keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Ruokamuistoja lapsuudesta

Tuulestatemmattua-blogin Reija voitti elokuun ruokahaasteen ihastuttavalla Hillamisu-reseptillään ja siitä seuraten kajautti ilmoille syyskuun ruokahaasteen. Syyskuun aiheena on lapsuuden ajan ruokareseptit kotoa, siis jotain sellaista mitä äiti/isä/joku muu perheeksi luettava henkilö on tarjolle laittanut ja joka on jäänyt mieleen.

Lapsuudesta tulvahti mieleen moniakin nostalgisia ruokamuistoja; mummolassa saadut hirvenliharuoat, äidin leipomat sämpylät ja rakkauden torttu, savuluukeitto, rapeaksi pannulla paistettu seiti ja monet muut. Miettiessäni mitä tähän haasteeseen kokkaisin, tuli mieleen vielä yksi ruoka; äidin kiinalainen kanapata. Kanaruokia meillä ei arkena juuri kokkailtu (liekö ollut lama-ajan säästöajattelua tai mitä takana), joten kanasta tehdyt sapuskat ovat jääneet mieleen vähän niin kuin pyhäruokina.

Äidin kiinalaisessa kanapadassa ei kylläkään ole oikeasti mitään kovin kiinalaista, ellei sellaiseksi voi laskea soijakastikkeen käyttöä mausteena. Jostain syystä tätä nyt vaan kutsuttiin meillä kiinalaiseksi, joten kutsuttakoon sitä sillä nimellä edelleen. Kanapata oli vähän sellainen herkumpi ruoka, jota tehtiin harvoin. Eikä tämä oikeastaan ihan lapsuuden ruoaksikaan sijoitu; muistaakseni tätä tehtiin enemmänkin yläasteaikoinani. Noh, kotona asumisen aikaa se kuitenkin vielä oli, joten eiköhän tällä voi haasteeseen osallistua :)

Virpin äidin kiinalainen kanapata

Kanan rintafileitä/rintafilepihvejä
Sipuli
Pari valkosipulin kynttä
Purkki tomaattimurskaa
Maissia (käytin puolikkaan pakastemaissipussin)
Säilykepurkillinen ananaspaloja mehuineen

Soijakastiketta, chilijauhetta, suolaa, mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan noin 200 asteeseen. Silppua sipuli ja valkosipuli.

Mausta kanat suolalla ja mustapippurilla. Kanoihin voi ottaa esikypsennyksen/väriä pintaan ensin pannulla, jos haluaa. Itselläni oli filepihvejä, jotka vaan pienin 2-3 osaan kypsennysaikaa lyhentääkseni.

Lado pataan/uunivuokaan kanapalaset, maissit, sipulit ja ananakset mehuineen. Ropsauta perään chilijauhetta ja soijakastiketta. Kaada sekaan tomaattimurska. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla jos haluat. Sekoita ainekset sekaisin ja kypsennä uunissa ainakin tunti, riippuen kanapalojen koosta vaikka enemmänkin. Itselläni pata muhitteli uunissa noin puolitoista tuntia, jolloin kanat olivat mukavan meheväksi hautuneita.


En tarkistanut reseptiä äidiltä, vaan laitoin pataan aineksia ja mausteita muistikuvien varassa. Maustepuolesta en oikeasti muista muuta kuin että soijaa laitettiin varmasti ja ettei meidän keittiössä mitään kovin erikoista mausteita tuolloin yleensäkään käytetty, joten tuskin äiti tähänkään on mitään kummoisia mausteita laittanut. Pata oli kyllä pitkän tauon jälkeen aika nostalgista syötävää ja maku muistutti aika hyvin äidin tekemää. Äiti kylläkin käytti aina kokonaisia rintafileitä, luineen kaikkineen ja ne lienevät tuohon aikaan olleet myös valmiiksi marinoituja, joista vaan huuhdeltiin liiat kaupan marinadit pois ennen kokkausta.


Kiinalainen kana nautitaan riisin kera ja lautasellekin voi lorauttaa sekaan vielä soijaa, jos tuntuu että suolasta on uupelo tai muuten vaan haluaa. Mulle on jäänyt lapsuudesta asti kummallinen tottumus lorautella soijakastiketta lähes jokaiseen riisiruokaan.

8 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Se rakkauden tortun resepti tuli meidän kotiin ja äidinkin valikoimiin sitä kautta, kun about 9-vuotiaana kävin vuoden verran 4H-kerhon kokkikerhossa. Niinhän se menee, että vanha respeti on parempi kuin pussillinen uusia...

Ari Makela kirjoitti...

Heh, sivuat kahta reseptiä, joita itse harkitsen tähän haasteeseen vastaukseksi :)

Virpi kirjoitti...

Terhi: Tuota en tiennytkään, mutta noinhan se monesti menee, että reseptit kulkeutuvat jostain ja jäävät sitten pitkäikäiseen käyttöön :) pitäisikin joskus nostalgian vuoksi tehdä myös rakkauden torttua!

Ari: Hauskaa! Mutta niin se taitaa olla, että varmaan tietyt ruoat ovat sellaisia, joita useimpien kodeissa on kokkailtu. Eri asia sitten, ovatko ne samat niitä, joita haluaa muistella :)

moguli kirjoitti...

Laitan reseptin tulemaan YV:nä...

Terhi kirjoitti...

Siis, edellisen viestin lähetti Terhi, ei Moguli...

Virpi kirjoitti...

Resepti tuli perille, kiitos :)

Ari Makela kirjoitti...

Eksoottinen versio savuluusopasta sitten syntyi. Outoa, että savuluita ei löytynyt Hakaniemen hallin Reinin lihasta. Olikohan minulla vain huono onni vai onko savuluusoppa katoavaa kansanperinnettä?

Toinen vaihtoehto oli kiinalaisen oloinen kanaruoka. Siitä pitää blogata joskus toiste.

Virpi kirjoitti...

Itsekin tosiaan vilkuilin kauppojen tarjontaa noiden savuluiden osalta ihan mielenkiinnosta, kun se ruokalaji kävi mielessä. Mutta ei niitä juuri täälläkään tuntunut olevan tarjolla - yhdesti taisin nähdä vakuumipakkauksen savuluita jossakin K-kaupassa. Taitavat olla katoavaa ruokaperinnettä kyllä!