keskiviikko 30. joulukuuta 2015

2015 - vaiherikas vuosi

Oho. Päivitys!  Mun blogissa!

Lupasin oululaisten ruokablogipikkujouluissa että päivitän tämän vuoden puolella vielä jotain. Blogiystävistä en siis ole luopunut vaikka päivittäminen omaan blogiin on jäänyt kaiken muun jalkoihin.



Pikkujouluissa testattiin perinteisesti sokkona glögejä mutta tämän vuoden erikoisuus oli sinappitasting kinkun kera.  Kiitos tästä Kokkipottilaan!


Glögiä tuli tehtyä tällekin joululle, vaikka muut ruokalahjat jäivät siskon perheelle pyynnöstä viemisiksi tehtyä elämäni ensimmäistä maustekakkua lukuunottamatta tekemättä.

Reissupuolella tänä vuonna Budapest-päivityksen jälkeen tuli käytyä kesälomalla eka kertaa Riiassa ja aika monennetta kertaa lempparikaupungissani Lontoossa. Siellä käytiin vielä joulukuussa uudemman kerran, kun viime joulukuisesta Lontoon-reissusta kovasti tykännyt ystävä sitä ehdotti. Myös retkiä Tallinnaan ja kotimaanmatkailua on tullut harrastettua. Ensi vuonna alkuvuodesta odottaa reissu muutamaksi päiväksi aurinkoon Dubaihin sekä talvinen viikonloppu Berliiniin helmikuussa.

Henkilökohtaisesti vuosi on ollut raskaskin: kotia Oulussa ei enää ole, siviilisääty muuttui sen myötä myös. Perhepiirissä on ollut kaikenlaista surua ja huolta. Töissä kiireistä - välillä vähän liikaakin, mutta onneksi pääosin tosi motivoivaa ja kiinnostavaa.

Kaikkinensa kuitenkin vuosi päättyy hyvillä mielin - mun koti on nyt täällä Helsingissä. On mielekkäitä töitä,  on kiva pieni koti kantakaupungissa, on paljon ihania ja tärkeitä ihmisiä ympärillä. On tulevaisuuden haaveita.

Ruoka on iso juttu edelleen, vaikka siitä raportointi on ollut enemmän kuvia instagramissa kuin postauksia blogiin. Blogia en silti ole valmis kuoppaamaan, joten ehkäpä päivitystahti paranee ensi vuonna - koskaan ei voi tietää!

Kippis entistä herkullisemmalle vuodelle 2016!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Täydellinen viikonloppulomakohde: Budapest

Talvella mietimme muutaman ystävättäreni kanssa että pieni kevätbreikki kaikesta arkisesta aherruksesta olisi paikallaan. Lähdimme valikoimaan lomakohdetta melko rajaavilla spekseillä: lomapäiviä ei saisi kulua kahta enempää (koska kaikilla meistä niitä ei edes ollut!), ajankohdan tulisi mieluusti olla maaliskuussa ja budjettikatto reissun lennoille ja hotellille yhteensä on kolmensadan euron kieppeillä.

Supersaverin talviale tarjosi meille ratkaisun - pitkä viikonloppu torstai-illasta sunnuntai-iltaan Budapestissä Norwegianin lennoin ja neljän tähden hotellilla hitusen reilulla 250 eurolla per tyyppi. Ei tarvinnut kauaa miettiä!

Olimme kaikki Budapestin ensikertalaisia mutta reissun jälkeen kaikki kovin vakuuttuneita siitä, että tulevaisuudessa paluu kaupunkiin tuntuu kovin todennäköiseltä. Lyhyet lennot Helsingistä, kaunis ja siisti kaupunki, joka on helposti otettavissa haltuun, toimiva julkinen liikenne, näkemistä ja tekemistä riittää, shoppailumahdollisuuksia löytyy, ruoka ja juoma on edullista ja hyvää. Mistä tässä EI pitäisi?!


Hotellimme Danubius Hotel Flamenco siis kuului tuohon lento+hotelli-pakettiin mutta oli aivan vallan mukava hotelli rauhallisella Budan puolella. Budapestin uusin vuonna 2014 avattu metrolinja (vihreä, linja 4) on muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotellilta ja ratikalla pääsee halutessaan vielä lähemmäs. Pientä neuvostomahtipontisuutta hotellissa oli aistittavissa mutta huoneet olivat siistit ja kaikki toimi moitteetta. Hotellista löytyy myös ihana oikea sauna Harvia-kiukaalla ja uima-allas sekä kuntosali. Pari kertaa viikonlopun aikana tuli siis saunottua ja pulahdettua altaaseen!

Hotellihintaamme ei kuulunut aamiainen mutta saavuttuamme myöhään torstai-iltana perille päätimme ettemme halua aloittaa ekaa loma-aamua epätoivoisella harhailulla aamiaista etsien vaan maksoimme kiltisti hotellille noin 9 euroa aamupalabuffetista. Aamupala oli kyllä oikein mainio!

Lentokentältä on hitusen huonot julkiset kulkuyhteydet, joten me päätimme olla käyttämättä aikaa lyhyestä lomasta kulkemisen miettimiseen ja sijoitimme suosiolla taksikyytiin, joka ei neljälle jaettuna kuitenkaan verottanut kukkaroa liiaksi suhteessa siitä saatuun matkustusmukavuuteen. Taksilla ajaminen on muutenkin Budapestissa maltillisen hintaista. Päiväsaikaan otimme vuorokauden kerrallaan voimassa olevan ryhmälipun, joka on oikein kätevä jos tietää, että porukka ei liiemmin hajaannu ja matkat taitetaan samassa porukassa. Automaatit metroasemilla ovat helppokäyttöisiä ja lippujen ostaminen sujui ongelmitta. Myös kymmenen matkan lippuja olisi tarjolla mutta jäimme käsitykseen että näillä ei voi vaihtaa.

Täytettyämme mahamme aamiaisella perjantaiaamuna, suuntasimme ensin lähimetroasemalle hankkimaan lipun julkisiin ja jatkoimme kävellen Tonavan rantaa kohti Linnavuorta. Vuorelle pääsee funikulaarilla, mutta julkisen liikenteen lippu ei siihen käy, vaan liput tulee ostaa erikseen funikulaarin juurelta. Funikulaarilla matka Linnavuoren laelle sujui nopeasti. Sieltä aukeni kaunis maisema yli Tonavan ja Budapestin.

Linnavuorelta kiertelimme alas ja haahuilimme Pestin puolelle kaupunkia. Katselimme ympärillemme, fiilistelimme kaupungin tunnelmaa ja poikkesimme kiinnostavaan pikkukauppaan ostoksille. Tämä on mielestäni reissaamisessa juuri parasta - antaa tennareiden viedä sinne minne sattuu nenä näyttämään ja ottaa vastaan se, mitä kaupungilla on annettavanaan.

Lounasaikaan nälän alkaessa taas kurnia vatsoissamme kävi meille iloisesti, sillä satuimme törmäämään Hummus Bariin, joita on kaupungissa useampi ja joita on netissä kovastikin suositeltu. Aurinkoinen terassi houkutteli meidät nauttimaan lounasta.

Hummuksella täytettyä leipää ja hyvää valkoviiniä auringossa nautittuna sai olon tuntumaan erittäin lomaisalta ja tyytyväiseltä. Viiniä ei ruokalistassa mainittu, mutta aina kannattaa kysyä! Tytöt olivat jo ehtineet tilata itselleen bisset, kun minä kysyin että olisiko viiniä kuitenkin saatavilla. Vastauksen ollessa myönteinen, kuului muiden suusta yhteen ääneen "you have wine? cancel the beer!" Neljän hengen lounas ja pullo valkkaria kustansi yhteensä euroissa noin kaksikymppiä eli halpaa lystiä oli syöminen ja juominen.

Yksi Budapestin kivoimmista jutuista ovat niin kutsutut Ruin Barsit juutalaiskortteleissa eli seitsemännessä kaupunginosassa. Ensimmäinen ja tunnetuin niistä lienee Szimpla Kert.


Szimpla Kertiin vei meidänkin tiemme perjantaina iltapäivällä. Sisustus on sekalainen, kaoottinen ja kiinnostava. Juoma on edullista ja tunnelma on omalaatuisen hieno. Illalla Szimpla Kertiin olikin ihan tolkuttomat jonot, joten hyvä että tulimme käyneeksi iltapäivällä.


Alueella haahuillessa löytää kyllä muitakin paikkoja. Yhteistä niille on rapistuneet puitteet, joissa on kuitenkin jotain todella kiinnostavaa. Aika monta kertaa tuli mietittyä, että tämmöisissä oloissa ei vaan kotimaassa ikinä saisi pitää ravintolaa - onneksi sentään vielä jossain saa!

Perjantai-iltana suuntasimme etsimään ruokaa Gozsdu Udvar -nimiselle alueelle, jonka olimme aiemmin päivällä bonganneet. Alueella on tarjolla monenlaista ravintolaa vähän jokaiseen makuun ja me päädyimme illastamaan Spíler Bistropubiin.

Useimmat meistä kokeilivat unkarilaista pizzaa. Omani oli "valkoinen pizza" eli tomaattisoossin sijasta pizzalla oli ranskankermaa ja täytteinä pekonia ja sipulia. Myös paikan burgeri oli kuulemma loistava!

Lauantaiaamuna suuntasimme kohti Széchenyin kylpylää, sillä halusimme välttää ihan pahimman ryysiksen. Ennen kylpemistä täytyi kuitenkin saada aamiaista ja sitä saimme ihan Sankarien aukion likellä olevasta turkkilaisesta kahvilasta Café Karasta.

Gellértin kylpylää pidetään kauneimpana Budapestin monista kylpylöistä. Me emme tällä kertaa piipahtaneet sisälle asti, mutta ulkoakinpäin paikka näytti kyllä kauniilta.

Olimme lukeneet TripAdvisorin kylpyläkommenteista muun muassa hulvattoman brittien (vai olivatkohan sittenkin irkkuja?!) polttaripoikaporukan kokemuksista. He hehkuttivat olleensa kaikki ihan kuolleita juhlinnan jäljiltä mennessään viimeisenä reissupäivänä kylpylään mutta sillä olleen henkiin herättäviä vaikutuksia ja kaikkien päässeen hyvissä voimissa paluulennolle kotiin. Perjantai-illan saatettua ainakin osalla meistä hieman venähtää pikkutunneille saakka lokaalissa yökerhossa, totesimme kylpylöinnin olevan erinomainen ajatus.

Széchenyin kylpylä on melkoisen valtava paikka ja altaita löytyy sisältä joka lähtöön. Me lilluimme lähinnä ihanan kuumissa ulkoaltaissa nauttien samalla auringon paisteesta. Sisäänpääsymaksu oli jotain 16-17 euron kieppeillä ja lisäksi vuokrasimme kylpylästä pyyhkeet (itse vuokra ei ole kuin muutaman euron mutta lisäksi joutuu pulittamaan panttimaksun jonka voi maksaa vain käteisellä mutta jonka saa takaisin kun palauttaa pyyhkeen). Eikä polttaripoikaporukka väärässä ollut, olimme kaikki kuin uusia naisia kylpylästä poistuessamme!

Lauantain iltapäivä käytettiin sitten shoppailuun. Siihen loistava lokaatio on todella runsaalla kauppavalikoimalla varustettu ostoskeskus West End. Ostoskeskuksessa onnistuu tietysti myös itsensä ruokkiminen.

Me menimme tällä kertaa siitä mistä aita on matalin ja kävimme tutusti ja turvallisesti kauppakeskuksesta lötyneessä Vapianossa pizzalla.


Budapest antoi säänkin puolesta meille parastaan. Perjantaina ja lauantaina aurinko paistoi ja lämpötila keikkui viidentoista plussa-asteen tuntumassa. Sunnuntaina mittarissa oli ihanan lämpimät 18 astetta mutta se oli muutoin pilvisempi ja tuulisempi päivä. Vuoden ekat t-paitakelit kuitenkin!

Lauantai-iltana päädyimme syömään rentoon Bistro Cochoniin. Jälleen kerran tuli todettua että edullinen talon viini on edullisuuden lisäksi myös oikein juomakelpoista. Plussaa paikalle vielä siitä, että ihanan boheemin tyylin itse omannut tarjoilijatar kyseli mistä olemme, koska oltiin kuulemma kaikki niin tyylikkäitä :)

Sunnuntaina meillä oli vielä koko päivä aikaa käytettäväksi, sillä lento kotiin oli vasta myöhään illalla. Jätettyämme tavarat säilöön hotellille ulos checkauksen jälkeen, päätimme lähteä viettämään sunnuntaipäivää Margitinsaarelle. Saari on siis keskellä Tonavaa ja suosittu vapaa-ajan viettopaikka. Saarella järjestetään myös megalomaaninen rokkifestari Sziget.

Sunnuntai sattui olemaan St. Patrick's Day -pyhä (erikoista sinänsä että unkarilaiset juhlivat moista ihan niin pieteetillä, että kaupat pysyvät kiinni ja kaupungissa järjestetään sen kunniaksi kunnon karkelot). Niinpä tuliaisostokset jäivät lentokentällä suoritettaviksi mutta onneksemme metroaseman pikkukiskat olivat auki ja saimme napattua puistoon mukaamme vielä vähän viiniä. Siinä päivää paistatellessa puistossa t-paidassa viinilasi kädessä ei voinut todeta muuta kuin että matka oli onnistunut täydellisesti.

Liikaa suunnittelematta voi päätyä esimerkiksi syömään sunnuntain "aamiaistaan" metroaseman vieressä olevalle ruokakojukeskittymälle. Tyypeillä oli paikalla pieni puu-uuni, josta sai ostettua aivan superherkullisia leipiä. Omassani oli muun muassa unkarilaista mausteista makkaraa. Juomakojun viinihinnat olivat vähintäänkin kohtuulliset. Maha täyttyi jälleen kerran pikkurahalla.

Puistonpenkki sen tiivistää parhaiten. Me todellakin rakastuimme Budapestiin!

Kiitos vielä loistavasta matkaseurasta Jaana, Tiina ja Riina, ootte ihan parhaita. Kesän Baltia-touria odotellessa!