maanantai 2. joulukuuta 2013

Peruspiparia ja muut oululaiset ruokabloggaajat pikkujouluhengessä

En tiedä miten jaksan joka kerta ällistyä siitä, miten hulvatonta porukkaa oululaiset kanssaruokabloggaajat ovatkaan. Vatsalihaksissa tuntuu vieläkin lauantaisen pikkujoulun nauraminen! Kokoonnuimme tällä kertaa Aina nälkälään Millan ja miehensä luokse. Erityiskiitos siis emännälle huikeasta illasta! Pastanjauhajat, (Diplomi-)insinöörilä, Makuja kotoa, Kokkeillaan, Ghettogourmetilaiset ja Kokkipottila olivat myös mukana hauskuutuksessa.

Aluksi päästiin käsiksi naposteltaviin. Pöydässä oli pariinkin eri tapaan valmistettuja, maustettuja pähkinöitä sekä kikherneitä.

Hannele oli tehnyt meille tarjolle mielettömän makupaletin thaimaalaisen sormisyötävän muodossa.


Kotiharmin sipulidippi vei kieleni mennessään. Rakastan dippejä, ja tämä oli överihyvää.


Kannoin pöytään tässä vaiheessa suolaisenmakean palsternakka-pekonipiirakan, jonka tiesin jo yksien aiempien herkuttelupikkujoulujen ansiosta oivalliseksi tarjottavaksi.

Palsternakka-pekonipiiras
(Glorian Ruoka & Viini 7/2013)

Pohja:
3 desilitraa (luomu)vehnäjauhoja
1 teelusikallinen suolaa
100 grammaa voita
1 kananmuna
1 ruokalusikallinen vettä

Täyte:
Pari palsternakkaa
Isohko nokare voita
Noin ruokalusikallinen hunajaa
Ripaus suolaa
1 paketillinen (170 grammaa) pekonia
100 grammaa tuorejuustoa (olen käyttänyt tilliä, koska sitä saa laktoosittomana)
1 desilitra ranskankermaa
1 kananmuna
Mustapippuria

Sekoita jauhot ja suola keskenään kulhossa.

Nypi jauhojen sekaan viileä voi.

Riko joukkoon kananmuna, lisää tässä vaiheessa myös vettä ruokalusikallinen.

Sekoita taikina nopeasti sekaisin, älä vaivaa.

Jos sinulla on aikaa, nosta taikina puoleksi tunniksi jääkaappiin, mutta jos aika on vähissä, ei haittaa skipata tätä vaihetta (kokeiltu on!).

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Kuori palsternakat ja leikkaa ne pituussuunnassa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Sulata iso nokare voita paistinpannulla. Sekoita sulaneen voin joukkoon hunaja.

Hauduttele palsternakkaviipaleita hunaja-voiseoksessa sen aikaa, että ovat pehmenneet ja ottaneet pintaansa kauniin kullertavan värin.

Mausta palsternakkaviipaleet vielä ripauksella suolaa ja nosta sitten pois pannusta.

Paista pekonit kypsiksi ja rapeiksi. Silppua pekonit suupaloiksi.

Voitele piirakkavuoka. Voit käyttää joko pitkänomaista tai pyöreää, miten haluat.

Taputtele piirakkataikina vuokaan. Pistele pohjaan haarukalla reikiä.

Sekoita kulhossa tuorejuusto, ranskankerma, kananmuna ja pekonipalaset. Mausta seos mustapippurilla.

Kaada täyte piirakkavuokaan ja asettele päällimmäiseksi palsternakkaviipaleet.

Paista uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Piirakan kuva on itseasiassa ensimmäiseltä kokeilukierrokselta, jonne jäi myös tuo pitkulainen vuokani. Tällä kertaa tarjosin pyöreää versiota, mutten näköjään ollut itse kuvannut sitä laisinkaan. Pyöreästä versiosta löytyy kuitenkin kuvia muiden blogeista, makuun muodolla ei ollut vaikutusta!

Isäntäväen vierailemassa ollut blogiton ystäväpariskunta tarjoili meille ihanan raikkaan ja marjaisan drinksun, joka kuulemma oli sekoitettu vodkasta, mustaherukkalikööristä, omatekoisesta marjamehutiivisteestä sekä kuplavedestä.

Pastanjauhajien johdolla suoritimme virallisen jouluoluttestin. Tulokset löytyvät jauhantapajalta, mutta itse testi oli kyllä hauskaa seurattavaa kommenttipuheenvuoroineen. Vai houkuttaisiko teitä poltetun mökin tuoksuinen (vai kenties makuinen?) juoksuhautaolut?

Oluttastingin ratkaisevaksi, eli bikinikierrokseksi, nousi kinkkukierros. Jauhajat tarjosivat oluiden kanssa maisteltavaksi Nigellan colakinkkua sekä mukavan tuimasti jälkipotkinutta konjakkista sinappia.

Ghettolan isäntä loihti meille muhevaa kalakeittoa simpukoineen ja rapuineen sanfransiscolaisessa hengessä. Keitto meinasi räjäyttää tajunnan, niin hyvää se oli! Reseptiä odotellessa...

Illan emäntä huolehti, että mahtuukohan kenenkään vatsaan enää mitään suolaista, mutta kun glaseeratut minibraatvurstit tulivat uunista, kerääntyi bloggaajajoukko keittiöön noutamaan omansa.

Ilmeisesti illan viiksiteema (päättyihän päivään Movember) sekoitti muunkin kuin Millan pään, sillä osa jälkiruokaosion herkuista jäi tyystin tallentamatta kameraan. Uskokaa siis sanaani, kun sanon että Pekan piparihenkinen kaakku ja karpalojäätelö sekä Heidin ihanat vaahterasiirappiset muffinsit olivat herkkuja nekin.

Kotiharmin lumimunat sentään muistin tallentaa, vaikka niidekin kaverina tarjottu kastike jäikin ikuistamatta.


Oma tarjoomukseni makeaan pöytään oli Valion mainosreseptistä kokeiluun ottamani rommirusinainen rahka-marenkitorttu. Pitäisi vaan uskoa, että meikäläinen ei ole parhaimmillaan näissä makeissa leipomuksissa, sen verran ruma yksilö tuli tästä köökistä ulos jälleen kerran. Onneksi maku oli sentään kelvollinen!

Rommirusinainen rahka-marenkitorttu

Pohja:
175 grammaa kaurakeksejä
65 grammaa sulatettua voita

Täyte:
2 purkkia Valion rommi-rusinarahkaa

Marenki:
3 kananmunan valkuaista
1,5 desilitraa sokeria
1 teelusikallinen maissitärkkelystä

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja leikkaa ylitursuvat osat paperista pois. Voitele vuoan reunat.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Murenna keksit ja sulata voi. Sekoita.

Taputtele voi-keksimuruseos vuoan pohjalle.

Esipaista pohjaa uunin keskitasossa 10 minuuttia.

Anna jäähtyä huoneenlämmössä ainakin 15 minuuttia.

Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen.

Erottele valkuaiset kulhoon.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisäten loppuvaiheessa vatkausta vähitellen joukkoon sokeri.

Siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja sekoita.

Levitä jäähtyneen pohjan päälle rahka.

Levitä sitten rahkakerroksen päälle tasaisesti marenki.

Paista uunissa 5-10 minuuttia, kunnes marenki saa hieman väriä pintaansa.

Irrota vuoan reunoihin tarttunut marenki varovasti veitsellä (jos et irroita, saattaa kakkusi/torttusi näyttää hetken päästä tosi rumalta, kuten minulla).

Tarjoile jääkaappikylmänä, mielellään saman päivän aikana.

Rommi-rusinarahkan sijaan voit käyttää vaikka tiramisurahkaa tai maustaa itse rahkan mieleiseksesi. Nämä valmiiksi maustetut ovat toki käteviä, mutta myös jokseenkin teollisen makuisia.

Peruspöperölä kiittää seurasta, nauruista, ähkystä ja muutenkin oivallisesta meiningistä!

5 kommenttia:

Kotiharmi Kokkaa kirjoitti...

Peruspipari uskoo vaan itseensä myös makeiden leipurina, sillä rommirusinapiirakassa oli erinomainen maku! Sitä suolaista piirakkaa täytyy tehdä joskus itsekin. Joka kerta kokoontumisissamme on hauska huomata, miten niin monenlaiset ja erilaiset ihmiset muodostavat niin lystikkään ja mukavan joukkion!!!

Virpi kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta, rouva Cockeillaan! :)

Suolaisen piiraan testausta suositan vahvasti.

Ehkäpä just siksi onkin niin hulvatonta, kun ollaan ihan erilaisia mutta silti kaikki varsin hyvää seuraa.

Milla kirjoitti...

Tuota rommirusinakakkua valmistuu varmasti meidän joulukahvipöytään! Se oli slurps! :)

Heidi kirjoitti...

Molemmat sun leipomuksista menee kyllä kokeiluun, herkkuja oli! Rommirusinakakku sopis kyllä mielettömän hyvin joulupöytään :)

Virpi kirjoitti...

Totta kyllä Milla ja Heidi - rommirusinakaakku sopis makujen puolesta tosi hyvin varmasti myös joulupöytään!