keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Iltapurilainen

Hampurilainen on oiva ja varsin maukas eväs. Kotona siihen saa vielä tuunata mielensä mukaan niin pihvin kuin lisukkeetkin ja samalla voi säädellä näppärästi haukkailemiensa kaloreiden määrääkin. Höttöpurilaiset (niin paikallaan kuin joskus ovatkin) ovat kyllä majoneeseineen yleensä turhan rasvaisaa apetta.

Illalla minut yllätti nälkä. Purilaisen yksi hyvä puoli onkin juuri se, että kotona tehtynäkin se on melkoisen nopeasti muunnettavissa täydeksi masuksi. Siis jos ei ala tekemään sämpylääkin alusta asti itse. Tällä kertaa hyödynsin purilaiseeni kananfilepihviä ja halloumisalaatista yli jäänyttä halloumia.

Virpin iltapurilainen
2 viipaletta leipää (esim. Vaasan ruispala)
Ketsuppia
Kananfilepihvi
Halloumia
Lehtisalaattia
Juustoa (cheddar on paras, mutta edam/muu tavallinen käy myös)
(Majoneesia tai muuta sopivaa soosia, minulla nyt tomaatti-chili salaatinkastike)
Purilainen odottamassa syöjäänsä.

Kuumenna paistinpannulla tilkkanen rasvaa tai öljyä ja paistele siinä kananfilepihvi kypsäksi (muutama minuutti per puoli). Samalla voit paistaa myös halloumin pannun toisella laidalla tai halutessasi ennen/jälkeen kanan paistamisen. Sivele ruispalat ketsupilla (leivät voi myös paahtaa pannulla tai leivänpaahtimessa jos haluaa rapsakkuutta, itse nälissäni tällä kertaa unohdin). Laita alemmalle siivulle salaattia. Asettele halloumit salaatin päälle ja niiden päälle kananfilepihvi (ja lurauta päälle majoneesia tai muuta kastiketta). Asettele päälle vielä juustoa ja toinen leipäsiivu. Katso hetki kivalta näyttävää lopputulosta ja tuhoa sitten ruokasi kauneus sotkuisella syömisellä. Ei onnistu nimittäin minulta sormin eikä välinein hampurilaisen nätisti syöminen ikinä.

2 kommenttia:

Rosmariini kirjoitti...

Minä olen kyllä niin onnellinen tästä blogistasi, mahdottoman mukavaa lueskeltavaa. Ja kuvatkin ovat kivoja! Aika moni ruokabloggaaja on varmaan huomannut, että kyllä niitä juttuja alkaa tulla omalla painollaan (vaikka alkuun saattaakin arveluttaa, että keksiikö sitä mitään sanottavaa). Ruoka on niin loputtoman inspiroiva aihe (ja sitä on mukava syödä;).

Virpi kirjoitti...

Kiva että ilahdutan jorinoillani :) kuvat on yllättäneet itsenikin. Pidän simppelin linjan (ihan jo siitäkin syystä ettei meidän keittiössä ole montaa kohtaa missä edes saa otettua kuvia!). Näköjään se vanha Canonin peruspokkari on ihan kelpo jos ei pistä kovin korkeita taiteellisia tavotteita. Mää koitan tässä nyt alkuun tuutata vauhdilla näitä postauksia, kun näyttää niin tyhjältä tuo sivun arkistokohta. Mutta ajan kanssahan niitä kertyy, nyt sitä bloggaa kaiken mitä syö, suunnilleen :D ruoka todellakin on inspiroiva aihe ja etenkin sen syöminen on parasta. Ja pitää meidän ruveta plännäämään sitä Oulun miittiä johonkin väliin, jos vaikka noita etelän eläviäkin sais joitain tänne houkuteltua mukaan!