Tuliset pilleet

Viime lauantaina kokoonnuimme jälleen viettämään iltaa enimmäkseen oululaisten ruokabloggarien kanssa, mutta oli meillä mukana pari pitkän matkan vahvistustakin. Emännöintivuorossa oli Kokkien ja Pottien Hannele ja teemaksi hän oli valinnut chilin. Tulisesta teemasta huolimatta mukaan oli uskaltautunut myös kaksi uutta miittailijaa; Sokerikukkasia-blogin Kardemumma sekä Makuja kotoa -blogin Heidi.

Ilta oli täynnä chilin eri vivahteita hyvin monessa eri muodossa. Ihan kaikesta illan tarjonnasta en edes muistanut ottaa kuvaa, mutta muiden blogien postauksista löytyy melko kattava katsaus!

Minulla oli muassani sekä varsinainen että vara-aviomies. Vara-aviomies T oli tehnyt tulisia raakasuklaita. Polttelivat kyllä suussa, vaikka näyttävät vaarattomilta!

Itse tein tarjolle niin makeaa kuin suolaistakin. Makean osion virkaa toimittivat chiliset ja suklaiset fudget. Tekoon sain idean täältä.

Chilifudge

1 Fazerin tumma suklaalevy rouhittuna
Puolikas Fazerin maitosuklaalevy rouhittuna
50 grammaa pinjansiemeniä
1 ruokalusikallista chilijauhetta
1 tölkki kondensoitua maitoa
1 teelusikallinen vaniljaesanssia

Paahda halutessasi pinjansiemenet.

Kaada kondensoitu maito kattilaan ja kuumenna kunnes on kuumaa, mutta ei kiehuvaa.

Lisää rouhittu suklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta kattila pois liedeltä.

Lisää seokseen pinjansiemenet, chilijauhe sekä vaniljaesanssi. Sekoita tasaiseksi.

Kaada seos vuokaan ja siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Kun massa on jähmettynyt vuokaan, leikkaa massasta veitsellä neliöitä.

Fudgeista tuli mukavan lempeitä. Kotona maisteltuna, kun muuta chilistä ei vielä ollut ehtinyt syödä, näissä maistui kiva pieni takapotku chilijauheesta. Illan aikana nämä toimivat sen sijaan mukavina neutralisoivina välipaloina.

Huono kuva, mutta nälkäisenä en jaksanut keskittyä kuvaamiseen kovin tarkasti, kun halusi vain äkkiä maistaa kaikkea herkullista! Lautasella Kokkeillaan-blogin Kotiharmin ihana soppashotti sekä vuohenjuustomousse tarjoiltuna illan kadehdituimmalta tarjoilualustalta, eli ylihienoilta lusikoilta! Nurkasta pilkistää puolestaan (Diplomi-)insinööri-Pekan tarjoilema koreahenkinen possu.

Makuja kotoa tarjosi iltaan makirullia, joissa oli täytteenä avokado-paprika sekä chorizo-kurkku.

Soppaa ja silmukoita oli tutkinut Pioneer Womanin tarjontaa ja löytänyt sieltä inspiraation erinomaiseen salaattiin.

Meikäläisen panostus suolukkaosastolle olivat Brunssi-kirjasta bongatut fetaiset ja chiliset leipäset. Laitan tähän nyt kirjan mukaiset ohjeistukset, itse kasvatin reseptiä isommalle porukalle.

Feta-chilileipäset
(2 annosta)

4 viipaletta ciabattaa
200 grammaa fetajuustoa
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 teelusikallinen chilihiutaleita (tai vastaavassa suhteessa tuoretta chiliä)
1 teelusikallinen kuivattua oreganoa
(Rucolaa)

Leikkaa leipä viipaleiksi.

Nosta leipäviipaleet leivinpaperoidulle uunipellille.

Leikkaa fetasta paksuhko siivu jokaiselle leipäviipaleelle.

Sekoita öljy, chilihiutaleet tai silputtu tuore chili sekä oregano keskenään. Lusikoi öljyä leiville.

Grillaa uunissa kunnes juusto alkaa sulaa.

Tarjoile rucolan kanssa.

Rucolat jäivät kotijääkaappiin, joten niitä ei nyt meikäläisen tarjoiluversiossa ollut ja käytin chilihiutaleiden sijasta tuoretta punaista chiliä. Tulos oli melko tulinen, mutta fetajuusto kivasti kuitenkin tasapainotti chilin tulisuutta.

Chilisiä karkkejakin oli tarjolla, joista nuo mustat etummaiset olivat kuulemma niitä kaikista petollisimpia. Itse nössöilin, enkä maistanut. Chilimaustetut mantelit toi tarjolle Campasimpukka. Kuten myös seuraavassa kuvassa näkyvät keksit.

Ghetto Gourmet'n panostus iltaan olivat aivan erinomaiset ribsit filippiiniläisessä hengessä ja luumuisella barbequesoosilla höystettynä. Niin herkullista ja niin mureaa!

Hannele oli saanut Chilikaupasta vähän korruptiotuotteita iltaa siivittämään. Yksi niistä oli Hööki-puluveri, joka pääsi makustamaan melkoisen tuiman tulista drinksua.

Hannele askarteli meille tarjolle myös mielenkiintoisia possukääröjä, joissa riisipaperin sisältä löytyi kasviksia ja suikaleiksi riivittyä possua. Näitä sitten dippailtiin muutamaan erilaiseen soosiin.

Kuten todettua, kaikista illan antimista ei valitettavasti meikäläisen kameraan päätynyt todistusaineistoa, mutta sehän todistaa vain sen, että hauskat jutut ja hyvä seura veivät mennessään, eikä kuvaaminen ollut päällimmäisenä mielessä.

Kiitos vielä Hannelelle emännöinnistä ja kaikille mukana olleille siitä, että teitte jälleen kerran illasta hauskan ja herkullisen!

Kolmen vuoden pöperöt

Peruspöperöä täyttää tänään jo kolme vuotta! Aika rientää varsin hurjaa tahtia, mutta hauskaa on ollut ja matkan varrella olen paitsi oppinut paljon ruuasta, myös saanut uusia ystäviä kanssabloggareista. Enkä ajatellut vielä lopettaa, joten bloginpito jatkuu!

Aion myös jatkaa hyväksi todettujen reseptien jakamista, vaikka ne joku muu olisikin jo blogannut. Niin teen tässäkin postauksessa, sillä Kädenvääntöä-blogista bongattua lämmintä pekonisalaattia nyt vaan oli aivan pakko kokeilla.

Lämmin pekonisalaatti
(yhdelle)

1 punasipuli
Muutama siivu pekonia
Puoli kourallista pinjansiemeniä
Rucolaa
Parmesania
Oliiviöljyä
Suolaa
Timjamia
Balsamiviinietikkaa

Kuori ja lohko punasipuli noin kahdeksaan osaan.

Kuumenna paistinpannu ja paista pekonit rapeiksi. Siirrä pekonit talouspaperin päälle odottamaan.

Lorauta pannulle tilkka oliiviöljyä ja paista sipulia sekä pinjansiemeniä ja hieman timjamia (4 oksaa, jos käytät tuoretta) keskilämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes ainekset hieman karamellisoituvat ja makeutuvat. Mausta suolalla ja varo polttamasta aineksia!

Leikkaa pekoniviipaleet muutamaan osaan ja nosta ne takaisin pannulle lämpenemään muiden ainesten sekaan.

Laita rucolaa lautaselle. Tai jos suunnitelmasi pettävät, kuten minulla kävi, eikä sinulla ole rucolaa, käytä jotain muuta kivaa salaattia. Minulla salaattipohjana toimi tällä kertaa lollo rosso.

Lisää salaattipohjan päälle pekonit, sipulit ja pinjansiemenet paistinpannulta.

Vuole salaatin päälle lastuja parmesanista ja lorota lopuksi balsamiviinietikkaa kruunaamaan koko komeus.

Pekonia ja parmesaania, joten lopputulema ei voinut olla muuta kuin erittäin herkullinen. Ah!

Peruspöperölä onnittelee saman synttäripäivän omaavaa uutta, tänään julkaistua oululaista ruokablogia Ghetto Gourmet'a! Blogin takana on ystäväpariskunta, jotka ovat jo pitkään olleet mukana miiteissä niin sanottuina hang around -jäseninä. Pitkällinen painostus on tuottanut tulosta ja heidän oma uudenkarhea bloginsa nähnyt päivänvalon. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan!

Lihakäärylepataa mökillä

Vietimme viikko sitten talvista mökkiviikonloppua mainiossa seurassa. Rentoutumisen, saunomisen ja lunta pöllyttävässä tuulisessa säässä ulkoilun sekä lumitöiden lisäksi tietysti myös kokattiin porukalla ja syötiin hyvin.

Ruoanlaittoruokana tahi välipalan virkaa toimittamaan tökättiin makkaratikun päähän olutmakkaraa, joka sitten paistettiin takan hiilloksessa. Kuvaan pääsi Pastanjauhannan Rosmariinin makkara.

Lauantaipäivän varsinaista ateriaa toimitti vanhasta Maku-lehdestä bongattu lihakäärylepata all-in-one, jossa nimensä mukaan kaikki ruoan ainekset kypsennetään samaan aikaan samassa padassa. Tämä tietysti on varsin näppärää, kun padan voi laittaa uuniin muhimaan vaikkapa sen ulkoilun ajaksi, ja ruoka valmistuu kuin itsestään alkuvalmisteluiden jälkeen.

Lihakäärylepata
(Maku Talvi 1/10)

Noin kilo naudan sisäpaistia
Suolaa
Pippurisekoitusta tai piri-piriä
Dijon-sinappia
Noin 100 grammaa parmankinkkua tai vastaavaa viipaleina
Pehmeitä viikunoita
Öljyä

Liemi
4 desilitraa valkoviiniä
2 desilitraa omenamehua
Lihafondia
0,5 desilitraa soijakastiketta
2-3 laakerinlehteä
Rosmariinia

Lisäksi
Perunoita
Porkkanoita
2 sipulia
Palsternakkaa
1 fenkoli
4 kynttä valkosipulia

Cocktailtikkuja

Leikkaa lihasta kahdeksan viipaletta. Pilko jämäpalat kuutioiksi.

Nuiji lihaviipaleet ohuiksi. Mausta viipaleet suolalla ja pippurisekoituksella. Sivele pinnalle dijonia.

Jaa parmankinkut lihaviipaleille.

Halkaise viikunat ja nosta jokaiselle lihaviipaleelle pari puolikasta.

Kiedo viipaleet rulliksi ja kiinnitä esimerkiksi cocktailtikuilla.

Liharullat odottamassa seuraavaa valmistusvaihetta. Lihanuijan unohduttua matkasta toimi kaulin korvikkeena pihvejä nuijittaessa. Ihan kohtuullisesti viipaleet sai nuijittua pussin lävitse kaulimellakin!

Ruskista seuraavaksi lihakääryleet padassa tai paistinpannulla öljyssä parissa erässä.

Lisää kääryleiden joukkoon kaikki liemen ainekset eli viini, mehu, fondi, soija sekä rosmariini (tai timjami, jos olet ottanut mukaasi mökille vain sitä etkä rosmariinia ollenkaan...) ja laakerinlehdet. Kuumenna liemi kiehuvaksi.

Kuori perunat, porkkanat, sipulit ja palsternakka. Voit päättää suhdeluvut ihan itse sen mukaan mistä tykkäät. Meidän pataamme taisi päätyä kaksi isoa perunaa, yksi iso palsternakka, muutama porkkana ja yksi fenkoli sipuleiden lisäksi.

Paloittele kasvikset reiluiksi paloiksi. Lisää kasvikset sekä lihakääryleet liemineen pataan.

Kypsennä pataa 150 asteessa parisen tuntia.

Parin tunnin muhittamisen jälkeen padassa näytti tältä. Tällaiset one pot tai all-in-one -ruoat ovat kyllä kerrassaan käteviä ja mukavia valmistaa. Ruoan maku, jossa yhdistyi suolainen ja makea, miellytti sekä minua että Rosmariinia, mutta miespuolisten syöjien makuhermoon se ei aivan iskenyt.

Lämmittävä papu-pekonikeitto

Olin viime viikolla muutaman päivän kotona lääkärin määräyksestä säästelemässä äänihuuliani ja parantelemassa nuhaa. Kaikki minut tavanneet tietänevät miten vaikeaa hiljaa oleminen meikäläiselle on, joten äänen rasituksen vältteleminen tosiaan oli haastavaa. Päivälläkin kun olin yksin kotona miehen ollessa töissä, meinasin ihan huomaamatta esimerkiksi lauleskella radiosta kuuluneiden biisien mukana. Ei oo helppoo olla hiljaa!

Saikkulounaaksi teki mieli keitellä jotain lämmittävää ja mausteisen maukasta. Lääkekuuri puolestaan saneli sen, ettei lounaaseen saanut tulla maitotuotteita. Päädyin selailemaan ideoiden toivossa blogeja ja idean keittoon otin lopulta Chocochilistä, jossa ei varmaankaan ihan arvosteta minun kokkaukseni pekonista lopputulemaa.

Papu-pekonikeitto
(3-4 annosta)

1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 tuore chili tai sopiva määrä kuivattua
Öljyä
Juustokuminaa
Tölkki (luomu) tomaattimurskaa
Turaus tomaattipyrettä
Loraus hunajaa
1,5 ruokalusikallista kasvisfondia (jouduin laittamaan lihafondia, kasvisliemet olivat vanhentuneet)
Noin 1,5-2 desilitraa kuivattuja tai tölkki-pari käyttövalmiita mustapapuja ja/tai kidneypapuja
Oreganoa
Sitruunamehua
Suolaa, mustapippuria
Paketillinen pekonia

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne likoamaan mieluusti yön yli, 8-10 tuntia on hyvä. Liotuksen jälkeen vaihda papujen vesi ja keitä kypsäksi, tämä vie vajaan tunnin.

Papujen tarkkaa määrää ei tullut mitattua, kun keittelin viime talvelta feijoadan teosta ylijääneen pussinpohjallisen. Kypsänä määrä oli sellainen pienehkö syvä lautasellinen.

Silppua sipuli, valkosipuli ja pekoni.

Hienonna myös chili, jos käytät tuoretta. Kuivatun voit murentaa suoraan pataan. Itse laitoin puolikkaan isosta kuivatusta, hieman savuiselta maistuvasta chilistä, jollaisia sain taannoin pari kappaletta Pastanjauhajilta. Lajikkeesta ei siis mitään hajua, mutta hyvin se sopi tähän ja puolikas toi juuri sopivasti lämpöä ilman liikaa tulisuutta!

Kuumenna öljyä kattilan pohjalla. Lisää kattilaan sipulit, chili ja juustokuminaa. Kuullota muutama minuutti.

Lisää joukkoon tomaattimurskatölkin sisältö, huuhtaise tölkkiä vähän vedellä ja kaada huuhteluvesi kattilaan. Laita sekaan myös tomaattipyrettä, hunajaa ja fondia. Anna pulputella keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Voit lisätä vettä, mikäli keiton koostumus näyttää mieleesi liian paksulta.

Laita pekonipalat kylmälle paistinpannulle ja laita pannu kuumenemaan. Paista palaset kypsiksi ja siirrä talouspaperin päälle imeyttämään ylimääräiset rasvat paperiin.

Jos käytät tölkkipapuja, huuhtele ne.

Lisää pavut ja pekonit keittoon oreganon ja sitruunamehun kanssa. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan ja anna keiton kiehua vielä viitisen minuuttia.

Keiton voi koristella pekonin palasilla tai vaikka tuoreilla yrteillä, jos sellaisia sattuu ulottuvilla olemaan.

Keitto oli oivallinen talvipäivän ruoka, makuja ja lämpöä oli sopivasti. Pekoni sekä pavut tekivät keitosta myös varsin ruokaisaa.

Kasvisversion tästä siis saa erittäin helposti, sen kun jättää pekonin pois ja muistaa käyttää kasvisfondia. Silloin papujen määrää voi varmaankin hieman lisätä.

Vaalipäivän liharuukku

Pakkaspäivinä eniten houkuttelevat lämmittävät keitot ja pitkään uunissa hauduteltavat padat. Pakkasta totisesti on täällä meidän nurkilla riittänyt, tänään onneksi jo helpottaa. Presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyspäivänä pakkanen paukkui erittäin jäätävissä lukemissa, joten lämmittävä pataruoka sopi hyiseen mutta laiskan leppoisaan sunnuntaihin erinomaisesti.

Yhteishyvän reseptit eivät ole minulle erityisen tuttuja, sillä lehteä ei meille tule (emme ole liittyneet S-ketjun vihreäkorttiseen armeijaan). Tämä liharuukun resepti on kuitenkin peräisin Yhteishyvästä, ja tartuin siihen kun parikin tuttavaani sitä suositteli.

Liharuukku

Vajaa kilo naudanpaistia suikaleina
1 sipuli
Mustapekka-tuorejuusto
2 desilitraa kermaa
Suolaa
Voita+öljyä paistamiseen
1-3 desilitraa vettä (riippuu miten nesteistä padasta haluaa)
2 ruokalusikallista soijakastiketta

Ota liha lämpimään noin tuntia ennen kokkausta. Itselläni oli köntti naudan sisäpaistia, jonka itse sitten pienin jonkinlaisiksi suikaleiksi/palasiksi.

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Kuumenna paistinpannulla voita ja öljyä. Ruskista lihasuikaleet parissa erässä. Siirrä ensimmäinen erä pataan odottamaan.

Lisää lihojen toisen erän joukkoon hienonnettu sipuli ja anna hetken aikaa pehmetä.

Murenna seuraavaksi pannulle mukaan Mustapekka ja lisää joukkoon vettä. Kolmella desilitralla vettä padasta tulee tosi nesteistä, itse laitoin kaksi ja silti lientä jäi hirveästi yli, joten seuraavalla kerralla laitan ehkä vain desilitran.

Kääntele seosta, kunnes juusto on sulanut.

Siirrä lihaseos uunipataan.

Anna hautua uunissa noin tunnin ajan.

Sekoita tunnin kuluttua padan sekaan kerma ja soijakastike. Voit myös lisätä tässä välissä vettä, mikäli pata näyttää liian kuivakalta.

Hauduta pataa vielä noin 15 minuuttia.

Padan kanssa sopisivat varmasti hyvin riisi, keitetyt perunat tai vaikka perunamuusi. Meillä syötiin uunikasviksia, joissa oli porkkanaa, punaista paprikaa, punasipulia ja palsternakkaa. Mausteena öljyä, suolaa, mustapippuria ja kuivattua timjamia.

Reseptiä ei ihan turhaan oltu kehuttu, sillä tämä maistui kyllä meille molemmille mainiosti. Lihasta tuli mukavan mureaa ja liemi maistui herkulliselle. Tehdään kyllä varmasti toistekin!

Omenatoscaa ja mascarpone-kermavaahtoa

Tykkään tosi paljon uuniomenoista ja ylipäätään erilaisista hedelmäisistä uunissa tehtävistä jälkkäreistä. Täältä blogista löytyykin useampi versio, joita on tullut kokeiltua. Tällä kertaa samanhenkinen jälkiruoka syntyi uunin sijasta paistinpannulla.

Omenatoscan ohje erottui Karpin keittokirja 2:n sivuilta helppoudellaan, yksinkertaisuudellaan ja herkullisella kuvallaan.

Omenatosca
(4 pienehköä annosta tai kaksi isoa)

Noin 50 grammaa voita
80 grammaa mantelilastuja
1 omena
Makeutusta tarvittaessa (meillä Hermesetas Stevia)

Mascarpone-kermavaahto

1 purkki mascarponea
Noin 2 desilitraa kuohukermaa
Liraus hunajaa
Muuta makeutusta maun mukaan

Kuori omena ja pilko se kuutioiksi lukuun ottamatta siemenkotaa.

Sulata ja kuumenna voi paistinpannulla.

Kun voi on sulanut ja kuumentunut, lisää pannulle omenakuutiot ja mantelilastut sekä haluttu makeutus.

Paista miedolla lämmöllä, kunnes seos on hieman saanut väriä ja karamellisoitunut.

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon hunajaluraus ja mascarpone. Tarkista makeus ja lisää makeutusta tarvittaessa.

Tarjoile omenatosca mascarpone-kerman kanssa.

Keittokirja ehdottaa kaveriksi jogurttia, mutta se olisi viikonloppuaterialla tuntunut melko arkiselta, joten sen vuoksi itse päädyin mascarpone-kermavaahtoon. Varmasti myös vaniljajäätelö, vaniljakastike tai ihan tavallinen kermavaahto sopisivat toscan kaveriksi!

Jälkiruoka tosiaan oli erittäin helppo valmistaa ja lopputulos oli hyvä. Ainesosalistan lyhyyden vuoksi tämä sopii myös ns. hätävarajälkkäriksi. Jos vaan syö omenoita, niitä lienee aika usein saatavilla kotona ja mantelilastut nyt eivät mene ihan heti miksikään, vaikka niitä varalla kaapissa pitäisikin.

Aurajuustoinen sipulilisuke

Meillä syödään tosi usein lisukkeena uunikasviksia ja mikäs niitä syödessä, kun varioidahan voi paljon sillä, mitä sinne vuokaan pilkkoo ja millä sen maustaa. Vakiokamaa meillä ovat sipulit, paprikat ja porkkanat mausteinaan oliiviöljy, suola, mustapippuri ja timjami. Vaihtelu ei silti ole koskaan pahitteeksi, joten sovittiin armaan puolisoni kanssa, että voitaisiin kokeilla useammin uusiakin lisukkeita. Jos ruokarajoittunut puoliso lupaa kokeilla, niin pakkohan minun on sitten kokata!

Avuksi tuli tällä kertaa kirjastosta uteliaisuudella lainattu Karpin keittokirja 2. Koska meillä yritetään syödä pääasiassa edes vähän hiilaritietoisesti (siis perunaa, pastaa, riisiä, sokeria ja valkoisia jauhoja kotona kokatessa mahdollisimman vähän käyttäen), niin karppipuolelta on hyvä tiirailla juuri lisukkeiden ja jälkiruokien suuntaan, vaikka meillä ei muuten mitään tiukkaa linjaa vedetäkään. Idea ja ainekset lisukkeeseen tulivat keittokirjasta, määriä vähän muuntelin.

Aurajuustoinen sipulilisuke

4 keskikokoista sipulia
3 kynttä valkosipulia
Voita
Mustapippuria myllystä
Kuivattua timjamia
(Currya)
(Suolaa)
Noin 75 grammaa aurajuustoa
1,5 desilitraa kermaa

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Kuori sipulit ja valkosipulit.

Leikkaa sipulit renkaiksi ja silppua valkosipuli.

Sulata kunnon palanen voita pannulla.

Lisää pannulle molemmanlaatuiset sipulit ja paista miedohkolla lämmöllä siiheksi että pehmenevät.

Mausta mustapippurilla ja timjamilla. Voit ripauttaa vähän myös currya jos haluat (tätä oli alkuperäisessä ohjeessa 1,5 teelusikallista, mutta ajatuksen tasolla en ihan hoksannut sopivuutta ruokaan, joten laitoin vain vähän eikä sillä ainakaan ollut erityisempää merkitystä maun kannalta) ja maltillisesti suolaa, jos haluat. Aurajuustossa (tai muussa homejuustossa mitä käytät), on kuitenkin suolaa, joten kovin paljon sitä ei kannata laittaa tässä vaiheessa purkista tai myllystä.

Siirrä sipuliseos pannulta uunivuokaan ja murusta sekaan aurajuusto, kaada päälle myös kerma. Sekoita hyvin.

Anna paistua uunissa kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Meillä lisuke pääsi samalle lautaselle kahdenlaisten pihvien kanssa. Tarjolla oli nautaa ja possua lehtipihveinä sekä maustevoita. Minun makuuni lisuke oli varsin oivallista, mies totesi myös kelpuuttavansa, mutta toivovansa seuraavalla kerralla korjausta ainesten suhteisiin niin, että juustoa ja kermaa olisi enemmän suhteessa sipuliin.