Party-purtavia

Viime lauantaina sainkin kokkailla urakalla (kylläkin ihan omasta aloitteestani), kun iltasella juhlistimme tuon kanssaeläjän ikääntymispäivää ystävien avustuksella.

Kekkereissä oli tarjolla:

Kasvispastasalaattia
"Alppipizzaa"
Kanapizzaa
Pekoni-kinkkupiirakkaa
Juustokakkua
Täytekakkua

Ja tietysti kaikenmoista muuta, kuten sipsiä, keksejä ja sen sellaista. Niin ja boolia, mutta siitä oli vastuussa kanssaeläjä, enkä edes perehtynyt tarkemmin mitä sinne boolimaljaan oikeen lurauteltiin.

Kasvispastasalaatti

Kuviopastaa (esim. tricolorisimpukka)

Pestoa

Fetajuustoa
Oliiveja
Tuorekurkku
Paprikaa
(Rucolaa)

Tämä on vakiobilesalaattini, mitä vain aina hieman varioin täytteiden osalta. Yleensä salaatti sisältää kanaa, mutta nyt jätin sen pois kasvissyöjiä ajatellen. Lisäksi juustolla tätä voi varioida vaihtaen fetan esimerkiksi mozzarellapalloihin. Ja tietysti rehut voi valita mielensä mukaan. Määrätkin ovat suhteellisia, koska riippuu tietysti siitä, minkä kokoiseen salaattikulhoon pastaa tekee ja millaiselle määrälle. Itselläni on aika suuri salaattikippo bileitä varten, joten tämä salaatti sisälsi reilusti pastaa, yhtä reilusti pestoa, 200 gramman paketin pilkottavaa fetaa, 2 punaista suippopaprikaa, purkillisen oliiveja ja kokonaisen tuorekurkun. Lisäksi heittelin sekaan rucolaa, jota jäi varsinaisen synttäri-illan alkupaloista kaappiin lojumaan.

Valmistus on simppeliä: keitä pasta napakaksi ja huuhtele se kylmällä vedellä. Kaada pastat salaattikulhoon ja sekoita joukkoon runsaasti pestoa. Pesto toimii tämän salaatin kastikkeena, joten sitä tosiaan voi olla runsaasti. Pilko sitten joukkoon rehut ja juustot ja sekoita. Jos käytät kanaa tai muuta lihaa, niin luonnollisesti kypsennät sen ensin. Kun kaikki ainekset ovat sekoiteltu keskenään, niin ei muuta kuin tarjolle. Tämä on hyvää ruokaisana salaattina muutoinkin, hyvin voi syödä vielä seuraavanakin päivänä.

Pastasalaatti on luottosapuskaa, aina hyvää ja tuo myös väriä tarjoiluihin.

"Alppipizzan" nimellä kulkevan pizzan tai piirakan, millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua, bongasin taannoin kuntosalilla ollessani telkkarista Mitä tänään syötäisiin? -ohjelmasta. Alkuperäisohjeeseen kuului kinkkua, mutta jätin sen pois, koska mielestäni tämä oli varsin ruokaisa ilmankin ja toisekseen, ajattelin taas hieman niitä kasvissyöjiäkin. Tämä sai kehuja kyllä vierailta, raavas parrakas mies söi tätä useamman palasen ja ihmetteli, että miten voi olla niin hyvää, vaikkei ole edes lihaa mukana!

"Alppipizza"
(pellillinen)

Pizzataikinasta tehty pohja
Pestoa
Tomaattia (2-3 normaalikokoista)
Briejuustoa (1 pkt eli noin 200 g)
1-2 sipulia (alkuperäisohjeessa makeaa sipulia, minulla punasipulia)
Pinjansiemeniä (0,5 dl)
(Pinnalle oreganoa tai basilikaa, mielellään tuoretta, minulla oli vain kuivattua)
(Rucolaa)

Uuni lämpenemään 225 asteeseen. Pizzataikinaohjetta en nyt tähän laita. Tällä kertaa omani syntyi ihan vaan pizzajauhojen pussin kyljestä eli hiivaa, vettä ja pizzajauhoja sekoitellen. Pohjan taputtelin leivinpaperoidulle uunipellille niin laajasti pellin alueelle kuin vain onnistuin. Tämän jälkeen sivelin pestoa pohjan päälle kerroksen. Sitten asettelin siivutetut tomaatit, siivutetun brien ja sipulin suikerot pohjalle. Lopuksi ripottelin päälle pinjansiemenet ja kuivattua basilikaa. Ja koska sitä rucolaa tosiaan oli vieläkin, laitoin myös sitä tähän päälle. Mutta ei ole siis pakollista.

Sitten vain pelti kuumaan uuniin ja paistelua keskitasolla noin 15 minuutin ajan. Huomasin vasta nyt että ohje käski laittamaan vielä ylemmälle tasolle 5 minuutiksi, muttei tätä mielestäni tarvitse. Johtuu ehkä siitä, että omani unohdin ehkäpä sitten noin 5 ekstraminuutiksi uuniin ja se sai väriä tämän seurauksesta melkein liikaakin. Makua se ei kuitenkaan haitannut.

Alppipizzassa oli kauniit värit ennen paistamista ja myös sen jälkeen.

Kanapizza

(pellillinen)

Pizzataikinasta tehty pohja
Tomaattipyrettä (pikku purkillinen)
Kanasuikaleita (400 g riittää, mutta laitoin nyt enemmän)
Aurajuustoa (oman maun mukaan)
Ananaspaloja (1 tölkki on ihan hyvä)
Juustoraastetta

Pizzapohja oli sama kuin Alppipizzassakin. Tämänkin pohjan taputtelin leivinpaperoidulle uunipellille käsin, mahdollisimman laajalle alueelle. Sivelin pohjan päälle tomaattipyrettä kerroksen. Kanat paistelin pannulla ja maustoin (yleensä mausteet ovat luokkaa kanamauste-paprikajauhe-pippuri-suola) ja sitten kypsinä levittelin pizzapohjan päälle. Heittelin päälle ananaspalat ja murustelin sopivasti aurajuustoa (minä tykkään, että aurajuustoa on kunnolla). Lopuksi rapsuttelin päälle hieman oreganoa ja kruunasin pizzan juustoraastekuorrutuksella. Sittenpä vain sinne Alppipizzan jälkeisiin lämpöihin, eli sinne 225 tai jos haluaa rapsakkaa niin 250 asteeseen vaikkapa vartiksi. Kanapizzani on jostain syystä erään ystäväni suosikkia. Tein tätä muutama vuosi sitten melkein aina illanistujaisiin ja sittemmin en ole pitkään aikaan tehnytkään. Tämä ystäväni on sitten haikeana haaveillut kanapizzasta jo pitempään, joten ajattelin ihan häntä nyt tarjotessani tätä :) hyvin maistui, hänelle ja muillekin.

Kanapizzaa.

Pekoni-kinkkupiirakka
(piirakkavuoka, oiskohan halkaisijaltaan 26 cm)

Pohja:
225 g jauhoja
125 ml öljyä
0,5 tl suolaa
0,6 dl kylmää vettä

Täyte:
2 pakettia pekonia
Kinkkusuikaleita

1-2 sipulia
2 dl kermaa
3 kananmunaa
Juustoraastetta
(Suolaa, pippuria)

Tein tästä piirakasta alunperin version ystävänpäiväksi, jolloin oli ystäviä myöskin meillä istumassa iltaa. Silloin piirakassa oli kinkkusuikaleiden sijasta kanaa pekonin kanssa ja myös se toimi tosi hyvin suolaisena purtavana kekkereissä. Nyt kanaa oli jo tarjolla pizzassa, joten laitoin kinkkusuikaleita. Ennen ystävänpäivän piirakkaa muistin lukeneeni Prinsessakeittiöstä jostain pekonipiirakasta (joka olikin sitten lammas-fetapiirakka ja pekoni oli ihan toisessa ruoassa...). Ostin siis kaupasta pekonia ja ajattelin kotona katsoa loput ainekset. No, sitten paljastui, ettei siinä piirakassa ollut edes sitä pekonia, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Siispä piirakan pohjan ohje ja kerma-muna-seos-osio ohjeesta on lainattu Prinsessakeittiöltä, mutta muuten tämä on oma viritys.

Pohja syntyy sekoittamalla kaikki pohjan ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Sen jälkeen taikinan voi painella voideltuun piirakkavuokaan niin että taikinaa tulee hieman myös reunoille. Sitten vuoan piirakkataikinoineen voi laittaa jääkaappiin odottamaan siksi aikaa, että täyte on valmista. Ja uunin voi laittaa lämpiämään 225 asteeseen.

Pieni pekonisiivuja hieman pienemmäksi. Laita pekonit pannulle ja paista, kunnes ne ovat rapeita. Siirrä sitten pekonisiivut lautaselle, jonka päälle olet laittanut talouspaperia. Paperi imee enimmät pekonin rasvasta. Kaada paistinpannulle kertyneestä rasvasta ylimääräiset pois ja paistele siivutetut sipulit pannulla pekonista jääneessä rasvassa, kunnes hieman pehmenevät. (Jos laittaisit kanaa etkä kinkkua, niin nyt voisit paistaa myös kanan kypsäksi samalla pannulla ja maustaa mielesi mukaan.) Sekoita kerman joukkoon kananmunat ja rouhaise sekaan mustapippuria (ja jos haluat niin suolaa, mutta mielestäni ei tarvitse, pekoni on sen verran suolaista). Ota piirakkavuoka jääkaapista ja asettele piirakkapohjan päälle pekonisiivut, sipulisiivut sekä kinkkusuikaleet. Lorauta päälle tasaisesti kerma-munaseos ja ropsauttele päälle lopuksi vielä juustoraastetta. Laita vuoka lämmenneeseen uuniin 20-30 minuutiksi, anna jäähtyä ja syö. Suosittelen tosin piirakan jakamista jonkun toisen, tai useamman ihmisen kanssa, sillä lopputulos on jokseenkin täyttävä.

Mmmm pekonia!