muffinssivuokiin erikseen.

Minä laitoin muffinssipeltini koloihin vielä paperiset muffinssivuoat helpottamaan muffareitten irrottamista ja esillelaittoa. Suosittelen. Mutta jos käytät pelkkiä paperivuokia, ne kannattaa laittaa leivinpaperoidulle uunipellille. Ja jos käytät niitä paperisia pelkästään niin laita vaikka pari kappaletta päällekkäin, pysyvät paremmin koossa.

Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin. Helpoiten ehkä sujuu kahden ruokalusikan avulla.

Paista muffareita 175-200 asteessa noin 15 minuuttia.

Nämä muffinssit kannattaa tarjoilla vasta viilennyttyään, sillä taikina on lämpimänä kovinkin murenevaista. Olivat kuulemma todella hyviä, vieraille siis kelpasi niin hyvin etten lopulta itse ehtinyt maistaa ainuttakaan. Erään leivonnaisista yleensä piittaamattoman vieraan mielestä nämä olivat parasta leivonnaista mitä hän on maistanut.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Lempeät lantut ja potkiva poronkäristys

Kuten jo aiemmin raporteerasinkin, olin mukana helmikuun alussa Helsingissä hotelli- ja ravintola Helkan järjestämässä tapahtumassa. Tapahtumasta poiki myös hauska reseptikisa, jossa tarkoituksena oli modernisoida jokin suomalainen perinneruoka tahi suomalaistaa jokin ulkomaalainen klassikko; ei sen niin väliä oikeastaan, kunhan ruoka on hyvää ja siinä on mukana suomalaisia elementtejä.

Reippaana tyttönä olin ensimmäinen kisaan osallistunut, sillä mieleeni ei tullut kuin yksi idea ja päätin testata sen samantien. Saanen siis ainakin papukaijamerkin esimerkillisestä nopeudesta, jos ei muuta menestystä kisasta seuraisikaan ;)

Chilikäristys ja lempeät kookoslanttukuutiot
(2 annosta)

Lanttukuutiot:
435 grammaa suomalaista (luomu)lanttua (kuorineen punnittuna, käyttöön jää siis vähemmän)
2 ruokalusikallista kookosöljyä
0,5 teelusikallista kanelia
0,25 teelusikallista cayennepippuria
Suolaa myllystä
1-1,5 desilitraa kookoskermaa

Kuori lanttu ja pilko siitä noin sentti kertaa sentti kuutioita.

Kuumenna pannulla kookosöljy ja lisää lanttukuutiot. Kuullota minuutin-parin verran.

Lisää sitten joukkoon mausteet ja jatka paistamista.

Lisää kookoskerma ja sekoita.

Hauduta miedolla lämmöllä kuutiot kypsiksi. Tähän menee aikaa noin 20 minuuttia.

Käristys:
Noin 240 grammaa poron käristyslihaa
2 ruokalusikallista maapähkinäöljyä
1 tuore miedohko punainen chili
Mustapippuria ja suolaa myllystä
(Vettä)

Aloita käristyksen tekeminen silppuamalla chili.

Kuumenna pannulla maapähkinäöljy ja laita chilit siihen hetkeksi irroittamaan makuaan.

Lisää joukkoon käristysliha ja käristä pinta.

Lisää loraus vettä, suolaa ja mustapippuria. Anna hautua miedolla lämmöllä kypsäksi. Aikaa tähän menee noin viisi minuuttia.

Ja kas näin on valmiina annos perinteistä suomalaista ruokaa, jonka mausteet vievät ajatukset kauas talvisesta Suomesta. Chiliä on käristyksessä juuri sen verran että se antaa pientä potkua mutta ei polta, vaan lämmittää. Lanttukuutiot ovat lempeän makeahkoja, mutta niihinkin cayenne tuo pientä terää.

Kisaan on osallistunut hieno joukko bloggaajia upeilla luomuksillaan. Kisassa menestyneillä on mahdollisuus päästä ravintola Helkan listalle ja äänestäjiäkin palkitaan, joten antakaa ihmeessä oma äänenne suosikkiannoksellenne täällä.