keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Dippejä

Olen saattanut joskus ennenkin mainita, että rakastan dippejä. Ihan perusmalliset kermaviilipohjaiset ovat vakkarikamaa, mutta monenlaisia muitakin reseptejä on vuosien varrella tullut kokeiltua. Dipit ovat myös ihan parasta tarjottavaa erilaisissa illanvietoissa.

Tässä postauksessa ajattelin nostaa esille pari dippiä, joita kylläkin on tullut tehtyä jo ajat sitten, mutta joista en ole saanut aikaiseksi mitään kirjoittaa, kun tämä blogi on ollut aivan retuperällä. En uskalla hirveän paljon kiihtyvämpää postaustahtia luvata jatkoonkaan, sillä Peruspöperölässä puhaltavat muutoksen tuulet. Uudet työhaasteet vievät minua kohti pk-seutua, eikä työasunnossani Helsingissä ole järin hulppeat kokkailufasiliteetit. Blogia en kuitenkaan ole kuoppaamassa, mutta työelämä saattaa haitata harrastustoimintaa ajoittain.

Ensimmäinen dippi on peräisin Jamie Oliverin Alastoman kokin paluusta.

Kikhernedippi

1 tölkki kikherneitä
Hyppysellinen juustokuminaa
1-2 pientä, kuivattua chiliä
1-2 kynttä valkosipulia
Mehut yhdestä sitruunasta
Oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria

Soseuta kikherneet kulhossa sauvasekoittimella tai blenderissä. Minulla tahna meinasi jumiutua sauvasekoittimeen, joten lisäsin lorottelemalla näppituntumalla oliiviöljyä sekaan jo tässä vaiheessa. Sen voi lisätä myös myöhemmin, mikäli tarvetta ei vielä tässä vaiheessa ilmene.

Lisää joukkoon juustokuminaa ja murenna sekaan chilit.

Kuori ja silppua valkosipuli(t) pieneksi ja lisää nekin kikherneiden joukkoon.

Purista sekaan sitruunasta mehut ja mausta rouhimalla sekaan suolaa ja mustapippuria myllystä.

Lorota sekaan myös oliiviöljyä itseäsi miellyttävän koostumuksen saavuttamiseksi, ellet lisännyt sitä jo aiemmin kikherneiden muussauvaiheessa.

Sekoita hyvin ja tarjoile!

Toinen dippi, jonka ilosanomaa on pakko jakaa, löytyy Kokkeillaan-blogista. Tämä vaan on ihan älyttömän hyvää!

Sipulijuustodippi

2 isohkoa sipulia
3 ruokalusikallista voita
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
100 grammaa tuorejuustoa
0,5 desilitraa majoneesia
150 grammaa ranskankermaa
Cayennepippuria
Suolaa, mustapippuria

Kuori ja halkaise sipulit. Leikkaa puolikkaista ohuita siivuja.

Kuumenna paistinpannulla voi sekä oliiviöljy. Kuullota sipulisiivuja keskilämmöllä aina välillä sekoitellen.

Mausta sipulit suolalla, mustapippurilla ja ripauksella cayennepippuria.

Paista sipuleita, kunnes ne ovat muuttuneet pehmeiksi ja karamellisoituneet kauniin ruskeiksi.

Maista suolaisuus. Sipulit saavat olla reilusti suolaisia, sillä dipin suolaisuus tulee sipuleista.

Jäähdytä sipulit.

Sekoita kulhossa tuorejuusto, ranskankerma, majoneesi sekä sipulit.

Surauta tahna tasaiseksi dipiksi sauvasekoittimella.

Tarjoile dippi huoneenlämpöisenä. Jääkaappikylmässä se kovettuu eli jos teet dipin etukäteen ja säilytät sitä jääkaapissa, nosta dippi lämpenemään huoneenlämpöön ajoissa ennen tarjoilua.

Bonusdippinä loppuun vielä ystäväpiirissä "dippiasiana" tunnettu yli-iisi dippi: sekoita purkki kaupan valmista salsaa (juu juu, ei pitäisi käyttää valmistuotteita, mutta käytän silti aina välillä!) ja purkki maustamatonta tuorejuustoa, Philadelphiasta tulee paras koostumus.

Dippiasia toimii erinomaisesti ainakin nachojen kaverina!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Cocktail kokeilussa

Meiltä on puuttunut cocktail-shaker, vaikka lasiin meillä ei syljetä ja drinkeistäkin tykätään. Vara-aviomies on jo tässä kertana muutamana valitellut sheikkerin puutetta keittiövarustuksessamme, joten miettiessäni synttärilahjaa (aina yhtä vaikeaa!) kanssaeläjälle, päätin ostaa hälle sitten sen sheikkerin lahjaksi ja liittää kylkeen tykötarpeet ja reseptin johonkin kivaan cocktailiin.

Siispä lauantaiaamuna kanssaeläjää odotti keittiössä tällainen näky:


Maiden's Prayer
(1 drinkki)

2 senttilitraa London dry giniä
2 senttilitraa Cointreauta
2 senttilitraa sitruunamehua
2 senttilitraa appelsiinimehua

Jäitä

Laita sheikkeriin jäät ja mittaa kaikki ainesosat sekaan.

Sheikkaa kunnolla sekaisin.

Kaada viilennettyyn cocktail-lasiin.

Nauti!

En yleensä pidä erityisemmin ginistä tai ginipohjaisista drinkeistä, mutta tämä oli mukavan raikas, sopivan kirpeä ja muutenkin oikein kiva pikku drinkki. Ja tulipa käytettyä vähälle käytölle jääneitä cocktail-lasejakin!

Reseptin äärelle päädyin Esquiren sivuilla, jossa voi lukea myös tarinaa drinkkiin liittyen.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Banoffee

Pari viikkoa sitten iski himo banoffeeseen. Olen syönyt sitä useasti muiden tekemänä, mutten jostain syystä koskaan vielä ollut tehnyt itse tuota jokseenkin överiä herkkua. Muistin, että ainakin Ruokahommissa ollaan banoffeen ihanuutta hehkuteltu, joten suuntasin sinne virkistämään muistiani reseptin suhteen.

Sopivasti viikko sitten kahvittelin ex tempore -hengessä Ruokahommien Jannan kanssa Helsingissä, joten pääsin kysymään, josko olisi ihan kerettiläistä olla keittämättä banoffeeseen tulevaa toffeeta itse, vaan käyttää kaupasta valmiiksi keitettynä saatavaa versiota. Totesimme, ettei suurta eroa mahda olla, ja näin päätin säästää itseltäni keittelyn vaivan, vaikkei se tietysti suuri vaiva olisikaan ollut iskeä kondensoitua maitopurkkia kattilaan kolmeksi tunniksi keittymään.

Tarjoilin banoffeeta eilisissä kanssaeläjän synttärikemuissa, ja muutakin tarjottavaa oli tehtävänä sen verran, että pienikin vaivansäästö kannatti hyödyntää. Kanssaeläjä tahtoi kakuksi ihan perinteisen mansikka-kermatäytekakun, joten päätin että banoffee sai olla blogin synttärikakku, jota nauttiin viikon myöhässä. Peruspöperöä kun täytti 5 vuotta edeltävänä lauantaina.

Banoffee

Pohja:
300 grammaa digestivekeksejä
Reilu 100 grammaa voita

Täyte:
1 purkki kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskia/toffeeta
2 desilitraa kermaa vispattuna
Vaniljasokeria
2-3 banaania
Kaakaojauhetta koristeluun

Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Voitele vuoka.

Murskaa keksit pohjaa varten muruksi. Sulata voi.

Sekoita sulanut voi keksimuruun ja painele muruseos vuoan pohjalle ja myös reunoille.

Nosta pohja jääkaappiin jähmettymään.

Jos keität toffeen itse, irroita kondensoidusta maitotölkistä etiketit ja laita se vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle noin kolmeksi tunniksi. Lisää vettä välillä tarvittaessa.

Kun toffee on valmista, avaa tölkki varoen ja levitä toffee heti keksipohjalle. Tai levitä pohjalle valmiiksi toffeemuodossa ollut kondensoitu maito suoraan tölkistä ilman keittovaihetta.

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta makusi mukaan vaniljasokerilla.

Leikkaa kuoritusta banaanista viipaleita ja asettele ne toffeekerroksen päälle.

Peitä toffee- ja banaanikerros kermavaahdolla.

Leikkaa toisesta kuoritusta banaanista viipaleita kermavaahdon päälle.

Sihtaa lopuksi vielä koristeeksi kaakaojauhetta.



Banoffee osoittautui oikein toimivaksi tarjottavaksi myös synttäribileissä, ja miksipä ei. Överiydessään se vaan on mielettömän ihana makea herkku. Taatusti teen toistekin, kunhan syömässä on useampi ihminen, sillä kovin montaa palasta tätä ei pysty kerralla vetämään.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Koko päivä brunssilla

Viime viikon lauantaina saimme arvoisan vieraan etelästä, kun Kulinaarimurulan Jaana matkasi ilostuttamaan meitä tänne pohjoiseen. Kuten yleensäkin olemme lupailleet vieraileville ruokablogikollegoille, pyrimme järjestämään jotain pientä miitin tynkää ja kivaa ruoka-aiheista tekemistä, jos joku tai jotkut tänne periferiaan asti itsensä saavat raahattua. Näin tälläkin kertaa.

Harmiksemme ajankohta ei kovin monelle täkäläiselle bloggarille passannut, mutta Pastanjauhannan ja Peruspöperölän sekä muutamien tuttujen hang around -tyyppien kanssa päätettiin kuitenkin kestitä Jaanaa brunssilla. Ja sehän sitten kestikin koko päivän, sillä brunssi julistettiin päättyneeksi noin iltaseitsemältä. Mutta mikäs sen parempaa, kuin istua, syödä, juoda ja nauttia hyvästä seurasta koko leppoisa lauantai!

Jaana toi meille maisteltavaksi muun muassa Helsingin Meijeriliikkeen juustoja. Lautaselle pääsivät viikkiläisten äpyleiden maidosta tehdyt valkohomejuustot Klippan ja Linnunlaulu (cocktailtikku tökättiin erottamaan juustot toisistaan). Erinomaista lähijuustomeininkiä Helsingissä!

Juustoja nautittiin muun muassa keksien sekä Hellasta ja Herkusta ostetun luomun kvittenihyytelön kanssa.

Hyytelön kanssa samaan kuvaan pääsi alkudrinksuna tarjoilemani glumppa eli glögitiivisteestä ja kuohuviinistä valmistettu drinkki. Glögi+skumppa=glumppa. Nimi tuli kehiteltyä eräässä loppuvuoden tyttöjen illassa, terveisiä vaan Espooseen!


Koska tammikuu on blinien sesonkiaikaa, luonnollisestikin tarjosin brunssilla vohveliblinejä tykötarpeineen. Smetanan ja punasipulin lisäksi tarjolla oli kylmäsavuporoa sekä siian että lohen mätiä. Vohveliblinien paistaminen kävi ihan näppärästi syömisen ohessa, joten nämä ovat oivallisia brunssitarjottavia sitomatta emäntää liiaksi kokkauspuuhiin.

Rosmariini inspiroitui tästä reseptistä, ja teki meille pakkaspäivään erityisen sopivasti uunissa gratinoitua sipulikeittoa.

Jälkiruokapuolelle ajattelin tehdä jätskiä pitkästä aikaa. Olimme puhuneet omenaisesta jälkkärileivonnaisesta, joten mietin että mikä voisi sen pariksi passata. Päädyin Baileys-valkosuklaajätskin reseptin äärelle.

Kermalikööri-valkosuklaajäätelö

8 kananmunan keltuaista
1,5 desilitraa sokeria

5 desilitraa kuohukermaa
1,5 desilitraa punaista maitoa
12 senttilitraa Baileysia tai muuta kermalikööriä
1 vaniljatanko
2 desilitraa glukoosisiirappia
100 grammaa valkosuklaata

Pilko valkosuklaa.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

Laita kattilaan kerma, maito, kermalikööri, glukoosisiirappi ja kaavi sekaan vaniljatangon sisukset, laita myös itse tangon puolikkaat seokseen antamaan makua tässä vaiheessa.

Seoksen kiehahdettua, sekoita joukkoon myös valkosuklaapalaset ja nosta seos liedeltä.

Nappaa vaniljatangon palaset pois seoksesta.

Sekoita lopuksi joukkoon keltuais-sokerivaahto ja vatkaa kunnolla sekaisin.

Siivilöi seos halutessasi.

Kaada seos rasiaan ja pakasta, sekoita välillä, jos satut muistamaan.

Reseptin alkulähteillä massa tosiaan pakastettiin ilman jäätelökonetta. Itse käytin massan koneessa, mutta se ei juurikaan hyytynyt, joten lopulta minäkin vain kaadoin seoksen rasioihin ja pistin pakkaseen enkä sen koommin sitä sekoitellut.

Rosmiksen tekemä omenajuttu, jonka inspis puolestaan oli käsittääkseni peräisin Hupsutteluja-blogista, ja jäätelö sopivat ihan tajuttoman hyvin yhteen. Piti ihan heittää yläviitoset, että onnistuttiin saamaan näin hyvä jälkkärikombo aikaiseksi yhteistyöllä.

Näiden herkkujen jälkeen jatkoimme iltaa vielä naapurikorttelissa nauttien Ghettolan isännän ja hang around P:n (jolle kovasti on vihjailtu oman blogin perustamisesta!) tekemistä wingseistä. Saatiinpa me Jaana käytetyksi lähikuppilassakin, joten toivottavasti reissu Ouluun oli matkavaivan arvoinen!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kermalikööritryffelit

Joulukarkkitehtaassa syntyi piparitoffeiden lisäksi tänä vuonna siis kermalikööritryffeleitä. Niiden reseptin pariin päädyin Kotivinkin nettisivuilla. Koska näihin namusiin ei lisätä sokeria tai siirappia tai muutakaan makeutusainetta, ajattelin niiden olevan kivan erilaisia yleensä överimakeiden joulukarkkien keskellä. Vaihdoin Kotivinkin ohjeessa olleet saksanpähkinät pekaanipähkinöihin, koska niitä oli nyt saatavilla ja mielestäni ne sopivat tähän ihan yhtä hyvin kuin saksanpähkinätkin.

Kermalikööritryffelit

1 desilitra kuohukermaa
200 grammaa tummaa suklaata (käytin Maraboun Premium Dark 86 %)
1 desilitra kermalikööriä
50 grammaa pekaanipähkinöitä

Palastele suklaa ja rouhi pähkinät veitsellä.

Vuoraa (neliskulmainen) vuoka kelmulla.

Kaada kerma kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen.

Ota kattila pois levyltä ja laita suklaat kuuman kerman joukkoon, sekoita kunnes suklaa on sulanut kerman sekaan.

Lisää kattilaan myös kermalikööri sekä pähkinät, sekoita taas.

Kaada massa kelmutettuun vuokaan ja nosta jähmettymään jääkaappiin.

Anna jähmettyä mieluusti yön yli mutta ainakin muutama tunti.

Leikkaa jääkaappikylmästä massasta sopivan kokoisia suupaloja.

Voit halutessasi pyöritellä tryffelit vielä kaakaojauheessa.

Minulla oli taas kerran ongelmia massan kanssa, rasvaa erottui pintaan jähmettyessä vaikka sekoitusvaiheessa en huomannut mitään erikoista. Onneksi se vaikuttaa lähinnä ulkonäköön eikä makuun.

Nämä eivät tosiaan olleet mitään ällömakeita, joka sai myös kiitosta työpaikalla namusia maistelleilta. Toisaalta joidenkin mielestä nämä eivät olleet niin hyviä kuin piparitoffeet. Makeampien herkkujen ystäville nämä eivät siis välttämättä uppoa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Piparkakkutoffee

Viime vuosina olen lahjonut ystäviä lähinnä ruokapitoisilla lahjoilla, ja niihin on kuulunut aina jonkinlaisia namusia. Olen namutäteillyt usein myös työpaikalla, sillä karkkeja tulee helposti tehtyä iso määrä, eikä yksittäiseen lahjapakettiin ehkä kannata muiden jouluherkkujen lisäksi laittaa liian suurta määrää makeita nameja.

Tällä kertaa karkeista tuli rumia, mutta hyvänmakuisia. Terveisiä vaan työpaikalle, aion tuoda osan sinne tuhottavaksi!

Reseptejä etsiessä ajattelin, että haluan jotain nopeasti ja helposti tehtävää. Piparkakkutoffeen resepti vaikutti juuri sellaiselta. Päädyin reseptiretkelläni Vegemisten blogiin, ja kappas vaan, kun blogipikkujouluissa ollaan vuonna 2010 nautittu juuri näitä toffeita!

Piparitoffee

1 desilitra (laktoositonta) kuohukermaa
0,5 desilitraa (vaaleaa) siirappia
0,5 desilitraa sokeria
1-2 teelusikallista piparkakkumaustetta
(muutama pipari murskattuna)

Asettele foliota esimerkiksi lautasen päälle ja voitele pinta halutessasi (se saattaa helpottaa toffeen irroittamista - tai sitten ei, itse en huomannut juurikaan eroa).

Sekoita lasisessa isossa (mutta mikroosi mahtuvassa) kulhossa sokeri ja piparimauste. Jos aiot laittaa piparimurskaa, riittää 1 teelusikallinen maustetta. Muutoin voit laittaa toisenkin lusikallisen.

Sekoita kulhoon myös kerma ja siirappi.

Mikrota täydellä teholla 6 minuuttia.

Sekoita välillä.

Jatka mikrottamista vielä 2 minuuttia.

Jos haluat laittaa piparimurskaa, sekoita se seokseen nyt.

Kaada seos folion päälle ja anna jähmettyä kunnolla jääkaapissa.

Leikkaa seoksesta palasia (tai pyörittele massasta vaikka palloja, jos se jää pehmeäksi). Kääräise toffeepalat vaikkapa leivinpaperista leikattuihin palasiin, jolloin ne eivät tartu toisiinsa kiinni.

Toffeet käärin tosiaan leivinpaperipalasiin ja isommassa nyytissä on kermalikööritryffeleitä, joiden reseptistä tuonnempana lisää.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vaniljainen omena-kaneliglögi

Sen lisäksi että kokkaus- ja bloggausinto ovat olleet tänä syksynä ja talvena hukkateillä, on myös joulusuunnitelmien tekeminen kokenut saman kohtalon. Jos ennen suunnittelin jo lokakuussa, mitä kaikkea ihanaa voisin ruokalahjoina läheisilleni antaa ja mitä joulupöydässä syödään, en tänä vuonna uhrannut ajatustakaan koko asialle ennen kuin oli pakko.

Pikkujoulusesongin startattua ajattelin kuitenkin, että olisi kiva ajatus viedä emännöivälle ja isännöivälle taholle jotakin omatekoista tuliaista. Siis juotavaa. Siis glögiä. Siispä selaamaan netin lukuisia glögireseptejä. Testattavaksi valikoitui Maku.fi:stä löytynyt vaalea glögi, joka vaikutti simppeliltä mutta silti tarpeeksi maistuvaiselta.

Glögiä setistä tuli pari pullollista ja printtasin niitä varten etiketit. Hyödynnän näissä aina kierrekorkillisia viini- tai muita lasipulloja, joita pullokaappiin on jäänyt odottamaan sitä hetkeä, että joku jaksaisi roudata ne joskus palautusautomaattiin tai kierrätykseen.

Vaniljainen omena-kaneliglögi

1 litra omenamehua
0,5 litraa (alkoholitonta) omenasiideriä
1 vaniljatanko
2 kanelitankoa

Kaada kattilaan omenamehu sekä siideri.

Halkaise vaniljatanko ja laita tangon puolikkaat sekä kanelitangot kattilaan.

Kuumenna neste kattilassa hitaasti kiehuvaksi.

Ota kattila pois levyltä ja anna tekeytyä muutama tunti.

Siivilöi pois joukosta kaneli- ja vaniljatangot.

Pullota.

Tarjoiluvaiheessa kuumenna juoma uudestaan ja terästä vaikkapa viskillä. Joukkoon voi laittaa myös tutut glögimausteet kuten mantelilastut ja rusinat, mutta myös sitruuna sopii mainiosti.

Ilmeisesti glögilahjapullon saaneet pitivät juomastaan, sillä glögi sai vielä erilliskiitoksia jälkeenpäin.