Crème brûléen ensimmäinen näytös

Karitsan lisäksi pääsiäisateriaamme kuului toinenkin eka kertaa meillä kotona kokattu eväs eli jälkiruokapaikalla esiintynyt crème brûlée. Hankimme vasta reilu viikko sitten oman tohottimemme ja nyt laite pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa.

Lueskelin netistä etukäteen reseptejä ja koostin niistä sopivimman kuuloisen ainesmäärien, paistolämpötilan ja paistoajan suhteen. Näissä kaikissa kun tuntui olevan vaihelua reseptistä riippuen.

Vaniljainen crème brûlée
(4 annosta)

2 desilitraa kuohukermaa
0,5 desilitraa maitoa
1 vaniljatanko
3 kananmunan keltuaista
40 grammaa eli vajaa puoli desiä sokeria

Raakaruokosokeria pinnalle tohottamista varten

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Laita isoon uunivuokaan lämmintä vettä. Testaa että jälkiruoka-astiasi mahtuvat uunivuokaan ja jos eivät mahdu, käytä uunipeltiä. Itse koin uunivuoan käyttämisen turvallisemmaksi sillä testi osoitti että kuumaa vettä sisältävän uunipellin asettelu ja pois ottaminen uunista on melko riskialtista hommaa.

Mittaa kerma ja maito kattilaan, halkaise vaniljatanko ja kaaputa vaniljasta siemeniä kermamaidon sekaan. Tipauta myös tangon puolikkaat joukkoon. Kuumenna mutta älä anna kiehua.

Vatkaa yhteen keltuaiset ja sokeri.

Ota vaniljatangon puolikkaat pois kermamaidon seasta. Anna seoksen hieman jäähtyä ennen kuin vatkaat sen keltuais-sokeriseokseen.

Kaada sitten seos jälkiruoka-astioihisi. Pienet ja matalat toimivat parhaiten.

Asettele jälkiruoka-astiat vesihauteeseen varovasti. Vesihauteen tulee olla tietystikin niin matala ettei vettä pääse astioihin.

Anna paistua uunissa noin 45 minuutin ajan. Aloituslämpötila siis 160 astetta. Tarkkaile seoksen pintaa ja kun se alkaa ruskistua niin laske lämpötilaa noin 125 asteeseen. Massan olisi siis tarkoitus jähmettyä uunituksen aikana.

Jäähdytä annokset ja hyydytä vielä sen jälkeen jääkaapissa useampi tunti taikka yön yli.

Ennen tarjoilua ripottele annosten pinnalle sokeria ja tohota sokeripinta rapeaksi.

Halusimme miehen kanssa molemmat kokeilla tohotinta, joten tohotimme kumpikin oman annoksemme sokeripinnat. Aivan hyvin onnistui molemmilla! Olin tosi iloinen että lopputulos oli muutenkin onnistunut ja maistui hyvältä sillä olin aivan varma että tyrin jossakin kohti valmistusprosessia. Miehellekin maistui, joten tästä tulee varmasti yksi vakkari meidän jälkiruokavalikoimaan.