Se aika vuodesta - blinit ja niiden päälliset

Rakastan blinejä, ja ne kuuluvat talveen yhtä varmasti kuin nämä jossain vaiheessa iskevät hyytävät pakkaskelitkin. Onneksi kylmää voi paeta sisätiloihin ja syödä itsensä onnelliseksi rapsakan rasvaisten, ihanien blinien parissa, yhtä ihanien ystävien seurassa.

Eilen vietettiin yhdistettyä leikkaus- (mekkojen ja hiusten fiksausta), blini- ja saunailtaa ystäväni Annan luona. Toisen ystävän iltapuvun olkaimet tulivat lyhennetyksi sopivaan mittaan, meikäläisen hiuskuontalosta napsaistiin melko pitkä siivu pois kuivaksi käynyttä huonoa latvaa ja illan emäntä paistoi meille blinejä söpöillä punaisilla blinipannuillaan. Illan lopuksi lämmiteltiin vielä saunan lauteilla ennen kovin pakkashuurteista kotimatkaa.

Olimme sopineet että jokainen tuo jotain blinien päälle laitettavaa. Pääsin lukemaan viestiketjua vasta siinä vaiheessa, kun kaikki vakkaripäälliseni olivat jo varattu, ja tulossa oli jo sienisalaattia, smetana-punasipuli-mäti-komboa ja kylmäsavuporotahnaa, eikä mukana olevan kala-allergikon kannalta olisi ollut kovin reilua valita lisää kalaisia elementtejä pöytään. Sitten muistin juuri lukeneeni Hannan sopasta  kaurablineistä ja niiden vegepäällisistä.

Sieni-oliivitahna

200 grammaa ruskeita herkkusieniä

Noin puoli desiä kivettömiä kalamata-oliiveja

1 iso valkosipulinkynsi

Öljyä

Tomaattipyrettä

Soijakastiketta

Balsamicoa

Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja säästä itseltäsi aikaa viipaloimalla ne munanleikkurilla (tai viipaloi veitsellä).

Kuori valkosipulinkynsi ja silppua se.

Lorauta paistinpannulle öljyä ja paista sieniviipaleita muutama minuutti. Lisää pannulle myös valkosipuli ja jatka paistamista muutama minuutti lisää miedolla lämmöllä. Mausta seos ihan reippaalla kädellä suolalla ja mustapippurilla.

Siirrä sieni-valkosipuliseos astiaan, jossa voit soseuttaa ne. Lisää mukaan noin teelusikallinen tomaattipyrettä ja saman verran soijakastiketta. Lorauta sekaan myös vajaa ruokalusikallinen balsamicoa.

Soseuta seos mieleiseesi koostumukseen ja lusikoi tarjolle. Voit valuttaa päälle vielä hieman tryffeli- tai muuta mieluisaa öljyä.

Nauti tahna blinien (tai blinien muiden koostumusten eli vohveliblinien ja blinipannarin) tai vaikka hyvän rapean leivän päällä.

Tässä toteutuksena more is more eli kasasin blinilleni vähän kaikkea. Sieni-oliivitahna maastoutuu blinin paistopintaan blinin oikealla reunalla. Bliniviininä toimi Schloss Schönborn Rheingau Riesling.

Raparperihilloke chilillä

Ryöväsin edeltävänä viikonloppuna sisareni raparperipuskan kotiinlähtiessäni. Varsia lähti mukaan valtava pussillinen, ja niitä olen kuluneen viikon aikana yrittänyt käyttää pois. Ensimmäinen kohde oli kesän vakiosuosikiksi muodostunut mansikka-raparperimehu, joka on ihanaa niin vissyyn kuin skumppaankin sekoiteltuna.

Teki mieli kokeilla raparperista myös jotain ei-niin-perinteistä, joten etsiskelin reseptiä jokin suolaisempi tai mausteisempi käyttötarkoitus mielessäni. Törmäsinkin netissä tähän Hesarin raparperihillokkeeseen, joka saa potkua chilistä. Innostuin heti!

Raparperihilloke chilillä
(pari hillopurkillista)

Noin litra raparperinpalasia
2 pienehköä punasipulia
1,5 isohkoa punaista chiliä
(Pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna)
4 ruokalusikallista vettä
2,5 desilitraa hillosokeria

Kuori raparperit ja pilko pieniksi paloiksi.

Kuori sipulit ja silppua pieneksi.

Halkaise chili ja poista siemenet. Silppua pieneksi.

Jos sinulla on inkivääriä, kuori pala ja raasta. Minulla ei ollut tuoretta, joten tumpsautin vaan hitusen jauhettua inkivääriä kattilaan keittelyvaiheessa.

Laita kattilaan raparperit, chilit, sipulit, inkivääri ja vesi. Sekoita.

Kuumenna kiehuvaksi ja lisää hillosokeri. Sekoita!

Keitä seosta noin 15 minuutin ajan ja muista sekoittaa tasaisesti, ettet polta osaa seoksesta pohjaan, niin kuin meikäläinen.

Jäähdytä seosta noin puoli tuntia ja lusikoi se sitten puhtaisiin, kuiviin purkkeihin. Säilytä viileässä.

Hilloke tuoksui ihanalta! Sitä voinee käyttää samaan tapaan kuin paholaisenhilloa. Ainakin grillattujen liharuokien kylkeen tämä varmasti sopii erittäin hyvin.

Omasta keitoksestani tuli kaksi purnukkaa (kattilanpohjallinen meni roskiin, koska tosiaan en sekoittanut tarpeeksi reippaasti ja vähän kärähti), joista toinen menee lahjaksi ja toisen ajattelin roudata juhannusmökille mukaan.

Punaista ja äkäistä purkissa

Edellisenä jouluna keittelin joululahjoiksi sekä omaan käyttöön jonkin sortin paholaisenhilloa, jota tarjoilin myös oululaisten ruokabloggareiden pikkujoulukemuissa. Se oli oikein hyvää, mutta en halunnut aivan toistaa itseäni tänä vuonna. Jotain samantyyppistä tuotetta teki kuitenkin mieli valmistaa. Onneksi törmäsin oululaiseen ossaamisseen hädän hetkellä, eli löysin chili-paprikahillokkeen Kokkeillaan-blogista. Kun Kotiharmi vielä kehuskeli tämän olevan parempaa kuin se paholaisenhillo, niin pakkohan resepti oli laittaa testiin.

Chili-paprikahilloke

5 punaista paprikaa
10 punaista chiliä
2 desilitraa hillosokeria
2 desilitraa hunajaista omenaviinietikkaa (käytin hunaja-siideriviinietikkaa)
Muutama kynsi valkosipulia
2 desilitraa vettä
2 teelusikallista suolaa
Valkopippuria

Halkaise paprikat, poista siemenet sisältä ja kuutioi. Toimi samoin chilien kanssa (ja suosittelen toimimaan esimerkiksi kertakäyttökumihanskat kädessä).

Kiehauta paprika- ja chilipalasia noin pari minuuttia kattilassa etikan, suolan, valkosipulin ja valkopippurin kanssa.

Lisää kattilaan vettä ja hauduta, kunnes paprikat ja chilit ovat pehmenneet. Jos keitos näyttää liian kuivakalta, voit lisätä vettä vielä lisääkin tuon kahden desilitran lisäksi. Luultavasti ei tarvitse!

Lisää lopuksi sekaan myös hillosokeri, keittele kymmenisen minuuttia.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Purkita kuitenkin melko kuumana ja purkitusvaiheessa voit vielä ripotella hillosokeria joukkoon.


Seos oli melko nestemäistä purkkiin mennessään, mutta toivon minun purkeissa tapahtuneen saman ihmeen kuin Kotiharmillakin, jotta avatessa hillokkeet olisivat jämäköityneet sopivaan olomuotoonsa. Jos ei, niin kaipa se maku on kohdallaan löysemmässäkin "hillokkeessa".

Pikkujouluinen blogitapaaminen

Eilen vietimme hulvatonta iltaa oululaisten ruokabloggaajien kanssa pikkujoulutunnelmissa. Residenssinsä käyttöön tarjosi tällä kertaa toinen Vegemisten ihanista tytöistä eli Kaveri. Paikalla oli tietysti myös toinen vegetytöistä. Itseni lisäksi herkkuja pöytään kantoivat myös Pastanjauhajat ja insinöörikeittiön Pekka.

Nuori Nainen oli kokannut meille mausteista ja varsin hyytävässä Oulun illassa ihanasti lämmittävää tomaattista kikhernekeittoa. Taustalla pilkottaa Kaverin leipoma hedelmäinen joululeipä, jonka päällä on hernehummusta. Piristävät väritkin näissä appeissa virkistävien makujen lisäksi!

Rosmariini oli pyöritellyt kikhernepyöryköitä ja viereisessä astiassa näkyvät maustetut sipulit, joiden mausteet kyllä jo ehdin unohtaa vaikka niitä innokkaasti kyseltiinkin. Sipulit olivat kuitenkin aivan superhyviä! Pyöryköiden kaverina oli vielä jogurttisoossia, mutta se ei näköjään päätynyt valokuvaan saakka.

Olin muutenkin ilmeisesti turhan hilpeissä pikkujoulutunnelmissa, sillä Pastanjauhajien muhevasta punajuuri-aurajuustovuoasta tai Pippurimyllyn meille tekaisemasta munatotista ei kamerastani löytynyt julkaisukelpoja otoksia. Miittien ruokatarjonnan runsaus tuottaa tämän kaltaisia ongelmia usein, kun kaikkea nyt ei vaan hoksaa ikuistaa kesken herkuttelun.

Pekka oli jälleen tehnyt meille ihanaa sorbettia. Tällä kertaa maku oli luumuinen ja tarjolla oli myös kastiketta sorbetin kaveriksi. Pekka oli tehnyt myös pasteijatyyppisiä leivonnaisia, joissa sisällä oli hyvin haudutettua possua ja viikunahilloa. Kasvisversioihin oli päätynyt muun muassa vuohenjuustoa.

Itse illan ehtoisa emäntä vai pitäisikö sanoa hänen korkeutensa ;) oli laatinut piparitoffeeta ja karpaloisia fudgepaloja.

Nuoren Naisen keittiöstä saapuivat myös nämä juustoiset kierteet.

Oma osuuteni koostui jonkinlaisesta piparkakkumousseviritelmästä, juureskierteistä sekä hedelmäisestä vuohenjuustosalaatista paholaisenhillon kera.

Piparimousse

2-3 desilitraa kuohukermaa
1 paketti mascarponea
Piparkakkuja
Kanelia
Kuivattua ja jauhettua inkivääriä
Jauhettua neilikkaa
Sokeria
Vaniljasokeria
Tummaa suklaata (koristeluun)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita mascarpone kerman joukkoon. Mausta kanelilla, inkiväärillä ja neilikalla. Laita aluksi varovasti mausteita, sillä ovat aika tujakoita mauiltaan. Helpompaa sitten lisätä tarpeen vaatiessa.

Murustele joukkoon piparkakkuja mielesi mukaan. Minulla oli aiemmin leipomiani pipareita, joita murustin joukkoon ehkä 15 kappaletta.

Laita seos jääkaappiin tekeytymään. Tunti riittänee, mutta ei haittaa vaikka on pidempäänkin.

Tarjolle asettaessa raasta päälle vielä tummaa suklaata.

Myöskään suklaalla varustetusta moussesta en ottanut kuvaa, joten tässä kotona ennen jääkaapitusta napattu kalvakka otos. Mousse oli vähän hatusta vetäisty kokeilu, mutta oikein onnistunut sellainen. Helppo ja kiva jouluinen jälkiruoka.

Juureskierteet
(ohje Valion jouluaiheisesta mainoslehtisestä)

20-25 kpl

500 grammaa voitaikinaa
70 grammaa purjoa
150 grammaa lanttua
70 grammaa porkkanaa
1 ruokalusikallinen voita
100 grammaa tuorejuustoa, esimerkiksi ruohosipuli
150 grammaa juustoraastetta
0,25 teelusikallista suolaa
0, 25 teelusikallista jauhettua mustapippuria
1 teelusikallinen kirveliä (laitoin timjamia)

Voiteluun 1 kananmuna

En käyttänyt lanttua, vaan laitoin purjoa ja porkkanaa sitten enemmän.

Anna voitaikinan sulaa huoneenlämmössä noin tunti.

Silppua purjo ja raasta porkkana (ja lanttu). Kuullota kasviksia pannulla voissa noin 15 minuuttia eli kunnes ovat kunnolla pehmenneet. Anna seoksen jäähtyä hieman.

Sekoita kasvisseokseen tuorejuusto, juustoraaste sekä mausteet.

Kauli voitaikinasta levy. Ohje opastaa tekemään siitä noin 35 cm kertaa 25 cm kokoisen ja 4-5 mm:n paksuisen. Eli hyvin samantyylisen kuin vaikkapa korvapuusteja tehdessä. Jos on ostanut valmiiksi levytettyä taikinaa, saa käyttää hieman luovuuttaan että niistä saa yhdisteltyä yhden ison levyn.

Levitä täytemassa voitaikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kääri sitten rullaksi pitkän sivun suuntaisesti kääretorttutyyliin. Nipistä taitoskohta sormin tiukasti kiinni.

Leikkaa pötköstä noin senttimetrin paksuisia siipaleita. Asettele siipaleet leivinpaperoidulle pellille ja voitele pinta kananmunalla.

Paista 180 asteisessa uunissa keskitasossa noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Itse kohotin lämpötilan 200 asteeseen ja pidin tuotoksia uunissa 23-25 minuuttia, sitten olivat sopivia.

Tarjoile kierteet vaikka glögin kera. Käyvät kelvosti myös salaatin kaveriksi.

Tämä oli helppo ja hyvä leipomus. Tulen varmasti tuunanneeksi tätä erilaisilla täytteillä jatkossa, sillä on oikein hyvä illanistujaistarjottava ja täytteitä varioimalla saa tehtyä sopivaa naposteltavaa useampaankin makuun.

Hedelmäinen vuohenjuustosalaatti

2-3 ruukkua eri salaatteja
1 tuorekurkku
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 purkillinen säilykepersikoita
250 grammaa vuohenjuustoa

Kastikkeena vuohenjuuston päälle lusikoitavaa paholaisenhilloa

Idean salaatille nappasin täältä.

Pesaise salaatit, kurkku ja tomaatit. Revi salaatti, pilko kurkku ja puolita tomaatit. Viipaloi joukkoon myös valutetut persikat. Sekoita ainekset. Viipaloi päälle vuohenjuustotangosta kiekkoja. Tarjoa paholaisenhillo erikseen.

Salaatti oli äärimmäisen simppeli mutta muun muassa persikan ansiosta siihen tuli kivasti väriä. Paholaisenhillokin toimi ihan mukavasti salaatinkastikkeen korvikkeena.

Paholaisenhillo
(monta hillopurkillista)

800 grammaa eli 2 säilyketölkkiä kuorittuja kokonaisia tomaatteja tomaattimehussa
400 grammaa punaista paprikaa
4-6 punaista chiliä
6-8 valkosipulinkynttä
1 teelusikallinen suolaa
1 teelusikallinen rouhittua mustapippuria
2 teelusikallista oreganoa
0,5 desilitraa etikkaa
Hillo-marmeladisokeria

Otin ohjeen pääpiirteissään Dansukkerilta. Vähensin vain heidän ohjeessaan mainittua sokerimäärää radikaalisti. Alkuperäinen ohje siis opastaa laittamaan kokonaisen paketin hillosokeria, itse käytin ehkä viidesosan. Lapoin tarkemmin kirjaamatta jääneen määrän valmiiksi avatusta ja vajaasta sokeripaketista, joka on edelleen yli puolillaan. Sokerin määrä ei siis ollut omassa hillossani kovinkaan suuri.

Sokerin määrä tietysti vaikuttaa koostumukseen makeuden lisäksi. Jos haluat enemmän hyytelömäistä etkä niin juoksevaa "hilloa" niin laita enemmän sokeria, samoin kannattaa toimia mikäli tykkää että hillo on selkeästi makeaa ja tulista.

Kaada tomaatit liemineen kattilaan ja leikkaa kukin tomsku saksilla neljään osaan.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit. Poista siemenet. Silppua. Murskaa myös kuoritut valkosipulinkynnet.

Lisää paprika-, chili- ja valkosipulisilput kattilaan tomaattien sekaan. Lisää myös mausteet.

Anna seoksen kiehua puolisen tuntia. Lisää sitten sokeri ja etikka.

Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä vielä noin 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Anna seoksen jäähtyä ja jos haluat tasaisempaa hilloa, surauta vaikka sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

Purkita ja säilytä jääkaapissa.

Reseptistä tuli 3 tämänkokoista pienehköä purkillista sekä yksi melko iso purkki. Kuten jo kerrottua, rakenne jäi suhteellisen löysäksi, mutta en halunnut laittaa sokeria reseptin mukaista määrää. Surautin myös rakennetta tasaisemmaksi sauvasekoittimella. Tulisuusaste oli aika kohdallaan, taisin käyttää 6 pienehköä, ei kovin tulista punaista "peruschilipalkoa".

Taas kerran täytyy kehua bloggaajaporukkaa. Jutut lähtivät aivan odottamattomille urille ja suupielet ovat kääntyneet ylöspäin vielä tänäänkin eilisiä höpinöitä muistellessa. Niin että hyvvää ja kivvaa tosiaan oli, toivottavasti taas pian uudelleenkin!

Syötäviä joululahjoja osa 3

Olin jo aiemmin päättänyt, että tänä jouluna teen ainakin hilloa annettavaksi lahjana jollekulle. Esimerkiksi Siskot kokkaa -blogissa tehty vaniljainen appelsiinimarmeladi olisi varmasti ollut hyvää taikka sitten Sillä sipulilassa jo syyskuussa keitelty luumumarmeladi.

Tällä kertaa päätin kuitenkin tarttua karpalo-suklaahillon reseptiin, sillä yhdistelmänä tämä vaikutti minusta hauskalta ja mielenkiintoiselta. Täytyy kysellä sitten lahjan saajilta, millainen maku oli valmiina, itse kun lipaisin maistiaisen vain lämpimänä kattilan reunasta.

Karpalo-suklaahillo
(Anna-lehti, numero 49, 2009)

200 grammaa pakastekarpaloita
3 ruokalusikallista vettä
4 desilitraa muscovadosokeria
100 grammaa tummaa (kaakaopitoisuudeltaan vähintään 70 %) tummaa suklaata

Nosta karpalot, vesi ja sokeri kattilaan. Anna kiehua ilman kantta noin 10 minuuttia.

Nosta kattila syrjään liedeltä ja lisää karpalosokeriseoksen joukkoon paloiteltu tumma suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut kokonaan joukkoon.

Purkita seos puhtaisiin purkkeihin.


Tällä reseptillä sain aikaan kaksi tällaista kohtalaisen pienehköä purnukallista hilloa.

Omenaherkkuja

Vierailimme kesäloman viimeisellä viikolla sisareni ja hänen miehensä luona Pirkanmaalla. Heidän talonsa puutarhassa kasvaa vaikka mitä ihanuuksia; luumuja, herukoita, vattuja, omenoita! Oli ihana aamulla tepastella vain puutarhasta hakemaan tuoreita marjoja aamupalapöytään ja kanssaeläjä oli vatuista erityisen mielissään. Kotiinviemisiksi nappasimme mukaan ison pussillisen pieniä, kirpeitä punaposkisia omenoita.


Omenoista täytyi sitten tietysti kotona päästä kokkailemaan jotakin ja todella yllätyksettömästi mieleen tupsahti ensimmäisenä omenapiirakka. Aikani netistä omppupiirakoiden ohjeita plärättyäni päätin ottaa varman päälle helpon oloisella ohjeella,joka löytyi Hellapoliisista.

Omenapiirakka
(uunipellillinen)

4 kananmunaa
3 desilitraa sokeria
4,5 desilitraa vehnäjauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta
1,5 desilitraa maitoa
1 desilitra öljyä tai saman verran margariinia/voita sulatettuna
Omenoita viipaloituna (ei tarvitse kuoria, jos käytät kotimaisia, poista vain siemenkodat)
Sokeria
Kanelia

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Sekoita keskenään kuivat aineet. Vatkaa kulhossa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitten kuivat aineet ja niiden jälkeen maito sekä rasva. Sekoita taikina.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lado taikinan päälle omenaviipaleita. Ripottele päälle sokeria ja kanelia.

Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen (tai molempien!) kanssa.


Ohje oli ihanan yksinkertainen, joten edes minä en onnistunut kämmäämään sen kanssa mitään. Piirakasta tuli varsin maistuvaa ja sitä syötettiin parillekin kahvittelijavieraalle. Loput odottelevat pakkasessa huomista kanssaeläjän perheen vierailua.

Omppuja oli piirakan teon jälkeen jäljellä vielä reilu kilo. Päätinkin keitellä niistä omenasosetta, jotta tulevat käytetyiksi. Otin vinkkiä omenahillokkeen/soseen tekemiseen useammaltakin nettisivulta, joten en linkitä tähän nyt mitään erityistä ohjetta.

Omppusose

Reilu kilo kirpeitä pieniä punaisia kotimaisia omenoita
1,5 desilitraa hillosokeria
Vettä

(Pakastepusseja soseen pakastukseen tai lasipurkkeja säilytykseen)

Huuhdo omenat. Lohko kattilaan kuorineen, ilman siemenkotia. Lorauta kattilan pohjalle vettä. Vettä ei tarvitse olla kovinkaan paljon, ei edes niin että kaikki omenat peittyisivät. Itselläni oli ehkäpä omenakerroksen puoliväliin vettä ja soseesta tuli aika löysää.

Laita omput kattilassa liedelle ja liesi miedolle lämmölle. Kun omenoista ja vedestä alkaa nousta hieman höyryä, lisää sokeri. Itse laitoin tälle määrälle tuon 1,5 desiä hillosokeria ja soseesta tuli makeaa, muttei imelää. Ehkä kuitenkin hitusen vähemmänkin riittää, varsinkin jos omenat eivät ole erityisen kirpeitä. Sekoittele sokeri omppujen sekaan ja anna omenoiden muhia miedolla lämmöllä siiheksi, että alkavat soseutua.

Ota soseutuneet omenat pois liedeltä ja anna niiden hieman jäähtyä. Ota sitten esimerkiksi sauvasekoitin ja soseuta vielä hieman lisää. Tämän jälkeen soseen voi valutella vaikkapa siivilän läpi, jolloin kuoret ja muut ikävät sattumat jäävät sihtiin ja soseesta tulee tasaista. Tai jos omistat soseutuskoneen, niin tietysti kannattaa käyttää sitä. Anna soseen vielä jäähtyä hieman ja pakkaa pakastepusseihin ja pakastimeen tai purkita.


Valmiiseen omenasoseeseen tuli todella kaunis väri, kun punaiset kuoret olivat mukana keitttelyvaiheessa. Kaikkea sosetta en malttanut heti pakastaa, vaan jätin sitä kippoon samantien nautittavaksi. Sose pääsikin myöhemmin paistetun pannukakun kaveriksi. Nam.