Namusia

Ystävien joulupaketteihin päätyi tänä vuonna namusina muun muassa mariannetryffeleitä. Koostin muutaman ruokalahjapaketin, joissa ei ollut yhtään tismalleen samanlaista, mutta joitakin samoja aineksia kuitenkin.

Namusten lisäksi niistä löytyi viime vuonna hyväksi havaittua snapsia, paholaisenhilloa, säilöttyjä valkosipulinkynsiä, glögitryffeleitä (joista suurin osa kylläkin epäonnistui) sekä tummaa luomusuklaata parinakin erilaisena levynä. Palautteesta päätellen lahjojen saajat olivat tyytyväisiä, mikä on tietysti tärkeintä! :)

Mariannetryffelit
(ohje esimerkiksi täältä)

200 grammaa tummaa suklaata
200 grammaa maitosuklaata
1 pussillinen Marianne-crushia
2 desilitraa kuohukermaa

Koristeluun tomusokeria
Karkkivuokia

Pilko suklaa.

Kiehauta kerma kattilassa.

Nosta kattila pois kuumalta hellalta ja sekoita kerman joukkoon suklaa. Sekoita seos tasaiseksi.

Anna seoksen jäähtyä hieman. Sekoita sitten sekaan myös mariannemurska.

Laita seos jääkaappiin jähmettymään.

Kun seos on kunnolla jähmettynyt, pyörittele massasta palloja. Pallot voit laittaa karkkivuokiin tai tarjoiluastialle.

Koristele tomusokerilla jos haluat.

Säilytä namusia viileässä.

Syötin tryffeleitä myös töissä parille työkaverille ja maistoin toki itsekin muutaman. Oikein hyviä olivat ja todella helppoja tehdä, joten mikä jottei näitä voisi uuden vuodenkin tarjoiluihin sisällyttää, ellei suklaakiintiö ole jo aivan täysi!

Hyvää joulua!

Peruspöperölä kiittää lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille maukasta ja piparintuoksuista joulua!

Chili ja valkosipuli ne yhteen soppii

... laitetaan ne siis sammaan purkkiin!

Eli sarjassamme syötävät joululahjat.

En nyt malttanut jemmata tämän vuoden lahjareseptejä jouluun saakka, mutta ainakaan blogiin ennen joulua eksyvät lahjansaajat eivät voi olla sataprosenttisen varmoja mitä juuri heidän joulupussukastaan putkahtaa.

Tämän marinoitujen valkosipulinkynsien ohjeen bongasin eräältä keskustelufoorumilta, jossa jaettiin herkkulahjojen reseptejä.

Chilivalkosipulinkynnet

6 kokonaista valkosipulia
4 punaista chiliä
2 teelusikallista roseepippuria
1 teelusikallinen korianterinsiemeniä

Liemi:
1 desilitra vettä
1 desilitra omenaviinietikkaa
1 desilitra hunajaa
0,5 desilitraa öljyä
2 ruokalusikallista sitruunamehua
2 ruokalusikallista konjakkia
0,5 ruokalusikallista merisuolaa

Irrottele valkosipulinkynnet toisistaan. Laita kynnet kuorineen päivineen kiehumaan veteen noin viideksi minuutiksi. Kaada sitten vesi pois ja anna kynsien jäähtyä sen verran, että pystyt kuorimaan ne.

Halkaise chilit, poista siemenet ja silppua tahi suikaloi haluttuun olomuotoon.

Lado säilykepurkkeihin kerroksittain valkosipulia, chiliä, roseepippureita ja korianterinsiemeniä.

Kiehauta kaikki liemen ainekset kattilassa. Kaada liemi kuumana purkkeihin.

Sulje kannet heti ja säilytä purkkeja viileässä. Valkosipulit ovat valmiita nautittavaksi noin viikon kuluttua.

Chili ja roseepippurit tuovat kivasti väriä purkkiin. Toivottavasti maku on kohdillaan, sillä näitä ei voi oikein etukäteen itse maistella, kun purkkeja tuli lahjonnan kannalta juuri optimaalinen määrä.

Pikkujouluinen blogitapaaminen

Eilen vietimme hulvatonta iltaa oululaisten ruokabloggaajien kanssa pikkujoulutunnelmissa. Residenssinsä käyttöön tarjosi tällä kertaa toinen Vegemisten ihanista tytöistä eli Kaveri. Paikalla oli tietysti myös toinen vegetytöistä. Itseni lisäksi herkkuja pöytään kantoivat myös Pastanjauhajat ja insinöörikeittiön Pekka.

Nuori Nainen oli kokannut meille mausteista ja varsin hyytävässä Oulun illassa ihanasti lämmittävää tomaattista kikhernekeittoa. Taustalla pilkottaa Kaverin leipoma hedelmäinen joululeipä, jonka päällä on hernehummusta. Piristävät väritkin näissä appeissa virkistävien makujen lisäksi!

Rosmariini oli pyöritellyt kikhernepyöryköitä ja viereisessä astiassa näkyvät maustetut sipulit, joiden mausteet kyllä jo ehdin unohtaa vaikka niitä innokkaasti kyseltiinkin. Sipulit olivat kuitenkin aivan superhyviä! Pyöryköiden kaverina oli vielä jogurttisoossia, mutta se ei näköjään päätynyt valokuvaan saakka.

Olin muutenkin ilmeisesti turhan hilpeissä pikkujoulutunnelmissa, sillä Pastanjauhajien muhevasta punajuuri-aurajuustovuoasta tai Pippurimyllyn meille tekaisemasta munatotista ei kamerastani löytynyt julkaisukelpoja otoksia. Miittien ruokatarjonnan runsaus tuottaa tämän kaltaisia ongelmia usein, kun kaikkea nyt ei vaan hoksaa ikuistaa kesken herkuttelun.

Pekka oli jälleen tehnyt meille ihanaa sorbettia. Tällä kertaa maku oli luumuinen ja tarjolla oli myös kastiketta sorbetin kaveriksi. Pekka oli tehnyt myös pasteijatyyppisiä leivonnaisia, joissa sisällä oli hyvin haudutettua possua ja viikunahilloa. Kasvisversioihin oli päätynyt muun muassa vuohenjuustoa.

Itse illan ehtoisa emäntä vai pitäisikö sanoa hänen korkeutensa ;) oli laatinut piparitoffeeta ja karpaloisia fudgepaloja.

Nuoren Naisen keittiöstä saapuivat myös nämä juustoiset kierteet.

Oma osuuteni koostui jonkinlaisesta piparkakkumousseviritelmästä, juureskierteistä sekä hedelmäisestä vuohenjuustosalaatista paholaisenhillon kera.

Piparimousse

2-3 desilitraa kuohukermaa
1 paketti mascarponea
Piparkakkuja
Kanelia
Kuivattua ja jauhettua inkivääriä
Jauhettua neilikkaa
Sokeria
Vaniljasokeria
Tummaa suklaata (koristeluun)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita mascarpone kerman joukkoon. Mausta kanelilla, inkiväärillä ja neilikalla. Laita aluksi varovasti mausteita, sillä ovat aika tujakoita mauiltaan. Helpompaa sitten lisätä tarpeen vaatiessa.

Murustele joukkoon piparkakkuja mielesi mukaan. Minulla oli aiemmin leipomiani pipareita, joita murustin joukkoon ehkä 15 kappaletta.

Laita seos jääkaappiin tekeytymään. Tunti riittänee, mutta ei haittaa vaikka on pidempäänkin.

Tarjolle asettaessa raasta päälle vielä tummaa suklaata.

Myöskään suklaalla varustetusta moussesta en ottanut kuvaa, joten tässä kotona ennen jääkaapitusta napattu kalvakka otos. Mousse oli vähän hatusta vetäisty kokeilu, mutta oikein onnistunut sellainen. Helppo ja kiva jouluinen jälkiruoka.

Juureskierteet
(ohje Valion jouluaiheisesta mainoslehtisestä)

20-25 kpl

500 grammaa voitaikinaa
70 grammaa purjoa
150 grammaa lanttua
70 grammaa porkkanaa
1 ruokalusikallinen voita
100 grammaa tuorejuustoa, esimerkiksi ruohosipuli
150 grammaa juustoraastetta
0,25 teelusikallista suolaa
0, 25 teelusikallista jauhettua mustapippuria
1 teelusikallinen kirveliä (laitoin timjamia)

Voiteluun 1 kananmuna

En käyttänyt lanttua, vaan laitoin purjoa ja porkkanaa sitten enemmän.

Anna voitaikinan sulaa huoneenlämmössä noin tunti.

Silppua purjo ja raasta porkkana (ja lanttu). Kuullota kasviksia pannulla voissa noin 15 minuuttia eli kunnes ovat kunnolla pehmenneet. Anna seoksen jäähtyä hieman.

Sekoita kasvisseokseen tuorejuusto, juustoraaste sekä mausteet.

Kauli voitaikinasta levy. Ohje opastaa tekemään siitä noin 35 cm kertaa 25 cm kokoisen ja 4-5 mm:n paksuisen. Eli hyvin samantyylisen kuin vaikkapa korvapuusteja tehdessä. Jos on ostanut valmiiksi levytettyä taikinaa, saa käyttää hieman luovuuttaan että niistä saa yhdisteltyä yhden ison levyn.

Levitä täytemassa voitaikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Kääri sitten rullaksi pitkän sivun suuntaisesti kääretorttutyyliin. Nipistä taitoskohta sormin tiukasti kiinni.

Leikkaa pötköstä noin senttimetrin paksuisia siipaleita. Asettele siipaleet leivinpaperoidulle pellille ja voitele pinta kananmunalla.

Paista 180 asteisessa uunissa keskitasossa noin 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Itse kohotin lämpötilan 200 asteeseen ja pidin tuotoksia uunissa 23-25 minuuttia, sitten olivat sopivia.

Tarjoile kierteet vaikka glögin kera. Käyvät kelvosti myös salaatin kaveriksi.

Tämä oli helppo ja hyvä leipomus. Tulen varmasti tuunanneeksi tätä erilaisilla täytteillä jatkossa, sillä on oikein hyvä illanistujaistarjottava ja täytteitä varioimalla saa tehtyä sopivaa naposteltavaa useampaankin makuun.

Hedelmäinen vuohenjuustosalaatti

2-3 ruukkua eri salaatteja
1 tuorekurkku
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 purkillinen säilykepersikoita
250 grammaa vuohenjuustoa

Kastikkeena vuohenjuuston päälle lusikoitavaa paholaisenhilloa

Idean salaatille nappasin täältä.

Pesaise salaatit, kurkku ja tomaatit. Revi salaatti, pilko kurkku ja puolita tomaatit. Viipaloi joukkoon myös valutetut persikat. Sekoita ainekset. Viipaloi päälle vuohenjuustotangosta kiekkoja. Tarjoa paholaisenhillo erikseen.

Salaatti oli äärimmäisen simppeli mutta muun muassa persikan ansiosta siihen tuli kivasti väriä. Paholaisenhillokin toimi ihan mukavasti salaatinkastikkeen korvikkeena.

Paholaisenhillo
(monta hillopurkillista)

800 grammaa eli 2 säilyketölkkiä kuorittuja kokonaisia tomaatteja tomaattimehussa
400 grammaa punaista paprikaa
4-6 punaista chiliä
6-8 valkosipulinkynttä
1 teelusikallinen suolaa
1 teelusikallinen rouhittua mustapippuria
2 teelusikallista oreganoa
0,5 desilitraa etikkaa
Hillo-marmeladisokeria

Otin ohjeen pääpiirteissään Dansukkerilta. Vähensin vain heidän ohjeessaan mainittua sokerimäärää radikaalisti. Alkuperäinen ohje siis opastaa laittamaan kokonaisen paketin hillosokeria, itse käytin ehkä viidesosan. Lapoin tarkemmin kirjaamatta jääneen määrän valmiiksi avatusta ja vajaasta sokeripaketista, joka on edelleen yli puolillaan. Sokerin määrä ei siis ollut omassa hillossani kovinkaan suuri.

Sokerin määrä tietysti vaikuttaa koostumukseen makeuden lisäksi. Jos haluat enemmän hyytelömäistä etkä niin juoksevaa "hilloa" niin laita enemmän sokeria, samoin kannattaa toimia mikäli tykkää että hillo on selkeästi makeaa ja tulista.

Kaada tomaatit liemineen kattilaan ja leikkaa kukin tomsku saksilla neljään osaan.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit. Poista siemenet. Silppua. Murskaa myös kuoritut valkosipulinkynnet.

Lisää paprika-, chili- ja valkosipulisilput kattilaan tomaattien sekaan. Lisää myös mausteet.

Anna seoksen kiehua puolisen tuntia. Lisää sitten sokeri ja etikka.

Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä vielä noin 5 minuuttia välillä sekoittaen.

Anna seoksen jäähtyä ja jos haluat tasaisempaa hilloa, surauta vaikka sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

Purkita ja säilytä jääkaapissa.

Reseptistä tuli 3 tämänkokoista pienehköä purkillista sekä yksi melko iso purkki. Kuten jo kerrottua, rakenne jäi suhteellisen löysäksi, mutta en halunnut laittaa sokeria reseptin mukaista määrää. Surautin myös rakennetta tasaisemmaksi sauvasekoittimella. Tulisuusaste oli aika kohdallaan, taisin käyttää 6 pienehköä, ei kovin tulista punaista "peruschilipalkoa".

Taas kerran täytyy kehua bloggaajaporukkaa. Jutut lähtivät aivan odottamattomille urille ja suupielet ovat kääntyneet ylöspäin vielä tänäänkin eilisiä höpinöitä muistellessa. Niin että hyvvää ja kivvaa tosiaan oli, toivottavasti taas pian uudelleenkin!

Joululounaalla Matalassa

Olin mukana työpaikallani eräässä työryhmässä ja palkinnoksi hyvästä työstä saimme itse valita minne haluamme mennä syömään hyvää lounasta. Kun ruokaa ja juomaa ei tarvitse maksaa omasta rahapussista, haluaa tietenkin valita ravintolan jossa muuten ei tule niin hirveän usein käytyä eli käytännössä sen vähän paremman ja hintavamman paikan.

Näin menettelimme työryhmämme kanssa ja päädyimme nauttimaan joululounasta yhteen Oulun paremmista ravintoloista eli ravintola Matalaan.

Alkupalaksi joululounaalla tarjoiltiin lohipastramia. Pastramin lisäksi lautaselle oli päätynyt mätiä, sitrusvaahtoa, kukkakaalipyrettä ja mätimoussea. Alkupalan ainekset olivat pehmeitä ja sulivat suuhun.


Pääruokana tarjoiltiin ylikypsää karitsanpaistia. Lisukkeina oli palsternakkapyrettä, helmiperunaa ja juureksia. Kastike oli maustepippurinen.

Liha oli erittäin mureaa ja oikein maukasta. Helmiperunakakkusen pohja oli kova ja tekstuuri muutenkin oli sellainen, etten aivan varauksetta sitä lähtisi ylistämään. Samaa rapsakkuutta oli myös muiden ruokailijoiden perunakakkusissa, joten se saattoi olla ihan tarkoituksellistakin.

Jälkiruokana tarjolla oli Matalan maustekakkua ja kirsikkajäätelöä. Lisänä lautaselta löytyi ainakin zabaglione-vaahtoa.

Maustekakkusen pinta oli aika kova, liekö taas tarkoituksellista vai oliko kakkunen päässyt pinnalta hieman kuivahtamaan? Maut olivat tässäkin kohdallaan, kun vain sai kakkusestaan ensin palasen suuhunsa saakka.

Kaikkinensa joululounas oli oikein mainio. Kaikissa annoksissa oli paljon hyvää ja eritoten mieltä lämmittää Matalassa käydessä aina annosten makuharmonia, lautasella olevat ainekset sopivat keskenään hyvin yhteen ja tukevat toisiaan niin että ruokaelämys on kokonaisvaltaisempi. Tämän vuoksi ennakko-odotukset kuitenkin ovat korkealla ja silloin kun joku annoksessa ei olekaan aivan täydellistä, tulee siitä purnattua myös huomattavasti herkemmin.

Täysiä pisteitä en siis Matalalle joululounaasta voi antaa, mutta hyvät kuitenkin.

Ja seuran puolesta lounas oli hyvinkin onnistunut, oli mukavaa päästä rupattelemaan rauhassa ja jossakin aivan muualla kuin työpaikalla. Kiitos siis hyvästä yhteistyöstä työryhmäläisille!

Hyvän mielen kaakao

Tervehdys vaan sairastuvalta! Äkäisemmän sorttinen flunssa saavutti Peruspöperölän ja kipeinä ollaan molemmat, sekä minä että kanssaeläjä. Viluiseen ja surkeaan oloon auttaa erinäisten troppien ohella tietysti lämpimät juomat.

Löysin Hellapoliisilta ohjeen nuhanenän kaakaoon, josta olen tehnyt ahkerasti variaatioita, sillä lämmin herkkukaakao parantaa ainakin mieltä, jos ei tautia!

Herkkukaakao
(yhdelle)

2-2,5 desilitraa maitoa
1-1,5 ruokalusikallista tummaa kaakaota (Pirkalta löytyy luomuinen reilun kaupan tuote)
Noin 1,5 ruokalusikallista sokeria
Muutama eucalyptus-kurkkupastilli

Kermavaahtoa
Vaniljasokeria

Kaada maito, pastillit, sokeri ja kaakaojauhe kattilaan.

Kuumenna ja hämmentele, kunnes pastillit ovat sulaneet kaakaon joukkoon.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla.

Kaada kuuma kaakao mukiin ja lastaa päällimmäiseksi kermavaahtoa.

Pastillit antavat kivasti lisää makua kaakaoon ja se on tietysti makuaistinsa kadottaneelle flunssailijalle oikein kiva juttu. Kermavaahtolisä puolestaan tuo kaakaoon kaivattua mielen piristystä ja pientä hemmottelua, jota väsähtänyt potilas kaipaa sairaslomapäiväänsä.

Tänään meillä kokeillaan tätä minttuisista kurkkupastilleista, kanssaeläjän toiveesta.

Pataruoka lämmittää

Jotenkin kummasti kun ulkona sää kylmenee, alkaa tehdä mieli haudutella uunissa lämmittäviä pataruokia. Jostain syystä olen ajatellut, että uunissa hauduteltavat sapuskat eivät sovellu arki-illoille, kun ne kuitenkin vaativat aina vähän enemmän kypsytysaikaa. Mutta lopulta valmisteluun menee hyvin vähän aikaa ja siellähän se ruoka kypsyy itsestään uunissa, kun puuhailee muita arkiaskareitaan.

Naudanlihapata

400-500 grammaa naudanlihaa suikaleina
4-5 pientä luomusipulia (tai 2-3 isompaa)
1 iso kynsi valkosipulia
Noin 150 grammaa paprikasuikaleita (pakaste) tai 1-1,5 tuoretta paprikaa suikaleina
2 ruokalusikallista lihafondia
Noin 2-3 ruokalusikallista tomaattipyrettä
Mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta
Vettä

Paista lihasuikaleisiin pintaväriä pannulla. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Siirrä lihat uunipataan.

Huuhtele pannulta vedellä maut talteen ja kaada pataan.

Kuori ja pilko sipulit muutamaan osaan. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi.

Lisää pataan paprikasuikaleet ja sipulit.

Mausta fondilla ja tomaattipyreellä, lisää suolaa ja paprikajauhetta, jos arvelet niiden olevan tarpeen. Heitä mukaan myös muutama kokonainen musta- tai maustepippuri.

Tarkista nesteen määrä. Nestettä tulisi olla sen verran, etteivät lihat kokonaan peity, mutta että nestettä kuitenkin olisi padassa enemmän kuin liraus. Lisää nestettä jos pata näyttää kuivakalta.

Laita pata hautumaan 175 asteiseen uuniin ainakin tunniksi, mieluusti pidemmäksikin aikaa. Meillä pata muhi lopulta uuden ruokapöydän kasautumista odotellessa pari tuntia.

Nauti lihapata vaikkapa perunamuusin tai ihan vaan keitettyjen pottujen kanssa, niin kuin meillä tehtiin.

Sopivasti tulinen couscous-salaatti

Bongasin kivan couscous-salaatin ohjeen Puolialastoman kokin blogista taannoin. Eräänä perjantai-iltana, kun piti taas kerran saada suhteellisen vikkelästi jotain hyvää apetta nenän eteen, otin reseptin toteutukseenkin saakka. Tein salaatista vähän oman muunnelman sen mukaan mitä oli saatavilla ja pienensin reseptiä muutenkin sopimaan yhdelle.

Sopivasti tulinen couscous-salaatti
(yhdelle nälkäiselle)

1 desilitra täysjyväcouscousia
1,5 desilitraa vettä
Loraus oliiviöljyä

1 naudan filepihvi
Paprikajauhetta
Suolaa
Mustapippuria myllystä

1 pieni punasipuli
Puolikas punainen paprika
Yrttejä (tuoreita tai kuivattuja, itse taisin laittaa ainakin basilikaa ja timjamia)
Puolikas tai kokonainen punainen tuore chili ilman siemeniä
Loraus kalakastiketta
Puolikas lime

1 desilitra turkkilaista/kreikkalaista tai muuta vastaava jogurttia
Kuivattua minttua
1 pieni valkosipulin kynsi
Loraus sitruunamehua

Valmista ensin kastike. Silppua valkosipuli pieneksi tai purista puristimella jogurtin joukkoon. Sekoita sekaan myös minttua ja loraus sitruunamehua. Voit laittaa myös suolaa ja pippuria, jos tykkäät. Sekoita hyvin ja laita sitten kastike jääkaappiin maustumaan.

Seuraavaksi valmistetaan couscous. Laita siis vesi kiehumaan, lorauta sekaan oliiviöljyä. Kun vesi kiehuu, sekoita joukkoon couscous. Anna couscousin turvota muutama minuutti. Kannattaa laittaa hella niin pienelle kuin mahdollista ilman että kuitenkaan sammutat lämpöä kokonaan. Sekoita välillä puuhaarukalla tai vastaavalla, jotta couscous pysyy irtonaisena.

Kypsennä pihvi paistamalla se esimerkiksi valurautaisella parilapannulla kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää couscousin sekaan valikoimiasi yrttejä ja paprikajauhetta. Silppua sekaan myös chili sekä punasipuli. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta mukaan pienesti kalakastiketta ja purista puolikkaasta limestä mehut. Pilko tai viipaloi myös pihvi.

Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja laita salaatti maustumaan jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Tarjoile salaatti jogurttikastikkeen kanssa. Mausteiden määrää säätelemällä voit tehdä salaatista omaan makuusi sopivan. Jos tykkää tulisesta niin lisää chiliä ja kalakastikkeella voi tavallisen suolan lisäksi säädellä salaatin suolaisuutta.

Tämä oli oikein kivaa vaihtelua, ja jotakin tämän suuntaista tulee varmaan tehtyä toisenkin kerran. Seuraavalla kerralla käytän ehkä rohkeammin chiliä ja yrttejä.

Suklaamousse

Ja jatketaan helppojen ja nopeiden jälkiruokien parissa mitä ilmeisimmin. On täällä muutakin kokattu ja viikon todellisuuspako Kreikkaankin suoritettu, mutta niistä lisää myöhemmin kunhan löydän jostain aikaa ja energiaa kirjoittaa pidemmän postauksen ja katsoa niihin sopivat kuvat.

Tässä kuitenkin Hesarista eräänä päivänä bongattu suklaamoussen resepti.

Suklaamousse
(neljälle)

125 grammaa vähintään 75 % tummaa suklaata
1 kananmuna
2 ruokalusikallista konjakkia (tai cointreauta)
3 desilitraa kuohukermaa
Suklaarouhetta koristeluun
(Sokeria, vaniljasokeria)

Sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Mausta ripauksella sokeria ja/tai vaniljasokeria jos mielit.

Lisää sulaan suklaaseokseen kananmuna sekä alkoholi ja sekoita sitten nuolijan avulla, kunnes seos on tasaista ja kiiltävää.

Lisää kolmannes kermavaahdosta suklaaseokseen ja sekoita.

Kaada sitten suklaaseos lopun kermavaahdon sekaan ja sekoita taas kerran, tällä kertaa mahdollisimman varovasti.

Kaada mousseseos annosmaljoihin tai vaikkapa laseihin.

Laita mousse jääkaappiin ainakin muutamaksi tunniksi.

Tarjoa sellaisenaan, suklaarouheella päällystettynä tai vaikkapa marjojen kanssa.

Meillä moussen päälle raastettiin luomuista appelsiinin ja mantelin makuista tummaa suklaata. Tämä kyseinen suklaa olisi toiminut varmasti vielä paremmin yhteen moussen kanssa, jos olisin käyttänyt cointreauta sen maustamiseen. Tällä kertaa käytin kuitenkin konjakkia eikä tämä näinkään hullumpi yhdistelmä ollut.

Pikamisu

Joskus ilmenee tarve kehittää jälkiruokapuolelle jotain nopeaa ja helppoa mutta silti herkullista. Tähän tarpeeseen vastaa entiseltä kämppikseltäni saatu pikamisun eli tiramisun pikaversion resepti. Resepti on kulkeutunut pitemmänkin matkan, sillä tällä reseptillä kuuleman mukaan tämän ex-kämppikseni lontoolainen italiaanokaveri tekee tiramisua pikana.

Minulla resepti muistui mieleen, kun kaipailin taannoisena iltana pastalle jälkiruokaa ja muistin hillamisun teosta ylijääneet muutamat savoiardikeksit.

Pikamisu
(yhdelle)

Pari savoiardikeksiä
2 ruokalusikallista vahvaa kahvia tai jotakin alkoholillista
1-2 ruokalusikallista mascarponea
Loraus kermaa
Ripaus sokeria (ja/tai vaniljasokeria)
Suklaarouhetta tai kaakaojauhetta koristeluun

Palastele pari savoiardikeksiä annosmaljan pohjalle. Lorauta päälle vahvaa kahvia tai alkoholia. Käytin itse valkovenäläisten tekoon tarkoitettua Alkon valmista juomasekoitusta (tyyliin lisää vain maito), koska tummaa rommia tai cointreauta ei ollut ja tuota oli joku jättänyt meille joskus kekkereissä sopivasti pullonpohjallisen. Toimi aivan hyvin.

Sekoita toisessa kupissa tahi kulhossa mascarpone, mausta sokerilla ja ohenna kermalla. Vatkaa seosta ihan hetki, kermaa ei siis tarvitse vatkata vaahdoksi ennen tätä.

Lusikoi mascarponeseos vielä rapeahkojen keksien päälle. Koristele suklaarouheella tai kaakaojauheella.

Tarjoile annos pikimmiten. Tällöin keksit eivät ole ehtineet ihan täysin vielä kostua ja se on tässä tiramisun versiossa ideanakin.

Jälkkäri on hetkessä valmis ja taatusti hyvää!

Hirvipullia ja sipulipiiras

Viime viikonloppuna vietettiin omankin blogini syntyyn erittäin voimakkaasti vaikuttaneen, iki-ihanan Pastanjauhantaa-blogin viisivuotissynttäreitä, missäpäs muuallakaan kuin jauhantapajalla. Kiitoksia vielä kutsusta ja kaikesta isäntäväelle sekä muille paikalla olleille, aiheesta jo reippaasti raportoineille tahoille. Toki myös niille ei-bloggaaville!

Meikäläisen raporteeraus tulee hieman jälkijunassa, kun olen potenut enempi tai vähempi syysflunssaa koko viikon, eikä energiaa ole bloggaamiseen asti liiennyt.

Oma panokseni iltaan oli häistä ylijääneiden viinitonkkien hyötykäyttöön viemisen lisäksi rosmariiniset hirvenlihapullat, ranskalaishenkinen sipulipiiras ja jo aiemmin herkuksi todettu hillamisu.

Rosmariiniset hirvipullat

Noin 600 grammaa hirvenjauhelihaa
1 desilitra kermaa
0,5 desilitraa maitoa
0,75 desilitraa korppujauhoja
1 kananmuna
1 keskikokoinen sipuli
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Reilusti kuivattua rosmariinia
Kuivattua timjamia

Jauha hirvi jauhelihaksi, jos se ei ole jauhelihan olomuodossa jo valmiiksi.

Laita korppujauhot turpoamaan kermamaitoseokseen noin kymmeneksi minuutiksi. Silppua tällä välin sipuli.

Sekoita jauhelihan joukkoon turvonnut korppujauho-kermamaitoseos, kananmuna, sipulisilppu ja mausteet. Suolaa ja rosmariinia kannattaa laittaa avokätisesti, pippuria ja timjamia hieman vähemmän. Suolaton hirvi ei nimittäin ole hyvää, mieluummin vaikka sitten liikaa suolaa tässä tapauksessa. Etenkin jos olet viemässä pullat illanistujaisiin naposteltaviksi!

Sekoita lihapullataikinan ainekset hyvin sekaisin. Muotoile sitten taikinasta leivinpaperoidulle uunipellille lihapullia.

Paista pullia noin 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia tai vaihtoehtoisesti kypsennä pullat voissa paistinpannulla paistaen.

Meikäläisen luomuruokapiiristä tilaama luomurosmariini oli vähän pitkähköä, enkä toki ajatellut asiaa ennen kuin humpsautin rosmariinit taikinan sekaan. Tahaton metsäfiilis syntyi siis pulliin, kun pullista törröttävät rosmariinit loivat mielikuvan havumetsästä, jossa hirvi on eläessään tyytyväisnä kirmaillut!

Klassinen sipulipiiras
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

Pohja

3,75 desilitraa vehnäjauhoja
150 grammaa pehmennyttä voita
1 kananmuna
1 teelusikallinen sokeria
0,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen maitoa

Täyte

1 kilo salottisipulia (noin 1,5 litraa ohuina lohkoina)
3 ruokalusikallista voita
1 ruokalusikallinen öljyä
1,5 ruokalusikallista vehnäjauhoja
(1 paketti, 170 grammaa pekonia)
2 kananmunaa
200 grammaa eli yksi purkki ranskankermaa
1 teelusikallinen suolaa
0,5 teelusikallista jauhettua valkopippuria
0,5 teelusikallista jauhettua muskottia
1 ruokalusikallinen (sitruuna)timjamia
1 desilitra raastettua Comté-juustoa
1 ruokalusikallinen voita

Lisäksi

Kuivattuja herneitä pohjan esipaistamisen painoksi

Kuori ja lohko sipulit. Kuullota sitten sipuleita voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin tunti eli kunnes sipuli on pehmeää ja kullankeltaista. Mitä pidempään haudutat, sen parempia sipulit ovat. Mutta jos olet kiireessä luettuasi ohjeen huonosti etukäteen, niin kuin minä, riittää jos kuullottelet sipuleita keskilämmöllä 25-30 minuuttia.

Tee pohjan taikina samalla kun sipulit kuullottuvat. Sekoita jauhot ja voi sähkövatkaimen taikinakoukuilla. Lisää joukkoon kananmuna, sokeri ja suola. Vatkaa sitten taikina nopeasti tasaiseksi. Lisää lopuksi joukkoon myös maito.

Painele taikina jauhotetuin käsin voidellun piirakkavuoan (noin 23 cm halkaisijaltaan) pohjalle ja reunoille. Pistele sitten pohjaa haarukalla ja laita jääkaappiin vähintään 20 minuutiksi.

Ripottele jauhot sipuliseokseen ja sekoita hyvin. Anna jauhojen kypsyä muutama minuutti. Siirrä sitten seos jäähtymään hetkeksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Peitä jääkaapista ottamasi piiraspohja leivinpaperiarkilla ja kaada leivinpaperin päälle painoksi kuivattuja herneitä. Esipaista pohjaa noin 8 minuuttia. Poista tämän jälkeen herneet ja leivinpaperi ja paista ilman niitä pohjaa vielä 2-4 minuuttia.

Viimeistele täyte. Raasta Comté-juusto. Jos käytät pekonia, kuutioi ja paista pekoni keskilämmöllä kypsäksi.

Yhdistä kananmunat, ranskankerma ja mausteet keskenään. Lisää sipulit, (pekoni) ja puolet juustoraasteesta joukkoon. Kaada seos esipaistetulle piirakkapohjalle. Ripottele piirakan päälle loput juustoraasteesta ja lisää vielä hieman voita pieninä nokareina pinnalle.

Paista piirasta uunin keskitasossa noin 25 minuuttia tai kunnes täyte näyttää hyytyneen ja on kauniin kullanruskea.

Tarjoa piiras lämpimänä tai kylmänä. Seuraksi sopii vaikkapa vihersalaatti. Toimii myös loistavasti illanistujaisten suolaisena piiraana, sillä lopputulos oli oikein muheva ja maukas.

Tarte Tatin

Jälkiruokana nautittiin alunperin sata vuotta sitten sattumalta syntynyttä herkkua eli tarte Tatinia. Legendaarinen keikausherkku syntyi Tatinin sisarusten toimesta, kun kertomusten mukaan heidän kakussaan omenat valahtivat vuoan pohjalle.

Tarte Tatin
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

1 iso lehtitaikinalevy (400 g) tai kaksi pientä

70 grammaa voita
0,75 desilitraa ruokosokeria
5-6 pientä omenaa
(1,5 desilitraa kirsikoita)

Lisäksi
(0,5-0,75 teelusikallista maustepippuria rouhittuna myllystä)
Vaniljajäätelöä

Ota lehtitaikina huoneen lämpöön sulamaan. Jos et löydä isoja lehtitaikinalevyjä, joita valmistaa esimerkiksi Raisio Sunnuntai, voit korvata sen liittämällä yhteen kaksi pientä lehtitaikinalevyä. Kirsikat puolestaan voi korvata rusinoilla (tai jättää kokonaan pois, niin kuin itse tein).

Mittaa voi ja sokeri uunin kestävään paistinpannuun (mieluusti halkaisijaltaan 24 cm). Nosta sitten pannu liedelle ja sulata voi miedolla lämmöllä.

Kuori omenat, poista siemenkodat ja lohko. (Halkaise kirsikat ja poista siemenet.)

Nosta paistinpannu liedeltä. Asettele omenalohkot pannuun ympyrän muotoon. (Asettele kirsikat väleihin.)

Nosta pannu liedelle ja anna omenoiden (sekä kirsikoiden) hautua keskilämmöllä 20 minuuttia.

Siirrä pannu 200-asteiseen uuniin keskitasolle (paitsi jos huomaat tässä vaiheessa, että paistinpannun kahva on liian pitkä mahtuakseen uuniin, voit joutua vaihtamaan omenaseoksen ihan vaan piirakkavuokaan, niin kuin allekirjoittaneelle sattui käymään...). Kypsennä paistosta uunissa 20 minuutin ajan.

Kaulitse taikinalevy sellaiseen olomuotoon, että saat sillä peitettyä pannun/piirakkavuoan. Nosta sitten taikina omenoiden päälle.

Jatka kypsentämistä uunissa vielä 25 minuuttia, kunnes taikina näyttää kullanruskealta ja lehtevältä.

Ota torttu uunista ja anna vetäytyä viitisen minuuttia.

Kumoa sitten torttu lautaselle. (Rouhi pinnalle maustepippuria.) Tarjoa uunituoreena vaniljajäätelön kanssa.

Vaikka torttu otti pientä damagea astianvaihdoksesta, oli lopputulos kuitenkin suhteellisen onnistunut. Maku ainakin oli kohdallaan, omenat olivat aivan ihania! Ja vaniljajäätelö sopi tortun kanssa erittäin hyvin yhteen.

Ranskalainen lihapata ja peruna-artisokkapaistos

Pääruokana ranskalaisvivahteisella illallisella tarjosin lihapataa sekä peruna-artisokkapaistosta. Molempiin sain inspiksen taas kerran Glorian Ruuasta & viinistä. Lihapadasta ja paistoksesta tein molemmista hieman ohjeita pienemmät määrät, mutta kirjaan ohjeet tähän lehden mukaisilla määrillä.

Ranskalainen lihapata
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

3-5 salotti-, kelta- tai punasipulia
4 kynttä valkosipulia
1 kilo naudan paistia
1 paketti eli 170 grammaa pekonia
50 grammaa voita
4 ruokalusikallista oliiviöljyä
3 ruokalusikallista vehnäjauhoja
1 pullo eli 0,75 l punaviiniä
2 laakerinlehteä
Timjamia
2 desilitraa sieniä, vaikkapa (ruskeita) herkkusieniä
1 munakoiso
1 teelusikallinen suolaa
2 teelusikallista mustapippuria myllystä rouhittuna
1 desilitra tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

Ohje vinkkaa, että osan punaviinistä voi korvata voimakkaalla lihaliemellä niin halutessaan. Minä tein niin; käytin 2,5 desilitraa punaviiniä, kunnon lorauksen vasikkafondia ja lopuksi lisäsin vettä satunnaisen määrän. Jätin myös munakoison sekä lehtipersiljan kokonaan pois. Lihamäärä meillä oli noin 600 grammaa, joten vähensin muitakin ainesmääriä vastaamaan suunnilleen tuota liha-annosta.

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Kuori ja puolita sipulit ja valkosipulinkynnet (minä en lukenut ohjetta tarkasti, joten silppusin suht pieneksi silpuksi, mutta eipä tuo haitannut). Kuutioi myös paistiliha ja pekonit.

Sulata voi ja puolet öljymäärästä (eli 2 ruokalusikallista) uunipadassa. Jos sinulla ei ole hellan kestävää uuniastiaa, voit tehdä paistoa vaativat vaiheet kuten minä eli paistinpannussa ja siirtää sitten vain ainekset sitä mukaa uunipataan kun saat paistovaiheet suoritettua.

Paista lihapaloihin pintaan väri. Nosta sitten lihat pois ja paista vuorostaan sipuleita ja pekonia sen verran, että saat ne kypsymään, pehmenemään ja ottamaan hieman väriä pintaan. Nosta sitten sipulit ja pekonit lihojen kaveriksi odottelemaan.

Ruskista seuraavaksi jauhot. Sekoita jauhoihin viini pienissä erissä. Sekoita jatkuvasti, jotta kastikkeesta tulisi tasaista. Jos käytät viinin lisäksi lihalientä (tai fondia ja vettä), voit lisätä tietysti myös sen/ne tässä vaiheessa.

Laita kaikki ainekset uunipataan ja lisää mausteet eli laakerinlehdet, timjami, suola sekä pippuri. Peitä pata kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa noin tunti.

Kun pata on ollut melkein tunnin uunissa, voit viipaloida sienet (ja kuutioida munakoison). Kuullota sitten sieniä (ja munakoisoa) lopussa öljyssä (2 ruokalusikallista), kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut (ja munakoiso on saanut väriä).

Nosta sienet (ja munakoiso) pataan muiden ainesten joukkoon ja jatka kypsentämistä vielä toisen tunnin ajan.

Mausta lopuksi pataa vielä päälle ripoteltavalla lehtipersiljasilpulla. Voit käyttää myös hienonnettua kevätsipulia tai purjon vihreää osaa.

Jos laitoit munakoisoa, käy lihapata ruoasta ihan itsessään eikä se välttämättä tarvitse lisukkeekseen muuta kuin hyvää maalaisleipää tai patonkia.

Meillä valmistunut versio lihapadasta näytti tällaiselta tultuaan uunista. Liha oli ihanan mureaa. Punaviinisempi liemi olisi varmasti tuonut ruokaan erilaisen säväyksen, mutta en viitsinyt ostaa isoa pulloa tätä varten, kun meidän uunipatamme on sen verran pieni etten ollut ihan varma mahtuisiko koko pullo siihen. Toisaalta fondista tuli liemeen mukavasti lisää makua.

Peruna-artisokkapaistos
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

8 keitettyä latva-artisokkaa tai 8 säilöttyä artisokansydäntä
8 keitettyä, kiinteää perunaa
4 viipaletta pekonia
2 salottisipulia
2 ruokalusikallista voita
0,5 teelusikallista (sormi)suolaa
0,5 teelusikallista rouhittua mustapippuria

Jos käytät tuoreita artisokkia, keitä ne sekä perunat hyvissä ajoin etukäteen.

Kuutioi pekonit ja viipaloi sipulit ohuiksi. Puolita kypsät artisokat ja kuutioi perunat.

Paista pekonia keskilämmöllä pannussa, kunnes se ottaa hieman väriä. Lisää sitten sipulit ja kypsennä, kunnes sipuli hieman pehmenee.

Lisää sekaan voi, artisokat sekä perunat. Anna lämmetä ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Voisin oikeastaan suositella tuoreiden artisokkien käyttöä paistokseen, sillä säilöttyjen artisokkien maku oli tässä jotenkin turhan pistävä. Muuten oikein mainio lisäke!

Lisukkeet ja lihapata lautasella. Meillä lihana oli naudan sisäpaistia, joka sattui olemaan Stockalla tarjouksessa sopivasti. Tänään lihapataa lämmitettiin ja lisukkeena nautittiin riisiä. Toimiva yhdistelmä oli sekin!

Paprikamunakas

Ranskalaishenkisen illallisen alkupalaksi tein paprikamunakasta. Ohjeen määrä oli kyllä varsin reilu, sillä resepti väitti että sillä saa aikaan yhden ison, kaksi blinin kokoista tahi neljä minimunakasta. Pienensin määriä kolmanneksen ja silti kaksi noin blinin kokoista munakastani kyllä olivat kovin paksuja ja siten hankalia paistaa riittävän kypsäksi ilman pinnan kärtsähtämistä. Jos siis teet munakasta vain kahdelle, ainakin puolita reseptin määrät! Laitan tähän kuitenkin määrät sellaisina kuin ne lehdessä olivat.

Paprikamunakas
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

3 pientä paprikaa eli noin 250 grammaa
4 kananmunaa
4 ruokalusikallista kuohukermaa
4 ruokalusikallista oliiviöljyä
0,5-1 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen jauhettua espelettepaprikaa

Espelette (Piment dÉspelette) on siis ranskalaisten oma chilipaprika, josta saadaan hieman potkua ruokaan. Jauhettua espeletteä myyvät Glorian mukaan Stocka ja DeliDeli. Espelettetuotteita saa myös tamperelaisesta Keittiö-elämästä, MokoMarketista sekä netistä olkinuoraexportista.

Oulun Stockan espeleteissä oli päivämäärä tulossa niin pian vastaan, että päätin jättää melkein kahdeksan euron pikkupurkin kauppaan. Sen sijaan ostin sekoitusta, jossa oli suolaa ja espeletteä sekaisin. Korvasin siis reseptin suolan ja espeletten tällä sekoitteella ja ripsautin varulta ihan tavallista chilijauhetta mukaan hippaisen potkua tuomaan, kun en tiennyt miten espelette tuossa suolaseoksessa sitten polttelee.

Pese ja halkaise paprikat. Poista kannat ja valkoiset osat. Kuutioi paprikat munakkaaseen sopiviksi palasiksi, noin 1 cm:n kokoisiksi. Kuullota sitten paprikapalaset pehmeiksi parissa oliiviöljyruokalusikallisessa keskilämmöllä.

Riko kananmunat kulhoon. Riko munien rakenne vaikkapa haarukalla ja lisää kerma. Vatkaa seosta kevyesti. Lisää paprikakuutiot, suola ja espelette.

Kuumenna loput pari ruokalusikallista öljystä blinipannuissa tai lettupannussa. Paista hetki, kunnes pinta alkaa hyytyä. Käännä munakas ja paista vielä toisellekin puolelle kaunis väri.

Tarjoa halutessasi katkarapukerman kanssa.

Katkarapukerma
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

1 desilitra kylmän veden katkarapuja
1 desilitra vatkattua kermaa
1 teelusikallinen espelettepaprikaa

Vaahdota kerma. Lisää kermaan espelette ja katkaravut.

Koska minä taikka mies emme erityisemmin välitä katkaravuista, jätin suosiolla katkarapukerman pois munakkaan ohesta. Hyvää oli ilmankin, mutta ehkä joku toinen kerta sovellan ja teen vastaavan kermaseoksen munakkaalle vaikkapa lohesta.

Illallinen ranskalaisilla vivahteilla

Joskus on vaan ihana olla kotona koko viikonloppu ja panostaa ruokailuun. Tänä viikonloppuna meillä syötiin ranskalaisessa hengessä uusimman Glorian Ruoka & viinin innoittamina.

Menu koostui seuraavista:

Paprikamunakas
Ranskalainen lihapata
Peruna-artisokkapaistos
Brie-juustoa
Tarte Tatin omenoista ja vaniljajäätelöä

Patonkia oli tarjolla koko aterian ajan

Brie-juustona toimi tuttu ja turvallinen Président.

Juomapuolella nautittiin ranskalaista Le Cardinal Chardonnayta, ranskalaista vehnäolutta, ranskalaiseksi Alkossa luokiteltua tummaa olutta, jonka etiketti paljasti ranskalaisen firman nimissä Belgiassa valmistetuksi sekä jälkiruoan kanssa tarjottua niin ikään ranskalaista omenasiideriä.

Ateriakokonaisuus oli varsin herkullinen ja täyttävä. Jämät syötiin sunnuntain lounaaksi ja edelleen maistui herkulta!

Reseptit seuraavat pian perästä. Linkitän ne sitten tähän postaukseen myös.

Luottolisuke

Ystävieni kyseltyä uunijuures/uunivihannesreseptini perään, tajusin etten tosiaan ole blogannut luottolisukettani. Tämä vääryyshän täytyy korjata heti!

Virpin uunivihannekset
(lisukkeeksi noin neljälle)

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 paprikaa
2-3 porkkanaa
2-3 sipulia
4-8 perunaa (pieniä useampi, isompia vähemmän)
Oliiviöljyä
Suolaa
Rouhittua mustapippuria
Kuivattua rosmariinia
Kuivattua timjamia
Paprikajauhetta

Lämmitä uuni noin 200-225 asteeseen.

Kuori porkkanat ja perunat sekä sipulit. Määrä riippuu juuresten koosta ja siitä, miten monta ja kuinka isonälkäistä syöjää on sekä tietysti siitä, paljonko muuta ruokaa on tarjolla. Säädä siis ihan rauhassa kappalemääriä mielesi mukaan!

Pilko kesäkurpitsa, paprikat ja perunat sopiviksi suupaloiksi. Puolita sipulit ja lohko kumpainenkin puolikas kahteen tai kolmeen osaan. Siivuta porkkana ohuehkoiksi kiekoiksi.

Laita kaikki vihannekset uunivuokaan. Lorota päälle ronskilla kädellä oliiviöljyä ja mausta. Pyörittele kauhan tai lusikan avulla vihannekset sekaisin. Tarkoitus olisi näyttää siltä, että kaikissa on sekä öljyä että mausteita tasaisesti. Lisää vielä öljyä tai mausteita tässä vaiheessa jos näyttää tarpeelliselta.

Laita vuoka uuniin ja paista 35-45 minuuttia, kunnes porkkanat ja perunat ovat pehmenneet. Voit välillä tsekata kypsyystilannetta ja samalla hieman sekoitella vihanneksia, jotteivat päällimmäiset pääse kärähtämään.

Kun vihannekset tuntuvat syömäkypsiltä, tarjoile ne vaikka pihvin lisukkeena.

Iloisen värinen lisuke toimii hyvin monenkin ruoan kanssa, tätä on meillä testattu toimivasti ainakin lohen, broilerin, naudan, possun ja hirven kaverina. Sarjassamme helppoa ja herkullista!

Savuporovivahteista kanttarellipastaa

Enpä muista milloin viimeksi olisin blogannut ruuasta samantien sen syötyäni, mutta nyt aion tehdä niin. Oli nimittäin sen verran maukas perjantai-illan pikaruoka yhdelle, että laitetaan vinkki samantien jakoon.

Kanssaeläjän ollessa omissa riennoissaan piti minun väsätä itselleni jotakin hyvää ja helppoa perjantai-illan appeeksi. Aamulla kaupasta oli tarttunut mukaan muutama kanttarelli ja savuporotuorejuustoa. Niistäpä siis kokkaamaan!

Kanttarelli-savuporopasta
(yhdelle)

Penne-pastaa
Muutama tuore kanttarelli
1 pieni sipuli
Voita
Savuporotuorejuustoa (käytin Crème Bonjouria)
Suolaa ja mustapippuria myllystä
(Parmesania pinnalle)

Kiehauta vesi pastaa varten, lorauta sekaan öljyä jos tykkäät ja ripauta myös hieman suolaa keittoveteen. Lisää pasta.

Puhdista ja pilko kanttarellit. Silppua sipuli.

Kuumenna pannulla kunnon nokare voita. Kuullota voissa sieni- ja sipulisilppua, kunnes sienistä haihtuu enimmät nesteet ja sipulit pehmenevät. Rouhi sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on lähes kypsää, lisää sieni-sipuliseokseen tuorejuustoa. Anna sulaa ja sekoita.

Sekoita lautasella pasta ja "kastike". Rouhi pintaan vielä mustapippuria ja raasta halutessasi parmesania.

Todellista pikaruokaa; esivalmisteluista siihen kun ruoka oli lautasella nenän edessä meni ehkä noin 15 minuuttia. Joko minä olin tosi nälkäinen tai sitten tämä oli oikeasti todella hyvää. Helppoa ainakin!

Tunnustuksia

Sain beautiful blogger -tunnustuksen kahdestakin suunnasta. Kunnian minulle soivat Perussettiä -blogin Haati sekä Mau!kkaan ruokablogin Kitinen. Että kiitoksia vaan, tunnustukset lämmittävät aina mieltä! :)

Tunnustuksen sääntöihin kuuluu laittaa se eteenpäin seitsemälle itseään inspiroineelle ruokablogille, mutta koska olen laiska, en nyt jaa haastetta eteenpäin vaan jätän sen avoimeksi niin, että ken siihen tahtoo tarttua, niin sopii tehdä.

Toinen sääntö on, että itsestään tulee kertoa seitsemän asiaa. Koetan nyt siis tehdä joitakin tunnustuksia:

1. Suosikki Ben & Jerry's -jäätelömakuni on Chocolate Macadamia. B & J -jätskit ovat myös lohturuokien aatelia, ei jaksa murjottaa jos syö tätä herkkua.

2. En tykkää puolukoista, mustaherukoista enkä juuri vadelmistakaan. Ja tämän myöntäminen nolottaa.

3. En tykkää nukkua yksin pimeässä. Jos joudun nukkumaan yksin, jätän aina yövalon päälle.

4. En osaa leipoa (onnistunutta) pullaa.

5. Rakastan juustoja. Joskus tuntuu että voisin elää pelkästään juustoja syömällä.

6. Jännitän aina toisille ihmisille kokkaamista, mutta harvemmin siltikään pelaan varman päälle ja turvaudun tuttuihin resepteihin, vaan kokeilen uusia juttuja mieluiten silloin kun syömässä on muitakin kuin minä ja tuore aviomieheni.

7. Minulla ei ole viherpeukaloa. Viherkasvimme kituvat kuoleman partaalla ja parvekkeella kesän ollut pieni yrttitarha kuukahti heti alkuunsa.

Olipas näitä taas vaikea keksiä ja tylsiäkin taitavat nämä paljastukset olla, mutta yritinpä ainakin.

Sienekäs alkupala

Siskot kokkaa -blogin Nelle päräytti ilmoille syyskuun ruokahaasteen, jossa ideana on etsiä metsästä tahi luonnosta ylipäätään ihan itse jokin ainesosa, jota sitten alkupalan raaka-aineena käytetään. Meillä oli sopivasti tiedossa mökkireissu viikonlopulle ja ajattelin toiveikkaana löytäväni metsästä sieniä, joista voisin kehitellä jonkinlaisen alkupalan ja osallistua sillä ruokahaasteeseen.

Metsäretkellä kohtasimme muun muassa yhden kyykäärmeen (joka oli onneksi jo henkensä heittänyt), kaksi sisiliskoa sekä yhden sammakon. Ja vain muutaman hassun sienen. Tai olihan niitä sieniä, mutta kun uskalsimme kerätä mukaan vain ne, jotka varmasti syötäviksi pienen mukana olleen sienioppaan perusteella tunnistimme. Pussukassa mökille vietiin siis vain muutama hassu rousku ja yksi tatti, joka tarkemman tunnistuksen puutteessa sitten jätettiin kuitenkin käyttämättä. Onneksi mukaan oli kaupasta tarttunut kuitenkin myös säilöttyjä sieniä ja täten sienet saatiin riittämään.

Rouskut ovat sen verran kirpakoita maultaan, että ne on hyvä ensin ryöpätä. Me keittelimme muutamaa sientämme reilut kymmenen minuuttia runsaassa vedessä ja sen jälkeen huuhtelimme niitä juoksevan veden alla ennen ruoaksi valmistamista.

Kermainen sienialkupala
(sormisyötävät pikkualkupalat kolmelle)

Muutama metsäsieni
Muutama haarukallinen Pirkka parhaat -sarjan sienisekoitusta
Voita
Siivu tai pari pekonia
Noin 0,5 desiä kuohukermaa
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Ruisleipää paahdettuna

Silppua metsäsienet.

Sulata pienessä kattilassa kunnon nokare voita. Kuullottele voissa sienisilppua ja nosta sekaan myös muutama haarukallinen sienisäilykettä purkista. Sekoittele ja paista tovi.

Lisää pieneksi silputtu siivu pekonia. Paista kunnes pekoni on kypsää.

Lorota kermaa sienipekoniseokseen ja rouhi perään hitunen suolaa ja ihan ronskisti mustapippuria. Anna muhia sen aikaa, että kerma hieman keittyy kasaan ja seoksesta tulee muhennosmainen eikä se enää muistuta kastiketta.

Paahda pala tai pari ruisleipää ja pieni suupaloiksi. Sipaise pintaan voita ja nostele päälle sieniseos. Rouhaise vielä päälle hieman mustapippuria.

Tarjoile pari pientä suupalaa per henkilö alkupalana, kyytipojaksi vaikka valkoviiniä.

Alkupala syntyi ex-tempore mökillä käsillä olleista aineksista, joten hyvin simppelillä linjalla mentiin tällä kertaa. Lopputulos oli yllättävänkin maistuva, sillä jopa kanssaeläjä joka ei sienistä piittaa, kehui tätä hyväksi. Ja jos ruokaan laittaa voita, kermaa ja pekonia, niin voiko se ihan pieleen mennäkään? :)

Peruspöperöä osallistuu syyskuun 2010 ruokahaasteeseen tällä pikkuruisella kermaisella sienialkupalalla.

Herkulliset vegaaniset muffinsit

Etsiskelin tuossa kesällä reseptiä vegaanisiin muffinseihin, ihan mielenkiinnosta ja myös siksi, kun ajattelin tarjota niitä vegaanivieraalle synttäreilläni. Päädyin testaamaan Lunni leipoo -blogista löytämääni reseptiä, joka on kai alunperin peräisin Tofu for Two -blogista. Tein joitakin muutoksia reseptiin.

Vein yhden muffinsin ystävälleni hänen polttareihinsa ja loput tarjosin synttäreilläni sekä synttäreiden jälkeisellä hellepiknikillä ystävilleni. Muffinsseja syöneistä kukaan ei meinannut uskoa, kun kerroin niiden olleen vegaanisia, sillä niin hyviä ne olivat. Ei oletusarvoista tietenkään ole että vegaaninen pahaa olisi, mutta sekasyöjien mielikuvissa ehkä vegaaninen leivonnainen vaikuttaa jotenkin oudolta? Tai no mistä minä tiedän, itse en niin ajattele :)

Vegaaniset suklaamuffinsit

4 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra tummaa (luomu) kaakaojauhetta
2 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
0,5 teelusikallista soodaa
1 desilitra eli noin 85 grammaa margariinia sulatettuna
1,5 desilitraa sokeria
2 desilitraa soijasuklaajuomaa
2 desilitraa maustamatonta soijajogurttia
100 grammaa maidotonta tummaa suklaata
2,5 ruokalusikallista Cointreauta
1,5 teelusikallista vaniljasokeria
(1,5 desilitraa maidotonta tummaa suklaata palasina)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sekoita keskenään kuivista aineista vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, suola ja sooda.

Sulata 100 grammaa suklaata. Sekoita sulaneeseen suklaaseen sulatettu/juokseva margariini, sokeri, soijasuklaajuoma, soijajogurtti, Cointreau ja vaniljasokeri.

Yhdistä kuivat aineet sekä märkä taikina. Sekoita taikina tasaiseksi ja jos haluat muffinseihin vielä suklaasattumia, niin lisää palasteltua suklaata taikinan sekaan tässä vaiheessa.

Jos käytät muffinsivuokaa, laita vuoan reikiin vielä paperiset muffinsivuoat. Kaada/lusikoi sitten taikinaa muffinsivuoan koloihin.

Paista uunin keskitasolla 20-25 minuuttia.

Mielestäni muffarit onnistuivat aivan yli odotusten. Tästä kuvasta se ei välttämättä välity, mutta leivonnaiset kohosivat paljon paremmin ja olivat ulkoisesti kauniimpia kuin mitkään aiemmin tekemäni ns. tavalliset muffinssit ovat koskaan olleet. Ja maun puolestakin nämä olivat oikein onnistuneita. Polttarisankariystäväni luuli muffarin ulkonäöstä sen olevan sellainen iso, kuohkea kaupan suklaamuffinssi.

En tiedä missä kohtaa tätä reseptiä se salaisuus piilee, mutta aion kyllä kokeilla uudemmankin kerran vegaanisilla ainesosilla toteutettuja leipomuksia. Nam!

Anna kokin yllättää

Heti alkuun pyydän suuresti anteeksi blogiltani ja sen niiltä lukijoilta, joita onneton päivittämistahtini ei vielä ole kokonaan karkoittanut paikalta. Selitykseksi tähän niukkojen postausten kesään tarjoan seuraavaa; kesääni tähän mennessä on kuulunut kolmet polttarit (joista yhdet omat), omat syntymäpäivät, kahdet ystävien häät (ja yhdet vielä edessä), isäni äkisti tullut poismeno ja hautajaiset, äitini 60-vuotissyntymäpäivät sekä omat häät. Tämä kaikki noin kahden ja puolen kuukauden sisällä on vienyt jokseenkin paljon aikaani.

Postattavaa siis on roikkumassa, ja osaa resepteistä onkin jo kyseltykin. Niin kuin vaikka täydellisesti onnistuneiden vegaanisten muffinssien. Mutta lupaan ja vannon että yritän saada bloggaustahtini kiihtymään!

Tällä kertaa postaus liittyy kuitenkin edelliseen viikonloppuun, jolloin kanssaeläjästä tuli aviomieheni. Perjantai 13. päivä ei ollut meille epäonnen-, vaan onnenpäivä, sillä sanoimme tuolloin Oulun maistraatissa toisillemme tahdon. Siviilisäätymuutoksen kunniaksi kilistelimme tietysti kuohuvalla, mutta menimme myös nauttimaan kaksin ihanaa illallista erääseen Oulun parhaimmista ravintoloista, Matalaan.

Ravintola Matalasta voi saada joko kolmen, viiden tai seitsemän ruokalajin kokin yllätysmenun. Viineillä tahi ilman. Olimme tehneet pöytävarauksen sekä tilauksen viiden ruokalajin yllätysmenusta etukäteen. Vaikka tuore aviomieheni todella on välillä jokseenkin rajoittunut ruokailija, uskalsimme ottaa tällaisen sokkomenun koska olimme sellaista joskus aiemminkin samaisessa paikassa maistaneet ja molemmat tykänneet kaikesta tarjolle tulleesta. Luotto oli kova paikan kokin taitoihin myös tällä kertaa. Kuvallinen anti postauksessa kyllä rajoittuu kolmeen ruokalajiin, sillä herkullinen tilanne vei mennessään ja unohdin kuvata kokonaan välikeiton sekä juustot.

Alkupalana meille tarjoiltiin muikkukrokettia, muikunmätiä, kukkakaalipyrettä, savusinappijäätelöä, pinaattipyrettä, marinoituja kanttarelleja ja joitakin kasviksia.

Välikeittona pöytään tarjoiltiin maa-artisokkakeittoa, jonka seassa oli kuhapateen (tai vastaavan, oikea termi katosi jo mielestäni...) palasia ja päällä oli mantelivaahtoa.

Pääruokana tarjoiltiin kyyhkynrintaa sekä koipea, bataattipyrettä, pähkinäistä pastaa, madeirakastiketta ja kasviksia.

Pääruoan jälkeen ennen varsinaista jälkiruokaa tarjolle tuotiin kermaista ja voimakkaan makuista sinihomejuustoa, tuhkaraitajuustoa, pähkinäbriossia sekä viikunahilloketta.

Jälkiruokalautaselta löytyi unelmakuohkeaa vispipuuroa, mustikkajäätelöä sekä vadelma- että persikkakastikkeita.

Juomapuolella turvauduin täysin tarjoilijan suosittelemiin viineihin, kun taas mies pysytteli tummahkon oluen linjalla alku- ja jälkiruokakuohuvien lisäksi. En todellakaan pystynyt painamaan mieleeni tarjoiltujen viinien nimiä, mikä hieman harmittaa. Tällaiset menut pitäisi aina saada mukaansa kirjallisena, niin muistaisi myöhemminkin mitä kaikkea hyvää tulikaan nautittua!

Menu oli kokonaisuudessaan taas aivan loistava. Kaikki maistui herkulliselta ja annosten maut toimivat keskenään valtavan hyvin. Vaikka esimerkiksi kyyhky oli meille molemmille uusi tuttavuus, maistui se oikein hyvältä. 54 euroa per henkilö (ilman juomia) näistä herkuista ei mielestäni ole ollenkaan paha hinta. Koko laskumme juomineen päivineen oli 170 euron hujakoilla.

Matalasta jatkoimme matkaamme hotellille, sillä olimme päättäneet satsata hääviikonloppuumme sen verran lisäluksusta että yövyimme kaksi yötä paikallisen Scandicin hieman paremmassa (=isommassa ja parvekkeellisessa) hotellihuoneessa.

Hotellihuoneestamme löytyi vielä lisää herkkuja, sillä ottamaamme hotellin hääpakettiin sisältyi muun muassa tämä herkkutarjotin kuohuviineineen. Harmi kyllä olimme Matalan tarjoiluista jo niin täynnä, että lähinnä hieman napostelimme lautasen antimia, eikä äärikuiva kuohuviinikään oikein maistunut kun oli hetki aiemmin nauttinut hieman parempilaatuisia juomia.

Lauantaiaamuna huoneeseemme tarjoiltiin vielä mukava aamiainen. Nautimme cocktailpiirakoita, sämpylöitä, ruisleipää ja croissantteja runsaine lisukkeineen kahvin ja tuoremehun kera huoneemme parvekkeella katsellen aurinkoiselta ja helteiseltä vaikuttavaa aamua ja heräilevää kaupunkia.

Oma lauantaimme jatkui kaunistautumisella, sillä olimme kutsuneet muutamia kymmeniä läheisiämme juhlimaan kanssamme naimiisinmenoamme. Myös lauantai sujui hyvän seuran, oikein maistuvan ruoan ja juomien sekä musiikin parissa aivan pikkutunneille saakka. Hääjuhla sujuikin jokseenkin trooppisissa merkeissä, kun päivän helteen jälkeen taivas repesi juuri kun kaikki olivat päässeet sisälle ja aloittaneet ruokailun. Kaatosateen jälkeen ulkoilman kosteusprosentti oli huikaiseva ja kuuman kostea pimeä yö toi mieleen ihan jonkin muun maan, kuin Suomen elokuisen kesän.

Kasviksia grillistä

Ei olisi pitänyt mainostaa edellisessä postauksessa ajan hermolla olemistaan, kun heti juhannuksen jälkeen tipahdinkin armotta sitten taas blogihiljaisuuteen. Syitä on erinäisiä; on ollut näitä helteitä, jotka ovat pitäneet monet muutkin blogit tavallista hiljaisempina ja kokkailun kotona minimaalisena. Sitten on ollut elämän kiertokulkuun liittyviä surullisempia sekä iloisempiakin kiireitä. Voin kertoa, ettei ole erityisen miellyttävää järjestää yhtäaikaisesti häitä sekä hautajaisia.

Tässäpä nyt kuitenkin olisi vihdoin uutta postausta. Aiheena grillattavat kasvisjutut. Itselläni ainakin usein lyö tyhjää, kun mietin mitä muuta kuin lihaa tai kalaa sitä grillaisi. Usein tulee turvauduttua halloumiin sellaisenaan, ananakseen, paprikaan tai erilaisiin folionyytteihin silputtaviin kasvisjuttuihin. Joskus kuitenkin kaipaa vaihtelua, ja sitä tämän postauksen halloumi-munakoisonyytit sekä vuohenjuustotäytteiset kesäkurpitsat tarjosivat.

Munakoisoreseptin nappasin eräältä keskustelufoorumilta, kesän grilliherkut -viestiketjusta. Resepti on ilmeisesti ainakin joskus julkaistu myös Pirkka-lehdessä. Kesäkurpitsoiden valmistukseen löytyi vinkkiä maikkarin sivuilta.

Halloumitäytteiset munakoisorullat

2 tasakokoista munakoisoa
4 kynttä valkosipulia
1 teelusikallinen pizzamaustetta
Mustapippuria
Suolaa
1,5 desilitraa oliiviöljyä
250 grammaa halloumijuustoa (ainakin!)
(2-3 tomaattia)
(tuoretta basilikaa)

Cocktailtikkuja kiinnitykseen

Laita cocktailtikut veteen likoamaan.

Leikkaa munakoisot ohuehkoiksi viipaleiksi pituussuunnassa. Sekoita öljyyn suola, pippuri, pizzamauste (voi hyvin korvata mieleisillään yrteillä) sekä murskatut tai veitsellä pienityt valkosipulinkynnet.

Voitele munakoisoviipaleet molemmilta puoliltaan mausteöljyllä ja lado viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Kuumenna viipaleita 225 asteisessa uunissa noin 5 minuuttia (eli kunnes hieman pehmenevät).

Jaa halloumi viipaleisiin ellet ole ostanut valmiiksi siivutettua versiota. Jos käytät myös tomaattia, viipaloi nekin ohuehkoiksi siivuiksi.

Aseta kunkin uunitetun munakoisoviipaleen leveämpään päähän siivu halloumia. Halloumin päälle voi laittaa vielä siivun tomaattia sekä tuoretta basilikaa. Meillä ei ollut tomaatteja eikä basilikaa, mutta toimivat nämä pelkällä halloumillakin. Käännä sitten munakoisoviipaleen toinen pää täytepään yli rullaksi niin hyvin kuin taidat ja kiinnitä koko komeus vedessä liotetulla cocktailtikulla.

Pariloi sitten nyyttejä grillissä ja käännä kun grilliä vasten ollut puoli on saanut väriä. Grillaa toiseltakin puolelta siiheksi, kunnes halloumi on lämmennyt ja hieman pehmennyt, mutta koko nyytti ei ole vielä kärventynyt.

Munakoisonyytit kuvan etualalla odottamassa grilliin pääsyä. Tässä vaiheessa iskikin sitten sopivasti ukkosmyrsky, joten grillasimme kaatosateessa sen miten taisimme. Kanssaeläjä uhrautuvaisesti seisoi pihalla suojellen grillejä sateenvarjoilla... mitäpä sitä ei nälkäinen ihminen tekisi ruokansa eteen.

Vuohenjuustotäytteiset kesäkurpitsat

8 pienehköä kesäkurpitsaa
4 ruokalusikallista oliiviöljyä
2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
1 teelusikallinen tuoretta oreganoa silputtuna
1 teelusikallinen tuoretta timjamia silputtuna
Noin 100 grammaa kiinteää vuohenjuustoa
Suolaa
Valkopippuria

Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa keskeltä kahteen osaan. Koverra sitten esimerkiksi pikkulusikalla kesäkurpitsoiden sisustat. Ole varovainen ettei kesäkurpitsa mene rikki. Säästä kesäkurpitsoiden "kuoret" ja silppua pois kaivamasi sisältö pienempään olomuotoon.

Silppua salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Kuumenna puolet öljystä paistokasarissa tai kattilassa ja lisää öljyyn sipulit sekä kesäkurpitsasilppu. Kypsytä pannulla noin 5-8 minuttia eli kunnes seos on pehmennyt.

Kaada seos pannulta kulhoon (tai jos et halua tehdä lisätiskiä niin sekoita ainekset pannussa). Mausta tuoreilla yrteillä, suolalla sekä pippurilla. Murustele joukkoon vuohenjuusto. Sekoita.

Täytä kovertamasi kesäkurpitsankuoret täytemössöllä. Voit vielä voidella kesäkurpitsan kuoret öljyllä. Grillaa noin 12-15 minuuttia, kunnes kurpitsat ovat saaneet hieman väriä ja pehmenneet.

Kesäkurpitsat matkalla grilliin. Alkuperäisen ohjeen mukaan nämä tarjoillaan tomaattikastikkeen kanssa, mutta mielestäni ainakin grillattuina versioina nämä toimivat paremminkin ilman kastiketta. Mausteiden kanssakaan ei ole niin nuukaa, meillä oli mukana muutamaa kuivattua maustetta suolan ja pippurin lisäksi ja aivan maistuvia näistä tuli vaikkei meillä tuoreita yrttejä ollutkaan täytteeseen laittaa. Pieni ukkoskuuron tuoma kosteuskaan ei onneksi ehtinyt täysin vetistää kesäkurpitsoitamme.

Kypsistä versioista ei löytynyt tämän parempaa kuvaa. Grillattuamme kaatosateessa ruokaa vähän kerrallaan, kiikutin ruokia pysymään lämpimänä uunissa ja kun lopulta saimme kaiken ruoan valmiiksi ja pääsimme ruokailemaan, ei valokuvaus nyt vain ihan ensimmäisenä enää ollut mielessä.

Molemmat reseptit olivat mielestäni kuitenkin oikeinkin käyttökelpoisia ja etenkin kesäkurpitsaa kokeilisi mielellään muillakin juustoilla höystettynä.

Maukkaat marinadit

Yritänpä kerrankin olla ajan hermolla tämän bloggaamiseni kanssa ja tuuppaan ulos marinadiaiheisen postauksen juuri sopivasti näin juhannuksen alla.

Ostin tuossa heräteostoksena taannoin kirjakaupassa piipahtaessani edullisen "Kesän grilliherkut" -opuksen, sillä en omistanut aiemmin yhtään grillausaiheista kirjaa. Tämä teos kylläkin keskittyy keveämpään grillailuun, sillä sen on kirjoittanut Helle Brønnum Carlsen, joka on Kunto Plus -lehden ruokatoimittaja. Noh, hinta oli hitusen alle 8 euroa, joten suunnattomasti en tästä ostosta köyhtynyt ja yhden hyvän marinadiohjeen sieltä ainakin jo bongasin eli täysin turha (heräte)ostos tämä ei ollut.

Kesän grilliherkut -kirjasta löytyy siis yksi aukeama, joka on omistettu kokonaan marinadeille. Marinadit ovat simppeleitä ja niistä löytyy omansa niin naudalle, possulle, lampaalle, siipikarjalle kuin kalallekin.

Kokeilin kirjan punaviinimarinadia hirveen viime viikonloppuna, kun grillasin palan hirveä ystäväni polttareissa. Marinadi toi ainakin hirveen hyvää makua, joten laitoin sen uudelleen testiin juhannuslihoja ajatellen. Tuunasin reseptiä hieman, suluissa siis omat lisäykseni.

Punaviinimarinadi
(Kesän grilliherkut, s. 119)

2 desilitraa punaviiniä
(0,5 desilitraa soijakastiketta)
3 timjaminoksaa (tai reilusti kuivattua timjamia)
5 katajanmarjaa
(Hieman tuoretta rosmariinia)
10 kokonaista mustapippuria (tai muita kokonaisia pippureita)
1 valkosipulinkynsi

Kaada kattilaan punaviini (ja soijakastike) sekä mausteet. Keitä 2 minuuttia ja anna sitten marinadin jäähtyä ennen sen käyttämistä.

Kirjan mukaan tämä marinadi sopii parhaiten naudanlihan marinointiin, mutta kuten jo sanottua, niin se toimi myös hirven kanssa oikein hyvin. Juhannuksena marinadiin uimaan päässee possun filettä tai sitten nautaa, riippuen siitä mitä kaupasta huomisella reissulla tarttuu mukaan. Keitin tätä punkkupullon jämistä tuplasatsin ja vaihdoin mustapippurit tällä kertaa viispippurisekoitukseen koska kokonaiset mustapippurit olivat päässeet loppumaan. Soijaa lisäsin jo ensimmäisellä kokeilukerralla kun pelkäsin lopputuloksen olevan suolatonta ilman sitä. Hirvi mielestäni ainakin tarvitsee ihan reippaastikin suolaa kaverikseen ollakseen maistuvaa.

Sain taannoisessa blogimiitissä maistaakseni Pumpkin Jamin Marin marinoimia tofupalasia, jotka grillattiin vartaassa. Siitä sain idean kierrättää Marin maukasta marinadia myös ystäväni polttareihin, joissa oli tarkoitus grillata kasvisvartaita tofulla höystettynä. Koska tofun makua kehuttiin, lupasin raportoida marinadin reseptin myös omaan blogiin.

Hapanimelä marinadi tofuille

Runsaasti öljyä (n. 3 dl)
5 kynttä valkosipulia
2 ruokalusikallista soijakastiketta
Yhden sitruunan puristettu mehu
2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa
2 ruokalusikallista tomaattipyrettä
1 teelusikallinen cayennepippuria

Purista kuoritut valkosipulinkynnet öljyyn. Sekoita myös loput marinadin aineksista keskenään. Kuutioi tofu reilun kokoisiksi paloiksi (jotta pysyvät vartaissa) ja lisää sitten palaset marinadin sekaan. Anna maustua jääkaapissa mielellään yön ylitse mutta vähintään muutaman tunnin ajan.

Ruokabloggaukseni alkaa ilmeisesti vaikuttaa myös ystäviini, sillä itse en todellakaan hoksannut kuvata polttari-illan vartaita. Joku muu oli sen puolestani kuitenkin ystävällisesti tehnyt, joten tässä teille kuva vartaista ennen grillausta. Mukana ainakin sipulia, herkkusieniä, tuoretta ananasta, miniluumutomaatteja, kesäkurpitsaa ja keltaista paprikaa noiden tofupalojen lisäksi. Hyvää oli ja voin suositella juhannuspöytään kasvissyöjille taikka vaihteluksi lihansyöjienkin lautasille!