lauantai 7. tammikuuta 2017

Pataruokaa pakkassäähän

Helsingissäkin on tällä viikolla ollut kylmä. Ihan oikeasti tosi kylmä! Käytössä on olleet paksuimmat talvisaappaat, villasukat, toppahousut, paksuin toppatakki ja muut varusteet. Töölöläisessä kerrostalossa ikkunoista vetää vaikka tiivisteet uusittiinkin juuri joulun alla. Ikkunalaudalla oli eilen +12. Jotenkin kaipasin lisää lämpöä.

Kylmä ruoka ei maistu kylmällä säällä (paitsi joskus silti jäätelö). Vaihtoehtoina eiliselle loppiaispäivän ruoalle olivat siis jokin oikein lämmittävä keitto tai uunissa kypsyteltävä ruoka. Asunnon lämpötilan huomioiden ajattelin uuniruoan olevan paras vaihtoehto. Reseptejä etsiskellessäni törmäsin tähän klassikkoon, josta sitten tein käsillä olleiden ainesten mukaisen version.

Sitruunaista kanaa sinappi-kermakastikkeessa

3-4 kanan/broilerin koipi-reittä (tai luullista rintaa)
1 sitruuna
1 iso punasipuli
Sinappia (Dijon paras, muutkin käy)
2-3 desilitraa (ruoka)kermaa
Hunajaa
Suolaa
Mustapippuria
Valkosipulimaustetta/rouhetta

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Ota esiin uunipata tai -vuoka. Kannellinen on hyvä, mutta voit käyttää myös foliota kantena, mikäli kannellista vuokaa ei ole käsillä.

Mikäli jouduit ostamaan marinoitua kanaa, kuten itselleni eilen lähikaupan valikoiman äärellä pääsi käymään, huuhtele kaupan marinadi kanan pinnasta enimmäkseen pois.

Pese sitruuna. Leikkaa sitruunasta yksi viipale per kanankoipi/rinta.

Leikkaa kanan nahkaan viilto, jonne saat tungettua sitruunaviipaleen. Jos ei ole nahkaa, leikkaa suoraan lihaan pieni tasku. Laita kanat uunivuokaan ja aseta sitruunaviipaleet paikoilleen.

Purista siitä osasta sitruunaa, joka jäi viipaleiden leikkaamisesta yli, mehut kananpalojen päälle.

Suolaa ja pippuroi hyvin kananpalasten molemmat puolet.

Sivele kanojen pintaan hieman sinappia. Dijonissa on paras maku, mutta itselläni oli tällä kertaa vain jotain ihan perusturunsinappia.

Kuori punasipuli. Leikkaa sipulista renkaita ja asettele ne uunivuokaan kanojen ympärille.

Sekoita kulhossa keskenään kerma (2 dl riittää, jos kuitenkin haluat enemmän kastiketta, niin laita 3), pari ruokalusikallista sinappia sekä noin ruokalusikallinen hunajaa. Mausta kastike mustapippurilla ja valkosipulijauheella tai -rouheella. Lisää suolaa halutessasi.

Kaada kermakastike kanojen ympärille uunivuokaan.

Paista puoli tuntia ilman kantta ja lisää sitten kansi vuoan päälle. Koipireisissä menee se tunti, jopa reilu, rintapalasissa vähemmän (40-45 minuuttia riittää). Paistoajat ovat viitteellisiä eli riippuu luonnollisesti kananpalastesi koosta, isommat vie kauemmin ja reisissä on enemmän rasvaa, joten ei ole niin tarkkaa.

Padassa hauduteltu kana oli ihanan muhevaa ja sitruunat olivat kuin pienet aurigot padassa. Lämmitti paitsi kehoa niin myös mieltä!

Tarjosin padan riisin kanssa, mutta varmasti kotimaisemmat vaihtoehdot speltistä, kaurasta tai ohrasta sopisivat tähän aivan yhtä mainiosti.

8 kommenttia:

Juulia / Vaimomatskuu kirjoitti...

Dijonsinappi on kyllä ihana PARASTA! Nam, ihana resepti!

Virpi kirjoitti...

Juulia: tää on tämmönen helppo mutta herkullinen :)

minni kirjoitti...

Tällainen oliskin sopiva viikonloppuruoka. Mitäshän jos vielä laittais riisit tuonne tekeytymään...

Virpi kirjoitti...

minni: Siinähän ne riisitkin tulisivat samassa, kunhan huolehtisi että on tarpeeksi nestettä mukana :)

Hellan ja viinilasin välissä -blogi kirjoitti...

Sinappikana on kanakeiton veroista lohturuokaa parhaimmillaan :)

Pullahiiri/Taru kirjoitti...

Pataruoka maistuu aina, varsinkin tällaisina talvipäiviä, kun uunilla voi samalla lämmittää koko taloa :) Ehkäpä viikonloppuna!

Jenni kirjoitti...

Rakastan pataruokia ja tykkään myös kanasta. Mutta ärsyttää kun eettisesti kasvatettua kanaa on todella vaikea saada. Esimerkiksi lähikaupasta, joka on kuitenkin pieni K-Supermarket, ei saa muuta kuin tehokasvatettua broileria.

Noh, sen kerran kun teen kanaa niin useimmiten padassa. Helppoa ja herkkua! Kuten Minni tuossa ehdottikin, niin laitan usein täysjyväriisiä, kvinoaa tai ohraa kasvisliemen kanssa pataan niin ei tarvitse erikseen lisukkeita.

Virpi kirjoitti...

Hellan ja viinilasin välissä: Niin on!

Taru: Pataruoat kuuluvat talveen olennaisesti :)

Jenni: Tuo on kyllä totta, että eettisesti tuotettua kanaa on vaikeampi saada!