Helppo ja herkullinen keitto hokkaidokurpitsasta

Syksy on kurpitsa-aikaa. Kaupoista löytyy nykyään eri muotoisia ja värisiä kurpitsoita joka tarpeeseen. Olen syönyt erinomaisia kurpitsaruokia muiden laittamana mutta harvoin olen itse kotiuttanut kurpitsaa kaupasta. Lähinnä siksi, että useimmiten kurpitsat ovat olleet niin valtavia kooltaan, että yhden hengen taloudessa osa menisi melkein väistämättä haaskioon.

Tällä viikolla nappasin kuitenkin kauppareissulla mukaani sopivan pienen hokkaidokurpitsan, joka houkutteli ihanalla oranssilla värillään ja sympaattisella pyöreydellään. Ja oli kooltaan yhteen ruokaan menevän kokoinenkin!

Arvoin vielä eilen aamupäivästä mitä tekisin. Risottoa vai keittoa? Surffailin silmäilemässä eri reseptejä. Sitten löysin parikin eri ohjetta, joissa kerrottiin, että hokkaidokurpitsan voi laittaa sosekeittoon kuorineen! Helppous, tuo perisyntini kokkauksessa. Etenin pitkälti Elämisen sietämätön keveys -blogin ohjeella.

Kurpitsasosekeitto hokkaidokurpitsasta

1 pienehkö hokkaidokurpitsa (noin 500 grammaa kurpitsaa kun siemenet ja rihmasto on poistettu)

1 iso keltasipuli

1 valkosipulinkynsi

5 desilitraa kasvislientä (nesteen määrä suhteutettuna kurpitsan määrään ja keiton haluttuun paksuuteen!)

2 desilitraa kuohukermaa

Öljyä

Suolaa

Valkopippuria

Kuivattua chiliä

Aloita pesemällä kurpitsa, sillä se käytetään kuorineen.

Lohko kurpitsa muutamaan osaan ja poista siemet sekä rihmasto. Poista myös kurpitsan kanta ja mahdolliset huonot kohdat kuoresta. Leikkaa reiluiksi kuutioiksi.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Ei tarvitse olla pientä ja sievää silppua, koska keitto soseutetaan kuitenkin.

Tee valmiiksi kasvisliemi odottamaan (itse oikaisin ja laitoin keittoon erikseen kasvisliemikuution ja kuumaa vettä).

Lorauta kattilan pohjalle pari ruokalusikallista öljyä ja kuullota sipulisilppua hetki.

Lisää joukkoon kurpitsan palaset ja kuullota kolmisen minuuttia.

Lisää kasvisliemi ja kerma, kiehauta.

Jätä keitto kannen alle miedolle lämmölle hautumaan noin 15 minuutiksi tai kunnes kurpitsa on pehmennyt.

Soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Voit halutessasi siivilöidä keiton takaisin kattilaan mikäli haluat koostumuksesta tosi sileää.

Mausta suolalla, valkopippurilla ja kuivatulla chilillä. Sekoita ja kuumenna.

Tällä kurpitsan ja nesteen suhteella keitosta tuli aika ohutta. Jos pidät paksusta sosekeitosta kannattaa käyttää joko enemmän kurpitsaa tai vähemmän nestettä!

Sosekeittoon on mukava saada erilaista suutuntumaa lisäämällä tarjoiluvaiheessa lautaselle jotakin puruvastetta tarjoavaa. Kaapista löytyi pussillinen paahdetuja maapähkinöitä, joten rouhin niitä lautaselleni. Lisäksi lirautin päälle rosmariinilla maustettua oliiviöljyä. Molempien maut sopivat tähän kurpitsakeittoon loistavasti.

Nautin keittoa lounaaksi mutta se toimisi varmasti erinomaisesti myös useamman ruokalajin aterialla alkupalana.

Kaikkiaan erittäin helppo resepti toteuttaa ja maku oli mahtava. Epäilemättä maku olisi jäänyt valjummaksi mikäli kurpitsaa ei olisi käytetty kuorineen. Suosittelen ehdottomasti ja teen varmasti itsekin uudelleen.

Lauantaibrunssi

Ystävälleni pidettiin babyshowerit loppuvuodesta. Siellä tuli annettua lupaus, että kunhan bebe on tällä puolella mahaa, niin tarjoan äipälle brunssin. Omaksi valinnaksi jäi, haluaako vauvatonta aikaa vai tulla jälkikasvun kanssa paikalle, mutta muuta ei tarvitse tehdä, kuin tulla paikalle.

Saimme sovittua eilisen lauantain brunssille ajankohdaksi ja kutsuimme mukaan yhden toisenkin ystävän samasta tuttavapiiristä. Hän sai osallistua tarjoiluihinkin sen verran, että tilasin pöytään tuotavaksi croissantteja, juustoja ja mehua.

Ihan paras tapa aloittaa viikonloppuaamu höpöttelemällä rauhassa hyvässä seurassa ja natustellen samalla herkkuja. Käytiin läpi kaikkien kuulumiset ja meikäläinen piti valokuvakimaran näyttäen reissukuvia kesän Kaakkois-Aasian matkalta.

Olin aiemmin saanut iltapalakerhon (=arki-iltaisin nyyttäriperiaatteella ruoan äärelle kokoontuva ystäväporukka) tapaamisessa tosi hyviä flatbreadeja, ja kyselinkin niiden reseptin perään, kun halusin tehdä jotain leipää brunssille. Flatbreadien resepti täältä. Tein reseptin tuplana, joten siitä syntyi 8 flatbreadia.

Flatbreadit

(8 kappaletta)

9,5 desilitraa vehnäjauhoja

1 teelusikallinen suolaa

3,7 desilitraa maitoa

100 grammaa voita

(Oliivi)öljyä paistamiseen

Laita maito ja voi joko kattilaan tai kulhoon riippuen siitä, kuumennatko seoksen hellalla vai mikrossa. Lämmitä, kunnes voi on sulanut.

Sekoita voi-maitoseokseen jauhot ja suola.

Jauhota työtaso ja vaivaa taikinaa muutama minuutti.

Kääri taikina kelmuun ja anna oleutua huoneenlämmössä 30 minuuttia. Voit myös laittaa taikinan jääkaappiin odottamaan, jos teet sen valmiiksi edellisenä päivänä.

Jaa taikina kahdeksaan osaan. Pyöritä kustakin osasta pallo.

Jauhota työtaso. Kaulitse kustakin taikinapallosta ohuehko pyöreä leipänen (0,3 sentin paksuinen, jos haluat olla tarkka).

Voit myös tehdä leivät tähän asti valmiiksi edellisenä päivänä, ja säilyttää ne jääkaapissa, mutta tällöin kannattaa laittaa leipien väliin vaikka leivinpaperia, etteivät tarraudu kiinni toisiinsa.

Kuumenna paistinpannulla liraus öljyä. Paista keskilämmöllä leipä kerrallaan pannulla noin 1-1,5 minuuttia per puoli. Painele lastalla, jos leivät meinaavat pullistua paistettaessa. Leivät ovat valmiita, kun niissä on kullanruskeita pilkkuja paistopinnalla.

Kääri leivät keittiöliinaan odottamaan tarjoilua.

Flatbreadeja voi syödä minkä tahansa tahnan ja möhnän kanssa, tortillojen tapaan täytettynä, intialaisen ruoan lisukkeena. Vaihtoehtoja riittää!

Minulla oli leipien kanssa tarjolla hummusta ja tonnikala-avokadotahnaa. Molemmat äärimmäisen simppeleitä tehdä.

Avokado-tonnikalatahna

1 purkki tonnikalaa öljyssä

2 isoa tai 3-4 pientä kypsää avokadoa

2-3 ruokalusikallista majoneesia

Loraus sitruuna- tai limemehua

Mustapippuria

Halkaise avokadot, poista kivi. Kaavi avokadon sisukset kulhoon. Itse "ruudutan" avokadon: vetelen siis veitsellä pystyyn ja vaakaan niin että avokaado kuutioituu ja pullautan sitten kuoren nurinpäin, jolloin saan avokadon ulos kuorestaan pienä kuutioina.

Muussaa avokadot kulhossa haarukalla.

Lisää avokadojen sekaan pari-kolme ruokalusikallista majoneesia ja lorauta sekaan sitruunan tai limen mehua. Sekoita.

Valuta tonnikalapurkista öljy pois ja kaavi tonnikala avokadojen kanssa kulhoon. Sekoita.

Mausta vielä mustapippurilla ja sekoita.

Avokado-tonnikalatahna toimii erinomaisesti myös ruisnachojen kanssa ja uuniperunoiden täytteenä.

Brunssilla oli tarjolla edellämainittujen lisäksi myös couscous-salaattia fetalla ja makeana osuutena valkosuklaa-jogurttimoussea, jonka päälle paistelin omenakuutoita voissa ja sokerissa. Juomana kahvia vastajauhetuista pavuista ja appelsiinimehua.

Ja tänään saikin aloittaa aamunsa eilisen rääppiäisillä eli oikeastaan sain kaksi brunssia yhden vaivalla!

Helppo ja herkullinen kantarelli-pekonipiirakka

Reissusta kotiutumisen yksi parhaita puolia on, että saa taas laittaa ruokaa! Toivottavasti kokkausinto pysyy yllä pitkään, enkä alkaisi arjen kiireessä sortua liiaksi pelkkiin helppoihin vakioruokiin. Vaikka eihän niissäkään mitään vikaa ole - ei vaan synny blogiin täytettä.

Heti keskiviikkona sain vieraita ja lupasin, että syötävääkin on tarjolla. Teki kovasti mieli kantarelleja jossain muodossa, ja olin vasta lukenut helpolta ja herkulliselta kuulostavasta kantarelli-pekonipiirakasta Kokkipottilasta. Piirakkahommiin siis!

Kantarelli-pekonipiirakka

Pohja:

2 desilitraa vehnäjauhoja

100 grammaa voita

0,5 teelusikallista suolaa

0,5 teelusikallista leivinjauhetta

2-3 ruokalusikallista vettä (tai maitorahkaa)

Täyte:

Sopivaksi katsomasi määrä kantarelleja (Hannele ohjeistaa käyttämään litran)

0,5-1 pakettia pekonia

2-3 kesäsipulia tai 1 keltasipuli

2 desilitraa kermaa

2 kananmunaa

Suolaa

Mustapippuria

Timjamia

Valmista taikina mittaamalla kulhoon jauhot ja sekoittamalla niiden joukkoon suola ja leivinjauhe.
Kuutioi voi ja nypi se jauhoseoksen kanssa murumaiseksi.

Lisää joukkoon 2 ruokalusikallista vettä (tai jos haluat, maitorahkaa) ja sekoita taikinaksi. Laitoin itse kolme ruokalusikallista ja taikinasta tuli vähän hankalasti käsiteltävää, rahkan suhteen varmaan taas 3 ruokalusikallista olisi hyvä määrä.

Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille. Jos taikinasi jää löysäksi, voit ripotella jauhoja taikinan päälle ja käsiisi, niin homma käy kätevämmin.

Laita piirakkavuoka jääkaappiin vähintään tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Puhdista kantarellit ja pilko sekä sienet että sipuli(t). Jos käytät normaaleja pekonisiivuja, voit pilkkoa nekin. Itselläni oli tällä kertaa pekonisuikaleita, joten pääsin helpommalla. Pekonin ja sienten määrää voi säätää oman maun mukaan: itse käytin kokonaisen paketin pekonisuikaleita.

Laita pekonit, sipulit ja kantarellit paistinpannulle ja paista sekoitellen keskilämmöllä siiheksi, että pekonit ovat kypsiä, sipuli pehmennyttä ja kantarelleista tullut neste haihtunut pannulta. Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjamilla.

Riko kulhoon kananmunat ja kaada mukaan kerma. Sekoita esimerkiksi haarukalla munien rakenne rikki ja seos tasaiseksi. Itse laitoin tähän vielä hieman lisää mustapippuriakin mukaan.

Ota piirakkavuoka jääkaapista ja kaada pannulta pekoni-sipuli-kantarelliseos pohjan päälle. Lorota päälle vielä kerma-munaseos.

Paista uunin keskitasossa noin puoli tuntia eli kunnes täyte on hyytynyt, pohja kypsynyt ja piirakassa nätti kullankeltainen väri.

Anna piirakan jäähtyä hieman ja tarjoile sitten vihersalaatin kanssa. Omassa lisukesalaatissani oli jääsalaattia, tuorekurkkua, tomaattia ja vuohensalaattijuustokuutioita. Toimi erinomaisesti myös seuraavan päivän työpaikkalounaana!

Ympyrä sulkeutuu: Bangkok

Noin kaksi kuukautta, neljä maata, noin 6400 pitkin Kaakkois-Aasiaa reissattua kilometriä, 22 eri majapaikkaa ja monta kokemusta sekä ajatusta myöhemmin kirjoitan tätä epilogia kotisohvalla syksyltä kalskahtavan sateisessa Helsingissä. Mutta vielä pari päivää sitten oltiin jälleen kerran Bangkokissa.

Reissun loppu sai tosiaan ei-niin-toivotun jännittävän sävyn, kun Thaimaassa räjäyteltiin useita pommeja viime viikon lopulla. Saimme huolestuneita viestejä ystäviltä kotimaasta, mutta onneksemme olimme vielä Koh Changilla emmekä osuneet pommipaikoille. Perjantaiaamuna tosin piti matkustaa takaisin Bangkokiin, joten kieltämättä vähän jännitti, nähtäisiinkö matkan varrella jotain erityistoimia ja millaista olisi turvatoimin lisätyssä Bangkokissa.

Emme kuitenkaan nähneet mitään erityistä, vaikka saapuessamme olikin yleinen pyhäpäivä, sillä oli kuningattaren synttärit sekä äitienpäiväviikonloppu. Emme tosin käyneet isoilla turistinähtävyyksillä, joissa kuulemma oli lisätty turvatarkastusten määrää.

Majailimme ensimmäiset pari yötä Bangkokissa Decor Do Hostelissa, jonne oli hitusen vaikea löytää, sillä se sijaitsee pienellä sivukujalla. Paikan työntekijä muistutti puhetyyliltään Yodaa ja reitti huoneeseen kulki paikan laundry roomin läpi takakäytävälle ja sieltä vielä portaita ylös. Huone itsessään oli oikein mukava ja hintaan kuului kevyt aamiainen (eli paahtoleipää ja hilloa). Myös vesipänisteri, josta sai täyttää vesipullot ilmaiseksi oli kiva. Lähellä hostellia oli pieni ostari SenaFest, jossa oli ruokapaikkoja, kahviloita ja supermarket sekä muutama muu liike.

Viikonloppuun Bangkokissa kuului muun muassa piipahdus Chatuchakin weekend marketilla lauantaina. Paikassa on valtava määrä eri tuotteita myyviä kojuja ja muutakin kuin perusturistikrääsää. Harmitti, että aikataulumme hieman pissi, ja emme ehtineet olla kovin kauaa ennen kuin monet kojut kuuden tienoilla sulkivat. Etukäteen kannattaa katsoa hieman paikan kartasta, että missäpäin voisi olla itseä kiinnostavia juttuja.

Jotain löytyi kuitenkin. En voinut jättää ostamatta tätä söpöä t-paitaa, jonka printti jotenkin muistuttaa omaa peilikuvaa. Paidassa kerrotaan myös, että sen voi pestä käsin, koneessa, vaimon tai miehen toimesta. Ehkä siis pitäisi kestää pesussakin hyvin!

Toinen viihdyttävä paikka oli BatCat Museum, joka sijaitsee vähän laitakaupungilla ja vaatii sen vuoksi hieman vaivannäköä perille pääsemiseen. Ei siis jokaisen turistin käymä paikka, ja liputkin ovat 250 bahtin hintaan vähän tyyriihköt, mutta jos leffahahmot kiinnostavat, niin ihan hauska paikka.

Kuten nimestäkin voi päätellä, on suurin panostus lepakkomiesjutuissa, joille on omistettu kokonainen huone. Mutta paljon muutakin löytyy.

Kuten Turtles-kakkuvuoka. Miksi ei ole mulla Turtles-kakkuvuokaa, kysynpähän vaan?!

Paikassa on valtava määrä erilaisia figuureja ja leluja ja muuta oheistavaraa, ja tietysti erilaisia sarjis- ja leffahahmoja. Hulkin vieressä oli vähän pelokas olo, vaikka tiesi sen olevan vain muovia.

Jokerihahmoja oli useampiakin ja kieltämättä hieman kylmäsi, sen verran realistisenoloisia nekin olivat.

Onneksi pääsi bättiksen kainaloon turvaan, kun rupesi liikaa pelottamaan!

Bangkokista tuli myös tehtyä hieman ostoksia: ruokakaupasta mausteita kotikeittiöön (sichuaninpippuria, viismaustetta ja kuivattua chiliä) ja japanilaisesta kaupasta hömpöttelyjuttuja, kuten pinkit silmälaput nukkumista varten ja uusi munankeittoajastin.

Illalla kävimme syömässä ja juomassa parit juomat Enjoy Bkk Bistro & Barissa. Paikan omistaja on jenkkiläinen setämies, ja paikan seinät ovat täynnä asiakkaiden omalla kotikielellään kirjoittamia viestejä. Suomenkieliset tuotokset piti tietysti kuvata.

Meitä hän pyysi kirjoittamaan suomeksi jotain rauhaan liittyvää koska maailma on nyt sellainen kuin se on. Ensin ei oikein tullut mitään mieleen, mutta sitten muistin pätkän Jukka Takalon Jokainen on vähän homo -biisistä, joka sopi mielestäni paikkaan mainiosti.

Oikein mukava paikka vaikka pizzat eivät tehneetkään meihin lähtemätöntä vaikutusta. Paikalla on kuitenkin tolkuttoman laaja olutvalikoima, hyvät happy hour -hinnat niistä ja lisäksi heidän rommikolansa tehtiin oikeasti hyvään rommiin, joten peukku sille!

Viimeiseksi kahdeksi yöksi ennen kotiinpaluuta siirryimme vielä lähelle lentokenttää Orchid Resortiin, jotta aamulennolle lähteminen ei olisi ihan niin tuskaisaa ja tulisi otettua rennosti kun ei olisi liikaa virikkeitä ympärillä.

Läheltä löytyi kuitenkin Suvarnabhumi Market, jossa iltaisin pyöri runsaasti paikallista porukkaa niin syömässä kuin tekemässä erinäisiä hankintoja. Ei liiemmin turisteja näkynyt!

Marketilla oli useampi käytävä omistettu ruoka-asioille. Eksotiikantuntua lisäsi se, ettei todellakaan ollut englanniksi mitään kylttejä, joten ostosten tekeminen oli aika randomia.

Toisena iltana ostamani mysteeripullat paljastuivat olevan jostain miedonmakuisesta kalasta friteerattuja ja niiden mukana tuli pussissa paksuhko, makeantulinen chilidippisoossi. Onneksi ei ole mitään vakavia allergioita, muuten olisi voinut olla vähän turhankin jännittävä elämys.

Riemastuttavin löytö oli kuitenkin munkit! Enpä olisi arvannut, että suomalaisen ja thaimaalaisen ruokakulttuurin yhteinen juttu löytyisi munkeista, mutta näin oli. Munkkirinkilää sokerilla, paria erilaista hillomunkkia ja vaniljakreemitäytteisiä munkkeja myi vanhempi herrasmies pilkkahintaan. Enkä muista ihan hetkeen saaneeni missään niin tuoretta munkkia, ai että!

Mukaan tarttui myös paita ja korvikset. Suurin osa vaatteista oli toki suunnattu paikalliselle väestölle eli kokoja ei tämmöiselle hyvinsyöneelle länkkärille juurikaan ollut tarjolla. Mutta käymisen arvoinen paikka ehdottomasti, jos satutte yöpymään lentokenttähotellissa järkevän matkan päässä täältä!

Yksi valintakriteeri Orchid Resortille oli sijainnin lisäksi uima-allas. Vaikka sää vähän kenkkuilikin sadekuurojen muodossa niin saatiin sentään vähän allasaikaakin vietettyä. Viimeisenä Bangkok-päivänä kävin ensin tunnin hieronnassa rentoutumassa ja sen jälkeen menin kellumaan altaaseen. Hardcorerentoutumista ennen seuraavan päivän pitkää kotilentoa.

Viimeisen illan lopuksi etsimme lähistöltä vielä paikkaa, jossa juoda reissun viimeiset lasilliset. Sellainen löytyi läheisen sillan alta! Reggaehenkinen kuppila tarjoili bisseä ja paikalliseen romminkaltaiseen tehtyä rommikolaa erittäin sopuisaan hintaan (kaksi isoa bisseä ja kaksi rommikolaa 240 bahtia). Juoman äärellä tuli haikeuskin - nyt reissu oli sitten paketissa.

Seuraavana aamuna hotellin shuttlekuljetus kentälle (100 bahtia per huone per suunta) lähti aamukuudelta. Jonot sekä baggage dropissa, turvatarkastuksessa että passintarkastuksessa veivät taas sen verran paljon aikaa, että aikaa kentällä shoppailuun ei jäänyt, kun jotain piti kuitenkin ehtiä syödä ennen koneeseen astumista.

Tiistai-iltapäivänä Helsinki-Vantaalla oli ihan epätodellinen olo. Täällä taas. Iloa tuotti se, että voi taas juoda hanavettä ja suihkussa käydessä ei tarvitse varoa veden menemistä suuhun. Liikenne toimii järjestelmällisesti ja ilma on raikasta hengittää. Ei edes haise viemäri!

Kotona ekana juttuna tein ruisleivän meetvurstilla. Ystäväni, joka toimi asunnon talkkarina kesän aikana, oli käynyt meidän puolesta kaupassa. Erityisen mukava juttu, ettei tarvinnut pitkän reissun jälkeen heti lähteä ryysimään ruokakauppaan, vaan sai purkaa rinkat rauhassa ja pestä pyykkiä. Ja ihmetellä että mitäs täällä kotona pitikään tehdä.

Nyt on jo työtkin alkaneet. Pitäisi saada suorastaan reippauspalkinto siitä että on loman jälkeisenä ekana työpäivänä paikalla aamuseitsemältä. Aikaero on tietysti mun puolellani tässä. Thaimaassa heräilin aamuyhdeksän aikoihin ja täällä se tarkoittaa aamuviittä.

Ajatuksia reissusta tulee varmasti pitkin syksyä mutta ensimmäisenä kuitenkin tulee kiitollisuus kaikesta mitä ollaan saatu nähdä ja kokea. Ihan mieletön mahdollisuus oli päästä pidemmäksi aikaa irti omasta arjesta ja saada matkustaa. Ihan eri tavalla näkee paikkoja kun bussimatkailee pitkin maita ja mantuja ja pitää silmänsä auki. Suosittelen ehdottomasti, sillä vanhassa sanonnassa piilee vahva totuus - matkailu avartaa!

Saarirentoilua, osa 4: Koh Chang

Matka Kambodzhasta takaisin Thaimaahan sisälsi odottelua. Ensin istuimme Kambodzhan puolella minibussissa - samassa bussissa oli porukkaa, jotka olivat menossa Bangkokiin ja joille oli sanottu, että sama bussi jatkaa suoraan sinne. Muutaman hollantilaistytön porukka oli menossa Koh Changille, kuten mekin, ja heille oli sanottu, että bussia pitää vaihtaa, mutta että bussiasemalle on pitkä matka. Yksi pariskunta oli menossa Phnom Penhiin - ihmettelimme todella miksi he olivat ihan väärään suuntaan menossa olevassa minibussissa kanssamme. Ja sitten olimme me, joille ei ollu kerrottu oikeastaan mitään muuta kuin että lippumme kelpaavat Koh Changille saakka, sisältäen myös lauttamatkan.

Phnom Penhiin menijät tosiaan joutuivat vaihtamaan bussia mutta matkustivat sitä varten yli tunnin ihan väärään suuntaan. Erikoinen ratkaisu lipunmyyneiltä mutta ehkä he pääsivät perille kuitenkin. Me muut matkustimme samalla minibussilla rajalle asti. Siellä lampsimme hakemaan ulosleimaukset passeihimme Kambodzhan puolelta, ylitimme rajan kävellen, täytimme maahantulolappuset Thaimaan puolella, saimme leimat parin viikon oleskeluun oikeuttaen ja sen jälkeen odottelimme. Ja odottelimme. Ja yritimme selvittää millä kulkuvälineellä matkan olisi tarkoitus jatkua.

Lopulta saimme selville, että matka jatkuu kahdella eri minibussilla - toinen menee Bangkokiin ja toinen Koh Changille. Lähtö olisi ehkä joskus tunnin päästä koska jotain muitakin matkaajia saattaa olla tulossa. No tämäpä selvä. Istuimme sitten rajapaikalla ja odotimme. Vettä satoi, onneksi sentään löytyi katos, jonka alla hengata.

Lippumme vaihdettiin toisiin tässä odotellessa. Ja sitten kun matka jatkui, meidät vietiin vielä yhteen toimistoon, jossa nämä liput vaihdettiin vielä lauttalippuihin ja tässä yhteydessä saimme valita, haluammeko kyydin samaisella minibussilla majoitukseen asti Koh Changilla. Tartuimme tarjoukseen, koska halusimme päästä helpolla. Hinta tosiaan oli 80 bahtia/hlö - ehkä olisimme saaneet tingattua vähän alemman hinnan itse tai sitten emme.

Ylläolevassa kuvassa odottelimme jälleen. Tällä kertaa lauttaa, sillä emme mahtuneet ensimmäiselle lautalle kohti Koh Changia ja jouduimme odottamaan satamassa tunnin seuraavaa. Pitkä tunti oli se, kun nälkä kurni vatsassa ja ei ollut oikein mitään evästäkään.

Seuvaalle lautalle onneksi mahduimme. Minibussimme ajoi lautalle ja matkaa saimme mennä taittamaan yläkannelle, jossa oli myös pieni kahvio. Lauttamatka saarelle kestää noin 40 minuuttia.

Koh Chang on iso saari, Thaimaan kolmanneksi suurin Phuketin ja Samuin jälkeen. Saarelle ei vie siltaa, joten se on ehkä hieman hidastanut sen turistisoitumista verrattuna yllämainittuihin kahteen isompaan saareen. Mutta turistisoitunut Chang toki on, ei sitä käy kiistäminen.

Valikoin majoitusalueeksemme Kai Baen alueen koska se vaikutti juttujen perusteella olevan rauhallisempi kuin suosituin ranta Haad Sai Khao (White Sand Beach) ja sopivan vähän kaikenlaisille tyypeille. Reppureissaajat kai useimmiten majailevat Lonely Beachin läheisyydessä. Muitakin rantoja löytyy, jokaisella on vähän omat juttunsa. Travelfish on ollut paljolti avuksi reissullamme, mutta Changista löytyy kivasti tietoa iamkohchang-sivustolta.

Majoituimme Paradise Bungalowsissa. Meillä oli oma bungalow ilmastoinnilla, Vähän vajaa 600 bahtia yö eli varsin kohtuullista. Ihan rantsussa tämä ei ole, mutta muutaman minuutin kävelymatkan päässä kuitenkin.

Kai Baen ranta on hiekkaranta, ei saaren pisin eikä hienoin mutta ihan mukava. Ja näin low seasonilla täälläkään ei tarvinnut liiaksi etsiskellä omaa rauhaa. Uimiseen ranta on vähän huono, ellei ole mukana uimakenkiä, sillä pohja on kivinen ja kuollutta koralliakin on ihan rantavesissä.

Kirjaimellisesti majapaikkamme naapurissa sijaitsi Papa Deli Bakery, josta saimme aamuisin syötävää, kun Paradise Bungalowsilla ei omaa ravintolaa ole. Patonki mausteisella italialaisella salamilla maistui erinomaiselle, eikä paikan toasteissakaan ollut moitteen sijaa. Myös kahvit olivat hyviä!

Muutenkin Kai Baessa oli kivasti tarjontaa vaikka kaikki paikat eivät edes pitäneet oviaan auki tähän aikaan vuodesta. Löytyi perinteisempää thaikkuruokalaa ja perheravintolaa sekä kansainvälisempääkin keittiötä.

Nuudeleihin alkoi tulla jo vakava kyllästyminen näin loppureissusta. Tällä kertaa tämän pienen thaimaalaisravintolan annoksista lounaakseni päätyi kanaa ja vihanneksia osterikastikkeessa riisillä höystettynä.

Budjettimatkailijan maha täyttyy useammin paikallisissa ravintoloissa kuin kansainvälisempää evästä tarjoavissa paikoissa ihan rahasyistä. Paikallinen ruoka on yleensä suht paikallisista aineksista eikä annoksen hintaa ole nostamassa liiaksi logistiikkakuluja. Annoskoot ovat myös yleensä aika maltillisia verrattuna vaikkapa jenkkimättöihin.

Loppureissua kohden tosin kukkaron nyörejä tuli raoteltua ruoan suhteenkin avokätisemmin vaihtelun toivossa. Filousta sai tosin varsin sopuisaan hintaan muun muassa tämmöisen "Grexit burger" -annoksen (99 bahtia). Filoussa on myös ymmärretty määrän päälle - lasi talon valkkaria on vain muutaman kymmenen bahtia halvempi kuin puolen litran kannu samaa tavaraa. Ei paljon yhtä lasia siis kannata ostaa.

Cocktailinjanoiselle helpotusta tarjoaa Mojito Loungen happy hour, jossa alle 100 bahtilla voi nauttia vaikkapa frozen daquirista. Mojitot eivät happy hour -listalla ole, mutta sellainenkin testattiin ja hyväksi havaittiin. Reissun aikana on tullut juotua aika monenlaista yritelmää mojitoksi sillä se tuntuu olevan vähän jokaisen juomaa tarjoavan kuppilan listalla myös Kaakkois-Aasiassa. Usein saatu juoma ei kyllä ole ollut mojito, vaan jotain sinnepäin.

Yksi parhaista aterioista oli tämä simppeli grillieväs jota nautin Friend Seafoodissa. Kanan kanssa vartaassa oli maissia, sipulia, tomaattia ja paprikaa ja lisäksi otin grillatun perunan. Näiden lisäksi tuli kupissa makeantujakkaa valkosipulisoossia.

Kai Baessa on myös meksikolainen ravintola Barrio Bonito, joka on saanut runsaasti kehuja netissä. Ei tosiaan mikään halvin mahdollinen ravintola, mutta viimeisenä iltana Changilla teki mieli syödä hyvin, ja kehuista päätellen se onnistuisi Barrio Bonitossa.

Paikassa on lyhennetty ruokalista low seasonilla, ja se löytyy kirjoitettuna liitutaululle. Otimme sitruunalla sekä suolalla terästetyt oluet juomaksi. Omalle lautaselleni päätyi taquitos dorados ja kanssareissaaja otti burriton. Tykötarpeiksi tuli mustapapusoossia sekä kolmea eri tulisuusastetta olevia soosseja ja tietysti tomaattisalsaa. Maistui erinomaisesti!

Jos omat nurkat alkavat kyllästyttää voi aina vuokrata alleen menopelin. Me mopoilimme parina päivänä ympäri saarta katselemassa maisemia. Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin vaikkapa Koh Taolla mutta jyrkkämutkaisia vuoristoteitä riitti kyllä täälläkin.

Toisena päivänä mopoilimme Bang Baoon, joka on ollut aiemmin kalastajakylä ja sittemmin muuttunut melkoiseksi turistikohteeksi sekin. Laitureiden päällä asutaan, käydään kauppaa ja ruokaillaan, muun muassa.

Bang Baossa tuli valitettavasti kyllä syötyä Changin surkein ateria. Kanssamatkaajan mustekala-annos kyllä näytti ihan kivalta, mutta ei ollut hääppöistä ja oma kana-annokseni oli vielä kuivakampi kokemus.

Changilta löytyy rannan lisäksi viidakkoa ja vesiputouksia. Kävimme etsimässä parikin eri vesiputousta ja saimme olla ihan keskenämme.

Myös norsucampeja saarelta löytyy useampiakin. Monet niistä sijaitsevat aivan tien vieressä ja kaikki niistä tekevät trekkejä eli norsut joutuvat kantamaan ihmisiä. Yksi saaren campeista sentään yrittää edes hitusen enemmän - sijaitsee syrjemmällä ja norsuilla on siten edes hitusen parempi ympäristö oleilla. Kävimme moikkaamassa ronsuja täällä. Kuvan yksilö oli alun arkuuden jälkeen tosi kiinnostunut meistä. Harmitti, etten ollut hoksannut ostaa mitään hedelmiä tuomisiksi.

Täytyy toivoa, että jatkossa norsuja pidettäisiin enemmän Mondulkiri Projectin tyyppisissä oloissa. Harmittaa ettei aika ja budjetti taipunut visiittiin Mondulkirissä Kambodzhassa ollessamme mutta menkää te muut!

Koh Chang oli kiva paikka saada olla vielä meren äärellä ennen kotimatkaa. Changille päädyttiin sen matkan varrella olemisen takia, eivätkä odotukset olleet kummoiset, mutta saari yllätti minut ihan positiivisesti. Changilta olisi päässyt myös läheisille pienemmille saarille, jotka olisivat houkutelleet, jos olisi ollut pidemmästi aikaa (tai olisimme olleet matkassa high seasonilla, jolloin Changilla olisi ollut varmasti enemmän ryysistä!).

Changilta Bangkokiin (ja tietty toisinpäin) pääsee noin kuudessa tunnissa bussilla ja lentääkin voi läheiselle Tratin lentokentälle. Siispä sijainnin puolesta tänne on helppo matkustaa. Muutaman yön saarella vietettyämme jatkoimme jälleen minibussilla matkaamme. Ympyrä sulkeutui Bangkokiin, jossa nyt vietämme viimeistä iltaamme ennen kotiinpaluuta. Niin meni kaksi kuukautta!

Roskainen Sihanoukville

Alunperin matkustimme Phnom Penhistä rannikolle Sihanoukvilleen sillä ajatuksella, että jatkamme matkaamme siitä samantien joko Koh Rongin tai Koh Rong Samloemin saarille. Sihanoukville toimii liikenteen solmukohtana, jos haluaa matkustaa Kambodzhan saarille, sillä lautat lähtevät sieltä. Saarirentoiluhan on ollut meille mieluisaa, kuten aiemmista postauksista on voinut päätellä, joten olisihan se ollut kiva nähdä nämäkin. Etenkin Koh Rongia olimme kuulleet kehuttavan.

Mutta. Sää ja majoitusolosuhteet päättivät toisin. Epävakainen sää ei houkutellut lähtemään saarille, sillä oikein huonon sään sattuessa sinne voisi jäädä jumiin lauttojen jäädessä kulkematta. Pääasiallisin syy oli kuitenkin majoitus. Nukkuminen teltassa rannalla hintaan 27 dollaria/2 yötä tai majoitus bungalowissa, jossa seurana on puoli viidakkoa budjetin kipurajoilla olevalla hinnalla ei jostain syystä ihan houkutellut. Etenkin, jos olisi satanut koko ajan - olla sitten jumissa kehnossa ja kalliissa majoituksessa keskellä ei mitään. Sen verran kermapeppuja kuitenkin ollaan, ettei enää jakseta lähteä seikkailun vuoksi luopumaan liikaa mukavuuksista. Sekin ainoa majoitus, jonka löysin, jonne olisin voinut lähteä, oli sitten kivunnut jo hinnaltaan ulottumattomiin. Joten mantereelle jäimme.

Majoituksenamme ensimmäiset kaksi yötä oli Chochi Garden, joka sijaitsee aivan Sihanoukvillen ytimessä, lähellä päärantaa Ochheuteal Beachia ja sen toista päätä Serendipity Beachia. Majoitus itsessään oli ok, 44 dollaria/2 yötä ja sisustukseen ja ympäristöön oli panostettu enemmän kuin monissa muissa budjettipaikoissa. Mutta se meteli! Lähistöllä on runsaasti baareja, joiden bassonjytke ja muu mekkala kuului käsittämättömän kovalla meidänkin huoneeseemme. Ilman korvatulppia ei olisi ollut toivoakaan nukkua ja tulppienkin kanssa teetti vaikeuksia. Jopa itseäni huomattavasti paremmat unenlahjat omaava reissutoveri manasi tulppien läpi tunkevaa möykkää.

Ekana iltana saavuttuamme Phnom Penhistä kävelimme rannalle sen verran, että söimme jotain jossain rannan ravintoloista. Virhe. Pitäisihän se tietää, että biitsiravintoloiden taso ei päätä huimaa. Tilasin kana amok -annoksen, ja se ei kyllä kertakaikkiaan maistunut millekään. Riisikin oli huonolla tavalla tahmaista. Söin tätä sen verran, että pahin nälkä taittui mutta siinä se.

Mikään erityinen kulinarismikohde Sihanoukville ei kyllä ole. Tarjontaa on kyllä jos jonkinlaista mutta laatua ei välttämättä.

Aamupalaa tarjotaan vähän joka paikassa, usein tarjonta on tyypillistä english breakfastia. Tässä lautaselle oli päässyt mukaan myös pannukakkuja! Joskin niiden kanssa luvattu voi loisti poissaolollaan.

Kaupungin kansoitetuin ranta oli kyllä järkytys. Roskainen meininki ihan kaikessa merkityksessä. Ei todellakaan tehnyt mieli mennä uimaan tai jäädä hiekalle loikoilemaan. Kambodzha rantakohteineen on valitettavasti myös seksiturismin kohde, inhottavana yksityiskohtanaan lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö. Näimme ravintoloissakin lappuja, joissa pyydettiin soittamaan tiettyyn numeroon, mikäli havaitsee lasten hyväksikäyttöön viittaavaa toimintaa. Emme onneksi nähneet, mutta ajatuskin puistattaa.

Nimipä sen jo kertoo, mistä tässä baarissa oli kyse. Alkuillasta baarissa notkui tyttöjä meikkaamassa, ja odottelemassa seuraa.

Onneksi Sihanoukvillessä on muitakin rantoja, ja näin low seasonilla rauhallisiakin vieläpä. Otimme tuktukin muutaman kilometrin päähän Otres Beachille. Siistimpi ranta, vähemmän ihmisiä, parempi mieli.

Sopivan kokoiset aallot ja hiekkapohja suorastaan houkuttelivat telmimään mereen. Kuvaan on tallentunut erinomaisesti, miten tyytyväistä tyyppiä meikäläinen oli, kun pääsi puljaamaan aalloissa.

Alkuillasta piti sitten palata takaisin möykkäsentraaliin. Nälkä oli, joten ruokaa piti taas etsiä.

Päädyimme Mc Guinness's Irish Cottage -nimiseen irkkuravintolaan TripAdvisorin perusteella. Tämä ei ole ihan pääkadulla, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin. Pieni paikka, aika täynnä, joten ilmeisesti kuitenkin ihan suosittu. Omistajana keittiössä hääri ilmeisesti irkkuperäinen tyyppi.

Oma annokseni oli jonkinlainen taco fries -viritelmä, mutten lopulta oikein päässyt itseni kanssa ymmärrykseen siitä, miten annos olisi kannattanut parhaiten nauttia. Tähänkin olisin kaivannut enemmän makua ja ranskalaisiin rapsakkuutta.

Olimme päivän Otres Beachilla hengailun jälkeen päättäneet, että otamme sieltä nurkilta yhdeksi yöksi majoituksen, hengailemme vielä sunnuntain rannalla ja jatkamme maanantaiaamuna matkaamme.

Majailimme Otres Long Beach Sihanokville -nimisen paikan bungalowissa, jossa oli hauskasti maalatut tiiliseinät. Paikka on enemmän Otresin toisessa päässä eli lähempänä Otres 2 -rantaa, kuin Otres 1:tä, jolla olimme edellispäivänä hengailleet. Paikka ei ole rannassa mutta lyhyen kävelymatkan päässä kuitenkin.

Suihkussa ei ole lämmintä vettä, mutta ilmastointi löytyy ja telkkaristakin onnistuin löytämään jopa kanavia, joista näkyi olympialaiset! Hurraa, sain edes hetkisen penkkiurheilua tälle reissulle. Lähellä on pieni kauppa ja muutama ravintola sekä muutama muu majoituspaikka. Rauhallista vaikutti olevan, etenkin näin low seasonilla.

Otres Beachilla itseasiassa on pitkä pätkä rantaa, jolla ei ole palveluita. Ei baareja, ei vessoja, ei rantatuoleja. Vain hiekkaa ja merta, muutama puu, paikallisia piknikeillä ja pari hassua turistia. Suorin tie bungalowistamme rantaan vei tähän kohti biitsiä. Enpä olisi uskonut, että tämmöinenkin rantakaistale voisi Sihanoukvillestä löytyä!

Buukkasimme majapaikan kautta myös bussilipun Thaimaahan. Tarkemmin ottaen Koh Changin saarelle saakka.

25 dollarin hintaan kuului nouto majoituksesta aamulla seitsemän jälkeen, matka minibussilla rajalle, rajan toisella puolella yli tunnin odottelu, että sen puolen minibussi lähtisi etenemään ja matka sillä minibussilla Koh Changille saakka, sisältäen lauttalipun. Lisämaksusta (80 bhatia/hlö) saimme kyydin ihan perille saakka sikäläiseen majoitukseemme.

Ylläolevassa kuvassa pidimme pit stoppia jossain Kambodzhan puolella ja odottelimme Phnom Penhiin menevää bussia, jonne meidän minibussistamme siirrettiin pari matkustajaa. Hieman huoletti tuo konepellin aukiolo mutta liekö vain viilennellyt moottoria sitten paussin aikana, isompia ongelmia ei onneksi ollut.

Sihanoukvilleä ei kyllä erityisemmin voi omana kohteenaan suositella, mutta paikkaansa se puolustaa tosiaan transport hubina kivempiin rantarentoilukohteisiin. Jos sen sijaan kunnon white trash -bilemeininki on sun juttu, saatat viihtyä Sihanoukvillessäkin!