Tarte Tatin

Jälkiruokana nautittiin alunperin sata vuotta sitten sattumalta syntynyttä herkkua eli tarte Tatinia. Legendaarinen keikausherkku syntyi Tatinin sisarusten toimesta, kun kertomusten mukaan heidän kakussaan omenat valahtivat vuoan pohjalle.

Tarte Tatin
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

1 iso lehtitaikinalevy (400 g) tai kaksi pientä

70 grammaa voita
0,75 desilitraa ruokosokeria
5-6 pientä omenaa
(1,5 desilitraa kirsikoita)

Lisäksi
(0,5-0,75 teelusikallista maustepippuria rouhittuna myllystä)
Vaniljajäätelöä

Ota lehtitaikina huoneen lämpöön sulamaan. Jos et löydä isoja lehtitaikinalevyjä, joita valmistaa esimerkiksi Raisio Sunnuntai, voit korvata sen liittämällä yhteen kaksi pientä lehtitaikinalevyä. Kirsikat puolestaan voi korvata rusinoilla (tai jättää kokonaan pois, niin kuin itse tein).

Mittaa voi ja sokeri uunin kestävään paistinpannuun (mieluusti halkaisijaltaan 24 cm). Nosta sitten pannu liedelle ja sulata voi miedolla lämmöllä.

Kuori omenat, poista siemenkodat ja lohko. (Halkaise kirsikat ja poista siemenet.)

Nosta paistinpannu liedeltä. Asettele omenalohkot pannuun ympyrän muotoon. (Asettele kirsikat väleihin.)

Nosta pannu liedelle ja anna omenoiden (sekä kirsikoiden) hautua keskilämmöllä 20 minuuttia.

Siirrä pannu 200-asteiseen uuniin keskitasolle (paitsi jos huomaat tässä vaiheessa, että paistinpannun kahva on liian pitkä mahtuakseen uuniin, voit joutua vaihtamaan omenaseoksen ihan vaan piirakkavuokaan, niin kuin allekirjoittaneelle sattui käymään...). Kypsennä paistosta uunissa 20 minuutin ajan.

Kaulitse taikinalevy sellaiseen olomuotoon, että saat sillä peitettyä pannun/piirakkavuoan. Nosta sitten taikina omenoiden päälle.

Jatka kypsentämistä uunissa vielä 25 minuuttia, kunnes taikina näyttää kullanruskealta ja lehtevältä.

Ota torttu uunista ja anna vetäytyä viitisen minuuttia.

Kumoa sitten torttu lautaselle. (Rouhi pinnalle maustepippuria.) Tarjoa uunituoreena vaniljajäätelön kanssa.

Vaikka torttu otti pientä damagea astianvaihdoksesta, oli lopputulos kuitenkin suhteellisen onnistunut. Maku ainakin oli kohdallaan, omenat olivat aivan ihania! Ja vaniljajäätelö sopi tortun kanssa erittäin hyvin yhteen.

Ranskalainen lihapata ja peruna-artisokkapaistos

Pääruokana ranskalaisvivahteisella illallisella tarjosin lihapataa sekä peruna-artisokkapaistosta. Molempiin sain inspiksen taas kerran Glorian Ruuasta & viinistä. Lihapadasta ja paistoksesta tein molemmista hieman ohjeita pienemmät määrät, mutta kirjaan ohjeet tähän lehden mukaisilla määrillä.

Ranskalainen lihapata
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

3-5 salotti-, kelta- tai punasipulia
4 kynttä valkosipulia
1 kilo naudan paistia
1 paketti eli 170 grammaa pekonia
50 grammaa voita
4 ruokalusikallista oliiviöljyä
3 ruokalusikallista vehnäjauhoja
1 pullo eli 0,75 l punaviiniä
2 laakerinlehteä
Timjamia
2 desilitraa sieniä, vaikkapa (ruskeita) herkkusieniä
1 munakoiso
1 teelusikallinen suolaa
2 teelusikallista mustapippuria myllystä rouhittuna
1 desilitra tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

Ohje vinkkaa, että osan punaviinistä voi korvata voimakkaalla lihaliemellä niin halutessaan. Minä tein niin; käytin 2,5 desilitraa punaviiniä, kunnon lorauksen vasikkafondia ja lopuksi lisäsin vettä satunnaisen määrän. Jätin myös munakoison sekä lehtipersiljan kokonaan pois. Lihamäärä meillä oli noin 600 grammaa, joten vähensin muitakin ainesmääriä vastaamaan suunnilleen tuota liha-annosta.

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Kuori ja puolita sipulit ja valkosipulinkynnet (minä en lukenut ohjetta tarkasti, joten silppusin suht pieneksi silpuksi, mutta eipä tuo haitannut). Kuutioi myös paistiliha ja pekonit.

Sulata voi ja puolet öljymäärästä (eli 2 ruokalusikallista) uunipadassa. Jos sinulla ei ole hellan kestävää uuniastiaa, voit tehdä paistoa vaativat vaiheet kuten minä eli paistinpannussa ja siirtää sitten vain ainekset sitä mukaa uunipataan kun saat paistovaiheet suoritettua.

Paista lihapaloihin pintaan väri. Nosta sitten lihat pois ja paista vuorostaan sipuleita ja pekonia sen verran, että saat ne kypsymään, pehmenemään ja ottamaan hieman väriä pintaan. Nosta sitten sipulit ja pekonit lihojen kaveriksi odottelemaan.

Ruskista seuraavaksi jauhot. Sekoita jauhoihin viini pienissä erissä. Sekoita jatkuvasti, jotta kastikkeesta tulisi tasaista. Jos käytät viinin lisäksi lihalientä (tai fondia ja vettä), voit lisätä tietysti myös sen/ne tässä vaiheessa.

Laita kaikki ainekset uunipataan ja lisää mausteet eli laakerinlehdet, timjami, suola sekä pippuri. Peitä pata kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa noin tunti.

Kun pata on ollut melkein tunnin uunissa, voit viipaloida sienet (ja kuutioida munakoison). Kuullota sitten sieniä (ja munakoisoa) lopussa öljyssä (2 ruokalusikallista), kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut (ja munakoiso on saanut väriä).

Nosta sienet (ja munakoiso) pataan muiden ainesten joukkoon ja jatka kypsentämistä vielä toisen tunnin ajan.

Mausta lopuksi pataa vielä päälle ripoteltavalla lehtipersiljasilpulla. Voit käyttää myös hienonnettua kevätsipulia tai purjon vihreää osaa.

Jos laitoit munakoisoa, käy lihapata ruoasta ihan itsessään eikä se välttämättä tarvitse lisukkeekseen muuta kuin hyvää maalaisleipää tai patonkia.

Meillä valmistunut versio lihapadasta näytti tällaiselta tultuaan uunista. Liha oli ihanan mureaa. Punaviinisempi liemi olisi varmasti tuonut ruokaan erilaisen säväyksen, mutta en viitsinyt ostaa isoa pulloa tätä varten, kun meidän uunipatamme on sen verran pieni etten ollut ihan varma mahtuisiko koko pullo siihen. Toisaalta fondista tuli liemeen mukavasti lisää makua.

Peruna-artisokkapaistos
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

8 keitettyä latva-artisokkaa tai 8 säilöttyä artisokansydäntä
8 keitettyä, kiinteää perunaa
4 viipaletta pekonia
2 salottisipulia
2 ruokalusikallista voita
0,5 teelusikallista (sormi)suolaa
0,5 teelusikallista rouhittua mustapippuria

Jos käytät tuoreita artisokkia, keitä ne sekä perunat hyvissä ajoin etukäteen.

Kuutioi pekonit ja viipaloi sipulit ohuiksi. Puolita kypsät artisokat ja kuutioi perunat.

Paista pekonia keskilämmöllä pannussa, kunnes se ottaa hieman väriä. Lisää sitten sipulit ja kypsennä, kunnes sipuli hieman pehmenee.

Lisää sekaan voi, artisokat sekä perunat. Anna lämmetä ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Voisin oikeastaan suositella tuoreiden artisokkien käyttöä paistokseen, sillä säilöttyjen artisokkien maku oli tässä jotenkin turhan pistävä. Muuten oikein mainio lisäke!

Lisukkeet ja lihapata lautasella. Meillä lihana oli naudan sisäpaistia, joka sattui olemaan Stockalla tarjouksessa sopivasti. Tänään lihapataa lämmitettiin ja lisukkeena nautittiin riisiä. Toimiva yhdistelmä oli sekin!

Paprikamunakas

Ranskalaishenkisen illallisen alkupalaksi tein paprikamunakasta. Ohjeen määrä oli kyllä varsin reilu, sillä resepti väitti että sillä saa aikaan yhden ison, kaksi blinin kokoista tahi neljä minimunakasta. Pienensin määriä kolmanneksen ja silti kaksi noin blinin kokoista munakastani kyllä olivat kovin paksuja ja siten hankalia paistaa riittävän kypsäksi ilman pinnan kärtsähtämistä. Jos siis teet munakasta vain kahdelle, ainakin puolita reseptin määrät! Laitan tähän kuitenkin määrät sellaisina kuin ne lehdessä olivat.

Paprikamunakas
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

3 pientä paprikaa eli noin 250 grammaa
4 kananmunaa
4 ruokalusikallista kuohukermaa
4 ruokalusikallista oliiviöljyä
0,5-1 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen jauhettua espelettepaprikaa

Espelette (Piment dÉspelette) on siis ranskalaisten oma chilipaprika, josta saadaan hieman potkua ruokaan. Jauhettua espeletteä myyvät Glorian mukaan Stocka ja DeliDeli. Espelettetuotteita saa myös tamperelaisesta Keittiö-elämästä, MokoMarketista sekä netistä olkinuoraexportista.

Oulun Stockan espeleteissä oli päivämäärä tulossa niin pian vastaan, että päätin jättää melkein kahdeksan euron pikkupurkin kauppaan. Sen sijaan ostin sekoitusta, jossa oli suolaa ja espeletteä sekaisin. Korvasin siis reseptin suolan ja espeletten tällä sekoitteella ja ripsautin varulta ihan tavallista chilijauhetta mukaan hippaisen potkua tuomaan, kun en tiennyt miten espelette tuossa suolaseoksessa sitten polttelee.

Pese ja halkaise paprikat. Poista kannat ja valkoiset osat. Kuutioi paprikat munakkaaseen sopiviksi palasiksi, noin 1 cm:n kokoisiksi. Kuullota sitten paprikapalaset pehmeiksi parissa oliiviöljyruokalusikallisessa keskilämmöllä.

Riko kananmunat kulhoon. Riko munien rakenne vaikkapa haarukalla ja lisää kerma. Vatkaa seosta kevyesti. Lisää paprikakuutiot, suola ja espelette.

Kuumenna loput pari ruokalusikallista öljystä blinipannuissa tai lettupannussa. Paista hetki, kunnes pinta alkaa hyytyä. Käännä munakas ja paista vielä toisellekin puolelle kaunis väri.

Tarjoa halutessasi katkarapukerman kanssa.

Katkarapukerma
(Glorian Ruoka & viini 6/2010)

1 desilitra kylmän veden katkarapuja
1 desilitra vatkattua kermaa
1 teelusikallinen espelettepaprikaa

Vaahdota kerma. Lisää kermaan espelette ja katkaravut.

Koska minä taikka mies emme erityisemmin välitä katkaravuista, jätin suosiolla katkarapukerman pois munakkaan ohesta. Hyvää oli ilmankin, mutta ehkä joku toinen kerta sovellan ja teen vastaavan kermaseoksen munakkaalle vaikkapa lohesta.

Illallinen ranskalaisilla vivahteilla

Joskus on vaan ihana olla kotona koko viikonloppu ja panostaa ruokailuun. Tänä viikonloppuna meillä syötiin ranskalaisessa hengessä uusimman Glorian Ruoka & viinin innoittamina.

Menu koostui seuraavista:

Paprikamunakas
Ranskalainen lihapata
Peruna-artisokkapaistos
Brie-juustoa
Tarte Tatin omenoista ja vaniljajäätelöä

Patonkia oli tarjolla koko aterian ajan

Brie-juustona toimi tuttu ja turvallinen Président.

Juomapuolella nautittiin ranskalaista Le Cardinal Chardonnayta, ranskalaista vehnäolutta, ranskalaiseksi Alkossa luokiteltua tummaa olutta, jonka etiketti paljasti ranskalaisen firman nimissä Belgiassa valmistetuksi sekä jälkiruoan kanssa tarjottua niin ikään ranskalaista omenasiideriä.

Ateriakokonaisuus oli varsin herkullinen ja täyttävä. Jämät syötiin sunnuntain lounaaksi ja edelleen maistui herkulta!

Reseptit seuraavat pian perästä. Linkitän ne sitten tähän postaukseen myös.

Luottolisuke

Ystävieni kyseltyä uunijuures/uunivihannesreseptini perään, tajusin etten tosiaan ole blogannut luottolisukettani. Tämä vääryyshän täytyy korjata heti!

Virpin uunivihannekset
(lisukkeeksi noin neljälle)

1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 paprikaa
2-3 porkkanaa
2-3 sipulia
4-8 perunaa (pieniä useampi, isompia vähemmän)
Oliiviöljyä
Suolaa
Rouhittua mustapippuria
Kuivattua rosmariinia
Kuivattua timjamia
Paprikajauhetta

Lämmitä uuni noin 200-225 asteeseen.

Kuori porkkanat ja perunat sekä sipulit. Määrä riippuu juuresten koosta ja siitä, miten monta ja kuinka isonälkäistä syöjää on sekä tietysti siitä, paljonko muuta ruokaa on tarjolla. Säädä siis ihan rauhassa kappalemääriä mielesi mukaan!

Pilko kesäkurpitsa, paprikat ja perunat sopiviksi suupaloiksi. Puolita sipulit ja lohko kumpainenkin puolikas kahteen tai kolmeen osaan. Siivuta porkkana ohuehkoiksi kiekoiksi.

Laita kaikki vihannekset uunivuokaan. Lorota päälle ronskilla kädellä oliiviöljyä ja mausta. Pyörittele kauhan tai lusikan avulla vihannekset sekaisin. Tarkoitus olisi näyttää siltä, että kaikissa on sekä öljyä että mausteita tasaisesti. Lisää vielä öljyä tai mausteita tässä vaiheessa jos näyttää tarpeelliselta.

Laita vuoka uuniin ja paista 35-45 minuuttia, kunnes porkkanat ja perunat ovat pehmenneet. Voit välillä tsekata kypsyystilannetta ja samalla hieman sekoitella vihanneksia, jotteivat päällimmäiset pääse kärähtämään.

Kun vihannekset tuntuvat syömäkypsiltä, tarjoile ne vaikka pihvin lisukkeena.

Iloisen värinen lisuke toimii hyvin monenkin ruoan kanssa, tätä on meillä testattu toimivasti ainakin lohen, broilerin, naudan, possun ja hirven kaverina. Sarjassamme helppoa ja herkullista!

Savuporovivahteista kanttarellipastaa

Enpä muista milloin viimeksi olisin blogannut ruuasta samantien sen syötyäni, mutta nyt aion tehdä niin. Oli nimittäin sen verran maukas perjantai-illan pikaruoka yhdelle, että laitetaan vinkki samantien jakoon.

Kanssaeläjän ollessa omissa riennoissaan piti minun väsätä itselleni jotakin hyvää ja helppoa perjantai-illan appeeksi. Aamulla kaupasta oli tarttunut mukaan muutama kanttarelli ja savuporotuorejuustoa. Niistäpä siis kokkaamaan!

Kanttarelli-savuporopasta
(yhdelle)

Penne-pastaa
Muutama tuore kanttarelli
1 pieni sipuli
Voita
Savuporotuorejuustoa (käytin Crème Bonjouria)
Suolaa ja mustapippuria myllystä
(Parmesania pinnalle)

Kiehauta vesi pastaa varten, lorauta sekaan öljyä jos tykkäät ja ripauta myös hieman suolaa keittoveteen. Lisää pasta.

Puhdista ja pilko kanttarellit. Silppua sipuli.

Kuumenna pannulla kunnon nokare voita. Kuullota voissa sieni- ja sipulisilppua, kunnes sienistä haihtuu enimmät nesteet ja sipulit pehmenevät. Rouhi sekaan suolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on lähes kypsää, lisää sieni-sipuliseokseen tuorejuustoa. Anna sulaa ja sekoita.

Sekoita lautasella pasta ja "kastike". Rouhi pintaan vielä mustapippuria ja raasta halutessasi parmesania.

Todellista pikaruokaa; esivalmisteluista siihen kun ruoka oli lautasella nenän edessä meni ehkä noin 15 minuuttia. Joko minä olin tosi nälkäinen tai sitten tämä oli oikeasti todella hyvää. Helppoa ainakin!

Tunnustuksia

Sain beautiful blogger -tunnustuksen kahdestakin suunnasta. Kunnian minulle soivat Perussettiä -blogin Haati sekä Mau!kkaan ruokablogin Kitinen. Että kiitoksia vaan, tunnustukset lämmittävät aina mieltä! :)

Tunnustuksen sääntöihin kuuluu laittaa se eteenpäin seitsemälle itseään inspiroineelle ruokablogille, mutta koska olen laiska, en nyt jaa haastetta eteenpäin vaan jätän sen avoimeksi niin, että ken siihen tahtoo tarttua, niin sopii tehdä.

Toinen sääntö on, että itsestään tulee kertoa seitsemän asiaa. Koetan nyt siis tehdä joitakin tunnustuksia:

1. Suosikki Ben & Jerry's -jäätelömakuni on Chocolate Macadamia. B & J -jätskit ovat myös lohturuokien aatelia, ei jaksa murjottaa jos syö tätä herkkua.

2. En tykkää puolukoista, mustaherukoista enkä juuri vadelmistakaan. Ja tämän myöntäminen nolottaa.

3. En tykkää nukkua yksin pimeässä. Jos joudun nukkumaan yksin, jätän aina yövalon päälle.

4. En osaa leipoa (onnistunutta) pullaa.

5. Rakastan juustoja. Joskus tuntuu että voisin elää pelkästään juustoja syömällä.

6. Jännitän aina toisille ihmisille kokkaamista, mutta harvemmin siltikään pelaan varman päälle ja turvaudun tuttuihin resepteihin, vaan kokeilen uusia juttuja mieluiten silloin kun syömässä on muitakin kuin minä ja tuore aviomieheni.

7. Minulla ei ole viherpeukaloa. Viherkasvimme kituvat kuoleman partaalla ja parvekkeella kesän ollut pieni yrttitarha kuukahti heti alkuunsa.

Olipas näitä taas vaikea keksiä ja tylsiäkin taitavat nämä paljastukset olla, mutta yritinpä ainakin.

Sienekäs alkupala

Siskot kokkaa -blogin Nelle päräytti ilmoille syyskuun ruokahaasteen, jossa ideana on etsiä metsästä tahi luonnosta ylipäätään ihan itse jokin ainesosa, jota sitten alkupalan raaka-aineena käytetään. Meillä oli sopivasti tiedossa mökkireissu viikonlopulle ja ajattelin toiveikkaana löytäväni metsästä sieniä, joista voisin kehitellä jonkinlaisen alkupalan ja osallistua sillä ruokahaasteeseen.

Metsäretkellä kohtasimme muun muassa yhden kyykäärmeen (joka oli onneksi jo henkensä heittänyt), kaksi sisiliskoa sekä yhden sammakon. Ja vain muutaman hassun sienen. Tai olihan niitä sieniä, mutta kun uskalsimme kerätä mukaan vain ne, jotka varmasti syötäviksi pienen mukana olleen sienioppaan perusteella tunnistimme. Pussukassa mökille vietiin siis vain muutama hassu rousku ja yksi tatti, joka tarkemman tunnistuksen puutteessa sitten jätettiin kuitenkin käyttämättä. Onneksi mukaan oli kaupasta tarttunut kuitenkin myös säilöttyjä sieniä ja täten sienet saatiin riittämään.

Rouskut ovat sen verran kirpakoita maultaan, että ne on hyvä ensin ryöpätä. Me keittelimme muutamaa sientämme reilut kymmenen minuuttia runsaassa vedessä ja sen jälkeen huuhtelimme niitä juoksevan veden alla ennen ruoaksi valmistamista.

Kermainen sienialkupala
(sormisyötävät pikkualkupalat kolmelle)

Muutama metsäsieni
Muutama haarukallinen Pirkka parhaat -sarjan sienisekoitusta
Voita
Siivu tai pari pekonia
Noin 0,5 desiä kuohukermaa
Suolaa
Mustapippuria myllystä
Ruisleipää paahdettuna

Silppua metsäsienet.

Sulata pienessä kattilassa kunnon nokare voita. Kuullottele voissa sienisilppua ja nosta sekaan myös muutama haarukallinen sienisäilykettä purkista. Sekoittele ja paista tovi.

Lisää pieneksi silputtu siivu pekonia. Paista kunnes pekoni on kypsää.

Lorota kermaa sienipekoniseokseen ja rouhi perään hitunen suolaa ja ihan ronskisti mustapippuria. Anna muhia sen aikaa, että kerma hieman keittyy kasaan ja seoksesta tulee muhennosmainen eikä se enää muistuta kastiketta.

Paahda pala tai pari ruisleipää ja pieni suupaloiksi. Sipaise pintaan voita ja nostele päälle sieniseos. Rouhaise vielä päälle hieman mustapippuria.

Tarjoile pari pientä suupalaa per henkilö alkupalana, kyytipojaksi vaikka valkoviiniä.

Alkupala syntyi ex-tempore mökillä käsillä olleista aineksista, joten hyvin simppelillä linjalla mentiin tällä kertaa. Lopputulos oli yllättävänkin maistuva, sillä jopa kanssaeläjä joka ei sienistä piittaa, kehui tätä hyväksi. Ja jos ruokaan laittaa voita, kermaa ja pekonia, niin voiko se ihan pieleen mennäkään? :)

Peruspöperöä osallistuu syyskuun 2010 ruokahaasteeseen tällä pikkuruisella kermaisella sienialkupalalla.