lauantai 19. joulukuuta 2009

Seitsemän pientä paljastusta

Kun Pastanjauhannan Rosmariini oli julkituonut omia paljastuksiaan, muistin että minullekinhan tipahti haaste Suolaa & Pippuria -blogista jo aikaa sitten. En ole saanut aikaiseksi vastata haasteeseen aiemmin, koska näitä on mielestäni todella vaikea keksiä!

Homman nimihän on siis se, että ruokabloggaajat ovat haastaneet toisiaan kertomaan itsestään seitsemän paljastusta. Liittyen ruokaan tai muuten vain itseensä.

1. Kävin elämäni ensimmäisen kerran kiinalaisessa ravintolassa yläasteikäisenä. Olin työelämään tutustumisjaksolla töissä eräässä paikallislehdessä ja ohjaajani vei yhtenä päivänä minut lounaalle kiinalaiseen. En tietenkään tajunnut ruoan tulisuusluokituksesta mitään ja tilasin pokkana tulisimman mahdollisimman annoksen. Kokemus oli ikimuistoinen, kun vettä valui silmistä ja nenästä ja suuta poltteli. Sen jälkeen menikin useampi vuosi ennen kuin uskalsin kokeilla uudemman kerran kiinalaista sapuskaa.

2. Syön lihaa, mutta jostain syystä en pysty syömään sisäelimiä. Siis edes maksaa. Lapsena tykkäsin tosi paljon esimerkiksi jauhemaksapihveistä ja vieläkin ne tuoksuvat mielestäni ihan hyviltä, mutta syömisen ajattelukin pistää jo kuvottamaan. Ostankin siis kanssaeläjälle silloin tällöin kaupan ruokatiskeiltä maksapihvejä, koska itse en niitä voi valmistaa tai syödä. Tämä rajoittuneisuus harmittaa itseänikin, mutta ei voi mitään.

3. Keittiövarusteissani on noloja puutteita. En esimerkiksi omista reikäkauhaa tai morttelia.

4. Epäonnistun lähes aina keittäessäni puikulaperunoita. Pidän niistä kovin ja niin pitää kanssaeläjäkin, joten niitä keitetään meillä usein kuorineen kaveriksi vaikka pihville. Mutta ainakin 90 % kerroista onnistun keittämään ne yli niin että ne alkavat hajota keitinveteen. Vaikka kuinka tarkkana yrittäisin olla, niin aina niin vain käy.

5. Äitini kokkaa yleensä kun näemme, joten hän ei ole ollut kovinkaan tietoinen todellisista ruoanlaittotaidoistani, vaikka tietääkin, että kokkaan mielelläni. Muutama viikko sitten äitini oli meillä kylässä ja tein kanarisottoa. Vierailun jälkeen puhutussa joulua ja joulukokkauksia koskevassa puhelussa äitini antoi ilahduttavaa tunnustusta sanoen jotakin tämän tapaista: "ajattelin, että kun sustakin on nyt tullut noin hyvä kokki, että jos sitten jouluna vaikka vähän jaettais näitä ruokahommia, voitais tehdä yhdessä ainakin osa". Jouluruokahössötys on äidilleni tärkeää, joten tällainen jakaminen tuntui todelliselta luottamuksen osoitukselta ja uskolta kokkaustaitoihini!

6. Kanssaeläjän ruokarajoittuneisuus ei ole pelkästään huono asia. Olen oppinut käyttämään mausteita huomattavasti järkevämmin, kun olen joutunut miettimään, etten tunge vaikkapa liikaa mustapippuria ruokaan. Aiemmin minussa oli ylimaustajan vikaa ja tungin ruokaan kuin ruokaan lempimausteitani ylenmäärin.

7. Koen ruoka-alemmuutta aika usein. En osaa mielestäni tehdä niin hienoja juttuja kuin muut ja minua hävettää, etten esimerkiksi juo punaviiniä. Punaviinin juominen kuuluu ilmeisesti mielessäni "hyvien ruokaihmisten tapoihin" ja pidän itseäni moukkamaisena, kun en sitä itse juo. Mutta en voi mitään sille, että punaviiniin liittyy migreenipelko ja sen vuoksi en ole myöskään totuttautunut punaviinien makuun. Olen siis se tyyppi, joka tilaa ravintolassakin tuhdin pihvinsä seuraksi lasillisen valkkaria.

7 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Mun naispuolisista tutuista tositosi monet juo pelkästään valkkaria, ihan vaan jo maunkin takia. Jossain vaiheessa olin huomaavinani, että samat ihmiset tykkäävät myös teestä enemmän kuin kahvista ja siideristä enemmän kuin oluesta. Joten omasta näkökulmastani valkoviinin suosiminen on jotenkin vaan perinaisellinen juttu = ei lainkaan moukkamaista. :)

Niin ja puikulaperunat vaan räjähtää! Se on ihan luonnonlaki.

lilla my kirjoitti...

Tervepä terve! Eksyin (tai olen tänne aiemminkin "eksynyt", mutten kommentoinut) tuolta Pastanjauhannasta tänne, ja nyt pitää avata sanainen arkkuni sinua lohduttaakseni! Minäkään en nimittäin ole punaviineihin tutustunut, aivan samoista syistä kuin sinäkin! Muutaman kerran kun sen punaviinimigreenin olen kokenut, niin en ala sitä ehdoin tahdoin itselleni hankkia. Ja näin ollen myöskin se punaviinin maun ihanuus on jäänyt itselleni salaisuudeksi - ei vain maistu hyvältä, jos joskus pari kulausta sitä kaverilta maistan. Luin muuten tuossa jostain nettilehdestä (olisiko ollut IS tai IL, en juttua tähän hätään mistään löytänyt) männäviikolla ruoka-allergisen joulu -tyyppisen jutun, jossa meitä "punaviinivammaisia" vedettiin mielestäni hieman alta lipan. Migreenialttius ja punkun välttäminen nimittäin laitettiin siinä kerran koetun punaviinikrapulan piikkiin... Sen voin vakuuttaa, etten koskaan ole itseäni krapulakuntoon punaviinistä juonut, että väärässä olivat! Mutta mutta, tämä tyttö lähtee nyt joulusiivouksen tympeään maailmaan ja toivottelee oikein hyvää joulua Peruspöperölään täältä Jyväshyvästä!

Virpi kirjoitti...

Rosmis: Noinhan se monesti menee :) ja kun tosiaan ei ole voinut siihen punkun makuun totutella, niin toki se valkkari maussakin vie voiton. Ja totta myös, että olutkaan ei mulle maistu, mieluusti siideri (mutta ei makea! kuivaa omppua sen olla pitää). Tee ja kahvi taas on mulla tasaisia :) aamulla kahvia ja muina aikoina teetä.

Muistelinkin että meillä oli yhteinen kokemus näistä puikuloiden keittämisestä :D

Lilla my: kiitos käynnistä! kiva jos joku tänne meikäläisenkin blogiin eksyy ja jaksaa vielä lukeakin juttuja :)

Tuon krapula ynnä muun vähättelyn takia mullakin varmaan on tästä punkusta tullut huono ihminen -trauma. Ei se tosiaankaan johdu siitä krapulajuomisesta vaan siitä, että punkusta se pääkipu pärähtää jo samantien yleensä, ei vasta seuraavana päivänä niinkuin voi käydä jos juo liikaa valkkaria ;)

Kiitos tsempistä ja tervetuloa toistekin lukemaan ja kommentoimaankin! Jaksamusta joulusiivoukseen, itse suoritin sen jo viime sunnuntaina. Ja ihanaa joulua myös sulle! :)

Merituuli kirjoitti...

mielenkiintoisia paljastuksia. meiltäkin puuttui mortteli kauan, reikäkauhan olen ostanut kirppikseltä, pienemmän kauniin Tokiosta. se on nykyään suht kovassa käytössä!

olipa hieno tunnustus äidiltä!

oikein tunnelmallista ja kiireetöntä Joulun aikaa teille uudessa kodissa!

Virpi kirjoitti...

Merituuli: Näitä oli oikeasti kauhean vaikea keksiä etteivät olisi ihan tylsiä ja itsestäänselvyyksiä!

Kyllä mäkin olen sekä reikäkauhaa että morttelia katsellut sillä silmällä, mutta jostain syystä en ole vielä kumpaakaan kaupasta saanut kotiutettua. Äidin tunnustuksesta tuli hyvä mieli :) ehkä me nyt sitten kahdestaan puuhastellaan meille maukas joulu, kun kanssaeläjäkin on suurimman osan joulusta omassa kotonaan ja sisarukset eivät tänä jouluna kanssani yhtäaikaa kotikotiin ehdi valitettavasti.

Ensi vuonna meillä on sitten joulu täällä meidän omassa uudessa kodissa, tämä joulu pidetään vielä kiinni aiemmista alkukoteihimme liittyvistä jouluperinteistä.

Ihanaa joulua vielä kerran teillekin! :)

kiNtas kirjoitti...

Puikulaperunat kannattaa höyryttää, normaalin vedessä keittämisen sijaan. pysyvät ehjinä ja maukkaina.

Virpi kirjoitti...

Kiitos vinkistä kiNtas :) pitääpä kokeilla höyrytystäkin joskus!