Syksyinen ruokablogimiitti

Ihana ja erittäin monia meitä myöhemmin oman ruokablogin perustaneita inspiroinut Pastanjauhantaa täytti jo huikeat kuusi vuotta. Synttäreiden varjolla ja syksyä piristämään päätimme pitää taas kokoontumisen oululaisten ruokabloggareiden ja parin muun ruokainnostuneen kesken. Emännöintivastuu lankesi tällä kertaa meikäläiselle, joten iltaa vietettiin eilen Peruspöperölässä. Mukana menossa olivat synttärisankariblogin lisäksi Kokit ja Potit, (Diplomi-)insinöörin keittiö sekä uutuusvieraana Kokkeillaan-blogista Kotiharmi, joka kylläkin sitten paljastui kaverin kaveriksi eli tiemme olivat kohdanneet aiemminkin.

Ajattelin että laitan pöytään valmiiksi naposteluhenkistä tarjottavaa, sillä en tiennyt varmaksi, minkä sorttista apetta muut toisivat. Katoin pöytään muun muassa savuporotahnalla päällystettyja ruisleipäsiä, jotka yllä olevassa kuvassa ovat esillä. Resepti on simppeli ja olen tehnyt vastaavaa aiemminkin.

Kuvaamatta näemmä jäänyt tervetuliaisdrinksu sisälsi omenalikööriä, kirkasta viinaa, sitruunamehua, 7 upia ja limeviipaleen.

Naposteluhenkisiä tarjoiluja miettiessäni en ikinä pääse yli lihapullista. Niitä nyt vain jotenkin kuuluu olla tarjolla. Tämän kertaiset lihapullat muodostuivat naudan paistijauhelihasta, sipulista, kananmunasta ja maustepuolella mukaan nakkelin suolan ja pippurin lisäksi reilusti paprikajauhetta, juustokuminaa ja cayennepippuria.

Lihapullien kanssa tarjolle tekaisin Ruokahommien Jannalta napattua seesam-valkosipulidippiä, joka myös Herkussa ja koukussa on oivaksi todettu.

Seesam-valkosipulidippi

Ruokalusikallinen (luomu)seesaminsiemeniä
2 kynttä (luomu)valkosipulia
Merisuolaa
Raakaruokosokeria
Mustapippuria
Sitruunamehua
2 desilitraa turkkilaista/kreikkalaista jogurttia

Murskaa valkosipulinkynnet. Paahda valkosipulimurskaa ja seesaminsiemeniä kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes saavat hieman väriä, mutteivat vielä kärähdä.

Sekoita jogurtin joukkoon seesami-valkosipuliseos ja mausta ripauksella merisuolaa, raakaruokosokeria ja mustapippuria. Lirauta joukkoon myös hieman sitruunamehua ja sekoita.

Dippi oli yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi aivan hirmuisen herkullista. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Minun piti kaapia kupin pohjalta loputkin viimeisten lihapullien kaveriksi vieraiden jo lähdettyä.

Poroleipästen lisäksi tein myös kantarelliversioita. Kantarellit putsasin ja pilkoin, haihdutin nestettä sienisilpusta pannulla, lisäsin voita ja sipulisilppua ja paistelin tovin. Jäähtyneen sieni-sipulisilpun sekoitin creme fraichen ja smetanan sekaan ja maustoin suolalla ja mustapippurilla. Vaikka tahna eräiden mielestä muistuttikin tonnikalaa, oli tämä mielestäni kiva kasvisversio poroleipästen kaveriksi.

Rakkaat miittiemme hang-aroundjäsenet olivat jälleen kunnostautuneet. Lusikoista tarjottiin viiriäisenmunista tehtyjä uppomunia kera voin, pekonin ja taisipa siinä olla mukana joitakin kasvismurusiakin. Maku kyllä vastasi näiden vaatimaa vaivannäköä, hatunnosto taas kerran!

Kotiharmi oli tekaissut pastatonta italiansalaattia, jonka ristimme karppiversioksi kyseisestä klassikosta. Hyvää oli!

Kotiharmin käsialaa olivat myös leipäset, joissa yhdistyi makeaksi karamellisoituneen punasipulin ja vuohenjuuston aromit. Niin hyvää, että ylijääneet pari leipästä ihan itsestään katosivat aamulla jääkaapistamme joidenkin onnellisten parempiin suihin.

Illan esteettisimmän annoksen tunnustuksen saa taas kerran Kokkipottilan Hannele. Bonuspisteitä kertyy myös siitä, että annoksesta aimo osa oli omasta puutarhasta peräisin. Punajuuri ja sinihomejuusto nyt vaan toimivat keskenään loistavasti, eivätkä pähkinät pahentaneet kokonaisuutta millään tavalla.

Tapas-henkisten napostelutarjottavien ideani lähti alunperin ryppyperunoista. Viime talvisesta Teneriffan matkasta lähtien olen aikonut niitä kotonakin kokeilla ja nyt vasta sain aikaiseksi. Ohjeen perunoihin löysin Maittavat Tapakset -kirjasta, joskin myös netti on pullollaan ohjeita, jotka ovat ehkä vähän yksioikoisempia kuin tämä kokeilemani.

Ryppyperunat
(4-6 hengelle)

3,5 ruokalusikallista merisuolaa
24 pientä, kuorimatonta, kokonaista uutta perunaa

Kaada kattilaan vettä niin että perunat eivät peity aivan kokonaan veden alle. Lisää veteen suola ja sekoita.

Pese ja harjaa perunat. Laita perunat kattilaan ja sekoita vielä.

Taittele puhdas keittiöpyyhe tiiviisti perunoiden päälle kattilalle vähän kuin kannen virkaa toimittamaan. Kiehauta vesi. Vähennä lämpöä veden kiehahdettua ja anna hautua 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat kypsiä, mutta vielä kokonaisia. Minulla tämä otti lähemmäs 40 minuuttia, sillä pyyhe ei ollut aluksi tarpeeksi tiiviisti kattilassa.

Ota pyyhe pois ja laita se jäähtymään. Valuta loppu vesi pois perunoista. Kun pyyhe on jäähtynyt sen verran, että pystyt puristamaan siihen imeytyneen veden, purista vesi pyyhkeestä takaisin perunoiden päälle kattilaan.

Kuumenna sitten kattilaa miedolla lämmöllä ja ravistele, kunnes perunat ovat kuivahtaneet. Niitä pitäisi silloin peittää ohut, valkoinen suolakalvo (itselläni ei kovin selvää kalvoa näkynyt, joten suolan määrää olisi ehkä voinut lisätä). Ota sitten kattila pois liedeltä ja tarjoile perunat mojo-kastikkeen kera.

Mojo-kastikkeellekin löytyy monenlaisia reseptejä, myös kyseisessä tapas-kirjassa sellainen on. Itse valmistin kannussa olevan kastikkeen Teneriffalta tuomani mausteseospakkauksen ohjeen mukaan. Kastikkeesta tuli aika lirua, mutta maku oli ihan kelpo.

Pastanjauhajat olivat nimelleen uskollisia ja tarjosivat jännittävän näköisestä paketista paljastunutta pastarullaa. Rulla oli täytetty pinaatilla, kesäkurpitsalla ja ricottalla. Päällensä rulla sai salviavoita ja parmesanraastetta. Nam!

Illan valoshow'sta vastasi Pekka. Camembertia liekitettiin calvadoksen unohtumisen vuoksi sovelletusti omenlikööristä ja 80 % Saaremaasta tehdyllä seoksella. Hyvin paloi! Sulaa juustoa oli ihana dippailla syksyisillä omenalohkoilla.

Väliruokana nautitun juuston jälkeen oli aika siirtyä makeammille metsästysmaille. Olen tehnyt varmaan melkeen jokaiselle blogimiitille jonkin Glorian ruoasta ja viinistä bongaamani reseptin ja tavoilleni uskollisena tein jälleen kerran niin.

Sitrusliköörissä marinoitu appelsiini ja valkosuklaa-tuorejuustovaahto
(Glorian ruoka & viini 6/2011)

2 (luomu)appelsiinia
2 ruokalusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista Triple Seciä

Tuorejuustovaahto:
1 desilitra vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100 grammaa appelsiinituorejuustoa
1 teelusikallinen appelsiininkuorta
50 grammaa valkosuklaata
(Tummaa suklaata rouhittuna koristeluun)

Tein reseptin summittaisesti suurennettuna, joten laitoin tähän originaalin reseptin mittasuhteet. Tein jälkkärin henkilökohtaisten jälkkärimaljojen sijaan isompaan kulhoon, joten en tosiaan mittaillut kovin tarkasti paljonko tuli laitettua mitäkin.

Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Laita kuoriraaste sivuun odottamaan.

Leikkaa appelsiineista kuoret tarkasti niin, ettei valkoista kalvoa jää jäljelle. Lohko sitten veitsellä hedelmälihat irti ilman että välikalvot tulevat mukaan.

Laita appelsiinilohkot kulhoon. Kaada appelsiinien päälle sitruslikööri ja hunaja, sekoita.

Vaahdota vaniljakastike. Sekoita vaahdon joukkoon appelsiininkuoriraaste sekä tuorejuusto. Rouhi myös suklaa ja sekoita sekin vaahtoon.

Nostele seos appelsiinien päälle. Rouhi halutessasi tummaa suklaata ja koristele rouheella jälkkäriannokset juuri ennen tarjoilua.

Tämä jälkkäri jää varmasti repertuaariin. Piperrys appelsiinien kanssa palkitaan, sillä lopputulos on ihana! Vaahdon koostumus oli miellyttävä ja appelsiinisuus sopivan raikasta.

Jälkkärikierros päättyi Pekan kaikki ylisanat ansaitsevaan calvadosjäätelöön ja karamellisoituihin omenalohkoihin.

Pelkällä hyvällä ruualla voi pelastaa melkein minkä tahansa tilanteen, mutta kun näihin herkkuihin liittyy aina myös ensiluokkainen seura ja takuuvarma nauruterapia, ei voi muuta kuin kiittää taas kerran kaikkia loistavasta illasta! Onneksi seuraava miitti on jo merkattuna kalenteriin; 19. marraskuuta vietämme pikkujouluhenkistä tapaamista, jonka isännöijänä toimii (Diplomi-)insinöörin keittiö. Huhu kertoo, että miitissä on myös vieraileva tähti eteläisen Suomen blogosfääristä.

Mascarponepersikat

Vaikka grillikausi veteleekin viimeisiään, postaan vielä yhden grillissä valmistettavan jälkkärin ohjeen. Tein näitä mökkireissulla hampurilaisten jälkkäriksi. Ja voipa ohjetta varmasti soveltaa sisäkeittiössäkin ihan vaan uunittamalla persikat tai paistamalla ne parilapannussa. Ohje on peräisin ruokasuosikit -kirjasarjan grilliruoat-opuksesta. Muokkasin ohjeen neljän hengen annosta kuudelle sopivaksi ja sotkin mascarponen sekaan kermaa.

Mascarponepersikat
(kuudelle)
1 persikka per ruokailija
1 paketti mascarponea
Noin 2 desilitraa kuohukermaa vatkattuna
(Sokeria kermavaahdon makeutukseen tarvittaessa)
Noin 60 grammaa pekaani- tai saksanpähkinöitä murskattuna
Öljyä
Vaahterasiirappia

Leikkaa persikat kahtia ja poista kivet. Jos puolitat persikat reilusti ennen valmistusta, voit asetella puoliskot takaisin vastakkain ja kääriä ne tuorekelmuun odottamaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta halutessasi sokerilla.

Rouhi pähkinät.

Sekoita mascarpone, kermavaahto ja pähkinärouhe keskenään. Nosta jääkaappiin odottamaan tarjoiluvaihetta.

Kun grilli on valmis (keskilämpö olisi paras) persikoille, sivele persikanpuolikkaille hiukan öljyä ja asettele persikat grilliin.

Paahda/grillaa persikoita 5-10 minuuttia, kääntäen ne kerran. Persikoiden tulee siis lämmetä ja saada tietysti hieman grillistä väriä ja aromia itseensä.

Asettele kullekin ruokailijalle lautaselle kaksi puoliskoa, levitä päälle kermamascarponepähkinäseosta ja valuta pinnalle vielä vaahterasiirappia.

Tämä oli kiva ja simppeli jälkkäriresepti, jota voisi kokeilla tulevinakin grillailuhetkinä. Talven mittaan taidan tehdä tätä kokeeksi tosiaan joko uunissa taikka parilapannulla paistaen.

Kahdenlaiset herkkuetanat

Vietimme viikonloppua kaveriporukalla mökillä. Lauantain alkupalaksi oli vara-aviomieheni T toivonut etanoita, joten niitä sitten tehtiinkin. Porukkaan kuului myös pari sinihomejuustorajoitteista, joten tulipa kokeiltua etanoiden parina ekaa kertaa myös toisenlaista juustoa.

Etanat itsessäänhän eivät maistu hirveästi millekkään, mutta ihania niistä tulee, kun ne saavat muhia uunissa valkosipulivoissa ja gratinoituvat herkullisella juustolla. Stockan juustotiskiltä sain neuvon käyttää sinihomejuustoa korvaamaan pecorinoa.

Etanat
(isot alkupalat kuudelle)

48 etanaa
Noin 300 grammaa voita
5 kynttä valkosipulia
Pienehkö puntti tuoretta persiljaa
Sinihomejuustoa tai pecorinoa
Tuoretta patonkia lisukkeeksi

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.

Huuhtele säilykepurkissa olleet etanat.

Silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Voit laittaa tähän voimäärään myös enemmän valkosipulia, tällä määrällä tulee mietoa versiota valkosipulivoista.

Silppua myös persilja.

Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipuli- ja persiljasilput. Sekoita niin, että molempia on tasaisesti voin joukossa.

Lämmitä uuni 250 asteeseen.

Aseta etanapannun koloihin nokare valkosipulipersiljavoita. Aseta voin päälle etana. Lisää halutessasi vielä etanen päällekin nokare voita ja kuorruta lopuksi joko sinihomejuustolla (meillä oli tällä kertaa Aura Goldia) tai pecorinolla.

48 etanan valmistukseen meillä meni noin 100 grammaa Aura Goldia ja arviolta 80 grammaa pecorinoa, kun valmistimme puolet etanoista sinihomeella ja toisen puolikkaan pecorinolla.

Paista etanoita uunissa noin kymmenen minuuttia, siis kunnes voi on sulanut ja juusto pinnalla ottanut kivasti väriä.

Tarjoile etanat rapean, tuoreen leivän, kuten patongin kanssa. Etana on näppärä syödä leipäpalan päältä ja ihanan voisulan voi kaapia etanapannun koloista leipäpalalla parempiin suihin.

Aura Gold -etanat maistuivat minusta erittäin hyviltä, tosin osan mielestä kyseinen sinihomejuusto oli hitusen liian voimakas tähän tarkoitukseen. Ostin muuten uuden 12 etanaa vetävän ison etanapannun ihan tätä kokkauskertaa ajatellen, kun sattui olemaan Stockan kanta-asiakastarjouksessa.

Pecorinoversio tuntui kelpaavan hyvin sinihometta vältteleville ja taisipa niitä muutama upota meidän sinihomeversiosta pitävienkin mahoihin. Pysyttelen kyllä edelleen sinihomejuuston leirissä, vaikkei tämäkään hassumpaa ollut.

Etanat ovat minusta mainio illanistujaisruoka, niitä kun tulee kerralla väkisinkin tehtyä isompi satsi säilykepurkkien koon sanelemana. Varsinkin jos kaikille ei ole ihan omaa etanapannua, tulee jaettua ruokakin vierustoverin kanssa.

Suklaajäätelö

Sain kesällä kolmikymppislahjaksi mieheltä jäätelökoneen, josta olen täällä aiemminkin maininnut. Jätskikone on nyt testattu muutamaankin otteeseen ja on se vaan mukava kapistus. Erityisen kivaa minusta on se, että jäätelöstä ei ole pakko tehdä ylettömän imelää ellei halua, sillä sokerin määrää jäätelömassassa on helppo säätää.

Jätskikoneen mukana tullut reseptivihkonen on ollut oiva apu jäätelömakuja testailtaessa. Kun ei vielä ole kehittänyt niin luovaa otetta jäätelömassojen tekoon, on kiva että voi tukeutua edes suuntaa antavasti johonkin oletettavasti toimivaksi todettuun ohjeeseen. Tällä kertaa testiin pääsi suklaajäätelön resepti.

Suklaajäätelö

2,5 desilitraa punaista, siis täysrasvaista maitoa
0,8 desilitraa sokeria
0,8 desilitraa tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta (Green & Black's organic cocoa powder toimi hyvin)
1 kananmuna
4,5 desilitraa kuohukermaa
(1 teelusikallinen vaniljaesanssia)

Sekoita maito, muna ja sokeri kattilassa. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoita, kunnes seos muuttuu hieman jähmeämmäksi ja saa hieman kastikemaisen koostumuksen. Älä anna seoksen kiehua!

Lisää seokseen kaakaojauhe ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Lisää kuohukerma (ja vaniljaesanssi), koko ajan sekoittaen.

Valmista massasta jäätelöä jäätelökoneesi reseptin mukaisesti.

Suklaajäätelöstä tehtiin yhden väsyneen päivän päivälliselle jälkkäriksi jäätelöannokset. Kermavaahto ja rouhittu tumma suklaa tekivät jäätelöstäkin vielä parempaa! (Syksy sen sijaan tekee kuvista kamalampia kiitos keinovalon.)

Tästä jätskistä tuli mieleen etäisesti lapsuus, jolloin minulla oli tapana sotkea tavalliseen vaniljajäätelöön kaakaojauhetta ja tehdä siitä sillä tavalla "suklaajäätelöä". Ajattelin tuunata tätä reseptiä lisäämällä joukkoon oikeaa suklaata, joko kastikemaisiksi noroiksi tai ihan vaan rouheena. Tällä kertaa menin kiltisti ohjeen mukaan, koska mies sitä pyysi.

Tuskailtuani kaupassa aiemmin laktoosittoman punaisen maidon uupumista valikoimista, sain yllättyä tähän aineksia hankkiessani positiivisesti, sillä Valion laktoosittomien tuotteiden valikoima on laajentunut nyt myös laktoosittomalla täysmaidolla. Nyt voin siis valmistaa kotioloissakin laktoositonta jäätelöä, eikä vain hylaa. Hurraa!

Halloumitäytteistä kanaa

Jääkaapissa oli halloumin jämä, joka piti saada käytettyä. Olin jo syönyt samaisesta paketista tehtynä halloumisalaattia, joten jotain muuta piti kehitellä. Turvauduin taas kerran internetin ihmeelliseen maailmaan, jossa löysinkin Karppisiskosten blogiin. Siispä kaupasta kanaa (tai no broileriahan se tietysti oli) mukaan ja kokkaamaan. En nyt ihan kirjaimellisesti noudattanut reseptiä, joten kirjaan sen tähän sellaisena kuin itse toteutin.

Halloumitäytteinen kana
(kaksi annosta)

2 kanan/broilerin (rinta)filepihviä
Puolikas paketti halloumia
2 tomaattia
2 kynttä valkosipulia
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria
Tuoretta persiljaa
(Tomaattipyrettä)

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Jos kanasi ovat luullisia ja nahallisia, niin poista kumpaisetkin. Leikkaa sitten kanaan viillot, joihin voit työnnellä halloumiviipaleita. Suolaa ja pippuroi kanat. Voit myös tökätä cocktailtikun mukaan, jotta pysyvät edes vähän kiinni. Meikäläisellä oli tälle tarve, koska kana oli filepihveinä eli "tasku" ei ollut järin suuri ja halloumia oli runsaasti.

Nosta kanat uunivuokaan ja paista uunissa kypsiksi, noin puoli tuntia kanan paksuudesta riippuen. Jos haluat, voit myös ottaa kanaan kauniin paistopinnan pannulla ennen uunittamista, mutta se ei ole välttämätöntä.

Kanojen kypsyessä uunissa voit kaltata tomaatit tai jos olet laiska kuten minä, pilkot ne vain kuutioiksi kalttaamatta. Silppua myös valkosipuli ja persilja.

Laita kattilaan öljyä ja kuumenna. Kuullota öljyssä valkosipulisilppua tovi.

Lisää kattilaan myös tomaattikuutiot ja persilja. Sekoita ja anna muhia miedolla lämmöllä ainakin viisi minuuttia (pitempikään aika ei haittaa). Laita joukkoon tomaattipyrettä jos koet tarpeelliseksi, itse truuttasin tuubista jonkin verran.

Mausta tomaattisoossi vielä suolalla ja mustapippurilla jos haluat.

Tarjoile kana ja kastike lämpimien kasvisten tai salaatin kanssa. Omalle lautaselleni päätyi lisukkeen ominaisuudessa tammenlehtisalaattia, rucolaa, tuorekurkkua ja punaista paprikaa.

Halloumi toimi kanan kanssa erittäin hyvin yhteen ja kastike toi mukavasti lisämakua lautaselle.