tiistai 27. marraskuuta 2012

Pikkujoulutunnelmia

Ennätysmäärä oululaisia ruokabloggareita aveceineen sekä pari etelän vahvistusta kokoontui viime lauantaina pikkujouluhengessä kekkeröitsemään, kun Kokkeillaan-blogin Kotiharmi oli meidät kutsunut luokseen. Kun illan ruoka- ja juomahuollosta vastaavat ihanat blogit Pastanjauhantaa, (Diplomi-)insinöörin keittiö, Aina nälkä, Sokerikukkasia, Kokit ja Potit, Ghetto Gourmet, Unelias kokki sekä Soppaa ja silmukoita, ei illasta voi seurata muuta kuin nauramisesta kipeytyneet posket, ähkyinen vatsa ja hilpeän huppelinen pikkujoulumieliala.

Aluksi tarjolla oli kaikenlaista ihanaa pientä suolaista naposteltavaa. Rieskarullissa Kotiharmi oli kekseliäästi käyttänyt sisällä muun muassa piparimurua! Saaristolaisleipästen päällä puolestaan lohta ja kauniit lusikat oli päällystetty porolla, tuorejuustolla ja persikalla. Nam mitä pikkusuolaisia!

Croustades-kupposia oli kahdenlaisia, ylimmässä kuvassa olevalla mangosalsalla täytettyjä ja kuvaamatta jääneitä lohiversioita. Molemmat olivat peräisin Ghettolasta, ja maistuivat mahtavilta.

Pikkujoulusiili oli Soppa-Marjan ja Kokki-Hannelen yhteistyön tulos, kuten myös mahtavat karkkipossuleipäset, joita ahdoin napaani enemmän kuin monta.

Pääruokaosastolta ainoa järkevä otokseni näyttikin sitten olevan tästä couscous-salaatista. Mutta uskokaa, kun sanon, että yrttimantelivoiset sienet, lempeä punajuurivuoka, täydellinen hirvi, ja lohipastrami olivat myöskin vallan herkullisia. Tai jos ette usko, niin käykää katsomassa pikkujoulupostauksia muista blogeista, siellä oli muistettu ottaa kuvia niistäkin!

Itse vein lämminruokasektorille tarjottavaksi jonkinlaista keittoa/pataa/muhennosta, jossa oli papuja, pekonia ja chorizoa. Vaikka pikkujoulupäivänä ei juuri pakkasta ollutkaan, oli mukavasti lämmittävä keitos oikein kiva ruoka sekin, ja iso kattilallinen katosi parempiin suihin.

Mustapapu-pekoni-chorizopata
(iso kattilallinen)

400 grammaa kuivattuja mustapapuja
2 pakettia pekonia
5 pientä kynttä valkosipulia
2 keltasipulia
Noin 100 grammaa chorizoa
2 tuoretta punaista chiliä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
2 tomaattimurskatölkillistä vettä
Reilu ruokalusikallinen lihafondia
Mustapippuria, paprikajauhetta, suolaa
Öljyä

Jos käytät kuivattuja papuja, niin ne täytyy laittaa likoamaan veteen jo edellisenä päivänä, sillä kuivien mustapapujen pitäisi liota vedessä sellaiset 8-12 tuntia mieluusti ennen keittämistä.

Liottamisen jälkeen pavut huuhdellaan ja keitetään sen sitten vedessä kypsäksi, vajaan tunnin verran.

Kypsät pavut taas huuhdellaan. Kerralla kannattaa preparoida isompi satsi papuja, ne voi keitettyinä sitten vaikkapa pakastaa odottamaan seuraavaa kokkauskertaa. Tai voit tietysti ostaa pavut valmiiksi käyttökunnossa kaupasta!

Kuori ja pilko sipuli ja valkosipulinkynnet.

Saksi tai silppua chili. Itse käytän saksia, joten kädet säästyvät chilin poltteelta ja chilivahinkojen (esim. hieronpa silmääni chilisellä sormella!) määrä minimoituu.

Pilko pekoni ja chorizo suupaloiksi.

Paista pekonit pannulla kypsiksi, siirrä lautaselle odottamaan.

Ota iso kattila, lorauta pohjalle öljyä. Kuullota valkosipulia ja sipulia öljyssä, kunnes hieman pehmenevät. Lisää joukkoon chili.

Lisää sipuleiden ja chilin joukkoon pekonit ja chorizot. Pyörittele hetki.

Lisää joukkoon mustapavut, tomaattimurska, vesi ja fondi. Sekoita.

Mausta keitos mustapippurilla ja paprikajauheella, tarkista suola. Fondi, pekoni ja chorizo voivat hyvinkin riittää, mutta lisää suolaa, jos keitos tuntuu vielä sitä kaipaavan.

Anna pulputella miedolla lämmöllä noin tunnin verran.

Tällä määrällä tulee tosiaan iso kattilallinen, joten puolittamalla reseptin pääset likemmäs arkisen kokkailun kokoluokkaa. Meitä kun taisi olla pikkujouluissa yhteensä 18 tyyppiä tätä kattilallista tuhoamassa.

Kaveriksi padalle ja muuten vain tarjottavaksi tein Jytiksen Herkussa ja Koukussa testaamaa parmesanpatonkia, jonka resepti vaikutti tarpeeksi simppeliltä ja nopealta valmistettavalta, sillä aikani oli pikkujoulupäivänä hieman rajallinen istuttuani aamupäivän luennoilla.

Parmesanpatonki
(2 patonkia)

2,5 desilitraa vettä
25 grammaa hiivaa
1 teelusikallinen suolaa
5-6 desilitraa (durum)vehnäjauhoja
2 ruokalusikallista oliiviöljyä

Täytteeksi:
Oliiviöljyä
Parmesanraastetta
(Kuivattua) basilikaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen.

Lisää joukkoon öljy ja ala hiljalleen lisätä sekaan myös jauhoja käsin vaivaamalla.

Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina kahteen osaan. Taputtele taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 20 senttiä leveäksi ja 40 senttiä pitkäksi.

Sivele taikina oliiviöljyllä, raasta päälle parmesania ja ripottele sekaan basilikaa.

Rullaa pitkältä sivulta pötkyläksi. Jätä patongit saumapuoli alaspäin leivinpaperoidulle pellille kohoamaan kaksinkertaisiksi. Tee patonkien pintaan halutessasi veitsellä vinot viillot.

Voitele patongit vedellä ennen paistamista.

Paista patonkeja 250 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia.


Tein taikinan tuplana, ja käytin Jytiksen tavoin durumvehnäjauhoja. Omiin patonkeihini ei tullut näkyville sisällä olevat kierteet ollenkaan, mutta maku oli onneksi silti aivan onnistunut!

Makealla osastolla meitä hemmoteltiin muun muassa tällä aivan mielettömän ihanalla suklaakakulla, jonka Sokerikukkas-Kardemumma oli meille loihtinut.


Illan söpöyspalkinto menee ehdottomasti Aina nälkä -Millan macaronseille, joiden esillepano oli ihastuttavan jouluinen. Jälkkäriä tarjoili myös insinööri-Pekka, mutta Pekan uuden hienon jäätelökoneen tuotoksista minulla ei ole kuvallista todistusaineistoa.

Sen sijaan olin muistanut kuvata makean, mahtavan suklaisen eggnogin! Täydellinen talvijuoma.

Kiitän täten sydämestäni emännöinyttä tahoa sekä kaikkia illan osallistujia - työhuolista ja muista viime aikojen negatiivisuuksista huolimatta onnistuin viettämään hulvattoman ja hilpeän pikkujouluillan, eikä se olisi onnistunut ilman teidän ensiluokkaista seuraanne.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Possu on parasta

Tutustuin pulled porkiin ja siitä jalostettaviin leipiin taikka burgereihin varmastikin Ghettolan myötävaikutuksesta jo aikaa sitten, mutta jostakin ihmeellisestä syystä en ole ennen viime viikonloppua tullut tehneeksi pulled pork -appeita omassa keittiössäni. Tästäkin possuherkusta on tullut yhdenlainen hitti, viime aikoinakin sitä on valmistettu yhdessä jos toisessakin blogikeittiössä.

Pyhäinpäivä, jolloin oikein mitkään paikat eivät ole auki, oli varsin oivallinen päivä tehdä pitkään uunissa hauduteltavaa apetta. Possun lapaa varasin Makkarakaupasta jo aiemmin viikolla jemmaan, jotta saisin lihan heti lauantaiaamusta uuniin.

Suuntimia kokkailuun hain sekä Ninnin á la gourmande -blogista että Hesarin ruokasivuilta. Ninniltä varastin myös sämpyläohjeen, Hesarilta puolestaan barbeque-soosin.

Pulled pork

Reilu 2 kg possun lapaa (tai etuselkää tai kassleria)
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
Chilijauhetta
Vettä

Mausta possun lapa hieromalla sen pintaan ympäriinsä ronskilla kädellä suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja chilijauhetta.

Nosta possu isoon pataan ja lorauta padan pohjalle hieman vettä.

Kansi päälle ja possu uuniin, noin 150 astetta ja mitä useampi tunti, niin sen parempi. Meidän possu muhitteli uunissa sellaiset viitisen tuntia.

Kun possu on hautunut hajoavan pehmeäksi, nosta se uunista, anna hieman jäähtyä ja riivi sitten kahden haarukan avulla suupalasuikaleiksi. Voit kostuttaa lihaa muutamalla lusikallisella paistoastiaan kertynyttä lientä.

Sämpylät
(Noin 8 kappaletta)

2,5 desilitraa maitoa
25 grammaa hiivaa
25 grammaa sulatettua voita
1 ruokalusikallinen siirappia
0,5 teelusikallista suolaa
5-6 desilitraa jauhoja
Vehnäleseitä sämpylöiden päälle ripoteltavaksi

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota siihen sitten hiiva. Lisää suola ja siirappi.

Vaivaa nesteen sekaan jauhot. Lisää vielä sulatettu voi ja vaivaa taikinaa viitisen minuuttia sen jälkeen.

Anna taikinan levätä keittiöpyyhkeellä peitettynä puolisen tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kimmoisaksi.

Pyörittele taikinasta sämpylöitä ja nosta ne leivinpaperoidulle uunipellille. Anna kohota taas liinalla peitettynä parikymmentä minuuttia.

Kohotuksen jälkeen voit vielä voidella sämpylät maidolla ja ripotella päälle vehnäleseitä.

Paista sämpylöitä 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Sämpylöistä tuli Ninnin ohjeella oikein meheviä ja täyttötarkoitukseen passeleita. Kanssaeläjäkin kehui näitä erityisen hyviksi!

Barbeque-soosi

1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
Tölkki tomaattimurskaa (käytin Muttia)
Puolikas tuore punainen chili
2 ruokalusikallista soijakastiketta
2 ruokalusikallista balsamiviinietikkaa
Noin puoli desiä (raakaruoko)siirappia
1 limetin mehu
Öljyä
Suolaa, mustapippuria

Kuori sipulit ja silppua. Pilko myös chili.

Kuumenna kattilassa reilu loraus öljyä ja kuullota siinä sipulit. Lisää joukkoon chili, soijakastike, balsamiviinietikka, siirappi, limetin mehu ja tomaattimurska. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita hyvin sekaisin.

Anna kastikkeen pulputella noin tunnin verran aina välillä sekoittaen.

Kokoa leipä! Halkaistun sämpylän väliin voit kasata mieleisiäsiä täytteitä, yksinkertaisimmillaan liha ja kastike riittävät. Meillä väliin laitettiin myös salaattia ja tässä nimenomaisessa leivässä näyttäisi pilkottavan myös juustoviipale. Coleslaw toimii erinomaisesti myös tässä yhteydessä, joko täytteenä tai sivussa.

Pulled pork, tai nyhtöpossu, kuten Campasimpukka-blogissa on oivallisesti ruokaslangia suomennettu, on mielettömän helppo ja herkullinen kokattava. Ja edullinenkin, sillä possun ns. huonompia osia saa huomattavasti halvemmalla kuin vaikka filettä.

Maku ja etenkin tuoksu olivat kohdallaan vielä maanantaina jämiä työpaikkalounaalla lämmittäessäni, sillä parikin työkaveria ilmaantui kehumaan eväideni tuoksuominaisuutta. Tehkää siis tekin!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lähes aito avokadopasta

Safkaa-kirjasta löytyvä avokadopastan resepti on noussut aivan uskomattomaan kiitoon niin ruokablogipiireissä kuin niiden ulkopuolellakin. Työpaikkojen lounaspöydissä puhutaan siitä, kuka on jo kokeillut ja ketkä aikovat tehdä sitä mahdollisimman pian. Useat ruokabloggarit ovat hehkuttaneet pastaa omissa blogeissaan.

Eihän tällaista reseptiä vaan voi ohittaa, pakko on myös kokeilla itse. Perjantaipastaksi päätyi siis tällä kertaa avokadopasta. Tosin ihan aito avokadopasta tämä ei ollut, sillä kaupan valikoimien vuoksi omasta pastastani jäivät uupumaan reseptinmukaiset lehtipersilja ja pecorino. Avokadokin olisi voinut olla vielä kypsempi!

Avokadopasta
(yhdelle)

Puolikas valkosipulinkynsi tai pieni kokonainen kynsi
Neljäsosa chilistä
Puolikkaan limetin mehu tai pienen kokonaisen limetin mehut
1 kypsä avokado
0,25 desilitraa oliiviöljyä
Kourallinen tuoretta basilikaa
(Kourallinen tuoretta lehtipersiljaa)
1 desilitra yhteensä raastettua pecorinoa ja parmesania
Suolaa, mustapippuria
Noin 250 grammaa spagettia


Tee kastike samaan tarjoilukulhoon taikka syvälle lautaselle, josta tarjoat pastan.


Pilko valkosipuli ja chili.


Purista joukkoon mehut limetistä.


Halkaise avokado ja poista siitä kivi. Leikkaa sisukset veitsellä kuutioiksi ja koverra sitten lusikan avulla sisukset kulhoon/lautaselle.


Silppua yrtit ja lisää muiden ainesten joukkoon.


Raasta juusto(t) ja laita nekin kulhoon.


Lisää öljy, suolaa ja pippuria. Sekoita.


Maista kastikeaineksia. Suolaa tulee olla riittävästi, tai muuten lopputuloksesta saattaa tulla kovinkin mauton.


Keitä spagetit hyvin suolatussa vedessä.

Ota talteen vajaa puoli desilitraa keitinvettä ja sekoita se kastikkeen joukkoon.


Valuta pasta ja sekoita kulhossa/lautasella kastikkeen kanssa hyvin sekaisin.

Raasta vielä päälle parmesania ja rouhi mustapippuria myllystä ja nauti!

Pasta oli hyvää, ja maistui aika eriltä, kuin olisin ainesosalistan perusteella osannut kuvitella. Varmasti testaan tätä vielä toistekin niin, että kaikki ainekset ovat alkuperäisen reseptin mukaisia.

Testatkaa siis ihmeessä. Avokado ei tosiaan maistu tässä varsinaisesti avokadolta, vaan tuo ruokaan pehmeyttä. Oikein mainio kasvispasta!