keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Kevyemmät eväkset kesää odotellessa

Tai tartteeko tuota kauheasti kesää enää odotella, ainakin viime päivinä on alkanut tuntumaan siltä, että kyllä se kesä tänne pohjoiseenkin ihan oikeasti on saapumassa. Ja nyt kun kirjoitan tämän julki, luultavasti heti huomenna taivaalta sataa hilepäällysteisiä mummoja ja jäätikareita.

Kuten jo aiemmassa salaattiaiheisessa postauksessa tuli todettua, kesää kohti mentäessä tekee yhä useammin mieli ravita kupuansa salaattityyppisellä ravintoratkaisulla. Tässä lähiaikoina olen tehnyt taas niin. Eräänä iltana kehittelin lautaselleni salaatin muun muassa cantaloupe-melonista ja vuohenjuustosta, tänään lautaselle päätyi fetajuustoa kavereiden kera.

Kreikkalaishenkinen fetasalaatti

Lehtisalaattia
(Villi) rucolaa
Tuorekurkkua
Cantaloupe-melonia
Pieni punasipuli
Fetajuustoa
Mustia oliiveja

Kastike:
Oliiviöljyä
Sitruunamehua
Mustapippuria
Yrttejä/yrttimaustetta

Huuhtele salaatti ja villirucolat. Revi salaatti suupaloiksi. Levittele lautasellesi peti salaatista ja rucolasta. Pilko kurkku ja cantaloupe ja leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi. Pilko myös fetajuusto, jos se on kiinteä köntti niin kuin minulla. Ja tällä kertaa jopa oli ihan oikeasti fetajuustoa, ainakin paketin mukaan. Ei mitään fetajuustonkaltaista, jota ei oikeasti fetaksi saa kutsua kun on tehty väärässä paikassa.

Asettele lautaselle tekemäsi salaattipedin päälle kurkkupalaset, melonin palaset, fetajuustokuutiot, sipulirenkaat ja oliivit. Laita vielä muutama rucolan lehti päällimmäiseksi, niin tulee nätimpi. Sekoittele kastikkeen ainekset keskenään pienessä kulhossa ja levitä vaikka teelusikalla salaatin päälle.


Molemmissa postauksen salaateissa on nyt tuota cantaloupea, kun ostin sitä aika ison köntsän kaupasta ja yksinhän minä sen saan kuluttaa niin pitihän se syödä pois. Kanssaeläjä kyllä maistoi sitä ja totesi sen olevan yllättävän hyvää. Ehkä kätken sitä siis tulevaisuudessa sellaisiinkin salaatteihin, joita tarjoilen myös kanssaeläjälle enkä pelkästään itselleni.

Vuohenjuustosalaatti

Lehtisalaattia
Cantaloupe-melonia
Tuorekurkkua
Omena
1 siivu täysjyväpaahtoleipää
Muutama siivu vuohenjuustoa
Sitruunamehua

Salaatin päälle:

Loraus oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria myllystä rouhittuna

Laita uuni kuumenemaan vaikka 250 asteeseen. Voit käyttää grillivastusta, mutta ei ole mitenkään pakollista. Kyllä juusto ja paahtoleipä saavat väriä ihan tavallisestikin uunissa käydessään. Laita uuniritilän päälle foliota tai voit käyttää myös leivinpaperoitua uunipeltiä. Leikkaa paahtoleipäviipale neljään osaan ja aseta jokaisen palan päälle siivu vuohenjuustoa. Asettele sitten palaset folioidun uuniritilän päälle ja pistä uuniin mahdollisimman ylhäiselle tasolle ottamaan väriä. Tarkkaile tulosta, tarkoitus olisi että leivät vähän rapsakoituvat ja juusto saa pintaansa rusehtavaa väriä. Käryyttää niitä ei ole tarkoitus (sekin on kokeiltu, kun ei ole muistanut tirkistää uuniin ihan ajoissa). Muutama minuutti siis ehkä arvioisin, että tässä vaiheessa menee. Kun väriä on saatu, voit ottaa leivät ja juustot pois uunista.

Sillä aikaa kun leivät ovat uunissa tai sen jälkeen kun olet ne jo pois ottanut, ala valmistelemaan salaattia. Huuhtele salaatinlehdet ja revi ne lautaselle. Kuori omena ja lohko meloni irti kuorestaan. Pilko kurkku paloiksi, samoin meloni ja omena. Asettele kurkku-, meloni- ja omenapalaset salaattipedille ja roiskauta päälle hieman sitruunamehua (lähinnä etteivät omenat tummuisi). Asettele sitten hieman jäähtyneet paahtoleipäpalaset juustoineen salaatin päälle ja lorauta halutessasi vielä joukkoon hieman oliiviöljyä ja rouhaise suolaa ja pippuria myllystä koko komeuden päälle viimeiseksi.



Piti testata millaisia kuvia parvekkeen pöydällä luonnonvalossa saa otettua ja ihan kivastihan tuo onnistui. Muutenkin salaatissa on mielestäni jotenkin iloisen kesäinen olemus. Ja makukin kyllä oli varsin kohdallaan! Tämä vuohenjuustosalaatti onkin yksi lempisalaateistani ja teen sitä vuodenajasta riippumatta. Vain paahtoleivän ja juuston alle päätyvät ainekset vaihtelevat hieman ajankohdan mukaan. Tämän kanssa kun ei tarvitse edes erikseen leipää, se tulee kätevästi tuossa mukana :)


Ja viime viikolla tuli korkattua mansikkakausikin. En yksinkertaisesti voinut vastustaa, kun näin kaupassa pienen rasiallisen ahvenanmaalaisia mansikoita. Maksoivat aivan tolkuttomasti, mutta kyllä ne maistuivatkin sitten niin hyviltä talven pakastemansikkakauden jälkeen. Mansikat pääsivät jäätelöannokseen, jossa pohjalla oli vaniljajätskiä, sitten mansikkalohkoja ja kermavaahtoa, joka oli maustettu sokerilla ja vaniljasokerilla. Omaani lorautin vielä kuvauksen jälkeen hieman suklaakastiketta. Ihanaa, kun kohta mansikoita taas saa eivätkä enää maksa aivan maltaita!

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Perinteistä paistia ja pottumuussia

Meillä tykätään uunissa pitkään muhitelluista lihapadoista, niin kuin nyt vaikka karjalanpaistista. Mutta harmi kyllä, että harvemmin on aikaa usean tunnin uunitukseen, vaan yleensä ruoan pitäisi valmistua kuitenkin suhteellisen nopsakkaaseen tahtiin. Pyhäpäivät, joille ei ole paljon pakollista toimintaa etukäteen suunniteltuna, toimivat sitten oivallisina hetkinä pidempää hauduttelua vaativien sapuskoiden kokkailuun.

Helatorstaina, kun kanssaeläjä lähti töihin (asunnonostajalla kun on kaikenlaista hoidettavaa, jolloin työpäivät jäävät vajaiksi tunneiltaan kun saa ravata keskellä päivää hoitelemassa ties mitä pankki- ja muita tärkeitä asioita), päätin minäkin olla edes jotenkin hyödyksi kotosalla. Siivoilin ja päätin pistää karjalanpaistin muhimaan, jotta raskaan työn raataja saa apetta pöytään, jahka töistä palajaa. No okei, nörttinä työskentelevän työ ei ehkä ole fyysisesti maailman raskainta, mutta maistuu se ruoka silti työpäivän jälkeen!

Karjalanpaisti höystettynä hirvellä
(nelisen annosta)

Paketillinen karjalanpaistilihoja (siis vajaa kilo, mitä ne kaupan paketit nyt on)
Pieni köntsä kypsäksi keitettyä hirvenlihaa (ehkä noin 200 grammaa)
Pari sipulia
Pari porkkanaa
Vettä
Suolaa
Kokonaisia musta- ja maustepippureita
Jokunen laakerinlehti
(Muita mausteita, esim. rosmariini)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Lohko sipulit muutamaan kappaleeseen, ihan ronskeja lohkoja saa olla, ei silppua. Leikkele myös porkkanat ihan ronskeiksi paloiksi, jotta saat ne helposti ongittua liemestä omalle lautasellesi eivätkä hajoa atomeiksi pitkässä uunituksessa, jos kanssaeläjäsi on porkkanarajoitteinen, niin kuin meillä. Että porkkanaa saa olla, kunhan niitä ei tartte syödä. Ja paloittele myös hirvi suupalasiksi, jos sellaista nyt sattuu olemaan. Meillä oli pakastimessa köntsä talvella keitellyn hirvenlihasopan teosta ylijäänyttä kypsäksi keitettyä hirveä, jota tässä hyödynsin.

Lado uunin kestävään pataan karjalanpaistilihaa, hirvenlihaa, porkkanalohkoja ja sipulilohkoja kerroksittain. Heittele aina väliin ihan runsaasti suolaa, pippureita sekä pari laakerinlehteä per kerros. Voit myös ripotella sekaan esimerkiksi rosmariinia, tai muuta pataan sopivaa maustetta. Lopuksi kaada pataan vettä. Vettä olisi hyvä olla sen verran etteivät lihat aivan peity. Ei kiehu täten yli ja nestettähän voi hauduttelun edetessä toki lisätä, jos alkaa liian kuivakkaan näköiseksi käymään.

Pistä pata ilman kantta uuniin saamaan pintaansa väriä siihen 225 asteeseen. Kun väriä on saatu, laske uunin lämpötila noin 150 asteeseen ja laita pataan kansi. Anna muhitella alhaisessa lämmössä ainakin kolmisen tuntia. Mutta pidempään saa viihtyä ihan rauhassa, hyvä tulee silti. Meillä taisi tällä kertaa kokonaisaika uunissa olla jopa jotain viitisen tuntia ja muhevaa oli!



Meillä uunipatojen tekoon käytetään Sievin Saven savipataa, jonka anopintekele antoi taannoin joululahjaksi. Aivan mainio lahja onkin ollut!

Karjalanpaistin kaveriksi lautaselle päätyy meillä oikeastaan poikkeuksetta pottumuusia ja mieluiten puikulapotuista valmistettuna.

Puikulamuusi
(nelisen annosta)

Vajaa kilo puikulapottuja
Maitoa
Oivariinia tai voita
Suolaa

Kuori perunat. Keitä hyvin kypsiksi. Ota esiin vatkain tai muu väline, millä saat perunat survottua/sekoitettua muusiksi. Riko vatkailemella perunoiden rakennetta ja kaada sekaan loraus maitoa ja muutama nokare oivariinia tai voita. Jatka sekoittamista. Lisää maitoa sen verran, että saat omalle maullesi mieluisen koostumuksen. Lisää myös muusiin suolaa makusi mukaan. Meillä tykätään suhteellisen kiinteästä muusista, ihan lötkyrä muusi ei oikeen maistu. Juhlapäivinä muusi tehdään voihin, muulloin käytetään ihan rasvatonta maitoa ja oivariinia.



Kuten porkkanoista voi päätellä, kuva on napsaistu meikäläisen lautaselta. Hyvin maistui kuitenkin meille molemmille. Perinteisiä ruokia olisi hyvä muistaa kokkailla useamminkin. Sitä vaan niin helposti lähtee aina pastalinjalle tai jollekin muulle ei-alunperin-kovin-suomalaiselle.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Plagiaattipastaa

Söin tuossa taannoin Rossossa niin hyvää pastaa, että aivan yllätyin. Rossosta kun aiemmin ei mitään maailmaamullistavia makuelämyksiä yleensä ole saanut, jos ei nyt mitenkään erityisen pahaakaan. Mutta sillä kertaa valikoin listasta vuohenjuustopastaa, jonka kaverina pastassa hengailivat muun muassa artisokka, pinjansiemenet sekä aurinkokuivattu tomaatti. Ja hitsi kön se pasta nyt vaan jymähtikin suoraan makuhermoon aika miellyttävällä tavalla. Oli aivan pakko yrittää jäljitellä moista kotikeittiössäkin. Aivan vastaavaan lopputulokseen en päässyt, mutta maukasta tästäkin tuli.

Rossolaista vuohenjuustopastaa
(2-4 annosta, nälkäisyydestä riippuen)

(Luomu) täysjyväspagettia

(Luomu) pinjansiemeniä
Vuohenjuustoa
Hyvää tomaattimurskaa
Pari valkosipulinkynttä
Latva-artisokkaa (säilykeversioita purkillinen)
Aurinkokuivattuja tomaatteja (noin puolet pienestä säilykepurkista)

Sokeria, suolaa, pippuria, basilikaa

Silppua valkosipuli. Palastele aurinkokuivatut tomaatit pienemmäksi. Jos vuohenjuusto on tankona, eikä valmiina siivuina, niin kuin meillä tällä kertaa oli, niin leikkele juustosta sopivan kokoisia siivuja muutama kappale. Ravintolassa tässä oli isosta pötköstä leikattu yksi iso siivu, mutta minulla oli nyt pienempiä pari siivua per annos.

Laita pastavesi, jossa muassa suolaa ja loraus öljyä, kiehumaan. Keitä pastat makuusi sopivaan napakkuusasteeseen ja yritä ajoittaa pastat samaan vaiheeseen kastikkeen kanssa.

Aseta pannu/kattila/kasari kuumenemaan. Nakkaa pannulle pieni kourallinen pinjansiemeniä paahtumaan. Kun ovat saaneet hieman väriä, siirrä sivuun odottamaan. Siirrä seuraavaksi pannulle vuohenjuustosiipaleet ja koeta paahtaa niihin nätti rusehtava pinta. Minun nätti rusehtava pinta irtosi juustosta ja juusto jäi valkoiseksi. Noh, ei se onneksi makua pilannut.

Lorauta pannulle vaikkapa aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä ja kuullota siinä valkosipulia hetkinen. Lisää sitten sekaan sekä aurinkokuivatut tomaatit että latva-artisokat. Sekoittele tovi ja humpsauta perään purkillinen tomaattimurskaa. Mausta vajaalla teelusikallisella sokeria ja rouhimalla myllystä perään sopivasti mustapippuria ja suolaa. Heitä sekaan myös yrttejä, minä pistin tällä kertaa kuivattua basilikaa ja taisi sinne vähän oreganoakin mennä. Anna muhitella siiheksi, että pastat alkavat olla kypsiä ja lisää joukkoon pinjansiemet sekä kastikkeen päälle vuohenjuustopalat, että ehtivät vielä hieman lämmetä. Kauho sitten kastiketta pastan sekaan ja asettele juustot päällimmäiseksi. Nauti vaikkapa hyvän täysjyväleipäsen kanssa.


Tältä se näytti pannulla ennen pastan sekaan kauhomista.



Ja tältä se näytti sitten lautasella pastan kaverina. Ei musta taitais koskaan ravintolakokkia tulla, sen verran heikoissa kantimissa on tämä ruoan nätisti lautaselle asettelu. Onneksi kuitenkin yleensä maistuu paremmalta kuin näyttää :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Paikallisruokablogistien kokoontumisajot

Pastanjauhajien kokoonkutsumana meillä oli täällä Oulussa eilen paikallisten ruokablogien kokoontumisajot. Tarkoitus tokikaan ei ollut olla vain oululaisten miitinki, mutta kuten yleensä käy, matka Ouluun etelämmästä lienee pidempi kuin Oulusta etelään, eikä tällä kertaa saatu mukaan vahvistuksia kauempaa. Porukka oli pieni, mutta meno sitäkin hilpeämpää ja välittömämpää. Harvoin tulee ihmisten kanssa ensimmäisestä lauseesta niin hyvin juttuun kuin eilen tapahtui.

Pastanjauhajien ihanille Rosmariinille ja Pippurimyllylle kuuluvat tietysti ensisijaiset kiitokset ihan jo senkin puolesta, että he ystävällisesti tarjosivat puitteet tapaamiselle kotonaan. Ja kun vielä oikeen kotiovelta haettiin ja autolla ystävällisesti kuljetettiin perille, ettei tarvinut seikkailla bussissa sapuskoiden kanssa, niin eipä ole kyllä palvelusta valittamista!

Miitingissä läsnä olivat itseni ja jauhajien lisäksi myös kakkutaituri Patavahti Pata & Kattila -blogista sekä ihanat Vegemisiän tytöt. Lisäksi paikalla oli pari paikallisvahvistusta Pastanjauhajien lähipiiristä, mutta blogosfäärin ulkopuolelta.

Kun ruokabloggaajat kokoontuvat, arvata saattaa ettei ruoasta ole pulaa ja laatu on kohdallaan. Nyyttärihenkisesti paikalle tuotiin kukin jotain ja grilli oli kuumana. Kuvallista antia varmaankin saadaan esille jossakin vaiheessa Pastanjauhajien suunnalta, itse kun en omalla rupukamerallani edes viitsinyt ruveta mitään räpsimään.

Tarjolla oli kuitenkin muun muassa:

Järjettömän hyvää puolukka-ruisleipää
Kauppahallin valikoimista Pastanjauhajien toimesta hankittua tervaleipää
Tomaatti-mozzarellasalaattia
Salaattia, jossa oli ainakin melonia, päärynää, juustoja ja pähkinöitä
Italialaista perunasalaattia uusista perunoista
Seitan-pihvejä grilliin
Marinoituja kanantissejä
Dramaattisia täytettyjä tomaatteja
Fetatahnaa leiville ja grillatuille pihveille
Vartaita
Lammaspullia
Upea täytekakku
Supersööttejä macaroneja

Lisäksi vielä juustoja, dippailtavia kasviksia ja useammanlaista viiniä. Toivottavasti en unohtanut listasta mitään, mutta herkkuja oli niin valtavasti että piti oikein keskittyä muistelemaan mitä kaikkea tulikaan maisteltua eilen!

Järjestin pienen draamanumeronkin kokkailun ohessa. Silppusin sipulia ja juttelin samalla tomaattien täytteiden silppuamisessa auttaneen Pippurimyllyn kanssa. Siinäpä sitten huolimattomasti leikkasin myös palasen peukalostani. Onneksi veri ei tirskahtanut sipuleille asti, tai olisi saattanut tomaatit jäädä Vegemisiän tytöiltä syömättä :) kokkailuhetken keskeytti siis pieni ensiaputauko, kun Pippurimylly ja hänen ystävänsä kiltisti putsasivat ja paikkasivat meikäläisen sormea. Kokkaus jatkui tauon jälkeen näppärän hygieenisesti pakastepussi toisessa kädessä laastaroinnin suojana!

Ajattelin päästä helpolla ja yhdistää blogimiittitarjoilut sekä Pastanjauhajien vetämän toukokuun ruokahaasteen, jonka aiheenahan on piknikeväs tahi eväsretkelle helposti mukaan pakattava ape.

Peruspöperölä osallistuu siis toukokuun ruokahaasteeseen fetatahnalla. Italialaista pottusalaattiakin oli tarjolla ja sen reseptin tähän lykkäsin, mutta koska haasteruoan kai kuitenkin täytyy olla vain yksittäinen sapuska, niin olkoon nyt sitten tuo fetatahna. Ketsuppilassa kun jo osallistuttiin yhdenlaisella perunasalaatilla.

Italialaiseen perunasalaattiin otin suuntimia Keski-Suomalaisen nettisivuilta löytyneestä ohjeesta. Fetatahnan ohje taas on tarttunut mukaan painonhallintahommista tutusta maksullisesta nettipalvelusta, joten suoraan sinne ei kykene linkittämään.

Fetatahna
(noin kuusi annosta)

200 grammaa fetajuustoa
2 valkosipulin kynttä
4 ruokalusikallista maitoa
2 teelusikallista oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa silputtuna
Mustapippuria myllystä

Murenna feta kulhossa esimerkiksi haarukan avulla murusiksi. Purista sekaan valkosipulit. Lisää joukkoon maitoa niin että seoksen koostumuksesta tulee tahnamaista. Lorauta perään oliiviöljy. Lisää vielä basilikasilppu ja rouhi sekaan mustapippuria ja sekoittele ainekset kunnolla sekaisin. Nauti fetatahnaa esimerkiksi grillatun/paistetun lihan päällä. Testattu kanalla, naudan ulkofileellä ja seitan-pihvillä ja kaikkien kanssa maistui :) piknikille tämä sopii siten, että tämä on myös äärimmäisen hyvää esimerkiksi patongin päällysteenä. Eli patonkia ja tätä kun nappaa mukaan piknikille, niin eipä edes välttämättä paljon muuta tarvitse!



Italialainen perunasalaatti


Noin 500 grammaa uusia perunoita
1 punasipuli
Pieni purkillinen kaprista
2 ruokalusikallista valkoista balsamicoa
Jotain tuoretta yrttiä silputtuna (minulla oli basilikaa, mutta esimerkiksi sileälehtinen persilja tai oregano käyvät myös)
0,75 desilitraa oliiviöljyä
Suolaa, pippuria
(Keitettyjä kananmunia)

Jos haluat käyttää kananmunia, niin keitä ne tässä vaiheessa koviksi. Puhdista perunat ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi. Älä anna perunoiden kiehua liian pehmeiksi, jotteivat ne hajoa kun pilkot ne salaattiin.

Anna perunoiden jäähtyä hetkisen ja leikkaa ne sitten suupaloiksi. Lisää perunoiden joukkoon balsamico (tai jos olet pihi niin kuin minä, etkä raski ostaa balsamicoa pelkästään tätä varten, lorauta joukkoon esimerkiksi jotain hedelmäistä viinietikkaa ja/tai mehua. Minä lorautin omenaviinietikkaa ja sitruunamehua). Lisää joukkoon hieman suolaa, pieneksi silputtu punasipuli sekä kaprikset. Lisää myös silputtu yrtti/yrtit. Kaada lopuksi koko komeuden päälle oliiviöljyä ja sekoita hyvin, mutta varovasti. Anna salaatin marinoitua ennen tarjoilua ja lisää kananmunat lohkottuina salaatin päälle vasta tarjoiluvaiheessa.



Meikäläisen versiosta jäivät munat nyt pois, koska en jaksanut ruveta kuljettelemaan keitettyjä munia mukanani että olisin ne tähän laittanut ennen tarjoilua sitten mukaan. Mielestäni tämä ei kyllä niitä munia edes kaivannut, ainakin grillailujen lisäkkeenä tämä toimi ihan hyvin näinkin. Ja epäilemättä myös pikniktarkoituksessa on munat parempi unohtaa, eivät tykkää erityisen paljon lämpimässä oleskelusta kuitenkaan ne. Eli munaton salaatti kulhoon ja pikniköimään!

Lopuksi täytyy vielä kiittää Patavahtia erityisen hienosta täytekakusta, se oli tosi hieno ja maukas, vaikka oma kriittinen silmäsi muka jotain virheitä koristeluista löysikin! Ja onnistuivathan ne macaronitkin viimein! Oli hauska törmätä niin monen vuoden jälkeen ja todeta taas kerran tämänkin kaupungin pienuus :) Harmi, että jouduit lähtemään porukasta jo aiemmin muihin rientoihin.

Vegemisiän molemmat osapuolet olivat aivan ihanan valloittavia ja erityisen hauskaa oli kuunnella Nuoren Naisen juttuja isästään. Mieletön ruokalapsuus! Myös Vegemisiän Kaveri oli valloittava eikä sosiaalisia suodattimia ei taidettu tällä kertaa tarvia :)

Pastanjauhajien vieraanvaraisuudesta täytyy vielä kerran erityisesti kiittää, vaikkakin niissä Pippurimyllyn tehtailemissa mojitoissa taisi olla jotakin ajantajun vievää salaista ainesosaa, kun se ilta niin nopeasti vierähti aamuksi. Oli aivan vallattoman hauskaa istua yötä teidän kanssanne, kiitos ja anteeksi!

Summa summarum: ensikosketus kanssaruokabloggaajiin oli erityisen positiivinen kokemus ja tämä täytyy kokea uudestaan, toivottavasti mahdollisimman pian! Lupaan kutsua teitä kokkailemaan ja istumaan iltaa uuteen tilavaan keittiööni, jahka saamme omaan kotiin muutettua.

Peruspöperölä nimittäin mitä todennäköisimmin siirtyy kesän aikana vuokrakeittiöstä ikiomaan keittiöön kokkailemaan. Minun ja kanssaeläjän lainaehdollinen asuntotarjous kun hyväksyttiin perjantaina ja pankkirumban selvittyä diilin pitäisi konkretisoitua. Tällaisella uutisella aloitettu viikonloppu ja koko päivän, illan ja yön kestänyt maku- ja nauruhermojen vaaliminen lauantaina teki tästä viikonlopusta aivan erityisen mieleenpainuvan. Nyt voin onnellisena turvautua noutoruokaan ja käyttää sunnuntain aivan levon kannalta.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Salaattia kanasta ja mozzarellasta

Kesän lähestyessä alkaa yhä useammin tehdä mieli salaattia. Salaattihan on kyllä siitä kiva ruoka, että sitä voi varioida niin helposti ja niin monilla tavoilla. Tämä salaatti syntyi viikolla kun olin vain keräillyt kaupasta mukaan kaikkea mitä sattui mieli tekemään ja lisäksi salaattia täydensi jääkaappiin vappukokkailuista ylijäänyt mozzarellapallo sekä pinjansiemenpussin jämät.

Kanamozzarellapersikkasalaatti pinjansiemenillä

Salaattia
Tuorekurkkua
Persikan puolikkaita tölkistä
Mozzarellaa
Kanan rintafilettä
Pinjansiemeniä

Paahda pinjansiemeniä kuivalla kuumalla pannulla kunnes ottavat vähän väriä. Siirrä siemenet syrjään odottelemaan. Lorauta pannulle tilkkanen öljyä ja paista kanan rintafile siinä kypsäksi, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä kana jäähtymään. Revi lautaselle salaattia pohjaksi ja pilko sekaan tuorekurkkua. Ota tölkistä (minulla oli mehussa säilöttyjä, ei sokeriliemessä) pari persikan puolikasta ja pilko nekin sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja laita salaatin ja kurkun kaveriksi lautaselle. Lisää sitten mozzarellapalaset. Pilko jäähtynyt kana myös suupaloiksi ja asettele salaatin päälle. Lopuksi ripottele päälle paahdetut pinjansiemenet. Jos kaipaat kastiketta, lorauta sekaan vielä hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua ja rouhaise perään vielä hieman mustapippuria myllystä. Mutusta sellaisenaan tahi hyvän tuoreen leivän kanssa ja tule kylläiseksi.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Vappueväät

Vapun viettoon päätin tehdä sapuskoita, jotka voi halutessaan ottaa mukaan piknikille, mutta ovat myös hyviä kotona syödessä ja odottavat jääkaapissa nälkäistä vappujuhlijaa. Perinteinen vappueväshän on tietysti perunasalaatti ja tällä kertaa tein sen yhdellä Hesarin Ruoka-sivujen ohjeista.

Pottusalaatti

6 isoa perunaa kuorineen keitettynä
1 tölkillinen ranskankermaa
Muutama kevätsipulin varsi
2 ja puoli teelusikallista piparjuuritahnaa
1 ja puoli teelusikallista sinappia
Suolaa ja mustapippuria

Kuori keitetyt ja jäähdytetyt perunat ja pilko reilun kokoisiksi paloiksi. Huuhtele kevätsipulit ja leikkaa ne muutaman millin levyisiksi renkaiksi. Sipulia tulisi olla noin puolitoista desiä. Yhdistä perunalohkot ja sipulisilppu.

Sekoita ranskankerman sekaan piparjuuritahna ja sinappi. Mausta ranskankermaseos suolalla ja mustapippurilla.

Lusikoi ranskankermaseos perunasipuliseoksen joukkoon ja sekoita varovasti, etteivät perunalohkot muussaannu. Anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia.



Perunasalaatista tuli aika mieto, mutta hyvänmakuinen. Toimi mukavasti lisukkeena aurajuustoisille lihapullille sekä kalkkunanakeille, joita myöskin tänä vappuna nautittiin.

Tein myös pikkupizzoja, jotka lopulta eivät ihan hirveän pieniä olleetkaan. Mutta kuitenkin helpommin käsiteltäviä kuin pizzapellillisestä leikatut palaset olisivat olleet. Pizzataikina syntyi jälleen laiskalla kokilla ihan vaan valmiista pizzajauhoista, hiivasta ja vedestä.



Täytteiksi näihin pikkupizzoihin löysivät tiensä kylmäsavuporo, aurajuusto ja punasipuli. Jostain syystä mulla oli jo tovin tehnyt mieli poropizzaa ja nytpä sen sain toteutettua. Kylmäsavupororouhe olisi varmasti ollut tähän tarkoitukseen kätevämpää, mutta se oli Stockalta loppu, joten käytin näissä sitten ihan sellaista leivänpäälliseksi tarkoitettua leikkelettä. Poron, punasipulin ja auran yhdistelmä toimi kyllä minun makuuni todella hyvin!



Toiseen pikkupizzasettiin laitoin jauhelihaa, jonka olin paistanut sipulin kanssa pannulla ja maustanut muun muassa tabascolla. Jauhelihan kaveriksi pääsi mozzarellaa ja kikkusuikaleita. Hyviä olivat nämäkin, mutta poropizzat olivat kyllä enemmän suosikkejani.

Aurajuustoiset lihapullat

400 grammaa naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
1 kananmuna
0,5 desilitraa korppujauhoja
1 desilitra maitoa
Noin 100 grammaa aurajuustoa muruina
Mausteita (suola, pippuri, paprikajauhe tms.)

Sekoita maito ja korppujauho ja jätä seos turpoamaan vaikkapa 10 minuutiksi. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Silppua sipuli pieneksi silpuksi (ja jos haluat, voit pehmentää sipulisilpun kuullottamalla sitä paistinpannussa). Sekoita jauhelihan joukkoon maitokorppujauhoseos, muna, sipulisilppu ja auramurut ja mausta haluamillasi mausteilla. Suolaa ei kauheasti tarvitse, kun aurassa sitä on reippaasti. Mössää jauhelihaseos lihapullataikinaksi. Pyörittele taikinasta palleroita leivinpaperoidulle uunipellille. Lykkää pullat uuniin keskitasolle paistumaan noin 15 minuutiksi.



Aurajuusto toi kivasti vaihtelua perinteisiin lihapulliin. Nämä toimivat hyvin piknikillä naposteltuina sekä kotona tosiaan pottusalaatin kanssa nautittuna. Täytyy tehdä toistekin. Lihapullaohje on sovellus Paras keittokirja no 6 -kirjan lihapullat kermakastikkeessa -ohjeesta. Paras keittokirja -sarja oli taannoin myynnissä yhdellä eurolla kappale Prismoissa ja S-marketeissa ja minulla on sarjasta pari kirjaa, kun äitini ne oli ostanut ja lahjoitti käyttööni. Numero kuutonen sarjasta kulkee teemalla "Juureksia. Kahvia. Keittoja." Lihapullat nyt eivät kyllä ole mitään näistä, mutta ihan hyvä perusohje kuitenkin, jota olen käyttänyt usein lihapullia tehdessäni. Kermakastikeohjetta en ole vielä koskaan testannut. Olen muutellut ohjeen raaka-ainemääriä ja tällä kertaa lisäsin siis joukkoon tuon auran.