Sitruunainen vuohenjuustopasta

Arki-iltaisin kokkaukseen ei riitä hirveästi aikaa eikä energiaa, vaan ruokien pitää olla mielellään helposti ja nopeasti lautaselle päätyvää sorttia. Usein meillä arkisin syödäänkin salaatteja tai lihaa ja jotakin nopeaa kasvislisuketta. Tänään päätin kuitenkin nähdä edes hieman vaivaa, vaikka aikaa tämäkään resepti ei kyllä hurjasti vaatinut.

Bongasin sitruunaisen vuohenjuustopastan Glorian ruuan ja viinin uusimmasta numerosta ja se houkutteli heti kokeilemaan. Nyt kun viikonlopulta oli jäänyt yli sekä vuohenjuustoa että puolikas sitruuna, oli aivan pakko tarttua toimeen ihan vaan jo jämienkin tuhoamismielessä! Laitan tähän määrät kuten itse tein, yhdelle hengelle.

Sitruunainen vuohenjuuustopasta
(GRV 2/2012)

Täysjyväistä spelttispagettia
Puolikas sitruuna
1-2 kynttä valkosipulia (laitoin 2, oli ehkä liikaa)
Oliiviöljyä
Noin desilitra kermaa
Noin 60 grammaa vuohenjuustoa
Pieni kourallinen pinjansiemeniä
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Keitä pasta suolatussa vedessä.

Tee kastike pastan kypsyessä.

Pese sitruuna.

Kuori ja hienonna valkosipuli.

Paahda pinjansiemeniä pannussa, kunnes saavat hieman väriä. Siirrä sivuun odottamaan.

Lorauta pannulle oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia siinä hetki.

Lisää pannulle kerma. Raasta joukkoon sitruunankuori ja purista sitruunasta mehut.

Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Valuta pasta ja sekoita se kastikkeeseen.

Siirrä pasta lautaselle, murustele päälle vuohenjuusto ja ripottele pinjansiemenet. Rouhaise vielä vähän mustapippuria koko komeuden päällimmäiseksi ja nauti.

Pasta oli herkullinen! Valmistus tapahtui nopeasti ja näppärästi mutta maut olivat silti perusarkiruokaa hienommat. Valkosipuli maistui tähän kokonaisuuteen nähden ihan hitusen liikaa ja taisin laittaa pinjansiemeniäkin turhan ronskilla kädellä, mutta olin silti oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kerrassaan nam!

Synttärijuhlat ja pari piirakkaa

Viime viikonloppuna vietimme kanssaeläjän vanhenemispäivää yhdessä ystävien kanssa. Synttärisankari oli esittänyt ainoastaan kainon toiveensa kakun suhteen; siinä piti olla kermaa ja mansikoita. Kakun virkaa toimittamaan pääsi luottokakkureseptini eli mansikka-mascarponekakku. Väliin näin talvella joutui käyttämään pakastemansikoita, mutta päälle koristeeksi sentään löytyi muutama espanjalainen marja pakastimen ulkopuoleltakin.

Pastanjauhannan Rosmariini oli avuliaasti aiemmin tarjonnut itseään apukokiksi synttäritarjoilujen valmistukseen ja tartuin mielelläni tarjoukseen - ensinnäkin kahden ihmisen kädet pilkkovat, sekoittavat ja muutenkin saavat huomattavasti enemmän aikaan kuin yhden. Lisäksi yhdessä kokkaaminen on paljon hauskempaa ja laskee stressitasoa kummasti. Näidenkin kokkaussessioiden aikana kun oli muutama katastrofi lähellä, mutta kummasti pienemmällä paniikilla niistäkin kahden hengen kokkaustiimin voimin selvittiin!

Osittain tarjoiluissa turvauduttiin tuttuihin ja turvallisiin tarjottaviin, kuten kana-pastasalaattiin ja sienipäällysteisiin ruisnappeihin. Piirakoiden osalta kokeiltiin uusia reseptejä.

Punasipuli-fetapiirakka
(Parhaat piirakat & salaatit -kirjasta)

Pohja:
3 desilitraa vehnäjauhoja
100 grammaa voita
2-3 ruokalusikallista vettä

4 punasipulia
2 ruokalusikallista voita
2 ruokalusikallista fariinisokeria (käytimme intiaanisokeria)
2 ruokalusikallista viinietikkaa
1 teelusikallinen suolaa
Rouhittua mustapippuria
200 grammaa fetajuustoa

Sekoita kuutioitu rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää neste ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina piirakkavuokaan, pistele pohja haarukalla ja nosta jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Esipaista pohjaa 225 asteisen uunin keskitasossa kymmenisen minuuttia.

Kuori ja viipaloi sipulit.

Sulata voi paistinpannulla ja paista sipulit pehmeiksi. Lisää sokeri ja viinietikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna seoksen hautua pannulla muutama minuutti.

Levitä sipuliseos esipaistetun pohjan päälle ja murustele fetajuusto päällimmäiseksi.

Paista piirakkaa vielä 10-15 minuuttia.

Me teimme piirakan vähän liian isoon piirakkavuokaan, joten taikinaa ei jäänyt reunoiksi juurikaan ja lisäksi pohjasta tuli tosi ohut ja paistoajat olivat sille ehkä hitusen liikaa. Piirakka oli kuitenkin kivannäköinen ja mitä ilmeisimmin myös makuinen, sillä se kyllä katosi vieraiden suihin. Piirakan toteutuksesta vastasi Rosmis.

Couscous-salaatti tehtiin ilman sen kummempaa reseptiä. Täysjyväluomucouscousin (mikä sanahirviö!) seassa on marinoitua kesäkurpitsaa, paprikaa, tuorekurkkua ja sipulia. Olisi ollut halloumiakin, ellei ostamani kappale olisi sattunut olemaan joku maanantaikappale, joka suli täysin heti paistinpannun kanssa kosketuksissa oltuaan.

Lihaisan piirakan menekin arvelin melko suureksi, joten etsiskelin simppeliä piirakkaa, jonka voisi tehdä uunipellille piirakkavuoan sijasta. Sellaisen löysinkin Ekun keittiöstä.

Jauhelihapiirakka

Pohja:
2 desilitraa vettä
100 grammaa voita
3-5 desilitraa jauhoja (käytin noin puolet luomuruis- ja puolet luomuvehnäjauhoja)
1 teelusikallinen suolaa
1 teelusikallinen leivinjauhetta
2 kananmunaa

Täyte:
700 grammaa luomujauhelihaa
2-3 kynttä valkosipulia
(2 sipulia)
Suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta

Päälle:
5 desilitraa maitoa
4 kananmunaa
Mustapippuria
(Juustoraastetta)

Ohje käskee kuumentamaan pohjaa varten kattilassa veden ja voin. Tein näin, vaikka en kyllä lopulta nähnyt mitään suurta syytä sille, miksi näin pitäisi menetellä. Lisää kuumaan vesi-voiseokseen jauhot. Jäähdytä seosta hetki ja lisää sitten leivinjauhe, suola sekä kananmunat.

Oma taikinani oli 3 desilitran jälkeen täysin velliä, joten lisäsin jauhoja sen verran, että taikinasta tuli edes jotenkin käsiteltävää.

Taputtele taikina leivinpaperoidulle, syvälle uunipellille.

Silppua valkosipulinkynnet (ja silppua myös sipulia, ellei vieraissasi ole henkisesti sipulille allergisia, kuten meillä). Paista jauheliha pannulla sipulisilppujen kanssa kypsäksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella.

Levitä jauhelihaseos piirakkapohjan päälle uunipellille.

Sekoita maito ja kananmunat. Rouhi sekaan mustapippuria.

Kaada maito-munaseos piirakan päälle. Tämänkin määrä oli melko runsas ja aiheutti pientä epäluuloa, mutta onneksi täyte kyllä hyytyi kivasti. Silti määrää voi halutessaan varmasti vähentää ainakin kolmanneksen.

Ripottele päällimmäiseksi vielä juustoraastetta. Me unohdimme sen totaalisesti, eikä se onneksi ihan hirveästi haitannut. Parempaa silti saattaisi juustoversiosta tulla!

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Paistuessaan uunissa jauhelihapiirakka toi mieleen leipäjuuston. Valmiina ja hyytyneenä se onneksi näytti ihan siltä miltä sen pitikin eli simppeliltä lihaistalta piirakalta. Tätä jopa itsekin ehdin maistaa, eikä se hassumpaa ollut!

Jälleen vuotta vanhempi kanssaeläjä sekä minä itse kiitämme vielä kertaalleen isosti saamastamme jelpistä Rosmariinia sekä tietysti kaikkia muita ihania synttärivieraita, joiden ansiosta meillä oli jälleen kerran erinomaisen hauskat kekkerit!

Tuliset pilleet

Viime lauantaina kokoonnuimme jälleen viettämään iltaa enimmäkseen oululaisten ruokabloggarien kanssa, mutta oli meillä mukana pari pitkän matkan vahvistustakin. Emännöintivuorossa oli Kokkien ja Pottien Hannele ja teemaksi hän oli valinnut chilin. Tulisesta teemasta huolimatta mukaan oli uskaltautunut myös kaksi uutta miittailijaa; Sokerikukkasia-blogin Kardemumma sekä Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ilta oli täynnä chilin eri vivahteita hyvin monessa eri muodossa. Ihan kaikesta illan tarjonnasta en edes muistanut ottaa kuvaa, mutta muiden blogien postauksista löytyy melko kattava katsaus!

Minulla oli muassani sekä varsinainen että vara-aviomies. Vara-aviomies T oli tehnyt tulisia raakasuklaita. Polttelivat kyllä suussa, vaikka näyttävät vaarattomilta!

Itse tein tarjolle niin makeaa kuin suolaistakin. Makean osion virkaa toimittivat chiliset ja suklaiset fudget. Tekoon sain idean täältä.

Chilifudge

1 Fazerin tumma suklaalevy rouhittuna
Puolikas Fazerin maitosuklaalevy rouhittuna
50 grammaa pinjansiemeniä
1 ruokalusikallista chilijauhetta
1 tölkki kondensoitua maitoa
1 teelusikallinen vaniljaesanssia

Paahda halutessasi pinjansiemenet.

Kaada kondensoitu maito kattilaan ja kuumenna kunnes on kuumaa, mutta ei kiehuvaa.

Lisää rouhittu suklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta kattila pois liedeltä.

Lisää seokseen pinjansiemenet, chilijauhe sekä vaniljaesanssi. Sekoita tasaiseksi.

Kaada seos vuokaan ja siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Kun massa on jähmettynyt vuokaan, leikkaa massasta veitsellä neliöitä.

Fudgeista tuli mukavan lempeitä. Kotona maisteltuna, kun muuta chilistä ei vielä ollut ehtinyt syödä, näissä maistui kiva pieni takapotku chilijauheesta. Illan aikana nämä toimivat sen sijaan mukavina neutralisoivina välipaloina.

Huono kuva, mutta nälkäisenä en jaksanut keskittyä kuvaamiseen kovin tarkasti, kun halusi vain äkkiä maistaa kaikkea herkullista! Lautasella Kokkeillaan-blogin Kotiharmin ihana soppashotti sekä vuohenjuustomousse tarjoiltuna illan kadehdituimmalta tarjoilualustalta, eli ylihienoilta lusikoilta! Nurkasta pilkistää puolestaan (Diplomi-)insinööri-Pekan tarjoilema koreahenkinen possu.

Makuja kotoa tarjosi iltaan makirullia, joissa oli täytteenä avokado-paprika sekä chorizo-kurkku.

Soppaa ja silmukoita oli tutkinut Pioneer Womanin tarjontaa ja löytänyt sieltä inspiraation erinomaiseen salaattiin.

Meikäläisen panostus suolukkaosastolle olivat Brunssi-kirjasta bongatut fetaiset ja chiliset leipäset. Laitan tähän nyt kirjan mukaiset ohjeistukset, itse kasvatin reseptiä isommalle porukalle.

Feta-chilileipäset
(2 annosta)

4 viipaletta ciabattaa
200 grammaa fetajuustoa
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 teelusikallinen chilihiutaleita (tai vastaavassa suhteessa tuoretta chiliä)
1 teelusikallinen kuivattua oreganoa
(Rucolaa)

Leikkaa leipä viipaleiksi.

Nosta leipäviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille.

Leikkaa fetasta paksuhko siivu jokaiselle leipäviipaleelle.

Sekoita öljy, chilihiutaleet tai silputtu tuore chili sekä oregano keskenään. Lusikoi öljyä leiville.

Grillaa uunissa kunnes juusto alkaa sulaa.

Tarjoile rucolan kanssa.

Rucolat jäivät kotijääkaappiin, joten niitä ei nyt meikäläisen tarjoiluversiossa ollut ja käytin chilihiutaleiden sijasta tuoretta punaista chiliä. Tulos oli melko tulinen, mutta fetajuusto kivasti kuitenkin tasapainotti chilin tulisuutta.

Chilisiä karkkejakin oli tarjolla, joista nuo mustat etummaiset olivat kuulemma niitä kaikista petollisimpia. Itse nössöilin, enkä maistanut. Chilimaustetut mantelit toi tarjolle Campasimpukka. Kuten myös seuraavassa kuvassa näkyvät keksit.

Ghetto Gourmet'n panostus iltaan olivat aivan erinomaiset ribsit filippiiniläisessä hengessä ja luumuisella barbequesoosilla höystettynä. Niin herkullista ja niin mureaa!

Hannele oli saanut Chilikaupasta vähän korruptiotuotteita iltaa siivittämään. Yksi niistä oli Hööki-puluveri, joka pääsi makustamaan melkoisen tuiman tulista drinksua.

Hannele askarteli meille tarjolle myös mielenkiintoisia possukääröjä, joissa riisipaperin sisältä löytyi kasviksia ja suikaleiksi riivittyä possua. Näitä sitten dippailtiin muutamaan erilaiseen soosiin.

Kuten todettua, kaikista illan antimista ei valitettavasti meikäläisen kameraan päätynyt todistusaineistoa, mutta sehän todistaa vain sen, että hauskat jutut ja hyvä seura veivät mennessään, eikä kuvaaminen ollut päällimmäisenä mielessä.

Kiitos vielä Hannelelle emännöinnistä ja kaikille mukana olleille siitä, että teitte jälleen kerran illasta hauskan ja herkullisen!

Kolmen vuoden pöperöt

Peruspöperöä täyttää tänään jo kolme vuotta! Aika rientää varsin hurjaa tahtia, mutta hauskaa on ollut ja matkan varrella olen paitsi oppinut paljon ruuasta, myös saanut uusia ystäviä kanssabloggareista. Enkä ajatellut vielä lopettaa, joten bloginpito jatkuu!

Aion myös jatkaa hyväksi todettujen reseptien jakamista, vaikka ne joku muu olisikin jo blogannut. Niin teen tässäkin postauksessa, sillä Kädenvääntöä-blogista bongattua lämmintä pekonisalaattia nyt vaan oli aivan pakko kokeilla.

Lämmin pekonisalaatti
(yhdelle)

1 punasipuli
Muutama siivu pekonia
Puoli kourallista pinjansiemeniä
Rucolaa
Parmesania
Oliiviöljyä
Suolaa
Timjamia
Balsamiviinietikkaa

Kuori ja lohko punasipuli noin kahdeksaan osaan.

Kuumenna paistinpannu ja paista pekonit rapeiksi. Siirrä pekonit talouspaperin päälle odottamaan.

Lorauta pannulle tilkka oliiviöljyä ja paista sipulia sekä pinjansiemeniä ja hieman timjamia (4 oksaa, jos käytät tuoretta) keskilämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes ainekset hieman karamellisoituvat ja makeutuvat. Mausta suolalla ja varo polttamasta aineksia!

Leikkaa pekoniviipaleet muutamaan osaan ja nosta ne takaisin pannulle lämpenemään muiden ainesten sekaan.

Laita rucolaa lautaselle. Tai jos suunnitelmasi pettävät, kuten minulla kävi, eikä sinulla ole rucolaa, käytä jotain muuta kivaa salaattia. Minulla salaattipohjana toimi tällä kertaa lollo rosso.

Lisää salaattipohjan päälle pekonit, sipulit ja pinjansiemenet paistinpannulta.

Vuole salaatin päälle lastuja parmesanista ja lorota lopuksi balsamiviinietikkaa kruunaamaan koko komeus.

Pekonia ja parmesaania, joten lopputulema ei voinut olla muuta kuin erittäin herkullinen. Ah!

Peruspöperölä onnittelee saman synttäripäivän omaavaa uutta, tänään julkaistua oululaista ruokablogia Ghetto Gourmet'a! Blogin takana on ystäväpariskunta, jotka ovat jo pitkään olleet mukana miiteissä niin sanottuina hang around -jäseninä. Pitkällinen painostus on tuottanut tulosta ja heidän oma uudenkarhea bloginsa nähnyt päivänvalon. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan!

Lihakäärylepataa mökillä

Vietimme viikko sitten talvista mökkiviikonloppua mainiossa seurassa. Rentoutumisen, saunomisen ja lunta pöllyttävässä tuulisessa säässä ulkoilun sekä lumitöiden lisäksi tietysti myös kokattiin porukalla ja syötiin hyvin.

Ruoanlaittoruokana tahi välipalan virkaa toimittamaan tökättiin makkaratikun päähän olutmakkaraa, joka sitten paistettiin takan hiilloksessa. Kuvaan pääsi Pastanjauhannan Rosmariinin makkara.

Lauantaipäivän varsinaista ateriaa toimitti vanhasta Maku-lehdestä bongattu lihakäärylepata all-in-one, jossa nimensä mukaan kaikki ruoan ainekset kypsennetään samaan aikaan samassa padassa. Tämä tietysti on varsin näppärää, kun padan voi laittaa uuniin muhimaan vaikkapa sen ulkoilun ajaksi, ja ruoka valmistuu kuin itsestään alkuvalmisteluiden jälkeen.

Lihakäärylepata
(Maku Talvi 1/10)

Noin kilo naudan sisäpaistia
Suolaa
Pippurisekoitusta tai piri-piriä
Dijon-sinappia
Noin 100 grammaa parmankinkkua tai vastaavaa viipaleina
Pehmeitä viikunoita
Öljyä

Liemi
4 desilitraa valkoviiniä
2 desilitraa omenamehua
Lihafondia
0,5 desilitraa soijakastiketta
2-3 laakerinlehteä
Rosmariinia

Lisäksi
Perunoita
Porkkanoita
2 sipulia
Palsternakkaa
1 fenkoli
4 kynttä valkosipulia

Cocktailtikkuja

Leikkaa lihasta kahdeksan viipaletta. Pilko jämäpalat kuutioiksi.

Nuiji lihaviipaleet ohuiksi. Mausta viipaleet suolalla ja pippurisekoituksella. Sivele pinnalle dijonia.

Jaa parmankinkut lihaviipaleille.

Halkaise viikunat ja nosta jokaiselle lihaviipaleelle pari puolikasta.

Kiedo viipaleet rulliksi ja kiinnitä esimerkiksi cocktailtikuilla.

Liharullat odottamassa seuraavaa valmistusvaihetta. Lihanuijan unohduttua matkasta toimi kaulin korvikkeena pihvejä nuijittaessa. Ihan kohtuullisesti viipaleet sai nuijittua pussin lävitse kaulimellakin!

Ruskista seuraavaksi lihakääryleet padassa tai paistinpannulla öljyssä parissa erässä.

Lisää kääryleiden joukkoon kaikki liemen ainekset eli viini, mehu, fondi, soija sekä rosmariini (tai timjami, jos olet ottanut mukaasi mökille vain sitä etkä rosmariinia ollenkaan...) ja laakerinlehdet. Kuumenna liemi kiehuvaksi.

Kuori perunat, porkkanat, sipulit ja palsternakka. Voit päättää suhdeluvut ihan itse sen mukaan mistä tykkäät. Meidän pataamme taisi päätyä kaksi isoa perunaa, yksi iso palsternakka, muutama porkkana ja yksi fenkoli sipuleiden lisäksi.

Paloittele kasvikset reiluiksi paloiksi. Lisää kasvikset sekä lihakääryleet liemineen pataan.

Kypsennä pataa 150 asteessa parisen tuntia.

Parin tunnin muhittamisen jälkeen padassa näytti tältä. Tällaiset one pot tai all-in-one -ruoat ovat kyllä kerrassaan käteviä ja mukavia valmistaa. Ruoan maku, jossa yhdistyi suolainen ja makea, miellytti sekä minua että Rosmariinia, mutta miespuolisten syöjien makuhermoon se ei aivan iskenyt.

Lämmittävä papu-pekonikeitto

Olin viime viikolla muutaman päivän kotona lääkärin määräyksestä säästelemässä äänihuuliani ja parantelemassa nuhaa. Kaikki minut tavanneet tietänevät miten vaikeaa hiljaa oleminen meikäläiselle on, joten äänen rasituksen vältteleminen tosiaan oli haastavaa. Päivälläkin kun olin yksin kotona miehen ollessa töissä, meinasin ihan huomaamatta esimerkiksi lauleskella radiosta kuuluneiden biisien mukana. Ei oo helppoo olla hiljaa!

Saikkulounaaksi teki mieli keitellä jotain lämmittävää ja mausteisen maukasta. Lääkekuuri puolestaan saneli sen, ettei lounaaseen saanut tulla maitotuotteita. Päädyin selailemaan ideoiden toivossa blogeja ja idean keittoon otin lopulta Chocochilistä, jossa ei varmaankaan ihan arvosteta minun kokkaukseni pekonista lopputulemaa.

Papu-pekonikeitto
(3-4 annosta)

1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 tuore chili tai sopiva määrä kuivattua
Öljyä
Juustokuminaa
Tölkki (luomu) tomaattimurskaa
Turaus tomaattipyrettä
Loraus hunajaa
1,5 ruokalusikallista kasvisfondia (jouduin laittamaan lihafondia, kasvisliemet olivat vanhentuneet)
Noin 1,5-2 desilitraa kuivattuja tai tölkki-pari käyttövalmiita mustapapuja ja/tai kidneypapuja
Oreganoa
Sitruunamehua
Suolaa, mustapippuria
Paketillinen pekonia

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne likoamaan mieluusti yön yli, 8-10 tuntia on hyvä. Liotuksen jälkeen vaihda papujen vesi ja keitä kypsäksi, tämä vie vajaan tunnin.

Papujen tarkkaa määrää ei tullut mitattua, kun keittelin viime talvelta feijoadan teosta ylijääneen pussinpohjallisen. Kypsänä määrä oli sellainen pienehkö syvä lautasellinen.

Silppua sipuli, valkosipuli ja pekoni.

Hienonna myös chili, jos käytät tuoretta. Kuivatun voit murentaa suoraan pataan. Itse laitoin puolikkaan isosta kuivatusta, hieman savuiselta maistuvasta chilistä, jollaisia sain taannoin pari kappaletta Pastanjauhajilta. Lajikkeesta ei siis mitään hajua, mutta hyvin se sopi tähän ja puolikas toi juuri sopivasti lämpöä ilman liikaa tulisuutta!

Kuumenna öljyä kattilan pohjalla. Lisää kattilaan sipulit, chili ja juustokuminaa. Kuullota muutama minuutti.

Lisää joukkoon tomaattimurskatölkin sisältö, huuhtaise tölkkiä vähän vedellä ja kaada huuhteluvesi kattilaan. Laita sekaan myös tomaattipyrettä, hunajaa ja fondia. Anna pulputella keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Voit lisätä vettä, mikäli keiton koostumus näyttää mieleesi liian paksulta.

Laita pekonipalat kylmälle paistinpannulle ja laita pannu kuumenemaan. Paista palaset kypsiksi ja siirrä talouspaperin päälle imeyttämään ylimääräiset rasvat paperiin.

Jos käytät tölkkipapuja, huuhtele ne.

Lisää pavut ja pekonit keittoon oreganon ja sitruunamehun kanssa. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan ja anna keiton kiehua vielä viitisen minuuttia.

Keiton voi koristella pekonin palasilla tai vaikka tuoreilla yrteillä, jos sellaisia sattuu ulottuvilla olemaan.

Keitto oli oivallinen talvipäivän ruoka, makuja ja lämpöä oli sopivasti. Pekoni sekä pavut tekivät keitosta myös varsin ruokaisaa.

Kasvisversion tästä siis saa erittäin helposti, sen kun jättää pekonin pois ja muistaa käyttää kasvisfondia. Silloin papujen määrää voi varmaankin hieman lisätä.

Vaalipäivän liharuukku

Pakkaspäivinä eniten houkuttelevat lämmittävät keitot ja pitkään uunissa hauduteltavat padat. Pakkasta totisesti on täällä meidän nurkilla riittänyt, tänään onneksi jo helpottaa. Presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyspäivänä pakkanen paukkui erittäin jäätävissä lukemissa, joten lämmittävä pataruoka sopi hyiseen mutta laiskan leppoisaan sunnuntaihin erinomaisesti.

Yhteishyvän reseptit eivät ole minulle erityisen tuttuja, sillä lehteä ei meille tule (emme ole liittyneet S-ketjun vihreäkorttiseen armeijaan). Tämä liharuukun resepti on kuitenkin peräisin Yhteishyvästä, ja tartuin siihen kun parikin tuttavaani sitä suositteli.

Liharuukku

Vajaa kilo naudanpaistia suikaleina
1 sipuli
Mustapekka-tuorejuusto
2 desilitraa kermaa
Suolaa
Voita+öljyä paistamiseen
1-3 desilitraa vettä (riippuu miten nesteistä padasta haluaa)
2 ruokalusikallista soijakastiketta

Ota liha lämpimään noin tuntia ennen kokkausta. Itselläni oli köntti naudan sisäpaistia, jonka itse sitten pienin jonkinlaisiksi suikaleiksi/palasiksi.

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Kuumenna paistinpannulla voita ja öljyä. Ruskista lihasuikaleet parissa erässä. Siirrä ensimmäinen erä pataan odottamaan.

Lisää lihojen toisen erän joukkoon hienonnettu sipuli ja anna hetken aikaa pehmetä.

Murenna seuraavaksi pannulle mukaan Mustapekka ja lisää joukkoon vettä. Kolmella desilitralla vettä padasta tulee tosi nesteistä, itse laitoin kaksi ja silti lientä jäi hirveästi yli, joten seuraavalla kerralla laitan ehkä vain desilitran.

Kääntele seosta, kunnes juusto on sulanut.

Siirrä lihaseos uunipataan.

Anna hautua uunissa noin tunnin ajan.

Sekoita tunnin kuluttua padan sekaan kerma ja soijakastike. Voit myös lisätä tässä välissä vettä, mikäli pata näyttää liian kuivakalta.

Hauduta pataa vielä noin 15 minuuttia.

Padan kanssa sopisivat varmasti hyvin riisi, keitetyt perunat tai vaikka perunamuusi. Meillä syötiin uunikasviksia, joissa oli porkkanaa, punaista paprikaa, punasipulia ja palsternakkaa. Mausteena öljyä, suolaa, mustapippuria ja kuivattua timjamia.

Reseptiä ei ihan turhaan oltu kehuttu, sillä tämä maistui kyllä meille molemmille mainiosti. Lihasta tuli mukavan mureaa ja liemi maistui herkulliselle. Tehdään kyllä varmasti toistekin!