sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syksyinen ruokablogimiitti

Ihana ja erittäin monia meitä myöhemmin oman ruokablogin perustaneita inspiroinut Pastanjauhantaa täytti jo huikeat kuusi vuotta. Synttäreiden varjolla ja syksyä piristämään päätimme pitää taas kokoontumisen oululaisten ruokabloggareiden ja parin muun ruokainnostuneen kesken. Emännöintivastuu lankesi tällä kertaa meikäläiselle, joten iltaa vietettiin eilen Peruspöperölässä. Mukana menossa olivat synttärisankariblogin lisäksi Kokit ja Potit, (Diplomi-)insinöörin keittiö sekä uutuusvieraana Kokkeillaan-blogista Kotiharmi, joka kylläkin sitten paljastui kaverin kaveriksi eli tiemme olivat kohdanneet aiemminkin.

Ajattelin että laitan pöytään valmiiksi naposteluhenkistä tarjottavaa, sillä en tiennyt varmaksi, minkä sorttista apetta muut toisivat. Katoin pöytään muun muassa savuporotahnalla päällystettyja ruisleipäsiä, jotka yllä olevassa kuvassa ovat esillä. Resepti on simppeli ja olen tehnyt vastaavaa aiemminkin.

Kuvaamatta näemmä jäänyt tervetuliaisdrinksu sisälsi omenalikööriä, kirkasta viinaa, sitruunamehua, 7 upia ja limeviipaleen.

Naposteluhenkisiä tarjoiluja miettiessäni en ikinä pääse yli lihapullista. Niitä nyt vain jotenkin kuuluu olla tarjolla. Tämän kertaiset lihapullat muodostuivat naudan paistijauhelihasta, sipulista, kananmunasta ja maustepuolella mukaan nakkelin suolan ja pippurin lisäksi reilusti paprikajauhetta, juustokuminaa ja cayennepippuria.

Lihapullien kanssa tarjolle tekaisin Ruokahommien Jannalta napattua seesam-valkosipulidippiä, joka myös Herkussa ja koukussa on oivaksi todettu.

Seesam-valkosipulidippi

Ruokalusikallinen (luomu)seesaminsiemeniä
2 kynttä (luomu)valkosipulia
Merisuolaa
Raakaruokosokeria
Mustapippuria
Sitruunamehua
2 desilitraa turkkilaista/kreikkalaista jogurttia

Murskaa valkosipulinkynnet. Paahda valkosipulimurskaa ja seesaminsiemeniä kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes saavat hieman väriä, mutteivat vielä kärähdä.

Sekoita jogurtin joukkoon seesami-valkosipuliseos ja mausta ripauksella merisuolaa, raakaruokosokeria ja mustapippuria. Lirauta joukkoon myös hieman sitruunamehua ja sekoita.

Dippi oli yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi aivan hirmuisen herkullista. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Minun piti kaapia kupin pohjalta loputkin viimeisten lihapullien kaveriksi vieraiden jo lähdettyä.

Poroleipästen lisäksi tein myös kantarelliversioita. Kantarellit putsasin ja pilkoin, haihdutin nestettä sienisilpusta pannulla, lisäsin voita ja sipulisilppua ja paistelin tovin. Jäähtyneen sieni-sipulisilpun sekoitin creme fraichen ja smetanan sekaan ja maustoin suolalla ja mustapippurilla. Vaikka tahna eräiden mielestä muistuttikin tonnikalaa, oli tämä mielestäni kiva kasvisversio poroleipästen kaveriksi.

Rakkaat miittiemme hang-aroundjäsenet olivat jälleen kunnostautuneet. Lusikoista tarjottiin viiriäisenmunista tehtyjä uppomunia kera voin, pekonin ja taisipa siinä olla mukana joitakin kasvismurusiakin. Maku kyllä vastasi näiden vaatimaa vaivannäköä, hatunnosto taas kerran!

Kotiharmi oli tekaissut pastatonta italiansalaattia, jonka ristimme karppiversioksi kyseisestä klassikosta. Hyvää oli!

Kotiharmin käsialaa olivat myös leipäset, joissa yhdistyi makeaksi karamellisoituneen punasipulin ja vuohenjuuston aromit. Niin hyvää, että ylijääneet pari leipästä ihan itsestään katosivat aamulla jääkaapistamme joidenkin onnellisten parempiin suihin.

Illan esteettisimmän annoksen tunnustuksen saa taas kerran Kokkipottilan Hannele. Bonuspisteitä kertyy myös siitä, että annoksesta aimo osa oli omasta puutarhasta peräisin. Punajuuri ja sinihomejuusto nyt vaan toimivat keskenään loistavasti, eivätkä pähkinät pahentaneet kokonaisuutta millään tavalla.

Tapas-henkisten napostelutarjottavien ideani lähti alunperin ryppyperunoista. Viime talvisesta Teneriffan matkasta lähtien olen aikonut niitä kotonakin kokeilla ja nyt vasta sain aikaiseksi. Ohjeen perunoihin löysin Maittavat Tapakset -kirjasta, joskin myös netti on pullollaan ohjeita, jotka ovat ehkä vähän yksioikoisempia kuin tämä kokeilemani.

Ryppyperunat
(4-6 hengelle)

3,5 ruokalusikallista merisuolaa
24 pientä, kuorimatonta, kokonaista uutta perunaa

Kaada kattilaan vettä niin että perunat eivät peity aivan kokonaan veden alle. Lisää veteen suola ja sekoita.

Pese ja harjaa perunat. Laita perunat kattilaan ja sekoita vielä.

Taittele puhdas keittiöpyyhe tiiviisti perunoiden päälle kattilalle vähän kuin kannen virkaa toimittamaan. Kiehauta vesi. Vähennä lämpöä veden kiehahdettua ja anna hautua 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä, mutta vielä kokonaisia. Minulla tämä otti lähemmäs 40 minuuttia, sillä pyyhe ei ollut aluksi tarpeeksi tiiviisti kattilassa.

Ota pyyhe pois ja laita se jäähtymään. Valuta loppu vesi pois perunoista. Kun pyyhe on jäähtynyt sen verran, että pystyt puristamaan siihen imeytyneen veden, purista vesi pyyhkeestä takaisin perunoiden päälle kattilaan.

Kuumenna sitten kattilaa miedolla lämmöllä ja ravistele, kunnes perunat ovat kuivahtaneet. Niitä pitäisi silloin peittää ohut, valkoinen suolakalvo (itselläni ei kovin selvää kalvoa näkynyt, joten suolan määrää olisi ehkä voinut lisätä). Ota sitten kattila pois liedeltä ja tarjoile perunat mojo-kastikkeen kera.

Mojo-kastikkeellekin löytyy monenlaisia reseptejä, myös kyseisessä tapas-kirjassa sellainen on. Itse valmistin kannussa olevan kastikkeen Teneriffalta tuomani mausteseospakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeesta tuli aika lirua, mutta maku oli ihan kelpo.

Pastanjauhajat olivat nimelleen uskollisia ja tarjosivat jännittävän näköisestä paketista paljastunutta pastarullaa. Rulla oli täytetty pinaatilla, kesäkurpitsalla ja ricottalla. Päällensä rulla sai salviavoita ja parmesanraastetta. Nam!

Illan valoshow'sta vastasi Pekka. Camembertia liekitettiin calvadoksen unohtumisen vuoksi sovelletusti omenlikööristä ja 80 % Saaremaasta tehdyllä seoksella. Hyvin paloi! Sulaa juustoa oli ihana dippailla syksyisillä omenalohkoilla.

Väliruokana nautitun juuston jälkeen oli aika siirtyä makeammille metsästysmaille. Olen tehnyt varmaan melkeen jokaiselle blogimiitille jonkin Glorian ruoasta ja viinistä bongaamani reseptin ja tavoilleni uskollisena tein jälleen kerran niin.

Sitrusliköörissä marinoitu appelsiini ja valkosuklaa-tuorejuustovaahto
(Glorian ruoka & viini 6/2011)

2 (luomu)appelsiinia
2 ruokalusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista Triple Seciä

Tuorejuustovaahto:
1 desilitra vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100 grammaa appelsiinituorejuustoa
1 teelusikallinen appelsiininkuorta
50 grammaa valkosuklaata
(Tummaa suklaata rouhittuna koristeluun)

Tein reseptin summittaisesti suurennettuna, joten laitoin tähän originaalin reseptin mittasuhteet. Tein jälkkärin henkilökohtaisten jälkkärimaljojen sijaan isompaan kulhoon, joten en tosiaan mittaillut kovin tarkasti paljonko tuli laitettua mitäkin.

Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Laita kuoriraaste sivuun odottamaan.

Leikkaa appelsiineista kuoret tarkasti niin, ettei valkoista kalvoa jää jäljelle. Lohko sitten veitsellä hedelmälihat irti ilman että välikalvot tulevat mukaan.

Laita appelsiinilohkot kulhoon. Kaada appelsiinien päälle sitruslikööri ja hunaja, sekoita.

Vaahdota vaniljakastike. Sekoita vaahdon joukkoon appelsiininkuoriraaste sekä tuorejuusto. Rouhi myös suklaa ja sekoita sekin vaahtoon.

Nostele seos appelsiinien päälle. Rouhi halutessasi tummaa suklaata ja koristele rouheella jälkkäriannokset juuri ennen tarjoilua.

Tämä jälkkäri jää varmasti repertuaariin. Piperrys appelsiinien kanssa palkitaan, sillä lopputulos on ihana! Vaahdon koostumus oli miellyttävä ja appelsiinisuus sopivan raikasta.

Jälkkärikierros päättyi Pekan kaikki ylisanat ansaitsevaan calvadosjäätelöön ja karamellisoituihin omenalohkoihin.

Pelkällä hyvällä ruualla voi pelastaa melkein minkä tahansa tilanteen, mutta kun näihin herkkuihin liittyy aina myös ensiluokkainen seura ja takuuvarma nauruterapia, ei voi muuta kuin kiittää taas kerran kaikkia loistavasta illasta! Onneksi seuraava miitti on jo merkattuna kalenteriin; 19. marraskuuta vietämme pikkujouluhenkistä tapaamista, jonka isännöijänä toimii (Diplomi-)insinöörin keittiö. Huhu kertoo, että miitissä on myös vieraileva tähti eteläisen Suomen blogosfääristä.

5 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Mukava mieli kyllä jäi tuosta miitistä. Etenkin kun saatiin seuraavakin kerta jo kalenteriin, niin on jotain mitä odottaa. :)

Virpi kirjoitti...

Niin jäi! Huippista kyllä, että saatiin pikkujoulupäivä niin kivuttomasti sovittua eikä siihenkään ole enää niin mahdottoman pitkä aika :)

Kotiharmi kirjoitti...

Tännekin vielä kiitokset ihan kaikesta! Mahtava oli kuvien kautta palata tunnelmiin ja hyvään ruokaan, kun vatsassa juuri nyt rokkaavat broilerpyörykät ja terveysriisi... Oispa suussa mikä on silimissä, ajattelin Virpin postausta lukiessani!

Nuori Nainen kirjoitti...

Oih, näyttääpä taivaalliselta!

Virpi kirjoitti...

Kotiharmi: Jotenkin työpaikkaruokalan lihapullat eivät ihan nostaneet samanlaista innostusta kuin nuo lauantaiset pöperöt :D Kiitos että uskalsit mukaan ja tervetuloa toistekin!

NN: No katoppa, jos ei oo jo muuta suunniteltuna, niin merkkaat tuon 19.11. kalenteriin ja tulet(te) sitten Pekan luokse pikkujouluilemaan kanssa :)