Herkulliset vegaaniset muffinsit

Etsiskelin tuossa kesällä reseptiä vegaanisiin muffinseihin, ihan mielenkiinnosta ja myös siksi, kun ajattelin tarjota niitä vegaanivieraalle synttäreilläni. Päädyin testaamaan Lunni leipoo -blogista löytämääni reseptiä, joka on kai alunperin peräisin Tofu for Two -blogista. Tein joitakin muutoksia reseptiin.

Vein yhden muffinsin ystävälleni hänen polttareihinsa ja loput tarjosin synttäreilläni sekä synttäreiden jälkeisellä hellepiknikillä ystävilleni. Muffinsseja syöneistä kukaan ei meinannut uskoa, kun kerroin niiden olleen vegaanisia, sillä niin hyviä ne olivat. Ei oletusarvoista tietenkään ole että vegaaninen pahaa olisi, mutta sekasyöjien mielikuvissa ehkä vegaaninen leivonnainen vaikuttaa jotenkin oudolta? Tai no mistä minä tiedän, itse en niin ajattele :)

Vegaaniset suklaamuffinsit

4 desilitraa vehnäjauhoja
1 desilitra tummaa (luomu) kaakaojauhetta
2 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
0,5 teelusikallista soodaa
1 desilitra eli noin 85 grammaa margariinia sulatettuna
1,5 desilitraa sokeria
2 desilitraa soijasuklaajuomaa
2 desilitraa maustamatonta soijajogurttia
100 grammaa maidotonta tummaa suklaata
2,5 ruokalusikallista Cointreauta
1,5 teelusikallista vaniljasokeria
(1,5 desilitraa maidotonta tummaa suklaata palasina)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sekoita keskenään kuivista aineista vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, suola ja sooda.

Sulata 100 grammaa suklaata. Sekoita sulaneeseen suklaaseen sulatettu/juokseva margariini, sokeri, soijasuklaajuoma, soijajogurtti, Cointreau ja vaniljasokeri.

Yhdistä kuivat aineet sekä märkä taikina. Sekoita taikina tasaiseksi ja jos haluat muffinseihin vielä suklaasattumia, niin lisää palasteltua suklaata taikinan sekaan tässä vaiheessa.

Jos käytät muffinsivuokaa, laita vuoan reikiin vielä paperiset muffinsivuoat. Kaada/lusikoi sitten taikinaa muffinsivuoan koloihin.

Paista uunin keskitasolla 20-25 minuuttia.

Mielestäni muffarit onnistuivat aivan yli odotusten. Tästä kuvasta se ei välttämättä välity, mutta leivonnaiset kohosivat paljon paremmin ja olivat ulkoisesti kauniimpia kuin mitkään aiemmin tekemäni ns. tavalliset muffinssit ovat koskaan olleet. Ja maun puolestakin nämä olivat oikein onnistuneita. Polttarisankariystäväni luuli muffarin ulkonäöstä sen olevan sellainen iso, kuohkea kaupan suklaamuffinssi.

En tiedä missä kohtaa tätä reseptiä se salaisuus piilee, mutta aion kyllä kokeilla uudemmankin kerran vegaanisilla ainesosilla toteutettuja leipomuksia. Nam!

Anna kokin yllättää

Heti alkuun pyydän suuresti anteeksi blogiltani ja sen niiltä lukijoilta, joita onneton päivittämistahtini ei vielä ole kokonaan karkoittanut paikalta. Selitykseksi tähän niukkojen postausten kesään tarjoan seuraavaa; kesääni tähän mennessä on kuulunut kolmet polttarit (joista yhdet omat), omat syntymäpäivät, kahdet ystävien häät (ja yhdet vielä edessä), isäni äkisti tullut poismeno ja hautajaiset, äitini 60-vuotissyntymäpäivät sekä omat häät. Tämä kaikki noin kahden ja puolen kuukauden sisällä on vienyt jokseenkin paljon aikaani.

Postattavaa siis on roikkumassa, ja osaa resepteistä onkin jo kyseltykin. Niin kuin vaikka täydellisesti onnistuneiden vegaanisten muffinssien. Mutta lupaan ja vannon että yritän saada bloggaustahtini kiihtymään!

Tällä kertaa postaus liittyy kuitenkin edelliseen viikonloppuun, jolloin kanssaeläjästä tuli aviomieheni. Perjantai 13. päivä ei ollut meille epäonnen-, vaan onnenpäivä, sillä sanoimme tuolloin Oulun maistraatissa toisillemme tahdon. Siviilisäätymuutoksen kunniaksi kilistelimme tietysti kuohuvalla, mutta menimme myös nauttimaan kaksin ihanaa illallista erääseen Oulun parhaimmista ravintoloista, Matalaan.

Ravintola Matalasta voi saada joko kolmen, viiden tai seitsemän ruokalajin kokin yllätysmenun. Viineillä tahi ilman. Olimme tehneet pöytävarauksen sekä tilauksen viiden ruokalajin yllätysmenusta etukäteen. Vaikka tuore aviomieheni todella on välillä jokseenkin rajoittunut ruokailija, uskalsimme ottaa tällaisen sokkomenun koska olimme sellaista joskus aiemminkin samaisessa paikassa maistaneet ja molemmat tykänneet kaikesta tarjolle tulleesta. Luotto oli kova paikan kokin taitoihin myös tällä kertaa. Kuvallinen anti postauksessa kyllä rajoittuu kolmeen ruokalajiin, sillä herkullinen tilanne vei mennessään ja unohdin kuvata kokonaan välikeiton sekä juustot.

Alkupalana meille tarjoiltiin muikkukrokettia, muikunmätiä, kukkakaalipyrettä, savusinappijäätelöä, pinaattipyrettä, marinoituja kanttarelleja ja joitakin kasviksia.

Välikeittona pöytään tarjoiltiin maa-artisokkakeittoa, jonka seassa oli kuhapateen (tai vastaavan, oikea termi katosi jo mielestäni...) palasia ja päällä oli mantelivaahtoa.

Pääruokana tarjoiltiin kyyhkynrintaa sekä koipea, bataattipyrettä, pähkinäistä pastaa, madeirakastiketta ja kasviksia.

Pääruoan jälkeen ennen varsinaista jälkiruokaa tarjolle tuotiin kermaista ja voimakkaan makuista sinihomejuustoa, tuhkaraitajuustoa, pähkinäbriossia sekä viikunahilloketta.

Jälkiruokalautaselta löytyi unelmakuohkeaa vispipuuroa, mustikkajäätelöä sekä vadelma- että persikkakastikkeita.

Juomapuolella turvauduin täysin tarjoilijan suosittelemiin viineihin, kun taas mies pysytteli tummahkon oluen linjalla alku- ja jälkiruokakuohuvien lisäksi. En todellakaan pystynyt painamaan mieleeni tarjoiltujen viinien nimiä, mikä hieman harmittaa. Tällaiset menut pitäisi aina saada mukaansa kirjallisena, niin muistaisi myöhemminkin mitä kaikkea hyvää tulikaan nautittua!

Menu oli kokonaisuudessaan taas aivan loistava. Kaikki maistui herkulliselta ja annosten maut toimivat keskenään valtavan hyvin. Vaikka esimerkiksi kyyhky oli meille molemmille uusi tuttavuus, maistui se oikein hyvältä. 54 euroa per henkilö (ilman juomia) näistä herkuista ei mielestäni ole ollenkaan paha hinta. Koko laskumme juomineen päivineen oli 170 euron hujakoilla.

Matalasta jatkoimme matkaamme hotellille, sillä olimme päättäneet satsata hääviikonloppuumme sen verran lisäluksusta että yövyimme kaksi yötä paikallisen Scandicin hieman paremmassa (=isommassa ja parvekkeellisessa) hotellihuoneessa.

Hotellihuoneestamme löytyi vielä lisää herkkuja, sillä ottamaamme hotellin hääpakettiin sisältyi muun muassa tämä herkkutarjotin kuohuviineineen. Harmi kyllä olimme Matalan tarjoiluista jo niin täynnä, että lähinnä hieman napostelimme lautasen antimia, eikä äärikuiva kuohuviinikään oikein maistunut kun oli hetki aiemmin nauttinut hieman parempilaatuisia juomia.

Lauantaiaamuna huoneeseemme tarjoiltiin vielä mukava aamiainen. Nautimme cocktailpiirakoita, sämpylöitä, ruisleipää ja croissantteja runsaine lisukkeineen kahvin ja tuoremehun kera huoneemme parvekkeella katsellen aurinkoiselta ja helteiseltä vaikuttavaa aamua ja heräilevää kaupunkia.

Oma lauantaimme jatkui kaunistautumisella, sillä olimme kutsuneet muutamia kymmeniä läheisiämme juhlimaan kanssamme naimiisinmenoamme. Myös lauantai sujui hyvän seuran, oikein maistuvan ruoan ja juomien sekä musiikin parissa aivan pikkutunneille saakka. Hääjuhla sujuikin jokseenkin trooppisissa merkeissä, kun päivän helteen jälkeen taivas repesi juuri kun kaikki olivat päässeet sisälle ja aloittaneet ruokailun. Kaatosateen jälkeen ulkoilman kosteusprosentti oli huikaiseva ja kuuman kostea pimeä yö toi mieleen ihan jonkin muun maan, kuin Suomen elokuisen kesän.