Kahdenlaiset herkkuetanat

Vietimme viikonloppua kaveriporukalla mökillä. Lauantain alkupalaksi oli vara-aviomieheni T toivonut etanoita, joten niitä sitten tehtiinkin. Porukkaan kuului myös pari sinihomejuustorajoitteista, joten tulipa kokeiltua etanoiden parina ekaa kertaa myös toisenlaista juustoa.

Etanat itsessäänhän eivät maistu hirveästi millekkään, mutta ihania niistä tulee, kun ne saavat muhia uunissa valkosipulivoissa ja gratinoituvat herkullisella juustolla. Stockan juustotiskiltä sain neuvon käyttää sinihomejuustoa korvaamaan pecorinoa.

Etanat
(isot alkupalat kuudelle)

48 etanaa
Noin 300 grammaa voita
5 kynttä valkosipulia
Pienehkö puntti tuoretta persiljaa
Sinihomejuustoa tai pecorinoa
Tuoretta patonkia lisukkeeksi

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

Huuhtele säilykepurkissa olleet etanat.

Silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Voit laittaa tähän voimäärään myös enemmän valkosipulia, tällä määrällä tulee mietoa versiota valkosipulivoista.

Silppua myös persilja.

Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipuli- ja persiljasilput. Sekoita niin, että molempia on tasaisesti voin joukossa.

Lämmitä uuni 250 asteeseen.

Aseta etanapannun koloihin nokare valkosipulipersiljavoita. Aseta voin päälle etana. Lisää halutessasi vielä etanen päällekin nokare voita ja kuorruta lopuksi joko sinihomejuustolla (meillä oli tällä kertaa Aura Goldia) tai pecorinolla.

48 etanan valmistukseen meillä meni noin 100 grammaa Aura Goldia ja arviolta 80 grammaa pecorinoa, kun valmistimme puolet etanoista sinihomeella ja toisen puolikkaan pecorinolla.

Paista etanoita uunissa noin kymmenen minuuttia, siis kunnes voi on sulanut ja juusto pinnalla ottanut kivasti väriä.

Tarjoile etanat rapean, tuoreen leivän, kuten patongin kanssa. Etana on näppärä syödä leipäpalan päältä ja ihanan voisulan voi kaapia etanapannun koloista leipäpalalla parempiin suihin.

Aura Gold -etanat maistuivat minusta erittäin hyviltä, tosin osan mielestä kyseinen sinihomejuusto oli hitusen liian voimakas tähän tarkoitukseen. Ostin muuten uuden 12 etanaa vetävän ison etanapannun ihan tätä kokkauskertaa ajatellen, kun sattui olemaan Stockan kanta-asiakastarjouksessa.

Pecorinoversio tuntui kelpaavan hyvin sinihometta vältteleville ja taisipa niitä muutama upota meidän sinihomeversiosta pitävienkin mahoihin. Pysyttelen kyllä edelleen sinihomejuuston leirissä, vaikkei tämäkään hassumpaa ollut.

Etanat ovat minusta mainio illanistujaisruoka, niitä kun tulee kerralla väkisinkin tehtyä isompi satsi säilykepurkkien koon sanelemana. Varsinkin jos kaikille ei ole ihan omaa etanapannua, tulee jaettua ruokakin vierustoverin kanssa.