sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Keväisen raikas jogurttipannacotta

Mietin pääsiäisen ruokia ja surffailin jälleen kerran ideoita etsien netissä. Törmäsin jossain jogurttipannacottaan ja myöhemmin kauppalistaa kootessani googlettelin uudemman kerran. Silloin päädyin tämän sitruksisen Pirkan reseptin äärelle, ja päätin kokeilla sitä.

Jogurttipannacottaa syötiin meillä pitkänäperjantaina jälkiruoaksi. Pääruokana oltiin syöty ankanrintaa timjami-punaviinikastikkeella kera pekoni-papujen. Niistä lisää myöhemmin!

Sitruksinen jogurttipannacotta
(2 reilua annosta)

1 liivatelehti
1,5 appelsiinia
Puolikas verigreippi
1 desilitra kuohukermaa
0,25 desilitraa sokeria
1 desilitra turkkilaista jogurttia
1 teelusikallinen vaniljasokeria
(Ripaus kardemummaa)

Laita liivate kylmään veteen likoamaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Pese appelsiini, raasta siitä kuori kulhoon.

Halkaise sama appelsiini kahtia ja purista toisesta puolikkaasta mehut kattilaan.

Halkaise toisesta appelsiinistakin puolikas. Leikkaa näistä puolikkaista eli yhdestä kokonaisesta appelsiinista hedelmälohkot irti ilman kalvoja. Paloittele kahteen annoskuppiin tai lasiin.

Halkaise verigreippi ja tee sille sama kirurginen operaatio kuin appelsiineille. Jaa verigreipin palaset myös annoskulhoihin appelsiinien kaveriksi.

Mausta halutessasi sitrushedelmäpalaset sokerilla (ja kardemummalla).

Kaada kattilaan appelsiinimehun kaveriksi kerma ja mittaa joukkoon myös sokeri. Kiehauta seos sekoittaen sitä samalla.

Sekoita kulhossa, johon raastoit appelsiinista kuoret, kuoriraaste, turkkilainen jogurtti ja vaniljasokeri.

Kun kerma-appelsiinimehu-sokeriseos on kiehahtanut, nosta se liedeltä pois. Purista liivatteesta vesi pois ja sekoita kerma-mehuseokseen.

Kaada kattilasta kerma-mehuseos kulhoon ja sekoita jogurttiseoksen kanssa kunnolla sekaisin, tasaiseksi massaksi.

Kaada seos annoskuppeihin sitrushedelmien päälle.

Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 2 tuntia.

Minun annoskuppini olivat laakeita, joten kaataessani pannacottaseosta hedelmien päälle, ne plumpsahtivat pintaan. Mutta ei se oikeastaan haitannut, olipahan iloisemman värinen tällä tapaa.

Jälkiruoka oli paljon parempaa kuin osasin etukäteen odottaakaan. Myös mies kehui tätä kovasti, kuulemma saa tehdä uudelleenkin, ja koko kupillinen katosi, vaikka mahat olivat täynnä pääruokaa ja annoskoko oli aika reilu.

Jos kaipaat siis raikasta ja keväistä jälkiruokaa tai ihan vaan vaihtelua sille perinteisemmälle pannacottalle, niin kokeile ihmeessä!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Talvista ruokailoittelua kanssabloggareiden seurassa

Ennen kevättä, lumien sulamista ja grillimiittiä Ghetto Gourmetin luona (vink vink vaan sinne blogin suuntaan!) odotellessa teki mieli nähdä kanssabloggareita ja syödä hyvin. Kutsuin siis vuorostani blogitovereita ja muutamia muita ruokaintoilijoita luoksemme istumaan iltaa. Erityisteemaa emme tällä kertaa kehitelleet, vaikka huomasimmekin sitten, että vihreä ja irkkuhenkisyys olisi ajankohtaan ollut passeli teema. Noh, oli sitä vihreää ainakin aika monissa annoksissa!

Alkudrinkin idea tupsahti ajatuksiini, kun muistin meidän saaneen ystäväpariskunnalta aiemmin lahjaksi kotitekoista marjalikööriä pullollisen. Liköörin menekki noin yleensä on aika vähäistä, joten ajattelin että osana kuohuvaa alkudrinkkiä sitä voisi käyttää. Kuohuviinilasin pohjalle mitattiin siis 2 senttilitraa likööriä ja loppu lasi täytettiin mahdollisimman kuivalla skumpalla.

Alkudrinkkien pariksi tuumailin tarjoavani täytettyjä ruissipsejä, koska jostain syystä olin himoinnut ruissipsejä jo jonkin aikaa. Stockan Herkusta löytyi vain valkosipulisia versioita, mutta ne sopivat tähän tarkoitukseen varsin oivallisesti.

Lohitäyte ruissipseille

Noin 200 grammaa loimulohta (kylmä- tai lämminsavustettu kävisi varmasti myös)
Noin 200 grammaa crème fraîchea
Puntti ruohosipulia
Suolaa, pippuria
Sitruunamehua

Silppua haarukalla lohi pieneksi silpuksi.

Silppua ruohosipulista suurin osa pieneksi silpuksi. Jätä muutamia varsia koristeluun.

Sekoita crème fraîche, lohi ja ruohosipuli. Mausta lorauksella sitruunamehua ja tarvittaessa rouhimalla pippuria sekä suolaa myllystä.

Lusikoi tahnaa ruisipseille ja koristele  ruohosipulilla.

En ole kovinkaan tunnettu koristelutaidoistani, saati viitseliäisyydestäni annosten stailauksen suhteen. Kevättä siis lienee mielessä, vaikkei ulkona vielä olekaan, kun minäkin taivuin pipertämään!

Alkudrinkit eivät olleet kovinkaan värillisiä, vaikka niissä likööriä olikin. Testiryhmän mielestä kuitenkin 4 senttilitraa likööriä olisi tehnyt drinkistä jo liian äitelän, joten tämä oli maultaan hyvää. Tässä vaihessa paikalle oli saapunut vasta ensimmäinen vieras, joten pöytä ei notkunut herkuista aivan vielä.

Lihatäyte ruissipseille

100 grammaa kylmäsavuhärkäleikkelettä
100 grammaa smetanaa
1 pienehkö punasipuli
Rucolaa
Mustapippuria myllystä

Silppua kylmäsavuhärkäleikkele pieneksi. Tee sama myös punasipulille ja rucolalle.

Sekoita smetanaan liha-, sipuli- ja rucolasilppu. Rouhi sekaan mustapippuria mausteeksi. Koristele rucolalla.

Vaikka itse teinkin, niin tätä täytyy kyllä kehua. Nämä olivat ihan älyttömän hyviä!

Pastanjauhannan Rosmariini oli tehnyt suppilovahveroista (olihan ne suppiksia?!) quichen, jonka jämät söimme sunnuntaiaamuna miehen kanssa onnellisina. Todella hyvää siis myös jääkaappikylmänä.

Kokkeillaan-Kotiharmi tarjosi alkupalahenkeen aivan ihanaa parmankinkkuun käärittyä marinoitua vuohenjuustoa.

Kokkipottilan Hannele puolestaan tarjoili hauskoja paahdettuja ja mausteisia kikherneitä. Sekä ihan mielettömiä mustapaputahnalla päällystettyjä minitortilloja.

Hannelen chilinkäyttötaitoja ylistettiin joukolla näitä mussuttaessamme. Sopivasti, muttei liikaa. Sen kun oppisi itsekin, että milloin mikäkin määrä chiliä on sopivasti!

(Diplomi-)insinöörin keittiössä Pekka avustajajäsenensä M:n kanssa tarjoili meille tomaatista ja avokadosta koostettua limellä, chilillä, punasipulilla ja korianterilla höystettyä salaattia/salsaa.

Samasta osoitteesta pöytään saapui myös Kellerin opeilla tehtyä linssisalaattia.

Talvinen sää sai minut haaveilemaan lihapadasta, joten sellaista myös tein.

Stout-lihapata

Reilu kilo naudan ulkopaistia
3 keltasipulia
3 kynttä valkosipulia
3 porkkanaa
1 palsternakka
Lihafondia
Tomaattipyrettä
0,5 litraa stout-olutta
Vettä
Suolaa, mustapippuria
Paprikajauhetta, chilijauhetta
Rosmariinia

Pilko vähintään puoli tuntia huoneen lämmössä ollut naudanpaisti isohkoiksi kuutioiksi.

Kuori porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Pilko ronskilla otteella porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Paista kuumalla pannulla öljy-voiseoksessa lihakuutiot muutamassa erässä niin, että saat niihin kivan paistopinnan. Suolaa ja pippuroi lihat samalla. Siirrä pataan.

Laita lihojen kaveriksi pataan myös porkkanat, palsternakka ja sipulit.

Mausta pata paprikajauheella, mustapippurilla, chilijauheella ja rosmariinilla.

Laita pataan myös kunnon loraus lihafondia sekä muutama truuttaus tomaattipyrettä.

Kaada pataan lopuksi puoli litraa stout-olutta ja mikäli se ei näytä riittävän nesteeksi, lisää myös vähän vettä. Tämä riippunee vähän patasi koostakin, lihojen ei tarvitse kuitenkaan kokonaan peittyä nesteeseen.

Muhita pataa 175 asteessa ainakin kolme tuntia.

Lihapata olisi voinut olla vähän suolaisempikin, mutta suolaa on kuitenkin helppo lisätä lautaselle, joten eipä se iso vika ole. Etenkin kun myös suolaisuuden suhteen makuja on monia. Pata muhi tuon kolmen paistotunnin lisäksi vielä noin sata-asteisessa uunissa juhlia odotellessa lämpimänä pysyäkseen varmaankin tunnin-puolitoista.

Kotiharmi kantoi pöytään myös venäläistä hunajakakkua, jollaista en ollutkaan koskaan ennen maistanut.

Sokerikukkasia-Kardemumma toi tapansa mukaan leivontapuolen herkkuja pöytään. Näitä ei olisi tohtinut edes maistaa, olivat niin kauniita! Mutta olimme raakalaisia ja pistelimme kaunottaret poskiimme, herkullisia.

Pekan appelsiinisorbetti oli taivaallista, kuten hänen tekemänsä jäätelöpuolen tarjottavat aina. Haaveilen tästä edelleen! Sorbetti muodosti myös oivallisen makuparin hunajakakun kanssa.

Kemuissa oli mukana myös herra Bronx, jonka Kir Royalit maistuivat mainioilta nekin.

Myös vara-aviomies T oli mukana menossa, mutta olen näemmä ollut niin onneton kuvaaja, että hänen tekemänsä aasialaisia vivahteita omannut lihasalaatti ja kananmaksa-pekonivartaat ovat jääneet kuvien ulkopuolelle.

Täten siis kiitän taas kerran kaikkia mukana olleita ihania. Vaikka hyvä ruoka ja juoma pelastavat paljon, ei olisi ollenkaan niin hauskaa ellei seura olisi niin ensiluokkaista!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Suolaiset muffinit synttäripöydässä

Kuluvan kuun alussa armas aviopuolisoni täytti jälleen vuosia. Koska lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei elämässä ole koskaan liikaa hauskuutta, täytyy jokainen hyvä tekosyy käyttää hyväkseen juhlien järjestämiseen! Kutsuimme siis ystäviä luoksemme istumaan iltaa.

Aikataulu tarjoilujen valmistamisen suhteen oli tiukka, sillä istuin työviikkoni päätteeksi vielä perjantai-illan sekä lauantaiaamupäivän yliopistolla kuuntelemassa luennoitsijaa aiheesta tiedon hallinta informaatioteknologisessa yhteiskunnassa. Onneksi luennoitsija oli hyvä puhumaan ja aihe mielenkiintoinen - muutoin olisin varmaan harhaillut ajatuksissani jatkuvasti jo kotikeittiöön.

Tarjottavien piti siis syntyä nopeasti ja kätevästi, joten kamalasti en tehnyt itse, vaan tarjolle laitettiin muun muassa juustoja, ruiskeksejä ja Pirkan esipaistettua Ciabattaa, joka on suosikkini kauppojen esipaistettujen leipien valikoimista.

Uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä oli simppelin ja maukkaan kuuloinen salami-mozzarellamuffinien resepti, jota päätin kokeilla. Täytteeksi tosin valikoitui pepperoni lihaversioihin ja aurinkokuivattu tomaatti kasvisversioihin.

Peperoni-juustomuffinit
(noin 12 muffinipellillä tehtyä kappaletta, GRV 2/2013)

2 kananmunaa
1,75 desilitraa vehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1,75 desilitraa täysmaitoa
reilu 100 grammaa juustoraastetta
noin 100 grammaa pepperonia
Mustapippuria myllystä

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Voitele muffinipeltisi kolot tai tee kuten minä, ja sujauta paperiset muffinivuoat kuhunkin pellin koloon, jolloin muffarit on helpompi saada irti ja tarjoilla.

Riko kulhoon munat ja kaada sekaan maito. Vatkaa sitten vaikkapa haarukalla munista rakenne rikki.

Mausta muna-maitoseos mustapippurilla.

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää sitten sekoittaen jauhot muna-maitoseokseen.

Silppua pepperonit muffineihin sopivaksi pieneksi silpuksi.

Sekoita muffinitaikinaan 2/3 silputusta pepperoneista ja 2/3 juustoraasteesta.

Kaada tai lusikoi taikinaan muffinipellin koloihin.

Ripottele muffinien päälle vielä loput pepperonipalaset ja juustoraasteet.

Paista uunin keskitasossa noin 15-25 minuuttia, kunnes muffinien pinta on kullankeltainen.

Tein taikinan siis tuplana ja toiseen puolikkaaseen laitoin silputtua aurinkokuivattua tomaattia pepperonien sijaan.

 Suolaiset muffinit kävivät hyvin kaupaksi ja sopivat mielestäni oikein hyvin juuri tuollaiseen rentoon synttärijuhlaan tarjottaviksi. Aika suolaisia näistä tosin tuli, etenkin pepperoniversioista, mutta mielestäni täytteitä on kuitenkin hyvä olla reilusti, jotta muffinit maistuvat kuitenkin jollekin muullekin kuin taikinalleen.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kolme ruokalajia Delicardin boxista

Hyvä ystäväni T, jota vara-aviomieheksikin kutsutaan, sai työpaikaltaan joululahjaksi Delicardin ruokakorin, tämän keskisuuren version. T ehdotti, että voisimme joku viikonloppu kokkailla tuosta jotakin ja syödä porukalla. Sehän sopi.

Lähdin pohtimaan ateriaa siltä kantilta, että jokaiseen vaiheeseen tulisi jotakin korin tuotteista, jotta teema säilyisi. Kokkaus konkretisoitui vasta helmikuun alussa, joten joitakin tuotteita korista oli ehtinyt jo "tuhoutua", kuten keksit ja suklaat, mutta päätin korvata ne mahdollisimman vastaavilla tuotteilla.

Alkupalassa korista on käytetty punaista viikunahilloa. Sivelin viikunahilloa rapsakoille ciabattasiivuille ja päälle laitettiin vielä vuohenmaidosta tehtyä valkohomejuustoa, jota Stockan Herkun juustotiskin myyjä viikunahillon pariksi suositteli. Valitettavasti en ottanut ylös minkänimistä juusto oli, mutta erinomaisesti se kuitenkin tarkoitukseensa sopi!

Pääruoaksi valikoitui korin sisältöä ajatellen loogisesti ankankoivet sekä tattirisotto.

Ankankoivet ja tattirisotto

Säilöttyjä ankankoipia 1-2 kpl per syöjä

Sipuli
2 kynttä valkosipulia
Voita
Valkoviiniä
Kasvislientä
Risottoriisiä ja tatteja tai valmis tattirisottosekoitus
(Tryffeleillä maustettua viinirypäleensiemenöljyä)
Parmesan-raastetta

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli.

Avaa ankkojen säilykepurkki ja kaiva koivet esiin rasvan seasta. Rasva kannattaa ottaa talteen ja käyttää vaikkapa perunoiden paistamiseen, on herkkua!

Sulata kattilan pohjalle kunnon kimpale voita. Kuullota siinä sipulisilppua tovi, kunnes hieman pehmenevät.

Lisää kattilaan risottoriisi/tattirisottosekoitus ja pyörittele riisejä kunnes muuttuvat hieman läpikuultaviksi.

Lorauta kattilaan noin desin verran valkoviiniä. Sekoittele.

Kun viini on lähes haihtunut, lisää kattilaan kauha tai pari kuumaa kasvislientä.

Jatka liemen lisäämistä niin, että lisäät uutta kun edellinen on jo imeytynyt riisiin. Sekoittelu on tärkeää, jotta riisi muovautuu risottoon sopivaksi (eli irroittaa tärkkelystä käsittääkseni) ja jotta koko komeus ei pala pohjaan.

Paista ankankoipien pintaan hieman väriä paistinpannulla (rasvaa ei tarvitse lisätä pannulle, koska koipiin väistämättä jää pintaan omaa rasvaansa joka sulaa pannulle) ja siirrä ne sitten uunivuokaan. Lämmitä koipia uunissa 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Risotto on valmista, kun riisi on vielä hieman napakkaa, mutta risoton rakenne on kermainen.

Itse lorautin valmiiseen risottoon vielä silaukseksi korissa mukana ollutta tryffeleillä maustettua viinirypäleensiemenöljyä ja taisipa sinne parmesan-raastettakin tulla laitettua.

Tattirisottosekoituksessa ei tatteja liiaksi ollut, joten tämä sopi erittäin hyvin juuri lisukkeen rooliin. Pääruokana olisi ollut vähän turhan riisipainotteinen, vaikka riisi tietysti risotossa se pääasia onkin.

Korissa oli myös pastis-sinappia, jota halutessaan sai sipaista lautasen reunalle.

Jälkiruoan ajattelin ensin koostaa hieman tiramisu-hengessä ranskalaisista voikekseistä, kirsch-marinoitujen kirsikoiden liemestä, itse marinoiduista kirsikoista, kermavaahdosta ja tummasta suklaasta. Päädyin kuitenkin vielä helpompaan koostamiseen.

Kirsikkainen keksijälkkäri

Ranskalaisia voikeksejä
Marinoituja kirsikoita
Kermavaahtoa
Tummaa suklaata

Lohko keksejä tarjoiluastian pohjalle.

Kostuta keksit kirsikoiden marinointiliemellä.

Nosta päälle muutamia kirsikoita, tummaa suklaata lastuina tai rouheena ja kermavaahtoa.

Astian koosta riippuen toista kerrokset tai laita vain kermavaahdon päälle vielä kirsikoita ja suklaata.

Simppeli jälkiruoka oli jotenkin enemmän kuin osiensa summa, kokonaisuus toimi aivan loistavasti!

Oli hauska suunnitella ja kokata ateria tämmöisten etukäteen valikoituneiden ruokatuotteiden ympärille. Vaikka mikään kolmesta tarjottavasta ei vaatinut kovin suuria ponnistuksia, oli kaikissa jotenkin sopivan hienostunut vivahde. Ja pääsinpä ekaa kertaa kokkaamaan ankkaakin, ei ole vaan tullut jostain syystä kotona sitä tehtyä, vaikka muiden kokkaamana ja ravintolassa olen syönyt ja tykännyt.

Seuraavaksi varmaan pitäisi kokeilla ankanrinnan valmistusta, ehkäpä pääsiäisenä? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!