sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Rakkautta ensilomailulla: Berliini

Työpaikan vaihdoksen vuoksi poltin kaikki lomani nolliin. Sain kuitenkin luvan pitää pari viikkoa palkatonta, joten loma täytyi suunnitella tehokkaasti, että parista viikosta (jotka ovat parhaillaan menossa) saa irti kaiken halutun.

Päätin, että reissuun pitää lähteä HETI kun loma alkaa, jotta lomafiilis ilmaantuu samantien eikä kallisarvoisia lomapäiviä kulu fiiliksen etsiskelyyn. Loman palkattomasta luonteesta johtuen kuitenkin  täytyi hieman miettiä budjettia normaalia tarkemmin. Kohteeksi valikoitui siis pitkä viikonloppu Berliinissä, joka on suurkaupungiksi edullinen.

Reilu viikko sitten perjantai-iltana siis lennähdin Berliiniin, jonne vara-aviomies oli matkannut jo keskiviikkona. Saman viikonlopun reissuajankohdaksi oli valinnut myös muutama muu tuttu, joten meitä oli koossa melkoinen poppoo. Myös kavereita asuu Berliinissä, joten paikallistietouttakin oli saatavilla varsin runsaasti. Tämän ansiosta huteja ruokapaikkojen ja muun ajanvietteen suhteen ei ollut juurikaan.

Loma tosin meni pääosin lomameiningillä - en stressannut mistään enkä suorittanut nähtävyyksiä, vaan keskityin enemmän tunnelmointiin, hyvään seuraan ja huonoihin juttuihin, syömiseen, juomiseen, kaupungin fiilistelyyn.

Majoituimme Prenzlauer Bergin nurkilla, Apartmenthaus Zarenhofissa, josta oli alle 10 minuutin kävelymatka ystäviemme kotiin, ja jossa muutama muukin seurueemme jäsenistä majaili. Hinta-laatu-sijainti-suhde oli oikein kelpo, joten voin suositella! Hotellimajoitus on muutenkin Berliinissä halpaa, jos vertaa vaikka Lontooseen. Prenzlauer Berg on alueena myös oikein kiva, kuppilaa, kahvilaa ja ruokapaikkaa riittää, lähellä on iso Mauerpark, jossa on tapahtumaa jos jonkinlaista ja liikkumaan pääsee tosi kätevästi julkisilla.

Kävimme vara-aviomiehen kanssa hengailemassa Galeria Kaufhofin ruoka- ja juomapuolella. Kaikkee näytti olevan tarjolla ja hinnat olivat kotimaista Stockaa edukkaammat. Itku meinasi päästä mm. samppishyllyllä, kun kelposampanjaa olisi saanut ihan edukkaastikin.

Edukkaaksi ehkä ei voi kuitenkaan kutsua tätä juomapuolelta löytynyttä Fabergé-munaa, jossa oli sisällä viinaksia. Myös kaupan asettelu vähän herätti huvitusta, seuraavassa hyllyssä kun oli sitten tarjolla HP:n barbequesooseja.

Toki nyt turisteillakin täytyi. Berliinin muurin pätkiä käytiin bongaamassa Potsdamer Platzilla.

Eräänä päivänä kävimme aamiaisella libanonilaisessa Babelissa (Kastanienallee 33, Prenzlauer Berg). Jaettiin porukalla shawarma-plattereita, joissa oli tarjolla hummusta ja muita ihania tahnoja, kanaa, lihaa, juustoa, ja vaikka mitä muuta herkkua. Paikka on suosittu, joten epätavalliseen aikaan syöminen (kuten nyt vaikka aamupäivästä lauantaina) kannattaa, kun haluaa mahtua suosiolla paikkaan ruokailemaan.


Osan porukasta ollessa Taste the Doomissa (viskinmaistelua ja doom-metallia), menimme me muut odottelemaan kokeellisia drinkkejä tarjoilevaan Zyankaliin (Gneisenaustrasse 17 / Ecke Solmsstrasse). Voin kertoa, että kuvassa oleva Stairway to Heaven ei ollut erityisen taivaallinen, vaan kovin viinaisa. Mutta ihan hauskojakin drinkkejä listalla oli ja paikka on sisustukseltaan ja meiningiltään erikoinen, joten kiva siellä kuitenkin oli käydä!


Reissulla tuli käytyä erittäin monessa puistossa. Sään ollessa kovin paahteinen, oli miellyttävää edetä aina hitusen matkaa, hakea kulmakaupasta kylmä juotava, istuskella puistossa tovi ja jatkaa taas matkaa. Viktoriaparkissa oli erityisen miellyttävät värit ilta-aikaan, jotenkin seitsemänkymmentälukulaiset.

Viktoriaparkin keskeltä löytyi ihana pieni kahvila-ravintola, X Berg Hütte. Paikka oli jotenkin ihanasti vähän rempallaan, heillä oli oma koira (jonka koppi näkyy taustalla) ja jotenkin tunnelma oli vähän taianomainen ja raukea. Hugo-drinksu oli erinomaisen raikas ja ihana, tunnelma sillä hetkellä kerrassaan täydellinen!

Berliinissä on mahdollista syödä halutessaan todella edullisesti, mutta silti hyvältä maistuvaa ruokaa. Dönerit ovat legendaarisia, ja niitä kyllä kannattaa testata! Kuvan yksilö kustansi huikeat 2,90 euroa Kotti's Gemüsekebapissa (Reichenbergerstr. 175, Kreuzberg).
Ihan paras hellejuoma oli minulle uusi tuttavuus Apfelschorle, sekoitus omenamehusta ja soodavedestä.

Sunnuntaina kävimme brunssilla Esquinassa (Danziger Str. 35, Prenzlauer Berg). Ei halvin mahdollinen hinnaltaan, mutta tarjonta oli kyllä jokseenkin runsas ja erittäin maittava. Tyypillinen "otan ihan vähän vaan tuota ja tuota ja tuota" -taktiikka täytti lautasen (ja vatsan!) äärimmilleen.

Mauerparkissa on sunnuntaisin isot ulkoilmamarkkinat, myynnissä on monenlaista tavaraa, mutta väkeä on paikalla todella runsaasti, joten varaudu tungokseen! Sunnuntai oli ehkä reissun kuumin päivä, joten emme jaksaneet oikein paneutua kunnolla markkinoiden antiin.

Mulla on tapana ostaa perinteisen jääkaappimagneetin lisäksi reissuista yleensä jotkut hauskat korvikset. Tällä kertaa ne olivat nämä haarukka ja veitsi -korvikset, jotka nappasin mukaani juurikin tuolta Mauerparkin markkinoilta kuuden euron hintaan. Oon ihan supertykästynyt näihin!

Flutgrabenin alueella oli miellyttävän hipsterihenkisiä terasseja, joilla ihmiset hengailivat lillutellen jalkojaan vedessä. Teki mieli liittyä seuraan, mutta tällä kertaa vain kävelimme ohi.

Sunnuntai-illan ruokapaikaksi oli valikoitunut kavereiden suosituksesta Prenzlauer Bergin kehuttu burgeripaikka The Bird (Am Falkplatz 5). Pöytävaraus on aika ehdoton ja kuumalla säällä paikka on ihan sauna, mutta kärsimme kiltisti kuumuuden burgerihimoissamme.


Birdissä pöydissä oli kyltit, joilla ohjeistettiin lihan kypsyyteen liittyvissä valinnoissa varsin selkeästi. Omani tilasin mediumina.

The Dr. Zian -nimeä kantava burgeri sisältää stilttonia ja pekonia. Eli on erittäin suolainen. Älä siis ota tätä, mikäli et pidä suolaisesta. Hyvää se siis oli, erittäin, ja minä onneksi pidän suolasta. Ranskalaisvuori jäi kyllä lähes koskemattomaksi, koska burgeri täytti vatsan paremmin kuin hyvin.


Läheltä hotelliamme löytyi ihan ehdoton suokkarikahvila, Nothaft Seidel Café (Schönhauser Allee 43a, Prenzlauer Berg). En ole ikinä koskaan missään milloinkaan saanut niin hyvää jäälattea kuin täällä! Pelkästään tuon juoman takia voisin matkustaa uudelleen Berliiniin. Kuvassa myös vimpan reissuaamun aamupala, mehevä hummus-goudaleipä. Taustalla vara-aviomiehen salamiversio. Mmmmmmmums.

Berliini on suurkaupungiksi ihanan vehreä. Puistoja on todella paljon. Helteisellä reissulla puistot tarjosivat myös miellyttävää suojaa kovimmalta paahteelta, puiden varjossa oli ihanaa käyskennellä.

Anna Blume (Kollwitzstrasse 83, Prenzlauer Berg) tulee vastaan kaikkialla, kun etsii tietoa siitä, missä Berliinissä kannattaa käydä aamiaisella/brunssilla/kahvilla. Me yritimme ensin sunnuntaiaamiaiselle, mutta totesimme paikan aivan totaalisen ruuhkaiseksi ja jätimme sikseen.

Uusi yritys maanantaiaamuna kello yhdeksän tuotti toivotun lopputuloksen ja pääsimme testaamaan paikan runsaat kimppatarjottimet. Tilasimme kuudelle hengelle yhden 3-4 hengelle tarkoitetun ja yhden 1-2 hengelle tarkoitetun aamiaissetin ja ruokaa oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Normikokoiseen aamiaiseen olisi riittänyt kuudelle melkeinpä yksi tuollainen 3-4 hengen setti.

Etukäteen ajattelin olevani valkkarin, skumpan ja drinkkien varassa reissun, koska en juo olutta. Mutta positiivisesti yllätyin, kun puistojuomisiksi löytyi osasta kulmakaupoista jopa siideriä. Ja siis berliiniläistä siideriä! Hämmentävää. Ihan hyvää oli OBC, kokeilkaa jos törmäätte. Tässä siideri poseeraa Görlitzer Parkissa. Maanantaina päivällä puistossa hengasivat sulassa sovussa leikkivät lapset, lokaalit huumediilerit ja meidän yksille puistojuomille piipahtanut porukkamme.

Ex-oululainen ruokablogisti Liljetys Pata & kattila -blogista on berliiniläistynyt. Sovimme lounastreffit Friedrichschainissa sijaitsevaan Funk Youhun (Gartnerstrasse 21).  Meillä oli masut vielä sen verran täynnä Anna Blumen aamiaista, että nappasimme vain virkistävät smoothiet, mutta Liljetyksen lounaskin näytti oikein maittavalta. Tänne siis, jos kaipaatte keveämpää ja luonnonmukaisempaa meininkiä lautasellenne.


Yleinen haahuilumme päätyi yhtenä päivänä vietnamilaisen ruuan äärelle. Jälleen kerran sijainti on Prenzlauer Bergissä, koska ruokailut tuli hoidettua pitkälti aina kotinurkilla. Nämä ihanat rullat nautittiin alkupalaksi Onkel Ho:ssa (Gleimstrasse 11).

Pääruokavaihtoehtoja ei löydy painetusat menusta, vaan ne on kirjoitettu taululle. Vaihtoehtoja oli tarjolla meidän ruokaillessamme neljä, joista yksi kasvis. Omalle lautaselleni päätyi kanaa vihreässä currykastikkeessa tykötarpeineen. Seurueemme testasi myös muut listan annokset, ja kaikki olivat ruokaansa oikein tyytyväisiä, joten paikkaa voinee huoletta suositella.

Ja mitäpä olisi reissu Saksaan ilman Club-Matea, tuota kofeiininnälkäisten ilolientä. Tässä helteessä nuupahtanut turisti on elvytetty jälleen henkiin kylmällä Club-Matella.

Berliini oli edullinen, kiinnostava, värikäs, hipsterillinen, ruma, kaunis, herkullinen, vehreä, vireä ja jotenkin helposti hahmotettava. Tahdon sinne uudestaan, mielellään kovin pian. Menkää tekin!

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Maapähkinävoikeksit


Siskon tyttö täytti lauantaina 2 vuotta. Olin luvannut auttaa synttärikokkauksissa, mutta sisko olikin ehtinyt olla tehokas ja siskon mies otti vastuulleen täytekakun valmistuksen, joten osakseni jäi keksitehtaan pyöritys ja autteleminen muiden juttujen loppuun saattamisessa.

Tosi hieno olikin tarjolle laitettu Barbapapa-kaakku! Me ehdittiin syödä tämä miniversio, isompi kakku pääsi tarjolle kun isompi osa synttärivieraista saapui juhliin meidän jo jouduttua lähtemään.

Oma osuuteni oli siis keksit, joiksi valikoituivat maapähkinävoikeksit tällä reseptillä. Maapähkinävoi nyt vaan tuntui ajatuksena tosi hyvältä ja lisäksi resepti vaikutti riittävän simppeliltä. Tein itse satsin koko maapähkinävoipurkillisesta (350 grammaa) ja säädin ainesmäärät sen mukaan, mutta laitan tähän kuitenkin nuo selkeämmät määrät reseptin alkulähteestä.

Maapähkinävoikeksit

250 grammaa maapähkinävoita
1,5 desilitraa fariinisokeria
2 desilitraa sokeria
125 grammaa pehmennyttä voita
2 kananmunaa
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista ruokasoodaa
0,25 teelusikallista jauhettua, kuivattua inkivääriä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Sekoita keskenään vehnäjauhot, ruokasooda ja inkivääri.

Kaavi toiseen kulhoon maapähkinävoi, pehmennyt voi sekä sokeri ja fariinisokeri. Vatkaa vaahdoksi.

Lisää seokseen yksitellen kananmunat ja jatka samalla vatkaamista koko ajan (eli pyydä apukäsiä rikkomaan munat tai jos olet supertaitava, niin ehkä onnistut rikkomaan ne myös itse, minä en ollut).

Sekoita voi-maapähkinävoi-sokeri-munaseokseen jauhoseos.

Pyörittele taikinaseoksesta palloja ja taputtele ne leivinpaperoidulle uunipellille.

Kekseihin voi painaa koristekuvion piparimuoteilla tai vaikka haarukan terällä. Myös koristeet toimivat, pähkinärouhe tai ihan leivonnaiskoristeet ovat kivoja. Kokeilin itse haarukkaa, piparimuotteja ja tähtikoristeita. Tikkujakin tökkäsin muutamaan keksiin, mutta ne eivät erityisen hyvin pysyneet kekseissä paikoillaan.

Paista uunin keskiosassa noin 15 minuuttia.

Anna keksien jäähtyä hieman ennen kuin nostat ne pois pelliltä.

Keksit olivat oikein kivoja, eivät mitenkään överimakeita vaikka sokeria näihin rutkasti laitettiinkin. Ja oli kiva leipoa jotain, kun täällä Helsingin kodissa ei tosiaan sitä uunia ole ollenkaan käytettävissä.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kaalia grilliin

Juhannus, tuo keskikesän juhla, on jo ovella. Pari päivää sitten ei olisi kyllä uskonut, kun saman päivän aikana satoi rakeita, räntää ja ihan rehtiä lunta ja lämpömittarissakin oli huikeat +4 astetta.

Mutta suomalaisethan tunnetusti eivät tämmöisistä seikoista välitä, vaan juhannusta vietetään grillaten ja mökkeillen säästä huolimatta. Tai vaikkei mökillä olisikaan, niin aika monelle se grillaus on kuitenkin ainoa oikea tapa laittaa juhannuksena ruokaa.

Me grillailimme näitä Hannelen blogista bongaamiani ihania kaalikiekkoja parin viikon takaisella mökkireissullamme, ja vaikka tämä oli lisuke, niin suosio oli suurempaa kuin itse pääruokalihalla.

Grillatut kaalikiekot pekonimurulla ja kermaviilikastikkeella

Varhaiskaali
Oliiviöljyä
Suolaa

Pekonia

Kermaviilikastike:
1 purkillinen kermaviiliä
1-2 teelusikallista sinappia
1 teelusikallinen hunajaa (tai sokeria)
1 kynsi valkosipulista
Suolaa, mustapippuria
Sitruunamehua
(Ruohosipulia)

Tee kastike maustumaan.

Kuori ja silppua valkosipulinkynsi pieneksi silpuksi. Silppua myös ruohosipuli, mikäli sinulla on. Meillä unohtui, mutta oli ihan kelpoa ilmankin!

Sekoita kermaviilin joukkoon sinappi, hunaja, puristus tai loraus sitruunamehua, valkosipulisilppu, (ruohosipulisilppu) ja mausteet. Maistele maut kohdilleen ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai happoa (sitruunamehusta) tai makeutta (hunajasta).

Laita kastike tekeytymään jääkaappiin.

Kuori kaalista uloimmat lehdet pois, mikäli ovat ryöniintyneet. Puolita kaali niin, että molempiin puoliskoihin jää kantaosaa.

Leikkaa kaalista noin sentin paksuisia kiekkoja.

Sivele kaalikiekot oliiviöljyllä ja mausta ripottelemalla pintaan hieman suolaa.

Grillaa kaalikiekkoja grillissä pari minuuttia per puoli.

Voit myös grillata pekonit rapeiksi tai paistaa pannulla, jos grilli on jo tupaten täynnä muuta evästä.

Tarjoile grillatut kaalikiekot pekonimurun ja kermaviilikastikkeen kanssa siltäänsä tai esimerkiksi grillatun lihan lisukkeena. Toimii erittäin hyvin, voin luvata!

Näin ihanaa hellemaisemaa ei liene oikein missään päin Suomea juhannukselle luvassa, mutta nauttikaa olostanne silti! Älkää hukkuko, syökää hyvin, juokaa maltillisesti ja pitäkää huolta rakkaistanne.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Muurinpohjalätyt

Kesä on täällä!

Viikonloppu tuli vietettyä Kainuussa mökkeilemässä vara-aviomiehen perheen mökillä, järven rannalla. Sää oli kuin tilauksesta koko eilisen aivan täydellinen, lämmintä ja pääosin aurinkoista. Laineiden liplattaessa laiturilla hyvässä seurassa pötkötellessä, välillä lasista skumppaa hörpätessä, ei juurikaan kaivannut elämäänsä mitään muuta kuin sen hetken.

Paitsi ehkä vähän muurikkalättyjä.

Ja niitähän tehtiin!

Muurikkalätyt
(noin 12 isoa)

3 kananmunaa
1,5 ruokalusikallista sokeria
0,75 litraa punaista maitoa
Noin 3 ruokalusikallista sulatettua voita
Noin 3,75 desilitraa vehnäjauhoja

Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja vatkaa sitten sekaan sokeri.

Sulata voi.

Sekoita munien ja sokerin joukkoon vähitellen maito, sulatettu voi ja jauhot. Sekoita rakenne paakuttomaksi.

Anna taikinan tekeentyä noin tunnin verran.

Käytä muurikkapannulla runsaasti rasvaa paistamiseen.

Kaada taikinaa ohuelti muurikkaan ja paista letut niin, että reunat ovat rapeita ja pitsimäisiä.

Lätyt voi täyttää mieleisillään täytteillä. Meillä tarjolla oli kermavaahdon lisäksi siivutettua banaania, mansikka-raparperihilloa ja kuningatarhilloa. Letut nautittiin tietysti ulkona terassilla. Maistui ihan kesältä!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Läskisoositreffit Kannaksessa

Hei vaan Helsingistä!

Uusi työ on pitänyt tämän bloggarin varsin kiireisenä, ja väsyneenä. Kokkaus minikokoisessa citykodissa on ollut sarjassa "tuttua, turvallista ja nopeaa", eikä blogia ole muka ehtinyt päivittää. Ja kyllähän te sen tiedätte, että mitä pidempään postausta siirtää, sitä vaikeampaa se muka on? No ainakin nyt tiedätte.

Yksi asia, josta olen ollut hiljaisesti hieman kateellinen Oulussa on ollut ravintola Kannaksen läskisoossimaanantait, jollainen siis on joka kuun ensimmäisenä maanantaina. Asiaan perehdyin jo taannoin Kulinaarimurulan Jaanan avustuksella. Jaana on asiassa ekspertti, hän piti blogissaan jopa kauneuskisat soosseille! Ja soossihan siis on joka kerta erilaista, kuten sen keralla tarjoiltu pottumuussikin. Myös lisukevalikoima on elänyt kuulemma aikojen saatossa.

Toissapäivänä koitti vihdoin se päivä, kun kalenterissani oli merkintä "läskisoossimaanantai Jaanan kanssa".

Tällä kertaa liha oli kastikkeessa melko pieninä sattumina, mutta maku oli kohdillaan niin kastikkeessa kuin muussissakin. Lisukkeena oli kupponen puolukkaa, punajuurta ja suolakurkkuja. 15 euron hintaan kuuluvat myös jälkkäriksi tarjoillut köyhät (vaiko rikkaat?) ritarit, joista en ruokahuumassani tajunnut edes ottaa kuvaa. Mutta uskokaa, että hyviä olivat nekin!

Läskisoossineitsyys siis meni, mutta eipä tainnut jäädä viimeiseksi kerraksi.

Ja sikäli mikäli joku vielä tätä blogiani on jaksanut seurata heikosta päivittämistahdista huolimatta, lupaan edes yrittää parantaa vähän tapojani ja postata sitten vaikka matalan kynnyksen höpötysjuttuja, jos en muuta.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Eka kerta: Porkkanapiirakka

En ymmärrä, miten olen voinut muka välttyä tekemästä porkkanapiirakkaa tai porkkanakakkua aiemmin elämässäni. En ole mitenkään tietoisesti asiaa vältellyt, mutta ei vaan ole tullut tehtyä. Siis sitä perinteistä kuorrutettua versiota, tätä Jasulta bongattua mantelista versiota vain.

Aluksi tarkoituksenani oli testata Tiinan suosittelemaa porkkanakakkua sillä mielellä, että jos se onnistuisi, veisin sitä myös nyt jo ex-työpaikalleni läksiäiskaffeja varten. Sittemmin tajusin, että päällystetyn piirakan kuskaaminen vaatii aika monta rasiaa, koska paloja ei voi pinota päällekkäin ja luovuin ajatuksesta. Niihin kemuihin tein sitten Kanelikarusellista bongaamiani Nigellan suklaabrownieita, jotka unohdin kuvata, kuten arvata kaiken hässäkän keskellä saattaa. Mutta kokeilkaa niitäkin, ovat erinomaisia ja niillä saa työkaverit kyynelten partaalle, eikä pelkästään sen vuoksi, että lähdet pois!

Porkkanakakku
(pellillinen)

Taikina:
6,75 desilitraa hienoksi raastettua porkkanaa
5,25 desilitraa fariinisokeria
3 desilitraa rypsiöljyä
2,25 desilitraa maitoa (tai vettä)
8,25 desilitraa vehnäjauhoja
0,75 desilitraa perunajauhoja (tai maissitärkkelystä)
2,25 teelusikallista ruokasoodaa
2,25 teelusikallista leivinjauhetta
0,75 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen kanelia
(0,5 ruokalusikallista kardemummaa)

Kuorrute:
125 grammaa margariinia
2,5 desilitraa tomusokeria
2,5 teelusikallista vaniljasokeria
Mehut yhdestä sitruunasta
200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa

Lämmitä uuni 175-asteiseksi.

Raasta porkkanat ja mittaa ne kulhoon melko tiiviiksi puristettuna.

Sekoita keskenään fariinisokeri, öljy ja maito (tai vesi, jos et halua käyttää maitoa).

Sekoita toisessa astiassa keskenään kuivat ainekset eli vehnä- ja perunajauhot, sooda ja leivinjauhe sekä suola, ja kaneli (ja jos käytät kardemummaakin, niin se myös).

Kaada seuraavaksi öljy-maito-sokeriseos kuivien ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita lopuksi joukkoon myös porkkanaraaste.

Kaada leivinpaperoidulle reunalliselle uunipellille.

Paista uunin keskitasolla noin 25-30 minuuttia.

Kokeile tikulla kypsyys - taikinaa ei pitäisi tarttua tikkuun kun se on valmista.

Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Kuorutteen valmistuksessa vatkaa pehmeän margariinin sekaan tomu- ja vaniljasokeri sekä sitruunamehu. Vatkaa lopuksi joukkoon myös tuorejuusto.

Levitä kuorrute tasaisesti pohjan päälle ja leikkaa piirakka annospaloiksi.

Piirakka vain mehevöityy odottelusta, joten valmistus kannattaa ajoittaa edelliseen tai sitä edelliseen päivään, jos mahdollista. Tätä jäi lopulta läksiäisbileistä yli muutama palanen, joten osa työkavereista saikin sitten tuplaherkut, ensin porkkanakakkua ja parin päivän päästä sitten vielä brownieita.

Päivitin tuonne profiiliin paikkakunnaksi Oulun lisäksi Helsingin, sillä sielläpä jatkossa vietän osan ajastani töiden merkeissä. Identiteetti säilyy kuitenkin oululaisena vaikka asuinpaikka vaihtuukin!

Parsapiirakka

Parsakausi on täällä taas! Jee! Nam!

Koska olen tosiaan uuden elämänvaiheen kynnyksellä, piti minun tietysti järjestää Oulun ystäville läksiäiskemut. Vaikken nyt toistaiseksi ihan pysyvästi lähdekään, niin silti. Ja teki mieli tarjoilla parsaa, mutta jotenkin illanistujaisiin kätevässä muodossa. Joten lähdin googlettamaan parsapiirakkareseptejä, ja päädyin toteuttamaan Valion sivuilta löytynyttä.

Parsapiirakka

Taikina:
150 grammaa huoneenlämpöiseksi pehmennyttä voita
5 desilitraa vehnäjauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta
200 grammaa eli yksi purkillinen kermaviiliä

Täyte:
Nippu tuoretta vihreää tankoparsaa
120 grammaa smetanaa
2 kananmunaa
150 grammaa mozzarellajuustoraastetta
0,5 teelusikallista suolaa
0,5 teelusikallista timjamia
2 ruokalusikallista Dijon-sinappia

Valmista taikina nyppimällä pehmeän voin sekaan jauhot ja leivinjauhe. Lisää joukkoon kermaviili ja sekoita tasaiseksi.

Oikaisin tässä kohtaa suhteessa Valion ohjeistukseen ja voitelin suorakaiteen muotoisen piirakkavuoan ja taputtelin taikinan suoraan siihen pohjalle ja reunoille ja nostin koko vuoan sitten jääkaappiin odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Huuhtele parsat ja jos ne tarvitsevat kuorimista, niin kuori nupusta alaspäin varret. Leikkaa varren alaosasta huonoimmaksi mennyt vähän puumainen osa pois.

Sekoita kulhossa kannamunat, smetana, suola, timjami, sinappi ja juustoraaste.

Asettele parsat taikinan päälle piirakkavuokaan.

Kaada päälle smetana-muna-juustoraaste-mausteseos.

Paista uunin keskiosassa noin 20 minuuttia.

Parsapiirakka onnistui kivasti. Mukavamman näköistä olisi tietysti ollut, jos parsat olisivat olleet enemmän esillä, mutta minun piirakkavuoassani näillä mittasuhteilla ne jäivät aika upoksiin.