lauantai 14. tammikuuta 2012

Lisuke ruusukaalista

En ole juurikaan kokkaillut ruusukaalista mitään, mutta tuntuu että viime aikoina siihen on törmännyt vähän joka puolella. Blogistaniassakin silmiin on sattunut ihan lyhyen ajan sisällä parikin ohjeistusta ruusukaalien valmistukseen. Niinpä tilasin minäkin luomuruokapiirin kautta rasiallisen noita somia vihreitä palleroisia ja tein niistä lisukkeen piffille.

Pekoninen ruusukaalilisuke
(yhdelle)

Puolikas rasia ruusukaalia
3-4 siivua pekonia
Loraus kermaa
Mustapippuria

Keitä ruusukaalit kypsähköiksi mutta napakoiksi suolatussa vedessä, semmoiset nelisen minuuttia.

Paloittele pekonisiivut suupaloiksi. Laita pekonipalat kylmälle pannulle ja laita pannu lämpenemään.

Valuta kaalit vedestä.

Paista pekonipaloja pannulla. Kun alkavat näyttää kypsiltä, lisää joukkoon kaalit. Pyörittele sen aikaa, että kaalitkin saavat hieman väriä pintaansa.

Rouhi kaalin ja pekonin sekaan reilusti mustapippuria ja lorauta pannulle kermaa.

Anna pulputella sen aikaa, että kerma keittyy kasaan eikä lisukkeen koostumus ole kastikemainen.

Tarjoile pekonista ruusukaalilisäketta esimerkiksi hyvän pihvin lisukkeena.

Tykkäsin kyllä ruusukaalista näin valmistettuna. Mies halusi omansa ihan vaan keitettyinä, mutta söi osansa kiltisti kuitenkin, joten ehkäpä ruusukaali vierailee jatkossa keittiössämme tiheämmin kuin tähän saakka.

Tällä viikolla blogin kävijälaskuri saavutti 100 000 kävijän lukemat. Ilmeisesti täällä vierailee siis joskus joku muukin kuin minä ja pari kaveria. Kiitos kaikille kävijöille! :)

7 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Onnea sadantonnin johdosta! :)

Virpi kirjoitti...

Kiitos! :) Eihän tuo lukema ole mitään verrattuna oikeasti suosittujen blogien kävijämääriin, mutta kyllä se minua silti kummasti ilahdutti.

Merituuli kirjoitti...

Ole hyvä :). Paitsi että oikeasti kiitos itsellesi.

Me syötiin Kämp Signessä eilen ruusukaalia niin, että lehdet oli riivitty erilleen. Itselleni uusi tapa, mutta tulemme kokeilemaan sitä varmasti jo huomenna.

Jos ruusukaalin kypsentää kokonaisena, kantaan kannattaa tehdä ristiviilto. Sillä lailla kaunokaiset kypsyvät tasaisemmin.

Kotiharmi kirjoitti...

Wau, onnia satatonnia :) Eilisten treffien cava olikin sitten ihan paikallaan!

Ruusukaalit ovat meilläkin löytäneet tiensä vakioevästen joukkoon, vaikka minä ainakin olen niitä joskus elämässäni vikonut. Niin se maku kehittyy. Tuo Merituulin kertoma tapa kuulostaa kyllä myös mielenkiintoiselta, pitääpä kurkistella blogia, että löytyiskö ohjetta :)

Virpi kirjoitti...

Merituuli: Kävinkin lukemassa teidän päivällisestä Kämp Signessä ja hauska idea tosiaan tuo ruusukaalin lehdyköinä tarjoilu, pitää joskus testata sitäkin! Ja kiitos vinkistä, nyt oli sen verran pienet ruusukaalit että kypsyivät onneksi tasaisesti ilman viiltoakin.

Kotiharmi: Kyllä, kupliva oli ansaittu ja paikallaan perjantaina! :)
Sen on kyllä huomannut, että maku todellakin kehittyy. Itsellekin herkkuja on nykyään monet sellaiset jutut, joita ennen ei ois suostunut edes maistamaan!

Siiri kirjoitti...

Tuo on kyllä namia. Kokkailin itse juuri samantapaista ruusukaaliherkkua ja maustoin vielä dijon-sinapilla, toimii. :)

Virpi kirjoitti...

Siiri: Varmasti toimii myös dijonilla maustettuna!