sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Runsaasti raparperia

Raparperi on ihana alkukesän herkku, josta voi tehdä perinteisen kiisselin lisäksi monenlaista hyvää. Esimerkiksi Kokkaavien siskosten Nelle on oikein kunnostautunut raparperikokeiluissaan ja Soppakellarissa raparpereista on tehty chutneyta. Meikäläinen on saanut upotettua raparperia vasta muffineihin, crumbleen ja mehuun.

Mansikka-raparperimuffinssit syntyivät ennen töistä kesälomalle jääntiä, kun halusin viedä kaffille kaveriksi jotain viimeisenä työpäivänä ja samana iltana tiesin erään ystävän tulevan käymään, joten hänellekin halusin jotain pientä tarjota.

Mansikka-raparperimuffinssit
(Cake Dream-blogin ohjeella)

2 kananmunaa
1 desilitra sokeria
2 desilitraa vehnäjauhoja
1 ruokalusikallinen perunajauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
0,75 desilitraa rasvaa
2 desilitraa raparperi- ja mansikkapalasia

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Kuori tarvittaessa raparperi ja pilko pieniksi paloiksi. Poista mansikoista kannat ja pilko myös mansikat esimerkiksi neljään osaan. Laitoin itse reilusti sekä raparperia että mansikoita, joten niitä oli varmastikin enemmän kuin tuo ohjeessa mainittu 2 desilitraa.

Riko kananmunat kulhoon ja lisää joukkoon sokeri. Vatkaa sitten munat ja sokeri vaahdoksi.

Sekoita keskenään vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe. Lisää kuivat aineet siivilän läpi sokeri-munavaahtoon ja sekoita varovasti.

Lisää taikinaan lopuksi rasva sekä raparperi- ja mansikkapalaset.

Paista noin 15 minuuttia uunin keskiosassa.

Tarjoilin muffinssit kevyesti vaahdotetun vaniljakastikkeen sekä tuoreiden mansikoiden kanssa. Olivat oikein herkullisia! Kanssaeläjä ilmeisesti odotti raparperin kirpeyden olevan voimakkaammin esillä näissä, koska maistettuaan hän totesi näiden olevan parempia kuin hän odotti. Täsmensi sitten, että eivät olleet niin kirpeitä kuin olisi voinut luulla.

Ensimmäisellä kesälomaviikolla vierailin sisareni luona Nokialla ja sain heidän puutarhansa raparperipuskasta viemisiä Helsinkiin, jonne jatkoin lomareissuani seuraavaksi. Kotiin asti en raparpereja voinut viedä, sillä välissä oli vielä ruokablogitapaaminen Sillä sipulilassa.

Helsinkiin mukanani viemistä raparpereista teimme siis ystäväni kanssa niin herkullista raparpericrumblea, että kuvaaminen unohtui aivan kokonaan! Osviittaa crumblen valmistukseen haimme Ketun keittiöstä.

Raparpericrumble

125 grammaa voita
125 grammaa eli reilu 2 desilitraa vehnäjauhoja
125 grammaa sokeria, puolet kide- ja puolet fariinisokeria
5-7 raparperin vartta
3-4 teelusikallista sokeria

Kuori raparperit jos tarpeen ja pätki sopiviksi suupaloiksi. Laita raparperipalat uunivuokaan ja ripottele sekaan muutama teelusikallinen sokeria.

Sekoita voista, jauhoista ja sokereista nyppimällä hieman hiekkamainen taikina.

Ripottele taikinaa raparpereiden sekaan. Ravistele vuokaa niin, että taikinamuruset pääsevät kunnolla raparpereiden kanssa sekaisin. Ripottele loput taikinasta vielä raparperipalojen päälle.

Paista 190 asteisessa uunissa 30-45 minuuttia tai jos käytät kaasu-uunia, niin kuin me tällä kertaa teimme, paistoaikaa voi ihan surutta pidentää melkein tuntiin. Pinnan tulisi olla kullanruskea.

Anna crumblen jäähtyä tovi ja tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa. Ihanaa on!

Tänä viikonloppuna puolestaan oli tiedossa erään ystäväpariskunnan tupaantulijaiset, joihin itse olin estynyt osallistumasta koska olin toisaalla ystävättäreni polttareissa. Halusin kuitenkin lähettää kanssaeläjän mukana jotain pientä kivaa tuparilahjaa ja koska en mitään erityisen tarpeellista keksinyt, sattui kaupungilla silmiini kaunis oranssi lasipullo. Ostin pullon ja ajattelin, että voisin keittää sinne täytteeksi jotain hyvää mehua, jolloin lahjassa olisi vähän oman käden jälkeäkin. Ehkä vähemmän yllättäen mieleeni tulivat taas mansikat ja raparperit. Niinpä kaupungilla kännykkä käteen ja pikainen googletus resepteistä, jotta olisi edes jokin käsitys paljonko minun piti hankkia tarvikkeita mehua varten. Yhdistelin muutamaa reseptiä ja lopputulos oli suunnilleen tällainen.

Mansikka-raparperimehu
(noin 2,5 litraa valmista mehua)

Pari tosi pitkää raparperin vartta tai muutama lyhyempi
1-1,5 litraa mansikoita
2,5 litraa vettä
1 tähtianis
Kanelia tai kanelitankoja
Vaniljaesanssia tai vaniljatanko
2,5 desilitraa sokeria
1 sitruunan mehu

Kuori tarvittaessa ja paloittele raparperit. Poista mansikoista kannat ja puolita mansikat.

Laita isoon kattilaan vesi, raparperit, mansikat ja mausteet. Minulla ei ollut vanilja- eikä kanelitankoja, joten laitoin sekaan pienen lorauksen vaniljaesanssia pullosta sekä ihan jauhettua kanelia tumpsauksen. Yhdessä lukemassani reseptissä oli käytetty mausteena myös neilikkaa, mutta minulla ei ollut, joten hetken mielijohteesta nakkasin sekaan yhden tähtianiksen.

Kuumenna seos kattilassa ja anna kiehua noin 10 minuuttia, kunnes raparperit pehmenevät.

Siivilöi mehu. Lisää mehun vielä ollessa lämmintä joukkoon sokeri ja lopuksi sitruunamehu. Pullota ja säilytä viileässä.

Laimenna mehua tavallisella tai kivennäisvedellä ennen tarjoilua.


Ilmeisesti tuparilahja oli otettu vastaan ilahtuneena, kun kolme edellistä vierasta olivat lahjoneet viinipullolla. Viini on aina hyvää, mutta ehkäpä omatekoinen lahja ilahduttaa vielä enemmän!

Tein mehusta eilisissä ystäväni polttareissa mukana olleelle raskaana olevalle ystävälle alkoholittomia "drinkkejä" laittamalla pitkään lasiin reilusti jäitä, kaatamalla lasin noin puolilleen mehua ja täyttämällä sitten lasin sitruunavissyllä. Lopputulos oli ihanan raikas ja piristävä. Suosittelen!

2 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

ompas ihanaa kun olet itse tehnyt kauniiseen pulloon sesongin mukaista sisältöä. kukapa ei tuollaista arvostaisi!

Virpi kirjoitti...

Ajattelin asiaa omalta kannalta - kyllä aina jokin omatekoinen lahja ilahduttaa hitusen enemmän kuin joku muu, vaikka tietysti lahjat ovat aina ihania :)

Oli kyseisissä tupareissa joku todennutkin että "miettikääpä paljonko tollanen pullo maksais jos sen ostais Stockalta?".