maanantai 30. kesäkuuta 2014

Maapähkinävoikeksit


Siskon tyttö täytti lauantaina 2 vuotta. Olin luvannut auttaa synttärikokkauksissa, mutta sisko olikin ehtinyt olla tehokas ja siskon mies otti vastuulleen täytekakun valmistuksen, joten osakseni jäi keksitehtaan pyöritys ja autteleminen muiden juttujen loppuun saattamisessa.

Tosi hieno olikin tarjolle laitettu Barbapapa-kaakku! Me ehdittiin syödä tämä miniversio, isompi kakku pääsi tarjolle kun isompi osa synttärivieraista saapui juhliin meidän jo jouduttua lähtemään.

Oma osuuteni oli siis keksit, joiksi valikoituivat maapähkinävoikeksit tällä reseptillä. Maapähkinävoi nyt vaan tuntui ajatuksena tosi hyvältä ja lisäksi resepti vaikutti riittävän simppeliltä. Tein itse satsin koko maapähkinävoipurkillisesta (350 grammaa) ja säädin ainesmäärät sen mukaan, mutta laitan tähän kuitenkin nuo selkeämmät määrät reseptin alkulähteestä.

Maapähkinävoikeksit

250 grammaa maapähkinävoita
1,5 desilitraa fariinisokeria
2 desilitraa sokeria
125 grammaa pehmennyttä voita
2 kananmunaa
2,5 desilitraa vehnäjauhoja
0,5 teelusikallista ruokasoodaa
0,25 teelusikallista jauhettua, kuivattua inkivääriä

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Sekoita keskenään vehnäjauhot, ruokasooda ja inkivääri.

Kaavi toiseen kulhoon maapähkinävoi, pehmennyt voi sekä sokeri ja fariinisokeri. Vatkaa vaahdoksi.

Lisää seokseen yksitellen kananmunat ja jatka samalla vatkaamista koko ajan (eli pyydä apukäsiä rikkomaan munat tai jos olet supertaitava, niin ehkä onnistut rikkomaan ne myös itse, minä en ollut).

Sekoita voi-maapähkinävoi-sokeri-munaseokseen jauhoseos.

Pyörittele taikinaseoksesta palloja ja taputtele ne leivinpaperoidulle uunipellille.

Kekseihin voi painaa koristekuvion piparimuoteilla tai vaikka haarukan terällä. Myös koristeet toimivat, pähkinärouhe tai ihan leivonnaiskoristeet ovat kivoja. Kokeilin itse haarukkaa, piparimuotteja ja tähtikoristeita. Tikkujakin tökkäsin muutamaan keksiin, mutta ne eivät erityisen hyvin pysyneet kekseissä paikoillaan.

Paista uunin keskiosassa noin 15 minuuttia.

Anna keksien jäähtyä hieman ennen kuin nostat ne pois pelliltä.

Keksit olivat oikein kivoja, eivät mitenkään överimakeita vaikka sokeria näihin rutkasti laitettiinkin. Ja oli kiva leipoa jotain, kun täällä Helsingin kodissa ei tosiaan sitä uunia ole ollenkaan käytettävissä.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kaalia grilliin

Juhannus, tuo keskikesän juhla, on jo ovella. Pari päivää sitten ei olisi kyllä uskonut, kun saman päivän aikana satoi rakeita, räntää ja ihan rehtiä lunta ja lämpömittarissakin oli huikeat +4 astetta.

Mutta suomalaisethan tunnetusti eivät tämmöisistä seikoista välitä, vaan juhannusta vietetään grillaten ja mökkeillen säästä huolimatta. Tai vaikkei mökillä olisikaan, niin aika monelle se grillaus on kuitenkin ainoa oikea tapa laittaa juhannuksena ruokaa.

Me grillailimme näitä Hannelen blogista bongaamiani ihania kaalikiekkoja parin viikon takaisella mökkireissullamme, ja vaikka tämä oli lisuke, niin suosio oli suurempaa kuin itse pääruokalihalla.

Grillatut kaalikiekot pekonimurulla ja kermaviilikastikkeella

Varhaiskaali
Oliiviöljyä
Suolaa

Pekonia

Kermaviilikastike:
1 purkillinen kermaviiliä
1-2 teelusikallista sinappia
1 teelusikallinen hunajaa (tai sokeria)
1 kynsi valkosipulista
Suolaa, mustapippuria
Sitruunamehua
(Ruohosipulia)

Tee kastike maustumaan.

Kuori ja silppua valkosipulinkynsi pieneksi silpuksi. Silppua myös ruohosipuli, mikäli sinulla on. Meillä unohtui, mutta oli ihan kelpoa ilmankin!

Sekoita kermaviilin joukkoon sinappi, hunaja, puristus tai loraus sitruunamehua, valkosipulisilppu, (ruohosipulisilppu) ja mausteet. Maistele maut kohdilleen ja lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria tai happoa (sitruunamehusta) tai makeutta (hunajasta).

Laita kastike tekeytymään jääkaappiin.

Kuori kaalista uloimmat lehdet pois, mikäli ovat ryöniintyneet. Puolita kaali niin, että molempiin puoliskoihin jää kantaosaa.

Leikkaa kaalista noin sentin paksuisia kiekkoja.

Sivele kaalikiekot oliiviöljyllä ja mausta ripottelemalla pintaan hieman suolaa.

Grillaa kaalikiekkoja grillissä pari minuuttia per puoli.

Voit myös grillata pekonit rapeiksi tai paistaa pannulla, jos grilli on jo tupaten täynnä muuta evästä.

Tarjoile grillatut kaalikiekot pekonimurun ja kermaviilikastikkeen kanssa siltäänsä tai esimerkiksi grillatun lihan lisukkeena. Toimii erittäin hyvin, voin luvata!

Näin ihanaa hellemaisemaa ei liene oikein missään päin Suomea juhannukselle luvassa, mutta nauttikaa olostanne silti! Älkää hukkuko, syökää hyvin, juokaa maltillisesti ja pitäkää huolta rakkaistanne.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Muurinpohjalätyt

Kesä on täällä!

Viikonloppu tuli vietettyä Kainuussa mökkeilemässä vara-aviomiehen perheen mökillä, järven rannalla. Sää oli kuin tilauksesta koko eilisen aivan täydellinen, lämmintä ja pääosin aurinkoista. Laineiden liplattaessa laiturilla hyvässä seurassa pötkötellessä, välillä lasista skumppaa hörpätessä, ei juurikaan kaivannut elämäänsä mitään muuta kuin sen hetken.

Paitsi ehkä vähän muurikkalättyjä.

Ja niitähän tehtiin!

Muurikkalätyt
(noin 12 isoa)

3 kananmunaa
1,5 ruokalusikallista sokeria
0,75 litraa punaista maitoa
Noin 3 ruokalusikallista sulatettua voita
Noin 3,75 desilitraa vehnäjauhoja

Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja vatkaa sitten sekaan sokeri.

Sulata voi.

Sekoita munien ja sokerin joukkoon vähitellen maito, sulatettu voi ja jauhot. Sekoita rakenne paakuttomaksi.

Anna taikinan tekeentyä noin tunnin verran.

Käytä muurikkapannulla runsaasti rasvaa paistamiseen.

Kaada taikinaa ohuelti muurikkaan ja paista letut niin, että reunat ovat rapeita ja pitsimäisiä.

Lätyt voi täyttää mieleisillään täytteillä. Meillä tarjolla oli kermavaahdon lisäksi siivutettua banaania, mansikka-raparperihilloa ja kuningatarhilloa. Letut nautittiin tietysti ulkona terassilla. Maistui ihan kesältä!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Läskisoositreffit Kannaksessa

Hei vaan Helsingistä!

Uusi työ on pitänyt tämän bloggarin varsin kiireisenä, ja väsyneenä. Kokkaus minikokoisessa citykodissa on ollut sarjassa "tuttua, turvallista ja nopeaa", eikä blogia ole muka ehtinyt päivittää. Ja kyllähän te sen tiedätte, että mitä pidempään postausta siirtää, sitä vaikeampaa se muka on? No ainakin nyt tiedätte.

Yksi asia, josta olen ollut hiljaisesti hieman kateellinen Oulussa on ollut ravintola Kannaksen läskisoossimaanantait, jollainen siis on joka kuun ensimmäisenä maanantaina. Asiaan perehdyin jo taannoin Kulinaarimurulan Jaanan avustuksella. Jaana on asiassa ekspertti, hän piti blogissaan jopa kauneuskisat soosseille! Ja soossihan siis on joka kerta erilaista, kuten sen keralla tarjoiltu pottumuussikin. Myös lisukevalikoima on elänyt kuulemma aikojen saatossa.

Toissapäivänä koitti vihdoin se päivä, kun kalenterissani oli merkintä "läskisoossimaanantai Jaanan kanssa".

Tällä kertaa liha oli kastikkeessa melko pieninä sattumina, mutta maku oli kohdillaan niin kastikkeessa kuin muussissakin. Lisukkeena oli kupponen puolukkaa, punajuurta ja suolakurkkuja. 15 euron hintaan kuuluvat myös jälkkäriksi tarjoillut köyhät (vaiko rikkaat?) ritarit, joista en ruokahuumassani tajunnut edes ottaa kuvaa. Mutta uskokaa, että hyviä olivat nekin!

Läskisoossineitsyys siis meni, mutta eipä tainnut jäädä viimeiseksi kerraksi.

Ja sikäli mikäli joku vielä tätä blogiani on jaksanut seurata heikosta päivittämistahdista huolimatta, lupaan edes yrittää parantaa vähän tapojani ja postata sitten vaikka matalan kynnyksen höpötysjuttuja, jos en muuta.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Eka kerta: Porkkanapiirakka

En ymmärrä, miten olen voinut muka välttyä tekemästä porkkanapiirakkaa tai porkkanakakkua aiemmin elämässäni. En ole mitenkään tietoisesti asiaa vältellyt, mutta ei vaan ole tullut tehtyä. Siis sitä perinteistä kuorrutettua versiota, tätä Jasulta bongattua mantelista versiota vain.

Aluksi tarkoituksenani oli testata Tiinan suosittelemaa porkkanakakkua sillä mielellä, että jos se onnistuisi, veisin sitä myös nyt jo ex-työpaikalleni läksiäiskaffeja varten. Sittemmin tajusin, että päällystetyn piirakan kuskaaminen vaatii aika monta rasiaa, koska paloja ei voi pinota päällekkäin ja luovuin ajatuksesta. Niihin kemuihin tein sitten Kanelikarusellista bongaamiani Nigellan suklaabrownieita, jotka unohdin kuvata, kuten arvata kaiken hässäkän keskellä saattaa. Mutta kokeilkaa niitäkin, ovat erinomaisia ja niillä saa työkaverit kyynelten partaalle, eikä pelkästään sen vuoksi, että lähdet pois!

Porkkanakakku
(pellillinen)

Taikina:
6,75 desilitraa hienoksi raastettua porkkanaa
5,25 desilitraa fariinisokeria
3 desilitraa rypsiöljyä
2,25 desilitraa maitoa (tai vettä)
8,25 desilitraa vehnäjauhoja
0,75 desilitraa perunajauhoja (tai maissitärkkelystä)
2,25 teelusikallista ruokasoodaa
2,25 teelusikallista leivinjauhetta
0,75 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen kanelia
(0,5 ruokalusikallista kardemummaa)

Kuorrute:
125 grammaa margariinia
2,5 desilitraa tomusokeria
2,5 teelusikallista vaniljasokeria
Mehut yhdestä sitruunasta
200 grammaa maustamatonta tuorejuustoa

Lämmitä uuni 175-asteiseksi.

Raasta porkkanat ja mittaa ne kulhoon melko tiiviiksi puristettuna.

Sekoita keskenään fariinisokeri, öljy ja maito (tai vesi, jos et halua käyttää maitoa).

Sekoita toisessa astiassa keskenään kuivat ainekset eli vehnä- ja perunajauhot, sooda ja leivinjauhe sekä suola, ja kaneli (ja jos käytät kardemummaakin, niin se myös).

Kaada seuraavaksi öljy-maito-sokeriseos kuivien ainesten joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita lopuksi joukkoon myös porkkanaraaste.

Kaada leivinpaperoidulle reunalliselle uunipellille.

Paista uunin keskitasolla noin 25-30 minuuttia.

Kokeile tikulla kypsyys - taikinaa ei pitäisi tarttua tikkuun kun se on valmista.

Anna pohjan jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Kuorutteen valmistuksessa vatkaa pehmeän margariinin sekaan tomu- ja vaniljasokeri sekä sitruunamehu. Vatkaa lopuksi joukkoon myös tuorejuusto.

Levitä kuorrute tasaisesti pohjan päälle ja leikkaa piirakka annospaloiksi.

Piirakka vain mehevöityy odottelusta, joten valmistus kannattaa ajoittaa edelliseen tai sitä edelliseen päivään, jos mahdollista. Tätä jäi lopulta läksiäisbileistä yli muutama palanen, joten osa työkavereista saikin sitten tuplaherkut, ensin porkkanakakkua ja parin päivän päästä sitten vielä brownieita.

Päivitin tuonne profiiliin paikkakunnaksi Oulun lisäksi Helsingin, sillä sielläpä jatkossa vietän osan ajastani töiden merkeissä. Identiteetti säilyy kuitenkin oululaisena vaikka asuinpaikka vaihtuukin!

Parsapiirakka

Parsakausi on täällä taas! Jee! Nam!

Koska olen tosiaan uuden elämänvaiheen kynnyksellä, piti minun tietysti järjestää Oulun ystäville läksiäiskemut. Vaikken nyt toistaiseksi ihan pysyvästi lähdekään, niin silti. Ja teki mieli tarjoilla parsaa, mutta jotenkin illanistujaisiin kätevässä muodossa. Joten lähdin googlettamaan parsapiirakkareseptejä, ja päädyin toteuttamaan Valion sivuilta löytynyttä.

Parsapiirakka

Taikina:
150 grammaa huoneenlämpöiseksi pehmennyttä voita
5 desilitraa vehnäjauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta
200 grammaa eli yksi purkillinen kermaviiliä

Täyte:
Nippu tuoretta vihreää tankoparsaa
120 grammaa smetanaa
2 kananmunaa
150 grammaa mozzarellajuustoraastetta
0,5 teelusikallista suolaa
0,5 teelusikallista timjamia
2 ruokalusikallista Dijon-sinappia

Valmista taikina nyppimällä pehmeän voin sekaan jauhot ja leivinjauhe. Lisää joukkoon kermaviili ja sekoita tasaiseksi.

Oikaisin tässä kohtaa suhteessa Valion ohjeistukseen ja voitelin suorakaiteen muotoisen piirakkavuoan ja taputtelin taikinan suoraan siihen pohjalle ja reunoille ja nostin koko vuoan sitten jääkaappiin odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Huuhtele parsat ja jos ne tarvitsevat kuorimista, niin kuori nupusta alaspäin varret. Leikkaa varren alaosasta huonoimmaksi mennyt vähän puumainen osa pois.

Sekoita kulhossa kannamunat, smetana, suola, timjami, sinappi ja juustoraaste.

Asettele parsat taikinan päälle piirakkavuokaan.

Kaada päälle smetana-muna-juustoraaste-mausteseos.

Paista uunin keskiosassa noin 20 minuuttia.

Parsapiirakka onnistui kivasti. Mukavamman näköistä olisi tietysti ollut, jos parsat olisivat olleet enemmän esillä, mutta minun piirakkavuoassani näillä mittasuhteilla ne jäivät aika upoksiin.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Dippejä

Olen saattanut joskus ennenkin mainita, että rakastan dippejä. Ihan perusmalliset kermaviilipohjaiset ovat vakkarikamaa, mutta monenlaisia muitakin reseptejä on vuosien varrella tullut kokeiltua. Dipit ovat myös ihan parasta tarjottavaa erilaisissa illanvietoissa.

Tässä postauksessa ajattelin nostaa esille pari dippiä, joita kylläkin on tullut tehtyä jo ajat sitten, mutta joista en ole saanut aikaiseksi mitään kirjoittaa, kun tämä blogi on ollut aivan retuperällä. En uskalla hirveän paljon kiihtyvämpää postaustahtia luvata jatkoonkaan, sillä Peruspöperölässä puhaltavat muutoksen tuulet. Uudet työhaasteet vievät minua kohti pk-seutua, eikä työasunnossani Helsingissä ole järin hulppeat kokkailufasiliteetit. Blogia en kuitenkaan ole kuoppaamassa, mutta työelämä saattaa haitata harrastustoimintaa ajoittain.

Ensimmäinen dippi on peräisin Jamie Oliverin Alastoman kokin paluusta.

Kikhernedippi

1 tölkki kikherneitä
Hyppysellinen juustokuminaa
1-2 pientä, kuivattua chiliä
1-2 kynttä valkosipulia
Mehut yhdestä sitruunasta
Oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria

Soseuta kikherneet kulhossa sauvasekoittimella tai blenderissä. Minulla tahna meinasi jumiutua sauvasekoittimeen, joten lisäsin lorottelemalla näppituntumalla oliiviöljyä sekaan jo tässä vaiheessa. Sen voi lisätä myös myöhemmin, mikäli tarvetta ei vielä tässä vaiheessa ilmene.

Lisää joukkoon juustokuminaa ja murenna sekaan chilit.

Kuori ja silppua valkosipuli(t) pieneksi ja lisää nekin kikherneiden joukkoon.

Purista sekaan sitruunasta mehut ja mausta rouhimalla sekaan suolaa ja mustapippuria myllystä.

Lorota sekaan myös oliiviöljyä itseäsi miellyttävän koostumuksen saavuttamiseksi, ellet lisännyt sitä jo aiemmin kikherneiden muussauvaiheessa.

Sekoita hyvin ja tarjoile!

Toinen dippi, jonka ilosanomaa on pakko jakaa, löytyy Kokkeillaan-blogista. Tämä vaan on ihan älyttömän hyvää!

Sipulijuustodippi

2 isohkoa sipulia
3 ruokalusikallista voita
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
100 grammaa tuorejuustoa
0,5 desilitraa majoneesia
150 grammaa ranskankermaa
Cayennepippuria
Suolaa, mustapippuria

Kuori ja halkaise sipulit. Leikkaa puolikkaista ohuita siivuja.

Kuumenna paistinpannulla voi sekä oliiviöljy. Kuullota sipulisiivuja keskilämmöllä aina välillä sekoitellen.

Mausta sipulit suolalla, mustapippurilla ja ripauksella cayennepippuria.

Paista sipuleita, kunnes ne ovat muuttuneet pehmeiksi ja karamellisoituneet kauniin ruskeiksi.

Maista suolaisuus. Sipulit saavat olla reilusti suolaisia, sillä dipin suolaisuus tulee sipuleista.

Jäähdytä sipulit.

Sekoita kulhossa tuorejuusto, ranskankerma, majoneesi sekä sipulit.

Surauta tahna tasaiseksi dipiksi sauvasekoittimella.

Tarjoile dippi huoneenlämpöisenä. Jääkaappikylmässä se kovettuu eli jos teet dipin etukäteen ja säilytät sitä jääkaapissa, nosta dippi lämpenemään huoneenlämpöön ajoissa ennen tarjoilua.

Bonusdippinä loppuun vielä ystäväpiirissä "dippiasiana" tunnettu yli-iisi dippi: sekoita purkki kaupan valmista salsaa (juu juu, ei pitäisi käyttää valmistuotteita, mutta käytän silti aina välillä!) ja purkki maustamatonta tuorejuustoa, Philadelphiasta tulee paras koostumus.

Dippiasia toimii erinomaisesti ainakin nachojen kaverina!