
Helkassa pidetään arvossa suomalaista osaamista, niin hotellin kuin ravintolankin puolella. Ylläoleva kuva on hotellin kuudennen kerroksen hissiaulasta, joka henki kalusteineen ja kontion kuvineen hyvinkin suomalaisuutta. Ravintolan puolella puolestaan arvostetaan suomalaisia makuja ja niistä nautitaan luontohenkisesti ja suomalaista muotoilua arvostaen sisustetuissa puitteissa.
Voisin suositella Helkaa erityisesti sellaisille, jotka haluavat hotelliltaan persoonallisuutta. Japanilaisturistien suosiossa paikka vaikutti ainakin olevan, sillä enpä montaa kertaa osunut viikonlopun aikana hissiin ilman että seuranani olisi ollut japanilaisia turisteja.
Päivän isäntänä Helkan puolesta toiminut Marko Virtanen ja kaikki muut päivän järjestelyihin osallistuneet saavat kyllä ison kiitoksen; ohjelma oli kiinnostava ja ennen kaikkea tapahtumassa oli hulvattoman hauskaa! Kuten tilaisuudessa puhumassa ollut Helene Auramokin totesi, on ruokabloggaajaporukassa mainio yhteishenki. Eikä heti päivän alkajaisiksi tarjottu shamppanja ollut (ainakaan ainoa) syy siihen iloiseen puheensorinaan ja nauruun, joka täytti Helkan.
Päivämme alkoi jokaisen ruokabloggaajan peruslauantain tavoin shamppanjatastingilla, jota veti ihastuttava Essi Avellan. Essin asiantuntemus oli laajaa mutta hänellä ei tuntunut olevan tarvetta päteä asiantuntemuksellaan vaan esiintyminen oli luonnollista ja Essi itse oli helposti lähestyttävä ja hauska.

Shamppanjat ovat useimmiten kunkin viinitalon parhaaksi katsomia sekoituksia kolmesta eri rypälelajikkeesta eli chardonnaysta, pinot meunierista ja pinot noirista. Kullakin on viinin rakentumisessa oma tehtävänsä. Essiä lainaten; chardonnay on shamppanjan luuranko, pinot noir puolestaan sen lihaksisto ja pinot meunier on juoman rasva. Kun supermallin, bodarin ja läskin yhdistää, saa aikaan tanssivaa viiniä, jossa on ihan erityistä hohtoa ja taikaa.
Yksi shamppanjamaailman legendaarisista hahmoista oli Madame Clicquot joka kehitti niin sanotun tanssituspöydän, jonka avulla shampanjan sakkaisuudesta päästiin eroon. Tanssitusvaiheessa pulloja käännellään niin että sakka saadaan siirtymään pullon pohjalta pullon kaulaan ja sitä kautta lopulta pois pullosta kokonaan.



Tässä syntyy meidän joukkueemme punaherukkajäädyke. Hieman meinasi meikäläisen käsi vapista ja massaa lurahdella muuallekin kuin silikonivuokaan, mutta hyvä siitä lopulta tuli!


Me siis kokkasimme osioita illallisemme alku- väli- ja jälkiruuasta, joista ravintola Helkan henkilökunta sitten loihti meille upeat annokset. Viimeistään istuessaan illallispöytään tunsi olonsa jotenkin hemmotelluksi ja erityiseksi.

Vaikka minä ja raaka kala emme ole ylimpiä ystävyksiä, tykkäsin todella paljon siikachevichesta. Teknisesti ottaenhan se ei olekaan täysin raakaa mutta kuitenkin. Vähiten pidin tomaattijutusta leipäjuuston alla. Mielestäni sapakset olivat kaikkensa kuitenkin melkoista herkkua.



Illallisen jälkeen jatkoimme iltaa vielä Helkan baarissa, jossa juttujen taso ei ehkä päätä huimannut mutta fiilis kylläkin oli katossa. Sunnuntaina herätessäni totesin saaneeni nauruterapiaa runsain mitoin, sillä lauantain hauskuus tuntui ihan vatsalihaksissa asti.

Näin loppuun haluan tietysti kiittää kaikkia uusia ja vanhoja blogituttavia, jotka oli ilo tavata. On aina yhtä yllättävää ja ilahduttavaa huomata, miten helppoa teidän kanssanne on olla. Kiitos tietysti myös Helkaan kaikille järjestelyissä mukana olleille - oli mahtavaa saada olla mukana.
Muiden mukana olleiden bloggaajien mietteitä päivästä löydät muun muassa täältä: Pumpkin Jam, Sorsanpaistaja, Kulinaarimuruja, Kannat kattoon!, Äijäruokaa, Sillä sipuli, Unelias kokki, Liemessä, Herkku ja Koukku, Avaruusasema, Pastanjauhantaa, Voisilmäpeliä, Siskot kokkaa, Ketun keittiössä, Cebicin keittiössä, Ruokahommia, Kädenvääntöä.
10 kommenttia:
Kiitos Virpi itsellesi. Oli kyllä niin hauskaa, että fiilis kantanee kauan!
Totta puhut Merituuli! Se hyvä mieli joka viikonlopusta jäi, ei ihan heti unohdu. Spesiaalihetkien avulla jaksaa hyvin puurtaa arkea eteenpäin :)
Aaah, kun en kestä noita kuvia. Ruoat näyttävät niin hienoilta ja hyviltä! :)
Olipa kiva tavata! Ja hei meidän jengin kokkailuista löytyy todistusaineistoa myös Herkusta ja Koukusta!
Helene: Kuvallista todistusaineistoa päivän ja illan herkullisuudesta on kyllä tänään tulvinut joka puolelta, ei ihme jos vähän kaihertaa!
Jytis: Tosiaankin oli hurjan kiva tavata, teidät molemmat! Lisäsin linkin Herkkuun ja Koukkuun postaukseeni :)
Yöllä tajusin tämän heinäpaalijutun. Luulin, että sun huone on sisustettu jollain tekopaaleilla.
Hauska oli tavata taas! Kiva olisi myös tulla sinne pohjoisempaan joskus käymään.
Heh sinänsä ei ehkä ois ollut ihme, vaikka jotain autenttisempaakin ois huoneesta löytynyt, mutta yhden hengen huoneeseen ois saanut olla jo luova sisustaja että ois saanut oikeita paaleja ainakaan montaa mahtumaan! :D
Ja kyllä oli kiva nähdä jälleen, tervetuloa myös pohjoiseen!
hih, oli kiva tavata kokkailun merkeissä ja siinä samalla vähän tilittää nirsojen miesten ruokkimisesta... :)
ellu: Samoin! :) Tosi kivat oli kokkailut ja höpötykset, toivottavasti päästään joskus jatkossakin treffaamaan!
Luin juuri Helkasta lähetetyn s.postin ja ymmärsin, että sijoitut hopealle! Onneksi olkoon! Iloitse siitä, ansaitsin sen maukkaalla annoksellasi!
www.nami-hiiri.com
Lähetä kommentti