maanantai 27. kesäkuuta 2016

Saarirentoilua, osa 1: Koh Phangan

Kuten edellisen postauksen lopussa sanoin, Bangkokista matkasimme yöjunalla Surat Thaniin. Surat Thanin juna-asemalta busseilimme (tunnin verran) satamaan, josta vielä matkasimme laivalla pari tuntia saarelle. Koh Phanganin satamassa meitä odotteli majapaikkamme kuski. Kun kerran ilmaista pick-up-servicea tarjotaan, niin kyllähän me se hyödynnetään! Tällä kertaa kyltissä luki ihan vaan Virpi. On nimittäin aiemmin nähty kaikenlaisia nimivariaatioita, kun luonnollisesti muissa maissa ei ehkä ole ihan niin selvää, mikä nimistä on etunimi ja mikä sukunimi.

Matka majapaikkaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päähän Thong Salan satamasta jatkui siis perälavalla. Koh Phanganin saarella tuo on yleinen tapa liikkua, lava-autojen takalavat ovat ihmistenkin kuljetusta varten. Taksit ovat samaa sarjaa!

Majailimme aluksi Koh Phanganilla Chaophaon rannalla. Liljen suosituksesta olimme valikoineet alueeksi tuon puolen saaresta ja Seaflower Bungalows sattui olemaan meidän tarpeisiimme sopivin vaihtoehto, kun kuumeisesti pläräsin TripAdvisoria, Booking.comia ja Agodaa.

Chaophao oli ainakin näin ei-ihan-kuumimpaan-sesonkiaikaan hyvin rauhallista aluetta. Välillä tuli olo kuin koko ranta olisi ollut vain meitä varten ja ainakaan möliseviä kännilaumoja ei näkynyt. Myöskin paikalla olleet lapsiperheet olivat hyvinkäyttäytyviä ja suloisia, eivät rasittavia.

Bungalowimme sisälsi ison sängyn, ilmastoinnin, puoliksi ulkona olleen kylppärin ja terassin riippumatolla ja parilla tuolilla. Terassin katos suojasi aika hyvin myös sateella, joten riippiksessä saattoi chillata säällä kuin säällä. Bungalowin hinta oli himpan yli 900 bahtia yö. Olisi varmaan ollut tinkivaraa vähän, kun resortti ei ollut mitenkään ääriään myöden täynnä (vaikka jengiä tuli ja meni kyllä joka päivä), mutta oltiin suht tyytyväisiä hintaan eikä jaksettu vaivautua.

Paikassa on ravintola, joka tarjoaa ruokaa laidasta laitaan kohtuullisin hinnoin. Ostokset kirjataan huonekirjaan, joten käteistä ei tarvitse kuljettaa koko ajan mukana (kiva juttu etenkin jos rannalla ollessaan haluaa poiketa vain nappaamaan vaikka jotain vilvoittavaa juotavaa). Laskun voi maksaa aina kun haluaa toki, eli kaikkea ei tarvitse jättää viimeiseen päivään.


Aamiaiset syötiin joka päivä omassa raflassa ja iltaruokaakin aika usein. Ylempänä erään aamun lättyaamiainen hedelmillä ja lattella ja alemmassa (huonossa valossa) otettu kuva iltaruoaksi eräänä iltana syömästäni stir fried noodles with tofu -annoksesta. Tuo nuudelitofuhässäkkä oli niin hyvää, että olisin varmaan voinut syödä sitä viikon putkeen!

Kasvisruoka ylipäänsä on kyllä täällä hirmuisen hyvää, joten aika usein on tullut syötyä vegeä lihan sijasta ja hyvä niin.

Sää oli jokseenkin pilvinen iltaisin ja usein myös satoi illemmalla, joten kunnon auringonlaskuja emme ole vielä nähneet. Kyllä nämä puolittaisetkin pilvien raosta katseltuna silti aika kauniita ovat.

Seaflowerissa on myös Heaven-niminen rantsubaari, jossa happy hour -mojito kustansi 120 bahtia. Mikäs sitä oli siemaillessa ja merelle katsellessa. Heavenissa on kauniilla säällä iltaisin 19-21 myös merenelävä bbq. Testasimme sitä viimeisenä iltanamme. Tarjonta vaihtelee päivän annin mukaan ja hinnat myös, mutta testi-iltana tiikeriravut kustansivat 120 bahtia kappale ja jokin paikallinen kokonainen fisu 350 bahtia. Vähemmän merenelävien ystävänä pidin kuitenkin (ja tunsin itseni juntiksi!) enemmän grillatusta perunastani jonkin maukkaan mausteöljyn/voin saattelemana.

Minkäs sitä kirjastoihminen itselleen mahtaa...
...tosin siis kyseessä oli Liljen suosittelema Art Cafe, jossa on kahvilassa käytettäväksi tarkoitettu pieni kirjasto myös. Kävimme kahvittelemassa eräänä päivänä. Oma valintani kohdistui jääcappucinoon ja vegaaniseen suklaakakkuun.

Sää on tähän aikaan vuodesta vaihteleva. Lämmintä piisaa mutta sateet tulevat ja menevät eikä ennusteisiin juuri käy luottaminen, kun tilanteet vaihtelevat niin nopeasti ja sääilmiöt ovat kovinkin paikallisia. Nopeasti opimme, että kun tuuli yltyy äkisti, tulee vettä hyvin pian ja paljon. Noin viisi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen vettä tuli kuin saavista kaatamalla!

Myös juhannusaattona oli tuttavallisen sateinen sää. Onneksi siideri oli kylmää! Tässä yksi tähän astisen reissun iloisimmista yllätyksistä - thaimaalainen kuiva omenasiideri! Joka on hyvää! Moose oli suomalaiselle ja siiderinystävälle tosiaan iloinen yllätys. Maku muistutti aika paljon Magnersin tyyppistä omppusiideriä, joten kelpasi minulle paremmin kuin hyvin. En ole vielä törmännyt tähän muualla kuin Seaflowerin rantabaarissa, mutta pidän silmät auki siiderin toivossa jatkossakin. Moosea valmistaman Siam Wineryn jalo tarkoitus on luoda Thaimaahan viinikulttuuria. Toivon yritykselle kaikkea hyvää!

Vaikka lähes joka päivä satoi vettä, ei niillä sademäärillä vielä ole suurtakaan merkitystä. Vuokrattuamme mopon, ajelimme eräänä päivänä katsomaan yhtä saaren vesiputouksista - jossa kasvoi puskaa siinä uomassa, missä olisi pitänyt virrata vettä. Sama kohtalo on kuulemma muissakin saaren vesiputouksissa, joten emme vaivaantuneet edes käymään muilla.

Niin se mopoilu. Se on paras tapa liikkua omin päin saarella. Toki vain jos pää kestää liikennettä ja uskallus riittää. Itse en mopon ohjaksiin olisi uskaltanut, mutta kyytiläisenä oli mukava olla. Joskin huonokuntoisimmilla tienpätkillä vähän meinasi pelottaa. Skootterin vuorokausivuokra oli 200 bahtia ja lisäksi 40 bahtia sijoitettiin pullolliseen gasoliinia. Kahdelle jaettuna ei siis paljon mitään euroissa siitä ilosta, että pääsimme muuallekin kuin ihan kävelymatkan päähän.


Yhtenä päivänä mopoilimme Koh Phanganin "pääkaupunkiin" Thong Salaan. Saarellahan asuu siis vakituisemmin kymmenisen tuhatta asukasta, joista pääosa Thong Salan kaupungissa. Ei siis suuri kaupunki millään mittapuulla. Kävimme täyttämässä mahamme Pantip Marketissa, jossa on useita eri ruokakojuja, joista valikoida mieleistään evästä. Kuvassa näkyvästä mehukojusta nappasimme ruoan jälkeen mukaan mehut ja kävelimme hieman ympäriinsä ennen paluuta resorttiin.

Thairuoka on paitsi edullista niin myös superhyvää. Yhtään pahaa annosta en ole vielä syönyt koko reissulla. Tällä kertaa valikoin jo ennen reissua himoitsemani kanasatayvartaat ja tulisen mangosalaatin. Satay-kastike on vaan niin superherkkua, tekisi mieli aina nuolla kastikekuppi viimeistä kastiketippaa myöden.

Myös kookos on ihan mahtava juttu. Tuore kookos virkistää kivasti kuumana päivänä ja kuuman päivän iltana sen voi tilata terästettynä versiona. Ylläoleva reissutoverin iltakookos sisälsi kookosveden lisäksi mös rommia.

Eräänä sateisena iltana lähdimme köpöstelemään majapaikasta edes vähän edemmäs syömään. Kävimme tsekkaamassa ensin yhden meille suositellun ravintolan, mutta koska heitä ei kiinnostanut palvella meitä laisinkaan, vaihdoimme paikkaa ja päädyimme myös suosituksia saaneeseen Mama Pooh'siin.

Ravintolan miljöö ei ehkä houkuttele suuremmin istahtamaan. Kuten reissukaveri totesi, se oli "kaatopaikka meets mopokorjaamo meets ravintola", mutta paikan väki on sympaattista (tilaukset kirjoitetaan paperille annoksen numerona ja haluttu tulisuusaste merkitään tähdillä) ja hinnat edulliset.  Eikä omassa lasinuudelisalaatissani possun jauhiksella ryyditettynä ollut mitään vikaa maunkaan puolesta! Reissukaverin kala oli keskinkertaista.

 Saarella oleilumme aikana olemme kyllä todellakin rentoutuneet ja ladanneet akkujamme Bangkokin hälinän jälkeen. Unta on piisannut rutkasti joka yö emmekä ole varsinaisesti tehneet mitään kummempaa: rannalla oleilua, meressä lillumista, riippukeinussa chillaamista, vähän mopoilua, kävelyä ja paljon syömistä ja vähän juomistakin.


 Eilen vaihdoimme majapaikkaa vähän eri kohtaan saarta. Tällä hetkellä olemme vähän Thong Salan satamasta itään, Coco Garden -nimisessä paikassa. Bungalowimme on edullisempi kuin edellisessä paikassa (reippa 800 bahtia/yö) ja sen huomaa yleisestä nukkavieruudesta, mutta eiköhän täälläkin nämä pari yötä viihdytä, jotka vielä vietämme Phanganilla ennen siirtymistä seuraavalle saarelle.
Ranta ei täällä ole ihan yhtä kaunis ja puhdas. Ei houkuttele uimaan, kun rantavedessä on kaikenlaista roskaa. En tiedä, johtuuko se sataman verrattaisesta läheisyydestä vai mistä, mutta surettaa silti.

Olin eilen kävelemässä rannalla ja käännettyäni katseen toiseen suuntaan, huomasin, että lienee parasta suuntia takaisin bungalowille, sillä taivaanrannan näyttäessä tuolta, oli taas vettä luvassa. Tällä kertaa kuuro vain sivusi meitä ja meni pian ohitse, mutta komeita sade saapumassa -kuvia täällä kyllä saa napsittua ihan kännykkäkamerallakin. Muuta kameraa ei matkassa olekaan.

 Sekä edellisessä paikassa, että tässä nykyisessä on paikan omat lemmikit. Tämä söpis resident dog tuli hengailemaan meidän terassille eilen pitämään sadetta. Aamulla kömpiessämme aamupalalle paikan ravintolaan hän kirmasi heti iloisesti häntää heiluttaen tervehtimään. Että ainakin lemmikkikoirun puolesta on tervetullut olo!


Eilen käyskentelimme lähistöllä vähän tutustumassa paikkoihin ja löysimme pienen etsinnän jälkeen TripAdvisorista bongaamamme Panmas Kitchenin. Yhden naisen paikka pitää thaikokkauskursseja ja pyörittää siinä samalla muutaman asiakaspaikan ravintolaa. Panang-curryssani kanalla ei ollut kertakaikkiaan mitään moitittavaa. Reissutoveri kärsi taustalla näkyvän stir fried porkinsa kanssa annoskateudesta, vaikka eipä se hänenkään eväänsä mitenkään hassummalta maistunut. Suositus siis Panmas Kitchenille, jos liikutte täälläpäin Phangania!

Nyt kun ollaan rentouduttu viimeisen päälle, alkaa levottomuus jo vähän vallata alaa. Huomenna hyppäämme lauttaan ja hurautamme viereiselle Koh Taon saarelle seuraavaksi kolmeksi yöksi.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kaoottinen Bangkok

Lentomme Helsingistä Bankokiin perjantaina oli ylibuukattu, mutta emme ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi muuttamaan suunnitelmiamme. Ilmeisesti lopulta kaikki saatiin kyytiin, koska koneessa oli ehkä ihan pari hajapaikkaa vapaana silmämääräisesti arvioiden. Täyttä kuitenkin! Saatiin sentään vierekkäiset paikat ja kanssamme samalla rivillä istui vanhempi suomalainen herra, joka oli matkustamassa Thaimaahan vaimonsa perhettä tapaamaan.

Tämä oli selvästi koneen matkustajien yleisin profiili: vanhempia suomalaismiehiä - tai ruotsalaisia, no skandinaaveja joka tapauksessa! Ja herroilla mukanaan itseään nuoremmat thaivaimot ja lapset. Matkan suuntana vaimon perheen kotinurkat, pohjois-Thaimaan kuulin mainittavan useasti koneen keskusteluissa.

Yö meni aika huterasti. Siis matka sinänsä sujui ihan kohtuullisen "nopeasti" mutta uni ei tullut silmään oikein millään. Horrostin kuitenkin muutaman tunnin etten olisi aivan kuollut perillä. Kanssamatkustajalla sama ongelma. Onneksi oli Finnairin viihdeportaali! Katsoin muun muassa mäkihyppääjä Eddie Edwardsista kertovan leffan ja Singaporen eläimistöstä kertovan dokkarin.

Bangkok oli liikenteeltään todella kaoottinen ja ahdistava sen vuoksi. Kuvassa kotikatumme Bangkokissa, majailimme siis Mile Map Hostelissa, jossa meillä oli oma huone kylppärillä ja ilmastoinnilla (43 euroa/2 yötä).

Huone oli hintaansa nähden ok, sängyn alalaudoitus tipahteli (taattua Ikea-laatua!) välillä parista kohti mutta patja pysyi paikoillaan kuitenkin, joten never mind. Suihku oli aika industriaalishenkinen ja sohva kulahtanut, mutta paikka oli kuitenkin siisti joten eipä se nuhjuisuus mitään haittaa. Sijainti oli hyvä ja ei ollut - julkisen liikenteen kannalta (bussit olivat sen verran horrorin oloisia ettei niillä tehnyt mieli matkustaa) vähän huono sijainti mutta me oltiin vaan pari päivää ja kävelyetäisyydellä oli kuitenkin ruokaa ja tekemistä, mikä riitti tähän hätään.

Lähikadulla oli useampi katuruokakoju, jossa söimme ihan mielellämme. Ruoka oli ok hinta-laatusu
hteeltaan (50-80 bahtilla annokset) ja bisse 50-80 bahtia. Kuvassa som tum -salaatti ja chilikanaa sekä pullo singha-olutta.

Oluesta puheenollen, totesin heti ekana päivänä että ei hitto, jos aion juoda tällä reissulla muuta kuin vettä, on opeteltava juomaan olutta ruoan kanssa ja nyt olen jo kumonnut 2 pientä olutta (!!). Thaioluessa (etenkin Changissa) ei ole ihan niin pistävää makua  kuin monissa muissa, joten ruoan kanssa pystyn sitä juomaan. Paljaaltaan pullon vetäiseminen on vielä haaste!

Ylihintainen mutta hyvä aamupala nautittiin ekana Bangkok-aamuna suoraan hostellin vieressä olleessa Printa Cafeessa. Supertehokas ilmastointi ja moderni sisustus, kielitaito onneton ja hinnat tosiaan yleistä hintatasoa selkeästi korkeammat, mutta energia ei riittänyt etsiä kauempaa sillä hetkellä.

Alle puolen tunnin kävelymatkan päässä hostellilta sijaitsi Lumpini Park, josta haimme vähän helpotusta paahtavaan kuumuuteen. Istuksimme puiden varjossa katsomassa lammella joutsen-polkuveneillä lipuvia ihmisiä, uiskentelevia liskoja ja ihmisten veteen heittelemistä leivänpalasista sekoavia kaloja. Soitettiin pari videopuhelua koti-Suomeen - hankimme siis pariksi viikoksi prepaid-sim-kortit puhelimiin, ja nyt netti toimii mobiilistikin. Helpottaa elämää kummasti, kun voi käyttää googlemapsia ynnä muita eikä ole pelkästään wifien varassa, vaikka hyvin niitäkin on tarjolla.

Sim-kortin sai kätevästi ostettua lentokentältä ja  parin viikon diili maksoi hitusen vajaan 600 bahtia eli jotain 15 euron tietämillä. Ehdottomasti suositeltava hankinta! Me ostimme omamme Dtacilta, mutta vaihtoehtoja on useita. Tähän asti kuuluvuus on ollut loistava ja 4G pelittää useimmiten.

Kävelymatkan etäisyydellä virtasi myös Chao Praya River. Otimme iltakävelyn joen varrelle ja istuimme hetken yhdessä joenrannan baareista katselemassa vastarannan pilvenpiirtäjiä, yöllisen Bangkokin valoja ja joella meneviä laivoja. Totesimme, että onneksi olimme rannassa pimeällä niin emme nähneet koko totuutta siitä, miten likainen joki on.

Likaisuus kyllä oli silmiinpistävää joka puolella Bangkokissa. Lähtöpäivänä menimme viemään rinkat rautatieasemalle säilöön, haimme läheltä matkatoimistosta juna-bussi-laivalippumme ja etsimme postin. Piti lähettää siskontytölle synttärilahja, kun täti ei pääse oikeana päivänä paikalle juhlimaan.

Postista lähdettyämme taivas repesi ja päälle paukkasi kunnon ukkoskuuro. Jylisi ja vettä tuli aivan saavista kaatamalla. Onneksi satuimme juuri kahvilan kohdalle, joten pääsimme pakenemaan pahinta sadetta sisätiloihin.

Kahvila olikin hassu japanihenkinen handcraft & cafe -paikka. Jälleen kerran hintataso oli aika yläkanttiin, mutta melkein pelkästään heidän vessastaan olisi maksanut - tosi siisti ja jos vessa voi olla söpö, niin tämä oli. Tarjolla oli myös hygieniatarvikkeita ja vessapaperikin oli miellyttävää.

NAHIM cafe X handcraftin jogurtti ja granola ja karamellijäälatte olivat ihania, joten kyllä niistä vähän saattoikin maksaa. Reissukaverin hodari oli kanssa ok.

Sateen tauottua lähdimme etsimään ruokaa Chinatownista, mutta se oli aika epäkiva kokemus. Näin enemmän torakoita kuin aiemmin elämässäni yhteensä, sotkuisuus oli vielä pahempaa kuin muualla Bangkokissa siihen asti ja kaikki kaoottisuus oli vielä seuraavalla asteella aiemmin koetusta. Onneksi lopulta löytyi googlemapsin avulla ihan ok kinkkiravintola, jossa saimme vähän syötyä.

Seuraava vaihe olikin sitten yöjuna Bangkokista Surat Thaniin.

Matkustimme yöjunan kakkosluokan ilmastoidussa makuuvaunussa. Nuo ruskeat penkit taittuivat alapediksi ja yläpuolella oleva peti vedettiin auki henkilökunnan toimesta. Molempiin peteihin tuli petauspatja, lakana, tyynyt tyynyliinoineen ja viltti tuli pakatussa pussissa varmaankin pesulasta. Siis ihan siistit pedit vaikka aluksi oltiin vähän että apua mitä tästä tulee. Yläpeti tosin oli tosi ahdas ja heilui kovasti, mutta alapeti oli ihan tilava ja mukava. Joten jos yöjunassa matkustaa, niin suosittelen alapedin valintaa erityisesti!

Nyt ollaan perillä Koh Phanganin saarella, mutta siitä enemmän sitten seuraavassa postauksessa!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tähtäimessä Thaimaa

Reissu lähestyy. Enää muutama päivä ja sitten mennään!



Ensi perjantaina lähtee lento Bangkokiin ja elämäni seikkailu on valmis alkamaan. En ole koskaan matkustanut noin kauas tai kauan. On mahdotonta ennustaa, millaiseksi "arki" reissussa muotoutuu, mutta toivottavasti sopiva rentous olemiseen löytyy heti alkumatkasta. Ei ole kiire minnekään!

Paluulentomme on vasta elokuun puolivälin jälkeen, joten meillä on tosiaan kaksi kuukautta aikaa seikkailla Aasiassa. Alkumatkan osalta on joitain palasia jo varailtuna mutta suurin osa reissusta on vielä avoinna.

Aloitamme siis Bangkokista, jossa orientoidumme olemiseen toisella puolella maailmaa parin yön verran. Samalla on tarkoitus tehdä joitakin reissuhankintoja.

Mile Map Hostel, Bangkok
 
Onneksi on internet! Erinäiset reissusivustot, majoitusvaraussivustot ja TripAdvisor ovat kultaakin kalliimpia ja olen jo tähän mennessä viettänyt niitä selatessa melkoisen tuntimäärän. Mutta se on pieni hinta siitä, että toivottavasti ei tule tehtyä ihan hirveitä huteja majapaikkojen valinnassa. Eri majoitusvaraussivustoja kannattaa kyllä vertailla, tarjouksia löytää kyllä melkein aina. Pyrimme suunnilleen 10 euroa/yö/henkilö majoitusbudjetissa pysymiseen ja tähän asti varatuissa majapaikoissa tämä on aika hyvin toteutunut tinkimättä ihan liikaa tasosta. Joskin paikan päällähän se todellisuus vasta selviää, mutta ihan hyvää vinkkiä saa kyllä matkailijoiden itsensä nettiin lataamista kuvista ja kommenteista.

Selattuani aikani reissusivustoja ja niiden vinkkejä, olen todennut, että termi flashpacker taitaa kuvata meitä aika hyvin. "also referring to a backpacker with better budget - independent travelers with money to spend" 
Rinkathan meilläkin on selässä, mutta 30+ -iässä ei ihan sinne 20 hengen dormiin enää ehkä nappaa mennä yöpymään. Ja lisäksi mukana nyt on ainaskin yksi läppäri ja pari älypuhelinta.

Bangkokista matkaamme yöjunalla Surat Thaniin ja sieltä eteenpäin veneellä Koh Phanganin saarelle. Junalippu-bussilippu-laivalippu -kombon ostimme etukäteen netistä suositellulta 12.goasia -sivustolta. Kakkosluokan ilmastoidun nukkumavaunun petipaikka, bussikuljetus Surat Thanin juna-asemalta satamaan ja laivalippu saarelle maksoi välityspalkkioineen kahdelta hengeltä yhteensä vajaat 90 euroa. Halvemmalla varmasti olisi voinut päästä mutta preferoimme matkan alkuun mukavuutta ja varmuutta näissä asioissa.

Phanganille ensimmäiseksi saarikolmikosta Samui, Phangan ja Tao päädyimme minun toiveestani. Eräs tuttava on kehunut saarta sen verran paljon, että haluan ehdottomasti kokea sen itsekin. Olemme buukanneet saarellekin majoituksen kahdeksi ekaksi yöksi, mutta katsotaan sitten onko paikka niin jees että jatkamme siellä oleilua vai vaihdammeko majapaikkaa ja puolta saaresta ja kauanko lopulta päätämme Phanganilla hengailla.

Seaflower Bungalows, Koh Phangan.


Phanganilla meillä on varattuna ilmastoitu bungalow ja paikan pitäisi kuvausten perusteella olla jokseenkin rantsussa. Mulle oli stressaavan työkevään päätteeksi tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti reissussa upottamaan varpaat rantahiekkaan, pulahtamaan mereen, istumaan rannalla auringonlaskussa, chillaamaan riippukeinussa kirjan kanssa ja kertakaikkiaan vaan rentoutumaan ihan kunnolla. Pois arkiset ajatukset, kiire ja liiallinen organisointi. Aikaa fiilistelylle ja ajatuksille.

Pohdinnassa on vielä, haluaako kanssareissaaja kokeilla sukeltamista. Jos haluaa, silloin ainakin menemme Taolle. Itse olen sukellusta kokeillut taannoin ja se ei vaan ollut mun juttu. Mutta snorklaillahan silti voi.

Samuille menemme varmasti ainakin saarioleilumme päätteeksi, sillä sieltä on lyhyin matka takaisin mantereelle. Toisaalta emme ole vielä päättäneet millä matkaamme takaisin Bangkokiin seuraavalle etapille siirtymistämme varten. Täytyy vähän katsella paikan päällä hintoja, Samuiltahan voisi lentääkin suoraan Bangkokiin jatkolennolle.


Thaimaalle on tähän ekaan pätkään varattu siis aikaa pari viikkoa. Heinäkuun alussa lennämme Hanoihin Vietnamiin jatkamaan seikkailua. Hanoissa ollaan ainakin pari yötä ja haluaisin kovasti käydä myös Halong Bayssa.



Siitä ei olekaan sitten tietoa, minne nenä näyttää Hanoin jälkeen. Ehkä lähdemme reissaamaan Vietnamia eteläänpäin. Tai sitten siirrymme suoraan Laosiin. Se jää nähtäväksi sitten heinäkuussa.

Nyt pitäisi jaksaa vielä orientoitua arkeen muutamaksi päiväksi, vaikka ajatukset rehellisyyden nimissä ovat jo aikalailla täysin reissujutuissa.

Yritän päivittää kuvia, fiiliksiä ja ruokameininkejä reissun päältä myös. Se läppäri kun tosiaan lähtee mukaan ja on kiva tallentaa aatoksia itsellekin vähän tarkemmin kuin kuvina instassa ja statuksina facebookissa.