Se aika vuodesta - blinit ja niiden päälliset

Rakastan blinejä, ja ne kuuluvat talveen yhtä varmasti kuin nämä jossain vaiheessa iskevät hyytävät pakkaskelitkin. Onneksi kylmää voi paeta sisätiloihin ja syödä itsensä onnelliseksi rapsakan rasvaisten, ihanien blinien parissa, yhtä ihanien ystävien seurassa.

Eilen vietettiin yhdistettyä leikkaus- (mekkojen ja hiusten fiksausta), blini- ja saunailtaa ystäväni Annan luona. Toisen ystävän iltapuvun olkaimet tulivat lyhennetyksi sopivaan mittaan, meikäläisen hiuskuontalosta napsaistiin melko pitkä siivu pois kuivaksi käynyttä huonoa latvaa ja illan emäntä paistoi meille blinejä söpöillä punaisilla blinipannuillaan. Illan lopuksi lämmiteltiin vielä saunan lauteilla ennen kovin pakkashuurteista kotimatkaa.

Olimme sopineet että jokainen tuo jotain blinien päälle laitettavaa. Pääsin lukemaan viestiketjua vasta siinä vaiheessa, kun kaikki vakkaripäälliseni olivat jo varattu, ja tulossa oli jo sienisalaattia, smetana-punasipuli-mäti-komboa ja kylmäsavuporotahnaa, eikä mukana olevan kala-allergikon kannalta olisi ollut kovin reilua valita lisää kalaisia elementtejä pöytään. Sitten muistin juuri lukeneeni Hannan sopasta  kaurablineistä ja niiden vegepäällisistä.

Sieni-oliivitahna

200 grammaa ruskeita herkkusieniä

Noin puoli desiä kivettömiä kalamata-oliiveja

1 iso valkosipulinkynsi

Öljyä

Tomaattipyrettä

Soijakastiketta

Balsamicoa

Suolaa, mustapippuria

Putsaa sienet ja säästä itseltäsi aikaa viipaloimalla ne munanleikkurilla (tai viipaloi veitsellä).

Kuori valkosipulinkynsi ja silppua se.

Lorauta paistinpannulle öljyä ja paista sieniviipaleita muutama minuutti. Lisää pannulle myös valkosipuli ja jatka paistamista muutama minuutti lisää miedolla lämmöllä. Mausta seos ihan reippaalla kädellä suolalla ja mustapippurilla.

Siirrä sieni-valkosipuliseos astiaan, jossa voit soseuttaa ne. Lisää mukaan noin teelusikallinen tomaattipyrettä ja saman verran soijakastiketta. Lorauta sekaan myös vajaa ruokalusikallinen balsamicoa.

Soseuta seos mieleiseesi koostumukseen ja lusikoi tarjolle. Voit valuttaa päälle vielä hieman tryffeli- tai muuta mieluisaa öljyä.

Nauti tahna blinien (tai blinien muiden koostumusten eli vohveliblinien ja blinipannarin) tai vaikka hyvän rapean leivän päällä.

Tässä toteutuksena more is more eli kasasin blinilleni vähän kaikkea. Sieni-oliivitahna maastoutuu blinin paistopintaan blinin oikealla reunalla. Bliniviininä toimi Schloss Schönborn Rheingau Riesling.

Vuoden ekat blinit

Blinit ja talvipakkaset kuuluvat yhteen. Jo muutamana vuonna mulla on ollut tapana aloittaa joulu aatonaattona tekemällä vohveliraudalla blinejä. Oikeita blinipannuja en edes omista, enkä vohveliblinien löytämisen jälkeen ole kyllä ajatellut hankkiakaan - nämä riittävät kotona tehdyiksi blineiksi erinomaisesti!

Vohveliblinien ohje onkin blogissa jo taannoin esitelty ja sen jälkeen monen monta kertaa hyväksi havaittu.

Tänä vuonna ystäväni J tuli luokseni syömään blinivohveleita jouluaatonaattona. Päällisiksi meillä oli muikun- ja siianmätiä, smetanaa, punasipulia ja lohesta sekä kylmäsavuhepasta tehdyt tahnat. Kyytipoikana oli rosésampanjaa. Ah! Vaikka tänä vuonna tosiaan kaikki oli jouluna toisin (vietin joulun eka kertaa ikinä jossain muualla kuin Pohjois-Pohjanmaalla, en viettänyt jouluaattoa äitini seurassa, vietin eka kertaa jouluaattoa siskontyttären kanssa) niin jostain perinteistä sentään on hyvä pitää kiinni!

Tuona kyseisenä iltana tuli puheeksi blinipannari. Että sitäkin pitäisi joskus testata. Ja testauksen aika tuli eilen, kun ystäväni A, jonka kanssa olemme jo pidempään viettäneet säännöllisesti terapiaviini-iltoja ja sampanjasunnuntaita, tuli käymään.

Terapiaviini-illat lähtivät siitä, kun minulla ei ollut pesukonetta ja A ei tykkää kamalasti kokata ja kummallakin oli paljon meneillään elämässä. Siispä minä sain puhtaat pyykit, A sai ruokaa jota hänelle kokkasin, nautittiin pullo viiniä puoliksi ja siinä samalla tuli parannettua sen hetkiset murheet kummankin mieliä painamasta. Sampanjasunnuntai puolestaan on terapiaviini-illasta jalostunut versio: yleensä tehdään sunnuntaibrunssia, jonka oheen kuuluu sampanja. Koska silloin tällöin vaan on hyvä idea hankkia kupliva kevyt olo sunnuntaisin. Ja syödä hyvin. Ja parantaa taas maailmaa.

Nykyään minulla on pesukone ja A:lla kokkaustaitoinen puoliso, mutta ei hyväksi osottautuneista konsepteista irti tietenkään kannata päästää! Joten tiistaina siis A saapui luokseni mukanaan pullo Spy Valleytä ja ruokalistalla oli blinipannaria kylmäsavuhärkä-smetana-punasipulitahnalla ja sienisalaatilla.

Blinipannukakku

(uunipellillinen Soppa365:n reseptillä)

7 desilitraa maitoa

1 purkki (200 g) kermaviiliä

25 grammaa tuorehiivaa

2 desilitraa tattarijauhoja

2 desilitraa vehnäjauhoja

1,5 teelusikallista suolaa

3 kananmunaa

Noin 25 grammaa sulaa voita

Lämmitä maito ja kermaviili kädenlämpöisiksi. Murenna ja liota joukkoon hiiva.

Lisää joukkoon suola sekä jauhot. Sekoita.

Peitä taikinakulho keittiöpyyhkeellä ja jätä taikina tekeytymään. Alkuperäisessä ohjeessa käsketään taikinan tekeytyä tunti tai kunnes kuplii kunnolla. No, mun taikina alkoi olla aika kuplivaista jo reilun puolen tunnin kohdalla ja taikinakulhon reunat alkoivat tulla vastaan, joten siirryin valmistusprosessissa eteenpäin jo sen jälkeen.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Sekoita taikinan joukkoon sulatettu voi ja kananmunat. Sekoita kunnolla.

Kaada taikina leivinpaperoidulle (korkeareunaiselle) uunipellille.

Paista uunin keskitasossa 25-35 minuuttia eli kunnes blinipannarisi on kullanruskea.

Valmista täytteet pannarisi paistuessa. Alkuperäisessä reseptissä oli kivankuuloinen sitruunasmetanan ohje, mutta kala-aiheiset päälliset olivat ystävän allergian vuoksi poissuljetut ja siksi menin vanhalla tutulla lihaversiolla tällä kertaa.

Kylmäsavuhärkätahna

1 purkki (150 grammaa) smetanaa

1 punasipuli

Noin 60 grammaa kylmäsavuleikkelettä (härkä/poro/heppa/haluamasi liha)

Suolaa ja pippuria myllystä

(Tuoretta yrttiä kuten timjami)

Silppua punasipuli pieneksi ja jos käytät yrttejä, niin pilppua myös se.

Leikkaa leikkelesiivut pienemmiksi palasiksi.

Sekoita keskenään smetana, leikkele- ja punasipulisilppu sekä tuoreet yrtit.

Mausta ronskisti mustapippurilla ja varovasti suolalla (leikkeleet ovat usein jo valmiiksi aika suolaisia).

Blinipannari oli ihan hyvää, mutta ei mielestäni vetänyt vertoja vohveliversioille. Pannariversio on kuitenkin hyvä silloin, jos haluaa blinihenkistä evästä kerralla valmistumaan vähän useammalle syöjälle. Eli siis ihan kelpo kokeilu kuitenkin!

Vein loput blinipannarit ja täytteet mukanani vielä junnulätkäkisakatsomoon, jossa niitä tervehdittiin ilolla. Olin jo aiemmin saattanut kyseisen kaverin tietoisuuteen alunperin Kokkeillaan-Kotiharmilta itselleni käyttöön jääneen superihanan sipuli-juustodipin reseptin ja tämän härkätahnan myötä kaverini oli valmis nimeämään mut töhnäidolikseen :) Peruspöperöä jatkaa siis hyväksi havaitulla linjalla: helppoa ja hyvää.

Muurinpohjalätyt

Kesä on täällä!

Viikonloppu tuli vietettyä Kainuussa mökkeilemässä vara-aviomiehen perheen mökillä, järven rannalla. Sää oli kuin tilauksesta koko eilisen aivan täydellinen, lämmintä ja pääosin aurinkoista. Laineiden liplattaessa laiturilla hyvässä seurassa pötkötellessä, välillä lasista skumppaa hörpätessä, ei juurikaan kaivannut elämäänsä mitään muuta kuin sen hetken.

Paitsi ehkä vähän muurikkalättyjä.

Ja niitähän tehtiin!

Muurikkalätyt

(noin 12 isoa)

3 kananmunaa

1,5 ruokalusikallista sokeria

0,75 litraa punaista maitoa

Noin 3 ruokalusikallista sulatettua voita

Noin 3,75 desilitraa vehnäjauhoja

Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki ja vatkaa sitten sekaan sokeri.

Sulata voi.

Sekoita munien ja sokerin joukkoon vähitellen maito, sulatettu voi ja jauhot. Sekoita rakenne paakuttomaksi.

Anna taikinan tekeentyä noin tunnin verran.

Käytä muurikkapannulla runsaasti rasvaa paistamiseen.

Kaada taikinaa ohuelti muurikkaan ja paista letut niin, että reunat ovat rapeita ja pitsimäisiä.

Lätyt voi täyttää mieleisillään täytteillä. Meillä tarjolla oli kermavaahdon lisäksi siivutettua banaania, mansikka-raparperihilloa ja kuningatarhilloa. Letut nautittiin tietysti ulkona terassilla. Maistui ihan kesältä!

Mustikkaiset valkosuklaaletut

Vielä on mustikka-aikaa jäljellä! Olimme mökkeilemässä viikonloppuna ja haaveilin, että voisin käydä napsimassa lähimetsästä mustikat jonkinlaiseen jälkiruokaan lauantain aterialle. Pääsinkin toteuttamaan ajatukseni sään suosiessa metsäkävelyä ja mustikoitakaan ei tarvinut liian kauaa etsiä. Lisäksi nappasimme mukaan muutaman villivadelman, jotka matkan varrelle sattuivat!

Olin ottanut mukaan Glorian ruoan ja viinin (5/2013), jossa oli ohje mustikka-valkosuklaakrepeille. Joku on joskus sanonut, etteivät letut ole kreppejä, jos niitä ei paisteta oikeaoppisella pannulla, joten minä kutsun omiani ihan vaan letuiksi. Tai lätyiksi. Tai räiskäleiksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)

Mustikkaiset valkosuklaaletut

(3-4 hengelle jälkiruoaksi)

2 desilitraa sitruunavissyä

1,5 desilitraa maitoa

1 muna

50 grammaa valkosuklaata

2 desilitraa vehnäjauhoja

2 ruokalusikallista sokeria

0,25 teelusikallista suolaa

Mustikoita

Voita paistamiseen

Vatkaa kivennäisvesi, maito ja kananmuna sekaisin kulhossa.

Raasta valkosuklaa toiseen kulhoon.

Sekoita suklaan sekaan myös jauhot, sokeri ja suola.

Sekoita kuiva-aineseos nestemäisen seoksen joukkoon.

Anna taikinan turvota puoli tuntia.

Sulata voita paistinpannussa, kaada taikinaa pannulle ja ripottele päälle mustikoita.

Paista letut molemmin puolin kypsiksi keskilämmöllä.

Tarjoile letut tuoreiden marjojen ja sitruunankuorella ja sitruunamehulorauksella maustetun kermavaahdon kanssa.

Bannaania lättyyn

Vietin koko syksyn, talven ja kevään ensimmäiset sairauslomapäivät tällä viikolla kotisohvalla nessujen ja kurkkupastillien lomassa telkkaria tuijottaen. Kipeänä pitää syödä sitä mitä tekee mieli, ja nyt mieleni teki testata vihdoin ja viimein banaanipannukakkuja, joista on tullut lähes avokadopastan veroinen nettihitti. Kohupannareiksikin niitä on kuultu kutsuttavan.

Siispä tuumasta toimeen. Tämä on niin simppeli ja nopea juttu, että jaksaa tehdä vähempivoimaisenakin. Ja lisäksi lähestulkoon terveysruokaa, koska kananmuna ja banaani eivät ole mitenkään epäterveellisimmistä päästä aineksia.

Omista tuotoksistani tuli kyllä enemmän lettuja kuin pannukakkuja olomuodoltaan,  johtuen varmaan paistinpannun koostakin.

Bannaanilätyt

(yhdelle)

1 kananmuna

1,5 pientä banaania

Ripaus vaniljasokeria

Rasvaa paistamiseen

Kuori ja pilko banaanit. Riko samaan kulhoon yksi kananmuna. Ripauta sekaan vaniljasokeria. Surruuta tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Kuumenna lettupannu tai pieni paistinpannu ja laita pannulle nokare voita.

Paista letut/pannukakut molemmin puolin. Käännä varovasti, minulla ainakin meinasivat hajota helposti.

Koska minulla jäi puolikas bansku yli itse taikinasta, siipaloin sen letun päällä syötäväksi kermavaahdon kanssa. Helppoa ja hyvää!

Erinomainen resepti senkin puolesta, että sopii hyvin myös viljatonta ruokavaliota noudattavalle.
Päällisiksi sopivat tietysti myös marjat ja muut hedelmät, jäätelö, vaniljakastike... mitä vain mielesi tekee letun päälle laittaa.

Vohveliraudan uusi tuleminen

Pölyttyykö teidän keittiön kaapin perukoilla lähes käyttämättömäksi jäänyt vohvelirauta taikka voileipägrilli, jossa on vaihtolevyinä vohveliraudat? Oma monitoimivoileipägrilli on ollut pitkään hylättynä, sillä voileipiäkin tulee grillailtua varsin kausiluonteisesti ja sitten taas unohdan koko vempeleen.

Kaivoin laitteen esille kuitenkin viime viikonloppuna, sillä on olemassa kerrassaan nerokas keksintö nimeltä vohveliblinit! Resepti on alkujaan ravintola Murun keittokirjasta. Minä jäin haaveilemaan vohveliblineistä Herkun ja Koukun postauksen luettuani. Siis ihan pakko kokeilla!

Vohveliblinit

(4 bliniä)

Puoli purkkia kermaviiliä

5 grammaa hiivaa

0,5 teelusikallista sokeria

0,75 desilitraa tattarijauhoja

0,25 desilitraa vehnäjauhoja

Puolikas kananmunan valkuainen

0,5 desilitraa maitoa

1,5 ruokalusikallista voisulaa

Puolikas kananmunan keltuainen

0,5 teelusikallista suolaa

Kirkastettua voita tai voisulaa paistamiseen

Määrät reseptissä ovat vähän hassut, kun puolitin neljän hengen annokseksi mainitun reseptin määrät. Itse siis sain tällä määrällä taikinaa paistettua kuitenkin neljä kappaletta vohveleita tuolla voileipägrillini vohveliosalla, mutta isommalla vohveliraudalla tulisi tietysti vähemmän.

Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva, sokeri ja puolet jauhoista. Sekoita.

Jätä taikina  liinan alle kohoamaan 40 minuutiksi.

Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi.

Lämmitä maito. Sulata voi.

Lisää taikinaan voisula, lämmin maito, suola, keltuainen ja loput jauhoista.

Nostele lopuksi sekaan varovasti myös valkuaisvaahto.

Kuumenna vohvelirautasi ja paista vohvelit joko kirkastetussa voissa tai tee niin kuin minä, ja sudi silikonisudilla vohvelirauta sulatetulla voilla ja paista sitten.

Resepti oli näppärä, valmistus helppoa ja lopputulos erittäin herkullinen! Ehdottomasti siis voin suositella tätä blinimuotoa. Olen jakanut vohveliblinien ilosanomaa jo eteenpäin, ja muutkin ovat todenneet reseptin toimivuuden. Nyt siis vohveliraudat esiin ja blinihommiin.

Blinien kanssa meillä nautittiin smetanasta ja kylmäsavuporoleikkeleestä tehtyä tahnaa sekä pieneksi pilputtua punasipulia. Blinien lisäksi syötiin kermaista suppilovahverokeittoa.

Amerikkalaiset pannukakut

Vanhenin viikonloppuna jälleen yhdellä ikävuodella. Varsinainen synttäri oli sunnuntaina, mutta aloitin juhlat jo lauantaina. Synttäribileiden ruokateemana olivat tapakset, niistä lisää myöhemmin! Lauantaiaamuni sen sijaan aloitin amerikkalaisten pannukakkujen ja skumpan voimin.

En ollut aiemmin tehnyt amerikkalaisia pannukakkuja, vaikka usein olin miettinyt moisten valmistamista. Halusin tehdä mahdollisimman pienen ja simppelin taikinan, johon ohjeistusta löysin täältä.

Amerikkalaiset pannukakut
(4-5 kappaletta)

1 kananmuna
2,5 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja (tai sekoitus eri jauhoista, jos haluat vähemmän höttöisen lopputuleman)
Vajaat pari desiä laktoositonta punaista maitoa
(1 ruokalusikallinen sokeria)
2 ruokalusikallista rasvaa (käytin rypsiöljyä)
3 teelusikallista leivinjauhetta
Ripaus suolaa

Riko kulhoon muna, kaada sekaan maito ja rasva sekä kuivat aineet. Sekoita taikinaksi.

Kuumenna paistinpannu. Jos sinulla on pieni "blinikokoinen" paistinpannu, paista letut sillä. Jos ei, niin kokeile vaikka lettupannua tai yritä muuten saada paistettua pienehköjä pannareita.

Nosta kuumalle, rasvaiselle pannulle kauhalla taikinaa. Anna taikinan levitä itsestään pannulle.

Käännä pannukakku, kun taikina hieman kuplii ja on keskeltä vielä löysää. Paista vielä hetki toiseltakin puolelta.

Pannukakut nautittiin meillä tuoreiden mansikoiden ja vaahterasiirapin kanssa. Aika överiä, mutta niin hyvää! Unohdin pannukakkutaikinasta sokerin kokonaan, mutta neutraalimpi maku pannarissa ei haitannut mitään, kun päälliset olivat niin makeita. Juomakaverikseen pannukakut saivat cavaa, illan tapasteeman ja elokuussa koittavan Barcelonaan suuntautuvan kesälomareissun hengessä.

Mansikka sydän raparperi

Mansikka ja raparperi sopivat erittäin hyvin yhteen, se on tullut jo todistettua esimerkiksi yhdistämällä näitä kahta samaan mehuun. Ja siitä tehty drinksu se vasta hyvää onkin! Sellaistakin nimittäin oli tarjolla meidän lauantaibrunssilla.

Brunssilla oli tarjolla myös pikkuisia lettuja, joiden kanssa tarjolla oli mansikkaista ja raparperista semifreddoa tai ainakin jotakin sen tapaista. Semifreddo oli kyllä vähän turhan jäässä vielä syöntivaiheessa mutta ensi kerralla tiedän ottaa sen sulamaan ajoissa (massa oli ehtinyt jäätyä kunnolla koska tein sen pakastimeen jo edellisenä iltana ihan aikataulusyistä). Mansikan ja raparperin yhdistämiseen hain ideoita ja oppeja niin Nelleltä kuin Pastanjauhajiltakin.

Mansikka-raparperisemifreddo

2 kananmunan keltuaista
2 kananmunan valkuaista
Ripaus suolaa
0,5 desilitraa ruokosokeria
1 litra tuoreita mansikoita
0,5 desilitraa sokeria
2,5 desilitraa kuohukermaa
Vaniljasokeria
2-4 vartta raparperia

Kuori tarvittaessa raparperit ja pilko ne sitten palasiksi. Laita raparperipalaset kattilaan, kaada vettä päälle sen verran että palat eivät aivan kokonaan peity veden alle. Lisää kattilaan myös puolisen desiä ruokosokeria. Anna raparperipalasten olla kattilassa niin kauan että ne pehmenevät kunnolla.

Anna raparperimössön jäähtyä. Kun seos on jäähtynyt, soseuta se sauvasekoittimella tai blenderissä.

Poista mansikoista kannat ja pilko ne kulhoon. Soseuta myös mansikat sauvasekoittimella tai blenderissä.

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.

Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa.

Lisää valkuaisten joukkoon ripaus suolaa ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

Lisää kerman joukkoon makusi mukaan vaniljasokeria ja vatkaa vaahdoksi.

Sekoita keltuais-sokeriseos ja kermavaahto ensin keskenään. Sekoita sitten joukkoon myös valkuaisvaahto ja lopuksi myös raparperiseos.

Kaada pakastusta kestävään astiaan ensin pohjalle kerma-muna-raparperiseosta ja sen päälle puolet mansikkasoseesta. Sekoita "raidoiksi".

Lisää loput massasta ja sen päälle vielä loput mansikkasoseesta. Sekoita taas mansikkasose kuvioiksi massaan.

Pakasta ainakin pari tuntia tai jos annat seoksen olla pidempään pakkasessa, muista ottaa se reilusti ajoissa sulamaan jotta rakenne ehtii pehmetä ja maut tulevat esiin.

Letut

2 kananmunaa
2 reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 reilu ruokalusikallinen vehnäjauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
Loraus kuohukermaa

Sekoita kaikki aineet keskenään kulhossa. Anna taikinan muhia liinan alla noin 15 minuuttia.

Paista pieniä lettusia voissa rapeiksi. Tästä taikinasta tulevat letut paistuvat hyvin nopeasti.

Ja tältäpä se sitten näytti, lettu jonka päälle on laitettu mansikka-semifreddoa. Koristeena on meidän parvekkeeltamme amppelimansikasta saatu ihan ensimmäinen mansikka. Maistui makeammalta kuin mikään mansikka koskaan aikaisemmin!

P.S. Päätimme Pastanjauhajien kanssa pitää kesäisen piknikin Oulussa maanantaina 18.7., luultavimmin Ainolan puistossa iltasella. Paikalle ovat tervetulleita saapumaan kaikki ruokaintoiset! :)

Karpimmat lätyt

Karppaava ystävä kehui tehneensä onnistuneita ja hyvänmakuisia lättyjä vähähiilihydraattisesti. Olin itse kuvitellut että moisia olisi vaikea saada pysymään koossa ja uteliaisuuteni heräsi. Niinpä tässä eräänä iltana kun mieli teki jotain herkkuja, päätin kokeilla karppien lättyjen paistamista itsekin. Resepti on peräisin karppaajien reseptistöstä.

Karppaajan lätyt

3 kananmunaa
2 ruokalusikallista sulatettua voita
3 reilua ruokalusikallista mantelijauhoa
0,5 desilitraa kuohukermaa
Ripaus suolaa ja vaniljasokeria

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne kunnolla rikki.

Lisää munien joukkoon sulatettu voi ja sekä mantelijauho.

Lopuksi sekoita joukkoon myös kerma sekä ripaukset suolaa ja vaniljasokeria.

Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna turvota hetki.

Paista lätyt lettupannulla tai pienellä paistinpannulla voissa rapsakoiksi.

Lättytaikina tuoksui paistuessaan melko autenttiselle tavalliseen lättytaikinaan verrattuna. Maussa oli tietysti hieman eroa, mutta yllättävän hyviä nämä olivat. Ainakin pienellä blinipannukokoisella pannulla paistettuna koossapysymisenkään kanssa ei ollut ongelmia.

Tarjoa letut herkkutäytteiden kanssa, myös suolaiset käyvät! Tällä kertaa nautin lättyni sokeroimattoman mansikkahillon sekä kermavaahdon kera.

Herkkupaloja juhannukselta

Juhannuksena todellakin syötiin hyvin. Me vietimme juhannusta Oulun lähikunnassa kanssaeläjän ystävän kutsumana hänen vanhempiensa luona pihamökissä. Tunnelma oli varsin leppoisa ja yllättäen sääkään ei ollut yhtään niin ankea kuin etukäteen oli syytä olettaa. Juhannus kului syömisen, juomisen, saunomisen, veneretken merelle ja ylipäätään vaan loikoilun merkeissä.


Ruokapolitiikka oli osin yhteistä, osin sovittua, osin päällekkäistä ja osin yllätyksellistä. Tämä mansikka-raparperipiiras kuului niihin yllätysosion ruokiin, jota emännöivä taho eli kanssaeläjän ystävän puoliso tarjoili meille. Piiras oli ihanan kirpakan makeaa ja se tarjoiltiin vaniljajäätelön kanssa. Minä sain todella nauttia piirakasta, sillä sitä kirjaimellisesti syötettiin minulle suoraan suuhun lusikalla. Syistä joista on kuvallista todistusaineistoa tuonnempana.
Piiras oli tosin itsetuhoinen, sen loppuosa nimittäin teki melkoisen syöksyn kohti lattiaa myöhemmin illalla ja joutui valitettavasti täten piiraiden taivaaseen eikä vatsoihimme.

Grillailtavaa oli tarjolla montaa sorttia. Perjantaina grillattiin meikäläisen rommimarinoidut kanat, jotka olivat varsin hyviä. Niiden ja muun lihan kaverina tarjoiltiin muun muassa hyvää couscous-salaattia, jonka toteutuksesta en vastannut, joten sen reseptiä ei valitettavasti ole tähän laittaa. Lauantaina grilliin pääsivät esimerkiksi bataatti-savujuustotornit sekä perinteiset pekoni-aura -herkkusienet, joista on tullut ainakin meikäläisen grillailuruokien vakiokamaa. Bataattitorneihin sain kimmokkeen Puolen voikilon keittiöstä, joka taas puolestaan otti idean Pastanjauhajilta.

Bataatti-savujuustotornit

Bataattia
Kippari-juustoa siivuina
Öljyä
Suolaa
Mustapippuria
Foliota

Pese bataatti hyvin, tai jos on ei-syötävän oloinen kuori, niin kuori bataatti. Viipaloi sitten bataatti ohuehkoiksi viipaleiksi. Öljyä viipaleet ja ota siivuille kiva väri pintaan grillissä. Nosta sitten siivut pois grillistä ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Rakenna bataattisiivuista ja savujuustosta torneja ja aseta ne folion päälle takaisin grilliin. Grillaa niin että bataatti pehmenee ja juusto vähän sulaa. Eli ehkäpä kymmenisen minuuttia.



Meillä oli mukana vain yksi bataatti ja syöjiä oli kuusi. Torneiksi näitä matalia rakennelmia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta jokainen sai maistiaisen ja kun muutakin syötävää riitti, niin ei se haitannut, ettei yksi annos ollut kovinkaan valtaisa. Kuvassa bataatit ovat vasta menossa toiselle grillikierrokselleen, siksi juusto ei ole lainkaan sulanut.

Pekoniset aurajuustoherkkusienet

Isoja herkkusieniä
Aurajuustoa
Pekonia

Cocktailtikkuja kiinnitykseen

Poista sienistä kannat ja siisti muutenkin, jos on tarpeen. Täytä sienten kolot auralla. Kiedo sienten ympärille pekonia ja kiinnitä tarvittaessa cocktailtikuilla. Grillaa sienet niin, että pekoni ympärillä kypsyy ja aura sisällä hieman sulaa. Nauti muiden grillisapuskoiden lisukkeena.



Tällä kertaa en itse osallistunut sienten täyttelyyn ja ehkä juuri siksi nämä tämänkertaiset sienet olivatkin oikein extramaukkaita. Sienet saivat kyllä kaikilta syömäreiltä kehuja ja ruokapöydän lihansyöjämiehet nimesivät nämä lempikasvisruoakseen :D

Jälkkäripuolta lauantaina hoitelivat muurikkaletut, joiden kaveriksi pilkottiin tuoreita mansikoita sekä pensasmustikoita. Lettujen keralla oli myös varsin herkullinen kokeilu; Baileys-kermavaahtoa. Muurikkalettujen taikinaan otettiin suuntimia Siskot kokkaa -blogista.

Muurikkalettujen taikina

1 litra punaista maitoa
2 desilitraa vispikermaa
3 kananmunaa
Ripaus suolaa
Noin 7 desilitraa vehnäjauhoja

Riko kananmunat kulhoon ja sekoita joukkoon maito. Lisää ripaus suolaa. Lisää jauhoja, kunnes saat sopivan koostumuksen. Nellen alkuperäisohjeessa tähän meni 5 desilitraa jauhoja, meillä reilun 5 desin jälkeen paistovaiheessa lisättiin vielä ehkä parisen desilitraa, sillä taikina ei ollut meidän muurikallemme optimaalista. Jauholisäyksen jälkeen rupesi onnistumaan ja hyvää tuli! Ennen paistoa taikinan kannattaa antaa turvota ihan rauhassa. Meillä taikina turposikin hyvän tovin, kun odoteltiin, että varsinainen ruokaähky hieman helpottaisi.



Muurikkaletut paisteli varsin hyvällä taidolla meidät mökkeilemään kutsuneen ystävän äiti. Taikinaa tehtiin lennosta lisää, sillä lettujenpaistovaiheessa pihapiiriin olikin jo kerääntynyt isompi poppoo isäntäväen erinäisiä tuttavia, joita ei raaskinut tietenkään jättää ilman, kun pihalla leijui lettujen tuoksu. Tuoreet (ruotsalaiset) mansikat ja letut olivat kyllä aivan mainio parivaljakko!

Baileys-kermavaahto

3 desilitraa vispikermaa
Sokeria maun mukaan
2-4 ruokalusikallista Baileysia

Vatkaa kerma melko tiiviiksi vaahdoksi ja makeuta sokerilla maun mukaan. Sekoita joukkoon Baileysia ruokalusikallinen kerrallaan, jotta voit tarkkailla kermavaahdon koostumusta eikä se pääse lörähtämään liian veteläksi. Nautitaan lettujen päällä, piirakan ohessa tai vaikkapa täytekakun väliin laitettavana täytteenä.

Baileys-kerman idea lähti siitä, kun olen parina aiempana juhannuksena paistanut ihan paistinpannulla Baileys-lettuja. Olen siis korvannut normaalissa lettutaikinassa osan maidosta Baileysilla. Muurikkataikinan kanssa en uskaltanut lähteä samaa kokeilemaan, mutta Baileysia oli kuitenkin mökkireissulla mukana. Päätin sekoittaa sitä sitten kermavaahtoon ja koska kokeilu oli onnistunut, teen tätä varmasti toistekin!



Meikäläinen on vissiin vähän turhan tapaturma-altis yksilö. Juhannuksestakaan en selvinnyt ilman haavereita, vaan heti perjantaina (edes alkoholilla ei ehtinyt olla osuutta asiaan!) löin varpaani melkoisen kipakasti kynnykseen. Sadattelin siinä, että kylläpäs sattui. Hetken päästä ihmettelin lattialle ilmestyneitä "punaisia maalitahroja", kunnes tajusin sen olevan verta varpaastani. Sitten en enää ajatellutkaan mitään, vaan keskityin tajuissani pysymiseen; en oikein kestä kipua ja veren näkemistä kovin hyvin. Onneksi seurueeseen kuului tuleva lääkäri, joka otti tilanteen haltuun ja hoiteli varpaan ensiavun. Hetken päästä jo köllöttelinkin kylmä pakastepussi jalassa ja piirasta lusikoitiin suoraan suuhun kanssaeläjän toimesta :) aina jotain hyvää kurjassakin sattumuksessa!

Aurinko aurinko lettuja paistaa

Eilen oli kaunis keväinen päivä, josta minä sain nauttia ihan sisätiloissa edelleen vaivaavan flunssani vuoksi. Mielenpiristykseksi kuitenkin piti saada jotain ja Maku-lehden nettiarkistosta löytyikin kiva resepti, johon sain myös kätevästi upotettua thaihenkisen kanakeittoni teosta ylijääneen kookosmaidon. Paistelin eilen illalla siis ilokseni kookos-banaanilettuja.

Kookos-banaaniletut

2 (kypsää) banaania
1 purkillinen (400 g) kookosmaitoa (tai muuta maitoa)
2 desilitraa vehnäjauhoja
1-2 ruokalusikallista sokeria
1 teelusikallinen leivinjauhetta
0,5 teelusikallista suolaa

Soseuta banaanit haarukalla kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, sokeri, leivinjauhe ja suola. Lisää banaanimuusin joukkoon kookosmaito sekä jauhoseos. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna turvota jääkaapissa puolisen tuntia.

Paista sitten letut ohukaispannulla miedolla lämmöllä molemmin puolin kypsiksi.

Itse korvasin osan kookosmaidosta (koska sitä ei siis ollut täyttä purkillista) ihan tavallisella maidolla, mutta kuten tuolla alkuperäisessä ohjeessakin sanotaan, niin esimerkiksi soija-, riisi- tai kauramaito käyvät tähän hyvin. Taikinasta ainakin minulla tuli tosi paksua. En omista myöskään oikeaa ohukaispannua, joten paistelin näitä ihan tavallisella paistinpannulla. Lorautin köntin taikinaa keskelle pannua ja levittelin sitä hieman ohuemmaksi paistinlastalla. Näitä piti tosiaan malttaa paistaa miedolla lämmöllä, että kääntäminen onnistui kun taikina oli niin erilaista kuin normaali lettutaikina. Ja että ehtivät kypsyä läpi (tähän kyllä auttoi se ohuemmaksi lastalla sively).


Minä nautin lettuni vaahdotetun kevyen vaniljakastikkeen ja vaahterasiirapin kera. Herkkua oli! (Tosin kanssaeläjän hyväksyntää ohje ei saanut. Aion silti pitää tämän muistissa vaikkapa vegaaniystäviä ajatellen.)