Juustokaakkua ilman liivatetta

Vietimme viikonlopun mökkeillen ja halusin tehdä mukaan jonkin helposti kuljetettavan kaakun. Bongasin joskus joltakin netin keskustelupalstalta tämän Nina Lincolnin suklaakakun nimellä kulkevan ohjeen, johon ei laiteta lainkaan liivatetta. En tiedä pitäisikö tätä nyt sitten kutsua hyydykekakuksi vai juustokakuksi vai miksi, mutta ajattelin blogata tämän kuitenkin, koska tämä oli todella hyvää ja koska ilman liivatetta valmistettavia tämäntyyppisiä kakkuohjeita ei ainakaan itselläni ole liiaksi asti jemmassa.

Nina Lincolnin suklaakakku

Pohja:
Suklaacookieseja
50 grammaa voita

Täyte:
200 grammaa Fazerin sinistä
200 grammaa Philadelphia-tuorejuustoa (maustamatonta)
150 grammaa sokeria
1 teelusikallinen vaniljasokeria
2 kananmunaa
2,5 desilitraa kuohukermaa

Koristeeksi:
Suklaarouhetta

Ohjeessa pohja käskettiin tehdä yhdeksästä Digestivestä ja 35 grammasta voita. Minun teki mieleni kuitenkin käyttää suklaakeksejä ja en mitannut voita, joten sitä varmaan oli lähemmäs 50 gramman köntti.

Murenna keksit pieneksi muruksi esimerkiksi laittamalla keksit pakastepussiin ja mätkimällä vapaavalintaisella välineellä, itse käytin lihanuijaa. Sulata voi ja sekoita keksinmuruihin. Painele voi-keksimuruseos irtopohjavuoan pohjalle, jonne olet ensin asetellut leivinpaperia (tai voipaperia). Paperin käyttö pohjalla helpottaa kaakun irrottamista vuoasta.

Sekoita 100 grammaa sokeria tuorejuustoon. Lisää joukkoon myös vaniljasokeri.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja jätä odottamaan myöhempää vaihetta.

Erottele kananmunan valkuaiset omaan puhtaaseen astiaansa ja sekoita keltuaiset tuorejuusto-sokeriseokseen.

Sulata suklaa. Sekoita sulanut suklaa tuorejuustoseokseen.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon loput sokerista.

Sekoita valkuais-sokerivaahto tuorejuustoseokseen. Sekoita joukkoon myös aiemmin vatkaamasi kermavaahto.

Kaada koko täytemassa keksipohjan päälle vuokaan. Koristele suklaarouheella. Meillä koristeeksi pääsi valkosuklaata.

Peitä kakkuvuoka kelmulla ja pidä pakastimessa yön yli.

Ota kakku sulamaan pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoamista ja irrota kakkuvuoan reunat. Koska kakussa ei ole liivatetta, kakku tosiaan lörpsähtää lämpimässä helposti. Kannattaa siis olla aika tarkkana ettei anna kaakun odotella liian pitkään lämpimässä ennen sen nauttimista. Makuun lörpsähdys ei vaikuttanut negatiivisesti, mutta olomuoto tietysti oli sitten enemmänkin moussemainen kuin hyydykekakkumainen.

Kakku ei tuntunut myöskään kärsivän siitä, että se ehti pehmetä ja laitettiin sitten taas pakastimeen uudelleen odottamaan seuraavaa syöntikertaa. Helpointa tietysti olisi ottaa "sulamaan" vain se osa, joka syödään, mutta eipä tuo koko kakun pari-kolme kertaa lämpimään nosto ja takaisin pakastimeen laitto tuntunut suurempaa vahinkoa aiheuttavan.


Muistin ottaa kakusta kuvan vasta sitten, kun suurin osa siitä oli jo kadonnut parempiin suihin. Maku tässä oli aivan loistava! Mökkiseurana ollut ystävä, jolle yleensä minkäänlaiset kakut eivät maistu, kehui tätä parhaaksi kakuksi ikinä. Ja hyvin se maistui meille muillekin; viisi ihmistä tuhosi kakun parin päivän aikana viimeistä murenta myöden.

P.S. Reseptin alkuperästä minulla ei ollut tietoa, ennen kuin joku ystävällinen linkkasi kommenttilootaan Jenssenin kiusauksen kirjoituksen aiheesta.