Tämän alkupalaohjeen löysin viikolla keittokirjoja pläräillessäni. Ohje on Ola Lauritzsonin ja Ulrika Davidssonin 100 parasta GI-ruokaa -kirjasta, jonka olen taannoin pelastanut työpaikalta, kun arvostelukappaleita oli yleisessä jaossa. Noudatin ohjetta lähestulkoon kirjaimellisesti, mutta pienensin määriä alkuperäisestä neljän hengen ohjeesta ja tuoreiden sokeriherneiden sijasta käytin ihan pakastekamaa.
Mozzarellanyytit
(kahdelle)
100 grammaa herneitä
0,5-1 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 mozzarellapallo
Noin 50 grammaa parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua
Suolaa ja mustapippuria myllystä
(kahdelle)
100 grammaa herneitä
0,5-1 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 mozzarellapallo
Noin 50 grammaa parmankinkkua tai muuta ilmakuivattua kinkkua
Suolaa ja mustapippuria myllystä
Kuumenna uuni 250 asteeseen.
Kiehauta herneitä minuutti-pari kiehuvassa vedessä. Kumoa sitten herneet uunivuokaan ja valuta päälle oliiviöljyä. Mausta rouhimalla suolaa ja mustapippuria myllystä päälle.
Leikkaa mozzarellapallo neljäksi viipaleeksi. Halkaise kinkkuviipaleet pituussuunnassa kahtia.
Kääri 2 kinkkusuikaletta kunkin mozzarellasiivun ympärille.
Lado juustokinkkunyytit hernepedin päälle uunivuokaan.
Gratinoi nyyttejä uunin yläosassa 5 minuuttia (tai enemmän, riippuen kuinka lämmintä haluat juuston ja herneiden olevan ja miten rapsakkaa kinkun).
Halutessasi voit koristella nyytit tarjoiluvaiheessa vielä paahdetuilla auringonkukansiemenillä ja tuoreella basilikalla. Itse jätin koristeet pois.
Puolitin alkuperäisen ohjeen, joka oli siis tuplamäärät tässä mainituista ja ohjeistettu olevan neljälle ruokailijalle. Tässäkin oli ehkä toinen nyytti liikaa, joten mielestäni ihan yksi nyytti per ruokailija on ihan hyvä määrä alkuruokana. Aviomiehelle kahdessa nyytissä oli liikaa juustoa ja hän halusikin vinkata, että mikäli ruokailija kärsii krapulasta, niin juuston määrää kannattaa vähentää ja kinkun lisätä. Itselleni maistui tällaisenaan oikein hyvin.Tosi kiva alkuruoka ja helppo toteuttaa, joten tämä jäänee varmasti yhdeksi luottoalkupalaksi repertuaariini jatkossakin.
4 kommenttia:
Olen samaa mieltä, että alkuruoan ei tarvitse olla iso. Itselläni on harmillinen tapa tehdä liikaa ja jos sattuu vielä onnistumaan, tulee syötyä liikaa alkuruokaa. Nyt olen koittanut olla kohtuullisempi. Jos vaikka teen friteerattuja isoja katkarapuja, teen niitä vain kaksi/syöjä ja jotain hyvää tulisenpuoleista kastiketta lusikallinen.
Tuo sinun postauksesi ohje kuulosti oikein kivalta, pitääkin ostaa puhvelimozzarellaa, Pirkalla on muuten ihan hyvä pallero valikoimissaan. En tosin ole asiantuntija mozzarellan suhteen.
Totta tuo, että alkupalan annoskoon arviointi menee monesti ihan metsään mullakin!
Pirkalla on kyllä ihan kelpoja juustoja, etenkin siinä Pirkka parhaat -tuotesarjassa, jossa on muitakin tosi kivoja tuotteita. En mäkään mikään mozzarella-asiantuntija ole, ostin Stockalta jonkun italialaisen luomupallon mozzarellaa tällä kertaa, kun sattui ekana sieltä juustohyllystä eteen sellainen.
Ompas hauska idea! Toimisi varmaan oivallisesti myös (herneiden sijaan) salaattipedillä. Pistetääs korvan taa ;)
Juu varmasti petinä toimii salaattikin oikein mainiosti! :) Korvan taa vaan, on hauskannäköinen, helppo ja herkku alkuruoka.
Lähetä kommentti