Perinteistä paistia ja pottumuussia

Meillä tykätään uunissa pitkään muhitelluista lihapadoista, niin kuin nyt vaikka karjalanpaistista. Mutta harmi kyllä, että harvemmin on aikaa usean tunnin uunitukseen, vaan yleensä ruoan pitäisi valmistua kuitenkin suhteellisen nopsakkaaseen tahtiin. Pyhäpäivät, joille ei ole paljon pakollista toimintaa etukäteen suunniteltuna, toimivat sitten oivallisina hetkinä pidempää hauduttelua vaativien sapuskoiden kokkailuun.

Helatorstaina, kun kanssaeläjä lähti töihin (asunnonostajalla kun on kaikenlaista hoidettavaa, jolloin työpäivät jäävät vajaiksi tunneiltaan kun saa ravata keskellä päivää hoitelemassa ties mitä pankki- ja muita tärkeitä asioita), päätin minäkin olla edes jotenkin hyödyksi kotosalla. Siivoilin ja päätin pistää karjalanpaistin muhimaan, jotta raskaan työn raataja saa apetta pöytään, jahka töistä palajaa. No okei, nörttinä työskentelevän työ ei ehkä ole fyysisesti maailman raskainta, mutta maistuu se ruoka silti työpäivän jälkeen!

Karjalanpaisti höystettynä hirvellä
(nelisen annosta)

Paketillinen karjalanpaistilihoja (siis vajaa kilo, mitä ne kaupan paketit nyt on)
Pieni köntsä kypsäksi keitettyä hirvenlihaa (ehkä noin 200 grammaa)
Pari sipulia
Pari porkkanaa
Vettä
Suolaa
Kokonaisia musta- ja maustepippureita
Jokunen laakerinlehti
(Muita mausteita, esim. rosmariini)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Lohko sipulit muutamaan kappaleeseen, ihan ronskeja lohkoja saa olla, ei silppua. Leikkele myös porkkanat ihan ronskeiksi paloiksi, jotta saat ne helposti ongittua liemestä omalle lautasellesi eivätkä hajoa atomeiksi pitkässä uunituksessa, jos kanssaeläjäsi on porkkanarajoitteinen, niin kuin meillä. Että porkkanaa saa olla, kunhan niitä ei tartte syödä. Ja paloittele myös hirvi suupalasiksi, jos sellaista nyt sattuu olemaan. Meillä oli pakastimessa köntsä talvella keitellyn hirvenlihasopan teosta ylijäänyttä kypsäksi keitettyä hirveä, jota tässä hyödynsin.

Lado uunin kestävään pataan karjalanpaistilihaa, hirvenlihaa, porkkanalohkoja ja sipulilohkoja kerroksittain. Heittele aina väliin ihan runsaasti suolaa, pippureita sekä pari laakerinlehteä per kerros. Voit myös ripotella sekaan esimerkiksi rosmariinia, tai muuta pataan sopivaa maustetta. Lopuksi kaada pataan vettä. Vettä olisi hyvä olla sen verran etteivät lihat aivan peity. Ei kiehu täten yli ja nestettähän voi hauduttelun edetessä toki lisätä, jos alkaa liian kuivakkaan näköiseksi käymään.

Pistä pata ilman kantta uuniin saamaan pintaansa väriä siihen 225 asteeseen. Kun väriä on saatu, laske uunin lämpötila noin 150 asteeseen ja laita pataan kansi. Anna muhitella alhaisessa lämmössä ainakin kolmisen tuntia. Mutta pidempään saa viihtyä ihan rauhassa, hyvä tulee silti. Meillä taisi tällä kertaa kokonaisaika uunissa olla jopa jotain viitisen tuntia ja muhevaa oli!



Meillä uunipatojen tekoon käytetään Sievin Saven savipataa, jonka anopintekele antoi taannoin joululahjaksi. Aivan mainio lahja onkin ollut!

Karjalanpaistin kaveriksi lautaselle päätyy meillä oikeastaan poikkeuksetta pottumuusia ja mieluiten puikulapotuista valmistettuna.

Puikulamuusi
(nelisen annosta)

Vajaa kilo puikulapottuja
Maitoa
Oivariinia tai voita
Suolaa

Kuori perunat. Keitä hyvin kypsiksi. Ota esiin vatkain tai muu väline, millä saat perunat survottua/sekoitettua muusiksi. Riko vatkailemella perunoiden rakennetta ja kaada sekaan loraus maitoa ja muutama nokare oivariinia tai voita. Jatka sekoittamista. Lisää maitoa sen verran, että saat omalle maullesi mieluisen koostumuksen. Lisää myös muusiin suolaa makusi mukaan. Meillä tykätään suhteellisen kiinteästä muusista, ihan lötkyrä muusi ei oikeen maistu. Juhlapäivinä muusi tehdään voihin, muulloin käytetään ihan rasvatonta maitoa ja oivariinia.



Kuten porkkanoista voi päätellä, kuva on napsaistu meikäläisen lautaselta. Hyvin maistui kuitenkin meille molemmille. Perinteisiä ruokia olisi hyvä muistaa kokkailla useamminkin. Sitä vaan niin helposti lähtee aina pastalinjalle tai jollekin muulle ei-alunperin-kovin-suomalaiselle.