maanantai 6. huhtikuuta 2015

Täydellinen viikonloppulomakohde: Budapest

Talvella mietimme muutaman ystävättäreni kanssa että pieni kevätbreikki kaikesta arkisesta aherruksesta olisi paikallaan. Lähdimme valikoimaan lomakohdetta melko rajaavilla spekseillä: lomapäiviä ei saisi kulua kahta enempää (koska kaikilla meistä niitä ei edes ollut!), ajankohdan tulisi mieluusti olla maaliskuussa ja budjettikatto reissun lennoille ja hotellille yhteensä on kolmensadan euron kieppeillä.

Supersaverin talviale tarjosi meille ratkaisun - pitkä viikonloppu torstai-illasta sunnuntai-iltaan Budapestissä Norwegianin lennoin ja neljän tähden hotellilla hitusen reilulla 250 eurolla per tyyppi. Ei tarvinnut kauaa miettiä!

Olimme kaikki Budapestin ensikertalaisia mutta reissun jälkeen kaikki kovin vakuuttuneita siitä, että tulevaisuudessa paluu kaupunkiin tuntuu kovin todennäköiseltä. Lyhyet lennot Helsingistä, kaunis ja siisti kaupunki, joka on helposti otettavissa haltuun, toimiva julkinen liikenne, näkemistä ja tekemistä riittää, shoppailumahdollisuuksia löytyy, ruoka ja juoma on edullista ja hyvää. Mistä tässä EI pitäisi?!


Hotellimme Danubius Hotel Flamenco siis kuului tuohon lento+hotelli-pakettiin mutta oli aivan vallan mukava hotelli rauhallisella Budan puolella. Budapestin uusin vuonna 2014 avattu metrolinja (vihreä, linja 4) on muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellilta ja ratikalla pääsee halutessaan vielä lähemmäs. Pientä neuvostomahtipontisuutta hotellissa oli aistittavissa mutta huoneet olivat siistit ja kaikki toimi moitteetta. Hotellista löytyy myös ihana oikea sauna Harvia-kiukaalla ja uima-allas sekä kuntosali. Pari kertaa viikonlopun aikana tuli siis saunottua ja pulahdettua altaaseen!

Hotellihintaamme ei kuulunut aamiainen mutta saavuttuamme myöhään torstai-iltana perille päätimme ettemme halua aloittaa ekaa loma-aamua epätoivoisella harhailulla aamiaista etsien vaan maksoimme kiltisti hotellille noin 9 euroa aamupalabuffetista. Aamupala oli kyllä oikein mainio!

Lentokentältä on hitusen huonot julkiset kulkuyhteydet, joten me päätimme olla käyttämättä aikaa lyhyestä lomasta kulkemisen miettimiseen ja sijoitimme suosiolla taksikyytiin, joka ei neljälle jaettuna kuitenkaan verottanut kukkaroa liiaksi suhteessa siitä saatuun matkustusmukavuuteen. Taksilla ajaminen on muutenkin Budapestissa maltillisen hintaista. Päiväsaikaan otimme vuorokauden kerrallaan voimassa olevan ryhmälipun, joka on oikein kätevä jos tietää, että porukka ei liiemmin hajaannu ja matkat taitetaan samassa porukassa. Automaatit metroasemilla ovat helppokäyttöisiä ja lippujen ostaminen sujui ongelmitta. Myös kymmenen matkan lippuja olisi tarjolla mutta jäimme käsitykseen että näillä ei voi vaihtaa.

Täytettyämme mahamme aamiaisella perjantaiaamuna, suuntasimme ensin lähimetroasemalle hankkimaan lipun julkisiin ja jatkoimme kävellen Tonavan rantaa kohti Linnavuorta. Vuorelle pääsee funikulaarilla, mutta julkisen liikenteen lippu ei siihen käy, vaan liput tulee ostaa erikseen funikulaarin juurelta. Funikulaarilla matka Linnavuoren laelle sujui nopeasti. Sieltä aukeni kaunis maisema yli Tonavan ja Budapestin.

Linnavuorelta kiertelimme alas ja haahuilimme Pestin puolelle kaupunkia. Katselimme ympärillemme, fiilistelimme kaupungin tunnelmaa ja poikkesimme kiinnostavaan pikkukauppaan ostoksille. Tämä on mielestäni reissaamisessa juuri parasta - antaa tennareiden viedä sinne minne sattuu nenä näyttämään ja ottaa vastaan se, mitä kaupungilla on annettavanaan.

Lounasaikaan nälän alkaessa taas kurnia vatsoissamme kävi meille iloisesti, sillä satuimme törmäämään Hummus Bariin, joita on kaupungissa useampi ja joita on netissä kovastikin suositeltu. Aurinkoinen terassi houkutteli meidät nauttimaan lounasta.

Hummuksella täytettyä leipää ja hyvää valkoviiniä auringossa nautittuna sai olon tuntumaan erittäin lomaisalta ja tyytyväiseltä. Viiniä ei ruokalistassa mainittu, mutta aina kannattaa kysyä! Tytöt olivat jo ehtineet tilata itselleen bisset, kun minä kysyin että olisiko viiniä kuitenkin saatavilla. Vastauksen ollessa myönteinen, kuului muiden suusta yhteen ääneen "you have wine? cancel the beer!" Neljän hengen lounas ja pullo valkkaria kustansi yhteensä euroissa noin kaksikymppiä eli halpaa lystiä oli syöminen ja juominen.

Yksi Budapestin kivoimmista jutuista ovat niin kutsutut Ruin Barsit juutalaiskortteleissa eli seitsemännessä kaupunginosassa. Ensimmäinen ja tunnetuin niistä lienee Szimpla Kert.


Szimpla Kertiin vei meidänkin tiemme perjantaina iltapäivällä. Sisustus on sekalainen, kaoottinen ja kiinnostava. Juoma on edullista ja tunnelma on omalaatuisen hieno. Illalla Szimpla Kertiin olikin ihan tolkuttomat jonot, joten hyvä että tulimme käyneeksi iltapäivällä.


Alueella haahuillessa löytää kyllä muitakin paikkoja. Yhteistä niille on rapistuneet puitteet, joissa on kuitenkin jotain todella kiinnostavaa. Aika monta kertaa tuli mietittyä, että tämmöisissä oloissa ei vaan kotimaassa ikinä saisi pitää ravintolaa - onneksi sentään vielä jossain saa!

Perjantai-iltana suuntasimme etsimään ruokaa Gozsdu Udvar -nimiselle alueelle, jonka olimme aiemmin päivällä bonganneet. Alueella on tarjolla monenlaista ravintolaa vähän jokaiseen makuun ja me päädyimme illastamaan Spíler Bistropubiin.

Useimmat meistä kokeilivat unkarilaista pizzaa. Omani oli "valkoinen pizza" eli tomaattisoossin sijasta pizzalla oli ranskankermaa ja täytteinä pekonia ja sipulia. Myös paikan burgeri oli kuulemma loistava!

Lauantaiaamuna suuntasimme kohti Széchenyin kylpylää, sillä halusimme välttää ihan pahimman ryysiksen. Ennen kylpemistä täytyi kuitenkin saada aamiaista ja sitä saimme ihan Sankarien aukion likellä olevasta turkkilaisesta kahvilasta Café Karasta.

Gellértin kylpylää pidetään kauneimpana Budapestin monista kylpylöistä. Me emme tällä kertaa piipahtaneet sisälle asti, mutta ulkoakinpäin paikka näytti kyllä kauniilta.

Olimme lukeneet TripAdvisorin kylpyläkommenteista muun muassa hulvattoman brittien (vai olivatkohan sittenkin irkkuja?!) polttaripoikaporukan kokemuksista. He hehkuttivat olleensa kaikki ihan kuolleita juhlinnan jäljiltä mennessään viimeisenä reissupäivänä kylpylään mutta sillä olleen henkiin herättäviä vaikutuksia ja kaikkien päässeen hyvissä voimissa paluulennolle kotiin. Perjantai-illan saatettua ainakin osalla meistä hieman venähtää pikkutunneille saakka lokaalissa yökerhossa, totesimme kylpylöinnin olevan erinomainen ajatus.

Széchenyin kylpylä on melkoisen valtava paikka ja altaita löytyy sisältä joka lähtöön. Me lilluimme lähinnä ihanan kuumissa ulkoaltaissa nauttien samalla auringon paisteesta. Sisäänpääsymaksu oli jotain 16-17 euron kieppeillä ja lisäksi vuokrasimme kylpylästä pyyhkeet (itse vuokra ei ole kuin muutaman euron mutta lisäksi joutuu pulittamaan panttimaksun jonka voi maksaa vain käteisellä mutta jonka saa takaisin kun palauttaa pyyhkeen). Eikä polttaripoikaporukka väärässä ollut, olimme kaikki kuin uusia naisia kylpylästä poistuessamme!

Lauantain iltapäivä käytettiin sitten shoppailuun. Siihen loistava lokaatio on todella runsaalla kauppavalikoimalla varustettu ostoskeskus West End. Ostoskeskuksessa onnistuu tietysti myös itsensä ruokkiminen.

Me menimme tällä kertaa siitä mistä aita on matalin ja kävimme tutusti ja turvallisesti kauppakeskuksesta lötyneessä Vapianossa pizzalla.


Budapest antoi säänkin puolesta meille parastaan. Perjantaina ja lauantaina aurinko paistoi ja lämpötila keikkui viidentoista plussa-asteen tuntumassa. Sunnuntaina mittarissa oli ihanan lämpimät 18 astetta mutta se oli muutoin pilvisempi ja tuulisempi päivä. Vuoden ekat t-paitakelit kuitenkin!

Lauantai-iltana päädyimme syömään rentoon Bistro Cochoniin. Jälleen kerran tuli todettua että edullinen talon viini on edullisuuden lisäksi myös oikein juomakelpoista. Plussaa paikalle vielä siitä, että ihanan boheemin tyylin itse omannut tarjoilijatar kyseli mistä olemme, koska oltiin kuulemma kaikki niin tyylikkäitä :)

Sunnuntaina meillä oli vielä koko päivä aikaa käytettäväksi, sillä lento kotiin oli vasta myöhään illalla. Jätettyämme tavarat säilöön hotellille ulos checkauksen jälkeen, päätimme lähteä viettämään sunnuntaipäivää Margitinsaarelle. Saari on siis keskellä Tonavaa ja suosittu vapaa-ajan viettopaikka. Saarella järjestetään myös megalomaaninen rokkifestari Sziget.

Sunnuntai sattui olemaan St. Patrick's Day -pyhä (erikoista sinänsä että unkarilaiset juhlivat moista ihan niin pieteetillä, että kaupat pysyvät kiinni ja kaupungissa järjestetään sen kunniaksi kunnon karkelot). Niinpä tuliaisostokset jäivät lentokentällä suoritettaviksi mutta onneksemme metroaseman pikkukiskat olivat auki ja saimme napattua puistoon mukaamme vielä vähän viiniä. Siinä päivää paistatellessa puistossa t-paidassa viinilasi kädessä ei voinut todeta muuta kuin että matka oli onnistunut täydellisesti.

Liikaa suunnittelematta voi päätyä esimerkiksi syömään sunnuntain "aamiaistaan" metroaseman vieressä olevalle ruokakojukeskittymälle. Tyypeillä oli paikalla pieni puu-uuni, josta sai ostettua aivan superherkullisia leipiä. Omassani oli muun muassa unkarilaista mausteista makkaraa. Juomakojun viinihinnat olivat vähintäänkin kohtuulliset. Maha täyttyi jälleen kerran pikkurahalla.

Puistonpenkki sen tiivistää parhaiten. Me todellakin rakastuimme Budapestiin!

Kiitos vielä loistavasta matkaseurasta Jaana, Tiina ja Riina, ootte ihan parhaita. Kesän Baltia-touria odotellessa!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Sovellettu italialaishenkinen jälkiruoka

Meillä yleensä on tarjolla jouluruokailulla myös jotain makeaa. Tortuista ei niin kukaan piittaa, eikä pipareitakaan siinä yhteydessä tule oikein syötyä. Suklaata on tietysti, mutta ihan jälkiruokaakin on mukava saada syödäkseen. Aika usein se on ollut jonkinlaista juustokakkua, jossa on jokin jouluinen twisti. Sellaista vähän mietin tänäkin vuonna, kunnes hyödynnettäväksi tuli paketti suklaa-appelsiini cantuccineja ja purkillinen hämmentävää persikka-amaretti-kaakaolevitettä.

Keksit sinällään olivat ihan ok. Levitteelle oli vaikeaa keksiä käyttötarkoitusta. Joten päätin kehitellä niistä jotakin jälkiruokaa. Tiramisu tuli mieleeni, joten siitäpä lähdin sitten soveltamaan.

Tiramisuhenkinen jälkiruoka

Noin 10 suklaa-appelsiini cantuccinikeksiä
Vahvaa kahvia
Loraus Cointreauta
1 purkillinen mascarponea
2 desilitraa kuohukermaa
Vaniljasokeria
Puoli purkillista persikka-amaretti-kaakaolevitettä
Tummaa suklaata

Keitä vahvaa kahvia, mausta kahvi Cointreaulla.

Mausta kerma vaniljasokerilla ja vatkaa vaahdoksi.

Sekoita mascarpone kermavaahdon joukkoon.

Sekoita mascarpone-kermavaahtoon persikka-amaretti-kaakaolevite.

Kostuta cantuccinit kahvissa.

Kokoa jälkiruoka kulhoon kerroksittain: pohjalle palasteltuja, kostutettuja keksejä, päälle mascarpone-kermaseosta, rouhi väliin tummaa suklaata ja tee toinen kerros (tai useampi, jos kulhosi on sen mallinen).

Laita maustumaan jääkaappiin kelmulla peitettynä, muutama tunti riittää, mutta seuraavana päivänä tämä maistuu parhaimmalle, kun keksit ovat saaneet rauhassa pehmentyä ja maut tasaantua.

Mitä kaapista löytyy -hengessä tästä tuli oikein mainio jälkiruoka joulupöytään. Tulipa hyötykäytettyä aineksia, jotka muuten helposti olisivat jääneet vaan keittiöön pyörimään ja lopulta varmaan päätyneet haaskioon.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Uuniriisipuuro

Rakastan riisipuuroa. Sitä tulee syötyä usein tähän aikaan vuodesta. Jotain lohdullisen lämmittävää on samettisessa koostumuksessa, voisilmän sulamisen katselemisessa puurolautasella.

Riisipuuron keittäminen kattilassa sen sijaan on oma taiteenlajinsa, sillä maitopohjaisia ruokia laittaessa on aina ärsyttävä pohjaanpalamisen riski ja kattilan äärellä pitää seisoskella pitkähkö tovi. Tämän ongelman ratkaisee uuni! Jollainen minullakin jälleen ilokseni on, sillä muutin täällä Helsingissä vähän isompaan yksiöön tuossa marraskuun puolella. Rakastan uutta pientä mutta toimivaa keittiötäni täydestä sydämestäni. Uuni-iloni on mennyt ehkä jo vähän naurettavuuden puolelle, mutta yli puoli vuotta uunitonta elämää oli lopulta aika rajoittava ajanjakso kokkauksen suhteen.

Itsenäisyyspäivän kiireettömään fiilikseen sopi hyvin uuniin riisipuuron hautumaan laittaminen jo heti aamupäivästä, ja äsken nautiskelin puuroani tyytyväisenä lounaaksi. Löysemmästä puurokoostumuksesta pitäville uuniriisipuuro ei ehkä ole se juttu, mutta itselleni se sopii.



Uuniriisipuuro

1 litra täysmaitoa
2 desilitraa puuroriisiä
Noin 0,5 teelusikallista suolaa

Tarjoiluun:
Voita
Sokeria
Kanelia

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Voitele uunipata tai -vuoka.

Kaada vuokaan 2 desilitraa puuroriisiä ja litra maitoa sekä suola. Sekoita.

Kypsennä uunin alimmalla tasolla noin 1,5 tuntia. Sekoita muutamaan otteeseen ensimmäisen tunnin aikana. Lisää lopuksi kanneksi foliota tai uunipadan kansi, jos et halua pinnan rusehtuvan liiaksi.

Anna vielä uunista otettuasi puuron levätä kymmenisen minuuttia.

Nauti puuro kunnollisen voisilmän ja kanelin sekä sokerin kanssa. Tai vaikka marjasopan kanssa.


Hyvää ja herkullista itsenäisyyspäivää kaikille!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Imelien ruokabloggaajien pienet joulut

Heippa vaan blogi! Ja anteeksi, taas, että olen ollut kovin vaitonainen. Ei ole kuin tekosyitä siihen, miksi täällä on ollut näin hiljaista - ruokaa on laitettu, välillä uuttakin, mutta kun ei muka ehdi, sitten ei saa enää aikaiseksikaan kun jättää kirjoittamatta. Huono bloggari, hyi minä!

No. Iloisempiin asioihin! Eilen kokoontui Oulussa jälleen iloinen bloggari- ja hangaround-joukkio juhlistamaan pikkujoulusesongin alkua loistokkaan ruoan ja juoman parissa. Itse olin emännöintivuorossa, kun vielä on paikka, missä Oulussa emännöidä kekkereitä.

Seuraa kännykkäkameralaatuinen reportaasi illan tarjottavista, ainakin suurimmasta osasta niitä! Sillä näiden tyyppien kanssa tulee kyllä aina keskityttyä vaan ilonpitoon ja syömiseen, kuvaaminen on toissijaista. Vaikka illan aikana kyllä suunniteltiinkin, kuinka seuraava kohtaaminen pidetään täysin virtuaalisesti - kun osa kuitenkin on jatkuvasti päivittämässä someen, niin samahan se on ollaanko sitä samassa paikassa vai ei... ja kuvaaminen on tärkeämpää, kuin se, miltä ruoka oikeasti maistuu ;) (not).


Alkuun talo tarjosi ruisnappeja smetana-punasipuli-kylmäsavuporopäällisellä. Lisäksi oli myös saaristolaisleipäsiä vastaavalla smetana-punasipuli-osiolla ja lisäksi kylmäsavulohella päällystettynä, mutta niitäpä en sitten näköjään ole vaivautunut edes kuvaamaan. Joka tapauksessa, sarjassamme nopeaa, helppoa ja hyvää cocktailpalaosastolla.

Alkudrinksuksi tein hot buttered rumia, johon pääsin tutustumaan aiemmin syksyllä kaverin polttareissa ja uudemman kerran tyttöjen reissulla Jyväskylässä viime viikonloppuna. Ajatuksena tuntuu vähän hassulta tunkea drinkkiin voita, mutta uskokaa pois, tämä toimii ja on erinomainen talvikauden drinkki!

Butter Rum mausteseos
(noin 6-8:n drinkin maustamiseen)

2,4 desilitraa tummaa sokeria (itse käytin fariinisokeria ja luomuruokosokeria)
Noin 100 grammaa voita (jos on suolatonta, käytä sitä, itse laitoin normia)
Noin 1,5 teelusikallista jauhettua kanelia
Noin 1,5 teelusikallista jauhettua muskottipähkinää
Noin 0,25 teelusikallista jauhettua neilikkaa
(Vaniljaa tai vaniljasokeria)

Lisäksi:
Vajaa 2 dl kuumaa vettä per drinksu
Noin 4 cl tummaa rommia per drinksu
Kermavaahtoa

Mittaa pehmennyt voi, sokeri(t) ja mausteet astiaan. Sekoita vaikkapa sauvasekoittimella tasaiseksi möhnäksi. Mausteiden kanssa ei ole niin nuukaa, voi heittää vapaalla kädellä ja enemmän kuin tuo viitteellinen määrä reseptissä. Myös muita talvisia/jouluisia mausteita voi käyttää oman mielen mukaan!


Mausteseoksen voi säilöä tiiviissä purkissa jääkaappiin, säilyy melko pitkään, ilmeisesti parhaimmillaan jopa pari kuukauttakin (mutta eihän se siis säily, koska tulee juoduksi!). Wikipedian mukaan maustemöhnän voi myös pakastaa halutessaan.

Drinkin valmistusvaiheessa lusikoi pari kukkurallista teelusikallista maustemöhnää mukin pohjalle, kaada päälle rommi ja kuuma vesi. Sekoita hyvin. Lusikoi päälle vielä aimo annos kermavaahtoa.


Tämän talven suokkaridrinkki ihan ehdottomasti, lämmittää mukavasti mieltä ja kehoa. Ja miksipä tätä ei voisi purkittaa kivaan lasipurkkiin ja antaa ruokalahjana.

Juomaosastolla päästiin tutustumaan myös Ghettolan toisen osapuolen ja erään hang-aroundin olutharrastuksen tuotokseen. Poikien oluilla on varsin persoonalliset nimet, tällä kertaa testissä oli Moro ookko päissään?, joka on pihlajanmarjaisa Double IPA.


Viime vuonna pikkujouluissa suoritettiin mahtava jouluolut-tasting. Tänä vuonna vuoroon pääsi kolme eri glögisektorille sijoittuvaa lämpöistä juomaa. Testi suoritettiin tälläkin kertaa sokkona niin, ettei raati tiennyt arvostelemaansa tuotetta vasta kuin sen jälkeen, kun maistelu- ja arvostelukierros oli suoritettu loppuun. Tarkempaa selontekoa voittajasta ja arvostelun jälleen kerran varsin mainioiksi käyneistä kommenteista tulee varmasti Jauhantapajalle lähiaikoina.

Testissä olivat ei-vaihtuvat-kausimaut Blossasta, Lignell & Piispasen lumoava mustikkaglögi ja perinteinen Hehkuviini.




Kokkeillaan-Kotiharmi oli tekaissut ehkä maailman söpöimpiä napostelupaloja, joissa oli perunamuusia, nyhtöpossua ja soossia. Näille kehiteltiin ihan älyttömän pitkä p-kirjainnimi, pienet, parmesaniset pottupavlovat pullealla pulled possulla? Unohdin varmaan muutaman p:n listasta. Maistuivat tolkuttoman hyvältä. Loistava idea siis!


Ystävämme Bronx kokosi tarjolle ihanan juustotarjottimen. Keksejä, omenaa, viinirypäleitä, viikunahilloa ja maukkaita juustoja oli ilo napostella pitkin iltaa. Ja minun ilokseni yksi juusto jäi tarjottimelle illan mittaan asettamatta kokonaan - aamupalani oli pelastettu!


Muista syödä välillä -blogin Rommirusina uskalsi tulla treffaamaan meitä keväisen blogibrunssin ekan kerran jälkeenkin. Jee, emme olekaan ihan toivottoman huonoa seuraa! Punajuurigraavattu siika oli todella kauniin värinen tarjottava ja maku oli kohdillaan tietysti myös. Riimihirviporo oli myös itselleni uusi tuttavuus.


Kokit ja Potit -Hannelella oli vähän hoppu, joten saimme maisteltavaksi heidän tämän päivän ruokansa, kimchi-henkisen ruusukaalisalaatin. Toivottavasti kokkipottilassakin kuitenkin saadaan tänään jotain syödäkseen, vaikka me ahmatteina maiskuttelimme mukavasti polttelevan salaatin parempiin suihimme illalla.



Ghettolasta kajahti jälleen lihaisaa herkkua. Melkein viikon suolaliemessä uiskennellut liha oli mehevän mureaa ja juureen leivotun leivän siivujen väliin oli hyvä puristaa iso kasa lihaa ja pieni turaus sinappia. Inspis oli New Yorkista Katz'sista.


Vara-aviomies huolehti myös illan lihaisasta osiosta. Karitsan kruunukyljyksiä ja poroa. Alemman kuvan porobiitit saivat vielä yllensä kermahunnun ja muhivat siinä uunissa aiotun tunnin sijasta yli puolitoista. Mehevää oli!

Luin eilen aamulla blogeja, ja törmäsin Prinsessakeittiössä tehtyyn överiltä mutta hyvältä vaikuttavaan nutella-banaanikakun ohjeeseen (alunperin Hesarista). Eipä tarvinut enää miettiä, mitä makeaa illaksi tekisi!


Nutella-banaanikakku

4 desilitraa vehnäjauhoja
2 teelusikallista vaniljasokeria
1,5 teelusikallista leivinjauhetta
1 teelusikallinen jauhettua kanelia

3 banaania
1 desilitra nutellaa

200 grammaa pehmennyttä voita
2 desilitraa fariinisokeria
3 kananmunaa

Lämmitä uuni 175-asteeseen.

Leivinpaperoi ja/tai voitele pyöreä kakkuvuoka.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Muussaa toisessa astiassa haarukalla banaani mössöksi, ja sekoita sen sekaan nutella.

Vatkaa pehmennyt voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon yksitellen kananmunat ja jatka vatkaamista.

Kääntele voi-sokeri-munaseokseen kuiva-aineseos ja banaani-nutellaseos kahdessa erässä ja vuorotellen.

Kaada taikina kakkuvuokaan.

Paista uunin keskitasolla noin 45-50 minuuttia.

Paistoin itse tuon 50 ja vähempikin olisi varmaan riittänyt, mikäli haluaisi lopputuleman olevan enemmän kostean muheva.


Koristele kakku vielä valuttamalla päälle nutellaa (mikrota nutellaa 20-30 sekuntia, niin saat siitä valuvassa olomuodossa olevaa) ja koristele pähkinöin, itse käytin pekaanipähkinöitä, kun niitä sattui kaapista löytymään. Koristeluapuna toimi vara-aviomies, joka huomautti strategisista aukoista pähkinäkoristeessa.

Kakku oli oikein hyvää myös yön yli jääkaapissa hengailtuaan, eli tätä voi syödä kyllä useampana päivänä leipomisen jälkeen aivan hyvin.


Insinöörikeittiön Pekka toteutti jälleen itseään jälkiruokaosastolla. Hedelmäinen piiras oli ihanan mehevää, ja seurana oli tietysti jäätelöä, jonka makumaailmassa maistui tällä kertaa hunaja.


Juhlien emännöinnissä on paitsi tiskaamisen ilo (kyllä oikeitakin astioita käytettiin, vaikka jälkkäriosasto onkin kertakäyttölautasella!), myös seuraavan aamun herkkuaamupalan ilo. Tänään koostin edellisen illan ylijäämistä itselleni erittäin mukavan aamiaisen:


Kiitos jälleen kerran teille kaikille, jotka olitte eilen mukana nauru- ja makuhermoja kutkuttamassa. On etuoikeus tuntea niin monta tunteella ja taidolla ruokaan suhtautuvaa tyyppiä, joiden seurassa vieläpä viihtyy aina pikkutunneille saakka.

Bloggari voi lähteä Oulusta, mutta Oulu ei lähde bloggarista.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Vielä on uusia perunoita jäljellä

...onneksi on vielä kesä ja perunat ovat vielä uudehkoja, yrtit tuoreita ja kesäsipulitkaan eivät ole vielä kitkeröityneet. Sillä löysin tämän ihan mahtavan kesäruoan vasta nyt, kiitos vaan Hannalle epälihaisan maanantain postauksesta, joka saattoi tämän herkun minunkin tietoisuuteeni.

Yksinkertainen on monesti parasta, ja se pätee tähänkin sapuskaan. Niin helppoa, niin simppeliä, ja niin järkyttävän hyvää, ettei todeksi meinaa uskoa. Foodgasm ei ollut kaukana, kun äsken tätä kitusiini lautaselta kauhoin. Niin hyvää, että oli pakko tulla heti bloggaamaan - ja tätä ei kyllä ole tapahtunut ihan hetkeen, kuten olette varmasti huomanneet.

Halloumia ja kesäperunoita yrttiöljyssä
(yhdelle)

Muutama uusi peruna, mieluiten pienehköjä, pestynä ja keitettynä
Puoli pakettia halloumia (eli noin 100 g)
Oliiviöljyä
Puolikkaan pienehkön sitruunan mehu tai neljäsosa isommasta
Pienehkö kesäsipuli ja varsi, jos on säilynyt hyvänä
Noin teelusikallinen kapriksia
Yrttejä (mulla oli villirucolaa ja basilikaa)
Mustapippuria ja suolaa
Neljäsosa tuoreesta chilistä tai tumpsaus chilijauhetta

Paloittele keitetyt perunat jos ovat isoja, pienemmät voi olla kokonaisia tai puolitettuja.

Silppua sipuli ja yrtit ja chili, jos käytät tuoretta.

Purista kulhoon sitruunasta mehut ja lurauta joukkoon oliiviöljyä (reilu ruokalusikallinen piisaa). Sekoita joukkoon sipuli- ja yrttisilppu sekä kaprikset (ja chili). Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita.

Paista perunat pannussa öljyssä niin että saavat vähän väriä.

Siirrä perunat yrttiöljyyn maustumaan.

Paista halloumiviipaleet pannulla niin, että nekin saavat nätin värin pintaansa.

Nosta lautaselle perunat ja öljyseosta, asettele päälle halloumi.

Syö ja ole kylläisen onnellinen! Kyytipojaksi passaa varsin mainiosti vaikka lasillinen valkkaria. Esimerkiksi siitä pullosta, joka on jäänyt yli viikonlopulta.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Rakkautta ensilomailulla: Berliini

Työpaikan vaihdoksen vuoksi poltin kaikki lomani nolliin. Sain kuitenkin luvan pitää pari viikkoa palkatonta, joten loma täytyi suunnitella tehokkaasti, että parista viikosta (jotka ovat parhaillaan menossa) saa irti kaiken halutun.

Päätin, että reissuun pitää lähteä HETI kun loma alkaa, jotta lomafiilis ilmaantuu samantien eikä kallisarvoisia lomapäiviä kulu fiiliksen etsiskelyyn. Loman palkattomasta luonteesta johtuen kuitenkin  täytyi hieman miettiä budjettia normaalia tarkemmin. Kohteeksi valikoitui siis pitkä viikonloppu Berliinissä, joka on suurkaupungiksi edullinen.

Reilu viikko sitten perjantai-iltana siis lennähdin Berliiniin, jonne vara-aviomies oli matkannut jo keskiviikkona. Saman viikonlopun reissuajankohdaksi oli valinnut myös muutama muu tuttu, joten meitä oli koossa melkoinen poppoo. Myös kavereita asuu Berliinissä, joten paikallistietouttakin oli saatavilla varsin runsaasti. Tämän ansiosta huteja ruokapaikkojen ja muun ajanvietteen suhteen ei ollut juurikaan.

Loma tosin meni pääosin lomameiningillä - en stressannut mistään enkä suorittanut nähtävyyksiä, vaan keskityin enemmän tunnelmointiin, hyvään seuraan ja huonoihin juttuihin, syömiseen, juomiseen, kaupungin fiilistelyyn.

Majoituimme Prenzlauer Bergin nurkilla, Apartmenthaus Zarenhofissa, josta oli alle 10 minuutin kävelymatka ystäviemme kotiin, ja jossa muutama muukin seurueemme jäsenistä majaili. Hinta-laatu-sijainti-suhde oli oikein kelpo, joten voin suositella! Hotellimajoitus on muutenkin Berliinissä halpaa, jos vertaa vaikka Lontooseen. Prenzlauer Berg on alueena myös oikein kiva, kuppilaa, kahvilaa ja ruokapaikkaa riittää, lähellä on iso Mauerpark, jossa on tapahtumaa jos jonkinlaista ja liikkumaan pääsee tosi kätevästi julkisilla.

Kävimme vara-aviomiehen kanssa hengailemassa Galeria Kaufhofin ruoka- ja juomapuolella. Kaikkee näytti olevan tarjolla ja hinnat olivat kotimaista Stockaa edukkaammat. Itku meinasi päästä mm. samppishyllyllä, kun kelposampanjaa olisi saanut ihan edukkaastikin.

Edukkaaksi ehkä ei voi kuitenkaan kutsua tätä juomapuolelta löytynyttä Fabergé-munaa, jossa oli sisällä viinaksia. Myös kaupan asettelu vähän herätti huvitusta, seuraavassa hyllyssä kun oli sitten tarjolla HP:n barbequesooseja.

Toki nyt turisteillakin täytyi. Berliinin muurin pätkiä käytiin bongaamassa Potsdamer Platzilla.

Eräänä päivänä kävimme aamiaisella libanonilaisessa Babelissa (Kastanienallee 33, Prenzlauer Berg). Jaettiin porukalla shawarma-plattereita, joissa oli tarjolla hummusta ja muita ihania tahnoja, kanaa, lihaa, juustoa, ja vaikka mitä muuta herkkua. Paikka on suosittu, joten epätavalliseen aikaan syöminen (kuten nyt vaikka aamupäivästä lauantaina) kannattaa, kun haluaa mahtua suosiolla paikkaan ruokailemaan.


Osan porukasta ollessa Taste the Doomissa (viskinmaistelua ja doom-metallia), menimme me muut odottelemaan kokeellisia drinkkejä tarjoilevaan Zyankaliin (Gneisenaustrasse 17 / Ecke Solmsstrasse). Voin kertoa, että kuvassa oleva Stairway to Heaven ei ollut erityisen taivaallinen, vaan kovin viinaisa. Mutta ihan hauskojakin drinkkejä listalla oli ja paikka on sisustukseltaan ja meiningiltään erikoinen, joten kiva siellä kuitenkin oli käydä!


Reissulla tuli käytyä erittäin monessa puistossa. Sään ollessa kovin paahteinen, oli miellyttävää edetä aina hitusen matkaa, hakea kulmakaupasta kylmä juotava, istuskella puistossa tovi ja jatkaa taas matkaa. Viktoriaparkissa oli erityisen miellyttävät värit ilta-aikaan, jotenkin seitsemänkymmentälukulaiset.

Viktoriaparkin keskeltä löytyi ihana pieni kahvila-ravintola, X Berg Hütte. Paikka oli jotenkin ihanasti vähän rempallaan, heillä oli oma koira (jonka koppi näkyy taustalla) ja jotenkin tunnelma oli vähän taianomainen ja raukea. Hugo-drinksu oli erinomaisen raikas ja ihana, tunnelma sillä hetkellä kerrassaan täydellinen!

Berliinissä on mahdollista syödä halutessaan todella edullisesti, mutta silti hyvältä maistuvaa ruokaa. Dönerit ovat legendaarisia, ja niitä kyllä kannattaa testata! Kuvan yksilö kustansi huikeat 2,90 euroa Kotti's Gemüsekebapissa (Reichenbergerstr. 175, Kreuzberg).
Ihan paras hellejuoma oli minulle uusi tuttavuus Apfelschorle, sekoitus omenamehusta ja soodavedestä.

Sunnuntaina kävimme brunssilla Esquinassa (Danziger Str. 35, Prenzlauer Berg). Ei halvin mahdollinen hinnaltaan, mutta tarjonta oli kyllä jokseenkin runsas ja erittäin maittava. Tyypillinen "otan ihan vähän vaan tuota ja tuota ja tuota" -taktiikka täytti lautasen (ja vatsan!) äärimmilleen.

Mauerparkissa on sunnuntaisin isot ulkoilmamarkkinat, myynnissä on monenlaista tavaraa, mutta väkeä on paikalla todella runsaasti, joten varaudu tungokseen! Sunnuntai oli ehkä reissun kuumin päivä, joten emme jaksaneet oikein paneutua kunnolla markkinoiden antiin.

Mulla on tapana ostaa perinteisen jääkaappimagneetin lisäksi reissuista yleensä jotkut hauskat korvikset. Tällä kertaa ne olivat nämä haarukka ja veitsi -korvikset, jotka nappasin mukaani juurikin tuolta Mauerparkin markkinoilta kuuden euron hintaan. Oon ihan supertykästynyt näihin!

Flutgrabenin alueella oli miellyttävän hipsterihenkisiä terasseja, joilla ihmiset hengailivat lillutellen jalkojaan vedessä. Teki mieli liittyä seuraan, mutta tällä kertaa vain kävelimme ohi.

Sunnuntai-illan ruokapaikaksi oli valikoitunut kavereiden suosituksesta Prenzlauer Bergin kehuttu burgeripaikka The Bird (Am Falkplatz 5). Pöytävaraus on aika ehdoton ja kuumalla säällä paikka on ihan sauna, mutta kärsimme kiltisti kuumuuden burgerihimoissamme.


Birdissä pöydissä oli kyltit, joilla ohjeistettiin lihan kypsyyteen liittyvissä valinnoissa varsin selkeästi. Omani tilasin mediumina.

The Dr. Zian -nimeä kantava burgeri sisältää stilttonia ja pekonia. Eli on erittäin suolainen. Älä siis ota tätä, mikäli et pidä suolaisesta. Hyvää se siis oli, erittäin, ja minä onneksi pidän suolasta. Ranskalaisvuori jäi kyllä lähes koskemattomaksi, koska burgeri täytti vatsan paremmin kuin hyvin.


Läheltä hotelliamme löytyi ihan ehdoton suokkarikahvila, Nothaft Seidel Café (Schönhauser Allee 43a, Prenzlauer Berg). En ole ikinä koskaan missään milloinkaan saanut niin hyvää jäälattea kuin täällä! Pelkästään tuon juoman takia voisin matkustaa uudelleen Berliiniin. Kuvassa myös vimpan reissuaamun aamupala, mehevä hummus-goudaleipä. Taustalla vara-aviomiehen salamiversio. Mmmmmmmums.

Berliini on suurkaupungiksi ihanan vehreä. Puistoja on todella paljon. Helteisellä reissulla puistot tarjosivat myös miellyttävää suojaa kovimmalta paahteelta, puiden varjossa oli ihanaa käyskennellä.

Anna Blume (Kollwitzstrasse 83, Prenzlauer Berg) tulee vastaan kaikkialla, kun etsii tietoa siitä, missä Berliinissä kannattaa käydä aamiaisella/brunssilla/kahvilla. Me yritimme ensin sunnuntaiaamiaiselle, mutta totesimme paikan aivan totaalisen ruuhkaiseksi ja jätimme sikseen.

Uusi yritys maanantaiaamuna kello yhdeksän tuotti toivotun lopputuloksen ja pääsimme testaamaan paikan runsaat kimppatarjottimet. Tilasimme kuudelle hengelle yhden 3-4 hengelle tarkoitetun ja yhden 1-2 hengelle tarkoitetun aamiaissetin ja ruokaa oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Normikokoiseen aamiaiseen olisi riittänyt kuudelle melkeinpä yksi tuollainen 3-4 hengen setti.

Etukäteen ajattelin olevani valkkarin, skumpan ja drinkkien varassa reissun, koska en juo olutta. Mutta positiivisesti yllätyin, kun puistojuomisiksi löytyi osasta kulmakaupoista jopa siideriä. Ja siis berliiniläistä siideriä! Hämmentävää. Ihan hyvää oli OBC, kokeilkaa jos törmäätte. Tässä siideri poseeraa Görlitzer Parkissa. Maanantaina päivällä puistossa hengasivat sulassa sovussa leikkivät lapset, lokaalit huumediilerit ja meidän yksille puistojuomille piipahtanut porukkamme.

Ex-oululainen ruokablogisti Liljetys Pata & kattila -blogista on berliiniläistynyt. Sovimme lounastreffit Friedrichschainissa sijaitsevaan Funk Youhun (Gartnerstrasse 21).  Meillä oli masut vielä sen verran täynnä Anna Blumen aamiaista, että nappasimme vain virkistävät smoothiet, mutta Liljetyksen lounaskin näytti oikein maittavalta. Tänne siis, jos kaipaatte keveämpää ja luonnonmukaisempaa meininkiä lautasellenne.


Yleinen haahuilumme päätyi yhtenä päivänä vietnamilaisen ruuan äärelle. Jälleen kerran sijainti on Prenzlauer Bergissä, koska ruokailut tuli hoidettua pitkälti aina kotinurkilla. Nämä ihanat rullat nautittiin alkupalaksi Onkel Ho:ssa (Gleimstrasse 11).

Pääruokavaihtoehtoja ei löydy painetusta menusta, vaan ne on kirjoitettu taululle. Vaihtoehtoja oli tarjolla meidän ruokaillessamme neljä, joista yksi kasvis. Omalle lautaselleni päätyi kanaa vihreässä currykastikkeessa tykötarpeineen. Seurueemme testasi myös muut listan annokset, ja kaikki olivat ruokaansa oikein tyytyväisiä, joten paikkaa voinee huoletta suositella.

Ja mitäpä olisi reissu Saksaan ilman Club-Matea, tuota kofeiininnälkäisten ilolientä. Tässä helteessä nuupahtanut turisti on elvytetty jälleen henkiin kylmällä Club-Matella.

Berliini oli edullinen, kiinnostava, värikäs, hipsterillinen, ruma, kaunis, herkullinen, vehreä, vireä ja jotenkin helposti hahmotettava. Tahdon sinne uudestaan, mielellään kovin pian. Menkää tekin!